Lue keskustelun säännöt.
Kumpikaan pojistani ei edes etsi tyttöystävää
02.03.2019 |
Iät 25 ja 27. Molemmat sanovat, että yksin on niin kiva asua, mennä ja tulla miten haluaa. Eivätkä he ede biletä. Nuoremmalla tuntuu olevan liuta tuota ikäluokkaa olevia yksin asuvia kavereita, vanhempi on vähän epäsosiaalisempi. Kumpikin siivoaa kämppänsä, laittaa ruokaa jne. Oma vikani, kun en opettanut heitä uusavuttomiksi, että olisivat tarvinneet naista? Vanhempi opiskelee, oli välillä töissä ja opinnot olivat tauolla. Nuorempi opiskelee ja käy töissä samaan aikaan, valmistuu pian. Haluaa kuulemma käyttää palkkansa itseensä. Sanoin, että eihän mullakaan mene rahaa paljon, niin se johtuu kuulemma siitä, etten ole enää nuori :D.
Kommentit (49)
Veljen tytär ja poika lähenevät jo neljääkymppiä, ovat vielä neitsyeitä ja sinkkuja. Syyksi epäilen liian suojelevia vanhempia. Näitä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lähipiirissä nuori mies otti ystäväkseen tai kumppanikseen pippelitytön.
Kuulemma adoptoivat lapsen jos jossain vaiheessa haluavat lapsia.
toistaiseksi miestä ei ole kiinnostanut lasten hankinta vaan mukava elämä.
Vaikuttavat olevan onnellisia keskenään ja avoliitto toimii ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Veljen tytär ja poika lähenevät jo neljääkymppiä, ovat vielä neitsyeitä ja sinkkuja. Syyksi epäilen liian suojelevia vanhempia. Näitä riittää.
Mistä tiedät että neitsyitä, itsekö sanoneet. Sinkkuus ei tarkoita neitsyyttä.
Jos olet kasvattanut heistä hyviä miehiä... heidän on vaikea löytää yhtä hyviä naisia. Mut lopulta tärppää. Kyllä se siitä!
Millaisen parisuhdemallin olet ap miehesi kanssa antanut pojillesi? Naista tsrvitsee siivoamiseen ja ruoanlaittoon? 0/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä se naisten metoo näkyy.Kukaan täysijärkinen nuori mies ei koske naiseen pitkällä tikullakaan.
Vierailija kirjoitti:
Tulen surulliseksi näistä "fiksuja miehiä/naisia" kommenteista. Ihmisen terveys tutkitusti kärsii, jos elämässä ei ole tarpeeksi fyysistä läheisyyttä, lämpöä, kosketusta, yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ihminen jää näitä paitsi usein jo lapsuudessa, joten ehkä ei osaa myöhemminkään kaivata.
Mitään hienoa siinä ei kuitenkaan ole, että ei kaipaa toista ihmistä lähelleen. Useammin (ei toki aina) se tarkoittaa, että pää on jo jollain tavalla hajonnut.
Ellei satu olemaan sisäänpäin suuntautunut yksin viihtyvä persoonallisuus joka vain ahdistuu jos joutuu jatkuvasti sosiaalisoitumaan.
Tokihan tälläinen on erittäin vaikeaa ymmärtää ulospäin suuntautuneille seurallisille ihmisisille jotka eivät pysty elämään jos ei ole jotakuta jonka kanssa jatkuvasti hölöttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kumppani pitänyt löytää silloin kuin sitä vähiten etsii?
mammanpoika