Mies osti 50-vuotislahjaksi (olen tyrmistynyt)

Joululahjaksi sain mieheltäni moottorisahan. Kyllä on kunto kasvanut! Ja ihan toivoin sahaa kun mies aina omi meidän moottorisahan.

Me emme osta juurikaan toisillemme lahjoja muuten kuin sovittuna mitä toinen haluaa. Emme arvosta turhaa tavaraa.

Toisaalta käymme usein ulkona yhdessä syömässä. Jos tarvimme jotain kotiin tai harrastuksiin niin ostamme silloin kun sopiva tuote tulee vastaan eikä odotella mitään lahjapäiviä.

Tämä meille ok kun molemminpuolista. Mutta ei olisi reilua "vaatia" itselleen erityisiä lahjoja ja ostaa toiselle jotain krääsää tai näennäislahjaa toiselle joka tarkoitettu oikeasti itselleen.

Kun aloimme seurustelemaan, sain mieheltä ekana syntymäpäivänäni epilaattorin. Pokka piti ja kiitin kauniisti, mutta itsekseni ihmettelin että mitä ihmettä. Jälkeenpäin kyllä olen hänelle tätä lahjaa nauranut ja hän itsekin ymmärsi ettei mennyt ihan putkeen, lahjat on kyllä parantuneet :D Olin kuulemma sanonut (vitsillä, mutta otti tosissaan) että tollanen ois kiva. Eli kuunteli ainakin, jollain tasolla...

Ei ole tapahtunut itselle, mutta tiedän naisen joka on saanut lahjaksi uuden alapääsuihkun mieheltään. Äitini sai joululahjaksi uudet palovaroittimet isältäni. Toisaalta ihan mukavaa antaa jotain tarpeellista, mutta kyllä vähän voisi miettiä kuinka soveliaita nuo ovat lahjoina toiselle ihmiselle. :D

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös puoliso joka ei lahjoja ostele. Myöhemmin tietenkin kilahdan ja kysyn missä lahja. Sanoo että ei ole rahaa. Äidilleen kyllä huolehtii lahjat ja kukat merkkipäivinä. Tästä on ollut monta riitaa. Sanon että vaimoa kuuluu muistaa Syntymäpäivänä, jouluna ja hääpäivänä. Ei ole mennyt perille. Mitä mieltä olette? Olenko kohtuuton kun vaadin lahjoja. Vai pitäisikö vaan olla hiljaa ja hyväksyä että niitä ei tule. Muuten on hyvä mies. PS Itse ostan hänelle hyvän lahjan aina merkkipäivinä.

Sama. Alkoi viime jouluna ottamaan niin paljon päähän että päätin että en enää osta hänellekään yhtikäs mitään. Tosin tuskin tämä suhde ensi joulua muutenkaan näkee, mutta hänen syndet voi vielä nähdä.

Olen alkanut käymään yksin ravintolassa siis syömässä hyvin viineineen kun tuota turjaketta ei edes saa mihinkään, sanon aina etukäteen että menen ja hän jotain mumisee, ei selvästikään pidä siitä mutta aivan sama tässä kohtaa. Ei siis sitenkään lähde että kumpikin maksaa menonsa. Sanoo että turhaa rahanmenoa. Okei Hesessä voidaan joskus käydä, huih! Rahaa kyllä on mutta muijan miellyttämiseksi sitä ei näköjään kannata uhrata. Minä olen kilahtanut myös monta kertaa, välillä suutun, välillä olen surullinen sillä olen aiemmissa suhteissani tottunut näihin perus kohteliaisuus lahjoihin. Puolin ja toisin. Vaan ei nyt. Kukkia olen saanut näiden 4 vuoden aikana 3 kertaa. Halvimpia mitä Cittarista saa.

Hitto kun pitikin tuon kanssa ostaa yhteinen asunto, mutta vaakakuppi kaatuu monista syistä siihen että taidan nostaa kytkintä piankin.

Sori urputus ja valitus!