Lue keskustelun säännöt.
Tapoin treffipalstat joksikin aikaa. Miksi se oman naisen löytäminen on niin pirun vaikeaa.
Plusa
04.03.2019 |
Niin,
tapoin (tai siis tauolle) muutamatkin netin treffipalstat taas. Niistä siis olen etsinyt naista elämääni, mutta on se vain hankalaa.
Saisiko mitään keskustelua aikaiseksi tästä, kun parisuhde vakavasti haussa, eikä meinaa osua kohdalle, vaikka kuitenkin niin moni (nainenkin) kuitenkin oman rakkaan haluaa viereen jakamaan arkea jne.
Kommentit (502)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedä, että on mahdoton kysymys, mutta kysyn kuitenkin.
Mitä ovat ne asiat joita naiset arvostavat parisuhdetta etsiessään tässä neljän-viiden kympin ikäisinä. Mihin silmä tarttuu kun profiilia lukee, miäk herättää hyvää fiilistä ja mikä on turn-off. Tieädn että ihan yksilöllistä, mutta silti, pieni gallup.
ap
Mä nyt vastaan tähän, vaikka yhden ihmisen ajatukset on tietysti ihan se ja sama.
Minä etsin mahdolliselta uudelta parisuhteelta jotain ihan muuta kuin sitä "perhe-elämän opettelua", johon viittaat jossain toisessa viestissäsi. Olen kokenut jo sen perhe-elämän, ha yhden parisuhteen sille menettänyt. Kakkoskierrokselle lähden vain, jos mun ei tarvitse enää elää mitään perhe-elämää siinä. Elän perhe-elämää kahden lapseni kanssa. Parisuhteelle mulla on nyt ihan eri odotukset. Parisuhteelta odotan ennen kaikkea kaikkea positiivista, iloa, naurua, läheisyyttä, kumppanuutta mutta en arjessa.
Viestiesi perusteella itse en jaksaisi kanssasi muutamaa viestiä enempää vaihtaa, koska vaikutat liian ryppyotsaiselta. Ja vaikka muuten mahdunkin kriteereihisi, minäkään en sinulle kelpaisi, koska lapseni ovat vielä alakouluikäisiä. Sen suhteen mun on pakko sanoa, että akateemiset nelikymppiset ovat yleensä ensin opiskelleet ja sitten vakiinnuttaneet paikkansa työelämässä. Aika harva on n. 40-vuotiaana siinä tilanteessa, että lapset alkavat olla jo aikuisuuden kynnyksellä. Sun tähtäimen pitäisi olla n. 50-vuotiaissa.
Yhden mielipide on aina tärkeää, varsinkin kun se on näin hyvä. Ajattelen pitkälti kuten sinä. "Perhe-elämän opettelulla" tarkoitin jotain muuta, en ihan tuota mitä ajattelit. Koitin tarkoittaa sitä enemmän huumorilla. En tässä vaiheessa elämää opettele perhe-elämää minäkään, nähty koettu ja tehty.
Opin sen, että vaikutan ryppyotsaiselta. Sitä en kuitenkaan ole, vaan aikalailla kevyesti huumorilla sävytetty mies. Otan toki perusasiat vakavasti, mutta elo kanssani on arjessa vitsailua ja puhetta. Mutta totta, ahdistun jos tietyt asiat, kuten esimerkiksi kodinperusjärjestys on sekamelskaa. Siten kyllä olen "ryppyotsainen", vaikka ei se ihan oikea sana ole. Itse kulun ihmisiin, joka noudattaa ajatusta, "helpoin tapa siivota on, ettei sotke". Toki se on yhtä helppo sanonta kuin että ei liho jos "syö vähemmän kuin kuluttaa", tai että tee "fiksuja päätöksiä, älä huonoja". Onhan näissä totuus, mutta myönnetään että koitan opetella itsekin.
Aika harvalla 40-kymppisellä akateemisella on lapset kasvatettu. Huomaan. Itse nyt olen kuitenkin siinä tilanteessa ja vastnkappale voisi hyvin löytyä. Ja kuten todettu, iästä voi joustaa. Itseasiassa kaipaan myös "perhe-elämää siten", että teini-ikäiset lapset eivät suinkaan ole este. Tulen melko hyvin juttuun teini-ikäisten kanssa ja olisi kiva olla heillekin merkityksellinen. Enemmän karsastan, jos naisen mukana tulee kolme tai enemmän alakouluikäistä tai esikoululaista mukaan. Lasten kasvatus on kuitenkin vaativaa puuhaa. Kakkoskierrokselle olisi siis kivaa lähteä naisen kanssa, ei niinkään esiteinien.
Kiitos hyvästä viestistä.
ap
Sinä oletkin enemmän sellainen 50-vuotias kuin 40-vuotias. 10 vuodessa aika moni nyt n. 40-vuotias kasvattaa ne lapsensa aikuisuuden kynnykselle. Sinun haarukkasi pitäisi olla enemmän ylös- kuin alaspäin omasta iästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on aivan liian kovat vaatimukset. Olen ikäisesi, mutta en sitten kirjottanut, kun kävi selväksi, todellakin, mitä vähintään pitää olla. Otat liian vakavasti asian.
Huomaan että pelätään. Otan kyllä vakavat asiat vakavasti. Parisuhde on vakava, sillä haluan sitoutua. Mutta on siinä jotain hyvääkin, jonka joku huomaa. Joku joka ei halua kevyesti suhtautua toisen ihmiseen.
ap
Olet pelottava. Ei se nyt niin vakavaa ole, että heti pitää sitoutua. Ei kiitos tällaista.
Eri
Niinpä. Tarkoitan etten etsi yhden illan seuraa. Parisuhde mielessä. Siihen ei tietenkään sitouduta ensi treffeillä, eikä vielä parissa kuukaudessakaan. Mielelläni treffailen ja tapaan ihmisiä, mutta ajatuksena että pitkäaikainen yhteinen elämä olisi mahdollista. Olisi kiva olla koti, johon tulla ja tietää että otetaan vastaan. Parisuhteeseen ei heti sitouduta, vaan kasvetaan yhteen.
No tällaisen heitin tähän väliin. Hiukan ajatusten virtaa oli.
ap
Itse vastaan helpommin niihin (harvoihin) ilmoituksiin, joissa etsitään vaikka hyväntuulista, tasapainoista, uusista asioista kiinnostuvaa ja iltaisin kainalossa viihtyvää naista.
Täysin vaille huomiota jätän ilmoitukset, joissa haetaan ulkonäköä: vaaleutta, naisellisuutta, muodokkuutta tms. Noita löytyy, mutten ole vailla seuraa, jota kiinnostaa pinta.
Arkailen vastata ilmoituksiin, joissa haetaan vaikka liikunnallisuutta ja ap:n mainitsemia terveitä elämäntapoja. Syntyy mielikuva, että päädyn jakamaan elämäni henkilön kanssa, joka kyttää lautastani ja viikoittaista liikuntasaldoani.
Mielikuva voi olla täysin väärä ja elämäntapaheppu onkin kiva ja normaali tyyppi - mutta enhän tiedä sitä ja deittisaitilla ainoa materiaali on se ilmoitusteksti. Se ekan vaikutelman antaja. Toisaalta joku muu voi ymmärtää sen, kuten kirjoittaja tarkoittikin ja match syntyy.
Vierailija kirjoitti:
Iän myötä vaatimustaso kasvaa, jos kelpaat jollekulle et ehkä itse kelpuuta häntä. Ja sama toisinpäin. Ihan muutenkin ihminen alkaa arvostaa yksityisyyttään ja vapauttaan kun ikää tulee.
Riippuu tapauksesta. Minä olen arvostanut yksityisyyttä ja vapautta aina. Symbioosi-suhde kammottanut jo ajatuksena.
Vierailija kirjoitti:
Seuranhaun ongelma: mietitään pää puhki, mitä toiselta halutaan. Tavatessa aletaan tarkkailla: täyttääkö tuo tyyppi tämän ja tuon kriteerini? Ei pääse syntymään spontaania ihastumista toiseen, sellaisena kuin hän on.
Totta. Tässä voi olla yksi sudenkuoppa. Voisin ehkä olla spontaanimpi. Tämä taitaa koskea yleisemminkin ihmisten ajattelua. Voisiko olla, että mitä tavoitteellisempi ihminen, sitä enemmän haluaa tutustua "oikeaan kohderyhmään". Totta on sekin, että ihinen on tehty niin paljon muustakin kuin koulutuksesta ja ulkoisesta habituksesta. Sisimmässä on paljon sellaista jota ei voi kuvata treffipalstojen profiileissa, ne pitää kokea.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinulla on pakkomielle löytää nainen nimenomaan netin kautta?
No mistäs sitten??
Vaikkapa sieltä missä sen naisen kanssa liikkuisit tapaamisenne jälkeenkin. Vai ajattelitko, että parisuhde on sitä, että istutaan molemmat omilla koneillaan kotona? Ihmisten ilmoilta, tietysti! Ystäväpiiristä, harrastuksista, opinnoista, työverkostoista, matkoilta, baarista...
En ole ap, mutta esim.mulle netti olis lähes ainut tapa. Ystäväpiiriä ei ole, on vaan eri ikäisiä tuttavia töistä ja muualta. Harrastukset vähissä, joskus vapaaehtoistyössä, jossa tapaa eniten naisia. Opinnot, no joo ehkä...työ, ei aikaa. Ei voimia ja rahaa matkustaa ja baareja inhoan. Eikä ketään jonka kans mennä. Työ vie voimat aika tehokkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Seuranhaun ongelma: mietitään pää puhki, mitä toiselta halutaan. Tavatessa aletaan tarkkailla: täyttääkö tuo tyyppi tämän ja tuon kriteerini? Ei pääse syntymään spontaania ihastumista toiseen, sellaisena kuin hän on.
Olet oikeassa, juuri tuon takia joidenkin on vaikea löytää ketään. Olen myös tuon spontaanisuuden kannalla.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse vastaan helpommin niihin (harvoihin) ilmoituksiin, joissa etsitään vaikka hyväntuulista, tasapainoista, uusista asioista kiinnostuvaa ja iltaisin kainalossa viihtyvää naista.
Täysin vaille huomiota jätän ilmoitukset, joissa haetaan ulkonäköä: vaaleutta, naisellisuutta, muodokkuutta tms. Noita löytyy, mutten ole vailla seuraa, jota kiinnostaa pinta.
Arkailen vastata ilmoituksiin, joissa haetaan vaikka liikunnallisuutta ja ap:n mainitsemia terveitä elämäntapoja. Syntyy mielikuva, että päädyn jakamaan elämäni henkilön kanssa, joka kyttää lautastani ja viikoittaista liikuntasaldoani.
Mielikuva voi olla täysin väärä ja elämäntapaheppu onkin kiva ja normaali tyyppi - mutta enhän tiedä sitä ja deittisaitilla ainoa materiaali on se ilmoitusteksti. Se ekan vaikutelman antaja. Toisaalta joku muu voi ymmärtää sen, kuten kirjoittaja tarkoittikin ja match syntyy.
Kiitos. Ymmärrän.
Itselleni nuo "terveet elämäntavat" ovat olet itsestään selvyys aina,mutta erityisesti nyt kun ikää on tämän verran, huomaan että liikakilot kertyvät, jos ei joka vuosi hieman skarppaa. Myös venyttely ja kehonhuolto olisi tärkeää, treeneistä palautuminen hidastuu iän mukana jne.
Lihan vähentäminen ja kasvisten lisääminen on ekoteko ja keventää omaa oloa. Eläkkeelle olisi kiva päästä terveenä jne. Tällaisia ajatuksia mielessä. Mielestäni elämänhallintaa, jonk atulokset näkyvät sitten vuosikymmenien päästä. Urheilu tietysti itsessään tuottaa hyvää oloa jo heti ja välittömästi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuranhaun ongelma: mietitään pää puhki, mitä toiselta halutaan. Tavatessa aletaan tarkkailla: täyttääkö tuo tyyppi tämän ja tuon kriteerini? Ei pääse syntymään spontaania ihastumista toiseen, sellaisena kuin hän on.
Totta. Tässä voi olla yksi sudenkuoppa. Voisin ehkä olla spontaanimpi. Tämä taitaa koskea yleisemminkin ihmisten ajattelua. Voisiko olla, että mitä tavoitteellisempi ihminen, sitä enemmän haluaa tutustua "oikeaan kohderyhmään". Totta on sekin, että ihinen on tehty niin paljon muustakin kuin koulutuksesta ja ulkoisesta habituksesta. Sisimmässä on paljon sellaista jota ei voi kuvata treffipalstojen profiileissa, ne pitää kokea.
ap
Itse löysin mieheni Tinderistä. Kummallakaan ei ollut mitään tekstiä itsestä. Ulkonäkö miellytti -> match. Sitten vähän kirjoittelua ja seuraavana päivänä tapaaminen. -> parisuhde. Eli älkää kirjoittako itsestänne mitään sepustuksia tai vaatimuksia. Ne muutamat "myyntilauseet" itsestä voivat karkoittaa hyviä tyyppejä, koska ihmiset voivat ymmärtää ne väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä suurinosa naisista on lapsia suunnittelevia ja pienten lasten äitejä. Onkohan nyt oikea foorumi täältä yrittää?
Nosta ikähaitaria äläkä aseta tiukkoja vaatimuksia. Ennakkoluulottomuutta. Eiköhän sillä löydy.
Se yliopiston proffa löysi nuoren naisen ei tarkoita sitä, että nuoret naiset yliopistolla käy sinuun kuumana.
Selkeästi tää häiskä haluu isomman saaliin kuin mihin rahkeet riittää ja pettyy. Kenties ikä ja ulkonäkö ei riitä nuoremmille ja varallisuuskin kai meni erossa jakoon.
Vierailija kirjoitti:
Olisit unelmieni mies mutta aivan liian kaukana. Ja itselläni on pienet lapset mutta en todellakaan etsi isää lapsille, heiltä oikein mainio isä löytyy jonka kanssa kaikki tasan puoliksi hoidetaan.
En myöskään osu ikähaitariisi, olen nuorempi.
Urheilu, koulutus ja ajatukset elämästä ja puolisosta osuu täysin yksiin.
Damn.
Kiitos. Lämmittää mieltä. Yhden vain tarvitsen. Nuorempi ikä ei niinkään ole ongelma, kunhan ei ole alle kolmekymppinen, sitten se on. Tai siis, kategorioin taas, mutta yli 15 vuoden ero on ero. Realismin nimissä siis olen käyttänyt kapeampaa haarukkaa.
Mutta tosi kiva lukea, että jollekin ajatukset osuvat yhteen.
PS. TÄHÄN VÄLIIN..... oma työni joustaa siten, että en ole sidottu nykyisen kotikaupunkiini, etätyömahdollisuus toimivasti. Voin hoitaa työni siellä missä on internet yhteys, puhelin ja läppäri. Liikun työkseni kohtuu paljon, Suomessa ja ulkomaillakin. Itse voisin oikean ihmisien löydyttyä muuttaa "rakkauden perässä" Etelä-Pirkamaalta parin sadan kilometrin säteellä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On myös olemassa kriteerit täyttäviä ihmisiä, joissa vain jokin tunnistamaton tökkii. Tunnen tällaisen miehen. Ahdisti, kun olimme sinkkuja kumpikin ja hän alkoi nähdä minussa enemmän kuin minä hänessä. Olin mielissäni,kun hän löysi uuden kumppanin toisaalta. Olen yhä sinkku, tuo mies ja avovaimonsa ovat onnellisia yhdessä. Minä taas olen hyvä ystävä edelleen tuon miehen kanssa, ja täysin oikeassa asemassa häneen nähden.
Nautin, kun ei ole sitä painostavaa suhteen vakavoitumisen odotusta ilmassa. Enkä pysty nimeämään syytä, miksi ihmeessä en napannut kaikilla mittareilla lähes täydellistä miestä. Eli itse pohdittujen kriteerienkään täyttyminen ei takaa vielä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iän myötä vaatimustaso kasvaa, jos kelpaat jollekulle et ehkä itse kelpuuta häntä. Ja sama toisinpäin. Ihan muutenkin ihminen alkaa arvostaa yksityisyyttään ja vapauttaan kun ikää tulee.
Riippuu tapauksesta. Minä olen arvostanut yksityisyyttä ja vapautta aina. Symbioosi-suhde kammottanut jo ajatuksena.
Huomaan itse, että entistä enemmän arvostan itsekin yksityisyyttä. Olen kovin lämminhenkinen, kaipaan seuraa ja puhetta ympärilläni. Viime aikoina olen kuitenkin oppinut arvostamaan enemmän omaa rauhaa. Toisinaan kaipaan ihan omaa hiljaisuutta ja aikaa kirjan parissa. On mukavaa kun saa olla ihan itsekseen ja rauhoittua arjesta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ihan mielenkiinnosta, kerro mitä tarkoitti yhden naisesi kohdalla siisteys, tai lähinnä sen puute? Muuten nainen on lähes täydellinen, mutta?
Oisko harrastusten parissa sitten tapahtumaa/järjestäkää sinkkutapahtuma? Tinderissä on osalla niin kauheita kuvia ettei tiedä onko toine lintu vai kala...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinulla on pakkomielle löytää nainen nimenomaan netin kautta?
No mistäs sitten??
Vaikkapa sieltä missä sen naisen kanssa liikkuisit tapaamisenne jälkeenkin. Vai ajattelitko, että parisuhde on sitä, että istutaan molemmat omilla koneillaan kotona? Ihmisten ilmoilta, tietysti! Ystäväpiiristä, harrastuksista, opinnoista, työverkostoista, matkoilta, baarista...
No totta. Hyvissä harrastuksissa (siis ne omat kiva harrastukset) olevat hyvät naiset tuntuvat olevan varattuja. Baareihin ei kyllä viitsi mennä.
Ehkä vähän ikuisuuskysymys siis.
ap
Toki ihanteellista, jos löytää sen oikean vaikka harrastuksen parissa. Itse käyn baarissa pari kertaa vuodessa, ja niin vain se oma kulta tuli siellä vastaan, mies joka ei myöskään baareissa käy juuri koskaan, sporttinen ja rehellinen..... todellinen sielunkumppani. Eli baareista voi löytää muutakin kuin baarikärpäsiä/perhosia.
Enkä minäkään löytänyt netistä mieluisaa, vaikka moni löytää, vaatii varmaan paljon sinnikkyyttä.
N46
Kun kerran matkustelet, niin koetapa tinderöidä Helsingissä (kuviin panostaen). Täällä ne naiset ovat, akateemiset nyt varsinkin. Suurin osa porukasta tekee lapsia aika myöhään, mutta niitä voi olla vähän. -se N38
"Niin,
tapoin (tai siis tauolle) muutamatkin netin treffipalstat taas. Niistä siis olen etsinyt naista elämääni, mutta on se vain hankalaa.
Saisiko mitään keskustelua aikaiseksi tästä, kun parisuhde vakavasti haussa, eikä meinaa osua kohdalle, vaikka kuitenkin niin moni (nainenkin) kuitenkin oman rakkaan haluaa viereen jakamaan arkea jne."
Hmm, ehkä ihmiset haluaa että niihin ohhoh,, yhtäkkiä tosta noin vain vahingossa ihastutaan, jolloin sellainen henkilö joka nyt vain haluaa parisuhteen, jää helposti ilman?
Vrt, Mies haluaa lapsia 2kpl, ja naisen niille äidiksi synnyttämään ne ja hoitamaan, ja alkaa määrätietoisesti mahdollisuudet kartoittaen etsintöihin. Pitää olla tietysti terve, joka tavalla, ei selaista tai tällaista, tai mahdollisesti se into lapsiin on niin suuri että mikä tahansa naikkonen käy astiaksi.
TAI, Miehen katse nauliutuu kevätmarkkinoilla erääseen naiseen, on ihan pakko päästä puheille, kun ei ole koskaan tavannut mitään niin ihanaa. Nainen vastaa myöntävästi kahvikutsuun, ja kolmannella tapaamisella mies tajuaa, että vaikkei ole koskaan halunnut perhettä, niin se onkin vain johtunut siitä että ei ole ennen tavannut ketään tällaista naista.
Vierailija kirjoitti:
Täällä suurinosa naisista on lapsia suunnittelevia ja pienten lasten äitejä. Onkohan nyt oikea foorumi täältä yrittää?
Nosta ikähaitaria äläkä aseta tiukkoja vaatimuksia. Ennakkoluulottomuutta. Eiköhän sillä löydy.
Se yliopiston proffa löysi nuoren naisen ei tarkoita sitä, että nuoret naiset yliopistolla käy sinuun kuumana.
Selkeästi tää häiskä haluu isomman saaliin kuin mihin rahkeet riittää ja pettyy. Kenties ikä ja ulkonäkö ei riitä nuoremmille ja varallisuuskin kai meni erossa jakoon.
En nosta ikähaitari kovin ylös. Jousto löytyy helpommin alaspäin kuin ylöspäin ja se on empiirisesti testattu. Tietysti aina ylläreitä saa tulla.
Täällä oleskelu on "ennakkoluulottomuutta". Täälläkin voi soudella joku kaltaiseni. Erityisesti tämä on foorumi, jossa tylytetään naisnäkökulmalla kaikkia miehiä, joten jos ei täältä saa näkökulmaa, niin mistäs???
Joo, haluun ison saaliin, Itselleni sen täydellisen : ) Tai no, itseni kokoisen. Kai tässä jo kävi ilmi, että olen itse niin iso saalis, ettei naisten verkot kestä. En ole ainakaan ylipainoinen kaljaa kittaava ja sukkia seinään heitelevä lurjake. Ulkonäkö on sitten makuasia, hyvin on kelvannut useammalle pienten kehujenkin kanssa, mutta en tokikaan väitä olevani mikään komistus. Olisi kyllä kiva saada kehuja myös ulkonäöstä.
Sinnikäs puurtaja, joka koittaa elää fiksusti ja katsoa pitkälle. Vaikka elän fiksusti ja teen niin sanottuja "hyviä ratkaisuja", kaipaan myös kohteliaisuuksia. Minua miehenä saa kehua ja hemmotella myös sanoilla. Olisi kiva tulla kehutuksi.
Exä lunasti minut ulos perheen rivitalosta. Varallisuutta on sen verran, että pääkaupunkiseutua lukuunottamatta voin lunastaa puolet perheen omakotitalosta tai rivarista (tuskin kuitenkaan niin tekisin). Juuri valmistuneen uuden yksiön tai pienen kaksion voisin mennä ilman pankin apua ostamaan kotikaupunkini keskustasta nyt ja heti. Asun kuitenkin vuokralla toistaiseksi, sillä parempi jättää ovi auki muutolle ja muutokselle, jos sellainen tulee ajankohtaiseksi. Elämäntilanteeseeni kun tässä haen muutosta ja haluan säilyttää fleksibiliteettini, ettei heti joudu myymään asuntoa jos sellainen tilanne tulee vastaan. Varallisuus toki kasvaa asuntoa ostamatta myös rahastoissa ja osakkeissa. Parhaimpina kuukausina on voinut elää sijoituksilla, mutta en mä näitä töitä silti lopeta.
(anteeksi tämä loppu ja ps. huonoimpina kuukausina on tullut tonni tolkulla tappiota sijoituksissa, että elämä tasaa sijoituksissakin)
ap
Kirjoitin huonosti. Siis tuoreimmat kuvat tältä vuodelta, mutta vanhimmat parin vuoden takaa. Vanhimmissa vain muutaman millin arkisänki ja nyt on tuo 10 sentin parta.
ap