Mielestäsi karseita sisustusjuttuja jotka ovat olleet valtaisa hitti kansan keskuudessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ankkataulut, en muista enää tekijää.[/quote

Et taida olla taiteesta mitenkään kartalla, jos et tiedä Kaj Stenvallia Ankkatauluihin liittyen.

🙄

Vierailija kirjoitti:

Tekokukat.

Jos olet astmaatikko ja tykkäät kukista, tekokukat on ainoa vaihtoehto. Pitäisikö sun mielestäsi ennemmin tukehtua aitoihin kukkiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ankkataulut, en muista enää tekijää.[/quote

Et taida olla taiteesta mitenkään kartalla, jos et tiedä Kaj Stenvallia Ankkatauluihin liittyen.

🙄

No ei tarvitse ollakaan.  En minäkään voi sietää niitä ankkatauluja ja sen vuoksi en yleensä muista edes tuota tekijän nimeä.  Palautuu tietysti heti mieleen kun sen kuulee.

Niin paljon on muitakin "tekijoitä," joiden tekeleitä ei erityisemmin ihaile.   Kaikestako pitäisi olla niin kauheasti kartalla?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekokukat.

Jos olet astmaatikko ja tykkäät kukista, tekokukat on ainoa vaihtoehto. Pitäisikö sun mielestäsi ennemmin tukehtua aitoihin kukkiin?

Typerä kommentti.  Ei tietenkään kenenkään pidä mihinkään tukehtua.

Silti voi olla sitä mieltä, että tekokukat on kamalia.  Ei kaikki astmaatikot niitä kotiinsa haali sittenkään, vaikka kukista tykkäisivätkin.  Jos eivät vaan tykkää tekokukista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lightboxit ja ns rappukäytävätaulut joihin on yritetty keksiä jotain mukamas persoonallisia tai hauskoja tekstejä.

Korkeakiiltovalkoiset kalusteet, harmaa laminaatti, peikonlehti kuvioidut tms verhot ja muut tekstiilit, muka vanhat kalusteet, Vallilan kelohonka muun muassa ovat ihan karmeita.

Mut pahin kaikista on se, että ei osata kunnioittaa itse rakennusta, eli koitetaan tehdä esim vanhasta puutalosta tosi moderni tai uudesta kerrostalokämpästä maalaisromanttinen.

Vaikka tottahan toki jokainen tekee omasta kodista sellaisen kuin haluaa.

Miksi pitäisi "kunnioittaa rakennusta" ei sillä tunteita ole.

Minä inhoan sitä et jos asuu rintamamiestalossa se on pakko sisustaa mummolatyyliin.

Minä sisustan juuri miten itse tykkään ja rintamamiestalo nyt oli miehelleni edullinen hankinta. En tule laittamaan tänne ritsikka ajan tyyliä kun se ei sovi mun makuun yleensä.

Kaikilla ei oo varaa valita asuntoa joka sopisi lemppari sisustustyyliin täydellisesti ulkoapäin.

En edes hirveästi pidä rintamamiestaloista mutta ei ole varaa ostaa toista taloa.

Se, että ymmärtäisi ja kunnioittaisi talon alkuperäistä ilmettä, sen arkkitehtuuria, kertoisi sivistyksestä. Mutta sitä vaan ei kaikilla ole. 

Jos sivistys on tollasta niin eipä kiinnosta olla sivistynyt, se kuulostaa tylsältä ja ankealta elämältä

Ei, vaan rikkaalta ja mpnipuoliselta, jos siis osaa "lukea" talon tai esineiden kieltä. Pystyy siis itse ajoittamaan rakennukset, tuolit, kattokruunut yms., että miltä vuosisadalta tai vuosikymmeneltä ne ovat tai mitä tyyliä ne edustavat. Se tekee elämästä paljon rikkaampaa kuin, jos ei osaisi yhtään sanoa, että miltä ajalta mikäkin talo tai esine on peräisin.

SINÄ ajattelet noin, mutta ei kaikki.  Sivistystähän on monenlaista.  Tärkeintä on, että käyttäydymme sivistyneesti.  Se on mahdollista, vaikka ei kaikesta niin kaikkea tietäisikään.  Ihmisillä on erilaiset kiinnostuksen kohteetkin.

Vieläkö ihmisillä on niitä valkoisia nahkasohvia, jotka oli niin hienoja joskus 15-20 vuotta sitten?  Ne kuului siihen valkoiseen sisustukseen.  Joko ne on heitetty kaikki sorttiasemille?

Entä vieläkö raahataan asuntoihin vanhoja rapistuneita ikkunapokia ruutuineen ja ripustetaan seinille?  Vai joko nekin on saaneet häädön?

Vanhoista ovista tehtyjä ruokapöydän kansia vielä näkee, ja niitä aika epäonnistuneita kokoelmia erilaisia keittiötuoleja. 

Entä Arabian maitokannukokoelmat? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lightboxit ja ns rappukäytävätaulut joihin on yritetty keksiä jotain mukamas persoonallisia tai hauskoja tekstejä.

Korkeakiiltovalkoiset kalusteet, harmaa laminaatti, peikonlehti kuvioidut tms verhot ja muut tekstiilit, muka vanhat kalusteet, Vallilan kelohonka muun muassa ovat ihan karmeita.

Mut pahin kaikista on se, että ei osata kunnioittaa itse rakennusta, eli koitetaan tehdä esim vanhasta puutalosta tosi moderni tai uudesta kerrostalokämpästä maalaisromanttinen.

Vaikka tottahan toki jokainen tekee omasta kodista sellaisen kuin haluaa.

Miksi pitäisi "kunnioittaa rakennusta" ei sillä tunteita ole.

Minä inhoan sitä et jos asuu rintamamiestalossa se on pakko sisustaa mummolatyyliin.

Minä sisustan juuri miten itse tykkään ja rintamamiestalo nyt oli miehelleni edullinen hankinta. En tule laittamaan tänne ritsikka ajan tyyliä kun se ei sovi mun makuun yleensä.

Kaikilla ei oo varaa valita asuntoa joka sopisi lemppari sisustustyyliin täydellisesti ulkoapäin.

En edes hirveästi pidä rintamamiestaloista mutta ei ole varaa ostaa toista taloa.

Se, että ymmärtäisi ja kunnioittaisi talon alkuperäistä ilmettä, sen arkkitehtuuria, kertoisi sivistyksestä. Mutta sitä vaan ei kaikilla ole. 

Jos sivistys on tollasta niin eipä kiinnosta olla sivistynyt, se kuulostaa tylsältä ja ankealta elämältä

Ei, vaan rikkaalta ja mpnipuoliselta, jos siis osaa "lukea" talon tai esineiden kieltä. Pystyy siis itse ajoittamaan rakennukset, tuolit, kattokruunut yms., että miltä vuosisadalta tai vuosikymmeneltä ne ovat tai mitä tyyliä ne edustavat. Se tekee elämästä paljon rikkaampaa kuin, jos ei osaisi yhtään sanoa, että miltä ajalta mikäkin talo tai esine on peräisin.

SINÄ ajattelet noin, mutta ei kaikki.  Sivistystähän on monenlaista.  Tärkeintä on, että käyttäydymme sivistyneesti.  Se on mahdollista, vaikka ei kaikesta niin kaikkea tietäisikään.  Ihmisillä on erilaiset kiinnostuksen kohteetkin.

Onhan sekin teko, että suojelee esimerkiksi alkuperäistä interiööriä tai huone- tai tilajaottelua, sen sijaan että tuohoaisi sen lopullisestii. Sitä alkuperäistä vanhaa ei saa, katsos, koskaan enää takaisin, jos se on kerran tuhottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekokukat.

Jos olet astmaatikko ja tykkäät kukista, tekokukat on ainoa vaihtoehto. Pitäisikö sun mielestäsi ennemmin tukehtua aitoihin kukkiin?

Typerä kommentti.  Ei tietenkään kenenkään pidä mihinkään tukehtua.

Silti voi olla sitä mieltä, että tekokukat on kamalia.  Ei kaikki astmaatikot niitä kotiinsa haali sittenkään, vaikka kukista tykkäisivätkin.  Jos eivät vaan tykkää tekokukista.

On niitä tekokasveja sen verran aidon näköisiä, että ns kotimieheksi joutunut on varmuudeksi kastellut ne:)

Vierailija kirjoitti:

Viuhka seinällä

Just, meillä oli -80 -90 luvun taitteessa 2 sellasta valtavan suurta itämais aiheista , kirjavaa viuhkaan makkarin seinällä päädyn päällä.

Miin se maku muuttuu, en ikinä ottas sellasia enää kotiini.

En edes tiedä kenen suunnittelemia ne on, mut ne muoviset koirat ja puuta kuvastavat täyttä muovia olevat sisustuselementit.

Aivan hirveitä.

Ja miten joku haluaa kotiinsa ylipäänsä sellasia härpäkkeitä joilla ei ole edes muuta tarkoitusta kuin koriste.... muovia, miettikää. Yäk.

Ikean Ektorp-sohva. En ymmärrä mikä siinä viehättää! joka ikinen, minkä olen nähnyt on epäsiistin näköinen: ryppyiset päälliset ja tyynyt, jotka ei pysy paikoillaan. Se vaan ei "istu" omaan silmään.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin moni suomalainen desing.

Saimaa Design astiastot, hyi helvetti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian kirjavat lastenhuoneet. Niin sekavan ja levottoman näköistä. Ei ihme, että lapsi ei jaksa keskittyä mihinkään ja joka toisella on adhd. Mullakin menisi hermot, jos pitäisi tehdä töitä huoneessa, jossa on 12 eri väriä.

12 väriä tulee melko pian täyteen jo lattialle heitetystä vaatekaapin sisällöstä.

Nopeasti laskin, että mulla on olohuoneessa ainakin 12 eri väriä :D ja ihan on harmonista, kun värit on luonnonläheisiä ja sointuu hyvin yhteen.

Sitä paitsi lapsethan tykkäävät värikkäästä, virikkeikkäästä ympäristöstä. Edistää aivojen kehitystä tjsp.

Lapset tykkäävät tutkimusten mukaan pastelliväreistä mieluummin kuin tummista sävyistä. Mutta riemunkirjava lastenhuone näyttää levottomalta silloinkin kun se on siisti, puhumattakaan sitten kun lelut ovat esillä ja leikit kesken.

Mutta ihan vapaasti. Tehkää vaan lapsistanne adhd-lapsia. Mitäpä se minulle kuuluu.

Adhd ei kyllä tule värikkääistä huoneista.

Ladon ovet, mustat metallikehykset lasiseinissä, tummat ja synkät värit, tummuva puu, liika puun määrä samassa tilassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ankkataulut, en muista enää tekijää.[/quote

Et taida olla taiteesta mitenkään kartalla, jos et tiedä Kaj Stenvallia Ankkatauluihin liittyen.

🙄

No ei tarvitse ollakaan.  En minäkään voi sietää niitä ankkatauluja ja sen vuoksi en yleensä muista edes tuota tekijän nimeä.  Palautuu tietysti heti mieleen kun sen kuulee.

Niin paljon on muitakin "tekijoitä," joiden tekeleitä ei erityisemmin ihaile.   Kaikestako pitäisi olla niin kauheasti kartalla?  

Ei, mutta aika outoa verrata taidetta sisustukseen. Et pidä jostain taiteesta. Ok. Mutta onko se joku "sisustusjuttu", mitä tässä ketjussa käsitellään? Ymmärrät varmaan vaikka Ikean ja Kiasman eron?

Toivottavasti eivät nyt kaikki muutkin älä luettelemaan täñne taidetta, mistä eivät pidä.

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Muistatteko niitä 50-luvun peuragobeliineja ?

Mummolassa oli sellainen. Kylläkin vanhempi kuin 50-luvulta. Sängyn viereen/päätyyn seinälle niitä laitettiin, vetoa estämään vanhoissa hirsitaloissa. Käytännön juttu, tuskin sotien jälkeisessä(kään) tai sitä ennenkään maailmassa sisustusta mietittiin kunhan oli vaan kaikki tarpeellinen. Ellei sitten asunut jossain perintökartanossa arvokalusteineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Top3-inhokit: Marimekon Unikko -kuosi kaikissa olomuodoissaan, Aalto -maljakko, mietelauseita seinillä.

Tähän nyt kommentin vain sen, että Aalto-maljakko kuuluu joka kotiin. Kuuluu yleissivistykseen.

Aalto maljakko kuuluu juuri tähän - katso mulla on tää pakollinen joka kodin Aalto vaasi joten ymmärrän designista jotain. Ei kiitos, olkoon vaikka kuinka arvostettu ja tunnettu mutta omaan makumaailmaani se ei sovi enkä sellaista kotiini huoli. Vaihdoin perinnöksi saadun vanhan ison maljakon Frankin pariin pokaaliin joiden värit ja muotokieli sopii minulle. Samoin kaverilla oli oikeasti vanhoja talonpoikaisia puutuoleja ja mulla "alkuperäinen" Aallon tarjoiluvaunu jostain tuotannon alkuvuosilta. Vaihdettiin päikseen ja kumpikin oli sitä meiltä, että voitti vaihtokaupassa.

Tässäkin näkee, että että makuja on monenlaisia ja ihmisillä erilaisia sisutuksellisia inhokkeja. 

Yhtään Aaltomaljakkoa en omista enkä Mariskoolia. Ei ole tiloja sellaisille eikä kiinnostusta saatikka tarvista.

Täällä on puhuttu myös talon sisustamisesta aikakauteen sopivaksi ja hengen säilytyksestä. No joo, kun on oikeasti vanha hirsitalo, niin aika vaikea on asua kokopäiväisesti ja säilyttää talon "henki". Miksi pitäisi olla keittö jostain 1800-luvulta kun se vaan ei toimi vaan nykyään on paljon parempia ratkaisuja? Rakenteet säilytetään ja niitä vaalitaan, mutta en ymmärrä että museossa pitäisi asua. Tietty ei nyt tulisi mieleen suoristaa kaikkia nurkkia, uusia kaikkea ja heittää gyproccia seiniin ihan vaan siksi, että talo näyttäisi uudelta. Talo on elänyt monta sukupolvea, kokenut muutoksia ja sissutuksia - ei ole juurikaan mitään alkuperäistä henkeä - joitain huonekaluja/työvälineitä tms. mutta paljon kerroksellisuutta. Mikä on silloin se talon henki?

Suomalaisten sisustuskäsitykset tiivistyy sanassa tehosteseinä. On niin kuin jokin laki, että huoneessa saa olla vain yksi tummansävyinen seinä, kaikkien muiden on oltava valkeita. Jopa maalikaupassa sanottiin, että tällä sävyllä voi sitten maalata vain yhden seinän. Minä olen maalannut kokonaisen huoneen kattoa myöten turkoosinsinisellä ja se toimi erittäin hyvin siinä tilassa. Mistä se K-Raudan myyjä tietää sanoa tilaa näkemättä, että vain yhden seinän voi maalata? Ulkomaisia sisustusjulkaisuja kun katsoo, niin siellä on maalattu ihan surutta huoneita vaikkapa graniitinharmaalla ja lopputulos on tyylikäs ja tunnelmallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian kirjavat lastenhuoneet. Niin sekavan ja levottoman näköistä. Ei ihme, että lapsi ei jaksa keskittyä mihinkään ja joka toisella on adhd. Mullakin menisi hermot, jos pitäisi tehdä töitä huoneessa, jossa on 12 eri väriä.

12 väriä tulee melko pian täyteen jo lattialle heitetystä vaatekaapin sisällöstä.

Nopeasti laskin, että mulla on olohuoneessa ainakin 12 eri väriä :D ja ihan on harmonista, kun värit on luonnonläheisiä ja sointuu hyvin yhteen.

Sitä paitsi lapsethan tykkäävät värikkäästä, virikkeikkäästä ympäristöstä. Edistää aivojen kehitystä tjsp.

Onko tuo oikeasti totta vai joku aikuisten oletus, siis että lapset tarvitsevat ja haluavat värikkään sisustuksen?

MIetin tätä kun yksi tuttava sanoo, että lapsi kaipaa "iloisia" värejä ja nyt maalaa lastenhuoneeseen kirkkaanvihreän tehosteseinän. Minusta se on kauhea. Se on vuokra-asunto, kiva sitten maalata sitä peittoon kun kuitenkin muuttavat taas parin vuoden sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekokukat.

Jos olet astmaatikko ja tykkäät kukista, tekokukat on ainoa vaihtoehto. Pitäisikö sun mielestäsi ennemmin tukehtua aitoihin kukkiin?

Typerä kommentti.  Ei tietenkään kenenkään pidä mihinkään tukehtua.

Silti voi olla sitä mieltä, että tekokukat on kamalia.  Ei kaikki astmaatikot niitä kotiinsa haali sittenkään, vaikka kukista tykkäisivätkin.  Jos eivät vaan tykkää tekokukista.

Ja aika monet astmaatikot kyllä voi pitää kotonaan ihan oikeitakin kukkia, ei kaikki saa niistä oireita.