Huonon provon innoittamana: Miksi lapselle ei haluta hyvää koulutusta?
Tuossa oli tuo huono proto, missä äiti iloitsi, kun tyttö ei hakenutkaan lukioon vaan siivoajaksi.
Mutta ei se nyt niin kauas todellisuudesta heitä. Ite oon aina miettinyt, että mikä voi olla se syy, ettei vanhemmat kannusta lasta opiskelemaan?
Itse olen korkeasti koulutettu, minun vanhemmat eivät olleet. Eivät olleet käyneet mitään kouluja, mutta töissä olivat aina. Meitä kannustettiin opiskelemaan. Mutta veljeni vaimoineen olivat tyttärensä kohdalla ihan avoimesti lukiota vastaan. Kuulema kokkilinja oli hyvä ja ainoa vaihtoehto. Tytöllä oli kuitenkin hyvä keskiarvo ja halusi opettajaksi.
Itselle tuntuu ainoalta vaihtoehdolta tukea ja kannustaa lapsia kouluttautumaan niin pitkälle kuin haluavat. Eikö se ole ihan perusasia, että lapsilleen haluaa parempaa ku on itsellä on? Mikä on syynä koulutuksen vastustamiseen? Eikö sitä vain tajuta pitää tärkeänä?
Jos lapsi oikeasti haluaisi siivoajaksi ja pää ei riitä pitemmälle, minäkin siihen suostuisin. Mutta se, ettei edes nähdä mahdollisuuksia...
Kommentit (25)
Mikä on nykyään hyvä koulutus?
Nyt tai lähivuosina hankitulla koulutuksella voi pärjätä työmaailmassa 10-20 vuotta, mutta sitten saatetaan vetää matto alta.
Työt siirretään ulkomaille tai automatiikka korvaa työntekijän.
Onhan noita vaikka kuinka paljon, jotka hokevat "amis se vaan tienaa enemmän" ja pitävät lukiota vain tienä huuhaahumanistien työttömyyteen. Vähätellään koulutuksen merkitystä, koska ajatellaan että duunarihommat on rahakkaampia. Mikä on tietysti ihan tottakin usein, mutta ei tietenkään aina.
Minusta paras vaihtoehto olisi kannustaa lukioon ja sanoa, että jos se ei maistu niin sitten voi vaihtaa. Lukiosta on kuitenkin paljon helpompi lähteä yliopistoon jos siltä tuntuu. Amikseen pääsee lukion jälkeenkin.
Vierailija kirjoitti:
Eihän sekään ole täysin ymmärrettävää (muuta kuin epärealistisena itsekkyytenä), että äiti haluaa lapselleen lukion + korkeakoulututkinnon, vaikka lapsi ei ole lukijatyyppiä. Ainakaan se asenne ei ole perusteltu lapsen onnellisuudella.
Meillä vähän näin, kun vaikka kuinka yrittää kannustaa, ei lukuhommat kiinnosta. Lähipiirissä on lisäksi nähty, ettei lukuinto riitä, jos itsevarmuus puuttuu. Sitten on monia lukion nuorena käymättömiä, jotka ovat aikuisena paikkailleet osaamistaan, saaneet jalan jo nuorena työelämään ja hyvin näkyy menevän, että reittejä on monia.
Vierailija kirjoitti:
Yleinen halveksunta koulutusta kohtaan alkaa kotoa. Jos vanhemmat eivät itse lue lainkaan eivätkä arvosta "lukuhommia", välittyy asenne lapsillekin. Kaikki vieras voi pelottaa, joten siihen suhtaudutaan torjuvasti. Onhan näistä ties mitä muistelmiakin, joissa duunarivanhempien lapsi lähtee sukunsa ensimmäisenä kouluttautumaan pidemmälle, ja vanhemmat alkavat karttaa opiskellutta lastaan ja suosia sisarusta, joka valitsi vanhempiensa ammattin tmv.
Duunarin lapsella on kivinen tie esim. Aalto Yliopistossa. Kauppakorkeat ovat pullollaan eliittinuoria tai sitten isillä on oma yritys. On todella vaikeaa löytää kavereita, duunipaikkoja ja onnistua opinnoissa kuten muut. Tätä on tutkittu ja vain alle 10% opiskelijoista omaa duunariperhetaustan.
Täytyypi olla tosi kova itsetunto ja motivaatio, että näistä lähtökohdista pärjää, kun joutuu samalla rahoittamaan opiskelun työnteolla, joka lykkää valmistumista. Siivojaksi kun opiskelee on esimiestehtävät auki jo muutaman vuoden työkokemuksen jälkeen. Suosittelen!
Mäkin "halusin" 15-vuotiaana kosmetologiksi. Olen tohtori ja tutkija. 😁