Huonon provon innoittamana: Miksi lapselle ei haluta hyvää koulutusta?

En keksi mitään hyvää syytä. Syinä voivat kyllä olla vaikka huono itsetunto, ajatellaan, että mitä se nyt luulee olevansa, parempi kuin vanhempansa? Tai sitten taloudelliset syyt, nekin ovat melko huonoja Suomen kaltaisessa maassa. Hyvä koulutus ei välttämättä tarkoita korkeaa koulutusta, sehän tarkoittaa myös sopivaa koulutusta. Sopivaa kullekin yksilölle. Tuossa provossa tuli kyllä melkein hauskasti esille ne kliseet, joita tähän aiheeseen liittyy. Kai tuollaista vieläkin on. 

Mun äiti oli lukenut yliopistossa kieliä, ja silti oli tuollainen kuin sen ketjun ap. Asennevammainen ja sadisti. Häijy paska idi.ootti luuseri.

Ohis, mun täytyy (tämä olisi oikeastaan pitänyt sanoa siinä huonossa provossa) sanoa, että ylipäänsä "kun ei pää pidemmälle riitä" on tosi -90-lukulaista ajattelua minkä tahansa ammatin kohdalla. Eivät ihmiset enää mene suorassa uraputkessa, huomasin aikanaan siivotessani sairaalaa: vastaan tuli entisiä ompelijoita, elektroniikkateollisuuden ja media-alan työntekijöitä, myöhemmin insinöörejä ja tietysti toisia itseään ja elämän tarkoitusta etsiviä humanisteja, joiden on myös rahoitettava elämänsä kenen milläkin tavoin. Minulle ensimmäinen ammatti maksoi asuntolainan, kustansi myöhemmät yliopisto-opinnot ja mahdollisti nykyisen elämäntyylin, joten en suinkaan pidä sitä karmeimpana kohtalona maailmassa.

Korkeampi koulutus = elämä parempaa kuin itsellä? Mun mielestä ei nämä korreloi yhtään mitenkään. Kyllä se elämän mielekkyys tulee muista asioista kuin kouluista. Tietysti jos lasta kiinnostaa opiskella, niin totta kai kannustan, mutta en todellakaan ajattele, että jos lapseni ei halua ammattikoulun jälkeen opiskella enempää, niin hänellä tulisi olemaan huono tulevaisuus, koska ei opiskellut enempää.

Minusta on tärkeämpää se, että kannustaa lasta toteuttamaan unelmansa. Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että laulutaidoton lapsi haluaa uudeksi Lady Gagaksi ja vanhemmat sokeina vieressä tsemppaavat. Tarkoitan niitä realistisia haaveita.

Poikani on halunnut kokiksi ihan pienestä pitäen. Kun muut pojat leikkivät poliiseja, minun poikani leikki kokkia. Kokkihaave ei missään vaiheessa muuttunut matkanvarrella ja oli ilman muuta ykkösvalinta kun yhteishaun aika tuli. Poijan keskiarvo oli 9,4, joten valinnanvaraa olisi ollut. Itse olen korkeasti koulutettu, mutta minulle oli itsestään selvää tukea poikaa tavoitteessaan sen sijaan, että olisin patistanut häntä "varmuuden vuoksi" lukioon. Ajattelin, että koulua ehtii sitten myöhemminkin käymään. Nykypäivänä ihmiset vaihtavat helposti alaa ja opiskelevat useita tutkintoja.

Poika on työskennellyt nyt kymmenen vuotta kokkina ja on edelleen unelma-ammatissaan :)

No, mikäs nyt on hyvä ja mikä huono koulutus? Onko ap:n mielestä siistijän koulutus huono koulutus? Pitäisi ymmärtää että koulutuksen ei pitäisi olla päämäärä vaan väline. Väline saada riittävä pätevyys haluamaansa työhön ja sitä kautta työpaikka. Miksi esimerkiksi siistijän-ammattia harjoittavan pitäisi käydä ensin se lukio, sitten jokin toinen ammatti-/tai korkeakoulu ja sitten vasta opiskella siistijäksi? Sehän on sekä tältä ihmiseltä ajan hukkaa, mutta myös yhteiskunnalle rahan hukkaa. Parempi opiskella suoraan siihen ammattiin mitä haluaa tehdä. Jos myöhemmin haluaakin tehdä jotain muuta, niin opiskelee sitten lisää.

Yleinen halveksunta koulutusta kohtaan alkaa kotoa. Jos vanhemmat eivät itse lue lainkaan eivätkä arvosta "lukuhommia", välittyy asenne lapsillekin. Kaikki vieras voi pelottaa, joten siihen suhtaudutaan torjuvasti. Onhan näistä ties mitä muistelmiakin, joissa duunarivanhempien lapsi lähtee sukunsa ensimmäisenä kouluttautumaan pidemmälle, ja vanhemmat alkavat karttaa opiskellutta lastaan ja suosia sisarusta, joka valitsi vanhempiensa ammattin tmv.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on tärkeämpää se, että kannustaa lasta toteuttamaan unelmansa. Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että laulutaidoton lapsi haluaa uudeksi Lady Gagaksi ja vanhemmat sokeina vieressä tsemppaavat. Tarkoitan niitä realistisia haaveita.

Poikani on halunnut kokiksi ihan pienestä pitäen. Kun muut pojat leikkivät poliiseja, minun poikani leikki kokkia. Kokkihaave ei missään vaiheessa muuttunut matkanvarrella ja oli ilman muuta ykkösvalinta kun yhteishaun aika tuli. Poijan keskiarvo oli 9,4, joten valinnanvaraa olisi ollut. Itse olen korkeasti koulutettu, mutta minulle oli itsestään selvää tukea poikaa tavoitteessaan sen sijaan, että olisin patistanut häntä "varmuuden vuoksi" lukioon. Ajattelin, että koulua ehtii sitten myöhemminkin käymään. Nykypäivänä ihmiset vaihtavat helposti alaa ja opiskelevat useita tutkintoja.

Poika on työskennellyt nyt kymmenen vuotta kokkina ja on edelleen unelma-ammatissaan :)

Mutta sittenhän se meni ihan oikein! Minusta kokin ammatissa ei todellakaan ole mitään vikaa, vaan siinä, että lapsi tai nuori ei sitä halua ja että hänen toiveet torpataan kotona, koska se vaatisi pidempään kouluttautumista.

Ap

Nykypäivänä ja tulevaisuudessa ei riitä yksi koulutus ja työelämä/ura voi olla hyvinkin monipolvinen.

Tärkeintä on tukea, kuunnella ja kannustaa lasta (ja aikuistakin) hyödyntämään potentiaalinsa ja kiinnostuksensa johonkin asiaan. Ja opettaa näkemään vaihtoehtoisia tulevaisuuksia eli tietty koulutus avaa mahdollisuuksia myös erilaisille urapoluille: koulutus ei ole päätepiste vaan alku jollekin.

Omaa lasta kannustan (vähän vaivihkaa) matemaattis-luonnontieteellisisten aineiden parissa, koska digitalisaatio, tekoäly ja koneoppiminen ovat yhä keskeisemmässä asemassa jo ihan kansalaistaitona tulevaisuuden yhteiskunnassa. Toisekseen jatko-opinnoissa niillä on yhä merkittävämpi rooli opintoihin hakeutumisessa.

Itse olen korkeasti koulutettu (yliopisto), mutta en koe, että korkea koulutus on itseisarvo sinällään eikä se takaa työllistymistä pelkästään. Kukin määrittelee elämässä menestymisen omista lähtökohdistaan, oli se sitten koulutus, hyvä työpaikka tai vaikka omavaraistalous metsän keskellä.

Monessa maassa ei edes ole ammattikouluja, vaan kenenkään ei tarvitse valita ammattiaan 15-vuotiaana. Alan itsekin ihan nähdyn perusteella kallistumaan tähän vaihtoehtoon. Kaikki lukioon peruskoulun jälkeen vielä, sitten tehkööt täysi-ikäiset ihmiset omat päätöksensä ammatistaan ja opiskelkoot vaikka siivoojaksi jos ihan oikeasti haluavat. Siskoni luuli 15-vuotiaana haluavansa kosmetologiksi, vanhemmat käskivät lukioon kuitenkin, ja nyt se on lääkiksessä ja kokee olevanss unelma-alallaan.

Vierailija kirjoitti:

No, mikäs nyt on hyvä ja mikä huono koulutus? Onko ap:n mielestä siistijän koulutus huono koulutus? Pitäisi ymmärtää että koulutuksen ei pitäisi olla päämäärä vaan väline. Väline saada riittävä pätevyys haluamaansa työhön ja sitä kautta työpaikka. Miksi esimerkiksi siistijän-ammattia harjoittavan pitäisi käydä ensin se lukio, sitten jokin toinen ammatti-/tai korkeakoulu ja sitten vasta opiskella siistijäksi? Sehän on sekä tältä ihmiseltä ajan hukkaa, mutta myös yhteiskunnalle rahan hukkaa. Parempi opiskella suoraan siihen ammattiin mitä haluaa tehdä. Jos myöhemmin haluaakin tehdä jotain muuta, niin opiskelee sitten lisää.

Kyse on siis siitä, mitä nuori itse haluaisi ja siitä, miten hänen kouluttautumistoiveet torpataan. Ja rehellisesti sanottuna siistijän ammatti ei ole houkuttava. Huono palkka ja fyysinen työ. Kyse ei siis ole siitä, että se olisi minusta alempiarvoinen työ. Ei, siinä vaan ei palkka ja työ todellakaan ole oikeassa suhteessa. Moni vielä rikkoo itsensä sitä tehdessä, tiedän, koska tätini, mieheni äiti ja yksi ystävistäni elättivät/elättävät itsensä siivoojana.

Ap

Asenne, etteivät lapset saa kouluttautua korkeammalle kuin vanhempansa on jonkinlainen luonnevika. Anopilla on sellainen, mutta onneksi vaimo ei kuunnellut häntä. Kaikki eivät opiskele pitkälle vain näyttämisenhalussaan, osa haluaa ammattiin, johon vaaditaan korkeampaa koulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Korkeampi koulutus = elämä parempaa kuin itsellä? Mun mielestä ei nämä korreloi yhtään mitenkään. Kyllä se elämän mielekkyys tulee muista asioista kuin kouluista. Tietysti jos lasta kiinnostaa opiskella, niin totta kai kannustan, mutta en todellakaan ajattele, että jos lapseni ei halua ammattikoulun jälkeen opiskella enempää, niin hänellä tulisi olemaan huono tulevaisuus, koska ei opiskellut enempää.

Olen samaa mieltä, kuin sinä. Ilmaisinvaan huonosti itseäni, korkeakoulusta huolimatta.

En siis ymmärrä sitä perustavanlaatuista koulutuksen vastustusta. Eli sitä, että vaikka nuori itse haluaisi korkeakouluun, vanhemmat vastustavat sitä. En ymmärrä miksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on tärkeämpää se, että kannustaa lasta toteuttamaan unelmansa. Enkä nyt tarkoita tällä sitä, että laulutaidoton lapsi haluaa uudeksi Lady Gagaksi ja vanhemmat sokeina vieressä tsemppaavat. Tarkoitan niitä realistisia haaveita.

Poikani on halunnut kokiksi ihan pienestä pitäen. Kun muut pojat leikkivät poliiseja, minun poikani leikki kokkia. Kokkihaave ei missään vaiheessa muuttunut matkanvarrella ja oli ilman muuta ykkösvalinta kun yhteishaun aika tuli. Poijan keskiarvo oli 9,4, joten valinnanvaraa olisi ollut. Itse olen korkeasti koulutettu, mutta minulle oli itsestään selvää tukea poikaa tavoitteessaan sen sijaan, että olisin patistanut häntä "varmuuden vuoksi" lukioon. Ajattelin, että koulua ehtii sitten myöhemminkin käymään. Nykypäivänä ihmiset vaihtavat helposti alaa ja opiskelevat useita tutkintoja.

Poika on työskennellyt nyt kymmenen vuotta kokkina ja on edelleen unelma-ammatissaan :)

Mutta sittenhän se meni ihan oikein! Minusta kokin ammatissa ei todellakaan ole mitään vikaa, vaan siinä, että lapsi tai nuori ei sitä halua ja että hänen toiveet torpataan kotona, koska se vaatisi pidempään kouluttautumista.

Ap

Kannattaa kuitenkin miettiä kokin ammattia, palkka ei ole kummoinen ja työajat huonot.

Hyvä on syy on varmaankin se, että äiti tuntee lapsensa ja hänellä on elämänkokemusta, jonka perusteella hän ei kannata sitä, että lapsi tuhlaa älyttömästi parhaimpia vuosiaan tyhjän vuoksi. Edes pitkä koulutus (lukio + yliopisto, siinä saattaa vierähtää jopa 10 vuotta!) ei takaa onnellista uraa ja perhe-elämää. 

Eihän sekään ole täysin ymmärrettävää (muuta kuin epärealistisena itsekkyytenä), että äiti haluaa lapselleen lukion + korkeakoulututkinnon, vaikka lapsi ei ole lukijatyyppiä. Ainakaan se asenne ei ole perusteltu lapsen onnellisuudella.

Ei sitä kukaan normaaliempaattinen voikaan ymmärtää.

Mutta niin vain minunkin tuttuni on sellainen vanhempi, joka ihan suoraan sanoo, ettei tue eikä kannusta lastaan, koska jokaisen on itse selviydyttävä tässä maailmassa.

Ja katkera hän on siitä, että itse joutui nuorempana selviytymään. Kostaa nyt lapsilleen oman menneisyytensä. En tiedä mitä kuvittelee tuolla voittavansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mikäs nyt on hyvä ja mikä huono koulutus? Onko ap:n mielestä siistijän koulutus huono koulutus? Pitäisi ymmärtää että koulutuksen ei pitäisi olla päämäärä vaan väline. Väline saada riittävä pätevyys haluamaansa työhön ja sitä kautta työpaikka. Miksi esimerkiksi siistijän-ammattia harjoittavan pitäisi käydä ensin se lukio, sitten jokin toinen ammatti-/tai korkeakoulu ja sitten vasta opiskella siistijäksi? Sehän on sekä tältä ihmiseltä ajan hukkaa, mutta myös yhteiskunnalle rahan hukkaa. Parempi opiskella suoraan siihen ammattiin mitä haluaa tehdä. Jos myöhemmin haluaakin tehdä jotain muuta, niin opiskelee sitten lisää.

Kyse on siis siitä, mitä nuori itse haluaisi ja siitä, miten hänen kouluttautumistoiveet torpataan. Ja rehellisesti sanottuna siistijän ammatti ei ole houkuttava. Huono palkka ja fyysinen työ. Kyse ei siis ole siitä, että se olisi minusta alempiarvoinen työ. Ei, siinä vaan ei palkka ja työ todellakaan ole oikeassa suhteessa. Moni vielä rikkoo itsensä sitä tehdessä, tiedän, koska tätini, mieheni äiti ja yksi ystävistäni elättivät/elättävät itsensä siivoojana.

Ap

Alalla on monenlaisia työpaikkoja, eivät kaikki ole raskaita tai edes erityisen huonosti palkattuja - vertaa, työväenmuseo Werstas haki taannoin tutkijaa reilun 1800 euron peruspalkalla (yksityisten museoiden tes) eli pienemmällä kuin täällä siivottiin sairaalaa. Siinä eivät työn vaatimukset ja palkkaus oikein kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, mikäs nyt on hyvä ja mikä huono koulutus? Onko ap:n mielestä siistijän koulutus huono koulutus? Pitäisi ymmärtää että koulutuksen ei pitäisi olla päämäärä vaan väline. Väline saada riittävä pätevyys haluamaansa työhön ja sitä kautta työpaikka. Miksi esimerkiksi siistijän-ammattia harjoittavan pitäisi käydä ensin se lukio, sitten jokin toinen ammatti-/tai korkeakoulu ja sitten vasta opiskella siistijäksi? Sehän on sekä tältä ihmiseltä ajan hukkaa, mutta myös yhteiskunnalle rahan hukkaa. Parempi opiskella suoraan siihen ammattiin mitä haluaa tehdä. Jos myöhemmin haluaakin tehdä jotain muuta, niin opiskelee sitten lisää.

Kyse on siis siitä, mitä nuori itse haluaisi ja siitä, miten hänen kouluttautumistoiveet torpataan. Ja rehellisesti sanottuna siistijän ammatti ei ole houkuttava. Huono palkka ja fyysinen työ. Kyse ei siis ole siitä, että se olisi minusta alempiarvoinen työ. Ei, siinä vaan ei palkka ja työ todellakaan ole oikeassa suhteessa. Moni vielä rikkoo itsensä sitä tehdessä, tiedän, koska tätini, mieheni äiti ja yksi ystävistäni elättivät/elättävät itsensä siivoojana.

Ap

Tuossa toisessa ketjussahan lapsi nimenomaan halusi siistijäksi. Ei ehkä alkuunsa, mutta tuossa isässä kun tulevaisuus on utuinen, niin mieli vaihtuukin helposti. Ja kuten kirjoitin, niin lapsi voi sitten myöhemmin kouluttautua toiseen ammattiin jos haluaa. Harva nyt peruskoulunsa päättävä tekee eläkkeelle asti sen ammatin mukaista työtä johon on ensimmäisenä kouluttautunut. Ja se että siistijän ammatti ei ole sinulle houkuttava, ei tarkoita etteikö se olisi jollekin muulle, kannattaa aina muistaa yksilön omat mieltymykset. Oleellisinta on että hankkii niistä omista mieltymyksistä ja lahjakkuuksista lähtien kuitenkin sellaisen ammatin jossa on töitä tarjolla. Työttömäksi ei kannata kouluttautua ikinä.

Ehkä myös ajatellaan, että ei sillä koulutuksella mitään tee kun Suomessa on jo niin paljon koulutettuja. Ja hyödyllisempää on tehdä "oikeita" töitä. Unohdetaan vaan usein se, että ei niitä alemman koulutustasonkaan työpaikkoja nyt varsinaisesti ylimäärin ole.