Miksi miehet eivät hoida asioita puhumalla, vaan odottavat, että naisen on pakko raivostua?

Ja samalla jos sille tytölle ois jotkut rajat, niin sitten mies voisi opettaa, että kun kodissa on vieras, niin miten silloin käyttäydytään. Nyt ei oikein voi vaatia mitään, koska lapset eivät ole velvollisia viihdyttämään kutsumattomia tulijoita.

Ap

Odottelen, että mies soittaisi ja olisi pahoillaan, ettei hoitanut asiaa eikä tilannetta, eli käännyttänyt sitä lasta ovelta silloin, tai sanonut, että kysypä, sopiiko sinun tulla? Mutta sitä ei ikinä tapahdu. Mikä vattu siinä on niin vaikeaa?

Ap

Mun ex oli tällainen. Vasta, kun suutuin hän uskoi. Nätisti sanominen ja perustelu miksi joku asia ei ole ok ei toiminut. Toiminta jatkui. Näitä juttuja oli esim. Mun perseen puristelu julkisilla paikoilla, yöllä käden tunkeminen mun housuihin (koetti saada mua märäksi, että voi harrastaa seksiä kun nukun), ei lopettanut kutittamista vaikka tiesi että mä en tykkää siitä yhtään, vei rahaa mun lompakosta eikä palauttanut sitä ja tän vuoksi mulla tuli useampi myöhästyminen töistä, kun mies olikin aamulla huomannut ettei hänellä ole rahaa bussiin ja lounaaseen vienyt mun lompakosta 20-40€ (aloin lopulta säilyttää lompakkoani lukitussa laatikossa). Kaikista noista sanoin niin monta kertaa asiallisesti, että miksi en pidä siitä ja pyysin lopettamaan. Kaikki loppui vasta, kun oikeasti suutuin kunnolla. Lopulta oltiin yhdessä 3 vuotta ja jätin hänet. Nuo kun ei olleet ainoita juttuja, jotka vitutti.

Juuri kun olin rakentanut ihan hyvän fiiliksen ja hyvän mielen, niin taas tapahtuu jotain, mitä en siedä ja mies ei pahoittele. Itse kuitenkin jatkoi suhdetta koko ajan. Terapiassa olen ainoastaan oppinut sen, etten enää katselisi miestä, jolle pitää raivota.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Juuri kun olin rakentanut ihan hyvän fiiliksen ja hyvän mielen, niin taas tapahtuu jotain, mitä en siedä ja mies ei pahoittele. Itse kuitenkin jatkoi suhdetta koko ajan. Terapiassa olen ainoastaan oppinut sen, etten enää katselisi miestä, jolle pitää raivota.

Ap

Ja siis halusin olla miehen kanssa väleissä, siis ihan sellaisissa vailla kriisejä ja huolia, tavallisissa, "kiihkottomissa" väleissä. Niin sitten tulee taas kriisi siihen, että tekisi mieli kuristaa mies. Tai että ekana koitetaan puheella, että josko tunne menisi ohi, jospa mies osoittaisi, että se välittää. Mutta ei?!

Ap

Siis välittää ettei loukkaa. Muuten ei tarvitse mitenkään ihmeellisestiti niin "välittää" :)

Ap

Mullapa ei sitä ongelmaa oo ku oon naisen kaa : D

Keskustelet edelleen itsesi kanssa.

Siinä on se veemäinen tilanne, että jos et raivoa miehelle, kun se ei pahoittele, on sietämätön olo sen loukatuksitulemisen kanssa, koska mies ei kanna vastuutaan siitä, ja jos taas raivoaa, tulee vihainen olo itsestä, koska taas raivosi miehelle, vaikka sekään ei oikeastaan auta mitään :(

Ap

Jokuhyybbä kirjoitti:

Mullapa ei sitä ongelmaa oo ku oon naisen kaa : D

Good for you 👍

Ap

Siis olette eronneet ja miehesi luona lappaa joku tyttö, joka ei ole lastesi kaveri? Etkö voi vaan puhua miehelle, ettet pidä, että tuo tyttö käy siellä?

Kuinka paljon mahtaa olla sitä, että koet jotain lapsuuden traumaa siitä, että ylitsesi kävellään ja siksi olet niin raivona miehelle?

Vierailija kirjoitti:

Siis olette eronneet ja miehesi luona lappaa joku tyttö, joka ei ole lastesi kaveri? Etkö voi vaan puhua miehelle, ettet pidä, että tuo tyttö käy siellä?

Kuinka paljon mahtaa olla sitä, että koet jotain lapsuuden traumaa siitä, että ylitsesi kävellään ja siksi olet niin raivona miehelle?

On varmaan siitäkin kysymys. En vain ole koskaan esittänyt mitään traumatonta tyyppiä. Se ei toki velvoita miestä ymmärtämään, mutta ärsyttää se, että se ei ymmärrä. Edes niin, että vain pahoittelisi heti. Sama kaikessa, kaikki, mistä pahoitan mieleni mies ei vain voi vahingossakaan pahoitella.

Ap

Anteeksi, mutta et voi muuttaa miestäsi. Et saa häntä pahoittelemaan käytöstään, et saa häntä ymmärtämään, sillä miehesi ei selkeästi halua ymmärtää... et saavuta raivoamisellasi mitään.

Ainut asia mitä voit mielestäni tehdä on ero. Sinun tehtäväsi ei ole opettaa miehellesi toisen kunnioitusta tai rajojen kunnioitusta.

Näitä miehesi ei osaa.

Mitä sinuun itseesi tulee, katsoisin kuitenkin myös peiliin. Se että lähdet jankkaamaan ja raivomaan asiasta kerta toisensa jälkeen, ei kerro siitä, että sinulla olisi kaikki hyvin. On turha suuttua miehelle jatkuvasti, koska se olet sinä itse, joka antaa polkea omia rajojansa!!

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta et voi muuttaa miestäsi. Et saa häntä pahoittelemaan käytöstään, et saa häntä ymmärtämään, sillä miehesi ei selkeästi halua ymmärtää... et saavuta raivoamisellasi mitään.

Ainut asia mitä voit mielestäni tehdä on ero. Sinun tehtäväsi ei ole opettaa miehellesi toisen kunnioitusta tai rajojen kunnioitusta.

Näitä miehesi ei osaa.

Mitä sinuun itseesi tulee, katsoisin kuitenkin myös peiliin. Se että lähdet jankkaamaan ja raivomaan asiasta kerta toisensa jälkeen, ei kerro siitä, että sinulla olisi kaikki hyvin. On turha suuttua miehelle jatkuvasti, koska se olet sinä itse, joka antaa polkea omia rajojansa!!

Vaikka se olenkin minä joka antaa niitä rikkoa, niin saan minä siitä suuttua, koska en antaisi, ellei se olisi kasvattajani syy. Ja miksei mies voi kehittyä? Ei muuttuminen tarkoita erilaiseksi tulemista vaan kehittymistä. Jos välittää toisesta, haluaa oppia tulemaan toimeen tämän kanssa, eli mies ei siis välitä minusta. Turhaan auttelee sitten, en mä sellaista osaa arvostaa, rahallakin saa palveluja, jos toimeentuleminen on kakkosena. En tajua ihmistä, jonka asenteena ei ole yrittää kehittyä ihmisenä. Kuvittelin aikoinaan hänen olevan sellainen. Vaikutti ihan siltä, minun suht nuorin silmin.

Ap

Minua ei ole mitään muuta kuin kasvatettu vaatimalla kehittymään ja sitä olen aina koittanut tehdä. Paska ja häijy kasvattajani vain vaati minua kehittymään, mutta ei osannut sanoa miten tai kuinka se tehdään, ja syyllisti minua siitä (sanattomasti), etten muka kehity. Itte ei viitsinyt tikkua ristiin pistää kehittääkseen minun tuntemistaitojaan. Mies saa nyt luvan opetella tuntemaan minut, halusi tai ei, mitäs valitsi lapsille äidin.

Ap

Kyllä minun mieheni osaa puhua asiasta kuin asiasta eikä koskaan kyllä loukkaa minua :)

Mua taas ärsyttää se, että puhumisen aloittaminen on aina minun vastuullani. Mies oli jo pitkään huomannut, että minua varmaan painaa jonkin, mutta ei kertaakaan kysynyt, että haluatko keskustella. Minä taas odotin sopivaa hetkeä, milloin miehellä on energiaa ja aikaa keskustella, kun monesti vetää marttyyriroolin heti päälle, vaikka miten asettelisi sanojaan.

Naisena on aina vetovastuussa kaikesta tärkeästä, jopa puhumisesta. Se väsyttää.

Jos olisin tajunnut, että tämä on kivikissan sekoketju, olisin jättänyt vastaamatta...

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin tajunnut, että tämä on kivikissan sekoketju, olisin jättänyt vastaamatta...

Ihme ra sis ti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis olette eronneet ja miehesi luona lappaa joku tyttö, joka ei ole lastesi kaveri? Etkö voi vaan puhua miehelle, ettet pidä, että tuo tyttö käy siellä?

Kuinka paljon mahtaa olla sitä, että koet jotain lapsuuden traumaa siitä, että ylitsesi kävellään ja siksi olet niin raivona miehelle?

On varmaan siitäkin kysymys. En vain ole koskaan esittänyt mitään traumatonta tyyppiä. Se ei toki velvoita miestä ymmärtämään, mutta ärsyttää se, että se ei ymmärrä. Edes niin, että vain pahoittelisi heti. Sama kaikessa, kaikki, mistä pahoitan mieleni mies ei vain voi vahingossakaan pahoitella.

Ap

Ei kai se voi koko ajan olla pahoillaan siitä, että sä olet jostain pahoillasi.