A2 Teema: Äidit töihin! tänään klo 21 TV2

Höpö höpö! Teidän perheen elatusta tuettiin aikoinaan massivisilla verohelpotuksilla. Miehesi veroprosentti oli kolmen lapsen isänä murto-osa siitä mitä oli sinkkumiehen veroprosentti samoilla tuloilla. Ero on siinä että silloin kun lapsiperheiden tuki kohdistettiin isiin suurina verohelpotuksina ja se oli hyväksyttävää, mutta nykyään kun lapsiperheiden tuki maksetaan suoraan  äideille (96 %) niin se onkin saastaista ja äidit on syyllisiä.

Eli kyllä teidänkin perhettä tuettiin, sinä vaan sait säilyttää itsetuntosi että voit nyt vuorostasi löydä toisia pienten lasten äitejä.

Ja miksi ne lapsiperheidentuet sitten maksetaan 96% äideille?, No koska ne on ne äidit eikä isät  jotka jää kotiin hoitamaan ne lapset.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2013 klo 22:50"]

On se kumma, että omien lasten hoitamisesta pitää yhteiskunnan maksaa. Eivätkö lapset ole ilon aihe eikä duuni. Itse olen synnyttänyt kolme ihanaa lasta, jolloin äitiysloma oli parisen viikkoa eikä yhteiskunta elättänyt minua äitinä eikä myöskään lapsiani. Meillä oli isä siis MIES, joka teki töitä ja toi leivän pöytään. Olimme onnellisia vaikka meillä ei ollut luksuskotia, kahta autoa, koiraa ja hienouksia. Perhe-elämä oli onnellista ilman ääretöntä rahan käyttöä. Nykyään vanhemmat ovat niin raukkoja ja yrittävät rahalla ostaa onnea. Pitää olla merkkivaatteet, autot, hienot asunnot, harrastuksia jne. Eiväthän ne osaa edes perheelleen ruokaa laittaa vaan kaikki ostetaan kalliilla hinnalla kaupasta. Mussutetaan roskaruokaa ja lihotetaan itsensä ja samalla jälkeläiset sairaiksi jo lapsuusaikana. Hävetkää! Kaikki tuet pois ja nuoret lapsiperheet selviämään itse velvollisuuksistaan.

[/quote]

Kyllä ainoita oikeita sanoja mitä esiintyi oli mies juontajan naureskelu "vai onko vika vaan suomalaisissa miehissä" ja keskustelijan "pitääkö hakea ruotsista mies joka jää kotiin lasten kanssa" ja toisen keskustelijan viittaus täällä vallitsemaan poikamies kulttuuriin.

Juuri näissä oltiin asian ytimessä mutta ei silti käyty tosissaan siellä päinkään.
Kysehän on juuri siitä ettei suomalaisia miehiä kiinnosta lasten hoito, ei kotona eikä töiden jälkeen joka tietää riitoja epätasa-arvon takia ja näin ollen pikkulapsiperheiden eroja.

Ja pisteenä ii:n päälle, jos kiinnostaisi niin eihän täällä edes ole äideille töitä minne mennä.

Lisään vielä että sankari-isä mainostus miehille kertoo vaan asiasta että on hienoa olla lasten kanssa kun vieraita naisia alkaa kiinnostaa, kuolaavat perään leikkipuistossa jne. mielestäni tuo "markkinointitapa" on ihan syvältä sekin.
Vähän niinkuin "nainen, mene armeijaan - saat miehiä".

Ongelma on "poikamies" kulttuurissa, nainen hoitaa lapset, mies työt -ajatus, miehen elämä ei muutu hitustakaan lasten takia, miehen täytyy levätä kun käy töissä niiden jälkeen jne. Kyllä te tiedätte tämän.

Harvoja poikkeuksia tietenkin lukuun ottamatta.

Kotihoidon tuen puolustelijat vain hokivat sitä, miten perheillä täytyy olla valinnan vapaus, kun mies voi esim. olla yrittäjä.. hmm, oikeastiko niissä 96 % perheistä on yrittäjämies? Vai voisiko olla myös muita syitä sille, että juuri naiset jäävät kotiin? Sitten sivulauseessa nämä samat puolustelijat mainitsivat, että no kun välttämättä ei miehillä ole sitä halua tai kykyä olla lasten kanssa. Jännä, ettei kukaan keskustelijoista oikein kunnolla puuttunut tähän. Siis miehet eivät _halua_ olla lastensa kanssa, ja tämä on ilmeisesti monien mielestä ihan ok ja luonnon laki. Sen sijaan jos äitikin jossain vaiheessa haluaisi mennä töihin, hänhän on silloin se huono äiti ja huono ihminen. Toi "hiljainen vallankumous" mistä tuolla puhuttiin taitaa olla pelkkä vitsi.

Teemaillassa oli tuoreitakin ajatuksia perinteisen poteroista huutelun seassa.
Kokosin näkökulmia projektimme blogiin:
http://blogit.lamk.fi/isana-tyoelamassa/

En ehtinyt katsoa kuin alkuosan:

Erja Rusanen oli kammottava ja hänellä menivät jauhot suuhun, kun se miespuolinen erityislastentarhanopettaja viittasi tutkimuksiin, joiden mukaan keskimäärin parhaiten menee perheillä, joissa lastenhoito jaetaan. Oikein!

Kun nyt ollaan päästy eteenpäin tästä kotiäitien epätoivoisesta itsensäylistämisestä ja itsetunnonkorjausriekkumisesta, olisi hyvä puhua näistä äideistä, joilla ei ole työtä, johon palata. Uskon kyllä, että on oikea ongelma. Jos itsekin olisin saanut lapset väärään aikaan, en varmaan vieläkään olisi oikeissa töissä. Kun vähän jaksoi ajoittaa, ehjää työuraa on takana jo toistakymmentä vuotta ja hyvä, pysyvä työpaikka.

Juuri näin sen halusin, koska tiesin jo ennakkoon, että minun on turha haaveilla ehjästä perhe-elämästä jos lastenhoito ei ole täysin jaettua. Ja jo ennalta tuomittuun tilanteeseen en lapsia olisi edes halunnut. Verottaja kyllä antaa avokätisen helpotuksen pareille, jotka jakavat vanhempainvapaat; puolet vuodesta päivärahalla/hoitotuella ja toinen hyvällä akateemisella palkalla: a vot :-) ja tämä kertaa kaksi.

55 puhuu asiaa. Keskustelussa unohdettiin täysin, että 40 prosentilla äideistä ei ole työpaikkaa johon palata. Kaikki eivät valitettavasti voi odottaa siihen, että on vakityö, sillä vakityön saaminen on monilla aloilla niin pitkä tie, että hedelmällinen ikä on jo mennyt ennen kuin sen saa. Etenkin kun työnantajat välttelevät lisääntymisikäisten naisten vakinaistamista.

Omat pätkätyöni päättyivät kun tulin raskaaksi. Laitonta toki, mutta maan tapa. Ei ole epäilystäkään, kumpi meillä käyttää perhevapaat.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 09:22"]

 Etenkin kun työnantajat välttelevät lisääntymisikäisten naisten vakinaistamista.

[/quote]

Silloin kun itse vastavalmistuneena (90-luvulla) hain töitä, paikalle oli erikseen tuotu naishenkilö tätä kuuluisaa, laitonta "milloinkas niitä lapsia sitten tulee ja kuinkas kauan aiot niitä kotona hoitaa" -kysymystä varten.

Haluaisin todella, todella tietää, että kuinka paljon on näitä tapauksia, joissa vakinaiset ketjuttavat hoitovapaita (esim. jos kolme lasta ajoittaa oikein, on mahdollista olla n. 10 vuotta pois ja silti oikeus palata työpaikkaan). Voisiko joku ystävällisesti tutkia asiaa miten on ollut vuosien varrella?

Onko tästä joku älytön urbaani legenda valloillaan työnantajien keskuudessa vai tapahtuuko tätä oikeasti paljon?

Voisiko työpaikkaanpaluuoikeutta heikentää jos tämä auttaisi nuoria naisia työuran alkuun? Esim. 10 vuoden jälkeen on minun mielestäni täysin kohtuuton paluuoikeus.

Mutta kyllä se mies voi oikeasti olla sellainen joka ei vain tunne että haluaisi tai voisi jäädä koti-isäksi. Turha sitä moralisoimaan että onpas siinä "kylmä" isä kun ei lapsen kanssa halua olla. Ei kukaan voi määritellä sitä toiselle kuinka paljon omaa lastansa rakastaa tai kuinka tärkeä lapsi on esim. isälle. Ei sitä voi mitata sillä onko valmis koti-isäksi vai ei!

On monia isiä kuten minun mies joka rakastaa lapsiaan todella paljon ja on hyvin läheinen lasten kanssa vaikka ei ole ikinä koti-isä ollutkaan eli on ollut työelämässä isyyslomia lukuunottaen. Tämän uuden vauvan aikaan ei edes voinut jäädä isyyslomalle vaikka olisi kuinka halunnut koska on yrittäjä ja juuri tällöin ei vain voinut jäädä pois. Ja se on totuus jos selittäisin asian tarkemmin varmaan moni ymmärtäisi. Turha mussuttaa toisten asioista että kyllä sen isyysloman voisi vain järjestää jos haluaa kun se ei vain ole niin esim. silloin kun on yrittäjä. Helppoa se on silloin kun on vieraan palveluksessa ja saa olla pois juuri silloin kun ilmoittaa eikä tarvitse huolehtia vaikka koko pulju kaatuisi kun on poissa kun ei omat rahat ole liossa kuitenkaan.

Myönnän, mieheni on enemmän sellainen hali-pusu isä eli isä joka hukuttaa lapset haleihin kun tulee töistä mutta ei paljon voi osallistua kotitöihin tai muihin arkisiin asioihin. Mutta mitä siitä sitten. Sehän on enemmän rankkaa vain minulle mutta lapsilla on kuitenkin hyvät ja lämpimät välit isäänsä. Ja kyllä sitä kasvattamaankin isä ehtii vaikka on töissä. Ei ne lapset heti nukkumaan mene kun isä tulee töissä eli viikossa on vielä monta tuntia viiden jälkeen (meidän lapset menee nukkumaan vasta kymmeneltä) ja viikonloput jolloin ehtii lasten kanssa puuhata.

Mutta siis pointtini on se että miksi kaikki isät pitäisi edes olla valmiita olemaan koti-isiä ainakin jonkin aikaa? Jos he eivät tunne että se on luontaista heille niin aivan älytöntä sitä vaatia. Vastustan kaikenlaisia kiintiöitä jos ne perustuu siihen että on olemassa joku kiintiöaika jonka vain isä saisi käyttää ja jos ei käytä niin se menee tavallaan hukkaan (takoitan siis vanhempain tai kotihoidontuen ajan jakamista) Se olisi tosi epäreilua niitä lapsia ja perheitä kohtaan joiden isä ei tunne olevansa halukas jäämään kotiin. Tällöinhän tämä lapsi saisi jäädä perhevapaalle vähemmän kun sellainen lapsi jonka isä tuntee luontaiseksi toiminnaksi jäädä kotiin perhevapaalle. Kyllähän varmaan kannattaa neuvoa ja kannustaa isiä enemmän perhevapaiden mahdollisuuksista mutta se että siihen lähettäisiin kiintiöiden avulla pakosti suuntaamaan on epäreilua.

Jos mies tuntee että ei halua jäädä koti-isäksi ei tarkoita sitä että hän olisi macho tai joku voi vapaasti niin ajatella mutta minulle on aivan luontevaa se että mies on töissä ja minä kotona enkä näe mitään syytä miksi mieheni pitäisi jäädä vaikka muutamaksi kuukaudeksi koti-isäksi minun palatessa töihin jos ja kun se hänen mielestään tuntuisi aivan hullulta.

Todennäköisesti ne syyt miksi hän ei osaa kuvitella jäävänsä koti-isäksi on pitkälti samat mitä monella äidilläkin on jotka eivät halua jäädä kolmeksi vuodeksi kotiin eli koetaan että elämään kaivataan jotain muutakin kun lasten hoitoa 24h eli kotona oleminen voi olla todella henkisesti puuduttavaa ja pahimmassa tapauksessa jos isä tai äiti ei tunne oloansa hyväksi kotona olemalla se voi jopa pahentaa lapsen ja vanhemman suhdetta esim. sillä että kotona sitten raivoaa hampaat irvessä kiukkuinen ja turhautunut kotiäiti tai isä. Lisäksi tietenkin monen perheen taloudellinen tilanne ajaa pakosti töihin nykyään kun ihan normitasoiseen elämään tarvitaan kahden ihmisen palkkatulot.

Minusta on jokaisen perheen oma asia minkä ikäisenä lapsi laitetaan hoitoon ja kuinka pitkälle perhevapaita käytetään. Toki jokaisen äidin kannttaa miettiä onko työllistymisen kannalta hyvä keikkua kotihoidontuella monia vuosia. Mutta samalla se pitäisi olla perheiden ihan oma asia miten perhevapaat käytetään eli sama määrä kaikille riippumatta siitä miten ne käyttää! Meillä on erilaisia isiä, erilaisia äitejä ja erilaisia lapsia. Jos joillekin isille sopii koti-isyys niin joillekin ei ihan niinkuin joillekin äideille kotiäitiys sopii ja toisille ei.

Ja vielä vanhempien syyllistämisen sijaan (siitä että mennään töihin tienaamaan leipää ja laitetaan alle 3-vuotias hoitoon) laitettaisiin ne päivähoitopaikat paremmin sopiviksi alle 3-vuotiaille eli pienempia ryhmiä ja enemmän hoitajia per lapsi. Ja vanhampainraha voisi kestää siihen asti kun lapsi on puolitoistavuotias. Nythän moni perhe joutuu tekemään päätöksen viedäkö hoitoon vai ei jo siinä vaiheessa kun vanhempainraha loppuu eli kun lapsi on 10kk koska kotihoidontuki tiputtaa perheen tulot ihan minimiin.

58, entäs jos sekä äiti että isä tuumivat, että rakastavat lastaan paljon, mutta eivät vain ole sitä koti-isä/äiti -tyyppiä, edes sen 9kk verran? Onko se yhtä ok äidille kuin isälle? Ja mitä lapselle sitten tehdään?

Mutta asiaan: vaikka nämä kiintiöiden vastustajat puhuvat perheiden vapaudesta valita, niin on ihan faktaa, että tällä hetkellä perheet eivät valitse aidosti vapaasti, kuka jää kotiin lasten kanssa. Ei voi olla niin, että 95-97 % perheille on aidosti vapaa valinta, että nainen käyttää kaikki hoitovapaat. Ensinnäkään naiset ja miehet eivät ole niin erilaisia. Tämä näkyy esimerksi Ruotsin tilanteessa(Ruotsi on kuitenkin erittäin samanlainen yhteiskunta kuin Suomi). Toiseksi, kun Islantiin tuli 3+3+3 malli, niin miesten hoitovapaiden käyttö nousi 90 %. Eli miehet pystyvät hoitamaan lapsia ja haluavat hoitaa heitä, kun voivat valita vapaammin (eli ilman huolta taloudesta).

Minusta tosin kiintiöiden pitäisi olla 6+6+6 ja kunkin pätkän saisi pitää missä vaiheessa tahansa ennen kuin lapsi on 3v. Edes perinteisen työnjaon kannattajilla voisi tuskin olla mitään tätä vastaan, sillä saisivathan hekin enemmän tulosidonnaista tukea kuin nykytilanteessa (12kk vs. 9kk), vaikka heillä isän 6kk jäisi käyttämättä.

Se eilinen Fabritius oli kyllä järjettömyyden huippu. Nuoret koulunpenkiltä tekemään samoja töitä kuin äitiyslomalle jäävät 35-vuotiaat asiantuntijat? 

Joo. Toimii varmaan helkkarin hyvin.

Ei mitään kiintiöitä. Ei tuota pakolliseksi ainakaan. Halutessaan saisi pitää, mutta pakottamiseksi se ei saisi mennä. 

Kaikissa perheissä tuo ei onnistuisi. Meilläkin isä jäisi mielellään kotiin hoitamaan lasta jos se olisi mahdollista. Rahallisesti pärjättäisiin kyllä, ei siitä ole kiinni, mutta tuskin valtio kustantaa täysipäiväistä työntekijää meille. Tulisi pikkaisen kalliiksi. Joten koska haluamme pienten lasten olevan kotona, minä olen kotona heidän kanssaan. Mieheni työ on kuitenkin onneksi sellainen, että hän kykenee vaikka keskellä päivää viettämään aikaa lasten kanssa. Hän on heidän kanssaan melkein yhtä paljon kuin minäkin. Eikä lapsi-isä-suhteessa ole mitään ongelmia vaikka hän ei kotona olekaan 24/7 heitä hoitamassa.

Ja miten voi sanoa, ettei perheet aidosti valitse? Onko se aidosti valitsemista jos asiat laitetaan sille tolalle, että isien on pakko jäädä hoitovapaalle jos haluaa pitää lapsen kotihoidossa? Eli vapauden valita pitää olla.

Olen samaa mieltä yhden keskustelijan kanssa, pitäisi enemmän mainostaa sitä, että myös isä voi jäädä kotiin kotihoidontuelle. Kaikkia mahdollisuuksia ei edes kerrota vanhemmille.

Kyllä jokainen suomalainen täysijärkinen ihminen tietää, että isä voi jäädä hoitovapaalle. Kyse ei ole tiedon puutteesta vaan ihan muusta.

Näin ainakin meillä oli. Mies oli kahteen kertaan kotihoidontuella.

Toinen asia on se, että kotihoidontuki ei liity oikeastaan siihen mitenkään, että äiti on pois töistä hoitamassa lasta. Kotihoidontuen saa kun lapsi ei ole kunnallisessa päivähoidossa.

Eli meillä lasta on hoitanut mies ja ollut siis hoitovapaalla työstään. Sen jälkeen hoisimme lapsia vuorojärjestelyin ja emme tarvinneet hoitopaikkaa.

'Kummassakin tapauksessa saimme kotihoidontukea siksi, että lapsi ei ollut päiväkodissa. Ei siksi, että mies oli hoitovapaalla tai se olisi ollut joku kotiäidin palkka.

Jos ei olisi tullut kotihoidontukea, olisimme silti hoitaneet lapset kotona. Kun jos ihan rehellisiä ollaan, se parisataa on niin pieni summa, että sillä pyyhkii korkeintaan perseen. Toki otimme vastaan kun ilmaista oli. Mutta kunnalle säästimme ison summan sillä, että kukaan kolmesta lapsestamme ei ollut päiväkodissa, vaan meni vasta eskariin.

Eli kun huudetaan tätä. että rahat loppuu ja ei ole varaa hoitovapaisiin ja kotihoidontukiin, ihmettelen, miten kunnilla on sitten varaa päivähoitoon. Laitoshoito on seka lasten-että vanhusten puolella aina kalliimpaa kuin kotihoito. 

Lisäksi töitä ei riitä millään kaikille. Potentiaalisia työttömiä on tällä hetkellä hoitovapaalla. Jos tämä loppuu, samat ihmiset hoitavat lapsensa kotona työmarkkinatuella. 

Kaikille ei vain riitä töitä. Ihan turha syyllistää naisia siitä. 

[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 12:27"]

Kyllä jokainen suomalainen täysijärkinen ihminen tietää, että isä voi jäädä hoitovapaalle. Kyse ei ole tiedon puutteesta vaan ihan muusta.

[/quote]

Kyllä perheiden oma valinta asioissa pitää säilyttää, ei ole kahta samanlaista ja toisilla toinen tapa toimii paremmin kuin toisilla. Eikä se vaan ole rahallisesti monenkaan kohdalla mahdollista että isä jää kotiin. Omalla kohdallani ei todennäköisesti ole itselläkään mahdollisuutta jäädä kotiin pidempään koska olen yrittäjä ja ei sieltä voi enempäänsä pois olla. Onneksi voin kuitenkin määrätä omat työaikani ja sillä tavalla saada aikaa perheelleni. Tuntuu että näitä yhteiskunnan kuluja koitetaan leikata taas väärästä paikasta!!! Katsotaan vaan mikä näyttää ja kuullostaa hyvältä,eikä mietitä pidemmälle. Eikö jouten kotona olijoitakin voisi pikkuhiljaa patistaa etsimään töitä! valitetaan ettei ole töitä ja samaan aikaan on työvoimapula!! Se tässä maassa on outoa että moni sanoo ettei kannata mennä töihin kun kotona olemisella pärjää paremmin ja kohta ei kiinnostakkaan lähteä työelämään. Esimerkkinä voisin käyttää omaa kokemustani kun aloitin työelämässä: palkkaa sain silloin käteen jäävänä osuutena noin 960e, siitä kun vähensin työmatkakulut 200e jäi laskujen maksuun ja elämiseen 760e. hetkellisesti kuukauden työttömänä olleena sain sosiaalivirastoon kävelemällä yli 700 tekemättä mitään niin kyllä mietitytti miksi edes töissä kävin, mutta voipahan edes arvostaa itseään kun kantaa kortensa kekoon ja tällähetkellä on mahdollista oma koti jossa lapset voi kasvattaa. Mutta kuinka moni sinne kotiin jää kun ei huvita tehdä töitä kun tekemättäkin pärjää ja näin niitä syrjäytyneitä taas tulee!! Kaiken kaikkiaan kyllä lapsiperheitä pitää tukea, koska kotiolot heijastuvat aikuisuuteen ja jokainen lapsi tarvitsee rakkautta ja läheisyyttä. Se on vanhempien oikeus katsoa kenen perheelle mikäkin vaihtoehto on paras!! Pakkokiintiöt hemmettiin!!

Varmaan kaikki ymmärtävät, että valtio/yhteiskunta ei voi pakottaa, siis oikeasti pakottaa isiä jäämään hoitovapaalle.Vanhempainpäivärahan kiintiöt, esim. 6+6+6 malli, eivät pakota isää jäämään kotiin. Äiti voi edelleen pitää kaikki hoitovapaat, mutta silloin yksi noista tulosidonnaisista 6kk jää saamatta.

Miksi sitten tehtäisiin näin? Miksi ei annettaisi perheiden vapaasti valita miten käyttävät koko 18 kk? No, yhteiskunnassamme arvostetaan tasa-arvoa ja lisäksi on osoitettu, että lastenhoitovastuun jakaminen tasaisesti ja spesifisti isien jääminen hoitovapaalle lisäävät isien ja äitien hyvinvointia ja onnellisuutta. Lisäksi on viitteitä siitä, että pitkät perhevapaat heikentävät naisten asemaa työmarkkinoilla (ja tämä lisää sukupuolten välistä epätasa-arvoa).

Koska on aivan selkeästi nähtävissä, että vapaa valinta johtaa siihen, että äidit käyttävät käytännössä kaikki hoitovapaat (kuten nyt), ja yhteiskunnallisesti halutaan tukea tasa-arvoisempaa hoitovastuun jakautumista, niin siksi isäkiintiö. Jota ei olisi edelleenkään pakko käyttää.

Mutta ihme juttu, kun Islannissa otettiin isäkiintiö käyttöön (jota ei ollut siis, tietenkään, pakko käyttää) niin suurin osa isistä valitsi vapaaehtoisesti käyttää oman kiintiönsä. Välittömästi uudistuksen jälkeen. Sama Ruotsissa. Ei sielläkään isien ole pakko käyttää osuuttaan. Mä tulkitsen tämän niin, että useimmat isät haluaisivat jäädä hoitovapaalle, mutta taloudelliset tekijät sekä mahdollisesti historialliset ja kulttuuriset tekijät estävät heitä Suomessa. Siksi sanon, että perheet eivät vapaasti valitse tällä hetkellä.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 11:06"]

"58, entäs jos sekä äiti että isä tuumivat, että rakastavat lastaan paljon, mutta eivät vain ole sitä koti-isä/äiti -tyyppiä, edes sen 9kk verran? Onko se yhtä ok äidille kuin isälle? Ja mitä lapselle sitten tehdään?"

Onko järkeä esittää joku älytön jossittelu kumotakseen joku toinen asia joka on kuitenkin ihan eri asia.

On suuri ero siinä onko äiti/isä valmis olemaan lapsen kanssa siihen asti kun lapsi on 3 vuotta tai vanhempainloman ajan eli siihen asti kun lapsi on 9kk. Eli taas joku yrittää sanoa että jos ei halua olla sitä 3 vuotta niin sitten ei varmaan halua olla lapsensa kanssa ollenkaan?

Onko vaikea tajuta että monelle riitää se vanhempainloma, jollekin toiselle vaikka vanhempainloma ja 3 kuukautta päälle, jollekin vanhempainloma ja 1 vuosi päälle ja jollekin hela hoito eli vanhempainloma + 2 vuotta päälle. Vanhemmuutta en todellakaan lähtisi arvottamaan sen mukaan kuka on ollut pisimpään kotona lapsen kanssa.

Hyvä että jotain pakkoja on kuten se vanhempainloma tai oikeastaan sekään ei ole pakko sillä ainoa pakko on kolmen kuukauden äitiysloma ja senhän jälkeen vanhemmat voivat pistää lapsensa hoitoon ja palata töihin jos haluavat. Ei vanhempainlomakaan ole mikään pakko. Ainoastaan kunnallista hoitopaikkaa ei voi saada ennenkuin vanhempainlomakausi loppuu. Tämän takia siis lähes kaikki ovat kotona siihen asti. (tosin sääliksi käy vaikka niitä yrittäjä äitejä jotka laittavat lapsen vaikka mummon hoitoon ennen kun vanhempainloma on loppu jotta yritys ei menisi nurin, kyllä sitä aika lynkkauksen alla joutuu)

Kyllähän sitä aina voisi löytyä niitä epäkypsiä vanhempia jotka hakisivat päivähoitopaikan vauvalle heti kun vaan mahdollista jotta pääsisivät töihin jos tämä mahdollistettaisiin. Voi olla että taloudellinen ahdinko on niin kova että töihin olisi kiire tai sitten muuten vanhemmuuten ei olla ollenkaan valmiita, kypsiä. Tosin en allekirjoita tuota taloudellista pakkoa koska vanhempainlomalla edut ovat tulosidonnaisia mutta toisaalta jos vertaa esim. minimiäitiyspäivärahaa ja palkkatuloja niin kyllä sitä töihin menolla voi kohentaa perheen taloutta aika merkittävästi.

Eli hyvä että edes pakolla saadaan lähes kaikki vanhemmat olemaan se 9kk mutta uskon edelleen että suurin enemmistö olisi kotona vähintään tuon vaikka hoitopaikan saaminen olisi mahdollista ennen sitä. Edelleen miksi se pitäisi olla joko tai, eli miksi muka vanhemmat haluaisivat olla 3 vuotta tai ei yhtään onhan niitä välimaastojakin ja onko kenties sinun maailmasi mustavalkoinen tyyliin: "hoitoon alle 3-vuotiaana: huono vanhempi" "kotona 3-vuotiaaksi asti: hyvä vanhempi tai isä joka ei ole koti-isä = huono isä?

Asiasta toiseen monissa maissa äitiys/vanhempainloma on paljon lyhyempi kun Suomessa ja joissain maissa kuten Hollannissa vauva voidaan pistää hoitopaikkaan vain muutaman kuukauden ikäisenä. Se ei ole mikään äimistelyn aihe siellä eikä sitä pidetä mitenkään vaarallisena tai traumaattisena lapsen loppuelämää ajatellen.

Lisäksi monissa maissa päiväkoti tai esikoulu aloitetaan jo alle 3-vuotiaana. (Iso-Britannia, Ranska) On hyvin epätavallista että lapsi olisi vain kotona kokonaan 3 vuotta. Enpä ole kuullut näistäkään maista että asiasta olisi noussut kohu. Johan jotain olisi jo tutkittu tai näkynyt jos se niin hirveän haitallista olisi lasten kehitykselle.

Mutta uskon että enemmistö pitää sopivana juuri tuota vanhempainloman pituutta mitä tälläkin hetkellä on tosin se voisi olla hieman pidempi. Ruotsissa muistaakseni vanhempainloma on siihen asti kun lapsi on puolitoistavuotias. Kuulostaa paljon paremmalta. Sen jälkeen voi sitten jokainen miettiä haluaako jäädä kotiäidiksi tai isäksi.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 12:52"]

Varmaan kaikki ymmärtävät, että valtio/yhteiskunta ei voi pakottaa, siis oikeasti pakottaa isiä jäämään hoitovapaalle.Vanhempainpäivärahan kiintiöt, esim. 6+6+6 malli, eivät pakota isää jäämään kotiin. Äiti voi edelleen pitää kaikki hoitovapaat, mutta silloin yksi noista tulosidonnaisista 6kk jää saamatta.

Miksi sitten tehtäisiin näin? Miksi ei annettaisi perheiden vapaasti valita miten käyttävät koko 18 kk? No, yhteiskunnassamme arvostetaan tasa-arvoa ja lisäksi on osoitettu, että lastenhoitovastuun jakaminen tasaisesti ja spesifisti isien jääminen hoitovapaalle lisäävät isien ja äitien hyvinvointia ja onnellisuutta. Lisäksi on viitteitä siitä, että pitkät perhevapaat heikentävät naisten asemaa työmarkkinoilla (ja tämä lisää sukupuolten välistä epätasa-arvoa).

Koska on aivan selkeästi nähtävissä, että vapaa valinta johtaa siihen, että äidit käyttävät käytännössä kaikki hoitovapaat (kuten nyt), ja yhteiskunnallisesti halutaan tukea tasa-arvoisempaa hoitovastuun jakautumista, niin siksi isäkiintiö. Jota ei olisi edelleenkään pakko käyttää.

Mutta ihme juttu, kun Islannissa otettiin isäkiintiö käyttöön (jota ei ollut siis, tietenkään, pakko käyttää) niin suurin osa isistä valitsi vapaaehtoisesti käyttää oman kiintiönsä. Välittömästi uudistuksen jälkeen. Sama Ruotsissa. Ei sielläkään isien ole pakko käyttää osuuttaan. Mä tulkitsen tämän niin, että useimmat isät haluaisivat jäädä hoitovapaalle, mutta taloudelliset tekijät sekä mahdollisesti historialliset ja kulttuuriset tekijät estävät heitä Suomessa. Siksi sanon, että perheet eivät vapaasti valitse tällä hetkellä.

[/quote]

Mutta siis häviäjiä olisivat ne lapset joiden isät eivät ole koti-isätyyppiä tai perheet joiden taloudellinen tilanne on todellakin niin tiukka että ei ole varaa siihen isän tulotason tippumiseen. Näiden perheiden lapset saisivat olla kotihoidossa vähemmän ajan. Kyllä se olisi sitten jokaisen äidin oma asia miettiä kauan kannattaa olla kotona eli käyttääkö sen isän osuuden vai ei vai onko se työllistymiseen negatiivisesti vaikuttava asia. Nythän sitä ei voi valita eli jos isä ei ole koti-isäksi halukas niin lapsella on lyhyempi mahdollisuus perhevapaisiin. Onko se mukamas arvokkaampaa lapselle olla kotona isän kanssa 6kk kun jos olisi äidin kanssa myös tuon isän osuuden.

Eli siis käytännössä 6+6+6 malli toimisi niin että ne lapset joden isät eivät halua/ole valmiit jäämään kotiin puoleksi vuodeksi joutuvat päiväkotiin vuoden ikäisenä kun taas ne joilla on koti-isäksi halukas saavat olla kotona 18 kuukautta. Tosi epäreilua lapsen kannalta. Miksei lapsi voi olla vaikka äidin kanssa kaikki 18 kuukautta. Jos siis on kyse tulosidonnaisesta vanhempainvapaasta? (nyt en ole ihan varma onko tuo 6+6+6 malli vanhempainvapaata vai jotain kotihoidontukikuukausia) jolloin on työpaikka myös odottamassa vapaan jälkeen niin miten se voisi edes kielteisesti vaikuttaa äidin töihin paluuseen? Eihän tuo 18kk ole paljonkaan pidempi kun nykyinen vanhempainloma.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2013 klo 13:12"]

 Onko se mukamas arvokkaampaa lapselle olla kotona isän kanssa 6kk kun jos olisi äidin kanssa myös tuon isän osuuden.

[/quote]

Vastaus: Mahdollisimman hyvä suhde molempiin vanhempiin on lapsen etu. Eli on.