Sinä energinen ja aikaansaava ihminen, mikä on salaisuutesi? Hyvät neuvot tarpeen, oma velttous jurppii!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkakohan moni tässä ketjussa ahkeraksi julistautuvista on mallin mitoissa. Meinaan vaan, että samanlaisesta hommasta kyse: toisille tulee luonnostaan helpommin jotkin asiat, toisille taas jotkin muut. Minä pysyn esim helposti hoikkana, mutten meinaa jaksaa tehdä mitään, se vaatii suoranaista pakottamista. Ylipainoinen kaverini sen sijaan jaksaa vaikka mitä, mutta paino ei lähde millään.

 

Ei jaksaminen ole kiinni pelkästään painosta. Siihen vaikuttaa moni asia. Jopa se, että jos on edes välillä mielekästä tekemistä jaksaa puuhailla enemmän.

En niin sanonutkaan, päin vastoin! Tarkoitin sitä, että ihmisillä on tapana ottaa itselleen kunnia asioista jotka tulevat heille luonnostaan helpolla, koska se auttaa kohottamaan omaa itsetuntoa. Rehel

Mistä sinä tiedät kuinka monelle jotkut asiat ovat luonnostaan helppoja ja mitkä ovat seurausta useiden toistojen sarjasta? Asenteella on myös suuri rooli. Jos on tarpeeksi kova intohimo vaikka saada täydellinen puutarha aikaiseksi, on nivelrikko, tietämättömyys, sääolosuhteet ja rahanpuute vain hidasteita eikä esteitä. Kas kummaa kun puuhailee 15min päivittäin pihan kimpussa ja loppukesästä on jo saanut näytettävää aikaiseksi, samalla kun joku käyttää saman ajan tuijottamiseen ja noiden syiden keksimiseen ollen samalla kade toisen "luontaiselle ahkeruudelle". Tekosyiden keksiminen on vaan paljon helpompaa kuin myöntää, että kokee olonsa mukavammaksi istuen ja mietiskellen kuin rikkaruohoja kitkien vaikka palkintona olisi nätimpi näkymä.

Jos toinen kokee olonsa mukavaksi istuen ja mietiskellen eikä välitä "nätistä näkymästä" niin mikä on ongelma? Ei puutarhaa tehdä toisten iloksi vaan itselle. Tai annetaan olla luonnontilassa jos se tuntuu hyvältä ratkaisulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntymäenerginen ihminen ja aikaansaapa, joten en tiedä mikä niiden puutteeseen auttaisi.  Ihan sama , mitä syö tai miten paljon painaa. Joten jos yhtään lohduttaa, niin hermostun noin viidessä minuutissa jos ei tapahdu mitään tai minä tee jotakin. Tämä on yleinen vitsi lähipiirissäni, miten puolen päivän tekemättömyyden jälkeen pohdin olenko tekemässä kuolemaa vai maailma unohtanut minut. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat ottaa rauhallisesti ja tyynesti asioita vastaan, nukkua hyvin ja vaan olla. Toivottavasti osaat arvostaa sitä puolta itsessäsi?

 

P.S. Lisään vielä sen, että aivoni raksuttavat ihan koko ajan. Päätin ottaa sivuduuniksi jotakin aivan yksinkertaista ja helppoa , jossa joutuu liikkumaan paljon ja palvelemaan ihmisiä. Yhden työpäivän jälkeen olin jo täysillä tuotteistamassa muutamia palveluformaatteja ja miten rutiinit voitaisiin kehittää viel

Rasittavaa varmasti myös muille ihmisille, ei vain itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli energinen suorittaja. Minä en. Hän sanoi, että kyllä ihminen pystyy, kun vain päättää ja aloittaa. Ja että jokainen voi oppia huolelliseksi, tarkaksi ja siistiksi, kunhan oikeasti tahtoo niin.

Niin tod.näk. pystyykin, jos sellaista pitää hyvänä ja tavoiteltavana asiana. Itse en jaksa koko ajan tekeviä ihmisiä. Tykkään himmailla ja miettiä omia juttuja. Tekevillä ihmisillä on tapana häiritä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli energinen suorittaja. Minä en. Hän sanoi, että kyllä ihminen pystyy, kun vain päättää ja aloittaa. Ja että jokainen voi oppia huolelliseksi, tarkaksi ja siistiksi, kunhan oikeasti tahtoo niin.

 

Mutta sitten jos siihen huolellisena, tarkkana ja siistinä pysymiseen menee kaikki energiat elämässä, niin menee kyllä puntariin, onko se sen arvoista. Eri asia jos sellainen jatkuva puuhastelu on luontaista ja jopa mieluista, ettei osaa olla tekemättä mitään.

Tämäpä juurit. Mun jos pitää priorisoida vaikka lukemisen ja nurmikon leikkuun välillä arkena, niin valitsen ekan. Se on selkeä valinta: tykkään lukemisesta enemmän ja arvostan ihmisissä- niin itsessäni kuin muissa- että ovat monipuolisesti lukeneita. Silloin kun on hyvin aikaa, nautin kyllä ruohonleikkuustakin ja muista pihahommista. Sellainen joka arvostaa pihan siisteyttä ja tekeväisyyttä itsessään ja muissa ihmisissä, varmasti priorisoisi toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on rutiineista, päivärytmistä ja viikkorytmistä. Tietyt asiat pitää tehdä säännöllisesti. Jos on jotain erityistä, joka tuntuu vakealta tehdä, voi ensin kuvitella tekovaiheet ja laittaa itselleen päivämäärän tekemiselle. Tämä mekaaninen itsensä käskeminen eli oman tekemisen ohjaus auttaa, jos vaikka kärsii apeasta mielentilasta ja haluaisi vain möllöttää. Tulee paremmalle tuulelle, kun arki sujuu edes jotenkin, vaikka mitään ihmeitä ei muuten saakaan aikaan. Jos jättää vain asiat tekemättä, tuloksena on vaikeuksia. Mitään energioita tuskin kannattaa odotella. Mutta tekemisestä sitten kylläkin saa energian tunnetta. Kun tekee edes jotain, siirtyy ikään kuin tekemisen puolelle, ja on helpompi tehdä muutakin  ja toistekin. Omaa päänuppiaan kannattaa rassata tästä aiheesta.

 

Väsyttää jo

Tuo viherkasviasia vähän ihmetyttää. Onko kaikki sun kasvit tyypiltään kerran viikossa kasteltavia? Eikä sääkään vaikuta kastelutarpeeseen. Kaikkea sitä onkin. 

Vierailija kirjoitti:

Tekeminen synnyttää lisää energiaa, velttoilu tuottaa lisää löhöilyntarvetta. Se on eräänlainen noidankehä. Näin ainakin minulla. Itse olen puuhakas luonne, jota kaikki seurustelukumppanit ovat kutsuneet suorittajaksi. Mutta minulle siitä tulee hyvä olo enkä ole sohvallamakoilija lainkaan, miehet usein tuntuvat närkästyvän tästä. En jaksa katsoa elokuviakaan, koska pitkästyn ja haluan saada jotain aikaan. Jätin myös tämän palstan sen vuoksi, koska tämä synnyttää passiivisuutta, nyt vain piipahdan täällä. Minusta elämässä on niin paljon kaikkea kivaa tekemistä ja joka päivä aika loppuu kesken kun pitää mennä nukkumaan. 

Et varmaan kykene lukemaankaan tai tekemään mitään älyä vaativaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekeminen synnyttää lisää energiaa, velttoilu tuottaa lisää löhöilyntarvetta. Se on eräänlainen noidankehä. Näin ainakin minulla. Itse olen puuhakas luonne, jota kaikki seurustelukumppanit ovat kutsuneet suorittajaksi. Mutta minulle siitä tulee hyvä olo enkä ole sohvallamakoilija lainkaan, miehet usein tuntuvat närkästyvän tästä. En jaksa katsoa elokuviakaan, koska pitkästyn ja haluan saada jotain aikaan. Jätin myös tämän palstan sen vuoksi, koska tämä synnyttää passiivisuutta, nyt vain piipahdan täällä. Minusta elämässä on niin paljon kaikkea kivaa tekemistä ja joka päivä aika loppuu kesken kun pitää mennä nukkumaan. 

 

Et varmaan kykene lukemaankaan tai tekemään mitään älyä vaativaa?

 

Sorry, mutta minäkin olen kokenut, että nämä kaiken aikaa touhuajat ja suorittajat eivät ole kovin älykkäitä. Heidän kanssaan kun pitäisi keskustella tekemisistä ja esitellä mitä on itse tehnyt tai on suunnitteilla. Siitä kyllä juttua riittäisi. Mutta kun pitäisi keskustella jostain sen ulkopuolelta, esimerkiksi lukemisesta tai jostain vastaavasta, niin eivät tykkää tai osaa sanoa mitään. Juttu käännetään hyvin pian taas touhuamiseen ja tekemisten esittelyyn. 

Minä olin ekat 20 vuotta suorittaja/touhuaja, sitten uuvahdin jotenkin enkä saanut oikein mitään aikaiseksi seuraavaan 20 vuoteen. Nyt nelikymppisenä alkaa taas homma toimia. En tiedä mitä olisin voinut tehdä tuon passiivisen ajanjakson aikana toisin, yritin kyllä aivan kaikkeni, mutta mikään ei onnistunut. Nyt sitten taas ihan puskista tullut tämä energia, ilman sen kummempia ponnisteluita, eli jotenkin asiat ovat muuttuneet, mutta en tiedä miten. Perhetilannekaan ei selitä, kun ollaan oltu lapseton pariskunta aina. 

Todennäköisesti miljoona asiaa vaikuttaa ja ne loksahtivat nyt sitten taas kohdalleen. Siksi uskon myös tuohon, että vapaata tahtoa ei ole. Asiat menee niin kuin ne voivat mennä, ei mitenkään muuten. Olisi outoa jos fysiikan lakien mukaan toimivassa universumissa ainoastaan ihmisten kohtalo olisi jotenkin irrallisia lainalaisuuksista. Ehkä noin voi ajatella jos uskoo Jumalaan, mutta ei ateistina. Samaa biomassaa ollaan.

En tiedä muuta keinoa kuin pakottamalla tai innostumalla ja motivoitumalla.

Osaat ainakin järkyttävän paljon kehua itseäsi, mutta kuka muukaan sen kissan hännän nostaisi ellei kissa itse 

Ihmisten suorituskyvyssä ja kapasiteetissa no melko pienet erot, toiset osaa esittää aikaansaavaa taitavasti.

Toki koulutettu pärjää aivotyössä pidemmälle, mutta vähemmän koulutettu voi päteä jossakin muussa vaikka suorittavassa työssä, esim taiteessa tai läheisten ymmärtämisessä.

Tunsin erään johtajan joka julkisuudessakin valitti kuinka Suomalaiset ei ahkeroi hän tekee 70tuntisia työviikkoja. Olin hänen lähin alaisensa ja kyllä laiskotteli kaiket päivää eikä saanut oikein mitään aikaiseksi. Kaiken vähäisen energiansa ja työajan käytti suhdetoimintaa oman uran eteen, firman asiat tuliajolla, muuta oli hyvä esittämään terhakasta.

Johtajat usein kapasiteetti ei riitä muuhun kuin uran rakentamiseen ja katuvat lasten ja muun laiminlyöntiä sitten kuolinvuoteella.

Luepas Robert Sapolskyn kirja elämästä ilman vapaata tahtoa. Pari päivää sitten oli hesarissakin aiheesta pitkä essee.

Todella mielenkiintoisia ajatuksia, poistaa aggressioita, kateutta, vihaa. Me ihmiset vaan ollaan erilaisia ja sehän on mielenkiintoista.

Vierailija kirjoitti:

Hommien aloittaminen on vaikeinta. Olen siihen keksinyt ratkaisuja. Velttoillessa voi miettiä mitä ja miten tekisi, ja sitten vaan jonain hetkenä tekee. Valmiiksi suunniteltu on puoliksi tehty.

Erilaisista hommista voi tehdä listan, tai lappuja, ja sitten valitsee sopivan käytettävissä olevan ajan tai  sään tai oman mielialan mukaan. Omasta mielestä paperi ja kynä ovat paremmat kuin tietokone tms. Paperille merkitty työn onnistuminen on konkreettinen.

Töiden lisäksi kannattaa tehdä lista iloisista asioista/harrastuksista: elokuva jonka haluaa nähdä, näyttely jossa haluaa köydä, konsertti johon haluaa mennä.

Kannattaa sopia itsensä kanssa siivouspäivä, ja pitää siitä kiinni. Jos kerran lipsuu, seuraava kerta lipsuu helpommin. Joskus voi siivota vähän vähemmän, jos on kiire tai väsy. Jos siivouspäivälle tulee muuta menoa, tietoisesti valitsee muun päivän eikä siirrä seuraavaan viikkoon.

Töitä voi pilk

Kivat ajatukset sinulla :) itse en kestä kiveenhakattuja rutiineja", mutta toisaalta kärsin metatyöstä ja tekemättömien hommien näkemisestä. 1 pieni ratkaisu itselläni on, esim päätän, että to on imurointipäivä. Tällöin ma, ti, ke ei tarvitse käyttää aikaa sen miettimiseen, jaksanko juuri tänään imuroida..sen sijaan teen jotakin muuta edellisinä päivinä (vaikka makaan työpäivän jälkeen)

Itse luin kirjan Pura rutiinit atomeiksi missä oli tosi monta esimerkkiä siitä, miten pienillä muutoksilla, ja just niillä monien kammoksumilla rutiineilla, saa muutoksia elämäänsä. Jos nyt tuntuu, että ei ole aikaansaava niin niitä omia toimintatapoja on hyvä tarkastella ja miettiä, voisiko jotain tehdä toisin. Ihmisen elämässä on paljon tapoja ja niitä tylsiä rutiineja, joilla voi auttaa asioita tapahtumaan. 

Jos rupeat harrastamaan liikuntaa metsässä, niin saat suoritukseen uutta motivaatiota.. Esim. Metsä-sorapolulla voi ajaa pyörälläkin. Metsän kauneus antaa maagista voimaa ja saa innostumaan paremmin. Suoralla maantiellä kävely tylsistyttää, eikä innosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntymäenerginen ihminen ja aikaansaapa, joten en tiedä mikä niiden puutteeseen auttaisi.  Ihan sama , mitä syö tai miten paljon painaa. Joten jos yhtään lohduttaa, niin hermostun noin viidessä minuutissa jos ei tapahdu mitään tai minä tee jotakin. Tämä on yleinen vitsi lähipiirissäni, miten puolen päivän tekemättömyyden jälkeen pohdin olenko tekemässä kuolemaa vai maailma unohtanut minut. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat ottaa rauhallisesti ja tyynesti asioita vastaan, nukkua hyvin ja vaan olla. Toivottavasti osaat arvostaa sitä puolta itsessäsi?

 

P.S. Lisään vielä sen, että aivoni raksuttavat ihan koko ajan. Päätin ottaa sivuduuniksi jotakin aivan yksinkertaista ja helppoa , jossa joutuu liikkumaan paljon ja palvelemaan ihmisiä. Yhden työpäivän jälkeen olin jo täysillä tuotteistamassa muutamia palveluformaatteja ja miten rutiinit voitaisiin kehittää viel

Voi sinähän olet orjapiiskureiden ihme ihminen..noita käy sitte hakemasa saikkua burn outtiin....tökkäs potkukelkka hiekkaan ilmiö

Vierailija kirjoitti:

Jos rupeat harrastamaan liikuntaa metsässä, niin saat suoritukseen uutta motivaatiota.. Esim. Metsä-sorapolulla voi ajaa pyörälläkin. Metsän kauneus antaa maagista voimaa ja saa innostumaan paremmin. Suoralla maantiellä kävely tylsistyttää, eikä innosta. 

En pidä metsästä. Ennemmin suora maantie kuin metsä.

Olen omassa elämässäni huomannut, että mitä enemmän jaksaa, sitä enemmän jaksaa :) Toki ihmisillä on erilaisia perusenergioita ja toisilla esim. fyysisiä rajoitteita. Mutta kun pääsee ns. tekemisen makuun, niin kaikki alkaakin sujua paljon helpommin, ikään kuin omalla painollaan. Aloittaminen voi olla hankalaa etenkin jos tilanne on päässyt kovin lorvimispainotteiseksi. Tasapaino on tosi tärkeää, eli aikaansaavien hetkien lisäksi minulla pitää olla pötköttely- ja ajatteluaikaa. Itsestäänselvästi myös ruoka- ja uniasiat kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä muuta keinoa kuin pakottamalla tai innostumalla ja motivoitumalla.

Miten innostua tai motivoitua? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä muuta keinoa kuin pakottamalla tai innostumalla ja motivoitumalla.

Miten innostua tai motivoitua? 

Jossain oli tästä motivaatiosta hyvä tietoisku, että se ei tule ajattelemalla vaan tekemällä. Eli vaikka aloittais ihan pienestä niin se alkaa kasvaa ja aivot reagoi. Eli toisin sanoen ei kannata edes ajatella motivaatiota sellaisena joka jo on ja sitten tekee, vaan alkaa tekeen ja sitten tulee motivaatio joka kasvaa. Jotenkin näin.