Sinä energinen ja aikaansaava ihminen, mikä on salaisuutesi? Hyvät neuvot tarpeen, oma velttous jurppii!
Perusolotilani on saamaton ja vetämätön. En oikein saa mitään aikaiseksi muuten kuin väkisin itseni pakottamalla.
Tämä turhauttaa. Kadehdin energisiä ja reippaita ihmisiä.
Miten omaa energiatasoa voisi nostaa? Oletko sinä muuttunut saamattomasta aikaansaavaksi? Miten?
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Syön hyvin ja liikun ulkona.
Itsekin syön hyvin ja työn puolesta liikun 15k-20k askelta ulkona normi työpäivänä. Ja nukun ina n. 8h. Ihan hirveen veltto olo silti heti kun töistä pääsee , ja aina enemmän mielellisesti kuin fyysisesti.
Vastaan tullut lääkenarkkeja ainakin. Elämä ei niillä onnistu ilman päätä sekoittavia lääkkeitänsä.
Kyse on rutiineista, päivärytmistä ja viikkorytmistä. Tietyt asiat pitää tehdä säännöllisesti. Jos on jotain erityistä, joka tuntuu vakealta tehdä, voi ensin kuvitella tekovaiheet ja laittaa itselleen päivämäärän tekemiselle. Tämä mekaaninen itsensä käskeminen eli oman tekemisen ohjaus auttaa, jos vaikka kärsii apeasta mielentilasta ja haluaisi vain möllöttää. Tulee paremmalle tuulelle, kun arki sujuu edes jotenkin, vaikka mitään ihmeitä ei muuten saakaan aikaan. Jos jättää vain asiat tekemättä, tuloksena on vaikeuksia. Mitään energioita tuskin kannattaa odotella. Mutta tekemisestä sitten kylläkin saa energian tunnetta. Kun tekee edes jotain, siirtyy ikään kuin tekemisen puolelle, ja on helpompi tehdä muutakin ja toistekin. Omaa päänuppiaan kannattaa rassata tästä aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on rutiineista, päivärytmistä ja viikkorytmistä. Tietyt asiat pitää tehdä säännöllisesti. Jos on jotain erityistä, joka tuntuu vakealta tehdä, voi ensin kuvitella tekovaiheet ja laittaa itselleen päivämäärän tekemiselle. Tämä mekaaninen itsensä käskeminen eli oman tekemisen ohjaus auttaa, jos vaikka kärsii apeasta mielentilasta ja haluaisi vain möllöttää. Tulee paremmalle tuulelle, kun arki sujuu edes jotenkin, vaikka mitään ihmeitä ei muuten saakaan aikaan. Jos jättää vain asiat tekemättä, tuloksena on vaikeuksia. Mitään energioita tuskin kannattaa odotella. Mutta tekemisestä sitten kylläkin saa energian tunnetta. Kun tekee edes jotain, siirtyy ikään kuin tekemisen puolelle, ja on helpompi tehdä muutakin ja toistekin. Omaa päänuppiaan kannattaa rassata tästä aiheesta.
Väsyttää jo tuollainen pakkotahtinen suunnittelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on rutiineista, päivärytmistä ja viikkorytmistä. Tietyt asiat pitää tehdä säännöllisesti. Jos on jotain erityistä, joka tuntuu vakealta tehdä, voi ensin kuvitella tekovaiheet ja laittaa itselleen päivämäärän tekemiselle. Tämä mekaaninen itsensä käskeminen eli oman tekemisen ohjaus auttaa, jos vaikka kärsii apeasta mielentilasta ja haluaisi vain möllöttää. Tulee paremmalle tuulelle, kun arki sujuu edes jotenkin, vaikka mitään ihmeitä ei muuten saakaan aikaan. Jos jättää vain asiat tekemättä, tuloksena on vaikeuksia. Mitään energioita tuskin kannattaa odotella. Mutta tekemisestä sitten kylläkin saa energian tunnetta. Kun tekee edes jotain, siirtyy ikään kuin tekemisen puolelle, ja on helpompi tehdä muutakin ja toistekin. Omaa päänuppiaan kannattaa rassata tästä aiheesta.
Väsyttää jo tuollainen pakkotahtinen suunnittelu.
Niin minuakin. Joudun työssäni tekemään tuota, niin vapaa-ajalla en halua samaa.
Äitini oli energinen suorittaja. Minä en. Hän sanoi, että kyllä ihminen pystyy, kun vain päättää ja aloittaa. Ja että jokainen voi oppia huolelliseksi, tarkaksi ja siistiksi, kunhan oikeasti tahtoo niin.
Olen aina touhuamassa jotain.Kun tekee,tulee hyvä olo.Ja käsillä tekeminen on myös usein terapiaa.Minulla on paljon ideoita ja energiaa,mutta ei se itsestään tule.Yritän priorisoida ulkoilua,ystävyyssuhteita ja perhesuhteita,hyvälaatuista ravintoa ja alkoholin vähentämistä.Ristiriitana tässä se että olen hyvin taipuvainen rappioromantiikkaan joten henkistä haastetta on kaidalla tiellä pysyminen.
Silti joka päivä valitsen sen ulkoilun ja aktiivisuuden koska se tuo lisää energiaa.Ja tietysti juon kahvia,ei sitä pienten lasten äiti muuten jaksaisi.
Dopamiini! Asetan tavoitteita ja tiedän että tulee hyvä olo kun saan asioita tehdyksi. Tänään on huonekalujen uudelleen järjestelyn jälkeen vielä pyykkien ripustus ja sitten voin istua nojatuoliin ihailemaan työni tuloksia.
Vierailija kirjoitti:
Äitini oli energinen suorittaja. Minä en. Hän sanoi, että kyllä ihminen pystyy, kun vain päättää ja aloittaa. Ja että jokainen voi oppia huolelliseksi, tarkaksi ja siistiksi, kunhan oikeasti tahtoo niin.
Mutta sitten jos siihen huolellisena, tarkkana ja siistinä pysymiseen menee kaikki energiat elämässä, niin menee kyllä puntariin, onko se sen arvoista. Eri asia jos sellainen jatkuva puuhastelu on luontaista ja jopa mieluista, ettei osaa olla tekemättä mitään.
Kun ei väsytä itseään loppuun, pitää pienen lepotauon välillä, selviää kaikesta. Säännöllisyys tärkeää myös.
Kuusenkerkkäjauhe ja C-vitamiini.
Itse tykkään aika tavalla velttoilla kotioloissa. Saan hommia tehtyä kuitenkin niin, että laitan lapulle jääkaapin oveen listan muutamasta hommasta, jotka hoidan seuraavana päivänä. Realistinen niukka lista. Se jotenkin motivoi ja saatan tehdä asioita yli listankin. Olen myös järjestänyt elämäntapani niin, että matalan energian päivät eivät sotke elämääni kovinkaan paljon. Inhoan ihmisiä, jotka kehuvat tekemisillään ja olen huomannut, että osa liioittelee!
Lapsuudesta saakka sain edes vähän oikeutusta olemassaololleni kotitöiden, koulutehtävien ym. suorittamisen kautta. Koko elämäni olen sitten ollut duracell. Edes yöt on vaikea levätä. Nyt 60v. Ammatitkin ovat olleet sekä fyysisesti että psyykkisesti kuormittavia.
Omat aikuiset lapseni osaavat ainakin kotonaan levätäkin.
En osaa antaa ohjetta, kuinka kysyjä saisi enemmän tehtyä. Oli siis turha kirjoittaa lainkaan.
Hommien aloittaminen on vaikeinta. Olen siihen keksinyt ratkaisuja. Velttoillessa voi miettiä mitä ja miten tekisi, ja sitten vaan jonain hetkenä tekee. Valmiiksi suunniteltu on puoliksi tehty.
Erilaisista hommista voi tehdä listan, tai lappuja, ja sitten valitsee sopivan käytettävissä olevan ajan tai sään tai oman mielialan mukaan. Omasta mielestä paperi ja kynä ovat paremmat kuin tietokone tms. Paperille merkitty työn onnistuminen on konkreettinen.
Töiden lisäksi kannattaa tehdä lista iloisista asioista/harrastuksista: elokuva jonka haluaa nähdä, näyttely jossa haluaa köydä, konsertti johon haluaa mennä.
Kannattaa sopia itsensä kanssa siivouspäivä, ja pitää siitä kiinni. Jos kerran lipsuu, seuraava kerta lipsuu helpommin. Joskus voi siivota vähän vähemmän, jos on kiire tai väsy. Jos siivouspäivälle tulee muuta menoa, tietoisesti valitsee muun päivän eikä siirrä seuraavaan viikkoon.
Töitä voi pilkkoa: kun olen pyyhkinyt kaikki pölyt, keitän kahvit.
kuulostaako orjalliselta? Ei. Päinvastoin, tuo onnistumisen fiiliksen ja vapauttaa aikaa lisää velttoiluun
Itse olin samanlainen, mutta itsensä pakottamisella sen voi muuttaa. Tekee mielessä/paperilla listan joka päivälle ja tekee sen. Ajan kanssa tekemisestä ja aktiivisuudesta tulee sitten rutiinia ja ei joudu enää erikseen pakottamaan itseään.
Aikaisin herääminen, kahvinkeitto ja että alkaa vain tehdä asioita pikkuhiljaa omaan tahtiin. Siihen kylkeen kannattaa ottaa kannustimeksi vaikka musiikin kuuntelua tai jotain mikä motivoi jatkamaan. Musiikin ohella kotitöiden tekeminen tuntuu sujuvan nopeammin ja mielekkäämmin. Muista pitää myös taukoja. Nämä ovat toimineet ainakin omalla kohdallani.
Ymmärrän niin hyvin sinua AP. Olen samanlainen. Luen, teen taidetta, ajattelen, otan torkkuja, kirjoitan... En saa mitään käytännöllistä ja konkreettista aikaan! Enkä tykkää käytönnön puuhista. Marjastus, siivous, sisustus, huh. Ei kiitos.
Olen päättänyt hyväksyä itseni sellaisena kuin olen. En ole muutoinkaan kovin fyysinen / aktiivinen / puuhakas ihminen. En jaksa enää vääntää itseäni väkisin yhteiskunnan suosimaan muotoon. Olen mikä olen, ehkä helpointa vain hyväksyä asia.
Lepokitka on suurempi kuin liikekitka.
Kunhan aloittaa jonkun homman tekemisen, niin siitä se sitten on helppo tehdä loppuun.
Jos oikeasti on koko ajan väsynyt ja vetämätön olo, kannattaa tutkia mitä syö. Puhutaan paljon kasvisten lisäämisestä ja kevyemmästä ruokavaliosta. Mutta pelkällä salaatinlehdellä ja porkkanalla eivät aivot ja keho saa riittävästi polttoainetta.
Ja jotkut on vaan niin p*keleen laiskoja. Mulla on sellainen pikkuveli, aikuinen mies joka odottaa muiden tekevän kaiken puolestaan.
ADHD