Havaittu: jos lapseton sanoo olevansa vela, äidit pillastuvat.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 22:47"]

Tosiaankin hämmentävä ketju! Ensinnäkin kommentoin, että ihminen saa muuttaa mieltään. Jos joku on ollut vela 20+-vuotiaana, ei ole synti eikä häpeä haluta lapsi 40-vuotiaana. Toki riski jäädä lapsettomaksi on suuri, mutta olisiko sitten pitänyt tehdä se lapsi jonkun epäsopivan miehen kanssa keskelle biletystä tai uran tekoa tai muuten sellaista elämäntilannetta, johon lapsi ei olisi sopinut ja sitä ehkä olisi kohdellut välinpitämättömästi. Monet naiset tuntuvat ajattelevan, että niitä lapsia kuuluu tehdä nuorena ja ihan sama olosuhteista tai sopivasta suhteesta, pääasia, että niitä tehtailee, että 40-vuotiaana on nekin sitten tehty ja lennätetty pois pesästä. Yököttävä asenne!

Minä arvostan ihmisiä, jotka tajuvat omat voimavaransa ja elävät sen mukaan. Vihaan muutenkin näitä yhteiskunnan elättejä, teiniäitejä, opiskelijaäitejä ja kaikkia niitä, jotka hankkivat ne lapset elatuskyvyttömään tilanteeseen ja venyttelevät sitten äitiyslomien ja opiskelujen ja työharjoittelujen viidakossa vuosikymmenen jos toisenkin ennen kuin oikeasti ovat kyvykkäitä elättämään lapsensa. Sitten onkin kiva jäädä työttömäksi tai kotirouvaksi, jos mies on päässyt rahakkaaseen työpaikkaan, ja yhteiskunnan kustantama koulutus on heitetty kaivoon. Arvostan sitä, että ihminen osaa suunnitella elämäänsä ja yllätystenkin tullessa kantaa valinnoistaan vastuu. Vela on tajunnut, ettei hänen suunnitelmiinsa sovi lapsi eikä hän ole valmis leikkimään lapsen mielenterveydellä vaan ottaa vastuun elämästään. On sääli ja harmi, jos ikä tulee vastaan, kun se lapsi olisikin tervetullut. Minulta riittää silti myötätuntoa ja arvostusta näitäkin kohtaan. Aina se elämä ei suju suunnitellulla tavalla ja ihan kaikkea ei voi suunnitella valmiiksi, mutta on hienoa, että on elänyt kykyjensä ja voimavarojensa mukaan. Se on voinut pelastaa jonkun lapsen mielenterveyden.

Olen itse kokenut tahattomasta lapsettomuudestani melkoisia kommentteja. Näitä ovat suoltaneet ihan täyspäiset ja yleensä varsin empaattiset läheiseni. Ymmärrän siis, että velatkin varmasti ovat osansa kokeneet. Parhaat ystäväni esim. jaksoivat esitelmöidä pitkiä puheita siitä, miten helppoa lapsenteko on ollut heille ja miten varmaan tekisivät itsemurhan, jos olisivat minun tilanteessani. Se oli sellaista säälin ja ylivertaisuuden sekoitusta, joka oli pakko niellä, jos en aikonut heittää 20 vuoden ystävyyttä romukoppaan. Oli aika hämmentävää tajuta, että tuollakin asialla voi päteä.

Kun sain sitten aikanani lapsia, sain kuulla esim. siitä, miten sektio ei ole synnytys ja miten en tiedä mitään synnyttämisestä enkä ole oikea todellinen nainen, kun en ole kokenut alatiesynnytystä. Ja sitten imetys. Äiti-lapsi-suhde oli pilalla, kun lapsi ei viikon tehohoidon jälkeen oppinut imemään rinnasta vaan syötin kaiken maidon tuttipullosta. Nämä samat ihmiset pätevät asioilla, jotka eivät oikeasti ole mitään saavutuksia. Uskon, että nämä samat ihmiset pätevät vapaaehtoisesti lapsettomillekin sillä, miten nämä eivät tiedä mitään oikeasta naiseudesta tai muuta vastaavaa uskomatonta soopaa. Olen jo ajat sitten päättänyt olla välittämättä, koska eiköhän se kerro vain heidän köyhästä elämästään ja pätemisen tarpeesta. Jos haluaa päteä sillä, että on saanut lapsen (ja tähän pystyy se narkkari-alkoholistikin), niin silläpä sitten pätee. Joku toinen voi päteä sillä, että voi kakata pönttöön, jollakulla kun on se pelastava pussi...

[/quote]

Myönnät itsekin kärsineesi lapsettomuudesta ja siksi vihaat kaikkia niitä jotka ovat saaneet lapsen nuorena. Jos kaikki tekisivät lapsia 40+ ikäisinä, olisi kehitysvammojen määrä huomattavasti suurempi.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 22:55"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 22:47"]

Tosiaankin hämmentävä ketju! Ensinnäkin kommentoin, että ihminen saa muuttaa mieltään. Jos joku on ollut vela 20+-vuotiaana, ei ole synti eikä häpeä haluta lapsi 40-vuotiaana. Toki riski jäädä lapsettomaksi on suuri, mutta olisiko sitten pitänyt tehdä se lapsi jonkun epäsopivan miehen kanssa keskelle biletystä tai uran tekoa tai muuten sellaista elämäntilannetta, johon lapsi ei olisi sopinut ja sitä ehkä olisi kohdellut välinpitämättömästi. Monet naiset tuntuvat ajattelevan, että niitä lapsia kuuluu tehdä nuorena ja ihan sama olosuhteista tai sopivasta suhteesta, pääasia, että niitä tehtailee, että 40-vuotiaana on nekin sitten tehty ja lennätetty pois pesästä. Yököttävä asenne!

Minä arvostan ihmisiä, jotka tajuvat omat voimavaransa ja elävät sen mukaan. Vihaan muutenkin näitä yhteiskunnan elättejä, teiniäitejä, opiskelijaäitejä ja kaikkia niitä, jotka hankkivat ne lapset elatuskyvyttömään tilanteeseen ja venyttelevät sitten äitiyslomien ja opiskelujen ja työharjoittelujen viidakossa vuosikymmenen jos toisenkin ennen kuin oikeasti ovat kyvykkäitä elättämään lapsensa. Sitten onkin kiva jäädä työttömäksi tai kotirouvaksi, jos mies on päässyt rahakkaaseen työpaikkaan, ja yhteiskunnan kustantama koulutus on heitetty kaivoon. Arvostan sitä, että ihminen osaa suunnitella elämäänsä ja yllätystenkin tullessa kantaa valinnoistaan vastuu. Vela on tajunnut, ettei hänen suunnitelmiinsa sovi lapsi eikä hän ole valmis leikkimään lapsen mielenterveydellä vaan ottaa vastuun elämästään. On sääli ja harmi, jos ikä tulee vastaan, kun se lapsi olisikin tervetullut. Minulta riittää silti myötätuntoa ja arvostusta näitäkin kohtaan. Aina se elämä ei suju suunnitellulla tavalla ja ihan kaikkea ei voi suunnitella valmiiksi, mutta on hienoa, että on elänyt kykyjensä ja voimavarojensa mukaan. Se on voinut pelastaa jonkun lapsen mielenterveyden.

Olen itse kokenut tahattomasta lapsettomuudestani melkoisia kommentteja. Näitä ovat suoltaneet ihan täyspäiset ja yleensä varsin empaattiset läheiseni. Ymmärrän siis, että velatkin varmasti ovat osansa kokeneet. Parhaat ystäväni esim. jaksoivat esitelmöidä pitkiä puheita siitä, miten helppoa lapsenteko on ollut heille ja miten varmaan tekisivät itsemurhan, jos olisivat minun tilanteessani. Se oli sellaista säälin ja ylivertaisuuden sekoitusta, joka oli pakko niellä, jos en aikonut heittää 20 vuoden ystävyyttä romukoppaan. Oli aika hämmentävää tajuta, että tuollakin asialla voi päteä.

Kun sain sitten aikanani lapsia, sain kuulla esim. siitä, miten sektio ei ole synnytys ja miten en tiedä mitään synnyttämisestä enkä ole oikea todellinen nainen, kun en ole kokenut alatiesynnytystä. Ja sitten imetys. Äiti-lapsi-suhde oli pilalla, kun lapsi ei viikon tehohoidon jälkeen oppinut imemään rinnasta vaan syötin kaiken maidon tuttipullosta. Nämä samat ihmiset pätevät asioilla, jotka eivät oikeasti ole mitään saavutuksia. Uskon, että nämä samat ihmiset pätevät vapaaehtoisesti lapsettomillekin sillä, miten nämä eivät tiedä mitään oikeasta naiseudesta tai muuta vastaavaa uskomatonta soopaa. Olen jo ajat sitten päättänyt olla välittämättä, koska eiköhän se kerro vain heidän köyhästä elämästään ja pätemisen tarpeesta. Jos haluaa päteä sillä, että on saanut lapsen (ja tähän pystyy se narkkari-alkoholistikin), niin silläpä sitten pätee. Joku toinen voi päteä sillä, että voi kakata pönttöön, jollakulla kun on se pelastava pussi...

[/quote]

NO eihän sulla nyt ole mennyt oikein mikään putkeen... Jännä että narkkari-alkoholistikin sitten pystyy siihen mihin sinä et. Ja vaikka rotta.

[/quote]

Narkkari-alkoholistillakin saattaa olla parempi hedelmällisyys=terveys kuin sulla. Ja on ihan oikein, ettei luonto anna persepäiden tulla raskaaksi, jos pelkkä imettäminen ja synnyttäminen on niin kuvottavaa.

Ihmettelen ainoastaan sitä, että miten ihminen voi ilmoittaa ettei jää paitsi jostain, vaikka vanhemmuudesta, jos ei sitä koe. Moni ihminen jää elämänsä aikana paitsi jostain; lapsista, yliopisto-opinnoista, ehkä rakkaudesta, vanhemmista, jomman kumman sukupuolen lapsesta etc.

On eri asia miten asiaan suhtautuu ja mitä pitää tärkeänä. On turha väittää amiksen käyneenä, että tiedän mitä on opiskella yliopistossa, jos ei sitä koskaan koe. Silti voi olla onnellinen elämästä ilman yliopistoa ja tuntea ettei edes kaipaa sitä. Kuitenkaan ei voi väittää tietävänsä millaista yliopistossa opiskelu olisi.

Samoin on vanhemmuuden kanssa, voi olla ettei sitä kaipaa, mutta silti ei voi väittää, että tietää mitä se on. Toki ei menetä mitään, jollei sitä kaipaa, mutta silti vanhemmuus on sellainen kirjo asioita (aivan kuten moni muukin asia elämässä) ettei sitä voi pelkällä mutulla päätellä.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 22:53"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 20:04"]

Mä olen tällä hetkellä vapaaehtoisesti lapseton. Ikää on 27v, olen parisuhteessa ja elämäntilanne olisi muutenkin erittäin otollinen lapsen tulemiselle.

Mutta kun mä en vaan halua. Harmittaa tuo väite, ettei lapseton voi tietää mitä menettää. Kyllä hyvinkin koen tietäväni mitä menettäisin lapsen saamisen myötä. Juuri nyt, tässä elämäntilanteessa musta tuntuu siltä, että lapsen tulo ei olisi ilo vaan rasite. Musta tuntuu siltä, että musta ei tulisi hyvää äitiä. En jaksaisi keskittyä lapsen asioihin, kasvattamiseen ja huolehtimiseen täysillä. Mä itse olen vahinkolapsi ja se muistettiin aina tuoda esille. Tätä taustaa vasten mä asetan vanhemmaksi haluavalle todella korkeat standardit. Lapsesta tulee heti prioriteetti numero 1. Mikään ei mene edelle. Koskaan.

Sanoessani, että lapsen tulo olisi rasite en tarkoita kuitenkaan sitä, että mielestäni lapset yleensäkin olisivat rasittavia. Pidän lapsista todella paljon. Löydän heidän kanssaan paljon enemmän yhteistä ja juteltavaa kuin hyvin monen aikuisen kanssa. Tunnen itseni kuitenkin sen verran hyvin, että tiedän ettei minusta olisi tarjoamaan lapselle hyvää lapsuutta saatikka sitten myöhempää elämää. Mutta tilanne voi olla täysin erilainen esimerkiksi 8-10 vuoden kuluttua. Todennäköisesti tässä ajassa minäkin kehityn ja kasvan ihmisenä. Jos silloin tunnen, että lapsen tulo ei olisikaan enää rasite vaan ilo, niin sittenpä voin laittaa tilauksen vetämään.

Mikäli joku kokee ylemmyyttä tämän luettuaan, hänelle sen tunteen suon. Kyllähän se olisi hienoa jos mun pää kestäisi sen valtavan vastuun ja stressin. Olisi todella hienoa olla jonkun äiti. Mutta siinä ei enää ole kyse vain minun elämästäni, vaan myös sen lapsen.

Kuriositeettina mainittakoot, että vaimoni on kanssani samoilla linjoilla.

[/quote]

Oikeasti, olisi todella hyvä että sinä ja kaltaisesi, siis vaimosi ja ylipäätään muut eivät oikeasti tekisi niitä lapsia ollenkaan. 

Juuri tuollaisista vähän mt- ongelmaisista ja traumaattisista perheistä tulee ne kaikkein perseisimmät pikku tyrannit, kun iskä ja äiskä ei ole oikein onnistuneet laittamaan sitä lapsen tuloa mittasuhteisiin.

Joo, lapsen kuuluu vauvana olla keskipiste ja saada tarpeensa tyydytettyä heti. Mutta lapsen ei kuulu olla vanhempien elämän keskipiste ja palvonnan kohde, vaan luonteva osa perheen elämää. AIkuisen ei kuulu muuttua vain äiskäksi ja iskäksi kun lapsi syntyy, vaan pysyä ihan omana persoonanaan, johon äitiys/isyys tuo vain lisää ulottuvuutta.

ELi pliis, hoidattakaa päänne kuntoon ennen kuin teette lapsia. Kukaan ei enää kestä uutta herra/neiti Maailmannapaa.

[/quote]

Hahahaaa, lisää klassikko-AV-kommentteja!

Heti kun joku myöntää oman vajavaisuutensa ja asian, jossa ei ole yhtä hyvä kuin muut, niin välittömästi saavutaan paikalle lyömään vielä enemmän! Kyseenalaistetaan kasvatuskyvyt, haukutaan mt-potilaaksi, vaikka tuossakaan viestissä ei käynyt mitenkään ilmi, että kirjoittajalla olisi mielenterveytensä kanssa ongelmia. Ei kun hetkinen - sehän se olikin se mielenterveysongelma, kun hän ei halua lapsia. Sorry, my bad.

En millään pysty ymmärtämään tämän palstan naisia, mies kun olen. Jokaisen meistä kuuluu päättää ihan itse, millaista elämää haluamme elää, eikä siinä pitäisi olla mitään kyttäämistä tai arvioimista kenelläkään muulla.

En myöskään pysty käsittämään, miten täällä voidaan olla sairaalloisen ylpeitä siitä, että on perhe ja korkeakoulututkinto. Ei kukaan ihan oikeasti ole kateellinen siitä, että olette tehneet aivan tavallisia valintoja. Vuonna 2011 (uusin tilasto) suoritettiin 12700 ylempää korkeakoulututkintoa, mikä siis vastaa noin neljännestä ikäluokasta. Ei siis todellakaan mitään harvinaista tai kadehdittavaa. Lapsia saaneiden määrästä en löytänyt tähän hätään tilastoa, mutta arkikokemuksen perusteella sekään ei mitään ihan poikkeuksellista ole...

[quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 01:30"]

En millään pysty ymmärtämään tämän palstan naisia, mies kun olen. [/quote]

Näin juuri eli sulla ei ole kokemusta siitä mitä on käydä töissä päivät, opiskella illat ja yöt ja hoitaa kotia ja lapsia vielä siinä sivussa. Olethan mies.

Ja kyllä, olen ihan helvetin ylpea saavutuksistani.

Luuletko miehenä, että joku on kateellinen siitä, että on lapsia ja korkeakoulututkinto :D

Ne on kuule ihan oikeasti tavallisia valintoja. Missä luet sellaisia kirjoituksia tai näet sellaisia ihmisiä, jotka on kateellisia lapsesta ja korkeakoulututkinosta- No ehkä nainen, joka olisi halunnut saada lapsia ja olisi halunnut opiskella, mutta ei pystynyt siihen jostain syystä.

Minä olen itse pitänyt ihan luonnollisena asiana tehdä lapsia, kuten miehenikin. Se on ihan tavallinen valinta ja tuskin siitä kukaan on kateellinen. 

[quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 01:30"]

En millään pysty ymmärtämään tämän palstan naisia, mies kun olen. Jokaisen meistä kuuluu päättää ihan itse, millaista elämää haluamme elää, eikä siinä pitäisi olla mitään kyttäämistä tai arvioimista kenelläkään muulla.

En myöskään pysty käsittämään, miten täällä voidaan olla sairaalloisen ylpeitä siitä, että on perhe ja korkeakoulututkinto. Ei kukaan ihan oikeasti ole kateellinen siitä, että olette tehneet aivan tavallisia valintoja. Vuonna 2011 (uusin tilasto) suoritettiin 12700 ylempää korkeakoulututkintoa, mikä siis vastaa noin neljännestä ikäluokasta. Ei siis todellakaan mitään harvinaista tai kadehdittavaa. Lapsia saaneiden määrästä en löytänyt tähän hätään tilastoa, mutta arkikokemuksen perusteella sekään ei mitään ihan poikkeuksellista ole...

[/quote]

Ai niin ja miksi ei saisi olla ylpeä lapsistaan.

Jotkut miehetkin ovat jopa ylpeitä lapsistaan. Meillä on 3 teiniä ja miehenikin on todella ylpeä siitä, että on saanut niin hienoja lapsia, jotka kohta ovat aikuisia. Kyllä he niin hienoja ihmisiä ovatkin, että on oikeus olla ylpeä siitä, että olemme saaneet heidät.

Hassua, jos koet että lapsistaan ja siitä, että on lapsia, ei saisi olla ylpeä. Moni mies vauvan synnyttyä pitää varpajaiset kavereilleen ja ylpeänä hehkuttaa lastaan. Sinun mielestä sekin varmaan on huono asia, Hui kauhea, ylpeillä nyt sellaisesta valinnasta, että on halunnut lapsen ja kasvattaa siitä aikuisen ihmisen. 

Ennemin minusta tuntuu pahalta vanhemmat, joille vain tulee ja tulee lapsia ja he eivät viitsi edes olla ylpeistä näistä tulevaisuuden toivoista.

Lapsi on tulevaisuus ja on ansainnut vanhemmat, jotka ylpeilevät siitä, että ovat saaneet niin hienon pienen ihmisen vastuulleen.

[quote author="Vierailija" time="24.02.2013 klo 01:30"]

En millään pysty ymmärtämään tämän palstan naisia, mies kun olen. Jokaisen meistä kuuluu päättää ihan itse, millaista elämää haluamme elää, eikä siinä pitäisi olla mitään kyttäämistä tai arvioimista kenelläkään muulla.

En myöskään pysty käsittämään, miten täällä voidaan olla sairaalloisen ylpeitä siitä, että on perhe ja korkeakoulututkinto. Ei kukaan ihan oikeasti ole kateellinen siitä, että olette tehneet aivan tavallisia valintoja. Vuonna 2011 (uusin tilasto) suoritettiin 12700 ylempää korkeakoulututkintoa, mikä siis vastaa noin neljännestä ikäluokasta. Ei siis todellakaan mitään harvinaista tai kadehdittavaa. Lapsia saaneiden määrästä en löytänyt tähän hätään tilastoa, mutta arkikokemuksen perusteella sekään ei mitään ihan poikkeuksellista ole...

[/quote]

Miten toisten ihmisten valinnat voivat herättää noin paljon voimakkaita tunteita...en ymmärrä, mitä se on joltain pois, jos joku ei halua lisääntyä tai jos puolestaan joku haluaa putkauttaa maailmaan lapsia. Näitä viestejä kun lukee, niin ei voi kun ihmetellä, aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin kinastelevat lapset..

Tämä ketju vahvistaa käsitystäni siitä, että omia valintoja ei juuri kannata perustella.

Olen lapseton, mutten käy kenenkään kanssa keskusteluja siitä, mistä lapsettomuuteni johtuu. Ystävät, tuttavat ja sukulaiset saavat aivan vapaasti pohtia syitä, miettiä onko lisääntymättä jättäminen valinta vai pakkorako. Minä en kerro. 

Naulan kantaan. Näin lapsellisena, säälin veloja!

niin, totta. kyllähän se mahtaa vituttaa, kun oma seksielämä on laimeaa, lapset parkuu eikä mihinkään pääse. nautitaan me lapsettomat elämästä :)

Minä taas olen  huoamnnut, että määrätty ihmistyyppi haluaa aina kokea itsensä jotenkin huonosti kohdelluksi ja yleistää asiat.'

Jos olet lapseton, äidit pillastuu

Jos olet tummaihoinen ja joku mummeli on sanonut,että neekeri, kaikki suomalaiset kohtelee sinua huonosti ja on rasisteja

jos olet laiha ja joku siitä sanoo, kaikki on kateellisia sinulle kun olet niin kaunis ja hoikka

aloitus on juuri sellaisen ihmisen yleistys, jotka haluaa olla aina jotenkin kaltoinkohdeltuja. 

Jos ap.lla olisi lapsia,hänen kohdalleen sattuisi juuri aina ne neuvolantädit, jotka painostaisi imettämään tai käskisi lopettaa ja ne kätilöt, jotka ei auttaisi tai auttaisi liikaa jne...

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 15:44"]

Jos taas sanoo kärsivänsä tahattomasta lapsettomuudesta, ollaan joko alentuvasti sääliviä (no, voi, saat hoitaa mun mukuloita) tai ilkeitä (ei susta olisi äidiksi ollutkaan).

Olen kokenut kaikki variaatiot. Vaikka olen ollut ihan sama ihminen sanoessani uteluihin näitä vaihtelevia selityksiä, reaktiot ovat olleet ennustettavan erilaisia. Logiikka on kuitenkin aukoton. Tahattomasti lapsettomaan nähden mamma kokee ylemmyyttä ja paremmuutta (minusta oli siihen mihin sinusta ei, minulla on jotain mitä sinulla ei). Velan taas koetaan kyseenalaistavan koko mamman valitsema elämäntapa, vähättelevän häntä ja hänen puuhiaan perheensä parissa ja siinä sivussa pyydystävän mamman nykyistä siippaa.

[/quote]

Lapsen saaneiden ero niihin, joilla ei ole lapsia on se, että ensimmäiset ovat kokeneet elämää sekä lapsettomana että lapsen kanssa ja pystyvät paremmin arvioimaan mistä lapsettomat mahdollisesti jäävät paitsi.

En minä silti pilkkaisi vapaaehtoisesti lapsettomien valintaa. Jos ei lapsia halua, niin ei niitä tietenkään pidä väkisellä tehdä. Maailmassa on riittävästi niitäkin, jotka lisääntyvät. Mutta toisaalta en hetkeäkään usko, että lapsettomat pystyvät tietämään mitä ovat menettäneet. Se nyt vaan on niin, ettei lapsen saamisen vaikutusta pysty sivustakäsin arvioimaan. 

Selvää on, että lapsiperhe joutuu luopumaan monesta, mihin dinkuilla on varaa. Useimmat onneksi kokevat saaneensa lapsien kautta enemmän kuin mitä ovat joutuneet uhraamaan. Meillä on vain yksi lapsi, joten olemme joutuneet tinkimään elintasostamme vähemmän. Silti olemme saaneet kokea syntymän ihmeen ja sen ilon mikä vanhemmilla lapsesta on. Minusta tämä on hyvä kompromissi lapsettomuuden ja suurperheen välillä - hyvät puolet molemmista maailmoista.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 15:46"]

Naulan kantaan. Näin lapsellisena, säälin veloja!

[/quote]

Miksi säälit? Ihan mielenkiinnosta kysyn. :) Olen itse 35-vuotias akateemisesti koulutettu vela parisuhteessa.

Jaa, no tietyllä tapaa säälin kyllä tahattomasti lapsettomia, koska tiedän omaltakin kohdalta sen surun. Kyllähän minulla on jotain mitä heillä ei ole, nimittäin omia lapsia. En kyllä tarjoa omiani heille hoitoon, sillä eihän minun lapseni heidän lapsettomuuttaan korjaa millään lailla.

Vapaaehtoisesti lapsettomien kanssa minun on välillä vaikea jutella, koska elämäni on nyt niin täynnä näitä lapsia. He saavat aivan rauhassa olla tyytyväisiä omiin valintoihinsa, enkä tosiaan pidä tätä parempana tapana viettää elämä. Joskus mietin olisiko elämä kuitenkin ollut parempaa ja helpompaa niin. Vaan rakastan lapsiani ja tätä elämää kuitenkin kovasti, ja koska aikani täyttyy tästä kaikesta on minun tosi vaikea eläytyä lapsettoman elämään.

Ap, ei ihme, jos kuulijat hämmentyvät ja ovat karkeitakin, mikäli mielipiteesi vaihtelevat. Jos olet tahdostasi lapseton, ole ylpeä siitä. Siinä ei ole mitään hävettävää tai puolusteltavaa.Arvostan jokaista lapsetonta ystävääni (valinneet osan) ja se ei vähennä ystävyyden sisältöä lainkaan.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 15:54"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 15:46"]

Naulan kantaan. Näin lapsellisena, säälin veloja!

[/quote]

 miten sun koulutustaso tähän liittyy?

Miksi säälit? Ihan mielenkiinnosta kysyn. :) Olen itse 35-vuotias akateemisesti koulutettu vela parisuhteessa.

[/quote]

Tunnen myötätuntoa heitä kohtaan, jotka eivät voi halustaan riippumatta saada lapsia. Kaikkien muiden lastenhankinta on mulle yksi hailee. Enkä muuten tunne ketään, joka vaivaisi mieltään toisten lastenhankinnalla. Taitaa olla tuo ongelma ap:n omassa päässä. Missä ihmeessä käyt testailemassa näkemyksiä? Teetkö oikein muistiinpanojakin?

Ihmettelen miksi tällä palstalla käy niin paljon veloja. Aika monella ns. velalla on oikeasti taustalla jokin muu syy lapsettomuuteen (sairaus, jonka vuoksi ei voi saada lasta tai lapsuuden traumat).