Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mielestäsi karseita sisustusjuttuja jotka ovat olleet valtaisa hitti kansan keskuudessa?
Esimerkiksi spottivalaisimet, sellaiset missä kepin varressa on niitä spotteja ja sitten ne kattoon upotettavat spotit. Näitä oli ihan jokaisella joskus 2000-l alkupuolella. Vallilan kelohonka. Harmaa laminaatti.
Kommentit (3977)
En tajua pehmustettuja, kankaisia sängynpäätyjä mitä nykyään myydään ihan erikseen. Eikö ne kerää pölyä ihan hulluna? Taas yks juttu lisää mikä pitää imuroida, ei hyvä.
Toinen on boho jutut pampaheinineen ja makrame räpellyksineen. Onhan jotkut tyylin esineet hienon näköisiä kuten luonnolliset punoskorit, mutta yleensä laatu on sellasta et hajoaa heti tai tulee tikkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Konmaritus meni eräällä tuttavalla yli. Omistaa esim.vain yhden ruokalautasen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokonaan valkoinen kämppä. Niin mielikuvitukseton.
Tuntuu paljon mustaa avarammalta.
Ovatko oranssit tai vihreät murjut mielikuvituksekkaita?
Tässäkö on kaikki vaihtoehdot? Valkoinen tai musta asunto, oranssi tai vihreä MURJU?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Top3-inhokit: Marimekon Unikko -kuosi kaikissa olomuodoissaan, Aalto -maljakko, mietelauseita seinillä.
Tähän nyt kommentin vain sen, että Aalto-maljakko kuuluu joka kotiin. Kuuluu yleissivistykseen.
Aalto maljakko kuuluu juuri tähän - katso mulla on tää pakollinen joka kodin Aalto vaasi joten ymmärrän designista jotain. Ei kiitos, olkoon vaikka kuinka arvostettu ja tunnettu mutta omaan makumaailmaani se ei sovi enkä sellaista kotiini huoli. Vaihdoin perinnöksi saadun vanhan ison maljakon Frankin pariin pokaaliin joiden värit ja muotokieli sopii minulle. Samoin kaverilla oli oikeasti vanhoja talonpoikaisia puutuoleja ja mulla "alkuperäinen" Aallon tarjoiluvaunu jostain tuotannon alkuvuosilta. Vaihdettiin päikseen ja kumpikin oli sitä meiltä, että voitti vaihtokaupassa.
Tässäkin näkee, että että makuja on monenlaisia ja ihmisillä erilaisia sisutuksellisia inhokkeja.
Täällä on puhuttu myös talon sisustamisesta aikakauteen sopivaksi ja hengen säilytyksestä. No joo, kun on oikeasti vanha hirsitalo, niin aika vaikea on asua kokopäiväisesti ja säilyttää talon "henki". Miksi pitäisi olla keittö jostain 1800-luvulta kun se vaan ei toimi vaan nykyään on paljon parempia ratkaisuja? Rakenteet säilytetään ja niitä vaalitaan, mutta en ymmärrä että museossa pitäisi asua. Tietty ei nyt tulisi mieleen suoristaa kaikkia nurkkia, uusia kaikkea ja heittää gyproccia seiniin ihan vaan siksi, että talo näyttäisi uudelta. Talo on elänyt monta sukupolvea, kokenut muutoksia ja sissutuksia - ei ole juurikaan mitään alkuperäistä henkeä - joitain huonekaluja/työvälineitä tms. mutta paljon kerroksellisuutta. Mikä on silloin se talon henki?
Tuo jonkun mainitsema asunnon ulko-oven välioven puuttuminen on paloturvallisuus kysymys, se ei välttämättä aukea tulipalossa kun pyrkii ulos. Siksi niitä ei ole enää uusissa asunnoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valkoisuus suomalaisessa sisustuksessa on aika vallitseva, kumma juttu. Ehkä ihmiset ei keksi mitä laittaisi seinille, ja laittavat sitten sellaisen suuren pyöreän kellon, olen nähnyt sellaisen olkkarinkin seinällä.
Täällä on 8 kk vuodesta pimeää kuin mörön persiissä, siksi vaaleat sävyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on se minimalistinen ruukku jossa on jotain risuja/keppejä sisustuselementtinä jossain huoneen nurkassa.
Ei mitään funktiota kyseisellä esineellä, kertoo vain siitä että jotain sisustuslehti-sommitelmaa haetaan.
Onhan tuo tavallaan hassua, mutta kyllä minun kotonani ainakin monen esineen ainoa funktio on näyttää silmääni kivalta. Tai miten sen nyt ottaa.
Esim. verhot. Ne on ikkunassa ihan vain kehystämässä ikkunaa nätisti. Pimennystä varten on sitten sälekaihtimet joilla on siis muukin funktio. Tapetti seinässä on vain silmääni ilostuttamassa ja sopimassa harmonisesti ympäristöönsä. Sinähän voisi olla myös maalattu valkoinen, tai ihan vain vaikka käsittelemätön levy, jos ulkonäöllä ei ole merkitystä. Olohuoneessa on lokerikossa ihan koriste-esineitä joita olen saanut lahjaksi. Vaasissa pöydällä tulppaaneja. Nekin vain piristämässä ilman muuta funktiota.
Tämä. Tyhjää olisi ja kaikuisi ilman näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mustat, kahdeksankulmaiset kahvikupit - niin WT:tä että...!
Koko kattaus näillä rytmitettyinä Savonioilla ja vaaleansinisillä Iittalan juomalaseilla. 🤢
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Top3-inhokit: Marimekon Unikko -kuosi kaikissa olomuodoissaan, Aalto -maljakko, mietelauseita seinillä.
Tähän nyt kommentin vain sen, että Aalto-maljakko kuuluu joka kotiin. Kuuluu yleissivistykseen.
Aalto maljakko kuuluu juuri tähän - katso mulla on tää pakollinen joka kodin Aalto vaasi joten ymmärrän designista jotain. Ei kiitos, olkoon vaikka kuinka arvostettu ja tunnettu mutta omaan makumaailmaani se ei sovi enkä sellaista kotiini huoli. Vaihdoin perinnöksi saadun vanhan ison maljakon Frankin pariin pokaaliin joiden värit ja muotokieli sopii minulle. Samoin kaverilla oli oikeasti vanhoja talonpoikaisia puutuoleja ja mulla "alkuperäinen" Aallon tarjoiluvaunu jostain tuotannon alkuvuosilta. Vaihdettiin päikseen ja kumpikin oli sitä meiltä, että voitti vaihtokaupassa.
Tässäkin näkee, että että makuja on monenlaisia ja ihmisillä erilaisia sisutuksellisia inhokkeja.
Täällä on puhuttu myös talon sisustamisesta aikakauteen sopivaksi ja hengen säilytyksestä. No joo, kun on oikeasti vanha hirsitalo, niin aika vaikea on asua kokopäiväisesti ja säilyttää talon "henki". Miksi pitäisi olla keittö jostain 1800-luvulta kun se vaan ei toimi vaan nykyään on paljon parempia ratkaisuja? Rakenteet säilytetään ja niitä vaalitaan, mutta en ymmärrä että museossa pitäisi asua. Tietty ei nyt tulisi mieleen suoristaa kaikkia nurkkia, uusia kaikkea ja heittää gyproccia seiniin ihan vaan siksi, että talo näyttäisi uudelta. Talo on elänyt monta sukupolvea, kokenut muutoksia ja sissutuksia - ei ole juurikaan mitään alkuperäistä henkeä - joitain huonekaluja/työvälineitä tms. mutta paljon kerroksellisuutta. Mikä on silloin se talon henki?
Kyllä minä olen nähnyt lukuisia lehtijuttuja ja kuvia aidosti vanhoista kodeista, joissa on ihan moderni keittiö ja nykyajan mukavuudet, mutta on silti saatu säilytettyä se "talon henki". Ei kukaan ole sitä mieltä että vanhassa talossa pitäisi asua kuin 1800-luvulla, vaikka siitä vanhan kunnioituksesta puhutaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taistelevat metsot tai vesimylly/kanava-aiheinen ryijy seinällä !
Vierailija kirjoitti:
No olihan tuos 1970-luvun sisustusvärit aika kamalia. Lapsuudenkodissa oli ruskea kokolattiamatto ja keltaiset seinät. Samoin keittiön kaappien ovet olivat keltaiset. Eikä mikään sinne päin vaan oikein kirkkaan keltaiset.
Elämänharmaata ja lihakaupan keltaista !
Kiiwi kirjoitti:
En tajua pehmustettuja, kankaisia sängynpäätyjä mitä nykyään myydään ihan erikseen. Eikö ne kerää pölyä ihan hulluna? Taas yks juttu lisää mikä pitää imuroida, ei hyvä.
Toinen on boho jutut pampaheinineen ja makrame räpellyksineen. Onhan jotkut tyylin esineet hienon näköisiä kuten luonnolliset punoskorit, mutta yleensä laatu on sellasta et hajoaa heti tai tulee tikkuja.
Samaa olen ihmetellyt. Lisäksi olen miettinyt, että miltä erityisesti vaaleat päädyt näyttävät muutaman vuoden kuluttua, kun niihin riittävän kauan ihmiset nojailleet.
Yläkaapittomat keittiöt avohyllyin.
Samoin yläkaapit jotka ei yletä kattoon-
kuka kiipeilee pölyt pyyhkimään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lightboxit ja ns rappukäytävätaulut joihin on yritetty keksiä jotain mukamas persoonallisia tai hauskoja tekstejä.
Korkeakiiltovalkoiset kalusteet, harmaa laminaatti, peikonlehti kuvioidut tms verhot ja muut tekstiilit, muka vanhat kalusteet, Vallilan kelohonka muun muassa ovat ihan karmeita.
Mut pahin kaikista on se, että ei osata kunnioittaa itse rakennusta, eli koitetaan tehdä esim vanhasta puutalosta tosi moderni tai uudesta kerrostalokämpästä maalaisromanttinen.
Vaikka tottahan toki jokainen tekee omasta kodista sellaisen kuin haluaa.
Miksi pitäisi "kunnioittaa rakennusta" ei sillä tunteita ole.
Minä inhoan sitä et jos asuu rintamamiestalossa se on pakko sisustaa mummolatyyliin.
Minä sisustan juuri miten itse tykkään ja rintamamiestalo nyt oli miehelleni edullinen hankinta. En tule laittamaan tänne ritsikka ajan tyyliä kun se ei sovi mun makuun yleensä.
Kaikilla ei oo varaa valita asuntoa joka sopisi lemppari sisustustyyliin täydellisesti ulkoapäin.
En edes hirveästi pidä rintamamiestaloista mutta ei ole varaa ostaa toista taloa.Se, että ymmärtäisi ja kunnioittaisi talon alkuperäistä ilmettä, sen arkkitehtuuria, kertoisi sivistyksestä. Mutta sitä vaan ei kaikilla ole.
Jos sivistys on tollasta niin eipä kiinnosta olla sivistynyt, se kuulostaa tylsältä ja ankealta elämältä
Ei, vaan rikkaalta ja mpnipuoliselta, jos siis osaa "lukea" talon tai esineiden kieltä. Pystyy siis itse ajoittamaan rakennukset, tuolit, kattokruunut yms., että miltä vuosisadalta tai vuosikymmeneltä ne ovat tai mitä tyyliä ne edustavat. Se tekee elämästä paljon rikkaampaa kuin, jos ei osaisi yhtään sanoa, että miltä ajalta mikäkin talo tai esine on peräisin.
Alue: Aihe vapaa
Kun olisi muitakin vaihtoehtoja kuin se mummola tai korkeakiilto. Sitä voi tehdä talon henkeen sopivan, mutta nykyaikaisenkin sisustuksen. Tietenkin jokainen saa tehdä talolleen mitä haluaa, vaikka pilata sen (vaikka tietenkin se on vähän harmi jos kyseessä olisi oikeasti hieno vanha talo). Suurimman osan mielestä näyttää typerälle jos vanhasta tehdään ultramoderni, mut jos se on talon asukkaan tahto niin se sitten on, toki yleisestä mielipiteestä poiketessa saattaa joutua kestämään kritiikkiä.