Olenko kohtuuton (miesystävän lapset)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännästi nämä mielipiteet tuntuvat jakautuvan tässä. Toiset ovat sitä mieltä, että mies ei ole tarpeeksi kiinnostunut ja pystyisi kyllä järjestämään aikaa halutessaan ja hänellä on pakosti toinen nainen eikä ole vakavissaan -> pitää erota. Toiset ovat sitä mieltä, että tämä on ihan normaalia ja mies vain hoitaa lapsensa hyvin ja minä olen kohtuuton ->  pitää erota. Tuntuu, että keskitietä ei tässä keskustelussa edusta kuin pari vastaajaa. 

ap

Sä et nyt et vain halua käsittää. Miehellä on ne lapset olemassa, niin kuin sinullakin, mutta erotuksena omaan tilanteeseesi, mies nyt on sidottu niihin lapsiin joka viikonloppu. Syystä mitä sinäkään et tiedä. Syyllisyys erosta, exän elämänhallintaongelmat, mikä vaan voi olla syynä. Sinä haluat kahdenkeskistä parisuhdeaikaa, mikä on täysin luonnollista, mutta mies ei pysty/kykene/halua sitä antaa. Nämä on nyt ne faktat. Nyt sun vaan täytyy päättää, mitä teet asialle. Joko hyväksyt sen ja jatkatte tapailua 2 kertaa kuukaudessa, tai sitten eroat ja etsit miehen, jolla on enemmän mahdollisuutta/halua panostaa kahdenkeskiseen oleiluun. Olet nyt vuoden kärvistellyt asian kanssa, ja tavallaan ymmärrän, että olisi mukava syyttää asiasta exää, lapsia, ketä tahansa muuta, mutta tosiasia on, että mies on ainoa, joka mahdollisesti voisi asialle jotain tehdä. "Mahdollisesti" siksi, koska jos exällä on esim. alkoholiongelmaa tms, ja lapset sen vuoksi ovat isällään joka viikonloppu, niin eihän se mieskään asialle mitään voi.

Ja nuo ajatuksesi, että sinun tekee mieli soittaa tälle exälle jne, saa epäilemään provoa, koska miten kukaan voisi olla noin hölmö? Kun eihän se sinulle kuulu yhtään exän tekemiset tai tekemättä jättämiset. Miehen kanssa sun täytyy asia hoitaa. 

Ja todellakin olen myös sitä mieltä, että et ole kohtuuton halutessasi kahdenkeskistä aikaa enemmän kuin kaksi kertaa kuukaudessa. Mutta kohtuuton olet, jos ajattelet että exän kuuluisi se jotenkin järjestää. Sen miehen pitäisi.  

En tietenkään ole oikeasti exälle soittamassa. Se oli vain kuvaus siitä, miltä minusta tuntuu. Olen oikeasti niin pettynyt ja vihainen, että tekisi mieli hänellekin kertoa, mitä mieltä minä olen. Onhan hän osittain vastuussa minullekin tekemisistään. Olisin voinut varata jotkut kalliit teatteriliput tai matkan ja olisin menettänyt nämä hänen takiaan, niin todellakin se on myös minun ja hänen välinen asia, jos asia on sovittu ja meno hänen takiaan siirtyy. 

Ja sen verran mies voisi tälle asialle, että edes kertoisi minulle, miten asia on ja voisimme yhdessä nyt miettiä, miten tämä asia ratkaistaan. Hän ei kerro minulle mitään ja toistelee vain, että ei ole vaihtoehtoja. En ole aamun jälkeen hänen kanssaan jutellut ja tilanne roikkuu nyt ilmassa. 

ap 

Todella ikävä olo on varmasti:( Luulen, että mies on oikeasti tiennyt tästä jo aiemmin, että lapset tulevatkin teille. Ei ole sanonut sitä sinulle ja tässä vaiheessa niitä vaihtoehtoja ei kyllä varmaankaan enää olekaan. Ehkä mies ei sitten oikeasti halua viettää sinun kanssasi kahdestaan aikaa. Vaikea sanoa. Mutta annan sinulle virtuaalihalauksen, olet sen tarpeessa<3

Kiitos paljon! Tätä minäkin pelkään. En vain ymmärrä, miksi mies sitten roikottaa minua näin ja on minulle muuten kiltti ja hyvä, jos hän ei halua olla kanssani yhdessä. Olen kyllä todella sekaisin nyt. 

ap 

Todennäköisesti hän haluaa kyllä olla kanssasi mutta ei halua eikä pysty nyt antamaan sinulle kahdenkeskistä aikaa. Hän ei myöskään todennäköisesti sitä tarvitse. Jos sinä tarvitset mutta et saa miksi sinä roikotat miestä mukanasi?

Koska hän on luvannut järjestää enemmän aikaa ja on kertonut ymmärtävänsä ja haluavansa enemmän aikaa itsekin. Olen tehnyt selväksi jo monta kuukautta sitten, että näin ei voi jatkua ja siksi tätä vapaata viikonloppua onkin nyt niin hartaasti odotettu. En olettanutkaan, että se onnistuisi heti, kun sitä keksin pyytää. Minulle sopisi nämä harvemmat tapaamiset, jos niistä sovituista pidettäisiin kiinni. Ja yksittäiset perumisetkin ymmärtäisin. Mutta kun niitä perumisia tulee useampia ja se odottaminen alkaa aina alusta, ei vain pää kestä. En tietenkään roikottaisi jos mies kertoisi, ettei tämä tule koskaan muuttumaan. 

ap

Tyhmähän mies olisikin jos ei sanoisi järjestävänsä aikaa. Puheet ei kuitenkaan merkitse mitään jos teot kertovat muuta. Jos sitä aikaa ei oikeasti järjesty esim. tällä kuulla niin jättäisin suhteen jossa on pelkkiä turhia lupauksi.

Toki kertoisin sen myös miehelle mihin asti hänellä on aikaa se kahdenkeskinen aika järjestää. Loputtomasti sitä on turha tuossa tilanteessa antaa ja uskoa turhia lupauksia. "Joo, joo kyllä mä järjestän mutta kun lapset ja exä." Itse en kuuntelisi yhtään puolisoa joka siirtäisi kokoajan vastuun meidän yhteisen ajan järjestämisestä exälle tai lapsille.

Miten niin tyhmä? Jos tilanne on noin kuin tässä on sanottu, että aikaa ei ole eikä tule ja se pitää vain hyväksyä eikä miehellä ole aikomustakaan sitä aikaa lisätä, miksi ihmeessä mies sanoisi sitä järjestävänsä? Mitä hän saa siitä, että roikottaa tällaista riippakiveä mukanaan. 

Nimenomaan noinhan olen tehnytkin, että olen antanut aikaa järjestää. Nyt ollaan sitten siinä tilanteessa, että se aika taisi mennä. Nytkö sitten pitäisi nostaa kytkintä? 

ap 

Ilmeisesti hän ei halua kuitenkaan erota sinusta. Hänen mielestään teillä on nyt tällainen kevyt tapailusuhde, eikä hän tarvitse enempää. Ei vissiin seksiäkään kaipaa juurikaan. Sinä tarvitsisit lisää ja mies vaan lupailee, mutta ei toteuta koska ei oikeasti halua kuitenkaan toteuttaa.

No ei ihan näinkään, koska kuitenkin on puhunut esim yhteenmuutosta (nimenomaan hän, en minä) ja että olisimme joskus perhe (puhuu mm milloin lapset voivat tavata toisensa jne). 

ap

Hohhoijaa. Nyt ihan oikeasti nainen. Tämä mies viilaa sinua linssiin ja pahasti. Teidän lapsennekaan eivät ole vuoden jälkeen vielä edes tavanneet?? Ja mies vaan puhuu ja sinä uskot...

Minä olen ollut se, joka on jarrutellut lasten tapaamista. Siis keskenään. Mutta haluaisin, että mies tapaisi minun lapseni useamman kerran ennen kuin kaikki lapset ovat yhdessä. Ja se on onnistunut vain kerran, koska miehellä ei ole aikaa ilman lapsia. Onko tässä nyt jotain kummallista? 

ap

Kummallista on ainoastaan se, että et muka näe missä mennään. Miehen on helppo puhua lasten keskinäisestä tapaamisesta ja vaikuttaa siltä, että on suhteessa tosissaan, kun tietää että sinä et halua sitä ennen kuin mies on tavannut sinun lapsiasi yksin. Jota taas ei millään järjesty, koska miehen lapset ovat "aina" miehellä :DDD 

Eli kerro nyt vielä missä mennään? Olen itse nähnyt lapset siellä miehen luona ja mies on sanonut, että aina voin mennä hänen luokseen, kun lapset ovat siellä. Joskus olen siellä, kun lapsetkin ovat, joskus olen mieluummin kotona. 

ap

Ihan kiva. Mutta miten se, että sinä näet miehen lapset, liittyy sinun lasten ja miehen lasten keskinäiseen tapaamiseen ja sen järjestämiseen? Kun justhan kerroit, että et halua lasten tapaavan toisiaan, ennen kuin mies on tavannut useammin sinun lapsiasi. 

En ymmärrä kysymystäsi. tottakai liittyy siten, että jos lapset ovat aina isällään silloin kun tällä on vapaata, ei hän pääse tapaamaan minun lapsiani ilman lapsiaan. Mitä kohtaa et ymmärrä? Minulla on enemmän vapaata ilman omia lapsianikin, joten olen tietysti nähnyt miehen lapset useammin. 

ap

No väännetään rautalangasta.

1) Kerroit että kyllä se mies haluaa kanssasi suhteen, koska on puhunut yhtenmuuttamisesta ja teidän lasten keskinäisestä tapaamisesta. 

2) Sinä taas et halua, että lapsenne tapaavat toisensa ennen kuin mies on yksin (ilman omia lapsiaan) tavannut sinun lapsiasi useamman kerran. Mies on tavannut lapsesi vuoden seurustelun aikana yhden kerran. 

3) Miehen on helppo vaikuttaa suhteeseen sitoutuneelta sanomalla että haluaa lastenne tapaavan keskenään, vaikka hän ei olisikaan sitoutunut. Näin siksi koska hän tietää, että sinä et halua lastenne tapaavan toisiaan ennenkuin mies on tavannut sinun lapsiasi useammin. Mikä taas ei millään tahdo onnistua tai aina peruuntuu (kuten tänäkin viikonloppuna) viime tipassa. 

Joko meni jakeluun? 

Ahaa. Mitenkäs tähän kuvioon sitten istuu se, että mies on ehdottanut yhteen muuttoa ja perheiden tapaamista jo kauan ennen kuin olen ilmaissut, että haluan hänen tapaavan lapsiani useamman kerran? Ja miten ihmeessä tämä nyt kääntyi tällaiseen "mies ei ole tosissaan" -vääntämiseksi, kun minulle se tosissaan oleminen tarkoittaa nimenomaan sitä omiin lapsiin tutustuttamista. Minulle on paljon isompi askel ja sitoumus tutustuttaa uusi kumppani omiin lapsiin, kuin tavata uuden kumppanin lapset. Ehkä sinulla sitten on toisin ja esittelet lapsillesi keitä tahansa. 

ap

No itsellä ei ole tarvetta esitellä ketään lapsilleni kun sattuu avioliitto olemaan kasassa. Sinä hyökkäät, kun et pysty selittämään ristiriitaisia sanomisiasi. Itse perustelit miehen sitoutumisen syvyyttä kohdassa 1 mainituilla asioilla. Ja ei varmaan tarvitse olla Einstein hoksatakseen että ehkä on hyvä totuttaa lapset ensin uuteen kumppaniin ennenkuin sen kumppanin lapsiin. Että sitä useimmat varmaan haluaa. Ehdotan sulle testiä. Jos et ole provo, ehdota miehelle että tulet lastesi kanssa käymään. Voisin lyödä vaikka mistä vetoa, että se vaan jostain syystä ei sovi. Mutta joo, mulle on ihan sama mitä miehen kanssa teet.

Nyt taidamme puhua ristiin. En ymmärrä ollenkaan, mitä tarkoitat. Minähän nimenomaan sanoin, että haluan totuttaa lapset ensin uuteen kumppaniin ennen kuin hänen lapsiinsa. Joku toinen tuossa alkoi vänkäämään, mikseivät lapset ole vielä tavanneet. Ja nythän itse ehdotat juuri sitä, että paukkaan sinne omien lasteni kanssa, vaikka omat lapseni ovat nähneet hänet vain kerran ja haluaisin heidän tutustuvan enemmän mieheen ennen kuin tapaamme lapset. 

En todellakaan ehdota tuota miehelle, koska tiedän hänen vastauksensa. Hän sanoo, että tulkaa vain ja sitten meidän pitäisi mennä ja sitä en itse halua. Hyvähän se on ehdottaa testiä, jos automaattisesti oletat, että vastaus on kieltävä. 

En nyt oikeasti ymmärrä, mitä tuo sitten edes todistaisi. Meinaatko, että hän ei haluaisi lasten tapaavan keskenään? Minkähän takia hän sitten omille lapsilleenkin on sanonut, että joskus sitten voivat tavata minunkin lapseni ja voidaan esim mennä paikkaan x? Ihan vain vedättääkseen minua valehtelee omille lapsilleenkin? 

Kyllä nyt on taas av-mammat vauhdissa. Kun on keksitty, että mies huijaa ja pettää ja ties mitä, ei minun sanomisillani ole mitään merkitystä. 

ap 

Jos mies on aina viikonloput omien lastensa kanssa, miksi hän ei voi tavata sinua ja lapsiasi arkisin?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että suhteen lopettaminen vuoden jälkeen tuntuu vaikealta; tuntuu, että olet heittänyt elämästäsi vuoden hukkaan; tuntuu surulliselta ja häpeälliseltä ja lopulliselta ja vaikka miltä. Tottakai tuntuu ja kuuluukin tuntua, jos tunteita on yhtään ollut pelissä! Mutta suhteen lopettaminen vuoden jälkeen on helpompaa kuin kahden vuoden jälkeen, tai kolmen vuoden jälkeen.

Ei ole mitään merkkiä siitä, että tilanne tulisi muuttumaan tulevaisuudessa, joten mitä vaihtoehtoja sinulla on? Laastarin repäiseminen nopeasti tekee hirmu kipeää mutta kipu menee pian ohi. Sen irrottaminen pikkuhiljaa ei satu niin paljon, mutta kestää moninkertaisen ajan (ja koko sen ajan sattuu jonkin verran). Kumpi tapa suhteen lopettamiseen on sinusta parempi?

Voi sen suhteen eteen tehdä töitäkin ja joskus ongelmat jopa myös ratkeavat parempaan. Mielestäni ap:n asia on sellainen, joka voi olla ratkaistavissa tai ainakin muutettavissa huomattavasti paremmalle tolalle. Jos molemmat haluavat nähdä vaivaa suhteen eteen ja arvostaa todella toista. Aina ei tarvi ihmissuhdetta vaihtaa. Sitoutuminen yhteisen hyvän rakentamiseen voisi olla nykyistä yleisempää tässä kertakäyttökulttuurissa, joka ulottuu myös ihmissuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et nähtävästi kiinnosta miestä tarpeeksi, muutenhan hän pyrkisi tekemään jotain asialle. 

Mä näkisin asian niin että lapset ovat erittäin tärkeitä isälle kun ei tee asialle mitään. (tuo mieleen oman isäni jolle lapset olivat tärkeintä ja kukaan nainen ei koskaan mennyt meidän edelle)

 Silti tietysti voisi yrittää saada lapsivapaita vkloppuja.

Mun lapsuudessani toisella vanhemmalla ei juuri koskaan ollut lapsivapaita viikonloppuja, kun etävanhempi teki omina viikonloppuinaan ohareita juopottelun takia. Useita kertoja me istuttiin suunnilleen reput selässä odottamassa vanhempaa hakemaan, mutta odotteluksi jäi. Joskus menimme sovitusti suoraan koulusta vain todetaksemme, että kukaan ei tule avaamaan ovea.

Mitä vaihtoehtoja lähivanhemmalla olisi tällöin ollut kuin perua omat menonsa ja ottaa vastuu lapsistaan myös sen juoppovanhemman puolesta? Hankkia joku vieras lapsenvahti, että lapsille varmasti jää olo, että kumpikaan vanhemmista ei välitä? Tai kuten ap taitaa olettaa, lukita lapset ulos myös kotoaan, koska sinne on uusi rakkaus tulossa viettämään lapsivapaata viikonloppu?

Lapsille on hyvä, jos hekin tietävät etukäteen missä minäkin viikonloppuna ovat, tuo turvallisuutta. Ja ap kirjoitti, että hänelläkin on lapsia, eikös näiden kaikkien lasten kanssa voi yhdessä viettää viikonloppuja ja vaikka arkeakin.

Exä tarvitsee rajat myös, muutenhan teidän kaikkien elämä on aivan sekaisin. Ja rajojen asettajan on oltava miesystäväsi, ei sitä kukaan muu hänen puolestaan tee. Jollei suostu, niin heivaa koko tyyppi. Parempiakin ihan varmasti löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että suhteen lopettaminen vuoden jälkeen tuntuu vaikealta; tuntuu, että olet heittänyt elämästäsi vuoden hukkaan; tuntuu surulliselta ja häpeälliseltä ja lopulliselta ja vaikka miltä. Tottakai tuntuu ja kuuluukin tuntua, jos tunteita on yhtään ollut pelissä! Mutta suhteen lopettaminen vuoden jälkeen on helpompaa kuin kahden vuoden jälkeen, tai kolmen vuoden jälkeen.

Ei ole mitään merkkiä siitä, että tilanne tulisi muuttumaan tulevaisuudessa, joten mitä vaihtoehtoja sinulla on? Laastarin repäiseminen nopeasti tekee hirmu kipeää mutta kipu menee pian ohi. Sen irrottaminen pikkuhiljaa ei satu niin paljon, mutta kestää moninkertaisen ajan (ja koko sen ajan sattuu jonkin verran). Kumpi tapa suhteen lopettamiseen on sinusta parempi?

Voi sen suhteen eteen tehdä töitäkin ja joskus ongelmat jopa myös ratkeavat parempaan. Mielestäni ap:n asia on sellainen, joka voi olla ratkaistavissa tai ainakin muutettavissa huomattavasti paremmalle tolalle. Jos molemmat haluavat nähdä vaivaa suhteen eteen ja arvostaa todella toista. Aina ei tarvi ihmissuhdetta vaihtaa. Sitoutuminen yhteisen hyvän rakentamiseen voisi olla nykyistä yleisempää tässä kertakäyttökulttuurissa, joka ulottuu myös ihmissuhteisiin.

No tässä tapauksessa mies ei halua kahdenkeskistä aikaa yhtä paljon kuin ap, niin miten tuossa neuvottelee? Ainakin aiemmissa viesteissä ap kertoi että asiasta on puhuttu ja mies oli lupaillut yhteistä aikaa enemmän, mutta sitten ei nämä lupaukset toteutuneet. Ei kai siinä ole muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä tilanne tai lähteä eri suuntiin. Tosin ap:n jutut vaikuttaa keksityiltä, mutta jos ajatellaan että joku on vastaavanlaisessa tilanteessa, niin sanoisin että vuosi on jo aika pitkä aika odottaa tilanteen muuttumista, jos sitä aina luvataan, mutta mitään ei tapahdu. Ei ne sanat vaan teot.

Ei jatkoon! Uusperhehelvetti taas vaan alkamassa!

No eihän normiperheessäkään mitään lapsivapaita viikonloppuja ole.

Miksi lapset ovat sinulle ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et nähtävästi kiinnosta miestä tarpeeksi, muutenhan hän pyrkisi tekemään jotain asialle. 

Mä näkisin asian niin että lapset ovat erittäin tärkeitä isälle kun ei tee asialle mitään. (tuo mieleen oman isäni jolle lapset olivat tärkeintä ja kukaan nainen ei koskaan mennyt meidän edelle)

 Silti tietysti voisi yrittää saada lapsivapaita vkloppuja.

Mun lapsuudessani toisella vanhemmalla ei juuri koskaan ollut lapsivapaita viikonloppuja, kun etävanhempi teki omina viikonloppuinaan ohareita juopottelun takia. Useita kertoja me istuttiin suunnilleen reput selässä odottamassa vanhempaa hakemaan, mutta odotteluksi jäi. Joskus menimme sovitusti suoraan koulusta vain todetaksemme, että kukaan ei tule avaamaan ovea.

Mitä vaihtoehtoja lähivanhemmalla olisi tällöin ollut kuin perua omat menonsa ja ottaa vastuu lapsistaan myös sen juoppovanhemman puolesta? Hankkia joku vieras lapsenvahti, että lapsille varmasti jää olo, että kumpikaan vanhemmista ei välitä? Tai kuten ap taitaa olettaa, lukita lapset ulos myös kotoaan, koska sinne on uusi rakkaus tulossa viettämään lapsivapaata viikonloppu?

Jotain tämänkaltaista ap vihjaili kertomalla että mies oli jankannut ettei "ollut muuta vaihtoehtoa" kuin perua viikonloppu. Mutta sitten ap muutti storylinea että kyse olisikin epämääräisistä vuorotöistä.

Jos leikitään että ap:n tarina olisi totta, niin lopputulemahan on ap:n kannalta aivan sama, oli siinä syy mikä tahansa että lapset ovat miehen luona joka viikonloppu. Hänen täytyisi joko hyväksyä asia tai lopettaa suhde. Mitä muuta siinä olisi tehtävissä?

Ei mitään, kannattaa lopettaa suhde välittömästi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohta tänne tullaan lynkkaamaan sinut, että mitäs olet ottanut miehen jolla on lapsia, lapset tulevat aina ensimmäisenä jne jne.

Tuo on mahdollista saada toimimaan, jos teillä on selkeät pelisäännöt. Ne teidän pitää tehdä. Ja miehen pitää tehdä selkeä viesti eksälle päin samasta. Jos tämä ei toimi, niin sitten ei suhdekaan toimi.

Kiitos tästä viestistä. Näin minustakin. Mutta en oikein tiedä, miten minä pystyn näiden pelisääntöjä ryhtyä sanelemaan. Kun nimenomaan en haluaisi olla sellainen, joka tulee ulkopuolisena sanelemaan, että miehellä pitää olla lapsivapaata. 

ap

Ihan ensin iso peukku miehelle että priorisoi lapsia, helmen olet löytänyt! Toiseksi, onkohan miehen eksä jotenkin aidosti tasapainoton kun miehen täytyy (ja haluaakin!) ottaa lapset joka viikonloppu? Jospa mies ei halua jättää lapsia exälle viikonlopuksi ellei eksä (harvoin) ole itse siihen halukas?

Jutelkaa miehen kanssa asiasta. On erittäin hienoa että hän laittaa lapset etusijalle, mutta toki ymmärrän sinuakin. Minkä ikäisiä lapset ovat? Voisiko jossain vaiheessa jo ajatella että tutustutte? Miksi ette voi nähdä arkisin useammin? Onko syynä oikeasti miehen epäsäännöllinen työ, vai eikö hän halua sitoutua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et nähtävästi kiinnosta miestä tarpeeksi, muutenhan hän pyrkisi tekemään jotain asialle. 

Niin, siltä minustakin tuntuu, mutta mies suuttui, kun sanoin tämän hänelle. Hän vain sanoo, ettei voi asialle mitään ja sanoo, että lapset pitää hoitaa ja ex on mahdoton. 

ap

On totta, että omat lapset pitää hoitaa. Mutta mies voisi välillä palkata niille lapsille lastenhoitajan vaikka illaksi, kun lapset on hänen luonaan, jotta pääsisitte vaikka elokuviin kaksistaan. Niin ydinperheissäkin tehdään välillä.

Niin. Mutta minun ymmärrykseeni ei mene, miksi minun miesystäväni on se, joka järjestää lapsenvahdin, kun alunperin oli sovittu, että lapset ovat äidillään ja äidille tuli meno. Eikö silloin äidin pidä järjestää lastenhoitaja illaksi, jos on mennyt lupaamansa unohtamaan. Miksi isän pitää hoitaa asiat, kun äiti liihottaa missä huvittaa?  

ap

Valitettavasti on olemassa toivottomia eksiä. Olen ollut naisena tuossa tilanteessa, että eksä perui viikonloppuja koko ajan ja niin lapset olivat minulla aina. En kai voinut niitä heitteillekään jättää. Yksinhuoltajuuden kyllä hanki, kun kerran lasten isästä ei huoltajaksi ollut.

Mielestäni miehen pitäisi hankkia lapset lähihuoltajuuteen ja tehdä eksästään lasu.

.

Mahdatkohan olla hänelle ainoa nainen? Oletko varma, että he ovat edes eronneet?

Jos miehen eksä on alkoholisti? Ei siinä silloin paljon auta vaikka miten iskis nyrkkiä pöytään että tämä on sopimus ja siitä on pakko pitää kii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa mies ottaa mielellään lapset vaikka joka viikonloppu? Ovathan lapet hänen perheensä ja oletettavasti paljon tärkeämmät kuin sinä. Minun mielestäni sinulla ei ole mitään oikeutta urputtaa niin kauan kun miehellä ei ole mitään lasten tapaamista vastaan. Sinun tehtäväsi on joko hyväksyä perheellinen mies kumppaniksesi jolle lapset ovat aina etusijalla tai sitten etsiä perheetön mies.

Ei minä olekaan urputtanut aiemmin, mutta nyt paloi käämit, kun sovittu viikonloppu peruuntui. Mielestäni olen ollut aika kärsivällinen tässä nyt vuoden verran. Ja mies nimenomaan itse oli sopinut tästä viikonlopusta exän kanssa, mutta exä päättikin toisin. Sehän tässä ottaakin päähän, etten ole nyt takkuamassa miehen takia, vaan hänen exänsä oikkujen takia. 

ap

En syyttäisi exää, vaan miestä.  Antaa exän ohjailla itseään. Ei tuo ole mikään hyvä kumppani sinulle, pitää mieluummin exän tyytyväisenä, ei sinua.

Juuri näin. Lue tämä edellisen kirjoittajan viimeinen lause tarkkaan. Kumman kanssa se mies sydämessään on? Itsekin epäilit, ettei mies ehkä ole nyt edes rehellinen. Exä menee edelle. Tsemppiä!

T. Samassa tilanteessa ollut

Et ole miehelle tärkeintä maailmassa, vaan hänen lapsensa ovat. Turhaan täällä mesoat ja exää haukut. Jos mies pitäisi sinua ja kahdenkeskistä aikaanne tärkeänä, hän kyllä järjestäisi asian. Hei haloo, jos teillä ei ole kuin kerran vuoden aikana ollut kahdenkeskinen viikonloppu, pitäisi sinun osata vetää tästä omat johtopäätökset. Miksi naiset valitsette näitä miehiä, kun ei teiltä onnistu tyytyminen äitipuolen tai osa-aikanaisen rooliin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee vääntämiseksi. Moni on sitä mieltä että tilanne on epäreilu ap:tä kohtaan, mutta sen voi ratkaista vain mies. Joko hän haluaa yhteistä aikaa tai sitten ei. Tämä ei vastaus ei kuitenkaan ilmeisesti miellytä. Ainut vaihtoehto on tehdä lasu miehen Ex:stä vaikkei ap ole edes varma miksi mies on kaikki viikonloput kiinni lapsissa eikä ole saanut selvitettyä tätä asiaa vuoden aikana miehen kanssa. Kaikki ehdotukset varmaan on jo ehdotettu.

Just näin. Ap alkaa muistuttaa sitä yhtä tarinatätiä, joka satuilee näitä monipolvisia jankkausprovoja. Ne tunnistaa aina siitä, että on joku järjenvastainen yksityskohta (tässä = seurustellut yli vuoden, eikä tiedä miksi lapset ovat joka viikonloppu + viikollakin isällään, "ei ole tullut puheeksi" vaikka ap haluaisi nähdä viikonloppuisinkin ja tästä on keskusteltu ja riideltykin, ja soittelevat miehen kanssa kuulumisiakin joka päivä), johon aloittaja jättää vastaamatta, vaikka sitä kysytään. Sitten jotenkin ympäripyöreästi väistää kysymyksen. Tarinatäti heittää "täkyjä" (tässä = vihjailee että mies valehtelee, "usein on perunut juuri viikonloput") ja kun ihmiset siihen tarttuu, niin sitten kääntää kelkkansa, että eihän se nyt siitä voi olla missään nimessä kysymys. Tällä tavoin saa jankattua provoa vielä useita sivuja.

Toinen tunnusmerkki on sitten tuo, että aloittaja ei "ymmärrä" mitä ja miksi häneltä kysytään, ja/tai "ymmärtää" tahallaan väärin. Usein kuitenkin koska kyse provosta, väärinymmärtäminen vaikuttaa ihan järjettömältä. Tai sitten aloittaja tartuu komentissa olleeseen sivuhuomautukseen ja vääntää siitä jotain, mitä kommentin kirjoittaja ei selvästikään ollut tarkoittanut. Tässä ketjussa täyttyy kaikki nämä merkit. 

Kannattaisi ehkä lukea viestini ennen kuin tekee oletuksia, joista en ole sanaakaan sanonut.

Ensinnäkin, miten niin en tiedä, miksi lapset ovat isällään? Eikö ole aika selvää, että se johtuu yhteisestä sopimuksesta eikä siihen kai uudella tapailukumppanilla ole sen kummempaa sanomista. Ja varsinkin jos on kyse miehestä, jolla on epäsäännölliset työajat, ei siinä yhtäkkiä tule ajatelleeksi, että sopimus on lähtökohtaisesti epäreilu. Käsitin aluksi, että nämä sovitaan työvuorojen mukaan vaihdellen tms. (Olen itsekin ollut vuorotöissä jonkin aikaa ja silloin järjesteltiin sen mukaan, miten työvuorot menevät ) Ei tosiaan tullut mieleenkään lähteä utelemaan; mitä huoltajuussopimuksissa virallisesti lukee.

Ja juu, ehkä en kaikkea ymmärrä kun yhtäkkiä kesken muun asian on yksittäinen kysymys sukupuolitaututesteistä ilman mitään kontekstia.

Ap

Tosi hyvä esimerkki siitä, mistä tuo edellinen kommentoija puhuu. Ap:ltä on kysytty monta kertaa miksihän mies ja exänsä ovat päätyneet tuollaiseen ratkaisuun, että lapset ovat toisella vanhemmalla joka ainoa viikonloppu. Kun ei aivan yleistä ole tuollainen ratkaisu ja sitoohan se aikapaljon ja hieman itse mietin sitä exääkin, koska itse en ainakaan haluaisi olla erossa lapsistani joka ainoa viikonloppu, että mitähän tuossa on takana. Kun ventovieraallakin herää mieleen kysymys että miksi näin, niin ap sen sijaan ei ole mieheltä kysynyt asiaa, vaikka ovat seurustelleet vuoden. Selitti tuolla aiemmin vaan wa-viesteillä riitelystä, kun asiaa kysyttiin. Nyt sitten ap alkaa puhua huoltajuussopimuksesta, kun eihän kyse ole siitä. Juuri niinkuin tuo edellinen kommentoija sanoi ap:n televän. Vääntävän ilmiselvän asian toiseksi.

En oikeasti ymmärrä mikä tässä menee nyt ristiin. Kysyttiin, miksi en ole kysynyt aiemmin. Sanoin, että ei tullut mieleen sen olevan epäreilu. Ja olen ajatellut myös, ettei minun kuulu työntää nokkaani jika asiaan. Nyt olen tajunnut sen olevan epäreilu ja olen siitä kysynyt ja jopa suuttunut. Se tapahtui toissapäivänä kun emme olleet kasvokkain vaan vaihdoimme wa-viestejä. Eilen puhuimme puhelimessa ja kysyin, miten asia menee ja mies ei voinut puhua kun oli lapset vieressä. Lupasi että puhutaan asiasta sitten kun tavataan. Mikä tässä on vaikeaa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mahdatkohan olla hänelle ainoa nainen? Oletko varma, että he ovat edes eronneet?

Olen tähän vastannut jo ketjussa monta kertaa. Olen varma. Syitä löydät, kun selailet sivuja taaksepäin. En jaksa niitä enää kymmenettä kertaa kirjoittaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee vääntämiseksi. Moni on sitä mieltä että tilanne on epäreilu ap:tä kohtaan, mutta sen voi ratkaista vain mies. Joko hän haluaa yhteistä aikaa tai sitten ei. Tämä ei vastaus ei kuitenkaan ilmeisesti miellytä. Ainut vaihtoehto on tehdä lasu miehen Ex:stä vaikkei ap ole edes varma miksi mies on kaikki viikonloput kiinni lapsissa eikä ole saanut selvitettyä tätä asiaa vuoden aikana miehen kanssa. Kaikki ehdotukset varmaan on jo ehdotettu.

Tämä nyt on jo liikaa.

Niinpä. En ole missään mielestäni puhunut, että olisin tekemässä lasu-ilmoitusta. Taas palstalaiset keksivät omiaan. Taisin kerran mainita sen ohimennen kun miehen puheesta sain käsityksen, että lapset on jätetty heitteille.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee vääntämiseksi. Moni on sitä mieltä että tilanne on epäreilu ap:tä kohtaan, mutta sen voi ratkaista vain mies. Joko hän haluaa yhteistä aikaa tai sitten ei. Tämä ei vastaus ei kuitenkaan ilmeisesti miellytä. Ainut vaihtoehto on tehdä lasu miehen Ex:stä vaikkei ap ole edes varma miksi mies on kaikki viikonloput kiinni lapsissa eikä ole saanut selvitettyä tätä asiaa vuoden aikana miehen kanssa. Kaikki ehdotukset varmaan on jo ehdotettu.

Just näin. Ap alkaa muistuttaa sitä yhtä tarinatätiä, joka satuilee näitä monipolvisia jankkausprovoja. Ne tunnistaa aina siitä, että on joku järjenvastainen yksityskohta (tässä = seurustellut yli vuoden, eikä tiedä miksi lapset ovat joka viikonloppu + viikollakin isällään, "ei ole tullut puheeksi" vaikka ap haluaisi nähdä viikonloppuisinkin ja tästä on keskusteltu ja riideltykin, ja soittelevat miehen kanssa kuulumisiakin joka päivä), johon aloittaja jättää vastaamatta, vaikka sitä kysytään. Sitten jotenkin ympäripyöreästi väistää kysymyksen. Tarinatäti heittää "täkyjä" (tässä = vihjailee että mies valehtelee, "usein on perunut juuri viikonloput") ja kun ihmiset siihen tarttuu, niin sitten kääntää kelkkansa, että eihän se nyt siitä voi olla missään nimessä kysymys. Tällä tavoin saa jankattua provoa vielä useita sivuja.

Toinen tunnusmerkki on sitten tuo, että aloittaja ei "ymmärrä" mitä ja miksi häneltä kysytään, ja/tai "ymmärtää" tahallaan väärin. Usein kuitenkin koska kyse provosta, väärinymmärtäminen vaikuttaa ihan järjettömältä. Tai sitten aloittaja tartuu komentissa olleeseen sivuhuomautukseen ja vääntää siitä jotain, mitä kommentin kirjoittaja ei selvästikään ollut tarkoittanut. Tässä ketjussa täyttyy kaikki nämä merkit. 

Kannattaisi ehkä lukea viestini ennen kuin tekee oletuksia, joista en ole sanaakaan sanonut.

Ensinnäkin, miten niin en tiedä, miksi lapset ovat isällään? Eikö ole aika selvää, että se johtuu yhteisestä sopimuksesta eikä siihen kai uudella tapailukumppanilla ole sen kummempaa sanomista. Ja varsinkin jos on kyse miehestä, jolla on epäsäännölliset työajat, ei siinä yhtäkkiä tule ajatelleeksi, että sopimus on lähtökohtaisesti epäreilu. Käsitin aluksi, että nämä sovitaan työvuorojen mukaan vaihdellen tms. (Olen itsekin ollut vuorotöissä jonkin aikaa ja silloin järjesteltiin sen mukaan, miten työvuorot menevät ) Ei tosiaan tullut mieleenkään lähteä utelemaan; mitä huoltajuussopimuksissa virallisesti lukee.

Ja juu, ehkä en kaikkea ymmärrä kun yhtäkkiä kesken muun asian on yksittäinen kysymys sukupuolitaututesteistä ilman mitään kontekstia.

Ap

Tosi hyvä esimerkki siitä, mistä tuo edellinen kommentoija puhuu. Ap:ltä on kysytty monta kertaa miksihän mies ja exänsä ovat päätyneet tuollaiseen ratkaisuun, että lapset ovat toisella vanhemmalla joka ainoa viikonloppu. Kun ei aivan yleistä ole tuollainen ratkaisu ja sitoohan se aikapaljon ja hieman itse mietin sitä exääkin, koska itse en ainakaan haluaisi olla erossa lapsistani joka ainoa viikonloppu, että mitähän tuossa on takana. Kun ventovieraallakin herää mieleen kysymys että miksi näin, niin ap sen sijaan ei ole mieheltä kysynyt asiaa, vaikka ovat seurustelleet vuoden. Selitti tuolla aiemmin vaan wa-viesteillä riitelystä, kun asiaa kysyttiin. Nyt sitten ap alkaa puhua huoltajuussopimuksesta, kun eihän kyse ole siitä. Juuri niinkuin tuo edellinen kommentoija sanoi ap:n televän. Vääntävän ilmiselvän asian toiseksi.

En oikeasti ymmärrä mikä tässä menee nyt ristiin. Kysyttiin, miksi en ole kysynyt aiemmin. Sanoin, että ei tullut mieleen sen olevan epäreilu. Ja olen ajatellut myös, ettei minun kuulu työntää nokkaani jika asiaan. Nyt olen tajunnut sen olevan epäreilu ja olen siitä kysynyt ja jopa suuttunut. Se tapahtui toissapäivänä kun emme olleet kasvokkain vaan vaihdoimme wa-viestejä. Eilen puhuimme puhelimessa ja kysyin, miten asia menee ja mies ei voinut puhua kun oli lapset vieressä. Lupasi että puhutaan asiasta sitten kun tavataan. Mikä tässä on vaikeaa?

Ap

No sulle näyttää olevan vaikeaa, kun jaksat tänne jo toista päivää kirjoittaa. Jos minä olisin ollut sinä, niin olisin vienyt lapset mummolaan ja mennyt keskustelemaan miehen kanssa samantien. Nyt mies saa taas vaan lisäaikaa keksiä kaikkea mitä sanoa sulle. Ja lupailee taas kaiket ihanat, jotta pysyt siinä. Ja mikään ei tule muuttumaan. Mut ei mitään, jatka vaan samaan malliin kuin ennenkin. Noin typerä nainen ansaitsee yhtä typerän miehen.