Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mielestäsi karseita sisustusjuttuja jotka ovat olleet valtaisa hitti kansan keskuudessa?
Esimerkiksi spottivalaisimet, sellaiset missä kepin varressa on niitä spotteja ja sitten ne kattoon upotettavat spotit. Näitä oli ihan jokaisella joskus 2000-l alkupuolella. Vallilan kelohonka. Harmaa laminaatti.
Kommentit (3977)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiiiiivan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Verhot, kangassohvat, koristetyynyt, no kaikki tekstiilit sisustuksessa muutenkin, taulut, lokkivalaisin, kirjahyllyt, lipastot, sohvapöydät, koriste-esineet (kaikki), lasipöydät, jakkarat ja ne mitkä lie keittiörappuset.
Kaikki ylimääräinen sisutusmoska. Roskiin.
Käytännöllistä pitää olla, vain tarvittava, ei mitään muuta. Näin on.
Enkä ole lukenut konmaria tms koskaan, osaan ihan itse päättää omat mieltymykseni ja ne ovat hyvin minimalistiset.Mitä sinulla siis on?
Asunto jossa on tyylikkäät kiintokalusteet ja kaappitilaa tarpeeksi ettei ylimääräistä lipastoja tai hyllyjä tarvitse olla. Sängyt (kaikissa makuuhuoneissa), nahkasohva ja tuoli olohuoneessa (tyylikkäät nekin) + talon ainoa matto, tv (kaikissa makuuhuoneissa ja olohuone), keittiössä iso ruokapöytä ja 6 tuolia, mahtuu 8 tarvittaessa. Eteisessä yksi ns. penkki kengille ja tavaroille. Siinä se aikalailla on. Muutama työpöytä ja lapsilla yksi leluhylly ja muutama tuoli, muuten lelut ja muut tavarat on kaikki kiinteissä kaapeissa. Muutama pimennysverho on käytännön syistä.
Eli kun säilytystilaa vaan on riittävästi ei tarvitse mitään ylimääräistä moskaa.
Jos ja kun lattiatkin on katseenkestävää materiaalia miksi piilottaa se matoilla. Inhoan siis tekstiilejä ja kaikkea sisustustavaroita.Ovathan ne sängyt sitten jotain oikeasti hienoja? Tammea tai mahonkia? Päämakuuhuoneessa upea pylvässänky? Sitähän minäkin, että ihan perus kuitenkin..
Mahonki.. hyi hitto.
Mahdatkohan raukkaparka edes tietää, minkä värinen puu on kyseessä.
Koska en tykkää niin en tiedä. Oletpas nokkela kun keksit vetäistä tuollaisen viivan.
Ei jiis..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamien vuosien takainen överiksi mennyt konmaritus. Muistan lukeneeni jutun naisesta, joka oli karsinut perheensä kodin aivan äärimmilleen. Kämppä näytti siltä kuin muuttoauto olisi juuri lähtenyt. Heillä ei ollut verhoja ikkunoissa, mattoja lattioilla, eikä mitään seinillä. Olohuoneessa oli pelkkä sohva ja televisio, ei edes torkkupeittoa ja tyynyä. Asunnosta puuttuivat lähes kaikki merkit sen asukkaista, siellä ei näyttänyt olevan yhtään valokuvaa, taideteosta, suvussa kulkenutta vanhaa esinettä, tai edes lapsen piirustusta. Tietysti jokainen tekee tyylillään, mutta minua alkaisi ahdistaa jos olisin asunnossa jossa on vain muutama valkoinen ja kliininen huonekalu ja varmaan jokainen askel kaikuu.
Olen kuullut perheistä, joissa joku on konmaritusvillityksessä luopunut jopa valokuva-albumeista ja perintötekstiileistä. Aika surullista, jos vaikkapa konmaritusvillityksen aikaan lapsuuttaan viettänyt henkilö kaipaisi aikuisena vanhempiensa nuoruuden valokuvia, mummon ja papan kirjeenvaihtoa tai isomummon ryijyä, mutta kaikki on heitetty mäkeen lifestylevillityksen kourissa olleen vanhemman toimesta.
Tätä konmarivillitystä en minäkään ymmärrä. Ihmiset heittää pois tavaraa, pahimmillaan ajatuksella "voin ostaa uuden jos joskus tarvitsen". Voiko lyhytnäköisempää olla? En kannata ylenmääräistä hamstraamista ja tavaroiden hilloamistakaan, mutta tuommoinen "kaupasta saa uusia" ajatusmaailma vaan on niin kestämätön.
Mitään en ole pois heittänyt kun en ole alunalkaen edes ostanut roinaa ja krääsää.
Koskaan. Joten älä nyt kaikkia tuomitse jotka haluavat minimalistisesti elää.
Omistan tasan sen mitä tarvitsen.
En tarvitse tauluja tai koristeesineitä tai elämässäni yhtään mihkään.Minusta minimalistinen koti on vaan karsea, sitähän tässä ketjussa kysyttiin. Mutta jos se sinusta on hyvä niin mikäs siinä, jokainen saa tehdä kodistaan sellaisen kuin tykkää. Varmaan jonkun mielestä minunkin kotini on karsea.
Minusta ei-minimalistinen on karsea.
Sitähän tässä kysyttiin.
En ymmärrä miksi kalusteita ja tavaraa pitää oikeasti olla niin ettei sekaan mahdu. Kodikasta, no jos kaatismeiningistä tykkää.
Mielipiteesi tuli jo selväksi, mutta miksi sinulle on noin iso ongelma jos kaikki eivät tykkää sisustuksestasi? Anna jo olla ja nauti siitä tyhjästä kodistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamien vuosien takainen överiksi mennyt konmaritus. Muistan lukeneeni jutun naisesta, joka oli karsinut perheensä kodin aivan äärimmilleen. Kämppä näytti siltä kuin muuttoauto olisi juuri lähtenyt. Heillä ei ollut verhoja ikkunoissa, mattoja lattioilla, eikä mitään seinillä. Olohuoneessa oli pelkkä sohva ja televisio, ei edes torkkupeittoa ja tyynyä. Asunnosta puuttuivat lähes kaikki merkit sen asukkaista, siellä ei näyttänyt olevan yhtään valokuvaa, taideteosta, suvussa kulkenutta vanhaa esinettä, tai edes lapsen piirustusta. Tietysti jokainen tekee tyylillään, mutta minua alkaisi ahdistaa jos olisin asunnossa jossa on vain muutama valkoinen ja kliininen huonekalu ja varmaan jokainen askel kaikuu.
Olen kuullut perheistä, joissa joku on konmaritusvillityksessä luopunut jopa valokuva-albumeista ja perintötekstiileistä. Aika surullista, jos vaikkapa konmaritusvillityksen aikaan lapsuuttaan viettänyt henkilö kaipaisi aikuisena vanhempiensa nuoruuden valokuvia, mummon ja papan kirjeenvaihtoa tai isomummon ryijyä, mutta kaikki on heitetty mäkeen lifestylevillityksen kourissa olleen vanhemman toimesta.
Tätä konmarivillitystä en minäkään ymmärrä. Ihmiset heittää pois tavaraa, pahimmillaan ajatuksella "voin ostaa uuden jos joskus tarvitsen". Voiko lyhytnäköisempää olla? En kannata ylenmääräistä hamstraamista ja tavaroiden hilloamistakaan, mutta tuommoinen "kaupasta saa uusia" ajatusmaailma vaan on niin kestämätön.
Mitään en ole pois heittänyt kun en ole alunalkaen edes ostanut roinaa ja krääsää.
Koskaan. Joten älä nyt kaikkia tuomitse jotka haluavat minimalistisesti elää.
Omistan tasan sen mitä tarvitsen.
En tarvitse tauluja tai koristeesineitä tai elämässäni yhtään mihkään.Minusta minimalistinen koti on vaan karsea, sitähän tässä ketjussa kysyttiin. Mutta jos se sinusta on hyvä niin mikäs siinä, jokainen saa tehdä kodistaan sellaisen kuin tykkää. Varmaan jonkun mielestä minunkin kotini on karsea.
Minusta ei-minimalistinen on karsea.
Sitähän tässä kysyttiin.
En ymmärrä miksi kalusteita ja tavaraa pitää oikeasti olla niin ettei sekaan mahdu. Kodikasta, no jos kaatismeiningistä tykkää.Mielipiteesi tuli jo selväksi, mutta miksi sinulle on noin iso ongelma jos kaikki eivät tykkää sisustuksestasi? Anna jo olla ja nauti siitä tyhjästä kodistasi.
Ja sun ongelmas tässä nyt on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamien vuosien takainen överiksi mennyt konmaritus. Muistan lukeneeni jutun naisesta, joka oli karsinut perheensä kodin aivan äärimmilleen. Kämppä näytti siltä kuin muuttoauto olisi juuri lähtenyt. Heillä ei ollut verhoja ikkunoissa, mattoja lattioilla, eikä mitään seinillä. Olohuoneessa oli pelkkä sohva ja televisio, ei edes torkkupeittoa ja tyynyä. Asunnosta puuttuivat lähes kaikki merkit sen asukkaista, siellä ei näyttänyt olevan yhtään valokuvaa, taideteosta, suvussa kulkenutta vanhaa esinettä, tai edes lapsen piirustusta. Tietysti jokainen tekee tyylillään, mutta minua alkaisi ahdistaa jos olisin asunnossa jossa on vain muutama valkoinen ja kliininen huonekalu ja varmaan jokainen askel kaikuu.
Olen kuullut perheistä, joissa joku on konmaritusvillityksessä luopunut jopa valokuva-albumeista ja perintötekstiileistä. Aika surullista, jos vaikkapa konmaritusvillityksen aikaan lapsuuttaan viettänyt henkilö kaipaisi aikuisena vanhempiensa nuoruuden valokuvia, mummon ja papan kirjeenvaihtoa tai isomummon ryijyä, mutta kaikki on heitetty mäkeen lifestylevillityksen kourissa olleen vanhemman toimesta.
Tätä konmarivillitystä en minäkään ymmärrä. Ihmiset heittää pois tavaraa, pahimmillaan ajatuksella "voin ostaa uuden jos joskus tarvitsen". Voiko lyhytnäköisempää olla? En kannata ylenmääräistä hamstraamista ja tavaroiden hilloamistakaan, mutta tuommoinen "kaupasta saa uusia" ajatusmaailma vaan on niin kestämätön.
Mitään en ole pois heittänyt kun en ole alunalkaen edes ostanut roinaa ja krääsää.
Koskaan. Joten älä nyt kaikkia tuomitse jotka haluavat minimalistisesti elää.
Omistan tasan sen mitä tarvitsen.
En tarvitse tauluja tai koristeesineitä tai elämässäni yhtään mihkään.Minusta minimalistinen koti on vaan karsea, sitähän tässä ketjussa kysyttiin. Mutta jos se sinusta on hyvä niin mikäs siinä, jokainen saa tehdä kodistaan sellaisen kuin tykkää. Varmaan jonkun mielestä minunkin kotini on karsea.
Minusta ei-minimalistinen on karsea.
Sitähän tässä kysyttiin.
En ymmärrä miksi kalusteita ja tavaraa pitää oikeasti olla niin ettei sekaan mahdu. Kodikasta, no jos kaatismeiningistä tykkää.Mielipiteesi tuli jo selväksi, mutta miksi sinulle on noin iso ongelma jos kaikki eivät tykkää sisustuksestasi? Anna jo olla ja nauti siitä tyhjästä kodistasi.
Ja sun ongelmas tässä nyt on?
Ehkä hänen ongelma on se kun kotona on vaan tavaraa, eikä ihmisiä ja rakkautta tai elämää. Muakin jurppis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamien vuosien takainen överiksi mennyt konmaritus. Muistan lukeneeni jutun naisesta, joka oli karsinut perheensä kodin aivan äärimmilleen. Kämppä näytti siltä kuin muuttoauto olisi juuri lähtenyt. Heillä ei ollut verhoja ikkunoissa, mattoja lattioilla, eikä mitään seinillä. Olohuoneessa oli pelkkä sohva ja televisio, ei edes torkkupeittoa ja tyynyä. Asunnosta puuttuivat lähes kaikki merkit sen asukkaista, siellä ei näyttänyt olevan yhtään valokuvaa, taideteosta, suvussa kulkenutta vanhaa esinettä, tai edes lapsen piirustusta. Tietysti jokainen tekee tyylillään, mutta minua alkaisi ahdistaa jos olisin asunnossa jossa on vain muutama valkoinen ja kliininen huonekalu ja varmaan jokainen askel kaikuu.
Olen kuullut perheistä, joissa joku on konmaritusvillityksessä luopunut jopa valokuva-albumeista ja perintötekstiileistä. Aika surullista, jos vaikkapa konmaritusvillityksen aikaan lapsuuttaan viettänyt henkilö kaipaisi aikuisena vanhempiensa nuoruuden valokuvia, mummon ja papan kirjeenvaihtoa tai isomummon ryijyä, mutta kaikki on heitetty mäkeen lifestylevillityksen kourissa olleen vanhemman toimesta.
Tätä konmarivillitystä en minäkään ymmärrä. Ihmiset heittää pois tavaraa, pahimmillaan ajatuksella "voin ostaa uuden jos joskus tarvitsen". Voiko lyhytnäköisempää olla? En kannata ylenmääräistä hamstraamista ja tavaroiden hilloamistakaan, mutta tuommoinen "kaupasta saa uusia" ajatusmaailma vaan on niin kestämätön.
Mitään en ole pois heittänyt kun en ole alunalkaen edes ostanut roinaa ja krääsää.
Koskaan. Joten älä nyt kaikkia tuomitse jotka haluavat minimalistisesti elää.
Omistan tasan sen mitä tarvitsen.
En tarvitse tauluja tai koristeesineitä tai elämässäni yhtään mihkään.Minusta minimalistinen koti on vaan karsea, sitähän tässä ketjussa kysyttiin. Mutta jos se sinusta on hyvä niin mikäs siinä, jokainen saa tehdä kodistaan sellaisen kuin tykkää. Varmaan jonkun mielestä minunkin kotini on karsea.
Minusta ei-minimalistinen on karsea.
Sitähän tässä kysyttiin.
En ymmärrä miksi kalusteita ja tavaraa pitää oikeasti olla niin ettei sekaan mahdu. Kodikasta, no jos kaatismeiningistä tykkää.Mielipiteesi tuli jo selväksi, mutta miksi sinulle on noin iso ongelma jos kaikki eivät tykkää sisustuksestasi? Anna jo olla ja nauti siitä tyhjästä kodistasi.
Ja sun ongelmas tässä nyt on?
Ehkä hänen ongelma on se kun kotona on vaan tavaraa, eikä ihmisiä ja rakkautta tai elämää. Muakin jurppis.
Ei minulla ole mitään ongelmaa, asun sellaisessa kodissa kuin tykkään ja elän sellaista elämää kuin haluan, enkä ollenkaan vedä herneitä nokkaan vaikka sitä nimitellään naurettavilla haukkumasanoilla. Ihmettelen vaan miten herkkänahkaisia jotkut voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamien vuosien takainen överiksi mennyt konmaritus. Muistan lukeneeni jutun naisesta, joka oli karsinut perheensä kodin aivan äärimmilleen. Kämppä näytti siltä kuin muuttoauto olisi juuri lähtenyt. Heillä ei ollut verhoja ikkunoissa, mattoja lattioilla, eikä mitään seinillä. Olohuoneessa oli pelkkä sohva ja televisio, ei edes torkkupeittoa ja tyynyä. Asunnosta puuttuivat lähes kaikki merkit sen asukkaista, siellä ei näyttänyt olevan yhtään valokuvaa, taideteosta, suvussa kulkenutta vanhaa esinettä, tai edes lapsen piirustusta. Tietysti jokainen tekee tyylillään, mutta minua alkaisi ahdistaa jos olisin asunnossa jossa on vain muutama valkoinen ja kliininen huonekalu ja varmaan jokainen askel kaikuu.
Olen kuullut perheistä, joissa joku on konmaritusvillityksessä luopunut jopa valokuva-albumeista ja perintötekstiileistä. Aika surullista, jos vaikkapa konmaritusvillityksen aikaan lapsuuttaan viettänyt henkilö kaipaisi aikuisena vanhempiensa nuoruuden valokuvia, mummon ja papan kirjeenvaihtoa tai isomummon ryijyä, mutta kaikki on heitetty mäkeen lifestylevillityksen kourissa olleen vanhemman toimesta.
Tätä konmarivillitystä en minäkään ymmärrä. Ihmiset heittää pois tavaraa, pahimmillaan ajatuksella "voin ostaa uuden jos joskus tarvitsen". Voiko lyhytnäköisempää olla? En kannata ylenmääräistä hamstraamista ja tavaroiden hilloamistakaan, mutta tuommoinen "kaupasta saa uusia" ajatusmaailma vaan on niin kestämätön.
Mitään en ole pois heittänyt kun en ole alunalkaen edes ostanut roinaa ja krääsää.
Koskaan. Joten älä nyt kaikkia tuomitse jotka haluavat minimalistisesti elää.
Omistan tasan sen mitä tarvitsen.
En tarvitse tauluja tai koristeesineitä tai elämässäni yhtään mihkään.Minusta minimalistinen koti on vaan karsea, sitähän tässä ketjussa kysyttiin. Mutta jos se sinusta on hyvä niin mikäs siinä, jokainen saa tehdä kodistaan sellaisen kuin tykkää. Varmaan jonkun mielestä minunkin kotini on karsea.
Minusta ei-minimalistinen on karsea.
Sitähän tässä kysyttiin.
En ymmärrä miksi kalusteita ja tavaraa pitää oikeasti olla niin ettei sekaan mahdu. Kodikasta, no jos kaatismeiningistä tykkää.Mielipiteesi tuli jo selväksi, mutta miksi sinulle on noin iso ongelma jos kaikki eivät tykkää sisustuksestasi? Anna jo olla ja nauti siitä tyhjästä kodistasi.
Ja sun ongelmas tässä nyt on?
Ehkä hänen ongelma on se kun kotona on vaan tavaraa, eikä ihmisiä ja rakkautta tai elämää. Muakin jurppis.
Ei minulla ole mitään ongelmaa, asun sellaisessa kodissa kuin tykkään ja elän sellaista elämää kuin haluan, enkä ollenkaan vedä herneitä nokkaan vaikka sitä nimitellään naurettavilla haukkumasanoilla. Ihmettelen vaan miten herkkänahkaisia jotkut voi olla.
No niin näköjään nimittelet ja olet.
Kumma kun syyttelet muita siitä mitä itse teet. Tyypillistä täälä palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamien vuosien takainen överiksi mennyt konmaritus. Muistan lukeneeni jutun naisesta, joka oli karsinut perheensä kodin aivan äärimmilleen. Kämppä näytti siltä kuin muuttoauto olisi juuri lähtenyt. Heillä ei ollut verhoja ikkunoissa, mattoja lattioilla, eikä mitään seinillä. Olohuoneessa oli pelkkä sohva ja televisio, ei edes torkkupeittoa ja tyynyä. Asunnosta puuttuivat lähes kaikki merkit sen asukkaista, siellä ei näyttänyt olevan yhtään valokuvaa, taideteosta, suvussa kulkenutta vanhaa esinettä, tai edes lapsen piirustusta. Tietysti jokainen tekee tyylillään, mutta minua alkaisi ahdistaa jos olisin asunnossa jossa on vain muutama valkoinen ja kliininen huonekalu ja varmaan jokainen askel kaikuu.
Olen kuullut perheistä, joissa joku on konmaritusvillityksessä luopunut jopa valokuva-albumeista ja perintötekstiileistä. Aika surullista, jos vaikkapa konmaritusvillityksen aikaan lapsuuttaan viettänyt henkilö kaipaisi aikuisena vanhempiensa nuoruuden valokuvia, mummon ja papan kirjeenvaihtoa tai isomummon ryijyä, mutta kaikki on heitetty mäkeen lifestylevillityksen kourissa olleen vanhemman toimesta.
Tätä konmarivillitystä en minäkään ymmärrä. Ihmiset heittää pois tavaraa, pahimmillaan ajatuksella "voin ostaa uuden jos joskus tarvitsen". Voiko lyhytnäköisempää olla? En kannata ylenmääräistä hamstraamista ja tavaroiden hilloamistakaan, mutta tuommoinen "kaupasta saa uusia" ajatusmaailma vaan on niin kestämätön.
Mitään en ole pois heittänyt kun en ole alunalkaen edes ostanut roinaa ja krääsää.
Koskaan. Joten älä nyt kaikkia tuomitse jotka haluavat minimalistisesti elää.
Omistan tasan sen mitä tarvitsen.
En tarvitse tauluja tai koristeesineitä tai elämässäni yhtään mihkään.Minusta minimalistinen koti on vaan karsea, sitähän tässä ketjussa kysyttiin. Mutta jos se sinusta on hyvä niin mikäs siinä, jokainen saa tehdä kodistaan sellaisen kuin tykkää. Varmaan jonkun mielestä minunkin kotini on karsea.
Minusta ei-minimalistinen on karsea.
Sitähän tässä kysyttiin.
En ymmärrä miksi kalusteita ja tavaraa pitää oikeasti olla niin ettei sekaan mahdu. Kodikasta, no jos kaatismeiningistä tykkää.Mielipiteesi tuli jo selväksi, mutta miksi sinulle on noin iso ongelma jos kaikki eivät tykkää sisustuksestasi? Anna jo olla ja nauti siitä tyhjästä kodistasi.
Ja sun ongelmas tässä nyt on?
Ehkä hänen ongelma on se kun kotona on vaan tavaraa, eikä ihmisiä ja rakkautta tai elämää. Muakin jurppis.
Ei minulla ole mitään ongelmaa, asun sellaisessa kodissa kuin tykkään ja elän sellaista elämää kuin haluan, enkä ollenkaan vedä herneitä nokkaan vaikka sitä nimitellään naurettavilla haukkumasanoilla. Ihmettelen vaan miten herkkänahkaisia jotkut voi olla.
No niin näköjään nimittelet ja olet.
Kumma kun syyttelet muita siitä mitä itse teet. Tyypillistä täälä palstalla.
Kodistasi puuttuu peili?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamien vuosien takainen överiksi mennyt konmaritus. Muistan lukeneeni jutun naisesta, joka oli karsinut perheensä kodin aivan äärimmilleen. Kämppä näytti siltä kuin muuttoauto olisi juuri lähtenyt. Heillä ei ollut verhoja ikkunoissa, mattoja lattioilla, eikä mitään seinillä. Olohuoneessa oli pelkkä sohva ja televisio, ei edes torkkupeittoa ja tyynyä. Asunnosta puuttuivat lähes kaikki merkit sen asukkaista, siellä ei näyttänyt olevan yhtään valokuvaa, taideteosta, suvussa kulkenutta vanhaa esinettä, tai edes lapsen piirustusta. Tietysti jokainen tekee tyylillään, mutta minua alkaisi ahdistaa jos olisin asunnossa jossa on vain muutama valkoinen ja kliininen huonekalu ja varmaan jokainen askel kaikuu.
Olen kuullut perheistä, joissa joku on konmaritusvillityksessä luopunut jopa valokuva-albumeista ja perintötekstiileistä. Aika surullista, jos vaikkapa konmaritusvillityksen aikaan lapsuuttaan viettänyt henkilö kaipaisi aikuisena vanhempiensa nuoruuden valokuvia, mummon ja papan kirjeenvaihtoa tai isomummon ryijyä, mutta kaikki on heitetty mäkeen lifestylevillityksen kourissa olleen vanhemman toimesta.
Tätä konmarivillitystä en minäkään ymmärrä. Ihmiset heittää pois tavaraa, pahimmillaan ajatuksella "voin ostaa uuden jos joskus tarvitsen". Voiko lyhytnäköisempää olla? En kannata ylenmääräistä hamstraamista ja tavaroiden hilloamistakaan, mutta tuommoinen "kaupasta saa uusia" ajatusmaailma vaan on niin kestämätön.
Mitään en ole pois heittänyt kun en ole alunalkaen edes ostanut roinaa ja krääsää.
Koskaan. Joten älä nyt kaikkia tuomitse jotka haluavat minimalistisesti elää.
Omistan tasan sen mitä tarvitsen.
En tarvitse tauluja tai koristeesineitä tai elämässäni yhtään mihkään.Minusta minimalistinen koti on vaan karsea, sitähän tässä ketjussa kysyttiin. Mutta jos se sinusta on hyvä niin mikäs siinä, jokainen saa tehdä kodistaan sellaisen kuin tykkää. Varmaan jonkun mielestä minunkin kotini on karsea.
Minusta ei-minimalistinen on karsea.
Sitähän tässä kysyttiin.
En ymmärrä miksi kalusteita ja tavaraa pitää oikeasti olla niin ettei sekaan mahdu. Kodikasta, no jos kaatismeiningistä tykkää.Mielipiteesi tuli jo selväksi, mutta miksi sinulle on noin iso ongelma jos kaikki eivät tykkää sisustuksestasi? Anna jo olla ja nauti siitä tyhjästä kodistasi.
Ja sun ongelmas tässä nyt on?
Ehkä hänen ongelma on se kun kotona on vaan tavaraa, eikä ihmisiä ja rakkautta tai elämää. Muakin jurppis.
Ei minulla ole mitään ongelmaa, asun sellaisessa kodissa kuin tykkään ja elän sellaista elämää kuin haluan, enkä ollenkaan vedä herneitä nokkaan vaikka sitä nimitellään naurettavilla haukkumasanoilla. Ihmettelen vaan miten herkkänahkaisia jotkut voi olla.
No niin näköjään nimittelet ja olet.
Kumma kun syyttelet muita siitä mitä itse teet. Tyypillistä täälä palstalla.Kodistasi puuttuu peili?
Ei puutu, on isot peilikaapit useammassakin huoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Remppareiska kirjoitti:
En tiedä olenko aivan väärässä omien mielipiteitteni kanssa, kun väitän että päiväpeitto on epähygieeninen vaihtoehto. Nukkuessa usein jonkin verran hikoilee tai ainakin kertyy kosteutta lakanoihin, tyynyihin ja patjaan. Aamulla sitten pikainen petaus ja päälle päiväpeitto. Ei ainakaan pääse petivaatteet yhtään ilman kanssa tekemisiin ja hautuvat hyvin päiväpeiton alla. Pienehkö homehtumisen riski tai ainakin ummehtuu sänky hyvin. Toinen asia jota en käytä, vaikka se on sisustuselementtinä hieno on halpis-sängyn kankaalla päällystetty sängynpääty. On jo uutena omituisen hajuinen lastulevy/ liimapuu- runkoineen. Se kerää pölyä, hiuksia, hilsettä ja muita epäpuhtauksia itseensä. Vaikka sen siivouspäivinä imuroisitkin aina, niin oman kokemukseni mukaan pysyy silti ummehtuneen hajuisena. Tietysti jos ei ole kovin herkkä sisäilmaongelmille mikäs em. käyttäessä. Kenties hieman tukkoinen ja aivasteleva olo vaan aamulla ei muuta.
Vähän samoilla linjoilla. Joka kaupasta tyrkytetään nyt näitä kankaalla (laidat, pääty, ihan kaikki) verhoiltuja sänkyjä enkä voi olla miettimättä miten ällöttävässä kunnossa sellainen on muutaman vuoden jälkeen kun siihen on aikuiset ihmiset hieroneet eritteistä ja hikistä nahkaansa joka ilta/yö. Tai ehkä osa porukasta sitten nukkuu täyspitkä pyjama ja myssy päällä eikä hikoile koskaan eikä nojaa siihen päätyyn... En tiedä, meillä ei ainakaan toimisi. Patjoissa on jo ihan tarpeeksi eritteenimijää. Odottelen tässä milloin kaupasta saisi taas hyvännäköisiä puurunkoisia sänkyjä, toistaiseksi saa tämä vanha ikean rohjo kelvata.
Siis miten sinä oikein nukut jos joka yö hinkkaat itseäsi sängyn laitoihin ja päätyyn? En kertakaikkiaan edes keksi miten sängyn laitoihin voisi itseään hangata nukkuessaan, ja epämiellyttävää on sekin jos pää on kiinni sängynpäädyssä. Meillä on kangaspäällysteinen pääty ja siitä saa kyllä päällisen irti, mutta ei se ole likaantunut mitenkään. Pölyä kyllä kerää ja vaatii imurointia säännöllisesti, sikäli puinen olisi parempi kun olisi helpompi pyyhkiä.
Ehkä tuo kirjoittaja ei ihan suoranaista hinkkaamista tarkoittanut, mutta ei kai sitä ihan niinkään voi elää, ettei koskaan koskettaisi mihinkään.
Muistan joskus lapsuudestani, kun oli sänkyjä, joissa ei ollut minkäänlaista päätyä, ja seinissä oli tapetit. Kun sängyn vei pois, kyllä näki, missä kohtaa se oli ollut.
Sen vuoksi en itsekään haluaisi kangaspäätyistä sänkyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vallilatekstiilit
Kirjoitukset, my home, love jne.
Sisustuskrääsä, vie energiaa huoneesta
Minäkin olen aina inhonnut salaa Vallilaa mutta en ole kehdannut sanoa sitä ääneen.
Parin- kolmen vuoden päästä kirppikset pursuaa rottinkia, bohoa, kukkaruukkuja. Ensin oli maalaisromanttinen hyökyaalto ja valkoiset kodit.. nyt Bohoa ja rottinkia saa Rustasta. Kohta ne on tosiaan kirppareilla. Outoa miten laumaeläimenä mennään muotivirtausten perässä. Oikeasti persoonallisia koteja näkee harvoin, vaikka asukkaat luulevat sisustavansa yksilöllisesti.
Ja vastaus aloitukseen : kokovalkoiset ja harmaat kodit. Tulee tunne, että näkö on lähtemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamien vuosien takainen överiksi mennyt konmaritus. Muistan lukeneeni jutun naisesta, joka oli karsinut perheensä kodin aivan äärimmilleen. Kämppä näytti siltä kuin muuttoauto olisi juuri lähtenyt. Heillä ei ollut verhoja ikkunoissa, mattoja lattioilla, eikä mitään seinillä. Olohuoneessa oli pelkkä sohva ja televisio, ei edes torkkupeittoa ja tyynyä. Asunnosta puuttuivat lähes kaikki merkit sen asukkaista, siellä ei näyttänyt olevan yhtään valokuvaa, taideteosta, suvussa kulkenutta vanhaa esinettä, tai edes lapsen piirustusta. Tietysti jokainen tekee tyylillään, mutta minua alkaisi ahdistaa jos olisin asunnossa jossa on vain muutama valkoinen ja kliininen huonekalu ja varmaan jokainen askel kaikuu.
Olen kuullut perheistä, joissa joku on konmaritusvillityksessä luopunut jopa valokuva-albumeista ja perintötekstiileistä. Aika surullista, jos vaikkapa konmaritusvillityksen aikaan lapsuuttaan viettänyt henkilö kaipaisi aikuisena vanhempiensa nuoruuden valokuvia, mummon ja papan kirjeenvaihtoa tai isomummon ryijyä, mutta kaikki on heitetty mäkeen lifestylevillityksen kourissa olleen vanhemman toimesta.
Tätä konmarivillitystä en minäkään ymmärrä. Ihmiset heittää pois tavaraa, pahimmillaan ajatuksella "voin ostaa uuden jos joskus tarvitsen". Voiko lyhytnäköisempää olla? En kannata ylenmääräistä hamstraamista ja tavaroiden hilloamistakaan, mutta tuommoinen "kaupasta saa uusia" ajatusmaailma vaan on niin kestämätön.
Mitään en ole pois heittänyt kun en ole alunalkaen edes ostanut roinaa ja krääsää.
Koskaan. Joten älä nyt kaikkia tuomitse jotka haluavat minimalistisesti elää.
Omistan tasan sen mitä tarvitsen.
En tarvitse tauluja tai koristeesineitä tai elämässäni yhtään mihkään.
Ei se, että jonkun kämppä ei ole minimalistinen, tarkoita sitä, että se olisi täynnä roinaa ja krääsää. Esimerkiksi taide, käsityöt tai vaikka antiikkihuonekalut eivät ole roinaa ja krääsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamien vuosien takainen överiksi mennyt konmaritus. Muistan lukeneeni jutun naisesta, joka oli karsinut perheensä kodin aivan äärimmilleen. Kämppä näytti siltä kuin muuttoauto olisi juuri lähtenyt. Heillä ei ollut verhoja ikkunoissa, mattoja lattioilla, eikä mitään seinillä. Olohuoneessa oli pelkkä sohva ja televisio, ei edes torkkupeittoa ja tyynyä. Asunnosta puuttuivat lähes kaikki merkit sen asukkaista, siellä ei näyttänyt olevan yhtään valokuvaa, taideteosta, suvussa kulkenutta vanhaa esinettä, tai edes lapsen piirustusta. Tietysti jokainen tekee tyylillään, mutta minua alkaisi ahdistaa jos olisin asunnossa jossa on vain muutama valkoinen ja kliininen huonekalu ja varmaan jokainen askel kaikuu.
Olen kuullut perheistä, joissa joku on konmaritusvillityksessä luopunut jopa valokuva-albumeista ja perintötekstiileistä. Aika surullista, jos vaikkapa konmaritusvillityksen aikaan lapsuuttaan viettänyt henkilö kaipaisi aikuisena vanhempiensa nuoruuden valokuvia, mummon ja papan kirjeenvaihtoa tai isomummon ryijyä, mutta kaikki on heitetty mäkeen lifestylevillityksen kourissa olleen vanhemman toimesta.
Tätä konmarivillitystä en minäkään ymmärrä. Ihmiset heittää pois tavaraa, pahimmillaan ajatuksella "voin ostaa uuden jos joskus tarvitsen". Voiko lyhytnäköisempää olla? En kannata ylenmääräistä hamstraamista ja tavaroiden hilloamistakaan, mutta tuommoinen "kaupasta saa uusia" ajatusmaailma vaan on niin kestämätön.
Mitään en ole pois heittänyt kun en ole alunalkaen edes ostanut roinaa ja krääsää.
Koskaan. Joten älä nyt kaikkia tuomitse jotka haluavat minimalistisesti elää.
Omistan tasan sen mitä tarvitsen.
En tarvitse tauluja tai koristeesineitä tai elämässäni yhtään mihkään.Ei se, että jonkun kämppä ei ole minimalistinen, tarkoita sitä, että se olisi täynnä roinaa ja krääsää. Esimerkiksi taide, käsityöt tai vaikka antiikkihuonekalut eivät ole roinaa ja krääsää.
Nehän on pahinta roinaa ja turhuuksien turhuutta. Ei kukaan hengissä pysymiseen tarvitse taidetta saati kirppuisia taidekaluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vallilatekstiilit
Kirjoitukset, my home, love jne.
Sisustuskrääsä, vie energiaa huoneestaMinäkin olen aina inhonnut salaa Vallilaa mutta en ole kehdannut sanoa sitä ääneen.
Sama, vihaan sitä.
Pirttikalusto kerrostalossa, jossain maaseudun ok-talossa sen vielä ymmärtää. Rocky-vuodesohva. Lähes kaikki Sotkan huonekalut.
Vierailija kirjoitti:
Parin- kolmen vuoden päästä kirppikset pursuaa rottinkia, bohoa, kukkaruukkuja. Ensin oli maalaisromanttinen hyökyaalto ja valkoiset kodit.. nyt Bohoa ja rottinkia saa Rustasta. Kohta ne on tosiaan kirppareilla. Outoa miten laumaeläimenä mennään muotivirtausten perässä. Oikeasti persoonallisia koteja näkee harvoin, vaikka asukkaat luulevat sisustavansa yksilöllisesti.
Ja vastaus aloitukseen : kokovalkoiset ja harmaat kodit. Tulee tunne, että näkö on lähtemässä.
Niinpä. T. Sama tyyli jo 40 vuotta
Siltikään ei krääsää tai rojua. Pidän linjani.
Sisustan miten itse tykkään tai en tykkää, en muodin mukaan.
Beige väri kaikkialla, eli mummokalsarit seinällä. En voi sietää tuota villitystä.
Alue: Aihe vapaa
Minusta ei-minimalistinen on karsea.
Sitähän tässä kysyttiin.
En ymmärrä miksi kalusteita ja tavaraa pitää oikeasti olla niin ettei sekaan mahdu. Kodikasta, no jos kaatismeiningistä tykkää.