"Yksipuolinen" ystävyys

Vierailija kirjoitti:

Vihjailu ja epäsuora viestintä kertoo puutteellisista ihmissuhdetaidoista ja kyvyttömyydestä itse asettaa omia rajojaan. Vihjaillaan, usein hyvin epäloogisestikin, ja oletetaan toisen lukevan ajatuksia, ja annetaan se rajojen asettamisen vastuu sille toiselle. Jokainen on kuitenkin vastuussa omista rajoistaan.

Yleensä henkilö, jolla on normaalit sosiaaliset käytöstavat ymmärtävät "vihjailua." Jos jatkuvast vetoaa kiireisiin, eikä itse ota yhteyttä, niin tällainen henkilö kannattaa jättää rauhaan, koska jostakin syystä hän ei ole innokas pitämään yhteyttä. Nämä kiireisiin vetoamiset ovat silloin vihjailua.  Harva ihminen oikeasti kestäisi tai haluaisi kuulla aina suorat sanat: "Sori, mutta meillä ei ole mitään yhteistä. Älä pidä yhteyttä. En halua olla tekemisissä. " Varsinkin, jos vastapuolta ei tunne kunnolla tai tällä on aiemmin ongemia ihmissuhteissa (mikä ei tietenkään ole vastapolen vika) mutta nämä kaikki johtaa siihen, että välttämättä aina suorana sanominen ei ole helppoa tai kannattavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vihjailu ja epäsuora viestintä kertoo puutteellisista ihmissuhdetaidoista ja kyvyttömyydestä itse asettaa omia rajojaan. Vihjaillaan, usein hyvin epäloogisestikin, ja oletetaan toisen lukevan ajatuksia, ja annetaan se rajojen asettamisen vastuu sille toiselle. Jokainen on kuitenkin vastuussa omista rajoistaan.[/quote

Näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä vihaisia kommentteja.

Ap sulla on kaksi vaihtoehtoa. Sanoa suoraan heti, tai ensin vihjata ja sitten sanoa suoraan jos ei mene viesti perille. Vihjata voit vitkuttelemalla viesteihin vastaamisella tai olemalla kiireinen ettet ehdi sopia tapaamisia, kertomalla omista kuulumisista vaan lyhyesti kysyttäessä. Minulle on tehty samaa ja sattuuhan se, mutta noista vihjeistä olen tajunnut ettei toista kiinnosta.

Miksi vihjailla? Minusta se on halventavaa ja jos huomaan jonkun tätä tekevän niin arvostus sitä ihmistä kohtaan loppuu heti. Odotan ihmisarvoista kohtelua mitä vihjailu ei ole.

Samoin. Vihjailu ei ole rehellistä, vaan oman vastuun pakoilua. Ihmisarvoinen kohtelu nimenomaan, ellet sitten ole todellisuudessa hänen vihamiehensä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihjailu ja epäsuora viestintä kertoo puutteellisista ihmissuhdetaidoista ja kyvyttömyydestä itse asettaa omia rajojaan. Vihjaillaan, usein hyvin epäloogisestikin, ja oletetaan toisen lukevan ajatuksia, ja annetaan se rajojen asettamisen vastuu sille toiselle. Jokainen on kuitenkin vastuussa omista rajoistaan.

Yleensä henkilö, jolla on normaalit sosiaaliset käytöstavat ymmärtävät "vihjailua." Jos jatkuvast vetoaa kiireisiin, eikä itse ota yhteyttä, niin tällainen henkilö kannattaa jättää rauhaan, koska jostakin syystä hän ei ole innokas pitämään yhteyttä. Nämä kiireisiin vetoamiset ovat silloin vihjailua.  Harva ihminen oikeasti kestäisi tai haluaisi kuulla aina suorat sanat: "Sori, mutta meillä ei ole mitään yhteistä. Älä pidä yhteyttä. En halua olla tekemisissä. " Varsinkin, jos vastapuolta ei tunne kunnolla tai tällä on aiemmin ongemia ihmissuhteissa (mikä ei tietenkään ole vastapolen vika) mutta nämä kaikki johtaa siihen, että välttämättä aina suorana sanominen ei ole helppoa tai kannattavaa. 

Tuo on sinun luulosi, johon pelkurimaisesti pakenet. Uskon, että moni tuota kokenut olisi toivonut rehellisyyttä eikä täyttä toisen alentamista. Pidät toisen tunteita arvottomina. Moni hyväksyy ja arvostaa rehellisyyttä, toisin kuin tuollaista loukkaavaa vedätystä.

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/vieko-ysta…

Lue etenkin viimeinen kappale.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään epäsuoraa viestintää. Se on tylyä ja erittäin epäkunnioittavaa. Ikäänkuin pitää toista ihmistä halpana. Ennemmin suoraa puhetta, ei ilkeyksiä eikä rumuuksia, vaan kauniisti ja jämäkästi kerrot miten asia on. Ihmiset arvostavat tällaista suoruutta, kun sen osaa tehdä oikein. Toki se vaatii taitoa, jota sinulla välttämättä ole, vai olisiko kumminkin?

Kuulostaa teoriassa hienolta, mutta miten tuon toteuttaa käytännössä? Kokemus on osoittanut, että vaikka kuinka kauniisti yrittäisi "kertoa miten asia on", niin ihmiset loukkaantuvat aina. En tiedä, onko edes mahdollista ilmaista tuollaista asiaa niin taitavasti, ettei toinen suutu.

Miksi pelkäät toisen suuttumista? Eikö se ole kuitenkin parempi, kuin alentaa ja halventaa toisen ihmisarvo vihjailuilla ja epäsuoralla viestinnällä? Onko motiivisi asiassa siis kuitenkin itsekäs, et halua että sinulle ollaan vihaisia?

Ystävästä luopuminen on oma oikeus, mutta miten sen tekee onkin taas oma juttunsa. Moraali ja kunnioitus.

Vierailija kirjoitti:

Tuttava voi pitää tiiviisti yhteyttä osaltaan siksikin, että jos nyt asunnontarpeen loputtua ei enää pitäisi yhteyttä, niin vaikuttaisi vain hyväksikäyttäneen sinua. Sen lisäksi siis että haluaa olla ystäväsi. Muussa tilanteessa hänellekin voisi hyvin sopia harvemmat yhteydenpidot.

Majoittamalla ihmisen useasti olet myös epäsuorasti antanut ymmärtää suhteenne olevan tuttavuutta läheisempi. Noin isoja palveluksia kun on epätavanomaisen tehdä etäiselle tuttaville.

Minullekin tuli aloituksesta mieleen, että väärinymmärrys läheisyyden osalta voi olla molemminpuolista. Itse en esim. majoittaisi useita kertoja kuin juuri läheisiäni eli tarvittassa perheenjäseniäni ja ystäviäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihjailu ja epäsuora viestintä kertoo puutteellisista ihmissuhdetaidoista ja kyvyttömyydestä itse asettaa omia rajojaan. Vihjaillaan, usein hyvin epäloogisestikin, ja oletetaan toisen lukevan ajatuksia, ja annetaan se rajojen asettamisen vastuu sille toiselle. Jokainen on kuitenkin vastuussa omista rajoistaan.

Yleensä henkilö, jolla on normaalit sosiaaliset käytöstavat ymmärtävät "vihjailua." Jos jatkuvast vetoaa kiireisiin, eikä itse ota yhteyttä, niin tällainen henkilö kannattaa jättää rauhaan, koska jostakin syystä hän ei ole innokas pitämään yhteyttä. Nämä kiireisiin vetoamiset ovat silloin vihjailua.  Harva ihminen oikeasti kestäisi tai haluaisi kuulla aina suorat sanat: "Sori, mutta meillä ei ole mitään yhteistä. Älä pidä yhteyttä. En halua olla tekemisissä. " Varsinkin, jos vastapuolta ei tunne kunnolla tai tällä on aiemmin ongemia ihmissuhteissa (mikä ei tietenkään ole vastapolen vika) mutta nämä kaikki johtaa siihen, että välttämättä aina suorana sanominen ei ole helppoa tai kannattavaa. 

Kyllä, normaalit sosiaaliset taidot omaava kyllä ymmärtää vihjailua. Mutta se vihjeiden antaja ei välttämättä omaa normaaleja sosiaalisia taitoja. Niinpä ne hänen antamansa "selkeät" vihjeet voivat olla niin huomaamattomia, että niitä ei huomaa normaaleilla eikä normaalia herkemmillä sosiaalisilla taidoilla, vaistoilla tai yhtään millään.

Vihjeiden antajalla voi olla niin voimakkaita sisäisiä ristiriitoja, että vihjeetkin ovat hyvin ristiriitaisia. Eikä niistä siksi ota mitään tolkkua.

Vihjeiden antaja voi lisäksi toistella olevansa niin ujo, yksinäinen ja surullinen, että hän kaipaa jatkuvasti ja päivittäin jonkun seuraa, kun sitä ei paljon ole.

Minua tällainen ujo ja yksinäinen ainakin hämäsi todella loistavan taidokkaasti. Ei ikinä halunnut niin syvää ystävyyttä kuin minä ymmärsin. Hän itse myönsi kaikki nuo ongelmat, että antoi vääriä vihjeitä, oli ristiriitainen, valitti yksinäisyyttä eikä edes suoraan kysyttynä vastannut rehellisesti.

Kun ihmissuhde vielä jatkui etäisempänä, niin aloin vaatimaan asioihin selkeitä vastauksia. Perustelin sen sillä, että en osaa lukea ajatuksia, ymmärrän vihjeet väärin ja en osaa tulkita ristiriitaisuuksia enkä halua enää väärinkäsityksiä. Hän sitten kiukustui siitä, että kaikkeen pitää vastata niin selkeästi, kun asiat eivät kuulemma ole niin selkeitä.

Tuo viimeinen jo vähän huvittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihjailu ja epäsuora viestintä kertoo puutteellisista ihmissuhdetaidoista ja kyvyttömyydestä itse asettaa omia rajojaan. Vihjaillaan, usein hyvin epäloogisestikin, ja oletetaan toisen lukevan ajatuksia, ja annetaan se rajojen asettamisen vastuu sille toiselle. Jokainen on kuitenkin vastuussa omista rajoistaan.

Yleensä henkilö, jolla on normaalit sosiaaliset käytöstavat ymmärtävät "vihjailua." Jos jatkuvast vetoaa kiireisiin, eikä itse ota yhteyttä, niin tällainen henkilö kannattaa jättää rauhaan, koska jostakin syystä hän ei ole innokas pitämään yhteyttä. Nämä kiireisiin vetoamiset ovat silloin vihjailua.  Harva ihminen oikeasti kestäisi tai haluaisi kuulla aina suorat sanat: "Sori, mutta meillä ei ole mitään yhteistä. Älä pidä yhteyttä. En halua olla tekemisissä. " Varsinkin, jos vastapuolta ei tunne kunnolla tai tällä on aiemmin ongemia ihmissuhteissa (mikä ei tietenkään ole vastapolen vika) mutta nämä kaikki johtaa siihen, että välttämättä aina suorana sanominen ei ole helppoa tai kannattavaa. 

Kyllä, normaalit sosiaaliset taidot omaava kyllä ymmärtää vihjailua. Mutta se vihjeiden antaja ei välttämättä omaa normaaleja sosiaalisia taitoja. Niinpä ne hänen antamansa "selkeät" vihjeet voivat olla niin huomaamattomia, että niitä ei huomaa normaaleilla eikä normaalia herkemmillä sosiaalisilla taidoilla, vaistoilla tai yhtään millään.

Vihjeiden antajalla voi olla niin voimakkaita sisäisiä ristiriitoja, että vihjeetkin ovat hyvin ristiriitaisia. Eikä niistä siksi ota mitään tolkkua.

Vihjeiden antaja voi lisäksi toistella olevansa niin ujo, yksinäinen ja surullinen, että hän kaipaa jatkuvasti ja päivittäin jonkun seuraa, kun sitä ei paljon ole.

Minua tällainen ujo ja yksinäinen ainakin hämäsi todella loistavan taidokkaasti. Ei ikinä halunnut niin syvää ystävyyttä kuin minä ymmärsin. Hän itse myönsi kaikki nuo ongelmat, että antoi vääriä vihjeitä, oli ristiriitainen, valitti yksinäisyyttä eikä edes suoraan kysyttynä vastannut rehellisesti.

Kun ihmissuhde vielä jatkui etäisempänä, niin aloin vaatimaan asioihin selkeitä vastauksia. Perustelin sen sillä, että en osaa lukea ajatuksia, ymmärrän vihjeet väärin ja en osaa tulkita ristiriitaisuuksia enkä halua enää väärinkäsityksiä. Hän sitten kiukustui siitä, että kaikkeen pitää vastata niin selkeästi, kun asiat eivät kuulemma ole niin selkeitä.

Tuo viimeinen jo vähän huvittaa.

Niin. Sinulla oli roolisi hänen elämässään. Hänen tunteiden säätelijä. Hän käytti sinua hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihjailu ja epäsuora viestintä kertoo puutteellisista ihmissuhdetaidoista ja kyvyttömyydestä itse asettaa omia rajojaan. Vihjaillaan, usein hyvin epäloogisestikin, ja oletetaan toisen lukevan ajatuksia, ja annetaan se rajojen asettamisen vastuu sille toiselle. Jokainen on kuitenkin vastuussa omista rajoistaan.

Yleensä henkilö, jolla on normaalit sosiaaliset käytöstavat ymmärtävät "vihjailua." Jos jatkuvast vetoaa kiireisiin, eikä itse ota yhteyttä, niin tällainen henkilö kannattaa jättää rauhaan, koska jostakin syystä hän ei ole innokas pitämään yhteyttä. Nämä kiireisiin vetoamiset ovat silloin vihjailua.  Harva ihminen oikeasti kestäisi tai haluaisi kuulla aina suorat sanat: "Sori, mutta meillä ei ole mitään yhteistä. Älä pidä yhteyttä. En halua olla tekemisissä. " Varsinkin, jos vastapuolta ei tunne kunnolla tai tällä on aiemmin ongemia ihmissuhteissa (mikä ei tietenkään ole vastapolen vika) mutta nämä kaikki johtaa siihen, että välttämättä aina suorana sanominen ei ole helppoa tai kannattavaa. 

Kyllä, normaalit sosiaaliset taidot omaava kyllä ymmärtää vihjailua. Mutta se vihjeiden antaja ei välttämättä omaa normaaleja sosiaalisia taitoja. Niinpä ne hänen antamansa "selkeät" vihjeet voivat olla niin huomaamattomia, että niitä ei huomaa normaaleilla eikä normaalia herkemmillä sosiaalisilla taidoilla, vaistoilla tai yhtään millään.

Vihjeiden antajalla voi olla niin voimakkaita sisäisiä ristiriitoja, että vihjeetkin ovat hyvin ristiriitaisia. Eikä niistä siksi ota mitään tolkkua.

Vihjeiden antaja voi lisäksi toistella olevansa niin ujo, yksinäinen ja surullinen, että hän kaipaa jatkuvasti ja päivittäin jonkun seuraa, kun sitä ei paljon ole.

Minua tällainen ujo ja yksinäinen ainakin hämäsi todella loistavan taidokkaasti. Ei ikinä halunnut niin syvää ystävyyttä kuin minä ymmärsin. Hän itse myönsi kaikki nuo ongelmat, että antoi vääriä vihjeitä, oli ristiriitainen, valitti yksinäisyyttä eikä edes suoraan kysyttynä vastannut rehellisesti.

Kun ihmissuhde vielä jatkui etäisempänä, niin aloin vaatimaan asioihin selkeitä vastauksia. Perustelin sen sillä, että en osaa lukea ajatuksia, ymmärrän vihjeet väärin ja en osaa tulkita ristiriitaisuuksia enkä halua enää väärinkäsityksiä. Hän sitten kiukustui siitä, että kaikkeen pitää vastata niin selkeästi, kun asiat eivät kuulemma ole niin selkeitä.

Tuo viimeinen jo vähän huvittaa.

Niin. Sinulla oli roolisi hänen elämässään. Hänen tunteiden säätelijä. Hän käytti sinua hyväksi.

Kyllä vain. Tämän lopulta tajusin minäkin, että minua käytettiin hyväksi. Juurikin tuolla tunne-elämän alueella, mutta myös auttavaisuuttani ja vieraanvaraisuuttani käytettiin hyväksi.

Olen sen jo pitkään tiennyt, että minua on helppo käyttää hyväksi. Siksi olen kerännyt lähipiiriini kilttejä ihmisiä, jotka eivät sitä tee. Olipa karua huomata, että jos en ole tarkkana, niin tuollainen hyväksikäyttäjä pääsee kyllä lähelle. Mutta välillä sitä joutuu näin keski-ikäisenäkin vielä maksamaan oppirahoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään epäsuoraa viestintää. Se on tylyä ja erittäin epäkunnioittavaa. Ikäänkuin pitää toista ihmistä halpana. Ennemmin suoraa puhetta, ei ilkeyksiä eikä rumuuksia, vaan kauniisti ja jämäkästi kerrot miten asia on. Ihmiset arvostavat tällaista suoruutta, kun sen osaa tehdä oikein. Toki se vaatii taitoa, jota sinulla välttämättä ole, vai olisiko kumminkin?

Kuulostaa teoriassa hienolta, mutta miten tuon toteuttaa käytännössä? Kokemus on osoittanut, että vaikka kuinka kauniisti yrittäisi "kertoa miten asia on", niin ihmiset loukkaantuvat aina. En tiedä, onko edes mahdollista ilmaista tuollaista asiaa niin taitavasti, ettei toinen suutu.

Miksi pelkäät toisen suuttumista? Eikö se ole kuitenkin parempi, kuin alentaa ja halventaa toisen ihmisarvo vihjailuilla ja epäsuoralla viestinnällä? Onko motiivisi asiassa siis kuitenkin itsekäs, et halua että sinulle ollaan vihaisia?

Ei minua toisen suuttumus pelota, ainakaan jos siitä ei aiheudu käytännön ongelmia. Mutta eihän ihmisten loukkaaminen ole mikään sellainen asia, johon pitäisi pyrkiä. Ei minusta alenna toisen ihmisarvoa, jos en varsinaisesti pane välejä poikki ja hän luulee että yhteydenpito on vain jäänyt elämäntilanteen ja kiireiden takia. Halventavampaa on, jos sanon totuudenmukaisesti, että inhoan sinua ja olet mielestäni tosi typerä ja tylsä tyyppi.

Tämä sillä varauksella, että tietenkin vähän riippuu tapauksesta, miten kannattaa menetellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään epäsuoraa viestintää. Se on tylyä ja erittäin epäkunnioittavaa. Ikäänkuin pitää toista ihmistä halpana. Ennemmin suoraa puhetta, ei ilkeyksiä eikä rumuuksia, vaan kauniisti ja jämäkästi kerrot miten asia on. Ihmiset arvostavat tällaista suoruutta, kun sen osaa tehdä oikein. Toki se vaatii taitoa, jota sinulla välttämättä ole, vai olisiko kumminkin?

Kuulostaa teoriassa hienolta, mutta miten tuon toteuttaa käytännössä? Kokemus on osoittanut, että vaikka kuinka kauniisti yrittäisi "kertoa miten asia on", niin ihmiset loukkaantuvat aina. En tiedä, onko edes mahdollista ilmaista tuollaista asiaa niin taitavasti, ettei toinen suutu.

Miksi pelkäät toisen suuttumista? Eikö se ole kuitenkin parempi, kuin alentaa ja halventaa toisen ihmisarvo vihjailuilla ja epäsuoralla viestinnällä? Onko motiivisi asiassa siis kuitenkin itsekäs, et halua että sinulle ollaan vihaisia?

Ei minua toisen suuttumus pelota, ainakaan jos siitä ei aiheudu käytännön ongelmia. Mutta eihän ihmisten loukkaaminen ole mikään sellainen asia, johon pitäisi pyrkiä. Ei minusta alenna toisen ihmisarvoa, jos en varsinaisesti pane välejä poikki ja hän luulee että yhteydenpito on vain jäänyt elämäntilanteen ja kiireiden takia. Halventavampaa on, jos sanon totuudenmukaisesti, että inhoan sinua ja olet mielestäni tosi typerä ja tylsä tyyppi.

Tämä sillä varauksella, että tietenkin vähän riippuu tapauksesta, miten kannattaa menetellä.

Oletat että luulee, että yhteydenpito on jäänyt elämäntilanteen takia, mutta todellisuueessa todennäköisesti huomaa toimintasi ja kokee, että on sinulle niinkin arvoton. Se se vasta loukkaakin, ja saattaa katkeroittaakin. Ei pidä aliarvioida ihmisiä ja olettaa, ettei kukaan osaisi katsoa kieroilusi läpi...

Ja onko sinusta suoraan sanominen sitä, että tölväistään rumimmat ajatukset toisen naamalle?

Mars ihmissuhdetaitokurssille siitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään epäsuoraa viestintää. Se on tylyä ja erittäin epäkunnioittavaa. Ikäänkuin pitää toista ihmistä halpana. Ennemmin suoraa puhetta, ei ilkeyksiä eikä rumuuksia, vaan kauniisti ja jämäkästi kerrot miten asia on. Ihmiset arvostavat tällaista suoruutta, kun sen osaa tehdä oikein. Toki se vaatii taitoa, jota sinulla välttämättä ole, vai olisiko kumminkin?

Kuulostaa teoriassa hienolta, mutta miten tuon toteuttaa käytännössä? Kokemus on osoittanut, että vaikka kuinka kauniisti yrittäisi "kertoa miten asia on", niin ihmiset loukkaantuvat aina. En tiedä, onko edes mahdollista ilmaista tuollaista asiaa niin taitavasti, ettei toinen suutu.

Miksi pelkäät toisen suuttumista? Eikö se ole kuitenkin parempi, kuin alentaa ja halventaa toisen ihmisarvo vihjailuilla ja epäsuoralla viestinnällä? Onko motiivisi asiassa siis kuitenkin itsekäs, et halua että sinulle ollaan vihaisia?

Ei minua toisen suuttumus pelota, ainakaan jos siitä ei aiheudu käytännön ongelmia. Mutta eihän ihmisten loukkaaminen ole mikään sellainen asia, johon pitäisi pyrkiä. Ei minusta alenna toisen ihmisarvoa, jos en varsinaisesti pane välejä poikki ja hän luulee että yhteydenpito on vain jäänyt elämäntilanteen ja kiireiden takia. Halventavampaa on, jos sanon totuudenmukaisesti, että inhoan sinua ja olet mielestäni tosi typerä ja tylsä tyyppi.

Tämä sillä varauksella, että tietenkin vähän riippuu tapauksesta, miten kannattaa menetellä.

Menetkö aina muutenkin siitä missä on aita matalin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään epäsuoraa viestintää. Se on tylyä ja erittäin epäkunnioittavaa. Ikäänkuin pitää toista ihmistä halpana. Ennemmin suoraa puhetta, ei ilkeyksiä eikä rumuuksia, vaan kauniisti ja jämäkästi kerrot miten asia on. Ihmiset arvostavat tällaista suoruutta, kun sen osaa tehdä oikein. Toki se vaatii taitoa, jota sinulla välttämättä ole, vai olisiko kumminkin?

Kuulostaa teoriassa hienolta, mutta miten tuon toteuttaa käytännössä? Kokemus on osoittanut, että vaikka kuinka kauniisti yrittäisi "kertoa miten asia on", niin ihmiset loukkaantuvat aina. En tiedä, onko edes mahdollista ilmaista tuollaista asiaa niin taitavasti, ettei toinen suutu.

Miksi pelkäät toisen suuttumista? Eikö se ole kuitenkin parempi, kuin alentaa ja halventaa toisen ihmisarvo vihjailuilla ja epäsuoralla viestinnällä? Onko motiivisi asiassa siis kuitenkin itsekäs, et halua että sinulle ollaan vihaisia?

Ei minua toisen suuttumus pelota, ainakaan jos siitä ei aiheudu käytännön ongelmia. Mutta eihän ihmisten loukkaaminen ole mikään sellainen asia, johon pitäisi pyrkiä. Ei minusta alenna toisen ihmisarvoa, jos en varsinaisesti pane välejä poikki ja hän luulee että yhteydenpito on vain jäänyt elämäntilanteen ja kiireiden takia. Halventavampaa on, jos sanon totuudenmukaisesti, että inhoan sinua ja olet mielestäni tosi typerä ja tylsä tyyppi.

Tämä sillä varauksella, että tietenkin vähän riippuu tapauksesta, miten kannattaa menetellä.

Oletat että luulee, että yhteydenpito on jäänyt elämäntilanteen takia, mutta todellisuueessa todennäköisesti huomaa toimintasi ja kokee, että on sinulle niinkin arvoton. Se se vasta loukkaakin, ja saattaa katkeroittaakin. Ei pidä aliarvioida ihmisiä ja olettaa, ettei kukaan osaisi katsoa kieroilusi läpi...

Ja onko sinusta suoraan sanominen sitä, että tölväistään rumimmat ajatukset toisen naamalle?

Mars ihmissuhdetaitokurssille siitä!

Onpa kiva, että tiedät ihmissuhdetaitoni noin tarkkaan.

Olen vain huomannut, että vaikka ihmisille yrittäisi kuinka kauniisti sanoa asioita niin kuin ne ovat, niin he loukkaantuvat kuitenkin. Ja jos rumasti puhuisi, niin silloin tietysti suuttuisivat vielä enemmän, sehän on selvää. Moni haluaa tietää totuuden, mutta ei sitten kuitenkaan kestä sen kuulemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään epäsuoraa viestintää. Se on tylyä ja erittäin epäkunnioittavaa. Ikäänkuin pitää toista ihmistä halpana. Ennemmin suoraa puhetta, ei ilkeyksiä eikä rumuuksia, vaan kauniisti ja jämäkästi kerrot miten asia on. Ihmiset arvostavat tällaista suoruutta, kun sen osaa tehdä oikein. Toki se vaatii taitoa, jota sinulla välttämättä ole, vai olisiko kumminkin?

Kuulostaa teoriassa hienolta, mutta miten tuon toteuttaa käytännössä? Kokemus on osoittanut, että vaikka kuinka kauniisti yrittäisi "kertoa miten asia on", niin ihmiset loukkaantuvat aina. En tiedä, onko edes mahdollista ilmaista tuollaista asiaa niin taitavasti, ettei toinen suutu.

Miksi pelkäät toisen suuttumista? Eikö se ole kuitenkin parempi, kuin alentaa ja halventaa toisen ihmisarvo vihjailuilla ja epäsuoralla viestinnällä? Onko motiivisi asiassa siis kuitenkin itsekäs, et halua että sinulle ollaan vihaisia?

Ei minua toisen suuttumus pelota, ainakaan jos siitä ei aiheudu käytännön ongelmia. Mutta eihän ihmisten loukkaaminen ole mikään sellainen asia, johon pitäisi pyrkiä. Ei minusta alenna toisen ihmisarvoa, jos en varsinaisesti pane välejä poikki ja hän luulee että yhteydenpito on vain jäänyt elämäntilanteen ja kiireiden takia. Halventavampaa on, jos sanon totuudenmukaisesti, että inhoan sinua ja olet mielestäni tosi typerä ja tylsä tyyppi.

Tämä sillä varauksella, että tietenkin vähän riippuu tapauksesta, miten kannattaa menetellä.

Oletat että luulee, että yhteydenpito on jäänyt elämäntilanteen takia, mutta todellisuueessa todennäköisesti huomaa toimintasi ja kokee, että on sinulle niinkin arvoton. Se se vasta loukkaakin, ja saattaa katkeroittaakin. Ei pidä aliarvioida ihmisiä ja olettaa, ettei kukaan osaisi katsoa kieroilusi läpi...

Ja onko sinusta suoraan sanominen sitä, että tölväistään rumimmat ajatukset toisen naamalle?

Mars ihmissuhdetaitokurssille siitä!

Onpa kiva, että tiedät ihmissuhdetaitoni noin tarkkaan.

Olen vain huomannut, että vaikka ihmisille yrittäisi kuinka kauniisti sanoa asioita niin kuin ne ovat, niin he loukkaantuvat kuitenkin. Ja jos rumasti puhuisi, niin silloin tietysti suuttuisivat vielä enemmän, sehän on selvää. Moni haluaa tietää totuuden, mutta ei sitten kuitenkaan kestä sen kuulemista.

Miksi sinua haittaa, jos vähän loukkaisitkin jotakuta kenestä haluat eroon?

Onko sinulla muutenkin tapana miellyttää muita itsesi kustannuksella?

Onko sinulla usein hankala asettaa omia rajojasi, käveleekö ihmiset useinkin ylitsesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään epäsuoraa viestintää. Se on tylyä ja erittäin epäkunnioittavaa. Ikäänkuin pitää toista ihmistä halpana. Ennemmin suoraa puhetta, ei ilkeyksiä eikä rumuuksia, vaan kauniisti ja jämäkästi kerrot miten asia on. Ihmiset arvostavat tällaista suoruutta, kun sen osaa tehdä oikein. Toki se vaatii taitoa, jota sinulla välttämättä ole, vai olisiko kumminkin?

Kuulostaa teoriassa hienolta, mutta miten tuon toteuttaa käytännössä? Kokemus on osoittanut, että vaikka kuinka kauniisti yrittäisi "kertoa miten asia on", niin ihmiset loukkaantuvat aina. En tiedä, onko edes mahdollista ilmaista tuollaista asiaa niin taitavasti, ettei toinen suutu.

Miksi pelkäät toisen suuttumista? Eikö se ole kuitenkin parempi, kuin alentaa ja halventaa toisen ihmisarvo vihjailuilla ja epäsuoralla viestinnällä? Onko motiivisi asiassa siis kuitenkin itsekäs, et halua että sinulle ollaan vihaisia?

Ei minua toisen suuttumus pelota, ainakaan jos siitä ei aiheudu käytännön ongelmia. Mutta eihän ihmisten loukkaaminen ole mikään sellainen asia, johon pitäisi pyrkiä. Ei minusta alenna toisen ihmisarvoa, jos en varsinaisesti pane välejä poikki ja hän luulee että yhteydenpito on vain jäänyt elämäntilanteen ja kiireiden takia. Halventavampaa on, jos sanon totuudenmukaisesti, että inhoan sinua ja olet mielestäni tosi typerä ja tylsä tyyppi.

Tämä sillä varauksella, että tietenkin vähän riippuu tapauksesta, miten kannattaa menetellä.

Oletat että luulee, että yhteydenpito on jäänyt elämäntilanteen takia, mutta todellisuueessa todennäköisesti huomaa toimintasi ja kokee, että on sinulle niinkin arvoton. Se se vasta loukkaakin, ja saattaa katkeroittaakin. Ei pidä aliarvioida ihmisiä ja olettaa, ettei kukaan osaisi katsoa kieroilusi läpi...

Ja onko sinusta suoraan sanominen sitä, että tölväistään rumimmat ajatukset toisen naamalle?

Mars ihmissuhdetaitokurssille siitä!

Onpa kiva, että tiedät ihmissuhdetaitoni noin tarkkaan.

Olen vain huomannut, että vaikka ihmisille yrittäisi kuinka kauniisti sanoa asioita niin kuin ne ovat, niin he loukkaantuvat kuitenkin. Ja jos rumasti puhuisi, niin silloin tietysti suuttuisivat vielä enemmän, sehän on selvää. Moni haluaa tietää totuuden, mutta ei sitten kuitenkaan kestä sen kuulemista.

Miksi sinua haittaa, jos vähän loukkaisitkin jotakuta kenestä haluat eroon?

Onko sinulla muutenkin tapana miellyttää muita itsesi kustannuksella?

Onko sinulla usein hankala asettaa omia rajojasi, käveleekö ihmiset useinkin ylitsesi?

Joo kuule ei. Tässä ei ole tuollaisesta kysymys ollenkaan. Pointtini oli ihan eri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään epäsuoraa viestintää. Se on tylyä ja erittäin epäkunnioittavaa. Ikäänkuin pitää toista ihmistä halpana. Ennemmin suoraa puhetta, ei ilkeyksiä eikä rumuuksia, vaan kauniisti ja jämäkästi kerrot miten asia on. Ihmiset arvostavat tällaista suoruutta, kun sen osaa tehdä oikein. Toki se vaatii taitoa, jota sinulla välttämättä ole, vai olisiko kumminkin?

Kuulostaa teoriassa hienolta, mutta miten tuon toteuttaa käytännössä? Kokemus on osoittanut, että vaikka kuinka kauniisti yrittäisi "kertoa miten asia on", niin ihmiset loukkaantuvat aina. En tiedä, onko edes mahdollista ilmaista tuollaista asiaa niin taitavasti, ettei toinen suutu.

Miksi pitäisi suuttua siitä, ettei toiveet kohtaa. Sellaista elämä on. Kyllä extroverteiltakin vaaditaan itsereflektiota, ymmärtää etteivät kaikki toivo samoja asioita ja olla ottamatta sitä henk.koht. loukkauksena.

Lutikkahan sinä olet, juoniva manipulaattori, kuvottava saasta. Jätä ystäväsi rauhaan, hän pääsee myötäsi paljosta pahasta. Olet olevinasi hyvä ihminen, mutta demonihan sinä olet. Kuvotat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä sama tilanne, PAITSI että en pidä henkilöä mukavana ja minun on käytännön syistä pakko majoittaa häntä, vaikka en todellakaan haluaisi. Etäisyyden ottaminen ja omana itsenään oleminen on vaikeaa, kun hän niin voimakkaasti odottaa ja vaatii jotain muuta. Sitten kun elämäntilanne muuttuu, nostan kytkintä, mutta näyttää siltä etten voi tehdä sitä vielä pitkään aikaan.

Mikä ihme voi olla tällainen käytännön syy? Sinäkin hyödyt jotenkin tuosta henkilöstä joten et voi suututtaa häntä tai jää omat edut saamatta? Eikö näitä voi hankkia mitenkään muuten?

Käytännön syy voi olla esim., että se kaveri on asunnon omistaja. Vaatii majoitusta aika ajoin ja jos ei saa, potkaisee vuokralaisen pellolle.

Kannattaisi hommaa vuokra-asunto muualta. Lue sopimukset ja ota selvää lakiasioista. Onko hän oikeasti vaatimassa majoitusta? vai etkö vain saa sanottua hänelle asiasta ja takerrut omiin pelkoihisi? Pelkosi eivät välttämättä ole toteutuvia, vaan ihan omassa päässäsi.

Kenen pitäisi hommata vuokra-asunto muualta? Sanoin vain, että aiemman kommentoijan kaveri VOI olla asunnon omistaja.

Jos olisin puhunut itsestäni, niin silti tuo kommenttisi olisi omituinen. Kai ihminen itse tietää, vaatiiko vuokranantaja majoitusta vai eikö vaadi, tai onko mahdollisuutta muuttaa jonnekin muualle vai ei. Vuokrasopimuksen lukeminenkin on sellainen asia, jonka jokainen varmaan tajuaa tehdä ilman neuvomista.