Sinä energinen ja aikaansaava ihminen, mikä on salaisuutesi? Hyvät neuvot tarpeen, oma velttous jurppii!
Perusolotilani on saamaton ja vetämätön. En oikein saa mitään aikaiseksi muuten kuin väkisin itseni pakottamalla.
Tämä turhauttaa. Kadehdin energisiä ja reippaita ihmisiä.
Miten omaa energiatasoa voisi nostaa? Oletko sinä muuttunut saamattomasta aikaansaavaksi? Miten?
Kommentit (120)
ei, kun mulla on toisinpäin. Olen muuttunut aikaansaavasta veltoksi. Ikä. : (.
Laihtumalla yli 50kg. Kummasti jaksaa hypellä sielläsuntäällä, kun ei raahaa yhtä ylimääräistä ihmispainoa mukanaan.
Ruokavalio, liikunta ja en yritä kuormittaa itseäni pitkällä aikavälillä liikaa. Pitää osata sanoa myös ei ja priorisoida.
Helpommin sanottu kuin tehty, mutta säännöllinen unirytmi on ainakin todella toimiva apu, itse 4 vuorotyössä niin nykyään on kyllä itsellänikin mennyt veltoksi meno. Miten siellä?
Vhh-ruokavalion aloittamisen jälkeen olen ollut erittäin energinen. Kaikki ihan ihmettelevät, mutta se todellakin toimii.
Mulla joskus autto se,etta tyo oli mieluisaa,loysin liikunnan ja sit uudet asiat motivoi ja halus kokeilla kaikkeq ja ynparilla turvaverkko :) sit myohemmin olin ihan painvastasessa tilassa,koska oon aaripaiden ihminen294
Nii ja rahaa oli usein tililla ja kunnolla :D heikentyny rahatilanne,ero,asunnottomuus,huonot ihmissuhteet=vaatii enemman nahda asioita pitkalle jq positiivisesri
Säännöllinen uni- ja elämänrytmi, riittävästi hyvää ruokaa, ulkoilua ja liikuntaa. Olossa näkyy heti jos joku noista jää rempalleen hetkeksi.
Sitten sopivasti ankaruutta ja lempeyttä itseä kohtaa. Ei vedä sokeriövereitä tai skippaa treenejä turhaan, mutta ymmärtää jos kokonaiskuorma käy kovaksi, on parasta levätä ja ottaa rennosti. Liian helpolla ei kannata itseään kuitenkään päästää.
Olen syntymäenerginen ihminen ja aikaansaapa, joten en tiedä mikä niiden puutteeseen auttaisi. Ihan sama , mitä syö tai miten paljon painaa. Joten jos yhtään lohduttaa, niin hermostun noin viidessä minuutissa jos ei tapahdu mitään tai minä tee jotakin. Tämä on yleinen vitsi lähipiirissäni, miten puolen päivän tekemättömyyden jälkeen pohdin olenko tekemässä kuolemaa vai maailma unohtanut minut. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat ottaa rauhallisesti ja tyynesti asioita vastaan, nukkua hyvin ja vaan olla. Toivottavasti osaat arvostaa sitä puolta itsessäsi?
Vierailija kirjoitti:
Olen syntymäenerginen ihminen ja aikaansaapa, joten en tiedä mikä niiden puutteeseen auttaisi. Ihan sama , mitä syö tai miten paljon painaa. Joten jos yhtään lohduttaa, niin hermostun noin viidessä minuutissa jos ei tapahdu mitään tai minä tee jotakin. Tämä on yleinen vitsi lähipiirissäni, miten puolen päivän tekemättömyyden jälkeen pohdin olenko tekemässä kuolemaa vai maailma unohtanut minut. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat ottaa rauhallisesti ja tyynesti asioita vastaan, nukkua hyvin ja vaan olla. Toivottavasti osaat arvostaa sitä puolta itsessäsi?
P.S. Lisään vielä sen, että aivoni raksuttavat ihan koko ajan. Päätin ottaa sivuduuniksi jotakin aivan yksinkertaista ja helppoa ´, jossa joutuu liikkumaan paljon ja palvelemaan ihmisiä. Yhden työpäivän jälkeen olin jo täysillä tuotteistamassa muutamia palveluformaatteja ja miten rutiinit voitaisiin kehittää vielä tehokkaammiksi. Se on ahdistavaa, etten voi istua edes kahvilassa pohtien miten tuonkin homman vois oikaista ja lisätä kahvilan tuottoa tai ihan mitä vain. Minä en vaan voi sille mitään ja lähden aina täysillä auttamaan sekä touhuamaan. Se on oikeastikin rasittavaa!
Mä olen laiska ja saamaton ja ihan tyytyväinen näin. Ahdistaisi ajatus että koko ajan pitäisi tehdä sitä ja yötä ja olla siellä ja täällä.
Mä olen varmaan syntymäenerginen, lapsena olin jopa levoton. Luonne vain on sellainen ettei 24h vuorokaudessa tahdo riittää, on niin paljon kaikkea ihanaa mitä pitää tehdä ja nähdä.
Liika tunnollisuus työssä veti sitten lopulta jalat alta kun lisäksi oli perhe (4 lasta), pari talonrakennusprojektia ja työmatkat yms. Pysähdys tuli nyt 50+ ikäisenä ja yritän oppia armollisuutta itseäni kohtaan, mulla on todettu ns vaativa persoonallisuus. Vaikea vain olla ja nauttia tekemättä mitään. Kai siinä on takana myös luterilainen kasvatus ja syyllisyydentunto siitä että laiskuus on hävettävä ominaisuus.
Se, että tekee kaikkea alkuun vaikka vähän väkisin. Sillä saa huijattua kehon olemaan energinen.
En ole kovin energinen, ikäloppu kun olen, mutta aikaan saava olen.
Salaisuutta ei tähän kätkeydy, vaan ihan suoranainen mieltymys liikkumiseen ja suuri kiitollisuus siitä että pystyn liikkumaan ja saamaan jotakin pihassa aikaan. Ei ole kovin paljon merkitystä sillä, mitä teen, vaan sillä on merkitystä että millä mielellä teen ja minkälainen ihana tyytyväinen olo tulee siitä että saan jotakin tehdyksi.
Tykkään olla ulkoilmassa. Tykkään olla oma pomoni. Tykkään vapaudestani. Tykkään itsenäisyydestäni.
Samalla tiedostan, että tämän hetken tilanne ei ole itsestäänselvyys. Otan sen lahjana vastaan.
No okei. Salaisuuteni: viiden sekunnin sääntö. Valitsen kohteen minkä otan työn alle. Kun olen valinnut, olen viidessä sekunnissa siellä missä pitää, sellaisen koneen tai työkalun kanssa jota tarvitsen. Sitten vain aloitan.
En ole energinen, mutta halutessani saan paljon asioita aikaan. Pitää tunnustaa tosiasiat, että asiat eivät tapahdu itsestään vaan niiden eteen joutuu näkemään vaivaa! Myös se kadehtimasi aktiivinen ihminen jolla asiat näyttää tapahtuvan kuin itsestään, on tehnyt jotakin niiden asioiden eteen ja saattaa kokea siitä väsymystä. Asunto esim. ei pysy itsestään kellään siistinä. On sitten usein oma valinta, jättääkö sotkut siivoamatta vai tekeekö niille jotain. Monet asiat eivät edes vaadi paljon energiaa, kyse on itsekurista ja ajankäytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Laihtumalla yli 50kg. Kummasti jaksaa hypellä sielläsuntäällä, kun ei raahaa yhtä ylimääräistä ihmispainoa mukanaan.
Painan 52kg. Takaisin kohtuunko?
Ihmiset ovat erilaisia. Toinen on luonnostaan energinen toinen taas veltompi. Samoin kuin pituus yms. joihin ei voi suuresti vaikuttaa.
Syön hyvin ja liikun ulkona.