Tapoin treffipalstat joksikin aikaa. Miksi se oman naisen löytäminen on niin pirun vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo keskustelun otsikko kertoo ap:n ongelman. Hän ehkä ihailee taitavia sanankäyttäjiä ja haluaisi itsekin olla sellainen, mutta profiilitekstistä paistaa läpi teennäisyys ja epäluontevuus. Se ei pure taviksiin, mutta ei myöskään aidosti hauskoihin ja nokkeliin naisiin. Mikset ole oma itsesi? Unohda Runeberg ja runoilu, kirjoita suoraan sydämestä.

Olet oikeassa, aivan liikaa teennäistä yritystä.

No jos joku tutustuu, voi huomata että olen juuri tällainen oma itseni. En yhtään ole tekemässä taidetta. Ja ihan suoraan sydämestä tulee. Missä teidän sydämenne ovat naiset??

ap

Eli olet teennäinen? Ehkä arvostat ihmistä enemmän ulkoisten asioiden vuoksi? Tittelit, pakkelit ja näennäinen hyvä käytös voittaa vilpittömyyden mennen tullen? Alan ehkä hahmottaa, millaista naista haet.

Tuntuu jopa pelottavalta, miten pitkälle tehdään johtopäätöksiä, jotka lähtevät melkolailla väärään suuntaan. "Kaikessa on kaikkea" on minulle opetettu, eli mustassa on valkoista ja valkoisessa mustaa.  Yksioikoista vastausta ei ole juuri mihinkään ja kokonaisuus tulee kaikesta.

Teennäisyys ja pinnallisuus ovat varsin kaukana itsestäni, sen osaan varmuudella sanoa. En tokikaan ole se ihan maanläheisin arkipuurtaja, pää on välillä pilvissä. Erityisesti olen lämminhenkinen,  huumorintajuinen, romanttinen ja esimerkiksi lapsille ystävällinen sekä isällinen/turvallinen. Edellä olevasta loukkaantuisin, jos olisi syytä AV palstalla loukkaantua. Onneksi ei ole  ; )

ap

Ap vähän ohiksena, mutta vilpittömästä uteliaisuudesta: mikä sai sinut tekemään tänne av-palstalle aloituksen, jossa kyselet ajatuksia sinun nettitreffitilanteesta?

Jos kohderyhmänä ovat naiset, kannattaa kuunnella naisia.

Tokikaan kohderyhmänä eivät ole kaikki naiset, se heti täsmennettäköön.

ap

No mitkä on pari tärkeintä asiaa, mitä oot saanu irti tästä ketjusta sen suhteen, että mikä auttaisi löytämään naisen?

No ihan ensimmäisenä tulee mieleen, että onpa vaikea kysymys.

Tässä keskustelussa ei mielestäni keskusteltu juurikaan siitä mistä piti, joten siksi anti jäi laihaksi. Mutta lupaan miettiä, varmasti jäsentyy kun antaa aivoille aikaa. Ehkä kyse siitäkin, että keskustelutapani on toisenlainen kuin täällä. 

Se lienee myös jäänyt mieleen pohdittavaksi, että ovatko arvoni niin toisenlaiset kuin vastaajilla. Olen pitänyt asioita "itsestäänselvyyksinä", jotka keskustelussa nousi esiin vaativuutena tai erinomaisuutena tai leuhkana käytöksenä. Yhtään en sillä asenteella ole liikkeessä, en poikkea juurikaan tuttavapiiristäni ja heillä olisi luultavasti samat toiveet. Maailmoja on niin monenlaisia ja omassa  kuplassa on turvallista olla : )

Mutta kyllä tästä yhdisteltävää jää joksikin aikaa, siis mietin mitä luin.

Luulen jatkossa palatessani treffipalstalle kuitenkin nöyrästi huomioida ainakin jotain, miten nyt oma maailmankatsomukseni antaa periksi. Toisaalta voi todeta, että profiilini mukaisia (osan laitoin tänne) naisia olen kyllä lähinnä treffaillut. Heitä siis on, uskokaa tai älkää ja he ovat olleet myös minuun yhteydessä aloitteen tekijöinä, molemmin päin siis. Tohtoreita, usemman akateemisen tutkinnon omaavia, kovakuntoisia ja -kroppaisia liikkujia, maratonkoululaisia, vieläpä hyvätuloisia/varakkaita ja kauniita. Ovat ylittäneet "kriteerini" (jotka täälllä on asetettu puolestani) usein ja monesti, vaikka niitä täällä haukutaankin ylimitoitetuiksi.

"Kriteerit" eivät ole se tärkeä, vaan se kohtaamisen tuoma tuntemus toisen ihmisen samankaltaisuudesta. Nainen johon eniten ihastuin, melkeinpä rakastuin, oli vähän toisenlainen, siis "kriteerien" mukaan. Hänestä eniten pidin ja melkein muutin yhteen viime vuoden lopulla. Hän ei täyttänyt "kriteereitä", kuten ne täällä haluttiin ymmärtää, mutta hän oli erinomainen ei numeerisesti mitattavissa asioissa. Romanttisen tunteellinen ja huomioiva, osasi koskettaa ja suudella ja rauhoittaa oloani puheella. Hänen läsnäolonsa rauhoitti oloani ja kosketus teki hyvää. Hän oli myös käytännön asioissa fiksu (eikä siis ollut ylempää korkeakoulututkintoa), ei tarvinnut vääntää rautalankaa, vaan keskustelu lähti helposti eri aiheista. Ehkä meillä oli samankaltaiset mielenkiinnon kohteet ja riittävä määrä keskusteltavaa.

Jotain tympääntymistä koin treffipalstoihin viime viikolla, siitä ei sen enempää tässä kohtaa. Tein huomioita joita ihmettelin. Ehkä tämä keskustelu osin vahvisti noita tuntemuksiani. Palaset loksahtelevat.

 ap

Vierailija kirjoitti:

Ap voitko kertoa miksi puhut runomitalla? Miksi lepertelet jostain tähdistä ja suudelmista? Onko tuo aidon oikeasti sun normaali puhetyyli? Koska tuosta se korni ja teennäinen vaikutelma tulee - ei noin oikeasti puhu kuin jonkun parodian prinssihahmo tai autisti, joka on opetellut naisten saalistusvinkkejä Shakespearen näytelmistä 🙄.

Heti ei osaa sanoa, tulee itseltäni luonnostaan, siis tuo runomitta?? Niin kai sitten.

Kävely tähtien alla on suhteellisen suuri haaveeni naisen kanssa. Haluan sitä. Tuskin tulee toteutumaan joka päivä, mutta romantiikan nälkääni se istuu hyvin. Kävelyä, keskustelua ja hetkeksi pysähtymistä mustan taivaan alla, tähtien kirkkaudessa.  Suudelmista pidän, kosketuksesta myös. Tiedän että kaikki eivät pidä, vaan kokevat kosketuksen epämiellyttäväksi. Osa ei myöskään suutele, vaan pussaavat ja se on itselleni turn-off. Suudelmat voivat olla romanttisia (jonkun kornin tähtitaivaan alla) tai kiihkeitä rakastellessa.

Ehkä pienen vastauksen saan myös tuohon lopun huomioon väkerrettyä. Huomaan että varsin usein aloitan puhuessa, ja nyt myös kirjotitaessani, lauseita joista entiedä miten ne loppuvat. Puheeni ja kirjoitukseni ovat spontaania. Lause ehtii muuttumaan kirjoittamisen tai puhuisen aikana kerran tai pari. Itse pidän tuosta ilmiöstä , tai kyvystä. Joskus huomaan että lause menee aivaan toisalle kuin mitä minun piti sanoa, varsinkin jos keskustelukumppani heittää kesken lauseeni heiton, jonka takia pitää lauseen suuntaa vaihtaa.  Tämä hassu tapa saattaa vaikuttaa ilmaisuuni. Olen myyntityössä japuhunpaljon, ehkä sekin jotenkin vaikuttaa tapaani tuoda asioita esille. Toisinaan neuvotteluissa pitää olla kieli keskellä suuta ja sielläkin on eduksi, että osaa kuunnella ja muuttaa lausetta lennossa. No, joskus onnistuu ja toisinaan ei.... En siis lausetta aloittaessani välttämättä tiedä mitä olen sanomassa.

ap