Havaittu: jos lapseton sanoo olevansa vela, äidit pillastuvat.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 18:27"]

Mikä on vela?

[/quote]

Siis eikö tää keskustelu oo yhtään avannut termiä?

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 18:25"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 18:23"]

siis mikä vitun VELA?

[/quote]

 No voi nyt sitten :D:D mammojen slangia!! Hahaha

VapaaEhtoisesti  LApseton

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 18:37"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 18:25"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 18:23"]

siis mikä vitun VELA?

[/quote]

Tuskin on _mammojen_ slangia, koska niillä veloilla ei ole lapsia. Eikä käsittääkseni ole tältä palstalta lähtöisin, vaan heidän omista piireistään.

 No voi nyt sitten :D:D mammojen slangia!! Hahaha

VapaaEhtoisesti  LApseton

[/quote]

[/quote]

Mä en ymmärrä mistä mun pitäsi pillastua jos ap sanoisi mulle olevansa vela. Ei lapset tai lapsettomuus tee ihmisestä parempaa tai huonompaa. Eikä toisen elämä mulle kuulu, sillä jokainen elää omien valintojensa kanssa omaa elämänsä.

Riipuen henkilöstä voisin keskustella ihan asialinjalla asiasta, mutta itse en keskustelua aloittaisi.  

Mä olen tällä hetkellä vapaaehtoisesti lapseton. Ikää on 27v, olen parisuhteessa ja elämäntilanne olisi muutenkin erittäin otollinen lapsen tulemiselle.

Mutta kun mä en vaan halua. Harmittaa tuo väite, ettei lapseton voi tietää mitä menettää. Kyllä hyvinkin koen tietäväni mitä menettäisin lapsen saamisen myötä. Juuri nyt, tässä elämäntilanteessa musta tuntuu siltä, että lapsen tulo ei olisi ilo vaan rasite. Musta tuntuu siltä, että musta ei tulisi hyvää äitiä. En jaksaisi keskittyä lapsen asioihin, kasvattamiseen ja huolehtimiseen täysillä. Mä itse olen vahinkolapsi ja se muistettiin aina tuoda esille. Tätä taustaa vasten mä asetan vanhemmaksi haluavalle todella korkeat standardit. Lapsesta tulee heti prioriteetti numero 1. Mikään ei mene edelle. Koskaan.

Sanoessani, että lapsen tulo olisi rasite en tarkoita kuitenkaan sitä, että mielestäni lapset yleensäkin olisivat rasittavia. Pidän lapsista todella paljon. Löydän heidän kanssaan paljon enemmän yhteistä ja juteltavaa kuin hyvin monen aikuisen kanssa. Tunnen itseni kuitenkin sen verran hyvin, että tiedän ettei minusta olisi tarjoamaan lapselle hyvää lapsuutta saatikka sitten myöhempää elämää. Mutta tilanne voi olla täysin erilainen esimerkiksi 8-10 vuoden kuluttua. Todennäköisesti tässä ajassa minäkin kehityn ja kasvan ihmisenä. Jos silloin tunnen, että lapsen tulo ei olisikaan enää rasite vaan ilo, niin sittenpä voin laittaa tilauksen vetämään.

Mikäli joku kokee ylemmyyttä tämän luettuaan, hänelle sen tunteen suon. Kyllähän se olisi hienoa jos mun pää kestäisi sen valtavan vastuun ja stressin. Olisi todella hienoa olla jonkun äiti. Mutta siinä ei enää ole kyse vain minun elämästäni, vaan myös sen lapsen.

Kuriositeettina mainittakoot, että vaimoni on kanssani samoilla linjoilla.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 20:04"]

Harmittaa tuo väite, ettei lapseton voi tietää mitä menettää. Kyllä hyvinkin koen tietäväni mitä menettäisin lapsen saamisen myötä.

[/quote]

Suotta sua harmittaa, kun et ole edes sitä tajunnut =)

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 20:10"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 20:04"]

Harmittaa tuo väite, ettei lapseton voi tietää mitä menettää. Kyllä hyvinkin koen tietäväni mitä menettäisin lapsen saamisen myötä.

[/quote]

Suotta sua harmittaa, kun et ole edes sitä tajunnut =)

[/quote]

:D

Koko viestin sanoman sivuuttava, solvaava vastaus fiksuun ja harkittuun viestiin. Ehta AV-klassikko!

Hämmentävä ketju. Ensimmäinen ajatukseni oli, että höpö höpö. Kärsiessäni lapsettomuudesta kukaan ei ollut minua kohtaan alentuva eikä ilkeä. Ei yhtä ainoata kertaa. Ja nyt kun minulla on lapsia, en voi kuvitellakaan, että "pillastuisin" jonkun velan valinnasta. Ajatuskin on ihan absurdi! Ei se ole mikään huono valinta. Ja mitä se ylipäätään minulle kuuluu? Minulla ei ole mitään ongelmaa toisten lapsentekovalintojen kanssa. (Sen kanssa on, jos joku vela katsoo asiakseen jatkuvasti valittaa lapsista, puhua heistä rumasti tms. Mutta se on toinen tarina).

Sitten kun luen tätä ketjua, niin huomaan että ilmeisesti sellaisia ihmisiä todella on, jotka katsovat asiakseen "pillastua". Ja hymistelevät noita "et raukka tiedä mitä menetät" -juttuja. Se on järkyttävän ärsyttävää kyllä. Kyse on vain itsensä ja valintojensa nostamisesta muiden yläpuolelle. 

Joten mieleen tulee: ehkä sulka ap on vaan huonoa seuraa? Millaisia naisia nuo pillastujat ovat? Ovatko muuten avarakatseisia ja ajattelevia? Viihdyttekö te yhdessä? Voin vakuuttaa, että toisenlaisiakin ihmisiä on! Löydät heidät ehkä parhaiten sieltä, missä ei olla kovin konservatiivisia. 

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 20:58"]

:D

Koko viestin sanoman sivuuttava, solvaava vastaus fiksuun ja harkittuun viestiin. Ehta AV-klassikko!

[/quote]

Niin, missään nimessähän sitä ei saa vastata vain osaan asiasta. Ja mikä oli se solvaava osuus?

Minun paras ystäväni on vela, ihan omasta halustaan. Tämä onkin hänessä yksi ihana piirre koska aina kun häntä näkee niin voi lukita sen "äiti-minän" sinne mielen kaappiin ja keskustella aivan muita asioita kuin niiden ystävien kanssa jotka ovat äitejä. En nyt sano että ei äitien kanssa pysty mistään muusta kuin lapsista keskustelemaan mutta jotenkin ainakin minulla on sellainen olo että kakka/ruokasotku/puklu ynm. aihe nousee useammin keskustelun aiheeksi muiden äitien kanssa.

Velan kanssa nämä aiheet haihtuvat taka allalle ja voi kertoa päällisin puolin kehitysvaiheet mutta en itse koe että on tarvetta mennä syvemmälle.

Arvostan sitä että ystäväpiirissä on monen moista maailman tallaajaa. Ystävät ovat elämän suola, olivat sitten ihan minkä maalaisia, eri suuntautumisilla ja eri vakaamuksilla ja eri luonteilla.

Toivon että en ikinä ala ottamaan yhtäkään ystävistäni itsestään-selvyytenä.

T. Melkein 1v onnellinen äiti

Minulle on kyllä yhdentekevää, haluaako joku lapsia vai ei. Minä olen halunnut, mutta minusta on ihan hyvä, että ne, jotka eivät niitä halua, eivät niitä tee. Ja tottakai niitä voi sääliä, jotka eivät lapsia saa vaikka haluaisivatkin, koska he saattavat itse pitää sitä tosi kipeänä asiana.

Mutta ap älä yleistä, ihan yhtä vähän kuin lapsettomatkin me äidit olemme tasapaksua massaa, jotka toimimme ja ajattelemme aina samoin.

Olen VELA ja abortti on keksitty. Minulle on tehty kaksi raskaudenkeskeytystä ehkäisyn pettämisen takia, koska en halua lapsia, eikä miehenikään. Jopa sterilisaatio voi pettää, mutta abortti on mahdollinen

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 16:59"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 16:30"]

Itse olen rehellisesti kertonut läheisille ettei lapsia ole koskaan tulossa. Ihan jo siksi että äidilläni on kova mummokuume, en halunnut antaa turhan toivon elää. En käännytä ketään lapsettomaksi ja myönnän avoimesti että en tiedä lapsista tai niiden kasvattamisesta mitään, ei edes kiinnosta.

Sinä et keksinyt syytä olla hankkimatta lapsia, joten teit niitä. Minä taas en keksi syytä hankkia lapsia, joten jätän tekemättä. Normaalia elämää molemmat.

T, 35-vuotias vela

[/quote]

Oletko käynyt sterilisaatiossa / elätkö selibaatissa? Mistä voit olla varma ettei niitä lapsia tule? Miksi sen mielipiteen pitää olla noin jyrkkä? Jotenkin tuntuisi rehellisemmältä sanoa, ettei toistaiseksi tunnu siltä että haluaisi lapsia. Eihän voi etukäteen tietää, muuttuuko se oma mieli tulevaisuudessa. 

Sterilisaatiotkin pettävät joskus. Ainoa keino pysyä varmasti lapsettomana on selibaatti.

[/quote]

ehkä ne, jotka sanovat, ettet tiedä, mitä menetät, sanovat sen kokemuksesta.

Itsekin tunnen kaksi velaa. Toisella mies käänsi päänsä ja tuli töistä kotiin ja otti sormuksen pois ja sanoi, että hänellä on uusi nainen ja nainen on raskaana, Tämä vela jäi yksin ja nyt ei olekaan enää vapaaehtoisesti lapseton, vaan kerjää sääliä sillä, että ei saa lapsia kun ei ole löytänyt uutta miestä ajoissa ja kuukautiset ehti loppua.

Toiselle velalle kävi niin, että 45 vuotiaana heräsi vauvakuumeeseen. Mies ei edelleenkään halunnut, joten pillerit salaa pois. Mies lähti läiksimään ja entinen vela jäi yksin 22chat-lapsen kanssa.

Siksi minullekin tulee sääli, kun on kaksi kokemusta siitä, kuinka kävi huonosti ja pelkää, että jollekin läheiselle käy myös.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 21:30"]

Hämmentävä ketju. Ensimmäinen ajatukseni oli, että höpö höpö. Kärsiessäni lapsettomuudesta kukaan ei ollut minua kohtaan alentuva eikä ilkeä. Ei yhtä ainoata kertaa. Ja nyt kun minulla on lapsia, en voi kuvitellakaan, että "pillastuisin" jonkun velan valinnasta. Ajatuskin on ihan absurdi! Ei se ole mikään huono valinta. Ja mitä se ylipäätään minulle kuuluu? Minulla ei ole mitään ongelmaa toisten lapsentekovalintojen kanssa. (Sen kanssa on, jos joku vela katsoo asiakseen jatkuvasti valittaa lapsista, puhua heistä rumasti tms. Mutta se on toinen tarina).

Sitten kun luen tätä ketjua, niin huomaan että ilmeisesti sellaisia ihmisiä todella on, jotka katsovat asiakseen "pillastua". Ja hymistelevät noita "et raukka tiedä mitä menetät" -juttuja. Se on järkyttävän ärsyttävää kyllä. Kyse on vain itsensä ja valintojensa nostamisesta muiden yläpuolelle. 

Joten mieleen tulee: ehkä sulka ap on vaan huonoa seuraa? Millaisia naisia nuo pillastujat ovat? Ovatko muuten avarakatseisia ja ajattelevia? Viihdyttekö te yhdessä? Voin vakuuttaa, että toisenlaisiakin ihmisiä on! Löydät heidät ehkä parhaiten sieltä, missä ei olla kovin konservatiivisia. 

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 15:54"]

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 15:46"]

Naulan kantaan. Näin lapsellisena, säälin veloja!

[/quote]

Miksi säälit? Ihan mielenkiinnosta kysyn. :) Olen itse 35-vuotias akateemisesti koulutettu vela parisuhteessa.

[/quote]

Mä en sääli, mä uskon että ilman lapsiakin voi elää oikein hyvän ja täyden elämän. Se mikä ihmetyttää tosi monissa veloissa on sellainen uskomaton ahdaskatseisuus ja lapsiviha. Siis kunlukee jotain velojen palstoja, niin eipä sieltä kovin tasapainoisten ihmisten kuvaa piirry. 

Mä en ehkä muutenkaan ymmärrä miksi joillekin on niin tärkeää määritellä itseään tuon lapsiasian kautta. Siis ymmärrän, että ihminen sanoo olevansa äiti, kun sillä on lapsia, mutta jos jotain ei ole, niin määritellä nyt itsensä sen kautta. Pitäisiköhän itsekin ryhtyä vakoksi, eli vapaaehtoisesti koirattomaksi tai vaauksi, eli vapaaehtoisesti autottomaksi...

Mutta kuten joku jo sanoikin, kaikki me, joilla on lapsia, olemme eläneet myös sitä lapsetonta elämää. Aika moni vielä sinne yli 30-v asti pitkässä liitossa, jolloin se DINK-elämä on tullut myös koettua. Kuten itselläni. Nyt on vaan niin ihanaa kun on kolme lapsukaista, on elämä aivan eri tavalla täyttä elämää. Ei vaan omalla mukavuusalueella pyörimistä, vaan todellista oman itsen, omien rajojen, oman menneisyyden kohtaamista. Jotain mitä ei ikinä terapiasta löytynyt.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 22:24"]

ehkä ne, jotka sanovat, ettet tiedä, mitä menetät, sanovat sen kokemuksesta.

Itsekin tunnen kaksi velaa. Toisella mies käänsi päänsä ja tuli töistä kotiin ja otti sormuksen pois ja sanoi, että hänellä on uusi nainen ja nainen on raskaana, Tämä vela jäi yksin ja nyt ei olekaan enää vapaaehtoisesti lapseton, vaan kerjää sääliä sillä, että ei saa lapsia kun ei ole löytänyt uutta miestä ajoissa ja kuukautiset ehti loppua.

Toiselle velalle kävi niin, että 45 vuotiaana heräsi vauvakuumeeseen. Mies ei edelleenkään halunnut, joten pillerit salaa pois. Mies lähti läiksimään ja entinen vela jäi yksin 22chat-lapsen kanssa.

Siksi minullekin tulee sääli, kun on kaksi kokemusta siitä, kuinka kävi huonosti ja pelkää, että jollekin läheiselle käy myös.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 21:30"]

Hämmentävä ketju. Ensimmäinen ajatukseni oli, että höpö höpö. Kärsiessäni lapsettomuudesta kukaan ei ollut minua kohtaan alentuva eikä ilkeä. Ei yhtä ainoata kertaa. Ja nyt kun minulla on lapsia, en voi kuvitellakaan, että "pillastuisin" jonkun velan valinnasta. Ajatuskin on ihan absurdi! Ei se ole mikään huono valinta. Ja mitä se ylipäätään minulle kuuluu? Minulla ei ole mitään ongelmaa toisten lapsentekovalintojen kanssa. (Sen kanssa on, jos joku vela katsoo asiakseen jatkuvasti valittaa lapsista, puhua heistä rumasti tms. Mutta se on toinen tarina).

Sitten kun luen tätä ketjua, niin huomaan että ilmeisesti sellaisia ihmisiä todella on, jotka katsovat asiakseen "pillastua". Ja hymistelevät noita "et raukka tiedä mitä menetät" -juttuja. Se on järkyttävän ärsyttävää kyllä. Kyse on vain itsensä ja valintojensa nostamisesta muiden yläpuolelle. 

Joten mieleen tulee: ehkä sulka ap on vaan huonoa seuraa? Millaisia naisia nuo pillastujat ovat? Ovatko muuten avarakatseisia ja ajattelevia? Viihdyttekö te yhdessä? Voin vakuuttaa, että toisenlaisiakin ihmisiä on! Löydät heidät ehkä parhaiten sieltä, missä ei olla kovin konservatiivisia. 

[/quote]

[/quote]

Eiköhän tuohon  ihmisten reagointiin vaikuta myös tosi paljon se, miten ap itse asiansa esittää. ON olemassa ihan neutraaleja lapsettomia, jotka saa ihan neutraaleja vastauksia. 

Sitten on niitä, joiden tehtävä on JULISTAA lapsettomuutta, ja ilmoittaa siitä tyyliin : "mä en mihinkään korvakierre-paskavaippa-rumbaan viitsinyt lähteä" jolloin sitä saakin vähän kärkkäämpiä vastauksia osakseen.

Tosiaankin hämmentävä ketju! Ensinnäkin kommentoin, että ihminen saa muuttaa mieltään. Jos joku on ollut vela 20+-vuotiaana, ei ole synti eikä häpeä haluta lapsi 40-vuotiaana. Toki riski jäädä lapsettomaksi on suuri, mutta olisiko sitten pitänyt tehdä se lapsi jonkun epäsopivan miehen kanssa keskelle biletystä tai uran tekoa tai muuten sellaista elämäntilannetta, johon lapsi ei olisi sopinut ja sitä ehkä olisi kohdellut välinpitämättömästi. Monet naiset tuntuvat ajattelevan, että niitä lapsia kuuluu tehdä nuorena ja ihan sama olosuhteista tai sopivasta suhteesta, pääasia, että niitä tehtailee, että 40-vuotiaana on nekin sitten tehty ja lennätetty pois pesästä. Yököttävä asenne!

Minä arvostan ihmisiä, jotka tajuvat omat voimavaransa ja elävät sen mukaan. Vihaan muutenkin näitä yhteiskunnan elättejä, teiniäitejä, opiskelijaäitejä ja kaikkia niitä, jotka hankkivat ne lapset elatuskyvyttömään tilanteeseen ja venyttelevät sitten äitiyslomien ja opiskelujen ja työharjoittelujen viidakossa vuosikymmenen jos toisenkin ennen kuin oikeasti ovat kyvykkäitä elättämään lapsensa. Sitten onkin kiva jäädä työttömäksi tai kotirouvaksi, jos mies on päässyt rahakkaaseen työpaikkaan, ja yhteiskunnan kustantama koulutus on heitetty kaivoon. Arvostan sitä, että ihminen osaa suunnitella elämäänsä ja yllätystenkin tullessa kantaa valinnoistaan vastuu. Vela on tajunnut, ettei hänen suunnitelmiinsa sovi lapsi eikä hän ole valmis leikkimään lapsen mielenterveydellä vaan ottaa vastuun elämästään. On sääli ja harmi, jos ikä tulee vastaan, kun se lapsi olisikin tervetullut. Minulta riittää silti myötätuntoa ja arvostusta näitäkin kohtaan. Aina se elämä ei suju suunnitellulla tavalla ja ihan kaikkea ei voi suunnitella valmiiksi, mutta on hienoa, että on elänyt kykyjensä ja voimavarojensa mukaan. Se on voinut pelastaa jonkun lapsen mielenterveyden.

Olen itse kokenut tahattomasta lapsettomuudestani melkoisia kommentteja. Näitä ovat suoltaneet ihan täyspäiset ja yleensä varsin empaattiset läheiseni. Ymmärrän siis, että velatkin varmasti ovat osansa kokeneet. Parhaat ystäväni esim. jaksoivat esitelmöidä pitkiä puheita siitä, miten helppoa lapsenteko on ollut heille ja miten varmaan tekisivät itsemurhan, jos olisivat minun tilanteessani. Se oli sellaista säälin ja ylivertaisuuden sekoitusta, joka oli pakko niellä, jos en aikonut heittää 20 vuoden ystävyyttä romukoppaan. Oli aika hämmentävää tajuta, että tuollakin asialla voi päteä.

Kun sain sitten aikanani lapsia, sain kuulla esim. siitä, miten sektio ei ole synnytys ja miten en tiedä mitään synnyttämisestä enkä ole oikea todellinen nainen, kun en ole kokenut alatiesynnytystä. Ja sitten imetys. Äiti-lapsi-suhde oli pilalla, kun lapsi ei viikon tehohoidon jälkeen oppinut imemään rinnasta vaan syötin kaiken maidon tuttipullosta. Nämä samat ihmiset pätevät asioilla, jotka eivät oikeasti ole mitään saavutuksia. Uskon, että nämä samat ihmiset pätevät vapaaehtoisesti lapsettomillekin sillä, miten nämä eivät tiedä mitään oikeasta naiseudesta tai muuta vastaavaa uskomatonta soopaa. Olen jo ajat sitten päättänyt olla välittämättä, koska eiköhän se kerro vain heidän köyhästä elämästään ja pätemisen tarpeesta. Jos haluaa päteä sillä, että on saanut lapsen (ja tähän pystyy se narkkari-alkoholistikin), niin silläpä sitten pätee. Joku toinen voi päteä sillä, että voi kakata pönttöön, jollakulla kun on se pelastava pussi...

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 20:04"]

Mä olen tällä hetkellä vapaaehtoisesti lapseton. Ikää on 27v, olen parisuhteessa ja elämäntilanne olisi muutenkin erittäin otollinen lapsen tulemiselle.

Mutta kun mä en vaan halua. Harmittaa tuo väite, ettei lapseton voi tietää mitä menettää. Kyllä hyvinkin koen tietäväni mitä menettäisin lapsen saamisen myötä. Juuri nyt, tässä elämäntilanteessa musta tuntuu siltä, että lapsen tulo ei olisi ilo vaan rasite. Musta tuntuu siltä, että musta ei tulisi hyvää äitiä. En jaksaisi keskittyä lapsen asioihin, kasvattamiseen ja huolehtimiseen täysillä. Mä itse olen vahinkolapsi ja se muistettiin aina tuoda esille. Tätä taustaa vasten mä asetan vanhemmaksi haluavalle todella korkeat standardit. Lapsesta tulee heti prioriteetti numero 1. Mikään ei mene edelle. Koskaan.

Sanoessani, että lapsen tulo olisi rasite en tarkoita kuitenkaan sitä, että mielestäni lapset yleensäkin olisivat rasittavia. Pidän lapsista todella paljon. Löydän heidän kanssaan paljon enemmän yhteistä ja juteltavaa kuin hyvin monen aikuisen kanssa. Tunnen itseni kuitenkin sen verran hyvin, että tiedän ettei minusta olisi tarjoamaan lapselle hyvää lapsuutta saatikka sitten myöhempää elämää. Mutta tilanne voi olla täysin erilainen esimerkiksi 8-10 vuoden kuluttua. Todennäköisesti tässä ajassa minäkin kehityn ja kasvan ihmisenä. Jos silloin tunnen, että lapsen tulo ei olisikaan enää rasite vaan ilo, niin sittenpä voin laittaa tilauksen vetämään.

Mikäli joku kokee ylemmyyttä tämän luettuaan, hänelle sen tunteen suon. Kyllähän se olisi hienoa jos mun pää kestäisi sen valtavan vastuun ja stressin. Olisi todella hienoa olla jonkun äiti. Mutta siinä ei enää ole kyse vain minun elämästäni, vaan myös sen lapsen.

Kuriositeettina mainittakoot, että vaimoni on kanssani samoilla linjoilla.

[/quote]

Oikeasti, olisi todella hyvä että sinä ja kaltaisesi, siis vaimosi ja ylipäätään muut eivät oikeasti tekisi niitä lapsia ollenkaan. 

Juuri tuollaisista vähän mt- ongelmaisista ja traumaattisista perheistä tulee ne kaikkein perseisimmät pikku tyrannit, kun iskä ja äiskä ei ole oikein onnistuneet laittamaan sitä lapsen tuloa mittasuhteisiin.

Joo, lapsen kuuluu vauvana olla keskipiste ja saada tarpeensa tyydytettyä heti. Mutta lapsen ei kuulu olla vanhempien elämän keskipiste ja palvonnan kohde, vaan luonteva osa perheen elämää. AIkuisen ei kuulu muuttua vain äiskäksi ja iskäksi kun lapsi syntyy, vaan pysyä ihan omana persoonanaan, johon äitiys/isyys tuo vain lisää ulottuvuutta.

ELi pliis, hoidattakaa päänne kuntoon ennen kuin teette lapsia. Kukaan ei enää kestä uutta herra/neiti Maailmannapaa.

Tuosta "et tiedä mitä menetät" -asenteesta. Vertaisin velaa ihmiseen, joka ei ole koskaan ollut parisuhteessa ja sanoo, ettei halua tuntea romanttista rakkautta vaan ystävien rakastaminen riittää. Tämä siksi, että itselleni puoliso ja lapsi ovat molemmat maailman tärkeimmät ihmiset - moni velahan sanoo, että hänellä on jo maailman tärkein ihminen, puoliso - mutta rakkaus lasta kohtaan on aivan erilaista kuin rakkaus puolisoa tai ystäviä kohtaan. Tunne on sellainen, jota en olisi eläessäni osannut kuvitella, hyvällä tavalla. Sama tilanne oli myös silloin, kun rakastuin ensimmäistä kertaa: en ollut edes osannut kuvitella, että se voi parhaimmillaan olla niin ihanaa.

Mutta. Jokainen tehköön miten haluaa, varmasti elämä voi olla hyvää myös ilman lapsia.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 22:47"]

Tosiaankin hämmentävä ketju! Ensinnäkin kommentoin, että ihminen saa muuttaa mieltään. Jos joku on ollut vela 20+-vuotiaana, ei ole synti eikä häpeä haluta lapsi 40-vuotiaana. Toki riski jäädä lapsettomaksi on suuri, mutta olisiko sitten pitänyt tehdä se lapsi jonkun epäsopivan miehen kanssa keskelle biletystä tai uran tekoa tai muuten sellaista elämäntilannetta, johon lapsi ei olisi sopinut ja sitä ehkä olisi kohdellut välinpitämättömästi. Monet naiset tuntuvat ajattelevan, että niitä lapsia kuuluu tehdä nuorena ja ihan sama olosuhteista tai sopivasta suhteesta, pääasia, että niitä tehtailee, että 40-vuotiaana on nekin sitten tehty ja lennätetty pois pesästä. Yököttävä asenne!

Minä arvostan ihmisiä, jotka tajuvat omat voimavaransa ja elävät sen mukaan. Vihaan muutenkin näitä yhteiskunnan elättejä, teiniäitejä, opiskelijaäitejä ja kaikkia niitä, jotka hankkivat ne lapset elatuskyvyttömään tilanteeseen ja venyttelevät sitten äitiyslomien ja opiskelujen ja työharjoittelujen viidakossa vuosikymmenen jos toisenkin ennen kuin oikeasti ovat kyvykkäitä elättämään lapsensa. Sitten onkin kiva jäädä työttömäksi tai kotirouvaksi, jos mies on päässyt rahakkaaseen työpaikkaan, ja yhteiskunnan kustantama koulutus on heitetty kaivoon. Arvostan sitä, että ihminen osaa suunnitella elämäänsä ja yllätystenkin tullessa kantaa valinnoistaan vastuu. Vela on tajunnut, ettei hänen suunnitelmiinsa sovi lapsi eikä hän ole valmis leikkimään lapsen mielenterveydellä vaan ottaa vastuun elämästään. On sääli ja harmi, jos ikä tulee vastaan, kun se lapsi olisikin tervetullut. Minulta riittää silti myötätuntoa ja arvostusta näitäkin kohtaan. Aina se elämä ei suju suunnitellulla tavalla ja ihan kaikkea ei voi suunnitella valmiiksi, mutta on hienoa, että on elänyt kykyjensä ja voimavarojensa mukaan. Se on voinut pelastaa jonkun lapsen mielenterveyden.

Olen itse kokenut tahattomasta lapsettomuudestani melkoisia kommentteja. Näitä ovat suoltaneet ihan täyspäiset ja yleensä varsin empaattiset läheiseni. Ymmärrän siis, että velatkin varmasti ovat osansa kokeneet. Parhaat ystäväni esim. jaksoivat esitelmöidä pitkiä puheita siitä, miten helppoa lapsenteko on ollut heille ja miten varmaan tekisivät itsemurhan, jos olisivat minun tilanteessani. Se oli sellaista säälin ja ylivertaisuuden sekoitusta, joka oli pakko niellä, jos en aikonut heittää 20 vuoden ystävyyttä romukoppaan. Oli aika hämmentävää tajuta, että tuollakin asialla voi päteä.

Kun sain sitten aikanani lapsia, sain kuulla esim. siitä, miten sektio ei ole synnytys ja miten en tiedä mitään synnyttämisestä enkä ole oikea todellinen nainen, kun en ole kokenut alatiesynnytystä. Ja sitten imetys. Äiti-lapsi-suhde oli pilalla, kun lapsi ei viikon tehohoidon jälkeen oppinut imemään rinnasta vaan syötin kaiken maidon tuttipullosta. Nämä samat ihmiset pätevät asioilla, jotka eivät oikeasti ole mitään saavutuksia. Uskon, että nämä samat ihmiset pätevät vapaaehtoisesti lapsettomillekin sillä, miten nämä eivät tiedä mitään oikeasta naiseudesta tai muuta vastaavaa uskomatonta soopaa. Olen jo ajat sitten päättänyt olla välittämättä, koska eiköhän se kerro vain heidän köyhästä elämästään ja pätemisen tarpeesta. Jos haluaa päteä sillä, että on saanut lapsen (ja tähän pystyy se narkkari-alkoholistikin), niin silläpä sitten pätee. Joku toinen voi päteä sillä, että voi kakata pönttöön, jollakulla kun on se pelastava pussi...

[/quote]

NO eihän sulla nyt ole mennyt oikein mikään putkeen... Jännä että narkkari-alkoholistikin sitten pystyy siihen mihin sinä et. Ja vaikka rotta.

[quote author="Vierailija" time="23.02.2013 klo 22:47"]

Tosiaankin hämmentävä ketju! Ensinnäkin kommentoin, että ihminen saa muuttaa mieltään. Jos joku on ollut vela 20+-vuotiaana, ei ole synti eikä häpeä haluta lapsi 40-vuotiaana. Toki riski jäädä lapsettomaksi on suuri, mutta olisiko sitten pitänyt tehdä se lapsi jonkun epäsopivan miehen kanssa keskelle biletystä tai uran tekoa tai muuten sellaista elämäntilannetta, johon lapsi ei olisi sopinut ja sitä ehkä olisi kohdellut välinpitämättömästi. Monet naiset tuntuvat ajattelevan, että niitä lapsia kuuluu tehdä nuorena ja ihan sama olosuhteista tai sopivasta suhteesta, pääasia, että niitä tehtailee, että 40-vuotiaana on nekin sitten tehty ja lennätetty pois pesästä. Yököttävä asenne!

Minä arvostan ihmisiä, jotka tajuvat omat voimavaransa ja elävät sen mukaan. Vihaan muutenkin näitä yhteiskunnan elättejä, teiniäitejä, opiskelijaäitejä ja kaikkia niitä, jotka hankkivat ne lapset elatuskyvyttömään tilanteeseen ja venyttelevät sitten äitiyslomien ja opiskelujen ja työharjoittelujen viidakossa vuosikymmenen jos toisenkin ennen kuin oikeasti ovat kyvykkäitä elättämään lapsensa. Sitten onkin kiva jäädä työttömäksi tai kotirouvaksi, jos mies on päässyt rahakkaaseen työpaikkaan, ja yhteiskunnan kustantama koulutus on heitetty kaivoon. Arvostan sitä, että ihminen osaa suunnitella elämäänsä ja yllätystenkin tullessa kantaa valinnoistaan vastuu. Vela on tajunnut, ettei hänen suunnitelmiinsa sovi lapsi eikä hän ole valmis leikkimään lapsen mielenterveydellä vaan ottaa vastuun elämästään. On sääli ja harmi, jos ikä tulee vastaan, kun se lapsi olisikin tervetullut. Minulta riittää silti myötätuntoa ja arvostusta näitäkin kohtaan. Aina se elämä ei suju suunnitellulla tavalla ja ihan kaikkea ei voi suunnitella valmiiksi, mutta on hienoa, että on elänyt kykyjensä ja voimavarojensa mukaan. Se on voinut pelastaa jonkun lapsen mielenterveyden.

Olen itse kokenut tahattomasta lapsettomuudestani melkoisia kommentteja. Näitä ovat suoltaneet ihan täyspäiset ja yleensä varsin empaattiset läheiseni. Ymmärrän siis, että velatkin varmasti ovat osansa kokeneet. Parhaat ystäväni esim. jaksoivat esitelmöidä pitkiä puheita siitä, miten helppoa lapsenteko on ollut heille ja miten varmaan tekisivät itsemurhan, jos olisivat minun tilanteessani. Se oli sellaista säälin ja ylivertaisuuden sekoitusta, joka oli pakko niellä, jos en aikonut heittää 20 vuoden ystävyyttä romukoppaan. Oli aika hämmentävää tajuta, että tuollakin asialla voi päteä.

Kun sain sitten aikanani lapsia, sain kuulla esim. siitä, miten sektio ei ole synnytys ja miten en tiedä mitään synnyttämisestä enkä ole oikea todellinen nainen, kun en ole kokenut alatiesynnytystä. Ja sitten imetys. Äiti-lapsi-suhde oli pilalla, kun lapsi ei viikon tehohoidon jälkeen oppinut imemään rinnasta vaan syötin kaiken maidon tuttipullosta. Nämä samat ihmiset pätevät asioilla, jotka eivät oikeasti ole mitään saavutuksia. Uskon, että nämä samat ihmiset pätevät vapaaehtoisesti lapsettomillekin sillä, miten nämä eivät tiedä mitään oikeasta naiseudesta tai muuta vastaavaa uskomatonta soopaa. Olen jo ajat sitten päättänyt olla välittämättä, koska eiköhän se kerro vain heidän köyhästä elämästään ja pätemisen tarpeesta. Jos haluaa päteä sillä, että on saanut lapsen (ja tähän pystyy se narkkari-alkoholistikin), niin silläpä sitten pätee. Joku toinen voi päteä sillä, että voi kakata pönttöön, jollakulla kun on se pelastava pussi...

[/quote]

Vihaat opiskelijaäitejä? Vihaat teiniäitejä? Vihaat niitä jotka saavat helposti lapsia?

Kuule mininusta tuntuu, että olet harvinaisen kyrpäotsainen nainen.