"Yksipuolinen" ystävyys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään epäsuoraa viestintää. Se on tylyä ja erittäin epäkunnioittavaa. Ikäänkuin pitää toista ihmistä halpana. Ennemmin suoraa puhetta, ei ilkeyksiä eikä rumuuksia, vaan kauniisti ja jämäkästi kerrot miten asia on. Ihmiset arvostavat tällaista suoruutta, kun sen osaa tehdä oikein. Toki se vaatii taitoa, jota sinulla välttämättä ole, vai olisiko kumminkin?

Juuri näin! Ja todella itsekästä pitää toista toivomassa ja löyhässä hirressä, vaikkei todellisuudessa kiinnosta tippaakaan.

Entä jos ei ole mitään toiveita ikinä yrittänytkään herättää?

Silloin olet varmasti rehellisesti sanonut ettet halua olla tekemisissä? Vai oletko feikannut kuinka teillä on aina niin mukavaa ja pitää nähdä useammin?

Kyllä normaali ihminen tajuaa, että yksipuoleisella tykityksellä ei saa uusia ystävyyssuhteita syntymään. Tuolla periaatteellahan sitä voisi perseillä melkein mitä vain. Jos toinen ei jaksa alkaa kasvattamaan ja opettamaan tapoja, toimintani on ok, koska "ei sanonut rehellisesti suoraan mitä ajattelee".

Tietysti, jos ei ole antanut olettaa muuta, vaan se todella on ainoastaan yksipuolista.

Mutta entä sellainen "ystävä", joka ottaa, vaan ei anna? Vastavuoroisuus kuuluu ystävyyteen. Jos kerrot kuinka ikävöit ja haluat olla tekemisissä, mutta tekosi ovat päinvastaisia, silloin mielestäni ystävävyys ei ole arvoistasi.

Oletko ap miehestäsi läheisriippuvainen? Kannattaa tarkastella asiaa. Usein se on syynä miksi ei tutustu omiin kavereihin vaan tarrautuu ja elää miehen kanssa/miehen kautta.

Jostain syystä et pidä tästä naisesta, onko hän liian kaunis? Oliko miehellä ja naisella liian mukavaa yhdessä ja valitset ystäväksesi vain ns. sinua vähemmän viehättäviä ihmisiä. Joku kahle sinua pitää pitämässä yhteyttä ja saatat luulla näyttäväsi, ettet tahdo syvempää ystävyyttä, mutta luultavasti et vain tee hänelle tarpeeksi selväksi asiaa, koska todellisuudessa pidät hänestä, mutta jostain syystä et halua häntä liian lähelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä sama tilanne, PAITSI että en pidä henkilöä mukavana ja minun on käytännön syistä pakko majoittaa häntä, vaikka en todellakaan haluaisi. Etäisyyden ottaminen ja omana itsenään oleminen on vaikeaa, kun hän niin voimakkaasti odottaa ja vaatii jotain muuta. Sitten kun elämäntilanne muuttuu, nostan kytkintä, mutta näyttää siltä etten voi tehdä sitä vielä pitkään aikaan.

Mikä ihme voi olla tällainen käytännön syy? Sinäkin hyödyt jotenkin tuosta henkilöstä joten et voi suututtaa häntä tai jää omat edut saamatta? Eikö näitä voi hankkia mitenkään muuten?

Käytännön syy voi olla esim., että se kaveri on asunnon omistaja. Vaatii majoitusta aika ajoin ja jos ei saa, potkaisee vuokralaisen pellolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä sama tilanne, PAITSI että en pidä henkilöä mukavana ja minun on käytännön syistä pakko majoittaa häntä, vaikka en todellakaan haluaisi. Etäisyyden ottaminen ja omana itsenään oleminen on vaikeaa, kun hän niin voimakkaasti odottaa ja vaatii jotain muuta. Sitten kun elämäntilanne muuttuu, nostan kytkintä, mutta näyttää siltä etten voi tehdä sitä vielä pitkään aikaan.

Mikä ihme voi olla tällainen käytännön syy? Sinäkin hyödyt jotenkin tuosta henkilöstä joten et voi suututtaa häntä tai jää omat edut saamatta? Eikö näitä voi hankkia mitenkään muuten?

Käytännön syy voi olla esim., että se kaveri on asunnon omistaja. Vaatii majoitusta aika ajoin ja jos ei saa, potkaisee vuokralaisen pellolle.

Kannattaisi hommaa vuokra-asunto muualta. Lue sopimukset ja ota selvää lakiasioista. Onko hän oikeasti vaatimassa majoitusta? vai etkö vain saa sanottua hänelle asiasta ja takerrut omiin pelkoihisi? Pelkosi eivät välttämättä ole toteutuvia, vaan ihan omassa päässäsi.

Onko joku ihan tosissaan sitä mieltä, että ihminen on velvollinen ystävystymään kenen tahansa kanssa, joka haluaa hänen kanssaan halua ystävystyä? 

Ja vaikka ei olisikaan ääri-introvertti, niin ei sekään tarkoita, että sitä haluaa jokaisen tuntemansa ja mukavana pitämänsä ihmisen kanssa ystävystyä. Se että ihminen on mukava, ei todellakaan riitä ystävystymiseen, vaan ystävien välillä pitää olla myös henkilökemiaa, ihan niin kuin parisuhteessakin. Ystävyyssuhde syntyy yleensä itsestään, jos on syntyäkseen, ja jos siihen pitää pakottaa itsensä, niin se kertoo juuri siitä, että henkilökemiaa ei ole tai että luonteet eivät vain ole yhteensopivia.

En tiedä, sainko oikean kuvan ap:n tilanteesta, mutta jos se on sellainen, että se toinen henkilö yrittää suorastaan tyrkyttää itseään ystäväksi, vaikka ap antaa ymmärtää toisin, niin ei ap ole se, joka tässä tekee mitään sinänsä väärin, vaan sen tyrkyttäjän pitäisi kunnioittaa ap:n rajoja ja ymmärtää ainakin vähän hellittää sen yhteydenpidon suhteen. Ei asiat edes etene tuohon pisteeseen normaalisti, jos kumpikin osapuoli ymmärtää sosiaalisia vihjeitä.

Minulla oli kerran hyvin samankaltainen ongelma. Silloisen poikakaverini ystävän tyttöystävä (selkeää :D) piti vilkkaasti yhteyttä ja halusi tavata. Molemmat erosimme mutta hän koki että voimme tavata ja jutella eksistämme viikoittain. Itse en kokenut että meillä olisi muuten kauheasti yhteistä, ja koin jatkuvan viestittelyn hieman väsyttäväksi. Muutaman tapaamiskerran jälkeen sanoin hänelle ystävällisesti että hän on mukava ihminen mutten koe että meillä historian lisäksi on muuta yhteistä. Hän ymmärsi pointin ja jatkoimme vain tuttavina.

Suosittelen sanomaan asian melko suoraan. Jos hän on yhtään fiksu niin ymmärtää asian eikä tee siitä sen isompaa ongelmaa.

sosiaalidemokraattinen vihje kirjoitti:

Onko joku ihan tosissaan sitä mieltä, että ihminen on velvollinen ystävystymään kenen tahansa kanssa, joka haluaa hänen kanssaan halua ystävystyä? 

Ja vaikka ei olisikaan ääri-introvertti, niin ei sekään tarkoita, että sitä haluaa jokaisen tuntemansa ja mukavana pitämänsä ihmisen kanssa ystävystyä. Se että ihminen on mukava, ei todellakaan riitä ystävystymiseen, vaan ystävien välillä pitää olla myös henkilökemiaa, ihan niin kuin parisuhteessakin. Ystävyyssuhde syntyy yleensä itsestään, jos on syntyäkseen, ja jos siihen pitää pakottaa itsensä, niin se kertoo juuri siitä, että henkilökemiaa ei ole tai että luonteet eivät vain ole yhteensopivia.

En tiedä, sainko oikean kuvan ap:n tilanteesta, mutta jos se on sellainen, että se toinen henkilö yrittää suorastaan tyrkyttää itseään ystäväksi, vaikka ap antaa ymmärtää toisin, niin ei ap ole se, joka tässä tekee mitään sinänsä väärin, vaan sen tyrkyttäjän pitäisi kunnioittaa ap:n rajoja ja ymmärtää ainakin vähän hellittää sen yhteydenpidon suhteen. Ei asiat edes etene tuohon pisteeseen normaalisti, jos kumpikin osapuoli ymmärtää sosiaalisia vihjeitä.

Menit äärirajoille. Kyse tuskin on tuollaisesta. Vaan siitä, että antaa olettaa muttei oleta antaa.Ystävällinen rehellisyys vailla esittämistä. Jos antaa olettaa olevansa läheinen ystävä, mutta ei sitten todellisuudessa olekaan. Kumpi tulee kusetetuksi? Veikkaan, että se jolle on esitetty. Monet tajuavat sosiaalista koodistoa, mutta se mistä minä puhun on ehkä toinen ääripää. Halutaan pitää ystävyyden hyödyt, mutta se siitä sitten. Ainoastaan omat tunteet otetaan huomioon ystävyydessä. Toki on omat ja toisen oikeudet ja kultainen keskitie, molempien tunteet. Mutta tarkoitan sitä, että omat tunteet tulevat toisen oikeuksien edelle.

Minulla tavallaan sama tilanne, mutta toisinpäin. Näen harvakseltaan (kerran 1-2 kuukaudessa) yhtä kaveria, jonka olen tuntenut jo yli 15 vuotta. Viimeisten n. viiden vuoden aikana hän on tosi harvoin itse ottanut yhteyttä, mutta jos itse kutsun hänet kahville tai muuhun tapaamiseen, hän tulee kyllä. Olen pitkään miettinyt lopetanko itsekin yhteydenpidon kokonaan, kun vastavuoroisuutta ei ole. Toisaalta mietityttää, miksi hän kuitenkin suostuu tapaamisiin jos ei haluaisi nähdä?

Vierailija kirjoitti:

Minulla tavallaan sama tilanne, mutta toisinpäin. Näen harvakseltaan (kerran 1-2 kuukaudessa) yhtä kaveria, jonka olen tuntenut jo yli 15 vuotta. Viimeisten n. viiden vuoden aikana hän on tosi harvoin itse ottanut yhteyttä, mutta jos itse kutsun hänet kahville tai muuhun tapaamiseen, hän tulee kyllä. Olen pitkään miettinyt lopetanko itsekin yhteydenpidon kokonaan, kun vastavuoroisuutta ei ole. Toisaalta mietityttää, miksi hän kuitenkin suostuu tapaamisiin jos ei haluaisi nähdä?

Mutta teillähän on vastavuoroisuutta. Hän tulee tapaamaan sinua, kun pyydät ja tapaatte usein! Ehkä hän on arka tekemään aloitetta huonon itsetunnon takia?

Vierailija kirjoitti:

sosiaalidemokraattinen vihje kirjoitti:

Onko joku ihan tosissaan sitä mieltä, että ihminen on velvollinen ystävystymään kenen tahansa kanssa, joka haluaa hänen kanssaan halua ystävystyä? 

Ja vaikka ei olisikaan ääri-introvertti, niin ei sekään tarkoita, että sitä haluaa jokaisen tuntemansa ja mukavana pitämänsä ihmisen kanssa ystävystyä. Se että ihminen on mukava, ei todellakaan riitä ystävystymiseen, vaan ystävien välillä pitää olla myös henkilökemiaa, ihan niin kuin parisuhteessakin. Ystävyyssuhde syntyy yleensä itsestään, jos on syntyäkseen, ja jos siihen pitää pakottaa itsensä, niin se kertoo juuri siitä, että henkilökemiaa ei ole tai että luonteet eivät vain ole yhteensopivia.

En tiedä, sainko oikean kuvan ap:n tilanteesta, mutta jos se on sellainen, että se toinen henkilö yrittää suorastaan tyrkyttää itseään ystäväksi, vaikka ap antaa ymmärtää toisin, niin ei ap ole se, joka tässä tekee mitään sinänsä väärin, vaan sen tyrkyttäjän pitäisi kunnioittaa ap:n rajoja ja ymmärtää ainakin vähän hellittää sen yhteydenpidon suhteen. Ei asiat edes etene tuohon pisteeseen normaalisti, jos kumpikin osapuoli ymmärtää sosiaalisia vihjeitä.

Menit äärirajoille. Kyse tuskin on tuollaisesta. Vaan siitä, että antaa olettaa muttei oleta antaa.Ystävällinen rehellisyys vailla esittämistä. Jos antaa olettaa olevansa läheinen ystävä, mutta ei sitten todellisuudessa olekaan. Kumpi tulee kusetetuksi? Veikkaan, että se jolle on esitetty. Monet tajuavat sosiaalista koodistoa, mutta se mistä minä puhun on ehkä toinen ääripää. Halutaan pitää ystävyyden hyödyt, mutta se siitä sitten. Ainoastaan omat tunteet otetaan huomioon ystävyydessä. Toki on omat ja toisen oikeudet ja kultainen keskitie, molempien tunteet. Mutta tarkoitan sitä, että omat tunteet tulevat toisen oikeuksien edelle.

Kärjistin osittain ihan tarkoituksella, koska täällä oli kommentteja, joissa kehotettiin ap:ta olemaan "avoin ystävyydelle" jne.

Mutta et sinäkään tiedä, mikä se tilanne oikeasti on, kun meillä on on vain ap:n versio ja kuvaukset asiasta. Et siis voi olettaa, että ap on antanut ymmärtää, muttei ymmärtänyt antaa. Voi olla, että on, mutta on sekin ihan mahdollista, että ap:ta ilmeisesti paljon ekstrovertimpi henkilö ei vain ymmärrä, että ystävälliset eleet häntä kohtaan eivät ole ystäväksi "kosimista", vaan vain ihan normaalia asiallisen ystävällistä käytöstä tuttua kohtaan. Tuo on ihan yhtä mahdollinen skenaario kuin sinun teoriasi.

sosiaalidemokraattinen vihje kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sosiaalidemokraattinen vihje kirjoitti:

Onko joku ihan tosissaan sitä mieltä, että ihminen on velvollinen ystävystymään kenen tahansa kanssa, joka haluaa hänen kanssaan halua ystävystyä? 

Ja vaikka ei olisikaan ääri-introvertti, niin ei sekään tarkoita, että sitä haluaa jokaisen tuntemansa ja mukavana pitämänsä ihmisen kanssa ystävystyä. Se että ihminen on mukava, ei todellakaan riitä ystävystymiseen, vaan ystävien välillä pitää olla myös henkilökemiaa, ihan niin kuin parisuhteessakin. Ystävyyssuhde syntyy yleensä itsestään, jos on syntyäkseen, ja jos siihen pitää pakottaa itsensä, niin se kertoo juuri siitä, että henkilökemiaa ei ole tai että luonteet eivät vain ole yhteensopivia.

En tiedä, sainko oikean kuvan ap:n tilanteesta, mutta jos se on sellainen, että se toinen henkilö yrittää suorastaan tyrkyttää itseään ystäväksi, vaikka ap antaa ymmärtää toisin, niin ei ap ole se, joka tässä tekee mitään sinänsä väärin, vaan sen tyrkyttäjän pitäisi kunnioittaa ap:n rajoja ja ymmärtää ainakin vähän hellittää sen yhteydenpidon suhteen. Ei asiat edes etene tuohon pisteeseen normaalisti, jos kumpikin osapuoli ymmärtää sosiaalisia vihjeitä.

Menit äärirajoille. Kyse tuskin on tuollaisesta. Vaan siitä, että antaa olettaa muttei oleta antaa.Ystävällinen rehellisyys vailla esittämistä. Jos antaa olettaa olevansa läheinen ystävä, mutta ei sitten todellisuudessa olekaan. Kumpi tulee kusetetuksi? Veikkaan, että se jolle on esitetty. Monet tajuavat sosiaalista koodistoa, mutta se mistä minä puhun on ehkä toinen ääripää. Halutaan pitää ystävyyden hyödyt, mutta se siitä sitten. Ainoastaan omat tunteet otetaan huomioon ystävyydessä. Toki on omat ja toisen oikeudet ja kultainen keskitie, molempien tunteet. Mutta tarkoitan sitä, että omat tunteet tulevat toisen oikeuksien edelle.

Kärjistin osittain ihan tarkoituksella, koska täällä oli kommentteja, joissa kehotettiin ap:ta olemaan "avoin ystävyydelle" jne.

Mutta et sinäkään tiedä, mikä se tilanne oikeasti on, kun meillä on on vain ap:n versio ja kuvaukset asiasta. Et siis voi olettaa, että ap on antanut ymmärtää, muttei ymmärtänyt antaa. Voi olla, että on, mutta on sekin ihan mahdollista, että ap:ta ilmeisesti paljon ekstrovertimpi henkilö ei vain ymmärrä, että ystävälliset eleet häntä kohtaan eivät ole ystäväksi "kosimista", vaan vain ihan normaalia asiallisen ystävällistä käytöstä tuttua kohtaan. Tuo on ihan yhtä mahdollinen skenaario kuin sinun teoriasi.

Niin. Olet oikeassa. Vain Ap tietää mistä on kyse. Ja meillä on vain omat kokemuksemme.

Tästäkin ketjusta näkee, miten erilaisia käsityksiä ihmisillä on ystävyydestä. On ihan eri asia sydänystävä kuin tuttava, ja tuntuu menevän asiat sekaisin. Sillä nirsoksi ja itsekkääksi sanovalla taisi kolahtaa omaan nilkkaan...

Itse olen kuin tuo nron 68 kaveri, vaikka otan kyllä välillä yhteyttä itsekin ja meilläkin saa käydä kahvilla, mutta hän ei erityisemmin pidä puolisostani (vaikka ei annakaan hänen sitä  huomata) ja muutenkin on vain rennompaa olla hänen luonaan. Toisten kanssa vain synkkaa ja toisten kanssa ei synkkaa, vaikka nekin voi olla ihan mukavia ihmisiä. Kai sitä jossain määrin saa itse päättää, kenen kanssa vapaa-aikaansa viettää?

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin ketjusta näkee, miten erilaisia käsityksiä ihmisillä on ystävyydestä. On ihan eri asia sydänystävä kuin tuttava, ja tuntuu menevän asiat sekaisin. Sillä nirsoksi ja itsekkääksi sanovalla taisi kolahtaa omaan nilkkaan...

Itse olen kuin tuo nron 68 kaveri, vaikka otan kyllä välillä yhteyttä itsekin ja meilläkin saa käydä kahvilla, mutta hän ei erityisemmin pidä puolisostani (vaikka ei annakaan hänen sitä  huomata) ja muutenkin on vain rennompaa olla hänen luonaan. Toisten kanssa vain synkkaa ja toisten kanssa ei synkkaa, vaikka nekin voi olla ihan mukavia ihmisiä. Kai sitä jossain määrin saa itse päättää, kenen kanssa vapaa-aikaansa viettää?

Tietenkin saa itse päättää. Mutta pitää muistaa, ettei ryhdy esittämään rehellisyyden nimissä. Siinä voit loukata toisen tunteita. Nätisti, mutta jämäkästi, ei missään nimessä ilkeästi. Ystävyyshän sisältää rehellisyyden ja oikeudet mielipiteisiin.

Mulla on kanssa noita paskoja kavereita. Olen vihdoin lopettanut ottamasta heihin mitään kontaktia. Miksi ap pidät ystävääsi löysässä hirressä. Anna hänen mennä ja etsiä jokin arvoisensa ystävä. Ole sinä yksin tai muiden parhaiden kavereidesi kanssa, ketkä sulle kelpaavat. Vai ootko niin riippuvainen ystäväsi kehuista että haluat pitää hänet hätävarana jos kaikki muu katoaa. Tyypillinen tyttö hiekkalaatikolla, joka haluaa dominoida ystävän elämää leikkimällä tämän kaveria. Kun ei edes oikeasti välitä hänestä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kanssa noita paskoja kavereita. Olen vihdoin lopettanut ottamasta heihin mitään kontaktia. Miksi ap pidät ystävääsi löysässä hirressä. Anna hänen mennä ja etsiä jokin arvoisensa ystävä. Ole sinä yksin tai muiden parhaiden kavereidesi kanssa, ketkä sulle kelpaavat. Vai ootko niin riippuvainen ystäväsi kehuista että haluat pitää hänet hätävarana jos kaikki muu katoaa. Tyypillinen tyttö hiekkalaatikolla, joka haluaa dominoida ystävän elämää leikkimällä tämän kaveria. Kun ei edes oikeasti välitä hänestä.

Puhut asiaa. Minulle kävi näin siskoni kanssa. Ymmärsin, ettei hän ollut minulle yhtä lojaali kuin minä hänelle. En myöskään valehdellut hänelle, toisin kuin minulle valehdeltiin. Lopulta olo on pettynyt ja ihmettelen vain miksi hän antoi olettaa sanoin asioita, vaikkei todellisuudessa halunnut nähdä lainkaan. Jos olisin saanut tietää aiemmin missä mennään, olisin säästynyt pienemmällä mielipahalla. Koen, että minussa oli myös vain jokin mitä hän sai, kehut, tsemppaus, jokin. Miksi muuten halusi pitää minusta kiinni?

Hän on kykenemätön ottamaan vastaan kritiikkiä omasta käytöksestään. Se, jos mikä on narsistista.

Onpa täällä vihaisia kommentteja.

Ap sulla on kaksi vaihtoehtoa. Sanoa suoraan heti, tai ensin vihjata ja sitten sanoa suoraan jos ei mene viesti perille. Vihjata voit vitkuttelemalla viesteihin vastaamisella tai olemalla kiireinen ettet ehdi sopia tapaamisia, kertomalla omista kuulumisista vaan lyhyesti kysyttäessä. Minulle on tehty samaa ja sattuuhan se, mutta noista vihjeistä olen tajunnut ettei toista kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä vihaisia kommentteja.

Ap sulla on kaksi vaihtoehtoa. Sanoa suoraan heti, tai ensin vihjata ja sitten sanoa suoraan jos ei mene viesti perille. Vihjata voit vitkuttelemalla viesteihin vastaamisella tai olemalla kiireinen ettet ehdi sopia tapaamisia, kertomalla omista kuulumisista vaan lyhyesti kysyttäessä. Minulle on tehty samaa ja sattuuhan se, mutta noista vihjeistä olen tajunnut ettei toista kiinnosta.

Miksi vihjailla? Minusta se on halventavaa ja jos huomaan jonkun tätä tekevän niin arvostus sitä ihmistä kohtaan loppuu heti. Odotan ihmisarvoista kohtelua mitä vihjailu ei ole.

Vihjailu ja epäsuora viestintä kertoo puutteellisista ihmissuhdetaidoista ja kyvyttömyydestä itse asettaa omia rajojaan. Vihjaillaan, usein hyvin epäloogisestikin, ja oletetaan toisen lukevan ajatuksia, ja annetaan se rajojen asettamisen vastuu sille toiselle. Jokainen on kuitenkin vastuussa omista rajoistaan.

Tuttava voi pitää tiiviisti yhteyttä osaltaan siksikin, että jos nyt asunnontarpeen loputtua ei enää pitäisi yhteyttä, niin vaikuttaisi vain hyväksikäyttäneen sinua. Sen lisäksi siis että haluaa olla ystäväsi. Muussa tilanteessa hänellekin voisi hyvin sopia harvemmat yhteydenpidot.

Majoittamalla ihmisen useasti olet myös epäsuorasti antanut ymmärtää suhteenne olevan tuttavuutta läheisempi. Noin isoja palveluksia kun on epätavanomaisen tehdä etäiselle tuttaville.