Miksi miehet eivät hoida asioita puhumalla, vaan odottavat, että naisen on pakko raivostua?
Eli jos on loukannut omaa kumppania, niin miksei voi pahoitella ja puhua asiasta, kun toinen kertoo, miten haluaisi itseään kohdeltavan? Pakkohan se silloin on sanoa pahasti, kun ei muuten jakeluun mene, että on loukattu.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olisit voinut sanoa tuolle lapselle ihan itse, että nyt ei ole hyvä hetki vierailulle.
Miksi minä? Miksei mies? Vain hänkö saa olla mukava, ja kaikkien muiden pitää olla ikäviä? Niinkö?
Ap
No ei hätää. Sinusta nyt ei mukavaa saa tekemälläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele raivostumista, mutta meillä miehellä oli nuorempana se ongelma ettei yksinkertaisesti tiennyt tai osannut kuvailla tunteitaan. Ei myöskään ymmärtänyt muiden tunteita. Jos vaikka sanoin että jatkuva painostani vitsailu ärsyttää (olen alipainoinen), niin hänelle oli tosi vaikeaa käsittää että vitsailukin voi tuntua pahalta. "Miten muka, sehän on vitsi!"
Ei minunkaan mieheni ymmärrä, vaikka selittäisi, mitä asiaa tarvitsee.
ApMillaisia asioita miehesi ei ymmärrä? Loukkasiko sanoin vai teoin?
Teoilla. Ei ymmärrä, kun on esim. sanottu, etten halua, että kun minä olen paikalla, eräs vieras lapsi tulee heille ja aukoo kaappeja kyselemättä ja syö niistä. Yritti änkeä leipomaan kun minun piti lapseni kanssa leipoa, lapseni alkoi itkeä tajutessaan, että se toinen änkeilee mukaan. Minäkään en heti tajunnut, että lapseni on niin herkkä. Onneksi saimme leivottua yhdessä. Mutta minua raivostutti koko episodi sen toisen lapsen kanssa, jota kukaan ei ollut kutsunut heille, joka vain tulee sinne kuin omaan kotiinsa, ja asiasta oli jo puhuttu miehen kanssa, että se lapsi ei saisi tulla sinne ilman kysymättä sopiiko, ei saa ottaa kaapeista ja varsinkaan sunnuntaina ei saa tulla, kun mä näen lapsiamme. Niin miestä ei haittaa, eikä tajua, miten se muka loukkasi, että lapsi oli siellä ja häntäkin siis piti ottaa huomioon.
ApSiis miehellä oli siellä paapottavana kolme lasta, kaksi ap:n lisäksi. Tuollaiset tilanteet eivät ratkea sillä, että ap alkaa huutamaan miehelle kuin keskenkasvuinen lapsi. Parempi tapa on keskustella hänen kanssaan rauhallisesti. Silloin ehkä ap itsekin saattaa tajuta, mikä kyseisessä tilanteessa riepoi. Ja oppia suhtautumaan siihen aikuisen tavoin.
No eikö tässä nyt nimenomaan ollut pointtina se, että se puhumalla mikään ei ratkea, vaan pitää raivostua, että toinen oikeasti tajuaa. Itse olen yhdestä tällaisesta miehestä eronnut ja löysin uuden miehen, josta on nyt alkanut paljastumaan samankaltaisia piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olisit voinut sanoa tuolle lapselle ihan itse, että nyt ei ole hyvä hetki vierailulle.
Miksi minä? Miksei mies? Vain hänkö saa olla mukava, ja kaikkien muiden pitää olla ikäviä? Niinkö?
ApNo ei hätää. Sinusta nyt ei mukavaa saa tekemälläkään.
Miksi minun pitäisi niin sanoa? Mies varmaan voi sanoa aivan hyvin, asiasta kun oli jo puhuttu, että en halua sitä lasta sinne, enkä huomioida häntä, kun näen omia lapsiani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suosittele raivostumista, mutta meillä miehellä oli nuorempana se ongelma ettei yksinkertaisesti tiennyt tai osannut kuvailla tunteitaan. Ei myöskään ymmärtänyt muiden tunteita. Jos vaikka sanoin että jatkuva painostani vitsailu ärsyttää (olen alipainoinen), niin hänelle oli tosi vaikeaa käsittää että vitsailukin voi tuntua pahalta. "Miten muka, sehän on vitsi!"
Ei minunkaan mieheni ymmärrä, vaikka selittäisi, mitä asiaa tarvitsee.
ApMillaisia asioita miehesi ei ymmärrä? Loukkasiko sanoin vai teoin?
Teoilla. Ei ymmärrä, kun on esim. sanottu, etten halua, että kun minä olen paikalla, eräs vieras lapsi tulee heille ja aukoo kaappeja kyselemättä ja syö niistä. Yritti änkeä leipomaan kun minun piti lapseni kanssa leipoa, lapseni alkoi itkeä tajutessaan, että se toinen änkeilee mukaan. Minäkään en heti tajunnut, että lapseni on niin herkkä. Onneksi saimme leivottua yhdessä. Mutta minua raivostutti koko episodi sen toisen lapsen kanssa, jota kukaan ei ollut kutsunut heille, joka vain tulee sinne kuin omaan kotiinsa, ja asiasta oli jo puhuttu miehen kanssa, että se lapsi ei saisi tulla sinne ilman kysymättä sopiiko, ei saa ottaa kaapeista ja varsinkaan sunnuntaina ei saa tulla, kun mä näen lapsiamme. Niin miestä ei haittaa, eikä tajua, miten se muka loukkasi, että lapsi oli siellä ja häntäkin siis piti ottaa huomioon.
ApSiis miehellä oli siellä paapottavana kolme lasta, kaksi ap:n lisäksi. Tuollaiset tilanteet eivät ratkea sillä, että ap alkaa huutamaan miehelle kuin keskenkasvuinen lapsi. Parempi tapa on keskustella hänen kanssaan rauhallisesti. Silloin ehkä ap itsekin saattaa tajuta, mikä kyseisessä tilanteessa riepoi. Ja oppia suhtautumaan siihen aikuisen tavoin.
No eikö tässä nyt nimenomaan ollut pointtina se, että se puhumalla mikään ei ratkea, vaan pitää raivostua, että toinen oikeasti tajuaa. Itse olen yhdestä tällaisesta miehestä eronnut ja löysin uuden miehen, josta on nyt alkanut paljastumaan samankaltaisia piirteitä.
Niin, ja että alkaa ylipäätään tarkemmin ajatella, että ai, tää onkin tärkeää. Ihan käsittämätöntä vähättelyä, enkä olisikaan enää tekemisissä, ellei olisi lapsia.
Ap
Onpa hyvä, ettet yhtään kärjistä ja yleistä.
Tyyliin, miksi naiset aina nalkuttaa ja _ittuilee, niin että miehen on pakko raivostua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olisit voinut sanoa tuolle lapselle ihan itse, että nyt ei ole hyvä hetki vierailulle.
Miksi minä? Miksei mies? Vain hänkö saa olla mukava, ja kaikkien muiden pitää olla ikäviä? Niinkö?
ApNo ei hätää. Sinusta nyt ei mukavaa saa tekemälläkään.
Miksi minun pitäisi niin sanoa? Mies varmaan voi sanoa aivan hyvin, asiasta kun oli jo puhuttu, että en halua sitä lasta sinne, enkä huomioida häntä, kun näen omia lapsiani.
Ap
Huomioi omassa kämpässäsi. Miehen koti, miehen säännöt. Pysy pois raivoamasta jos ei miehen säännöt kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Onpa hyvä, ettet yhtään kärjistä ja yleistä.
Tyyliin, miksi naiset aina nalkuttaa ja _ittuilee, niin että miehen on pakko raivostua?
No siitä voi tehdä oman topikin. Ja siis tuo(kin) ratkeaa valitsemalla mies, joka ei raivostu, vaikka nainen nalkuttaisikin. On heitäkin.
Ap
Mun mies ei ota tarpeellisella vakavuudella mitään epäkohtaa jostasuhteessamme sanon, ellen lyö erokorttia pöytään.
Hän on ilmeisesti tottunut, että parisuhde voi mennä vaikka 10 vuotta alamäkeä ja lujaa, läheisyys ja luottamus loppua, kuten seksikin, mutta mikäli toinen ei ota erokorttia esiin, niin mikään ei ole vikana vaan kaikki on hyvin, vaikka hänen verenpaineensa olisivat katossa, ja univaikeudet lääkkeiden kanssakin niin pahoja että vuorokaudessa yhtämittäista unta olisi vain pari tuntia.
Olen monesti kysynyt että miksi se ero on aina otettava minun puheeksi, siis suoraan sanoa, että tässä on nyt sellaisesta asiasta kyse, että mikäli emme saa selvitettyä tätä asiaa, niin en pysty enää jatkaa parisuhdetta.
Hän kuitenkin myöntää että asia on näin, mutta ei osaa itsekään selittää sitä.
Nykyään en siis korota edes ääntäni, vaan mies tietää jo tietystä katseesta että jollei hän nyt reagoi, niin tulee erokortti. Sitten asia saadaan selvitettyä, ja suhde uuteen kukoistukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olisit voinut sanoa tuolle lapselle ihan itse, että nyt ei ole hyvä hetki vierailulle.
Miksi minä? Miksei mies? Vain hänkö saa olla mukava, ja kaikkien muiden pitää olla ikäviä? Niinkö?
ApNo ei hätää. Sinusta nyt ei mukavaa saa tekemälläkään.
Miksi minun pitäisi niin sanoa? Mies varmaan voi sanoa aivan hyvin, asiasta kun oli jo puhuttu, että en halua sitä lasta sinne, enkä huomioida häntä, kun näen omia lapsiani.
ApHuomioi omassa kämpässäsi. Miehen koti, miehen säännöt. Pysy pois raivoamasta jos ei miehen säännöt kelpaa.
Ei ole hyvä sääntö, miehen luona käy perhetyöntekijät, ja he kiinnittivät ihan samaan huomiota, kuin minäkin, ja kysyivät, että miksi tuo tyttö vain tulee eikä ollenkaan kysy, sopiiko tulla ja miksi mies antaa hänen vain mennä kaapeille ja kysymättä syödä sieltä? Törkeää minusta, ettei mies pystynyt antamaan vastausta. Ei ole selkeästikään kasvattaja-ainesta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olisit voinut sanoa tuolle lapselle ihan itse, että nyt ei ole hyvä hetki vierailulle.
Miksi minä? Miksei mies? Vain hänkö saa olla mukava, ja kaikkien muiden pitää olla ikäviä? Niinkö?
ApNo ei hätää. Sinusta nyt ei mukavaa saa tekemälläkään.
Miksi minun pitäisi niin sanoa? Mies varmaan voi sanoa aivan hyvin, asiasta kun oli jo puhuttu, että en halua sitä lasta sinne, enkä huomioida häntä, kun näen omia lapsiani.
ApHuomioi omassa kämpässäsi. Miehen koti, miehen säännöt. Pysy pois raivoamasta jos ei miehen säännöt kelpaa.
Ei ole hyvä sääntö, miehen luona käy perhetyöntekijät, ja he kiinnittivät ihan samaan huomiota, kuin minäkin, ja kysyivät, että miksi tuo tyttö vain tulee eikä ollenkaan kysy, sopiiko tulla ja miksi mies antaa hänen vain mennä kaapeille ja kysymättä syödä sieltä? Törkeää minusta, ettei mies pystynyt antamaan vastausta. Ei ole selkeästikään kasvattaja-ainesta.
Ap
Ja sinäkö olet? Narsistinen mutsi, joka hylkäsi omat lapsensa, koska he eivät olleet tarpeeksi viihdyttäviä? Salli mun nauraa.
Eli aivan sama vampuloiva toimintamalli miehellä myös perhetyöntekijöitä kohtaan, ei anna vastausta, vaikka parempi olisi. Mitä tuokin lapsille opettaa. Meinaan kumpikaan lapsistamme ei oikeastaan jaksa leikkiä tämän tytön kanssa enää, tyttömme oikein jopa karsastaa häntä. Jos tyttö kysyy lapsemme leluista joilla leikkii jotain, ei vastaa, katseleee muualle ja menee huoneeseensa, yksin. Hihi. Kun sua ei ole kutsuttu, niin häivy siitä, m äntti. Ja mies katselee vieressä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä olisit voinut sanoa tuolle lapselle ihan itse, että nyt ei ole hyvä hetki vierailulle.
Miksi minä? Miksei mies? Vain hänkö saa olla mukava, ja kaikkien muiden pitää olla ikäviä? Niinkö?
ApNo ei hätää. Sinusta nyt ei mukavaa saa tekemälläkään.
Miksi minun pitäisi niin sanoa? Mies varmaan voi sanoa aivan hyvin, asiasta kun oli jo puhuttu, että en halua sitä lasta sinne, enkä huomioida häntä, kun näen omia lapsiani.
ApHuomioi omassa kämpässäsi. Miehen koti, miehen säännöt. Pysy pois raivoamasta jos ei miehen säännöt kelpaa.
Ei ole hyvä sääntö, miehen luona käy perhetyöntekijät, ja he kiinnittivät ihan samaan huomiota, kuin minäkin, ja kysyivät, että miksi tuo tyttö vain tulee eikä ollenkaan kysy, sopiiko tulla ja miksi mies antaa hänen vain mennä kaapeille ja kysymättä syödä sieltä? Törkeää minusta, ettei mies pystynyt antamaan vastausta. Ei ole selkeästikään kasvattaja-ainesta.
ApJa sinäkö olet? Narsistinen mutsi, joka hylkäsi omat lapsensa, koska he eivät olleet tarpeeksi viihdyttäviä? Salli mun nauraa.
Samaa mieltä ammattilaisten kanssa oikeastaan kaikesta.
Ap
Mies ei siis tajua, että ehkä se ei tee sen tytön itsetunnolle kauhean hyvää, että kokee, että joku ei edes jaksa leikkiä hänen kanssaan. Poika taas ei helposti sano, jos joku häiritsee.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisen on pakko raivostua? On parempiakin tapoja käsitellä asioita, paitsi wt-piireissä.
Jäin mielenkiinnolla odottamaan neuvojasi paremmista tavoista :)
ApGooglaa väkivallaton vuorovaikutus. Opiskele ja opettele.
Mitä hyötyä noita on opiskella, jos toinen osapuoli ei kuuntele eikä puhu? Minä kävin googlaamassa ja lukemassa, mutta en ymmärrä, mikä minun toiminnassani on väärää. Ilmaisen asiani juuri noin kuin tuolla neuvotaan. Kerron omista tunteistani lyhyesti ja syyttelemättä ja pyydän toista kertomaan oman näkemyksensä. Toinen kieltäytyy puhumasta. Mitäs sitten tehdään?
Kivikissa...Ammattivalittaja....
Vierailija kirjoitti:
Kasva aikuiseksi.
Isäs oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi naisen on pakko raivostua? On parempiakin tapoja käsitellä asioita, paitsi wt-piireissä.
Jäin mielenkiinnolla odottamaan neuvojasi paremmista tavoista :)
ApGooglaa väkivallaton vuorovaikutus. Opiskele ja opettele.
Mitä hyötyä noita on opiskella, jos toinen osapuoli ei kuuntele eikä puhu? Minä kävin googlaamassa ja lukemassa, mutta en ymmärrä, mikä minun toiminnassani on väärää. Ilmaisen asiani juuri noin kuin tuolla neuvotaan. Kerron omista tunteistani lyhyesti ja syyttelemättä ja pyydän toista kertomaan oman näkemyksensä. Toinen kieltäytyy puhumasta. Mitäs sitten tehdään?
Mäkin oon nyt alkanut kysyä miehen mielipidettä (niihin mun näkemyksiin!) niin ei osaa sanoa. Mmm.....
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mies ei siis tajua, että ehkä se ei tee sen tytön itsetunnolle kauhean hyvää, että kokee, että joku ei edes jaksa leikkiä hänen kanssaan. Poika taas ei helposti sano, jos joku häiritsee.
Ap
Että jos mies asettaisi rajat sille, miten tämä tyttö saa heille tulla, niin opettaisi se lapsillekin, ettei heidän ylitseen kävellä. No, ehkei se nyt onneksi suoranaisesti polje lasten rajoja, vaikka se tyttö siellä onkin, mutta minun rajojani on kyllä poljettu lapsena, ja siksi minulle jokainen tuollainen rajaton sekoilija on todella raskas.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onpa hyvä, ettet yhtään kärjistä ja yleistä.
Tyyliin, miksi naiset aina nalkuttaa ja _ittuilee, niin että miehen on pakko raivostua?
Kärjistä ja yleistä vaan. Minä voin vastata tuohon vapaaehtoisesti. Minä nalkutin ja v*ttuilin edellisesssä suhteessani, koska muuten miehestä ei saanut irti mitään reaktiota. Jos sanoin nätisti ja jopa hyväntuulisesti, hän ei ottanut mitään sanomaani tosissaan.
Jos siinä on mitään ideaa, kykenet kertomaan ratkaisun tähän tilanteeseen pähkinänkuoressa tässä, etkä kuvitella, että olet varmasti oikeassa. Jos laitat, arvioin metodin. Ja se ei ehkä sovi siksi, että miten siinä ratkotaan oma loukkaantumisen ja loukatuksi tulemisen tunne?
Ap