Lue keskustelun säännöt.
Mielestäsi karseita sisustusjuttuja jotka ovat olleet valtaisa hitti kansan keskuudessa?
Esimerkiksi spottivalaisimet, sellaiset missä kepin varressa on niitä spotteja ja sitten ne kattoon upotettavat spotit. Näitä oli ihan jokaisella joskus 2000-l alkupuolella. Vallilan kelohonka. Harmaa laminaatti.
Kommentit (3977)
Vierailija kirjoitti:
Mä tykkään tiffanylampuista ja sellasesta vanhasta brittiläistyylistä. On kirjahyllyt tummaa puuta (ja niissä kirjoja), chesterfield-nojatuolit ja raskaat verhot. No me asutaankin yli 100 v vanhassa puutalossa maalla, mielestäni meille sopii tämä tyyli.
Itse en pidä kromista esim huonekalujen jalkoina, enkä makrameetöistä. Myös rosteripinta on jotenkin epämiellyttävä mielestäni. Blogimatostakaan en ikinä tykännyt, se vaikutti keräävän likaa ja pölyä helposti, ystävälläni oli sellainen.
Ihana tyyli sulla! Rrrakastan tuollaista, tiffanylamppuja ja chesterfield-nojatuoleja. Me asutaan 80-luvulla rakennetussa puutalossa maalla, ja tyyliksi on jotenkin ajautunut sellainen lande-ranch-tyyli, jota moni inhoaa. Ehkä vähän jenkkimäinen - iso takka, nahkaa, taljoja, tummaa puuta. Mutta me tykätään, ja onhan meillä karjatila, joten on autenttinen ainakin :D Eikä hirveästi ole aikaa sisustella, mutta kumminkin aihe kiinnostaa.
Alkuperäiseen kysymykseen vastatakseni, en tykkää kromi-lasi-pöydistä enkä kromi-lasi-yhdistelmästä muutenkaan. Myös ne ysärillä olleet olkkarin pöydät, joissa oli lasiin upotettu pikkukiviä, ovat kamalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutamien vuosien takainen överiksi mennyt konmaritus. Muistan lukeneeni jutun naisesta, joka oli karsinut perheensä kodin aivan äärimmilleen. Kämppä näytti siltä kuin muuttoauto olisi juuri lähtenyt. Heillä ei ollut verhoja ikkunoissa, mattoja lattioilla, eikä mitään seinillä. Olohuoneessa oli pelkkä sohva ja televisio, ei edes torkkupeittoa ja tyynyä. Asunnosta puuttuivat lähes kaikki merkit sen asukkaista, siellä ei näyttänyt olevan yhtään valokuvaa, taideteosta, suvussa kulkenutta vanhaa esinettä, tai edes lapsen piirustusta. Tietysti jokainen tekee tyylillään, mutta minua alkaisi ahdistaa jos olisin asunnossa jossa on vain muutama valkoinen ja kliininen huonekalu ja varmaan jokainen askel kaikuu.
Olen kuullut perheistä, joissa joku on konmaritusvillityksessä luopunut jopa valokuva-albumeista ja perintötekstiileistä. Aika surullista, jos vaikkapa konmaritusvillityksen aikaan lapsuuttaan viettänyt henkilö kaipaisi aikuisena vanhempiensa nuoruuden valokuvia, mummon ja papan kirjeenvaihtoa tai isomummon ryijyä, mutta kaikki on heitetty mäkeen lifestylevillityksen kourissa olleen vanhemman toimesta.
Kyse ei aina ole mistään konmari villityksestä, vaan olen elänyt samalla tapaa koko ikäni, siis "sisustanut". Haluan että neliöt ja tila on elämistä varten, ei tavaroiden. Eli pidän tilantunnusta ja siitä että mahtuu liikkumaan törmäilemättä millon mihinkin kalusteeseen. Elämisen merkkejä ei silti todellakaan puutu, onhan täälä kokonainen perhe tuomassa sitä elämää.
Toisilla tavarat tuo elämän, toisilla ihmiset.
Pidän siitä että mahtuu tekemään asioita ja lasten leikkiä ja juosta.
Mihin levität lasten leikit ja majat jos kämppä täynnä tavaraa ja kalustetta?
Meillä saattaa olla maja yhdessä huoneessa kuukausitolkulla, vieraspatjoista tehty, joo kyllähän siinä elämää puuttuu vai mitä sanoit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamien vuosien takainen överiksi mennyt konmaritus. Muistan lukeneeni jutun naisesta, joka oli karsinut perheensä kodin aivan äärimmilleen. Kämppä näytti siltä kuin muuttoauto olisi juuri lähtenyt. Heillä ei ollut verhoja ikkunoissa, mattoja lattioilla, eikä mitään seinillä. Olohuoneessa oli pelkkä sohva ja televisio, ei edes torkkupeittoa ja tyynyä. Asunnosta puuttuivat lähes kaikki merkit sen asukkaista, siellä ei näyttänyt olevan yhtään valokuvaa, taideteosta, suvussa kulkenutta vanhaa esinettä, tai edes lapsen piirustusta. Tietysti jokainen tekee tyylillään, mutta minua alkaisi ahdistaa jos olisin asunnossa jossa on vain muutama valkoinen ja kliininen huonekalu ja varmaan jokainen askel kaikuu.
Olen kuullut perheistä, joissa joku on konmaritusvillityksessä luopunut jopa valokuva-albumeista ja perintötekstiileistä. Aika surullista, jos vaikkapa konmaritusvillityksen aikaan lapsuuttaan viettänyt henkilö kaipaisi aikuisena vanhempiensa nuoruuden valokuvia, mummon ja papan kirjeenvaihtoa tai isomummon ryijyä, mutta kaikki on heitetty mäkeen lifestylevillityksen kourissa olleen vanhemman toimesta.
Kyse ei aina ole mistään konmari villityksestä, vaan olen elänyt samalla tapaa koko ikäni, siis "sisustanut". Haluan että neliöt ja tila on elämistä varten, ei tavaroiden. Eli pidän tilantunnusta ja siitä että mahtuu liikkumaan törmäilemättä millon mihinkin kalusteeseen. Elämisen merkkejä ei silti todellakaan puutu, onhan täälä kokonainen perhe tuomassa sitä elämää.
Toisilla tavarat tuo elämän, toisilla ihmiset.
Pidän siitä että mahtuu tekemään asioita ja lasten leikkiä ja juosta.
Mihin levität lasten leikit ja majat jos kämppä täynnä tavaraa ja kalustetta?
Meillä saattaa olla maja yhdessä huoneessa kuukausitolkulla, vieraspatjoista tehty, joo kyllähän siinä elämää puuttuu vai mitä sanoit.
Helpottaa muuten siivoistakin ihan älyttömästi. Robotti imuri ajelee esteettä itsekseen ja ihmiset voi keskittyä tärkeimpään, eli elämiseen. Ei valokuvien tai taulujen tai krääsän ihmettelyyn. Ne alkaa vaan ahdistaa.. kaikki esillä oleva krääsä.
Kaikki luonnoton muovikrääsä, ikean lastulevyryönä, kalskea ja persoonaton beige-vakoinen-harmaa-sisustus, vitivalkoiset seinät kaikkialla, ne hemmetin mietelauseet..family, live laugh love, kitchen..oikeasti?! tähtityynyt, peitot, kaikkialla miksi? Persoonattomuus on se hirvein juttu, asunnon tulisi kertoa ihmisestä jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verhot, kangassohvat, koristetyynyt, no kaikki tekstiilit sisustuksessa muutenkin, taulut, lokkivalaisin, kirjahyllyt, lipastot, sohvapöydät, koriste-esineet (kaikki), lasipöydät, jakkarat ja ne mitkä lie keittiörappuset.
Kaikki ylimääräinen sisutusmoska. Roskiin.
Käytännöllistä pitää olla, vain tarvittava, ei mitään muuta. Näin on.
Enkä ole lukenut konmaria tms koskaan, osaan ihan itse päättää omat mieltymykseni ja ne ovat hyvin minimalistiset.Mitä sinulla siis on?
Asunto jossa on tyylikkäät kiintokalusteet ja kaappitilaa tarpeeksi ettei ylimääräistä lipastoja tai hyllyjä tarvitse olla. Sängyt (kaikissa makuuhuoneissa), nahkasohva ja tuoli olohuoneessa (tyylikkäät nekin) + talon ainoa matto, tv (kaikissa makuuhuoneissa ja olohuone), keittiössä iso ruokapöytä ja 6 tuolia, mahtuu 8 tarvittaessa. Eteisessä yksi ns. penkki kengille ja tavaroille. Siinä se aikalailla on. Muutama työpöytä ja lapsilla yksi leluhylly ja muutama tuoli, muuten lelut ja muut tavarat on kaikki kiinteissä kaapeissa. Muutama pimennysverho on käytännön syistä.
Eli kun säilytystilaa vaan on riittävästi ei tarvitse mitään ylimääräistä moskaa.
Jos ja kun lattiatkin on katseenkestävää materiaalia miksi piilottaa se matoilla. Inhoan siis tekstiilejä ja kaikkea sisustustavaroita.
Ovathan ne sängyt sitten jotain oikeasti hienoja? Tammea tai mahonkia? Päämakuuhuoneessa upea pylvässänky? Sitähän minäkin, että ihan perus kuitenkin..
HSEn adonis kirjoitti:
Ikea-koti
Sisustustarrat
Shokkiväriseinät
Lasinen kaappi jossa viinapulloja tai matkamuistoshottilaseja
Puun eri sävyjä sekaisin
Marilyn Monroe -tauluja tai fiftariteemaa
Mikä muuten on shokkiväriseinät?? Jos tarkoitit tehosteseiniä niin nehän juuri tuovat sitä persooallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiiiiivan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verhot, kangassohvat, koristetyynyt, no kaikki tekstiilit sisustuksessa muutenkin, taulut, lokkivalaisin, kirjahyllyt, lipastot, sohvapöydät, koriste-esineet (kaikki), lasipöydät, jakkarat ja ne mitkä lie keittiörappuset.
Kaikki ylimääräinen sisutusmoska. Roskiin.
Käytännöllistä pitää olla, vain tarvittava, ei mitään muuta. Näin on.
Enkä ole lukenut konmaria tms koskaan, osaan ihan itse päättää omat mieltymykseni ja ne ovat hyvin minimalistiset.Mitä sinulla siis on?
Asunto jossa on tyylikkäät kiintokalusteet ja kaappitilaa tarpeeksi ettei ylimääräistä lipastoja tai hyllyjä tarvitse olla. Sängyt (kaikissa makuuhuoneissa), nahkasohva ja tuoli olohuoneessa (tyylikkäät nekin) + talon ainoa matto, tv (kaikissa makuuhuoneissa ja olohuone), keittiössä iso ruokapöytä ja 6 tuolia, mahtuu 8 tarvittaessa. Eteisessä yksi ns. penkki kengille ja tavaroille. Siinä se aikalailla on. Muutama työpöytä ja lapsilla yksi leluhylly ja muutama tuoli, muuten lelut ja muut tavarat on kaikki kiinteissä kaapeissa. Muutama pimennysverho on käytännön syistä.
Eli kun säilytystilaa vaan on riittävästi ei tarvitse mitään ylimääräistä moskaa.
Jos ja kun lattiatkin on katseenkestävää materiaalia miksi piilottaa se matoilla. Inhoan siis tekstiilejä ja kaikkea sisustustavaroita.Ovathan ne sängyt sitten jotain oikeasti hienoja? Tammea tai mahonkia? Päämakuuhuoneessa upea pylvässänky? Sitähän minäkin, että ihan perus kuitenkin..
Onko jonkun mielestä tamminen tai mahonkinen pylvässänky sitten hieno? Minusta ei ole.
Sängyt on kaikki muuten vaan verhoilultaan asuntoon sopivia kyllä. Eli väritys on harmoninen niissäkin.
Moni ei varmaan ymmärrä että koko asunto on yksi kokonaisuus eikä yksittäisiä valintoja.
Ehkä rupusurkean pohjaratkaisun tai epäkäytännölliset neliöt saa sinusta korjattua pyövässängyllä.. no go for it.
Aiiiiivan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verhot, kangassohvat, koristetyynyt, no kaikki tekstiilit sisustuksessa muutenkin, taulut, lokkivalaisin, kirjahyllyt, lipastot, sohvapöydät, koriste-esineet (kaikki), lasipöydät, jakkarat ja ne mitkä lie keittiörappuset.
Kaikki ylimääräinen sisutusmoska. Roskiin.
Käytännöllistä pitää olla, vain tarvittava, ei mitään muuta. Näin on.
Enkä ole lukenut konmaria tms koskaan, osaan ihan itse päättää omat mieltymykseni ja ne ovat hyvin minimalistiset.Mitä sinulla siis on?
Asunto jossa on tyylikkäät kiintokalusteet ja kaappitilaa tarpeeksi ettei ylimääräistä lipastoja tai hyllyjä tarvitse olla. Sängyt (kaikissa makuuhuoneissa), nahkasohva ja tuoli olohuoneessa (tyylikkäät nekin) + talon ainoa matto, tv (kaikissa makuuhuoneissa ja olohuone), keittiössä iso ruokapöytä ja 6 tuolia, mahtuu 8 tarvittaessa. Eteisessä yksi ns. penkki kengille ja tavaroille. Siinä se aikalailla on. Muutama työpöytä ja lapsilla yksi leluhylly ja muutama tuoli, muuten lelut ja muut tavarat on kaikki kiinteissä kaapeissa. Muutama pimennysverho on käytännön syistä.
Eli kun säilytystilaa vaan on riittävästi ei tarvitse mitään ylimääräistä moskaa.
Jos ja kun lattiatkin on katseenkestävää materiaalia miksi piilottaa se matoilla. Inhoan siis tekstiilejä ja kaikkea sisustustavaroita.Ovathan ne sängyt sitten jotain oikeasti hienoja? Tammea tai mahonkia? Päämakuuhuoneessa upea pylvässänky? Sitähän minäkin, että ihan perus kuitenkin..
Mahonki.. hyi hitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vaalea matto, jossa on tummalla salmiakkiruudutus.
Joka hemmetin "sisustan persoonallisesti“ - tarinassa mukana..Marokkolainen Beni Ouarain -matto.
Beni Ouarain -matot ovat olleet suosittuja vuosikymmenet ja tykkään niistä paljon, mutta kokonaan toinen juttu on Elloksen, Jotexin yms. jäljitelmät Beni Ouarain -matoista. Ne ovat kammottavia.
Tosta tuli mieleen että tumma puu, ruskea puun väri on aivan karseaa. Vähän vanhan ajan juttuja jo, ai vähän.
Jos puuta niin ehdottomasti vaaleaa. Se on nättiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutamien vuosien takainen överiksi mennyt konmaritus. Muistan lukeneeni jutun naisesta, joka oli karsinut perheensä kodin aivan äärimmilleen. Kämppä näytti siltä kuin muuttoauto olisi juuri lähtenyt. Heillä ei ollut verhoja ikkunoissa, mattoja lattioilla, eikä mitään seinillä. Olohuoneessa oli pelkkä sohva ja televisio, ei edes torkkupeittoa ja tyynyä. Asunnosta puuttuivat lähes kaikki merkit sen asukkaista, siellä ei näyttänyt olevan yhtään valokuvaa, taideteosta, suvussa kulkenutta vanhaa esinettä, tai edes lapsen piirustusta. Tietysti jokainen tekee tyylillään, mutta minua alkaisi ahdistaa jos olisin asunnossa jossa on vain muutama valkoinen ja kliininen huonekalu ja varmaan jokainen askel kaikuu.
Olen kuullut perheistä, joissa joku on konmaritusvillityksessä luopunut jopa valokuva-albumeista ja perintötekstiileistä. Aika surullista, jos vaikkapa konmaritusvillityksen aikaan lapsuuttaan viettänyt henkilö kaipaisi aikuisena vanhempiensa nuoruuden valokuvia, mummon ja papan kirjeenvaihtoa tai isomummon ryijyä, mutta kaikki on heitetty mäkeen lifestylevillityksen kourissa olleen vanhemman toimesta.
Tätä konmarivillitystä en minäkään ymmärrä. Ihmiset heittää pois tavaraa, pahimmillaan ajatuksella "voin ostaa uuden jos joskus tarvitsen". Voiko lyhytnäköisempää olla? En kannata ylenmääräistä hamstraamista ja tavaroiden hilloamistakaan, mutta tuommoinen "kaupasta saa uusia" ajatusmaailma vaan on niin kestämätön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamien vuosien takainen överiksi mennyt konmaritus. Muistan lukeneeni jutun naisesta, joka oli karsinut perheensä kodin aivan äärimmilleen. Kämppä näytti siltä kuin muuttoauto olisi juuri lähtenyt. Heillä ei ollut verhoja ikkunoissa, mattoja lattioilla, eikä mitään seinillä. Olohuoneessa oli pelkkä sohva ja televisio, ei edes torkkupeittoa ja tyynyä. Asunnosta puuttuivat lähes kaikki merkit sen asukkaista, siellä ei näyttänyt olevan yhtään valokuvaa, taideteosta, suvussa kulkenutta vanhaa esinettä, tai edes lapsen piirustusta. Tietysti jokainen tekee tyylillään, mutta minua alkaisi ahdistaa jos olisin asunnossa jossa on vain muutama valkoinen ja kliininen huonekalu ja varmaan jokainen askel kaikuu.
Olen kuullut perheistä, joissa joku on konmaritusvillityksessä luopunut jopa valokuva-albumeista ja perintötekstiileistä. Aika surullista, jos vaikkapa konmaritusvillityksen aikaan lapsuuttaan viettänyt henkilö kaipaisi aikuisena vanhempiensa nuoruuden valokuvia, mummon ja papan kirjeenvaihtoa tai isomummon ryijyä, mutta kaikki on heitetty mäkeen lifestylevillityksen kourissa olleen vanhemman toimesta.
Tätä konmarivillitystä en minäkään ymmärrä. Ihmiset heittää pois tavaraa, pahimmillaan ajatuksella "voin ostaa uuden jos joskus tarvitsen". Voiko lyhytnäköisempää olla? En kannata ylenmääräistä hamstraamista ja tavaroiden hilloamistakaan, mutta tuommoinen "kaupasta saa uusia" ajatusmaailma vaan on niin kestämätön.
Mitään en ole pois heittänyt kun en ole alunalkaen edes ostanut roinaa ja krääsää.
Koskaan. Joten älä nyt kaikkia tuomitse jotka haluavat minimalistisesti elää.
Omistan tasan sen mitä tarvitsen.
En tarvitse tauluja tai koristeesineitä tai elämässäni yhtään mihkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Remppareiska kirjoitti:
En tiedä olenko aivan väärässä omien mielipiteitteni kanssa, kun väitän että päiväpeitto on epähygieeninen vaihtoehto. Nukkuessa usein jonkin verran hikoilee tai ainakin kertyy kosteutta lakanoihin, tyynyihin ja patjaan. Aamulla sitten pikainen petaus ja päälle päiväpeitto. Ei ainakaan pääse petivaatteet yhtään ilman kanssa tekemisiin ja hautuvat hyvin päiväpeiton alla. Pienehkö homehtumisen riski tai ainakin ummehtuu sänky hyvin. Toinen asia jota en käytä, vaikka se on sisustuselementtinä hieno on halpis-sängyn kankaalla päällystetty sängynpääty. On jo uutena omituisen hajuinen lastulevy/ liimapuu- runkoineen. Se kerää pölyä, hiuksia, hilsettä ja muita epäpuhtauksia itseensä. Vaikka sen siivouspäivinä imuroisitkin aina, niin oman kokemukseni mukaan pysyy silti ummehtuneen hajuisena. Tietysti jos ei ole kovin herkkä sisäilmaongelmille mikäs em. käyttäessä. Kenties hieman tukkoinen ja aivasteleva olo vaan aamulla ei muuta.
Vähän samoilla linjoilla. Joka kaupasta tyrkytetään nyt näitä kankaalla (laidat, pääty, ihan kaikki) verhoiltuja sänkyjä enkä voi olla miettimättä miten ällöttävässä kunnossa sellainen on muutaman vuoden jälkeen kun siihen on aikuiset ihmiset hieroneet eritteistä ja hikistä nahkaansa joka ilta/yö. Tai ehkä osa porukasta sitten nukkuu täyspitkä pyjama ja myssy päällä eikä hikoile koskaan eikä nojaa siihen päätyyn... En tiedä, meillä ei ainakaan toimisi. Patjoissa on jo ihan tarpeeksi eritteenimijää. Odottelen tässä milloin kaupasta saisi taas hyvännäköisiä puurunkoisia sänkyjä, toistaiseksi saa tämä vanha ikean rohjo kelvata.
Siis miten sinä oikein nukut jos joka yö hinkkaat itseäsi sängyn laitoihin ja päätyyn? En kertakaikkiaan edes keksi miten sängyn laitoihin voisi itseään hangata nukkuessaan, ja epämiellyttävää on sekin jos pää on kiinni sängynpäädyssä. Meillä on kangaspäällysteinen pääty ja siitä saa kyllä päällisen irti, mutta ei se ole likaantunut mitenkään. Pölyä kyllä kerää ja vaatii imurointia säännöllisesti, sikäli puinen olisi parempi kun olisi helpompi pyyhkiä.
Mä inhoan niitä koristetyynyjä joissa lukee jotain typerää kuten "live, love, laugh"
Sama sisustustauluissa. Hyi?! Eikö pitäis ostaa ihan oikeita tauluja joissa on jotain kuvia tai kehystää vaikka julisteita, mut pliis ei näitä tekstitauluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Remppareiska kirjoitti:
En tiedä olenko aivan väärässä omien mielipiteitteni kanssa, kun väitän että päiväpeitto on epähygieeninen vaihtoehto. Nukkuessa usein jonkin verran hikoilee tai ainakin kertyy kosteutta lakanoihin, tyynyihin ja patjaan. Aamulla sitten pikainen petaus ja päälle päiväpeitto. Ei ainakaan pääse petivaatteet yhtään ilman kanssa tekemisiin ja hautuvat hyvin päiväpeiton alla. Pienehkö homehtumisen riski tai ainakin ummehtuu sänky hyvin. Toinen asia jota en käytä, vaikka se on sisustuselementtinä hieno on halpis-sängyn kankaalla päällystetty sängynpääty. On jo uutena omituisen hajuinen lastulevy/ liimapuu- runkoineen. Se kerää pölyä, hiuksia, hilsettä ja muita epäpuhtauksia itseensä. Vaikka sen siivouspäivinä imuroisitkin aina, niin oman kokemukseni mukaan pysyy silti ummehtuneen hajuisena. Tietysti jos ei ole kovin herkkä sisäilmaongelmille mikäs em. käyttäessä. Kenties hieman tukkoinen ja aivasteleva olo vaan aamulla ei muuta.
Vähän samoilla linjoilla. Joka kaupasta tyrkytetään nyt näitä kankaalla (laidat, pääty, ihan kaikki) verhoiltuja sänkyjä enkä voi olla miettimättä miten ällöttävässä kunnossa sellainen on muutaman vuoden jälkeen kun siihen on aikuiset ihmiset hieroneet eritteistä ja hikistä nahkaansa joka ilta/yö. Tai ehkä osa porukasta sitten nukkuu täyspitkä pyjama ja myssy päällä eikä hikoile koskaan eikä nojaa siihen päätyyn... En tiedä, meillä ei ainakaan toimisi. Patjoissa on jo ihan tarpeeksi eritteenimijää. Odottelen tässä milloin kaupasta saisi taas hyvännäköisiä puurunkoisia sänkyjä, toistaiseksi saa tämä vanha ikean rohjo kelvata.
Siis miten sinä oikein nukut jos joka yö hinkkaat itseäsi sängyn laitoihin ja päätyyn? En kertakaikkiaan edes keksi miten sängyn laitoihin voisi itseään hangata nukkuessaan, ja epämiellyttävää on sekin jos pää on kiinni sängynpäädyssä. Meillä on kangaspäällysteinen pääty ja siitä saa kyllä päällisen irti, mutta ei se ole likaantunut mitenkään. Pölyä kyllä kerää ja vaatii imurointia säännöllisesti, sikäli puinen olisi parempi kun olisi helpompi pyyhkiä.
Pölyn takia puinen parempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamien vuosien takainen överiksi mennyt konmaritus. Muistan lukeneeni jutun naisesta, joka oli karsinut perheensä kodin aivan äärimmilleen. Kämppä näytti siltä kuin muuttoauto olisi juuri lähtenyt. Heillä ei ollut verhoja ikkunoissa, mattoja lattioilla, eikä mitään seinillä. Olohuoneessa oli pelkkä sohva ja televisio, ei edes torkkupeittoa ja tyynyä. Asunnosta puuttuivat lähes kaikki merkit sen asukkaista, siellä ei näyttänyt olevan yhtään valokuvaa, taideteosta, suvussa kulkenutta vanhaa esinettä, tai edes lapsen piirustusta. Tietysti jokainen tekee tyylillään, mutta minua alkaisi ahdistaa jos olisin asunnossa jossa on vain muutama valkoinen ja kliininen huonekalu ja varmaan jokainen askel kaikuu.
Olen kuullut perheistä, joissa joku on konmaritusvillityksessä luopunut jopa valokuva-albumeista ja perintötekstiileistä. Aika surullista, jos vaikkapa konmaritusvillityksen aikaan lapsuuttaan viettänyt henkilö kaipaisi aikuisena vanhempiensa nuoruuden valokuvia, mummon ja papan kirjeenvaihtoa tai isomummon ryijyä, mutta kaikki on heitetty mäkeen lifestylevillityksen kourissa olleen vanhemman toimesta.
Tätä konmarivillitystä en minäkään ymmärrä. Ihmiset heittää pois tavaraa, pahimmillaan ajatuksella "voin ostaa uuden jos joskus tarvitsen". Voiko lyhytnäköisempää olla? En kannata ylenmääräistä hamstraamista ja tavaroiden hilloamistakaan, mutta tuommoinen "kaupasta saa uusia" ajatusmaailma vaan on niin kestämätön.
Mitään en ole pois heittänyt kun en ole alunalkaen edes ostanut roinaa ja krääsää.
Koskaan. Joten älä nyt kaikkia tuomitse jotka haluavat minimalistisesti elää.
Omistan tasan sen mitä tarvitsen.
En tarvitse tauluja tai koristeesineitä tai elämässäni yhtään mihkään.
Minusta minimalistinen koti on vaan karsea, sitähän tässä ketjussa kysyttiin. Mutta jos se sinusta on hyvä niin mikäs siinä, jokainen saa tehdä kodistaan sellaisen kuin tykkää. Varmaan jonkun mielestä minunkin kotini on karsea.
Vierailija kirjoitti:
Aiiiiivan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verhot, kangassohvat, koristetyynyt, no kaikki tekstiilit sisustuksessa muutenkin, taulut, lokkivalaisin, kirjahyllyt, lipastot, sohvapöydät, koriste-esineet (kaikki), lasipöydät, jakkarat ja ne mitkä lie keittiörappuset.
Kaikki ylimääräinen sisutusmoska. Roskiin.
Käytännöllistä pitää olla, vain tarvittava, ei mitään muuta. Näin on.
Enkä ole lukenut konmaria tms koskaan, osaan ihan itse päättää omat mieltymykseni ja ne ovat hyvin minimalistiset.Mitä sinulla siis on?
Asunto jossa on tyylikkäät kiintokalusteet ja kaappitilaa tarpeeksi ettei ylimääräistä lipastoja tai hyllyjä tarvitse olla. Sängyt (kaikissa makuuhuoneissa), nahkasohva ja tuoli olohuoneessa (tyylikkäät nekin) + talon ainoa matto, tv (kaikissa makuuhuoneissa ja olohuone), keittiössä iso ruokapöytä ja 6 tuolia, mahtuu 8 tarvittaessa. Eteisessä yksi ns. penkki kengille ja tavaroille. Siinä se aikalailla on. Muutama työpöytä ja lapsilla yksi leluhylly ja muutama tuoli, muuten lelut ja muut tavarat on kaikki kiinteissä kaapeissa. Muutama pimennysverho on käytännön syistä.
Eli kun säilytystilaa vaan on riittävästi ei tarvitse mitään ylimääräistä moskaa.
Jos ja kun lattiatkin on katseenkestävää materiaalia miksi piilottaa se matoilla. Inhoan siis tekstiilejä ja kaikkea sisustustavaroita.Ovathan ne sängyt sitten jotain oikeasti hienoja? Tammea tai mahonkia? Päämakuuhuoneessa upea pylvässänky? Sitähän minäkin, että ihan perus kuitenkin..
Mahonki.. hyi hitto.
Mahdatkohan raukkaparka edes tietää, minkä värinen puu on kyseessä.
Uusvanhatyyli, semmonen muka romanttinen... kaikki maalataan valkoiseksi kalkkimaalilla ja sitten on hulluna krääsää joka paikassa. Ja tekstit seinillä. Yleensäkin krääsä.
Tuplakupla-valaisin.