Lue keskustelun säännöt.
Sinä energinen ja aikaansaava ihminen, mikä on salaisuutesi? Hyvät neuvot tarpeen, oma velttous jurppii!
Perusolotilani on saamaton ja vetämätön. En oikein saa mitään aikaiseksi muuten kuin väkisin itseni pakottamalla.
Tämä turhauttaa. Kadehdin energisiä ja reippaita ihmisiä.
Miten omaa energiatasoa voisi nostaa? Oletko sinä muuttunut saamattomasta aikaansaavaksi? Miten?
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kumpi on tärkeämpää. Olla hyvässä kunnossa ja onneton vai olla huonommassa kunnossa mutta onnellinen."
Onpa kummallinen kommentti. Yleensä se on kyllä niin päin että onnelliset ovat hyväkuntoisia ja onnettomat huonokuntoisia, jotka marmattaa muiden aikaansaannoksista. Jos onnettomaksi tekee päivittäinen 30-60min lenkki tai siivoustuokio, on kyllä aika haperoa tekoa oleva ihminen.
Eipä yleistetä. Ei kaikki huonokuntoiset valita muiden aikaansaannoksista. Eivätkä kaikki huonokuntoiset ole onnettomia. Samalla tavalla voisi väittää että hyväkuntoiset urheiljat ovat onnettomia koska heillä on selkä ja tukielinongelmia liiallisesta harjoittelusta. Tunnen kaksi samanikäistä miestä. 35 vuotias urheileva mies on leikattu 3 kertaa ja jatkuvasti jotain kremppaa. 35 vuotias mies joka ei liiku juuri yhtään on saanut välttyä sairaalareissuilta ja kremppaa on joskus muttei usein.
On typerää ottaa esimerkiksi urheilija, kilpaurheilulla ei ole mitään tekemistä arjen aikaansaavuuden kanssa, vaan kroppaa viedään äärisuorituksiin.
Luovuttajat keksivät kaikki ulkopuoliset syypäät omalle saamattomuudelle, määrätietoiset asettavat tavoitteen ja alkavat tekemään askeleita sitä kohti haasteista välittämättä. Jos on tyytyväinen omaan tilaansa, niin silloin ei pitäisi valittamista ollakaan olkoon saamaton tai aikaansaava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletat, että helposti luovuttaminen tai määrätietoisuus olisivat piirteitä jotka ihminen on itse itselleen valinnut. Nykytiedon mukaan biologia, ympäristö ja sattumukset yhdessä muovaavat elämämme hyvin pitkälti. Vapaata tahtoa ei siis oikeasti ole. Ja se on loogista, koska jos olisi, niin eiköhän jokainen valitsisi olla joka suhteessa ideaali. Tässä ketjussa joku oli linkannut Hesarin artikkelin asiasta, lue se. Pääset alkuun.
Ihmiset on kuin koiria. Toisilla on synnyinlahjana korkea energiataso ja toisilla matala. Korkea energiset yksilöt turhautuvat ja alkavat hyppiä seinille jos ei ole mitään projekteja mihin purkaa energiansa ja heidän matalaenergiset kumppani saattavat jopa sairastua jos he yrittävät pysyä vauhtiveikkojen tahdissa. He saavat esim. kuumetta ja sinusongelmia ja energiatasot alenevat entisestään. Kyse ei ole edes kunnosta, elämäntavoista tai painosta. Moni pulska henkilö voi olla ponteva höyryjyrä joka on aina menossa ja tekemässä ja moni hoikka kuntoilijatyyppi voi olla helposti väsyvä ja joutuu helposti "ylikuntoon" jos treeni lähtee lapasesta eli innostuu treenaamaan liian rankasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkakohan moni tässä ketjussa ahkeraksi julistautuvista on mallin mitoissa. Meinaan vaan, että samanlaisesta hommasta kyse: toisille tulee luonnostaan helpommin jotkin asiat, toisille taas jotkin muut. Minä pysyn esim helposti hoikkana, mutten meinaa jaksaa tehdä mitään, se vaatii suoranaista pakottamista. Ylipainoinen kaverini sen sijaan jaksaa vaikka mitä, mutta paino ei lähde millään.
Ei jaksaminen ole kiinni pelkästään painosta. Siihen vaikuttaa moni asia. Jopa se, että jos on edes välillä mielekästä tekemistä jaksaa puuhailla enemmän.
En niin sanonutkaan, päin vastoin! Tarkoitin sitä, että ihmisillä on tapana ottaa itselleen kunnia asioista jotka tulevat heille luonnostaan helpolla, koska se auttaa kohottamaan omaa itsetuntoa. Rehellisempää olisi myöntää, että minulle puuhailu
Mistä sinä tiedät kuinka monelle jotkut asiat ovat luonnostaan helppoja ja mitkä ovat seurausta useiden toistojen sarjasta? Asenteella on myös suuri rooli. Jos on tarpeeksi kova intohimo vaikka saada täydellinen puutarha aikaiseksi, on nivelrikko, tietämättömyys, sääolosuhteet ja rahanpuute vain hidasteita eikä esteitä. Kas kummaa kun puuhailee 15min päivittäin pihan kimpussa ja loppukesästä on jo saanut näytettävää aikaiseksi, samalla kun joku käyttää saman ajan tuijottamiseen ja noiden syiden keksimiseen ollen samalla kade toisen "luontaiselle ahkeruudelle". Tekosyiden keksiminen on vaan paljon helpompaa kuin myöntää, että kokee olonsa mukavammaksi istuen ja mietiskellen kuin rikkaruohoja kitkien vaikka palkintona olisi nätimpi näkymä.
Vierailija kirjoitti:
Oletat, että helposti luovuttaminen tai määrätietoisuus olisivat piirteitä jotka ihminen on itse itselleen valinnut. Nykytiedon mukaan biologia, ympäristö ja sattumukset yhdessä muovaavat elämämme hyvin pitkälti. Vapaata tahtoa ei siis oikeasti ole. Ja se on loogista, koska jos olisi, niin eiköhän jokainen valitsisi olla joka suhteessa ideaali. Tässä ketjussa joku oli linkannut Hesarin artikkelin asiasta, lue se. Pääset alkuun.
Ja huom: Muutos parempaan tai huonompaan on aina mahdollinen, mutta se ei riipu ihmisestä itsestään, vaan siitä miten asiat menevät hänen kohdallaan. Jos alkoholisti ei oikealla motivaation hetkellä pääse katkolle jonon vuoksi, mahdollisuus menee ohi eikä välttämättä toistu. Menestyvä opiskelija tapaa bileissä väärän tyypin ja alkaa käyttää huumeita, lupaava tulevaisuus muuttuukin lopulta kodittomuudeksi. Tavislapsi syntyy lääkäriperheeseen jonka tuki siivittää hänet myös lääkäriksi, toinen huippulahjakas lapsi taas syntyy ongelmaperheeseen ja lahjat jää käyttämättä, hänestä tulee pitkäaikaistyötön. Ennen ahkera jokapaikanhöylä liukastuu ja lyö päänsä, muuttuu väsyneeksi makoilijaksi vaikka akuutti aivovamma ei enää näykään kuvissa. Ikuinen optimisti meinaa kuolla yllättäen, traumatisoituu ja muuttuu neuroottiseksi ja masentuneeksi. Jne jne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pointti onkin se, että mistä tulee ne "oikeat" asenteet tai intohimo? Sinä et ole valinnut niitä, samoin kun se "laiska" ei ole valinnut "vääriä" asenteitaan tai intohimon puutettaan. Lue edes se artikkeli ja jatketaan sitten. Pitää muutenkin lähteä juoksulenkille ;)
Olen luonteeltani suorittaja, en saa itseltäni rauhaa, ennen kuin hommat on tehty. Omaan terveet elämäntavat. Treenaan, syön hyvin eli säännöllisesti ja melko terveellisesti ja noudatan yleisiä sääntöjä esim. liikenteessä. Pidän, minkä lupaan muille ihmisille ja itselleni, en esim. myöhästele ja olen aina varustautunut asianmukaisesti. Otan etukäteen selvää asioista. Säälin jopa vähän itseäni, koska olen tällainen, ei ole aina helppoa. Ihailen ystäviäni, koska he osaavat ottaa rennommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole energinen, mutta halutessani saan paljon asioita aikaan. Pitää tunnustaa tosiasiat, että asiat eivät tapahdu itsestään vaan niiden eteen joutuu näkemään vaivaa! Myös se kadehtimasi aktiivinen ihminen jolla asiat näyttää tapahtuvan kuin itsestään, on tehnyt jotakin niiden asioiden eteen ja saattaa kokea siitä väsymystä. Asunto esim. ei pysy itsestään kellään siistinä. On sitten usein oma valinta, jättääkö sotkut siivoamatta vai tekeekö niille jotain. Monet asiat eivät edes vaadi paljon energiaa, kyse on itsekurista ja ajankäytöstä.
Tässä on suuret viisauden sanat! Ihmiset ovat kenties perusolemukseltaan erilaisia energisestä velttoon ja kaikkea siltä väliltä, mutta kenenkään kohdalla mitään ei tapahdu ryhtymättä ja tekemättä. Joskus tuntuu, että se on monelta nykyään unohtunut - ajatellaan, että kaikkea kivaa pitäisi olla tapahtua, mutta odotetaan, että niin tapahtuu ilman, että itse tekee mitään.
Oot ollut ammatillisesti, työntekemisen suhteen, ihmissuhteissasi henkisesti että fyysisesti veltto ja välinpitämätön. Luuseri. Et muutu miksikään. Aikasi on ohi. Olet vanha ryppyinen vellikulli.
- homo/bi kaapissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole energinen, mutta halutessani saan paljon asioita aikaan. Pitää tunnustaa tosiasiat, että asiat eivät tapahdu itsestään vaan niiden eteen joutuu näkemään vaivaa! Myös se kadehtimasi aktiivinen ihminen jolla asiat näyttää tapahtuvan kuin itsestään, on tehnyt jotakin niiden asioiden eteen ja saattaa kokea siitä väsymystä. Asunto esim. ei pysy itsestään kellään siistinä. On sitten usein oma valinta, jättääkö sotkut siivoamatta vai tekeekö niille jotain. Monet asiat eivät edes vaadi paljon energiaa, kyse on itsekurista ja ajankäytöstä.
Tässä on suuret viisauden sanat! Ihmiset ovat kenties perusolemukseltaan erilaisia energisestä velttoon ja kaikkea siltä väliltä, mutta kenenkään kohdalla mitään ei tapahdu ryhtymättä ja tekemättä. Joskus tuntuu, että se on monelta nykyään unohtunut - ajatellaan, että kaikkea kivaa pitäisi olla tapahtua, mutta odoteta
Edelleen takerrut samaan ajatuskulkuun. Mistä tulee hyvä tai huono toiminnanohjaus, tai täydellinen kyvyttömyys siihen? Oletko kuullut neurokirjosta, esimerkiksi? Usko nyt jo, että esimerkiksi se "itsekuri" ei ole jotakin jonka määrä on ihmisen itsensä käsissä ja valittavissa.
Voit harjoitella tietoista tekemistä, oli se sitten mitä tahansa. Keskityt täysillä tekemiseen ja kuulostelet ja tunnustelet itseäsi ja tunteitasi. Aluksi se voi tuntua hölmöltä mutta älä anna periksi! Siihen tottuu kyllä ja voit oppia nauttimaan puuduttavistakin jutuista.
Jos tietoisuus ei ole sinulle tuttua ennestään voit vaikka kuunnella jonkun podin tai lukea kirjan ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tapa on aloittaa pienestä ja olla iloinen siitä. Jos aion pestä ikkunat niin aloitan sillä että kerään tarvikkeet kasaan. Sitten iloitsen ja onnittelen itseäni että sain aikaiseksi.
Tai jos olen menossa salille niin sama homma, ensin kamat kasaan ja taas voin olla tyytyväinen!
Aloittaminen on usein vaikeinta joten teen aloittamisesta helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletat, että helposti luovuttaminen tai määrätietoisuus olisivat piirteitä jotka ihminen on itse itselleen valinnut. Nykytiedon mukaan biologia, ympäristö ja sattumukset yhdessä muovaavat elämämme hyvin pitkälti. Vapaata tahtoa ei siis oikeasti ole. Ja se on loogista, koska jos olisi, niin eiköhän jokainen valitsisi olla joka suhteessa ideaali. Tässä ketjussa joku oli linkannut Hesarin artikkelin asiasta, lue se. Pääset alkuun.
Ja huom: Muutos parempaan tai huonompaan on aina mahdollinen, mutta se ei riipu ihmisestä itsestään, vaan siitä miten asiat menevät hänen kohdallaan. Jos alkoholisti ei oikealla motivaation hetkellä pääse katkolle jonon vuoksi, mahdollisuus menee ohi eikä välttämättä toistu. Menestyvä opiskelija tapaa bileissä väärän tyypin ja alkaa käyttää huumeita, lupaava tulevaisuus muuttuukin lopulta kodittomuudeksi. Tavislapsi syntyy lääkäriperhee
Höpönlöpön. Ihmisellä on itsestään vastuu. Ihminen voi tekemillään valinnoilla vaikuttaa oman elämänsä suuntaan. Jotkut asiat elämässä määräytyvät ulkopuolelta, toisiin ihminen itse voi vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole energinen, mutta halutessani saan paljon asioita aikaan. Pitää tunnustaa tosiasiat, että asiat eivät tapahdu itsestään vaan niiden eteen joutuu näkemään vaivaa! Myös se kadehtimasi aktiivinen ihminen jolla asiat näyttää tapahtuvan kuin itsestään, on tehnyt jotakin niiden asioiden eteen ja saattaa kokea siitä väsymystä. Asunto esim. ei pysy itsestään kellään siistinä. On sitten usein oma valinta, jättääkö sotkut siivoamatta vai tekeekö niille jotain. Monet asiat eivät edes vaadi paljon energiaa, kyse on itsekurista ja ajankäytöstä.
Tässä on suuret viisauden sanat! Ihmiset ovat kenties perusolemukseltaan erilaisia energisestä velttoon ja kaikkea siltä väliltä, mutta kenenkään kohdalla mitään ei tapahdu ryhtymättä ja tekemättä. Joskus tuntuu, että se on monelta nykyään unohtunut - ajatellaan, että
Edelleen takerrut samaan ajatuskulkuun. Mistä tulee hyvä tai huono toiminnanohjaus, tai täydellinen kyvyttömyys siihen? Oletko kuullut neurokirjosta, esimerkiksi? Usko nyt jo, että esimerkiksi se "itsekuri" ei ole jotakin jonka määrä on ihmisen itsensä käsissä ja valittavissa.
Kaikkea pystyy oppimaan, kun opettelee. Jollakin on jo lähtöjään parempi lähtötaso, jollakin huonompi. Joku oppii tiettyä asiaa, vaikka toiminnanohjauksen parantamista, helposti ja toinen huonosti. Kuitenkin, kun vaan opettelee ja harjoittelee, oppii. Jokainen omalla vauhdillaan.
Tuossa tahdonvapautta ei ole -hölynpölyssä verrataan ihmisiä toisiinsa. Oppimisessa pitäisi jokaisen verrata edistymistään omaan lähtötasoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Tämän hesarin artikkelin mukaan sille ei juurikaan ole mitään tehtävissä: https://www.hs.fi/tiede/art-2000010430930.html
Olen kuitenkin sitä mieltä, että voit hieman säätää ruokavaliotasi terveellisempään suuntaan, laihduta, jos painoindoksisi on yli 25. Tsekkaa, että ferritiinisi on yli 50 ja t4v yli 15. Käy lenkillä useamman kerran viikossa tai kulje töihin jalan tai pyörällä. Jätä kokonaan alkoholi ja tupakointi. Näe ihmisiä ja omista harrastus, josta saat iloa.
Jos sinulla on terveelliset elämäntavat, ja näin ollen terveys kunnossa, jaksat paljon paremmin, varsinkin sitten kun kilometrejä alkaa olla.
Omista harrastus? Tarkoititko, että hanki harrastus?
Elä ajattele liikaa ja sitten kehitä siitä loppujen lopuksi helposta ja lyhyestäkin askareesta kauheaa urakkaa stresssaamalla etukäteen. Just do it, heti, ei myöhemmin.
Terveen itsekkyyden opettelu ja kuormittavista ihmissuhteista irtautuminen on tuonut itselleni virtaa. Itseni huoltaminen sekä fyysisesti että henkisesti ja sen ymmärtäminen, etten ole yhtään vähempiarvoinen kuin muutkaan. Pidän tavoitteet mielessä ja etenen niitä kohti hyvin pienin askelin. Mieti mitä sinun tarkalleen pitää saada aikaiseksi ja miksi, mitkä ovat pakkoja, mitkä tarpeita ja mitkä haluja. Sitten teet pienimmän mahdollisen askeleen niitä kohti. Jos haukkaa ison palan ja aina sättii itseään saamattomuudesta, tilanne tuskin muuttuu. Saamattomuuteen on aina joku syy, joskus myös tekosyy, muttei se ole vaarallista. Ole lempeä itsellesi ja iloitse pienistä onnistumisista.
Päivittäinen liikunta ja hyötyliikunta, vältän kulkemista autolla. Syön runsaasti kuitupitoista ruokaa, kalaa ja kanaa joskus mutta en sitäkään päivittäin. En syö koskaan pikaruokaa tai rasvaista mättöä. Kahvia juon yhden kupin aamulla, en enempää. Veriarvoni ovat loistavat. En käytä mitään lisäravinteita poislukien D3-vitamiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kumpi on tärkeämpää. Olla hyvässä kunnossa ja onneton vai olla huonommassa kunnossa mutta onnellinen."
Onpa kummallinen kommentti. Yleensä se on kyllä niin päin että onnelliset ovat hyväkuntoisia ja onnettomat huonokuntoisia, jotka marmattaa muiden aikaansaannoksista. Jos onnettomaksi tekee päivittäinen 30-60min lenkki tai siivoustuokio, on kyllä aika haperoa tekoa oleva ihminen.
Eipä yleistetä. Ei kaikki huonokuntoiset valita muiden aikaansaannoksista. Eivätkä kaikki huonokuntoiset ole onnettomia. Samalla tavalla voisi väittää että hyväkuntoiset urheiljat ovat onnettomia koska heillä on selkä ja tukielinongelmia liiallisesta harjoittelusta. Tunnen kaksi samanikäistä miestä. 35 vuotias urheileva mies on leikattu 3 kertaa ja jatkuvasti jotain kremppaa. 35 vuotias mies joka ei liiku juuri yhtään on saanut välttyä sa
On typerää ottaa esimerkiksi urheilija, kilpaurheilulla ei ole mitään tekemistä arjen aikaansaavuuden kanssa, vaan kroppaa viedään äärisuorituksiin.
Luovuttajat keksivät kaikki ulkopuoliset syypäät omalle saamattomuudelle, määrätietoiset asettavat tavoitteen ja alkavat tekemään askeleita sitä kohti haasteista välittämättä. Jos on tyytyväinen omaan tilaansa, niin silloin ei pitäisi valittamista ollakaan olkoon saamaton tai aikaansaava.
Esimerkin mies ei ole kilpaurheilija eikä urheilija sillä merkityksellä että osallistuisi kisoihin tms. Urheilee itsensä vuoksi harrastuksena. Ei mitään äärisuorituspainotteista. Loppu on totta. Jos on omaan tilaansa tyytyväinen ei muilla pitäisi olla siihen valittamista. Eikä itselläänkään, tietenkään.
En niin sanonutkaan, päin vastoin! Tarkoitin sitä, että ihmisillä on tapana ottaa itselleen kunnia asioista jotka tulevat heille luonnostaan helpolla, koska se auttaa kohottamaan omaa itsetuntoa. Rehellisempää olisi myöntää, että minulle puuhailu on ominaista ja en edes osaa olla puuhailematta, eli kyse ei ole mistään omasta saavutuksesta ja ahkeruudesta, vaan ominaisuudesta.
Samaten lihavien syyllistämisen voisi jo viimein lopettaa, kun se lihavuus ei ole mikään yksinkertainen valinta-asia vaan hyvin monimutkainen kokonaisuus.