Millaista elämää pidät kadehdittavana?

Kadehdin vapautta. Ihmisiä, joiden työnkuva on sellainen, että he voivat esimerkiksi järjestää halutessaan milloin vain muutaman päivän vapaata vaikka ulkomaanmatkaa varten. Myös taloudellista vapautta, että normaalit kivat asiat ovat rahan puolesta toteutettavissa, esim. just matkat.

Omassa elämässä ei varsinaisesti ole mitään huonosti ja olen kyllä onnellinen, aina on kuitenkin jotain mitä ei voi saada. Juuri nyt pimeään ja kylmään vuodenaikaan kadehdin lapsettomia tuttujani, jotka matkustelevat lämpimissä kaukomaissa, lasten kanssa ei samaan pysty monestakin syystä, koulujen poissa olot, taloudellinen puoli, kahdestaan pääsee tietenkin halvemmalla jne. Kadehdin myös kaikkia energisiä vanhempia, jotka jaksavat loputtomasti touhuta ja mennä, lasten kanssa ja ilman, jumpata, juosta ja kuskata lapsia treeneihin, osallistua kaiken maailman myyjäisiin jne. Itse teen kyllä osan näistä (en myyjäisiä), mutta kyllä se välillä tuntuu niin kovin rankalta. Ehkä muutkin kokee sen näin, ulos annettu kuva vaan ei sitä kerro.

Osa-aikatyön tekijöitä. Tein itsekin 80-prossasta vielä vuosi sitten, vaikka rahaa tuli vähemmän niin sitä on ikävä...

Nyt mulla on kateudesta tavoite: etsin työtä, jossa tienaisin nykyisen palkkani kolme- tai nelipäiväisellä työviikolla. Oon hieman alipakattu nykyisellään joten pitäisi olla mahdollista, toivottavasti pääsen kateudestani vielä tämän vuoden aikana!

Rehellisesti sanottuna tällä hetkellä kadehdin niitä joilla on elämässä rakastava kumppani.

Muistan vielä hyvin kun itsellä oli sellainen kumppani jonka lähellä oli aina hyvä olla. Aina hymyilin kun tapasin hänet (vaikka olisi ollut kuinka p@#ka päivä).

Nyt on elämässä kaikki kunnossa ja myös lähes kaiken saavuttanut mitä on haaveillut mutta nyt vain puuttuu se jonka kanssa jakaisi kaiken.

Heitä joilla on kiva työpaikka, raskasta fyysistäkin, tarkoitan hyvä ilmapiiri.  Nuorena kadehdin heitä joiden ei tarvinnut pelätä.  Sitten tahdoin ottaa takaisin myöhemmin kun pääsin omilleni.

Uskon nytkin että Suomessa on melko harvinaista, joku tosiaan on tyytyväinen elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Osa-aikatyön tekijöitä. Tein itsekin 80-prossasta vielä vuosi sitten, vaikka rahaa tuli vähemmän niin sitä on ikävä...

Nyt mulla on kateudesta tavoite: etsin työtä, jossa tienaisin nykyisen palkkani kolme- tai nelipäiväisellä työviikolla. Oon hieman alipakattu nykyisellään joten pitäisi olla mahdollista, toivottavasti pääsen kateudestani vielä tämän vuoden aikana!

Osa-aikatyö on hyvä asia jolle se sopii, olin paljon onnellisempi itsekin kuin isompipalkkaisessa.

Kadehdin niitä, joilla on oikeasti onnellinen, tasapainoinen ja toista kunnioittava parisuhde. Haluaisin saada sellaisen vielä itsekin.

Sellasia, joilla on terve itsetunto, oma perhe, läheisiä ystäviä, koti jota ei tosta vaan voi viedä alta ja kykenee tuntemaan ja myös tuntee onnellisuutta.

Itsellä ei näistä ole mitään ja se tuntuu todella pahalta.

"Pilalle hemmoteltuja" ihmisiä, eli sellaisia joilla normaali lapsuus ja perusturvallinen rakastava ilmapiiri kotona, lupa itkeä ja lupa nauraa, eikä mitään epäjohdonmukaista häpeäkasvatusta.

Kun tuollaiset perusasiat ovat olleet kunnossa, elämä menee kuin itsekseen.

Ihmiset eivät ehkä tajuakaan kuinka paljon saavat etumatkaa, kun tuollainen itsestään selvä asia on kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Minttu Räikkösen.

Miksi ihmeessä?

Itse en ikinä haluaisi hänen elämäänsä. Varmaan aika yksinäistä elämää. Rahaa toki on, mutta ei se pelkästään mitään onnea tuo.

En pidä kadehdittavana mutta vähän rassaa nyt mieltä kuin kuningatar elizabeth2 on juonut tarjoiltuna tyhjään vatsaan niin paljon lipton teetä että häneltä on tullut kakkapökäle siitä.

Hyvä jos minä saisin kerran elämässäni teetä edes kerran kupillisen tarjoiltuna.

Ihmiset, jotka on onnellisia ja elämäänsä tyytyväisiä, on kadehdittavia. Jotka ovat selvinneet vastoinkäymisistäkin ja ovat silti vahvoja ja rauhallisia. Joilla on oma vahva näkemys ja joita ei kaikki tuulet heiluttele.  

Ihailen ihmisiä, jotka on aikaansaavia, reippaita, liikunnallisia ja hyväntuulisia ja jotka on rakentaneet kivan näköisen elämän. Pariskuntia, jotka on pysyneet yhdessä vaikeuksista huolimatta ja katselevat jossain vaiheessa yhdessä seuraavan sukupolven touhuja. Joiden välillä selvästi on kipinää vielä vuosienkin jälkeen. 

Kadehdin kaunista kotia ja ihanaa kesämökkkiä, jonne mennä omien läheisten kanssa. Esimerkiksi niitä, jotka saa viettää perhejuhannusta unelmaympäristössä saaristossa, tai joilla on vapaa-ajan koti jossain ulkomailla, vaikka Italiassa. 

Sellainenkin on kadehdittavaa että ihmiset on jotenkin sivistyneen ja tyylikkään oloisia ja elävät sen mukaista elämää.

Elämää, jossa voi valita seuransa.

Niitä, joilla on työpaikka. Mikä tahansa.

Sellaista että elää sellaista elämää kuin haluaa muiden mielipiteistä välittämättä, omien arvojensa ja unelmiensa mukaisesti. Ja sellaista että pysähtyy nauttimaan saavutuksistaan eikä aina vaan tavoittele seuraavaa maalia.

Sanon usein että kadehdin lukioaikaisen parhaan ystäväni elämää, se on juuri sellaista josta hän jo teininä haaveili. Iso perhe, itse rakennettu talo maalla, paljon eläimiä ja kummallakin puolisolla ammatit joista he pitävät ja jotka mahdollistavat paljon yhteistä aikaa perheelle.

Asun itse ulkomailla ja paperilla mun elämä vaikuttaa joltain jet set luksukselta, minullakin on asiat hyvin, ihana perhe ja olen saanut toteuttaa monia unelmiami mutta samanlaista sielunrauhaa ja tasapainoa en ole saavuttanut kuin ystäväni.

Rakastan käydä heidän luonaan, se onni, lämpö ja rakkaus joka siitä kodista huokuu kietoo vieraatkin sisäänsä. Sanon aina lähteväni mielenterveydlomalle sinne mennessäni.

Hiljaista, rauhallista, yksinkertaista ja luonnonläheistä elämää sen verran syrjässä, ettei liikenteen ääni kuulu, mutta ei ihan korvessa kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

En pidä kadehdittavana mutta vähän rassaa nyt mieltä kuin kuningatar elizabeth2 on juonut tarjoiltuna tyhjään vatsaan niin paljon lipton teetä että häneltä on tullut kakkapökäle siitä.

Hyvä jos minä saisin kerran elämässäni teetä edes kerran kupillisen tarjoiltuna.

60kuppia voi mennä tunnissa tältä liptonia jos on paljon töitä buckinghamin palatsissa ja hänellä on välineitä jolla voi tehdä punnan seteleitä buckinghamin palatsissa.

Sanotaanko näin että 45 kuppia tunnissa ja monta tuntia perätysten, se tekee jotain 360 kuppia päivässä. Paskaa lensi teestä kuin hän joi tyhjään kehoon 960kuppia päivässä. Haluatteko lisää tälläistä pakoilevaa kuningas monarkiaa joka haluaa pakoilla teellä.

Kadehdin herttuatar Catherinea ja kaikkea, mitä hänen elämäänsä kuuluu. 

"Täydellinen" elämä esim. Floridan lämmössä, erittäin hyväpalkkainen työ ja pysyvä myöskin.

Kadehdin ihmisiä, joilla on ollut ihan tavallinen lapsuus.

Onnellisuus ja mielenrauha ovat tosi kadehdittavia asioita, ei saa millään rahalla.