Tapoin treffipalstat joksikin aikaa. Miksi se oman naisen löytäminen on niin pirun vaikeaa.

Oletko ap laittanut tähän keskusteluun esim spostiosoitettasi? Saisit varmaan paljon yhteydenottoja. Pitkä keskustelu, enkä nyt ehdi lukea kuin alun....

Hitto oot epätoivoinen. Yrität ja yrität. Et osaa olla onnellinen yksin?

Vierailija kirjoitti:

On myös olemassa kriteerit täyttäviä ihmisiä, joissa vain jokin tunnistamaton tökkii. Tunnen tällaisen miehen. Ahdisti, kun olimme sinkkuja kumpikin ja hän alkoi nähdä minussa enemmän kuin minä hänessä. Olin mielissäni,kun hän löysi uuden kumppanin toisaalta. Olen yhä sinkku, tuo mies ja avovaimonsa ovat onnellisia yhdessä. Minä taas olen hyvä ystävä edelleen tuon miehen kanssa, ja täysin oikeassa asemassa häneen nähden.

Nautin, kun ei ole sitä painostavaa suhteen vakavoitumisen odotusta ilmassa. Enkä pysty nimeämään syytä, miksi ihmeessä en napannut kaikilla mittareilla lähes täydellistä miestä. Eli itse pohdittujen kriteerienkään täyttyminen ei takaa vielä mitään.

Hyvä kommentti, kiitos. Olisiko tuo tunnistamaton jotain "kemiaa tai kellotaajuutta, yhteyttä", sen puuttumista tai eroavaisuutta. 

Itselläni on sellainen kokemus, että lähipiiriini kuuluu upea itseäni 4 vuotta nuorempi nainen. Pidän kovasti, haluisin edetä hänen kanssaan. Hän ei halua. Hiukan riipii itseäni, mutta olen suunnattoman iloinen, että voimme olla kavereita, jos ei muuta. Katselemme joskus elokuvia jalat ristissä toisiimme nojaten, viihdymme "kevyesti perjantai illalla tömpsytellen ja keskustellen". Arvostan kovasti ja tykkään hänestä.

Se mikä itseäni hämmästyttää on se, että hän on erityisen kaunis (makuasia), koulutettu ja fiksu ja aikaansaava ja kroppakin "urheilullinen"jne. Hän tuskailee, että on poistunut nettitreffailusta kun ei ole vuosiin löytynyt kiinnostavaa miestä. Kai siinäkin kyse jostain mysteeristä ja ihmisyydestä, sillä mielestäni hän on erityisen upea nainen ja luulisi että ottajia on joka sormelle. Varmasti onkin, mutta hän ei kelpuuta, samalla kuitenkin myöntää itkeneensä miehen puutetta.  Ei vain natsaa... mutta hän on ystäväni, olen siitä iloinen.

Niin ja hän täyttä "kriteerini", vaika ei akateeminen olekaan. Kriteerien lisäksi oleva muu ei sitten tss tapauksessa riittävästi täsmää, mutta sen tuntemuksen kirjoittaminen on treffipalstan profiiliin vaikeaa, se pitää kokea. Arvostan siis "kriteerien" ulkopuolisia asioita, ne loppupelissa vaikuttavat ja ovat se tärkein osuus.

ap

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap laittanut tähän keskusteluun esim spostiosoitettasi? Saisit varmaan paljon yhteydenottoja. Pitkä keskustelu, enkä nyt ehdi lukea kuin alun....

Komppaan, laita ap ihmeessä joku anonyymi sähköpostiosoite tähän, nyt sinulla on huipputilaisuus kun olet kertonut itsestäsi paljon enemmän kuin tavallisessa deitti-ilmoituksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös olemassa kriteerit täyttäviä ihmisiä, joissa vain jokin tunnistamaton tökkii. Tunnen tällaisen miehen. Ahdisti, kun olimme sinkkuja kumpikin ja hän alkoi nähdä minussa enemmän kuin minä hänessä. Olin mielissäni,kun hän löysi uuden kumppanin toisaalta. Olen yhä sinkku, tuo mies ja avovaimonsa ovat onnellisia yhdessä. Minä taas olen hyvä ystävä edelleen tuon miehen kanssa, ja täysin oikeassa asemassa häneen nähden.

Nautin, kun ei ole sitä painostavaa suhteen vakavoitumisen odotusta ilmassa. Enkä pysty nimeämään syytä, miksi ihmeessä en napannut kaikilla mittareilla lähes täydellistä miestä. Eli itse pohdittujen kriteerienkään täyttyminen ei takaa vielä mitään.

Hyvä kommentti, kiitos. Olisiko tuo tunnistamaton jotain "kemiaa tai kellotaajuutta, yhteyttä", sen puuttumista tai eroavaisuutta. 

Itselläni on sellainen kokemus, että lähipiiriini kuuluu upea itseäni 4 vuotta nuorempi nainen. Pidän kovasti, haluisin edetä hänen kanssaan. Hän ei halua. Hiukan riipii itseäni, mutta olen suunnattoman iloinen, että voimme olla kavereita, jos ei muuta. Katselemme joskus elokuvia jalat ristissä toisiimme nojaten, viihdymme "kevyesti perjantai illalla tömpsytellen ja keskustellen". Arvostan kovasti ja tykkään hänestä.

Se mikä itseäni hämmästyttää on se, että hän on erityisen kaunis (makuasia), koulutettu ja fiksu ja aikaansaava ja kroppakin "urheilullinen"jne. Hän tuskailee, että on poistunut nettitreffailusta kun ei ole vuosiin löytynyt kiinnostavaa miestä. Kai siinäkin kyse jostain mysteeristä ja ihmisyydestä, sillä mielestäni hän on erityisen upea nainen ja luulisi että ottajia on joka sormelle. Varmasti onkin, mutta hän ei kelpuuta, samalla kuitenkin myöntää itkeneensä miehen puutetta.  Ei vain natsaa... mutta hän on ystäväni, olen siitä iloinen.

Niin ja hän täyttä "kriteerini", vaika ei akateeminen olekaan. Kriteerien lisäksi oleva muu ei sitten tss tapauksessa riittävästi täsmää, mutta sen tuntemuksen kirjoittaminen on treffipalstan profiiliin vaikeaa, se pitää kokea. Arvostan siis "kriteerien" ulkopuolisia asioita, ne loppupelissa vaikuttavat ja ovat se tärkein osuus.

ap

Tämänkään takia sinulle ei kukaan muu kelpaa, olet ihastunut häneen. Jos hänen melkein-kaksoisolentonsa tulisi vastaan niin sitten kelpaisi sinulle, mutta mikä on todennäköisyys sille, että se kaksoisolento sattuisi olemaan sinusta kiinnostunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen mies olet ja millaista naista etsit?

Etelä-Pirkanmaalla asun. Koulutettu ja kai fiksuksikin voi sanoa, hauskaksi ainakin. iklää 46 ja lapset jo aikuisuuden kynnyksellä. 

Naista, jolla terveelliset elämäntavat, urheilee ainakin jonkin verran ja muutakin kuin elämänkoulu.

Tärkeintä olisi sellainen samanlainen yhteenkuuluvuus ja tapa keskustella, joka tuntuisi turvalliselta ja empaattiselta, vaikka ripaus kunnianhimoakin olisi kiva. Lapsia saa olla, mutta jos eivätihan kaikkea aikaa enää veisi, kun omatkin jo vanhempia ja omatoimisia.

Vaatimuslistan kärjessä se, että tulee hyvin juttuun, eli siis kemia vain pitäisi toimia. 

Hyvä nainen hyvälle miehelle, sellainen olisi haussa.

Nämä naiset eivät ole netissä missään tindereissä tai deittipalstoilla, vaan normaalissa live-elämässä.

N47

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen mies olet ja millaista naista etsit?

Etelä-Pirkanmaalla asun. Koulutettu ja kai fiksuksikin voi sanoa, hauskaksi ainakin. iklää 46 ja lapset jo aikuisuuden kynnyksellä. 

Naista, jolla terveelliset elämäntavat, urheilee ainakin jonkin verran ja muutakin kuin elämänkoulu.

Tärkeintä olisi sellainen samanlainen yhteenkuuluvuus ja tapa keskustella, joka tuntuisi turvalliselta ja empaattiselta, vaikka ripaus kunnianhimoakin olisi kiva. Lapsia saa olla, mutta jos eivätihan kaikkea aikaa enää veisi, kun omatkin jo vanhempia ja omatoimisia.

Vaatimuslistan kärjessä se, että tulee hyvin juttuun, eli siis kemia vain pitäisi toimia. 

Hyvä nainen hyvälle miehelle, sellainen olisi haussa.

Nämä naiset eivät ole netissä missään tindereissä tai deittipalstoilla, vaan normaalissa live-elämässä.

N47

Kyllä ne ihan samat ihmiset ovat siellä deittipalstoilla kuin live-elämässäkin. Jos sinä et ole koskaan käyttänyt kyseisiä juttuja, niin älä kirjoita mitään niistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen monasti pettynyt kun nainen onkin rupsahtanut nahkakinnastissinen kauhtana. Kuvassa eteerinen kaunotar, livenä jotain ihan muuta. : (

No on tässä ainakin se totuus, että kuviin ei voi luottaa. Osaan jo odottaa "7 vuotta vanhempaa" kun livenä tavataan. Itse en ole ainakaan käsitellyt kuviani, joskin myönnän että kuvat ovat muutamien vuosien ikäisiä, eivät ihan vuoden vaihteesta. Mutta senkin voi havaita siitä, että parta on kuvien mukana kasvanut 10 senttiä. Siitä voi jotain päätellä. 

ap

Muutamien vuosien ikäisiä kuvia, miksi ihmeessä? Parta kasvanut 10 senttiä, eli kuvissa näytät pojaltasi. Ei näin. Tästä voi jotain päätellä.

Minusta on ihan hyvä nähdä miltä mies näyttää ilman partaa tai niukemmassa parrassa, kun parran pituus ei välttämättä kaikilla pysy vakiona. Kuvaan voisi vaikka lisätä vuosiluvun, etteivät ihmiset luule kymmenen vuoden takaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ihan mielenkiinnosta, kerro mitä tarkoitti yhden naisesi kohdalla siisteys, tai lähinnä sen puute? Muuten nainen on lähes täydellinen, mutta?

Kiitos kysymästä. Voi tätä.... phiuuh.

Siisteyden puute ei tässäkän tarkoita asunnon "paskaisuutta". Tämä on puhtaasti kokemuksellinen asia, toiselle riittävä siisteys ei toiselle sitä ole, tai päinvastoin. 

Itse toivon, että tavarat eivät loju pöydillä niin, että putoilevat lattialla. Kaapeissa, oli sitten astiakaappeja tai vaatekaappeja, pitäisi mielestäni olla hieman tilaa, ettei osteta kaikkea kaappitilaa heti täyteen. Varsinkaan kun lippalakkeja on seitsemän, vaikka kolmekin luulisi olevan riittävä määrä. Kaikki pöydät ja tasot ovat täynnä tavaraa, ei löydy sellaista ilmavuutta ja raikkautta, tilaa hengittää, vaan pitää aina siirtää tavaroita voidakseen laittaa kauppakassin pöydälle jne. Pyykit ovat pyykkikorissa, pesukoneessa, kuivausrummussa ja kuivaustelineillä ja lisäksi sukkia ja pyyhkeitä pyörii kodinhoitohuoneen lattialla. Itseäni ahdistaa kun likapyykkiä säilytetään lattialla ja pesukoneessa sekä kaikkialla. Ja tämänkin lisäksi vaatekaapit täynnä ihan kaikkea. Minun mielestäni vähän vähempi riittäisi. En ole materialisti, että kaikkea vain kauheasti, vaan tarpeeseen.  

Vessan kaapit täynnä tuhatta purkkia ja hammastahnan jämät pitkin lavuaaria ja pöytää. Merkityksellistä on sekin, että ei huolleta asioita, vaan annetaan repsottaa kunnes varmasti repeää seuraavassa käänteessä. Itse arvostan kestävämpää käyttöä ja koitan huoltaa ja tarvittaessa hieman fiksata, jotta kestäisivät hieman pidempään ja olisivat siistimpää. Ajan mittaan jos ei huolla tai fiksaa, niin kaikki repsottaa ja repeää. 

Pidän siisteydestä, jopa hieman minimalistisuudesta ja järjestelmällisyydestä. Ostetaan tarpeeseen ja pidetään huolta on tapani tehdä. En pidä siitä, että on pakko ostaa jokaiseen tarpeeseen oma laite, vaikka tarvitsisi vain kerran kolmessa vuodessa. Mieluummin lainaisin silloin joltain, mutta nyt on kaapit täynnä kaikkea tarvitsematonta tavaraa.

Myönnän että olen aiheelle hieman herkkä. Yksi avioeron syy aikoinaan olis se, etten voinut kotona ottaa kolmea askelta suoraan, vaan lähes joka askeleen jälkeen piti vaihtaa suuntaa tai kiertää jotain. Exä oli aina ostamassa niin paljon, että kaapit tursuilivat ja tavara kerääntyi lattioille. On ihanaa kun nyt pienessä yksiössäni voi kävellä suoraan  yli kymmenen askelta, ilman että tarvitsee väistellä pyykkejä, jakkaroita, pikkupöytiä, kaiuttimia, leipäkonetta  jne......

Ei tätä ihan osaa selittää, se on koettava. 

ap

Vähän harmittaa itseäkin, että kumppanin suhteen ei ole vielä onnistanut, vaikka olen ap:tä huomattavasti nuorempi. Nyt jo toisaalta miettii, että kannattaa unohtaa ainakin hetkeksi netin treffipalstat, keskittyä omaan hyvinvointiin, ja jos ja kun se oikea osuu kohdalle ihan ihmisten ilmoilla, niin sitten. Jokseenkin vain harmittaa, että etenkin monet ikäiseni nuoret naiset (en nyt yleistä) tuntuvat päätyvän sellaisten tyyppien seuraan, jotka kohtelevat huonosti, on päihde-/peliongelmaa ja pettävät sen kun ehtivät kun ajattelevat lähinnä aivojensa sijaan sillä toisella. En itse ole väkivaltainen, pidän itsestäni hyvää huolta ja uskollisuus on minulle umpimonogamistina aivan kaikki kaikessa, mutta edelleen etsin sitä sopivaa ihmistä rinnalle. Noh, eiköhän se joku päivä löydy!

Vierailija kirjoitti:

Hitto oot epätoivoinen. Yrität ja yrität. Et osaa olla onnellinen yksin?

Tämä on osin totta.

Tietysti koitanolla yksin onnellinen, ja yksin olo sujuu entistä paremmin. Ehkä iso ongelma yksin olon onnellisuuteen on ollut se, se että avioliitossa koin oloni kovin yksinäiseksi. Kyse oli juuri siitä että on "yksin parisuhteessa". Tämä taas johtunee siitä, että itse pidän keskustelusta ja fyysisestä läheisyydestä, exä ei niinkään puhu, ei sillä ole asiaa ja puhuu vain kun on asiaa. Itselleni fyysinen läheisyys on myös tärkeää, se vain rauhoittaa kun toinen on vieressä ja silittää, läheisestä seksistä nyt puhumattakaan.

Tarvitsen sellaista kevyttä höpöttelyä ja pieniä kosketuksia voidakseni kokea olevan toiselle merkityksellinen. Olemme erilaisia, jokainen kokee läheisyyttä ja turvallisuutta eri tavoin. Minä näin. Minulle toisen ihmisen läheisyys on tärkeää ja muutenkin olen melko sosiaalinen, eli pidän kanssakäymisestä. Tällaisella luonteella on haasteellista olla yksin, mutta ymmärrän toki, että sekin on ihan OK ja koitan  suhtautua siihen siten, siis normaalina elämänä tai elämänvaiheena. Se ei kuitenkaan ole minua itseäni ihan kunnolla, vaan kaipaan seuraa. Siksi myös lapset ovat OK, sillä elämä ympärillä on mukavaa, mutta sopivassa määrin. Keskustelut teinien kanssa ovat kivoja, mutta kuravaatteiden laittamiseen en oikein taipuisi enää.

Yksinoloa tässä nyt opetellaan, ja kyllä oma rauha on myös upeeta. Olen miettinyt, että vaikka löytyisi nainen jonka luokse voisi muuttaa,  oma asunto olisi kiva pitää. Tänne voisi kumpi tahansa paeta omaan rauhaan tarvittaessa. Ihminen tarvitsee myös omaa aikaa, vaikka ei muuten yksinäisyydestä pitäisikään.

Yksinäisyys---yksinolo. Kaverini teki väitöskirjan yksinäisyydestä. Mielenkiintoinen aihe sekin. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen mies olet ja millaista naista etsit?

Etelä-Pirkanmaalla asun. Koulutettu ja kai fiksuksikin voi sanoa, hauskaksi ainakin. iklää 46 ja lapset jo aikuisuuden kynnyksellä. 

Naista, jolla terveelliset elämäntavat, urheilee ainakin jonkin verran ja muutakin kuin elämänkoulu.

Tärkeintä olisi sellainen samanlainen yhteenkuuluvuus ja tapa keskustella, joka tuntuisi turvalliselta ja empaattiselta, vaikka ripaus kunnianhimoakin olisi kiva. Lapsia saa olla, mutta jos eivätihan kaikkea aikaa enää veisi, kun omatkin jo vanhempia ja omatoimisia.

Vaatimuslistan kärjessä se, että tulee hyvin juttuun, eli siis kemia vain pitäisi toimia. 

Hyvä nainen hyvälle miehelle, sellainen olisi haussa.

Itse olin myös pannarissa, mutta lopetin sen. Turhan monia pettymyksia koin. Sinun profiilisi olen varmaankin ohittanut asuinpaikkasi vuoksi, välimatkaa 150 km on liikaa.

N44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös olemassa kriteerit täyttäviä ihmisiä, joissa vain jokin tunnistamaton tökkii. Tunnen tällaisen miehen. Ahdisti, kun olimme sinkkuja kumpikin ja hän alkoi nähdä minussa enemmän kuin minä hänessä. Olin mielissäni,kun hän löysi uuden kumppanin toisaalta. Olen yhä sinkku, tuo mies ja avovaimonsa ovat onnellisia yhdessä. Minä taas olen hyvä ystävä edelleen tuon miehen kanssa, ja täysin oikeassa asemassa häneen nähden.

Nautin, kun ei ole sitä painostavaa suhteen vakavoitumisen odotusta ilmassa. Enkä pysty nimeämään syytä, miksi ihmeessä en napannut kaikilla mittareilla lähes täydellistä miestä. Eli itse pohdittujen kriteerienkään täyttyminen ei takaa vielä mitään.

Hyvä kommentti, kiitos. Olisiko tuo tunnistamaton jotain "kemiaa tai kellotaajuutta, yhteyttä", sen puuttumista tai eroavaisuutta. 

Itselläni on sellainen kokemus, että lähipiiriini kuuluu upea itseäni 4 vuotta nuorempi nainen. Pidän kovasti, haluisin edetä hänen kanssaan. Hän ei halua. Hiukan riipii itseäni, mutta olen suunnattoman iloinen, että voimme olla kavereita, jos ei muuta. Katselemme joskus elokuvia jalat ristissä toisiimme nojaten, viihdymme "kevyesti perjantai illalla tömpsytellen ja keskustellen". Arvostan kovasti ja tykkään hänestä.

Se mikä itseäni hämmästyttää on se, että hän on erityisen kaunis (makuasia), koulutettu ja fiksu ja aikaansaava ja kroppakin "urheilullinen"jne. Hän tuskailee, että on poistunut nettitreffailusta kun ei ole vuosiin löytynyt kiinnostavaa miestä. Kai siinäkin kyse jostain mysteeristä ja ihmisyydestä, sillä mielestäni hän on erityisen upea nainen ja luulisi että ottajia on joka sormelle. Varmasti onkin, mutta hän ei kelpuuta, samalla kuitenkin myöntää itkeneensä miehen puutetta.  Ei vain natsaa... mutta hän on ystäväni, olen siitä iloinen.

Niin ja hän täyttä "kriteerini", vaika ei akateeminen olekaan. Kriteerien lisäksi oleva muu ei sitten tss tapauksessa riittävästi täsmää, mutta sen tuntemuksen kirjoittaminen on treffipalstan profiiliin vaikeaa, se pitää kokea. Arvostan siis "kriteerien" ulkopuolisia asioita, ne loppupelissa vaikuttavat ja ovat se tärkein osuus.

ap

Tämänkään takia sinulle ei kukaan muu kelpaa, olet ihastunut häneen. Jos hänen melkein-kaksoisolentonsa tulisi vastaan niin sitten kelpaisi sinulle, mutta mikä on todennäköisyys sille, että se kaksoisolento sattuisi olemaan sinusta kiinnostunut?

Hyvä kommentti, ellei ihan irvailua ollut. Kannan kaikkea historiaani ja kokemuksiani mukanani. Mutta ei, en koe tätä ongelmaksi ja asian olen toki tunnistanut. Tässä en enempää lähde vertailemaan ihmisiä. Jokainen on omanlaisensa ja jos yhdistäisin kuudesta naisesta parhaat puolet  (asioita joita omalla tavallani ikävöin hienoina kokemuksina), olisi hän varsinainen superihminen, jota en uskaltaisi lähestyä. Toivon syvästi ettei sellaista tule vastaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen monasti pettynyt kun nainen onkin rupsahtanut nahkakinnastissinen kauhtana. Kuvassa eteerinen kaunotar, livenä jotain ihan muuta. : (

No on tässä ainakin se totuus, että kuviin ei voi luottaa. Osaan jo odottaa "7 vuotta vanhempaa" kun livenä tavataan. Itse en ole ainakaan käsitellyt kuviani, joskin myönnän että kuvat ovat muutamien vuosien ikäisiä, eivät ihan vuoden vaihteesta. Mutta senkin voi havaita siitä, että parta on kuvien mukana kasvanut 10 senttiä. Siitä voi jotain päätellä. 

ap

Muutamien vuosien ikäisiä kuvia, miksi ihmeessä? Parta kasvanut 10 senttiä, eli kuvissa näytät pojaltasi. Ei näin. Tästä voi jotain päätellä.

Minusta on ihan hyvä nähdä miltä mies näyttää ilman partaa tai niukemmassa parrassa, kun parran pituus ei välttämättä kaikilla pysy vakiona. Kuvaan voisi vaikka lisätä vuosiluvun, etteivät ihmiset luule kymmenen vuoden takaiseksi.

Tämän ikäisenä pari vuotta on mielestäni valokuvissa aika marginaalinen asia. 43 vai 46?? Vähän palstasta riippuen, on ainakin kuvia joissa kaulassa maraton mitali vuosiluvulla tai osallistuja lappu vuosiluvulla. Mutta en ole sen tarkemmin vuosia laittanut.

Niin ja jos parta hirvittää, siitä pääsee 15 minuutissa eroon, jos suhde ajautuu vakavaan  yhteiseloon.

Ps. kuluneen puolen vuoden aikana minua on veikattu reilsuti itseäni nuoremmaksi, parrasta riippumatta. Ilman partaa nuorentunen lisää. En itse väitä olevani erityisesti ikäistäni nuorempi, mutta viime viikolla salilla 29 vuotias mies uskoi minun olevan häntä 5 vuotta vanhempi. Annoin mahdollisuuden arvata uudelleen ja hän yllättyi kovasti kertoessani olevani häntä lähes 20 vuotta vanhempi. No tämä oli hänen mielipiteensä.

Toisena tapauksena yhteistyökumppani Latvian reissulla viime syksynä arvio minut alle 40 vuotiaaksi. Hän itse oli minua pari vuotta vanhempi, eli siis pitäisi tunnistaa ikäisensä hyvin.

Mutta siis enilmeisesti näytä itseäni vanhemmalta, vaan minulle on kerrottu myös, että minussa on "poikamaista energiaa", siis naisten kertomana.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaan, että olisin juuri sellainen, mitä ap hakee.

Maratoonari?

1/2 maratoonari kuntomielessä. Jäniksenä olen ollut monet kerrat kisoissa tsemppaamassa väsähtäneitä maalilin asti. Yksi leikkimielinen triathlon (verenmaku suussa) takana ja olisi kiva saada treeniseuraa kuntoilumielessä uintiin, pyöräilyyn ja triatholiin.

ap

Sellaiset yli 40-vuotiaat  naiset, jotka pystyy treenaamaan miesten kanssa kestävyyslajeja on harvassa. Niitä löytyy todennäköisesti urheiluseuroista ym. Itsekin 43-vuotias akateeminen maratoonarinainen, mutta en todallakaan kuvittele voivani lähteä miesten kanssa lenkille. En vaan pysy perässä, kun ei tässä mitään kilpaurheilua harrasteta.

Aika paljon yhdyssanavirheitä sulla, ap.  Pistää silmään, varsinkin kun sanot hakevasi koulutettua,  älykästä ja akateemista sanakikkailijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinulla on pakkomielle löytää nainen nimenomaan netin kautta?

No mistäs sitten??

Vaikkapa sieltä missä sen naisen kanssa liikkuisit tapaamisenne jälkeenkin. Vai ajattelitko, että parisuhde on sitä, että istutaan molemmat omilla koneillaan kotona? Ihmisten ilmoilta, tietysti! Ystäväpiiristä, harrastuksista, opinnoista, työverkostoista, matkoilta, baarista...

No mä oon yrittänyt noista kaikista, mutta ei oo tärpännyt. Ystäväpiirissä kaikki varattuja, tai muuten vaan ei kiinnostu, sama koskee harrastuksia, opinnoissa ei kukaan nainen halua edes jutella kanssani, työverkostoissa ei ole vapaita naisia, matkoilla ei ole tärpännyt, ja baarissa kukaan ei lähesty, tai välttelee muuten vaan. Kyllä vähän näyttää et netti on ainut vaihtoehto.

Niinpä. Vähän samat tunnelmat, mutta ehkä voin kääntää enemmän nettiä harrastuksiin.

Pieni anekdootti tähän väliin, josta joku vetää herneet nenukkaan, luulen.

Opiskelin pari vuotta sitten Turun Yliopiston kursseja itseäni sivistääkseni. Otin kolmen hengen ryhmääni kaksi itseäni 13-15 vuotta nuorempaa naista. Oli kivaa, tehtiin palavereita ryhmätöiden kanssa ja kehiteltiin työn etenemistä.

Kovin yrityn työn aikana vinkata tavoitteita ja lauseita ja näkökulmia, ihan silleen ystävällisesti ryhmätyön hengessä. No kas, lopputulos oli se, että en ollut oikein tyytyväinen ryhmän työskentelyyn ja kun otin isompaa roolia ei tytön tykänneet. Tuli kuulemma liikaa minun näköinen työ, ei tullut enää ryhmän yhteistä työtä. Siinä meni vähän sukset ristiin. No, kurssista arvosana 3 ja tytöt tyytyväisiä. Minun oli pakko tehdä kurssi uusiksi ja sain arvosanan 5, kuten melkein kaikki opintoni eri yliopistoista. 

No tämä vähän lipesi aiheesta, mutta itsetuhoisesti tällä palstalla nostin esiin, että totta on, voin olla hieman vaativa. Asiat vain onnistuvat itseltäni suht hyvin. Pelkään että tämä perusasenteeni saattaa heijastua itsestäni. Siksi akateemisuus ja älykkyys ovat plussaa, vaikka se kemia onkin se tärkein. 

Nyt saa kivittää.... : (    anteeksi 

ap

Ei sun isoin ongelma ole vaativuus. Vaan se, että olet käsittämättömän itserakas. En ole koskaan ennen lukenut noin itserakkaita tekstejä, joista huokuu melkein joka lauseesta läpi se, miten pidät itseäsi todella taitavana, parhaana, upeana, menestyneenä, parempana kuin kukaan muu. Ei kukaan halua noin itserakasta kumppania. Tosin joku ns. huonotasoinen nainen saattaa kelpuuttaa itselleen itserakkaan ukon, koska ei hyvää miestä saa. 

Kyllä se mieskin vanhenee, vaikka kuinka kuvittelet olevansa nuorekas. Et kelpuuta vanhempia naisia, mutta itse haluat nuoremman. Et voi tietää, miltä vaikutat nuoremman naisen silmissä. Nelikymppisten naisten tinderit täyttyvät 35-vuotiaitten viesteistä. Melkein kaikki tuttavanaiseni ovat minä mukaan lukien alkaneet toisella kierroksella seurustella itseään nuoremman miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vähän harmittaa itseäkin, että kumppanin suhteen ei ole vielä onnistanut, vaikka olen ap:tä huomattavasti nuorempi. Nyt jo toisaalta miettii, että kannattaa unohtaa ainakin hetkeksi netin treffipalstat, keskittyä omaan hyvinvointiin, ja jos ja kun se oikea osuu kohdalle ihan ihmisten ilmoilla, niin sitten. Jokseenkin vain harmittaa, että etenkin monet ikäiseni nuoret naiset (en nyt yleistä) tuntuvat päätyvän sellaisten tyyppien seuraan, jotka kohtelevat huonosti, on päihde-/peliongelmaa ja pettävät sen kun ehtivät kun ajattelevat lähinnä aivojensa sijaan sillä toisella. En itse ole väkivaltainen, pidän itsestäni hyvää huolta ja uskollisuus on minulle umpimonogamistina aivan kaikki kaikessa, mutta edelleen etsin sitä sopivaa ihmistä rinnalle. Noh, eiköhän se joku päivä löydy!

Aika samoilla sanoilla menen. Ehkä siksikin olen kirjoittanut profiiliini paljon itsestäni ja hieman odotuksistani että ne antaisivat kuvan vastuuntuntoisesta ja "kunnollisestakin" miehestä. Parin muodostuksessa kyllä helposti menevät ohi ne jännittävät ja vapaudenkaipuiset, hieman impuliivisetkin nuoremmat yksilöt. En kuitenkaan ole sitä korostanut, vaikka itsekin haluisin naisen, joka on villi ja viriili ja vie minut paikkoihin ja tekee "paheellisia epäsovinnaisia juttuja".  En itsekään ole kaikkein sovinnaisin ja saatan kulkea hieman omaa polkuani, kun luotan tekemiseeni. 

Kuitenkin arvostan vastuuntuntoa ja haluan uskoa, että ikäiseni naiset jo osaavat arvostaa luotettavuutta ja turvaa ja arjen toimivuutta, vaikka yhtään en pistä vastaan, jos minut repäistään johonkin jännään.  Voin olla myös epäsovinnainen ja rikkoa rajoja,.....hmmm... siksipä sellainen palkanlaskija/kirjanpitäjä ammatiltaan ei ehkä ole minulle sopiva kumppani. Tämä pitäisi varmasti jatkossa huomata tuoda esiin. Taas kategorisoin, mutta ajatus oli tärkein, se ehkä välittyi. 

Niin.... voisin vaikka osallistua "nakukymppiin", jos joku veisi. Tämä siis mielikuvana siitä, mitä epäsovinnaisuuteni voisi tarkoittaa. Jos ette tiedä mikä on nakukymppi, googlatkaa.  Muita "perversioitani" en tässä avaa ; )

ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se mieskin vanhenee, vaikka kuinka kuvittelet olevansa nuorekas. Et kelpuuta vanhempia naisia, mutta itse haluat nuoremman. Et voi tietää, miltä vaikutat nuoremman naisen silmissä. Nelikymppisten naisten tinderit täyttyvät 35-vuotiaitten viesteistä. Melkein kaikki tuttavanaiseni ovat minä mukaan lukien alkaneet toisella kierroksella seurustella itseään nuoremman miehen kanssa.

Miesten ja naisten keskimääräinen elinikä huomioiden tämä on ihan järkevää, jos haaveilee loppuelämän pituisesta suhteesta. Poikkkeuksia toki aina on.