Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkälainen äiti päästää 14-vuotiaan tytön poikakaverin luo yöksi?
04.03.2019 |
Niin, poika seurustellut nyt samanikäisen tytön kanssa reilun kuukauden. Meillä ovat melkeen joka päivä, usein tulevat suoraan koulusta, ja on tosi ookoo että ovat kotona valvonnan alla. Nyt poika kysyi että voiko tyttö jäädä viikonloppuna yökylään. Enempää ajattelematta sanoin että ok, jos tytön vanhemmat lupaavat, Olen vanhemmat tavannut ja ihan normi aikuisilta tuntuivat, paitsi nyt sitten lupasivat tytön yökylään tulla. Itse olin ihan varma että lupaa ei tule, eikä asiasta minun tarvi vänkätä enempää mutta, mitäs nyt, itsestään selvää on että vierashuoneessa saa tyttö nukkua. Mielestäni turhan vakavalta alkaa tuommoinen seurustelu tuntumaan.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paha ongelma, Omakin tyttö on jo 13 v. ja tuollaiset edessä jossakin vaiheessa, toivottavasti ei kuitenkaan ihan vielä.
Minusta rajat - niin ärsyttäviä kuin ne teinin mielestä ovatkin - ovat rakkautta, sanotaan mitä tahansa.
Jos yhteisössä ei ole rajoja siitä, mitä tehdään/mitä ei tehdä ja koska on OK tehdä, niin homma on tuuliajolla. Nuori tarvitsee selvät rajat, se luo turvallisuutta, että vanhempi tietää ja päättää ja on vastuussa. Miettikää joku lepsu pomo, joka antaa kaikessa vapaat kädet muiden päättää: heti alkaa kaikkia vttaa se säätäminen. Yksi selkeä sääntö/pomo ja homma toimii.
Mitä tulee teinien yökyläilyyn, niin itse tunnette nuorenne parhaiten. Minusta yökylä ei kyllä ole mikään tuon ikäisten juttu, varsinkin jos asutaan lähistöllä. Ja vaikka sekstata voi koska vaan missä tahansa, niin antaa se kuitenkin selvän viestin siitä, mitä mieltä vanhemmat asiasta vielä ovat.
Nykyään halutaan lyhentää väkisin lapsuutta, miksi? Onko syy se, että jotkut ehdoin tahdoin haluaa tuupata lapsen omilleen, ettei siitä ole enää vaivaa.
Tiedän erään yh:n, jonka tytär on luuhannut meikit naamassa jo 10-vuotiaasta ja nyt 13v. juttelee innolla vanhemmista poikakavereista. Äitinsä aivan samanlainen, viikonloput baarissa ja aina uusi poikaystävä...Lyhentää lapsuutta? Barbeillako pitäis vielä leikkiä ja leluautoilla?
Kyllä, 14-vuotiaan kehityksen kannalta on parempi keskittyä leikkiin ja harrastuksiin kuin poika/tyttöystävän luona yökyläilyyn.
Kun vanhemmat vaalivat lapsuutta ja asettavat ikätasoiset rajat, niin lapset eivät aloita seurustelu- ja/tai seksisuhteita liian nuorina.
Yläasteen välitunneilla piilosta esim? Sit koulun jälkeen kaverit leikkiin kotiin, ”leikitään teekutsuja!!”. Kuulostaapa tosi normaalilta & täysjärkiseltä.
Yläasteen välitunneilla jalkapalloa esim. Sit koulun jälkeen kaverit kotiin vaikka piirtelemään mangaa ja illaksi treeneihin, soittotunnille, kokkikerhoon tms. harrastukseen. Näin elää iso osa ns. hyvien perheiden teineistä.
Vanhemman tehtävä on varjella lapsuutta ja nuoruutta ja antaa lapselle oikeus olla lapsi. Poikaystävän luona yökyläilyn salliminen antaa varhaisteinille (jollainen 14-v on) väärän mielikuvan siitä, mitä hänen ikäisensä "kuuluu" tehdä. Paine liian varhaisen seksielämän aloittamiseen ei näin toimimalla ainakaan vähene. Liian varhainen seksielämä voi vahingoittaa lasta. Sen sijaan vuoden tai parin odottaminen ei vahingoita.
Puurot ja vellit sekaisin? Leikkiminen ja harrastukset on 2 eri asiaa. Harrastukset on tärkeitä tuossa iässä, mutta leikkimisestä puhuminen on vähän sairasta. Leikki-ikä on kyllä 14-vuotiaalla jo takana päin. Vai otetaanko mopokouluun mennessä lelut mukaan, ettei vallan tylsisty? Nukkeleikkejä, leluautoja yms?
Missä menee leikin ja harrastusten raja? Tietenkin leikin muodot vaihtelevat ikätasoisesti. Esim. oman lapseni yläasteella on ihan yleistä, että välitunneilla pelattaan pallopelejä. Myös kaikenlainen pelleily on nuorten kesken yleistä, mitä muuta se on kuin leikkiä?
Seuraavassa pätkä leikin merkityksestä, lähteenä Tiede-lehti:
Leikin merkityksen on kenties kirkkaimmin nähnyt hollantilainen Johan Huizinga. Hän kokosi pohdintansa teokseen Homo ludens (suom. Leikkivä ihminen) jo 1938, mutta ne ovat edelleen osuvia, ehkä osuvampiakin kuin kirjan ilmestymisaikaan.
Huizinga esittää, ettei leikkiminen ole pelkästään lasten huvi vaan ihmisen perusominaisuus. Hänen mukaansa meillä on luontainen tarve tehdä kaikenlaista näennäisesti tarpeetonta, syventyä asioihin, jotka eivät ole tästä maailmasta.
Leikki tarjoaa siihen oivat mahdollisuudet, sillä se toimii aivan omilla säännöillään. Se luo maailmaan omat arvonsa ja oman järjestyksensä ja tekee maailmasta oman tulkintansa. Leikkiin uppoutunut unohtaa ajan ja ympäristön ja kokee vahvasti osallisuutensa leikin tapahtumissa.
Nykyisin tutkijat puhuisivat flow-kokemuksesta. Se on intensiivinen kevyen transsin kaltainen tila, joka sysää kaiken muun syrjään ja tuottaa nautinnollista mielihyvää. Leikki on näiden elämysten tärkeimpiä lähteitä.
Se, että yläasteella kulutetaan aikaa pelaamalla pallopelejä välitunnilla, ei ole enää mitään leikkimistä. Välitunneilla moni kehittää taitojaan, esim. jalkapalloa harrastavat.
Leikkiminen on normaalia vielä ala-astellaisilla, ei yläastellaisilla. Rikosoikeudellinen vastuukin alkaa 15-vuotiaana, aloitetaan mopokoulu, rippikoulu yms. Vastuuta alkaa kertyä. Ei silloin voi enää olla leikkivän lapsen tasolla yksinkertaisesti. Yläaste kestää loppujen lopuksi hyvin vähän aikaa ja sen aikana ruvetaan jo miettimään mitä suuntaa jatko-opiskelemaan, amikseen vai lukioon.
Jotain menee lapsuudessa kyllä tosi pieleen, jos kokee vielä yläasteikäisenä tarvetta leikkiä. Silloin intressit on normaalisti jo ihan muissa jutuissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paha ongelma, Omakin tyttö on jo 13 v. ja tuollaiset edessä jossakin vaiheessa, toivottavasti ei kuitenkaan ihan vielä.
Minusta rajat - niin ärsyttäviä kuin ne teinin mielestä ovatkin - ovat rakkautta, sanotaan mitä tahansa.
Jos yhteisössä ei ole rajoja siitä, mitä tehdään/mitä ei tehdä ja koska on OK tehdä, niin homma on tuuliajolla. Nuori tarvitsee selvät rajat, se luo turvallisuutta, että vanhempi tietää ja päättää ja on vastuussa. Miettikää joku lepsu pomo, joka antaa kaikessa vapaat kädet muiden päättää: heti alkaa kaikkia vttaa se säätäminen. Yksi selkeä sääntö/pomo ja homma toimii.
Mitä tulee teinien yökyläilyyn, niin itse tunnette nuorenne parhaiten. Minusta yökylä ei kyllä ole mikään tuon ikäisten juttu, varsinkin jos asutaan lähistöllä. Ja vaikka sekstata voi koska vaan missä tahansa, niin antaa se kuitenkin selvän viestin siitä, mitä mieltä vanhemmat asiasta vielä ovat.
Nykyään halutaan lyhentää väkisin lapsuutta, miksi? Onko syy se, että jotkut ehdoin tahdoin haluaa tuupata lapsen omilleen, ettei siitä ole enää vaivaa.
Tiedän erään yh:n, jonka tytär on luuhannut meikit naamassa jo 10-vuotiaasta ja nyt 13v. juttelee innolla vanhemmista poikakavereista. Äitinsä aivan samanlainen, viikonloput baarissa ja aina uusi poikaystävä...Lyhentää lapsuutta? Barbeillako pitäis vielä leikkiä ja leluautoilla?
Kyllä, 14-vuotiaan kehityksen kannalta on parempi keskittyä leikkiin ja harrastuksiin kuin poika/tyttöystävän luona yökyläilyyn.
Kun vanhemmat vaalivat lapsuutta ja asettavat ikätasoiset rajat, niin lapset eivät aloita seurustelu- ja/tai seksisuhteita liian nuorina.
Yläasteen välitunneilla piilosta esim? Sit koulun jälkeen kaverit leikkiin kotiin, ”leikitään teekutsuja!!”. Kuulostaapa tosi normaalilta & täysjärkiseltä.
Yläasteen välitunneilla jalkapalloa esim. Sit koulun jälkeen kaverit kotiin vaikka piirtelemään mangaa ja illaksi treeneihin, soittotunnille, kokkikerhoon tms. harrastukseen. Näin elää iso osa ns. hyvien perheiden teineistä.
Vanhemman tehtävä on varjella lapsuutta ja nuoruutta ja antaa lapselle oikeus olla lapsi. Poikaystävän luona yökyläilyn salliminen antaa varhaisteinille (jollainen 14-v on) väärän mielikuvan siitä, mitä hänen ikäisensä "kuuluu" tehdä. Paine liian varhaisen seksielämän aloittamiseen ei näin toimimalla ainakaan vähene. Liian varhainen seksielämä voi vahingoittaa lasta. Sen sijaan vuoden tai parin odottaminen ei vahingoita.
Puurot ja vellit sekaisin? Leikkiminen ja harrastukset on 2 eri asiaa. Harrastukset on tärkeitä tuossa iässä, mutta leikkimisestä puhuminen on vähän sairasta. Leikki-ikä on kyllä 14-vuotiaalla jo takana päin. Vai otetaanko mopokouluun mennessä lelut mukaan, ettei vallan tylsisty? Nukkeleikkejä, leluautoja yms?
Missä menee leikin ja harrastusten raja? Tietenkin leikin muodot vaihtelevat ikätasoisesti. Esim. oman lapseni yläasteella on ihan yleistä, että välitunneilla pelattaan pallopelejä. Myös kaikenlainen pelleily on nuorten kesken yleistä, mitä muuta se on kuin leikkiä?
Seuraavassa pätkä leikin merkityksestä, lähteenä Tiede-lehti:
Leikin merkityksen on kenties kirkkaimmin nähnyt hollantilainen Johan Huizinga. Hän kokosi pohdintansa teokseen Homo ludens (suom. Leikkivä ihminen) jo 1938, mutta ne ovat edelleen osuvia, ehkä osuvampiakin kuin kirjan ilmestymisaikaan.
Huizinga esittää, ettei leikkiminen ole pelkästään lasten huvi vaan ihmisen perusominaisuus. Hänen mukaansa meillä on luontainen tarve tehdä kaikenlaista näennäisesti tarpeetonta, syventyä asioihin, jotka eivät ole tästä maailmasta.
Leikki tarjoaa siihen oivat mahdollisuudet, sillä se toimii aivan omilla säännöillään. Se luo maailmaan omat arvonsa ja oman järjestyksensä ja tekee maailmasta oman tulkintansa. Leikkiin uppoutunut unohtaa ajan ja ympäristön ja kokee vahvasti osallisuutensa leikin tapahtumissa.
Nykyisin tutkijat puhuisivat flow-kokemuksesta. Se on intensiivinen kevyen transsin kaltainen tila, joka sysää kaiken muun syrjään ja tuottaa nautinnollista mielihyvää. Leikki on näiden elämysten tärkeimpiä lähteitä.
Se, että yläasteella kulutetaan aikaa pelaamalla pallopelejä välitunnilla, ei ole enää mitään leikkimistä. Välitunneilla moni kehittää taitojaan, esim. jalkapalloa harrastavat.
Leikkiminen on normaalia vielä ala-astellaisilla, ei yläastellaisilla. Rikosoikeudellinen vastuukin alkaa 15-vuotiaana, aloitetaan mopokoulu, rippikoulu yms. Vastuuta alkaa kertyä. Ei silloin voi enää olla leikkivän lapsen tasolla yksinkertaisesti. Yläaste kestää loppujen lopuksi hyvin vähän aikaa ja sen aikana ruvetaan jo miettimään mitä suuntaa jatko-opiskelemaan, amikseen vai lukioon.
Jotain menee lapsuudessa kyllä tosi pieleen, jos kokee vielä yläasteikäisenä tarvetta leikkiä. Silloin intressit on normaalisti jo ihan muissa jutuissa.
Itse pidän välituntien pallopelejä leikkimisenä, mutta tämä on määrittelykysymys. Jos haluaa pitää kaikkea teinien vapaa-ajantekemistä mielummin harrastamisena, niin se sopii minulle ihan hyvin. Joka tapauksessa varhaisteinin kannattaa käyttää aikansa mielummin harrastustyyppiseen puuhasteluun kuin poikkiksen/tyttiksen luona yökyläilyyn.
Minulla on itselläni 12-16 vuotiaita lapsia, jotka harrastavat paljon ohjatusti mutta myös leikkivät keskenään eli puuhastelevat kaikenlaista ei-päämäärätietoista ihan vain huvin vuoksi. He mm. tekevät yhdessä erilaisia akrobatiatemppuja, saattavat riehaantua tyynysotaan, piirtelevät toisistaan pilakuvia jne. Tästä huolimatta (tai juuri tästä johtuen!) he ovat sekä älyllisesti että tunne-elämältään vähintään ikätasoisesti kehittyneitä, fiksuja ja vastuullisia nuoria. Leikki ja leikinomainen toiminta on kasvaville aivoille hyväksi. Ihmisen aivot kehittyvät pitkälle yli teini-iän.
Omaa 14-vuotiasta poikaani en päästäisi yökylään seurustelukumppanille enkä kyllä meillekään päästäisi.
16-vuotiaan ehkä päästäisin mutta edellyttäisi sitä että yhdessä on oltu jo pidempään ja tyttökaveri asuisi lähellä. Ehkä voisin päästää kauemmaksikin jos tuntisin vanhemmat.
Oma poikani ei kyllä vielä ainakaan tietääkseni seurustele ettei ole vielä edes ajankohtaista.
Sillä ei ole mitään merkitystä minkä ikäisenä on itse seksielämän aloittanut tai silläkään mulloin itse on ekat kännit juotu kuten tuolla aiemmin mainittiin.
Itse menetin neitsyyteni 15-vuotiaana ja olisin hyvin voinut odottaa. En ollut kypsä vielä tuolloin enkä noin nuorena todellakaan nauttinut siitä.
Toki yökylä ei automaattisesti tarkoita seksiä mutta itse olen sitä mieltä että noin nuoret ei yökyläile. Muut voi tehdä mitä vaan ja olla mitä mieltä tahansa mutta itse toimin noin.
Äiti/isä/muu vanhempi, joka ei osaa asettaa rajoja. Olin 14-vuotias ja minun äitini oli minulle liian toverillinen eikä asettanut rajoja. Siinä sitten alkoi epämääräisten tyyppien kanssa seurustelu ja myöhään hilluminen Kampissa ja Sellossa, jotta sopisin joukkoon mukaan. Tupakan poltto ja alkoholi kuvioissa jo alaikäisenä. Seurustelin noihin aikoihin jonkun kolmekymppisen miehen kanssa, minusta oli ihanaa että hän antoi huomiota ja kehui, mutta vuosia myöhemmin nyt ymmärrän että se oli niin väärin ja minua hyväksikäytettin. Pääsin onneksi eroon noista porukoista, mutta vanhemmistani ei ollut vanhemmiksi. Please vanhemmat, olkaa läsnä ja asettakaa rajoja. 14-vuotias ei ehkä ole pikkulapsi, mutta nuori kuitenkin ja ALAIKÄINEN ja kehittymätön. Onneksi mummu ja täti auttoivat minua eteenpäin ja opiskelen tällä hetkellä ja lisäksi teen osa-aikaistöitä assistenttina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paha ongelma, Omakin tyttö on jo 13 v. ja tuollaiset edessä jossakin vaiheessa, toivottavasti ei kuitenkaan ihan vielä.
Minusta rajat - niin ärsyttäviä kuin ne teinin mielestä ovatkin - ovat rakkautta, sanotaan mitä tahansa.
Jos yhteisössä ei ole rajoja siitä, mitä tehdään/mitä ei tehdä ja koska on OK tehdä, niin homma on tuuliajolla. Nuori tarvitsee selvät rajat, se luo turvallisuutta, että vanhempi tietää ja päättää ja on vastuussa. Miettikää joku lepsu pomo, joka antaa kaikessa vapaat kädet muiden päättää: heti alkaa kaikkia vttaa se säätäminen. Yksi selkeä sääntö/pomo ja homma toimii.
Mitä tulee teinien yökyläilyyn, niin itse tunnette nuorenne parhaiten. Minusta yökylä ei kyllä ole mikään tuon ikäisten juttu, varsinkin jos asutaan lähistöllä. Ja vaikka sekstata voi koska vaan missä tahansa, niin antaa se kuitenkin selvän viestin siitä, mitä mieltä vanhemmat asiasta vielä ovat.
Nykyään halutaan lyhentää väkisin lapsuutta, miksi? Onko syy se, että jotkut ehdoin tahdoin haluaa tuupata lapsen omilleen, ettei siitä ole enää vaivaa.
Tiedän erään yh:n, jonka tytär on luuhannut meikit naamassa jo 10-vuotiaasta ja nyt 13v. juttelee innolla vanhemmista poikakavereista. Äitinsä aivan samanlainen, viikonloput baarissa ja aina uusi poikaystävä...Lyhentää lapsuutta? Barbeillako pitäis vielä leikkiä ja leluautoilla?
Kyllä, 14-vuotiaan kehityksen kannalta on parempi keskittyä leikkiin ja harrastuksiin kuin poika/tyttöystävän luona yökyläilyyn.
Kun vanhemmat vaalivat lapsuutta ja asettavat ikätasoiset rajat, niin lapset eivät aloita seurustelu- ja/tai seksisuhteita liian nuorina.
Yläasteen välitunneilla piilosta esim? Sit koulun jälkeen kaverit leikkiin kotiin, ”leikitään teekutsuja!!”. Kuulostaapa tosi normaalilta & täysjärkiseltä.
Yläasteen välitunneilla jalkapalloa esim. Sit koulun jälkeen kaverit kotiin vaikka piirtelemään mangaa ja illaksi treeneihin, soittotunnille, kokkikerhoon tms. harrastukseen. Näin elää iso osa ns. hyvien perheiden teineistä.
Vanhemman tehtävä on varjella lapsuutta ja nuoruutta ja antaa lapselle oikeus olla lapsi. Poikaystävän luona yökyläilyn salliminen antaa varhaisteinille (jollainen 14-v on) väärän mielikuvan siitä, mitä hänen ikäisensä "kuuluu" tehdä. Paine liian varhaisen seksielämän aloittamiseen ei näin toimimalla ainakaan vähene. Liian varhainen seksielämä voi vahingoittaa lasta. Sen sijaan vuoden tai parin odottaminen ei vahingoita.
Puurot ja vellit sekaisin? Leikkiminen ja harrastukset on 2 eri asiaa. Harrastukset on tärkeitä tuossa iässä, mutta leikkimisestä puhuminen on vähän sairasta. Leikki-ikä on kyllä 14-vuotiaalla jo takana päin. Vai otetaanko mopokouluun mennessä lelut mukaan, ettei vallan tylsisty? Nukkeleikkejä, leluautoja yms?
Missä menee leikin ja harrastusten raja? Tietenkin leikin muodot vaihtelevat ikätasoisesti. Esim. oman lapseni yläasteella on ihan yleistä, että välitunneilla pelattaan pallopelejä. Myös kaikenlainen pelleily on nuorten kesken yleistä, mitä muuta se on kuin leikkiä?
Seuraavassa pätkä leikin merkityksestä, lähteenä Tiede-lehti:
Leikin merkityksen on kenties kirkkaimmin nähnyt hollantilainen Johan Huizinga. Hän kokosi pohdintansa teokseen Homo ludens (suom. Leikkivä ihminen) jo 1938, mutta ne ovat edelleen osuvia, ehkä osuvampiakin kuin kirjan ilmestymisaikaan.
Huizinga esittää, ettei leikkiminen ole pelkästään lasten huvi vaan ihmisen perusominaisuus. Hänen mukaansa meillä on luontainen tarve tehdä kaikenlaista näennäisesti tarpeetonta, syventyä asioihin, jotka eivät ole tästä maailmasta.
Leikki tarjoaa siihen oivat mahdollisuudet, sillä se toimii aivan omilla säännöillään. Se luo maailmaan omat arvonsa ja oman järjestyksensä ja tekee maailmasta oman tulkintansa. Leikkiin uppoutunut unohtaa ajan ja ympäristön ja kokee vahvasti osallisuutensa leikin tapahtumissa.
Nykyisin tutkijat puhuisivat flow-kokemuksesta. Se on intensiivinen kevyen transsin kaltainen tila, joka sysää kaiken muun syrjään ja tuottaa nautinnollista mielihyvää. Leikki on näiden elämysten tärkeimpiä lähteitä.
Se, että yläasteella kulutetaan aikaa pelaamalla pallopelejä välitunnilla, ei ole enää mitään leikkimistä. Välitunneilla moni kehittää taitojaan, esim. jalkapalloa harrastavat.
Leikkiminen on normaalia vielä ala-astellaisilla, ei yläastellaisilla. Rikosoikeudellinen vastuukin alkaa 15-vuotiaana, aloitetaan mopokoulu, rippikoulu yms. Vastuuta alkaa kertyä. Ei silloin voi enää olla leikkivän lapsen tasolla yksinkertaisesti. Yläaste kestää loppujen lopuksi hyvin vähän aikaa ja sen aikana ruvetaan jo miettimään mitä suuntaa jatko-opiskelemaan, amikseen vai lukioon.
Jotain menee lapsuudessa kyllä tosi pieleen, jos kokee vielä yläasteikäisenä tarvetta leikkiä. Silloin intressit on normaalisti jo ihan muissa jutuissa.
Itse pidän välituntien pallopelejä leikkimisenä, mutta tämä on määrittelykysymys. Jos haluaa pitää kaikkea teinien vapaa-ajantekemistä mielummin harrastamisena, niin se sopii minulle ihan hyvin. Joka tapauksessa varhaisteinin kannattaa käyttää aikansa mielummin harrastustyyppiseen puuhasteluun kuin poikkiksen/tyttiksen luona yökyläilyyn.
Minulla on itselläni 12-16 vuotiaita lapsia, jotka harrastavat paljon ohjatusti mutta myös leikkivät keskenään eli puuhastelevat kaikenlaista ei-päämäärätietoista ihan vain huvin vuoksi. He mm. tekevät yhdessä erilaisia akrobatiatemppuja, saattavat riehaantua tyynysotaan, piirtelevät toisistaan pilakuvia jne. Tästä huolimatta (tai juuri tästä johtuen!) he ovat sekä älyllisesti että tunne-elämältään vähintään ikätasoisesti kehittyneitä, fiksuja ja vastuullisia nuoria. Leikki ja leikinomainen toiminta on kasvaville aivoille hyväksi. Ihmisen aivot kehittyvät pitkälle yli teini-iän.
Puuhastelu ja leikkiminen ovat 2 eri asiaa myös. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?
Lapset leikkii, teinit ja aikuiset puuhastelee. Termit haltuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omaa 14-vuotiasta poikaani en päästäisi yökylään seurustelukumppanille enkä kyllä meillekään päästäisi.
16-vuotiaan ehkä päästäisin mutta edellyttäisi sitä että yhdessä on oltu jo pidempään ja tyttökaveri asuisi lähellä. Ehkä voisin päästää kauemmaksikin jos tuntisin vanhemmat.
Oma poikani ei kyllä vielä ainakaan tietääkseni seurustele ettei ole vielä edes ajankohtaista.Sillä ei ole mitään merkitystä minkä ikäisenä on itse seksielämän aloittanut tai silläkään mulloin itse on ekat kännit juotu kuten tuolla aiemmin mainittiin.
Itse menetin neitsyyteni 15-vuotiaana ja olisin hyvin voinut odottaa. En ollut kypsä vielä tuolloin enkä noin nuorena todellakaan nauttinut siitä.Toki yökylä ei automaattisesti tarkoita seksiä mutta itse olen sitä mieltä että noin nuoret ei yökyläile. Muut voi tehdä mitä vaan ja olla mitä mieltä tahansa mutta itse toimin noin.
Tuollaiset säätelyt ei varmaan ainakaan edesauta poikasi seurustelua. Mikä on raja ”pitkään yhdessä olemiselle”? Eli jos poika tapaisi vähän ennen 16-vuotispäiviään ihanan tytön, alkaisivat seurustelemaan, niin äiti pamauttaa väliin yökylää suunnitellessa ”Ei! Ei käy! Ette ole seurustelleet MINUN mielestäni tarpeeksi pitkään!”. Voi luoja paratkoon teitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paha ongelma, Omakin tyttö on jo 13 v. ja tuollaiset edessä jossakin vaiheessa, toivottavasti ei kuitenkaan ihan vielä.
Minusta rajat - niin ärsyttäviä kuin ne teinin mielestä ovatkin - ovat rakkautta, sanotaan mitä tahansa.
Jos yhteisössä ei ole rajoja siitä, mitä tehdään/mitä ei tehdä ja koska on OK tehdä, niin homma on tuuliajolla. Nuori tarvitsee selvät rajat, se luo turvallisuutta, että vanhempi tietää ja päättää ja on vastuussa. Miettikää joku lepsu pomo, joka antaa kaikessa vapaat kädet muiden päättää: heti alkaa kaikkia vttaa se säätäminen. Yksi selkeä sääntö/pomo ja homma toimii.
Mitä tulee teinien yökyläilyyn, niin itse tunnette nuorenne parhaiten. Minusta yökylä ei kyllä ole mikään tuon ikäisten juttu, varsinkin jos asutaan lähistöllä. Ja vaikka sekstata voi koska vaan missä tahansa, niin antaa se kuitenkin selvän viestin siitä, mitä mieltä vanhemmat asiasta vielä ovat.
Nykyään halutaan lyhentää väkisin lapsuutta, miksi? Onko syy se, että jotkut ehdoin tahdoin haluaa tuupata lapsen omilleen, ettei siitä ole enää vaivaa.
Tiedän erään yh:n, jonka tytär on luuhannut meikit naamassa jo 10-vuotiaasta ja nyt 13v. juttelee innolla vanhemmista poikakavereista. Äitinsä aivan samanlainen, viikonloput baarissa ja aina uusi poikaystävä...Lyhentää lapsuutta? Barbeillako pitäis vielä leikkiä ja leluautoilla?
Kyllä, 14-vuotiaan kehityksen kannalta on parempi keskittyä leikkiin ja harrastuksiin kuin poika/tyttöystävän luona yökyläilyyn.
Kun vanhemmat vaalivat lapsuutta ja asettavat ikätasoiset rajat, niin lapset eivät aloita seurustelu- ja/tai seksisuhteita liian nuorina.
Yläasteen välitunneilla piilosta esim? Sit koulun jälkeen kaverit leikkiin kotiin, ”leikitään teekutsuja!!”. Kuulostaapa tosi normaalilta & täysjärkiseltä.
Yläasteen välitunneilla jalkapalloa esim. Sit koulun jälkeen kaverit kotiin vaikka piirtelemään mangaa ja illaksi treeneihin, soittotunnille, kokkikerhoon tms. harrastukseen. Näin elää iso osa ns. hyvien perheiden teineistä.
Vanhemman tehtävä on varjella lapsuutta ja nuoruutta ja antaa lapselle oikeus olla lapsi. Poikaystävän luona yökyläilyn salliminen antaa varhaisteinille (jollainen 14-v on) väärän mielikuvan siitä, mitä hänen ikäisensä "kuuluu" tehdä. Paine liian varhaisen seksielämän aloittamiseen ei näin toimimalla ainakaan vähene. Liian varhainen seksielämä voi vahingoittaa lasta. Sen sijaan vuoden tai parin odottaminen ei vahingoita.
Puurot ja vellit sekaisin? Leikkiminen ja harrastukset on 2 eri asiaa. Harrastukset on tärkeitä tuossa iässä, mutta leikkimisestä puhuminen on vähän sairasta. Leikki-ikä on kyllä 14-vuotiaalla jo takana päin. Vai otetaanko mopokouluun mennessä lelut mukaan, ettei vallan tylsisty? Nukkeleikkejä, leluautoja yms?
Missä menee leikin ja harrastusten raja? Tietenkin leikin muodot vaihtelevat ikätasoisesti. Esim. oman lapseni yläasteella on ihan yleistä, että välitunneilla pelattaan pallopelejä. Myös kaikenlainen pelleily on nuorten kesken yleistä, mitä muuta se on kuin leikkiä?
Seuraavassa pätkä leikin merkityksestä, lähteenä Tiede-lehti:
Leikin merkityksen on kenties kirkkaimmin nähnyt hollantilainen Johan Huizinga. Hän kokosi pohdintansa teokseen Homo ludens (suom. Leikkivä ihminen) jo 1938, mutta ne ovat edelleen osuvia, ehkä osuvampiakin kuin kirjan ilmestymisaikaan.
Huizinga esittää, ettei leikkiminen ole pelkästään lasten huvi vaan ihmisen perusominaisuus. Hänen mukaansa meillä on luontainen tarve tehdä kaikenlaista näennäisesti tarpeetonta, syventyä asioihin, jotka eivät ole tästä maailmasta.
Leikki tarjoaa siihen oivat mahdollisuudet, sillä se toimii aivan omilla säännöillään. Se luo maailmaan omat arvonsa ja oman järjestyksensä ja tekee maailmasta oman tulkintansa. Leikkiin uppoutunut unohtaa ajan ja ympäristön ja kokee vahvasti osallisuutensa leikin tapahtumissa.
Nykyisin tutkijat puhuisivat flow-kokemuksesta. Se on intensiivinen kevyen transsin kaltainen tila, joka sysää kaiken muun syrjään ja tuottaa nautinnollista mielihyvää. Leikki on näiden elämysten tärkeimpiä lähteitä.
Se, että yläasteella kulutetaan aikaa pelaamalla pallopelejä välitunnilla, ei ole enää mitään leikkimistä. Välitunneilla moni kehittää taitojaan, esim. jalkapalloa harrastavat.
Leikkiminen on normaalia vielä ala-astellaisilla, ei yläastellaisilla. Rikosoikeudellinen vastuukin alkaa 15-vuotiaana, aloitetaan mopokoulu, rippikoulu yms. Vastuuta alkaa kertyä. Ei silloin voi enää olla leikkivän lapsen tasolla yksinkertaisesti. Yläaste kestää loppujen lopuksi hyvin vähän aikaa ja sen aikana ruvetaan jo miettimään mitä suuntaa jatko-opiskelemaan, amikseen vai lukioon.
Jotain menee lapsuudessa kyllä tosi pieleen, jos kokee vielä yläasteikäisenä tarvetta leikkiä. Silloin intressit on normaalisti jo ihan muissa jutuissa.
Itse pidän välituntien pallopelejä leikkimisenä, mutta tämä on määrittelykysymys. Jos haluaa pitää kaikkea teinien vapaa-ajantekemistä mielummin harrastamisena, niin se sopii minulle ihan hyvin. Joka tapauksessa varhaisteinin kannattaa käyttää aikansa mielummin harrastustyyppiseen puuhasteluun kuin poikkiksen/tyttiksen luona yökyläilyyn.
Minulla on itselläni 12-16 vuotiaita lapsia, jotka harrastavat paljon ohjatusti mutta myös leikkivät keskenään eli puuhastelevat kaikenlaista ei-päämäärätietoista ihan vain huvin vuoksi. He mm. tekevät yhdessä erilaisia akrobatiatemppuja, saattavat riehaantua tyynysotaan, piirtelevät toisistaan pilakuvia jne. Tästä huolimatta (tai juuri tästä johtuen!) he ovat sekä älyllisesti että tunne-elämältään vähintään ikätasoisesti kehittyneitä, fiksuja ja vastuullisia nuoria. Leikki ja leikinomainen toiminta on kasvaville aivoille hyväksi. Ihmisen aivot kehittyvät pitkälle yli teini-iän.
Puuhastelu ja leikkiminen ovat 2 eri asiaa myös. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?
Lapset leikkii, teinit ja aikuiset puuhastelee. Termit haltuun.
Menee ohi aiheen, mutta kerro minulle, missä on virallisesti määritely mitä on leikkiminen ja missä menee leikin ja muun puuhastelun välinen raja. Aiemmin linkitin ketjuun jo yhden näkemyksen leikkimisestä, jonka mukaan leikkiminen on ihmisen perusominaisuus eikä leikki lopu lapsuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun vanhemmat antoi. Ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä olivat. Seurusteltiin 4v, erottiin. N. vuotta myöhemmin tapasin nykyisen aviomieheni. Tosin naimisiin mentiin vasta 9v tästä, kun opiskelut oli puskettu. Eka lapsi syntyi kun olin 30v. Nyt on kolme teini-ikäistä lasta, edelleen ollaan yksissä. Että ihan en tajua, miten mä siitä yökyläilystä teininä pilaannuin...
Toi sun elämäntarina ei nyt välttämättä liity siihen, että saitko teininä kyläillä seurustelukumppanilla.
Joo, voi olla vaikea hahmottaa sitä, että kerroin tuossa, mitä HAITTAA tuosta yökyläilystä (=seksistä teini-iässä) on mun jatko elämälle ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika paha ongelma, Omakin tyttö on jo 13 v. ja tuollaiset edessä jossakin vaiheessa, toivottavasti ei kuitenkaan ihan vielä.
Minusta rajat - niin ärsyttäviä kuin ne teinin mielestä ovatkin - ovat rakkautta, sanotaan mitä tahansa.
Jos yhteisössä ei ole rajoja siitä, mitä tehdään/mitä ei tehdä ja koska on OK tehdä, niin homma on tuuliajolla. Nuori tarvitsee selvät rajat, se luo turvallisuutta, että vanhempi tietää ja päättää ja on vastuussa. Miettikää joku lepsu pomo, joka antaa kaikessa vapaat kädet muiden päättää: heti alkaa kaikkia vttaa se säätäminen. Yksi selkeä sääntö/pomo ja homma toimii.
Mitä tulee teinien yökyläilyyn, niin itse tunnette nuorenne parhaiten. Minusta yökylä ei kyllä ole mikään tuon ikäisten juttu, varsinkin jos asutaan lähistöllä. Ja vaikka sekstata voi koska vaan missä tahansa, niin antaa se kuitenkin selvän viestin siitä, mitä mieltä vanhemmat asiasta vielä ovat.
Nykyään halutaan lyhentää väkisin lapsuutta, miksi? Onko syy se, että jotkut ehdoin tahdoin haluaa tuupata lapsen omilleen, ettei siitä ole enää vaivaa.
Tiedän erään yh:n, jonka tytär on luuhannut meikit naamassa jo 10-vuotiaasta ja nyt 13v. juttelee innolla vanhemmista poikakavereista. Äitinsä aivan samanlainen, viikonloput baarissa ja aina uusi poikaystävä...Lyhentää lapsuutta? Barbeillako pitäis vielä leikkiä ja leluautoilla?
Kyllä, 14-vuotiaan kehityksen kannalta on parempi keskittyä leikkiin ja harrastuksiin kuin poika/tyttöystävän luona yökyläilyyn.
Kun vanhemmat vaalivat lapsuutta ja asettavat ikätasoiset rajat, niin lapset eivät aloita seurustelu- ja/tai seksisuhteita liian nuorina.
Yläasteen välitunneilla piilosta esim? Sit koulun jälkeen kaverit leikkiin kotiin, ”leikitään teekutsuja!!”. Kuulostaapa tosi normaalilta & täysjärkiseltä.
Yläasteen välitunneilla jalkapalloa esim. Sit koulun jälkeen kaverit kotiin vaikka piirtelemään mangaa ja illaksi treeneihin, soittotunnille, kokkikerhoon tms. harrastukseen. Näin elää iso osa ns. hyvien perheiden teineistä.
Vanhemman tehtävä on varjella lapsuutta ja nuoruutta ja antaa lapselle oikeus olla lapsi. Poikaystävän luona yökyläilyn salliminen antaa varhaisteinille (jollainen 14-v on) väärän mielikuvan siitä, mitä hänen ikäisensä "kuuluu" tehdä. Paine liian varhaisen seksielämän aloittamiseen ei näin toimimalla ainakaan vähene. Liian varhainen seksielämä voi vahingoittaa lasta. Sen sijaan vuoden tai parin odottaminen ei vahingoita.
Puurot ja vellit sekaisin? Leikkiminen ja harrastukset on 2 eri asiaa. Harrastukset on tärkeitä tuossa iässä, mutta leikkimisestä puhuminen on vähän sairasta. Leikki-ikä on kyllä 14-vuotiaalla jo takana päin. Vai otetaanko mopokouluun mennessä lelut mukaan, ettei vallan tylsisty? Nukkeleikkejä, leluautoja yms?
Missä menee leikin ja harrastusten raja? Tietenkin leikin muodot vaihtelevat ikätasoisesti. Esim. oman lapseni yläasteella on ihan yleistä, että välitunneilla pelattaan pallopelejä. Myös kaikenlainen pelleily on nuorten kesken yleistä, mitä muuta se on kuin leikkiä?
Seuraavassa pätkä leikin merkityksestä, lähteenä Tiede-lehti:
Leikin merkityksen on kenties kirkkaimmin nähnyt hollantilainen Johan Huizinga. Hän kokosi pohdintansa teokseen Homo ludens (suom. Leikkivä ihminen) jo 1938, mutta ne ovat edelleen osuvia, ehkä osuvampiakin kuin kirjan ilmestymisaikaan.
Huizinga esittää, ettei leikkiminen ole pelkästään lasten huvi vaan ihmisen perusominaisuus. Hänen mukaansa meillä on luontainen tarve tehdä kaikenlaista näennäisesti tarpeetonta, syventyä asioihin, jotka eivät ole tästä maailmasta.
Leikki tarjoaa siihen oivat mahdollisuudet, sillä se toimii aivan omilla säännöillään. Se luo maailmaan omat arvonsa ja oman järjestyksensä ja tekee maailmasta oman tulkintansa. Leikkiin uppoutunut unohtaa ajan ja ympäristön ja kokee vahvasti osallisuutensa leikin tapahtumissa.
Nykyisin tutkijat puhuisivat flow-kokemuksesta. Se on intensiivinen kevyen transsin kaltainen tila, joka sysää kaiken muun syrjään ja tuottaa nautinnollista mielihyvää. Leikki on näiden elämysten tärkeimpiä lähteitä.
Se, että yläasteella kulutetaan aikaa pelaamalla pallopelejä välitunnilla, ei ole enää mitään leikkimistä. Välitunneilla moni kehittää taitojaan, esim. jalkapalloa harrastavat.
Leikkiminen on normaalia vielä ala-astellaisilla, ei yläastellaisilla. Rikosoikeudellinen vastuukin alkaa 15-vuotiaana, aloitetaan mopokoulu, rippikoulu yms. Vastuuta alkaa kertyä. Ei silloin voi enää olla leikkivän lapsen tasolla yksinkertaisesti. Yläaste kestää loppujen lopuksi hyvin vähän aikaa ja sen aikana ruvetaan jo miettimään mitä suuntaa jatko-opiskelemaan, amikseen vai lukioon.
Jotain menee lapsuudessa kyllä tosi pieleen, jos kokee vielä yläasteikäisenä tarvetta leikkiä. Silloin intressit on normaalisti jo ihan muissa jutuissa.
Itse pidän välituntien pallopelejä leikkimisenä, mutta tämä on määrittelykysymys. Jos haluaa pitää kaikkea teinien vapaa-ajantekemistä mielummin harrastamisena, niin se sopii minulle ihan hyvin. Joka tapauksessa varhaisteinin kannattaa käyttää aikansa mielummin harrastustyyppiseen puuhasteluun kuin poikkiksen/tyttiksen luona yökyläilyyn.
Minulla on itselläni 12-16 vuotiaita lapsia, jotka harrastavat paljon ohjatusti mutta myös leikkivät keskenään eli puuhastelevat kaikenlaista ei-päämäärätietoista ihan vain huvin vuoksi. He mm. tekevät yhdessä erilaisia akrobatiatemppuja, saattavat riehaantua tyynysotaan, piirtelevät toisistaan pilakuvia jne. Tästä huolimatta (tai juuri tästä johtuen!) he ovat sekä älyllisesti että tunne-elämältään vähintään ikätasoisesti kehittyneitä, fiksuja ja vastuullisia nuoria. Leikki ja leikinomainen toiminta on kasvaville aivoille hyväksi. Ihmisen aivot kehittyvät pitkälle yli teini-iän.
Puuhastelu ja leikkiminen ovat 2 eri asiaa myös. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?
Lapset leikkii, teinit ja aikuiset puuhastelee. Termit haltuun.
Menee ohi aiheen, mutta kerro minulle, missä on virallisesti määritely mitä on leikkiminen ja missä menee leikin ja muun puuhastelun välinen raja. Aiemmin linkitin ketjuun jo yhden näkemyksen leikkimisestä, jonka mukaan leikkiminen on ihmisen perusominaisuus eikä leikki lopu lapsuuteen.
Niin, yhden tutkijan näkymys leikkimisestä. Leikki on lapsen työtä, lapsen tapa tutustua maailmaan, mielikuvituksen kautta. Raja menee kyllä siinä, kun teini-ikä koittaa.
Teini-iässä ruvetaan tutustuun aikuismaailmaan pikkuhiljaa. Kehossa tapahtuu muutoksia, tytöistä tulee naisellisempia jne. Taakse jää ne pikkutyttelin leikkituokiot.
Puuhastelu / askar / askare, mitä sanaa nyt tahtookin käyttää, voi olla hauskaa tekemistä ja samaan aikaan voi myös hyödyttää monella tapaa. Ristikoiden teko (aivojumppaa), pyykinpesu (askar), jne. Jos teininne menee vaikka leikkaamaan nurmikkoa, ei kai hän leikkimään silloin mene?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 14v poika jolla on 13v tyttöystävä. Ei kyllä tulisi mieleenkään että päästäisin yökylään, tosin en usko että tuossa iässä vielä seksiasiatkaan kiinnostavat niin paljon että tarvitsisi huolehtia mutta kuitenkin.
Minusta on typerää kieltää poikakaverin yökyläily, jos yökylään voi kuitenkin tulla muita kavereita. Miksi se rakkain ja tärkein ei voisi tulla?
Ja yllätys nipoille: seksuaaliset kokeilut kuuluvat asiaan myös samaa sukupuolta olevien kanssa. Mistä tiedätte, mitä tyttöjen kesken tapahtuu?
Luotan omiin teineihini. Fiksuja nuoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi kauhistus :DD mitä muumioita täällä taas kommentoi.
Tottakai päästäisin. Jos tuollaista alkaisin kieltämään, tulisi tuollaisista asioista nuorelle kielletty hedelmä, mitä halutaan kahta kauheammin, ihan vain kapinoinnin takia. Ja sitä seksiä todellakin pystytään harrastamaan mihin vuorokauden aikaan tahansa, jos sitä todella haluaa.
Kieltämisen sijasta pitäisin lapselleni kunnon seksuaalivalistuksen ja antaisin kondomit mukaan, oli tyttö tai poika, todeten samalla että näitä et välttämättä tule tarvitsemaan nyt etkä pitkään aikaan, mutta varalta annan koska mummoksi en vielä halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on typerää kieltää poikakaverin yökyläily, jos yökylään voi kuitenkin tulla muita kavereita. Miksi se rakkain ja tärkein ei voisi tulla?
Ja yllätys nipoille: seksuaaliset kokeilut kuuluvat asiaan myös samaa sukupuolta olevien kanssa. Mistä tiedätte, mitä tyttöjen kesken tapahtuu?
Luotan omiin teineihini. Fiksuja nuoria.
Samaa sukupuolta olevien seksissä ei ole vaaraa raskaaksi tulemisesta. Veikkaan että se on suurin syy, miksi nuorten välinen seksi kauhistuttaa. Mutta olen muuten samaa mieltä kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai päästäisin. Jos tuollaista alkaisin kieltämään, tulisi tuollaisista asioista nuorelle kielletty hedelmä, mitä halutaan kahta kauheammin, ihan vain kapinoinnin takia. Ja sitä seksiä todellakin pystytään harrastamaan mihin vuorokauden aikaan tahansa, jos sitä todella haluaa.
Kieltämisen sijasta pitäisin lapselleni kunnon seksuaalivalistuksen ja antaisin kondomit mukaan, oli tyttö tai poika, todeten samalla että näitä et välttämättä tule tarvitsemaan nyt etkä pitkään aikaan, mutta varalta annan koska mummoksi en vielä halua.
Juurikin näin. 👍🏻
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on typerää kieltää poikakaverin yökyläily, jos yökylään voi kuitenkin tulla muita kavereita. Miksi se rakkain ja tärkein ei voisi tulla?
Ja yllätys nipoille: seksuaaliset kokeilut kuuluvat asiaan myös samaa sukupuolta olevien kanssa. Mistä tiedätte, mitä tyttöjen kesken tapahtuu?
Luotan omiin teineihini. Fiksuja nuoria.
Samaa sukupuolta olevien seksissä ei ole vaaraa raskaaksi tulemisesta. Veikkaan että se on suurin syy, miksi nuorten välinen seksi kauhistuttaa. Mutta olen muuten samaa mieltä kanssasi.
Raskaus ei toki oo mahdollinen, mutta seksitaudit taasen voivat tarttua. :/ Tärkeää olisi tämänkin takia oikeasti keskustella nuorten kanssa kunnolla ehkäisystä. Koulussa onneksi terveystiedon opetukseen kuuluu, mutta yhtä tärkeää että kotona käydään kans läpi asiat. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mun vanhemmat antoi. Ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä olivat. Seurusteltiin 4v, erottiin. N. vuotta myöhemmin tapasin nykyisen aviomieheni. Tosin naimisiin mentiin vasta 9v tästä, kun opiskelut oli puskettu. Eka lapsi syntyi kun olin 30v. Nyt on kolme teini-ikäistä lasta, edelleen ollaan yksissä. Että ihan en tajua, miten mä siitä yökyläilystä teininä pilaannuin...
Toi sun elämäntarina ei nyt välttämättä liity siihen, että saitko teininä kyläillä seurustelukumppanilla.
Joo, voi olla vaikea hahmottaa sitä, että kerroin tuossa, mitä HAITTAA tuosta yökyläilystä (=seksistä teini-iässä) on mun jatko elämälle ollut.
Niin. Pääsit yökylään alle 16-vuotiaana ja elämässäsi sinulla meni hyvin.
Jos aikuisuutesi olisi sujunut huonosti, niin voitaisiinko silloin sanoa, että se johtui siitä kun pääsit yökylään? Ehkä syy pärjäämiselle tai huonosti pärjäämiselle on kuitenkin joku muu? Itse en päässyt poikaystäville yökylään ja minulla on aikuisuus sujunut huonosti. Tästähän voisi jo päätellä, että nimenomaan kannattaa antaa teinien yökyläillä varhain?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 14v poika jolla on 13v tyttöystävä. Ei kyllä tulisi mieleenkään että päästäisin yökylään, tosin en usko että tuossa iässä vielä seksiasiatkaan kiinnostavat niin paljon että tarvitsisi huolehtia mutta kuitenkin.
Usko tai älä, mutta kyllä kiinnostaa joitakin. Ehkäisyasiat kuntoon.
Alue: Aihe vapaa
Missä menee leikin ja harrastusten raja? Tietenkin leikin muodot vaihtelevat ikätasoisesti. Esim. oman lapseni yläasteella on ihan yleistä, että välitunneilla pelattaan pallopelejä. Myös kaikenlainen pelleily on nuorten kesken yleistä, mitä muuta se on kuin leikkiä?
Seuraavassa pätkä leikin merkityksestä, lähteenä Tiede-lehti:
Leikin merkityksen on kenties kirkkaimmin nähnyt hollantilainen Johan Huizinga. Hän kokosi pohdintansa teokseen Homo ludens (suom. Leikkivä ihminen) jo 1938, mutta ne ovat edelleen osuvia, ehkä osuvampiakin kuin kirjan ilmestymisaikaan.
Huizinga esittää, ettei leikkiminen ole pelkästään lasten huvi vaan ihmisen perusominaisuus. Hänen mukaansa meillä on luontainen tarve tehdä kaikenlaista näennäisesti tarpeetonta, syventyä asioihin, jotka eivät ole tästä maailmasta.
Leikki tarjoaa siihen oivat mahdollisuudet, sillä se toimii aivan omilla säännöillään. Se luo maailmaan omat arvonsa ja oman järjestyksensä ja tekee maailmasta oman tulkintansa. Leikkiin uppoutunut unohtaa ajan ja ympäristön ja kokee vahvasti osallisuutensa leikin tapahtumissa.
Nykyisin tutkijat puhuisivat flow-kokemuksesta. Se on intensiivinen kevyen transsin kaltainen tila, joka sysää kaiken muun syrjään ja tuottaa nautinnollista mielihyvää. Leikki on näiden elämysten tärkeimpiä lähteitä.