Sinä energinen ja aikaansaava ihminen, mikä on salaisuutesi? Hyvät neuvot tarpeen, oma velttous jurppii!

Käy joko lääkärissä ja pyydä laaja verenkuvan tutkimuksia tai jos ei onnistu mene itse yksityisen labran verikokeisiin. Selvitä onko HB, ferritiini ja kilpirauhasarvot kondiksessa. Ei riitä, että ne on niukinnaukin viitearvojen sisällä. Jos rauta-arvot pielessä, hommaa hyvin sulavaa fermentoitua japanilaista rautaa luontaistuotekaupasta. Lisäksi jos olet keski-ikäinen nainen, selvitä onko vaihdevuodet alkamassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on rutiineista, päivärytmistä ja viikkorytmistä. Tietyt asiat pitää tehdä säännöllisesti. Jos on jotain erityistä, joka tuntuu vakealta tehdä, voi ensin kuvitella tekovaiheet ja laittaa itselleen päivämäärän tekemiselle. Tämä mekaaninen itsensä käskeminen eli oman tekemisen ohjaus auttaa, jos vaikka kärsii apeasta mielentilasta ja haluaisi vain möllöttää. Tulee paremmalle tuulelle, kun arki sujuu edes jotenkin, vaikka mitään ihmeitä ei muuten saakaan aikaan. Jos jättää vain asiat tekemättä, tuloksena on vaikeuksia. Mitään energioita tuskin kannattaa odotella. Mutta tekemisestä sitten kylläkin saa energian tunnetta. Kun tekee edes jotain, siirtyy ikään kuin tekemisen puolelle, ja on helpompi tehdä muutakin  ja toistekin. Omaa päänuppiaan kannattaa rassata tästä aiheesta.

 

Väsyttää jo tuollainen pakkotahtinen suunnittelu.

Itse ajattelen rutiineja arjen tukena, en pakkona. Kun ne kuitenkin pitää tehdä niin helpompi on miettiä niille aika ja paikka. Ja ainakin itselleni käy usein niin, että sen asian miettimiseen ja siirtämisen menee enemmän aikaa kuin itse tekemiseen. Kun kaksi päivää on miettinyt, että pitäisi imuroida niin siinä olisi jo moneen kertaan ehtinyt sen hoitaa :) 

omia rutiinejamme on esimerkiksi ruokaostosten noutopistetilaus kerran viikkoon. Lapsen harrastuksen takia ajetaan kuitenkin prisman ohi niin helppo napata ostokset kyytiin. Ja niin hämmentävääkin kuin se on, kun hoidetaan kerran viikossa kauppaostokset niin harvoin on mikään loppu. Kun taas silloin kun käytiin ns. leipäpussi kerrallaan niin aina jotain unohtui tai oli loppu. Pyykit hoidan kerran viikossa sunnuntaisin jolloin on seuraavalle viikolle kaikki puhtaana. Lakanoita en edes vaihda, jos en niitä ehdi suoraan laittaa pesuun. Ruokaa tehdään niin että sitä on parille päivälle ja annos pakkaseen, sieltä voi sitten kiirepäivänä tai työevääksi napata jotain. Viherkasvit kastelen sunnuntaisin, ei tarvitse miettiä että milloin ne kastelin viimeksi. Mielestäni ei yhtään pakkotahtista vaan oikeasti tapoja, jotka tukevat arkielämää. Ja kun nämä on saanut itse keksiä niin niitähän voi aina muuttaa, jos ei toimi!

Vierailija kirjoitti:

ei, kun mulla on toisinpäin. Olen muuttunut aikaansaavasta veltoksi. Ikä. : (.

Minulla kävi sama. Painokin alkoi nousemaan ja aina vaan väsytti ihan hirveästi 

Sitten lääkäri määräsi wegovy-lääkkeen ja sain energiani takaisin. Nyt jaksan taas tehdä asioita. Painokin tippuu todella nopeasti vaikka syön vain puolikasta annosta.

Tekeminen synnyttää lisää energiaa, velttoilu tuottaa lisää löhöilyntarvetta. Se on eräänlainen noidankehä. Näin ainakin minulla. Itse olen puuhakas luonne, jota kaikki seurustelukumppanit ovat kutsuneet suorittajaksi. Mutta minulle siitä tulee hyvä olo enkä ole sohvallamakoilija lainkaan, miehet usein tuntuvat närkästyvän tästä. En jaksa katsoa elokuviakaan, koska pitkästyn ja haluan saada jotain aikaan. Jätin myös tämän palstan sen vuoksi, koska tämä synnyttää passiivisuutta, nyt vain piipahdan täällä. Minusta elämässä on niin paljon kaikkea kivaa tekemistä ja joka päivä aika loppuu kesken kun pitää mennä nukkumaan. 

AP, kehosi on äärimmäisen nerokas. On tutkittua tietoa siitä että kehon liike on kehon lääke ja mielialalääke.

Liikkuminen on mielenterveyden (terveyden) peruskallio.

Arkea ei kerralla kumauteta 360 astetta vaan aloitat rauhallisesti tärkeimmästä eli itsestäsi. Onko se päivittäinen kävelylenkki tms. Pidä tasapaino levon ja tekemisen kanssa, kumpaakaan ei saa olla liikaa.

Pidä huolta kehostasi niin kehosi pitää huolta sinusta.

Tämän hesarin artikkelin mukaan sille ei juurikaan ole mitään tehtävissä: https://www.hs.fi/tiede/art-2000010430930.html

Olen kuitenkin sitä mieltä, että voit hieman säätää ruokavaliotasi terveellisempään suuntaan, laihduta, jos painoindoksisi on yli 25. Tsekkaa, että ferritiinisi on yli 50 ja t4v yli 15. Käy lenkillä useamman kerran viikossa tai kulje töihin jalan tai pyörällä. Jätä kokonaan alkoholi ja tupakointi. Näe ihmisiä ja omista harrastus, josta saat iloa.

Jos sinulla on terveelliset elämäntavat, ja näin ollen terveys kunnossa, jaksat paljon paremmin, varsinkin sitten kun kilometrejä alkaa olla.

Lavasta itsellesi hypotyreoosi ja saa lääkitys.

Intohimo harrastuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

omia rutiinejamme on esimerkiksi ruokaostosten noutopistetilaus kerran viikkoon. Lapsen harrastuksen takia ajetaan kuitenkin prisman ohi niin helppo napata ostokset kyytiin. Ja niin hämmentävääkin kuin se on, kun hoidetaan kerran viikossa kauppaostokset niin harvoin on mikään loppu. Kun taas silloin kun käytiin ns. leipäpussi kerrallaan niin aina jotain unohtui tai oli loppu. Pyykit hoidan kerran viikossa sunnuntaisin jolloin on seuraavalle viikolle kaikki puhtaana. Lakanoita en edes vaihda, jos en niitä ehdi suoraan laittaa pesuun. Ruokaa tehdään niin että sitä on parille päivälle ja annos pakkaseen, sieltä voi sitten kiirepäivänä tai työevääksi napata jotain. Viherkasvit kastelen sunnuntaisin, ei tarvitse miettiä että milloin ne kastelin viimeksi. Mielestäni ei yhtään pakkotahtista vaan oikeasti tapoja, jotka tukevat arkielämää. Ja kun nämä on saanut itse keksiä niin niitähän voi aina muuttaa, jos ei toimi!

Väsyttää jo

Tilaan ruokaostokset kerran viikossa kotiovelle. Viherkasveista olen luopunut, ei jaksa hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Tekeminen synnyttää lisää energiaa, velttoilu tuottaa lisää löhöilyntarvetta. Se on eräänlainen noidankehä. Näin ainakin minulla. Itse olen puuhakas luonne, jota kaikki seurustelukumppanit ovat kutsuneet suorittajaksi. Mutta minulle siitä tulee hyvä olo enkä ole sohvallamakoilija lainkaan, miehet usein tuntuvat närkästyvän tästä. En jaksa katsoa elokuviakaan, koska pitkästyn ja haluan saada jotain aikaan. Jätin myös tämän palstan sen vuoksi, koska tämä synnyttää passiivisuutta, nyt vain piipahdan täällä. Minusta elämässä on niin paljon kaikkea kivaa tekemistä ja joka päivä aika loppuu kesken kun pitää mennä nukkumaan. 

Rauhoitutko koskaan ja istut vaikka alas seuraamaan mitä ympäristössä tapahtuu? Kuulostaa siltä ettet huomaa pieniä asioita ympärilläsi koska pitää olla jatkuvasti menossa ja touhuamassa.

Monta kertaa jo todettu mutta paikkansapitävä- arkesi on sellaista mihin olet kroppasi opettanut. Ihmisen, joka on tottunut liikkumaan päivittäin, alkaa kroppaa ahdistamaan jos joutuu olemaan paikoillaan pitkiä aikoja. Ihmiselle, joka on opettanut kehonsa istumaan/makoilemaan monta tuntia päivässä, on perusarjen askareet rankkoja.

Elämässäni on ollut vaiheita, jolloin löhöily ja epäterveelliset tavat ovat olleet arkea ja sitten aktiivisia kausia, jolloin kunto on ollut hyvä, terveelliset elämäntavat ja kämpän siistinä pito helppoa.

Aktiivisuutta pitää kehittää määrätietoisesti itselleen sopivimmalla tavalla. Se voi olla esimerkiksi aktiivisuusrannekkeen avulla, voi esim ottaa tavoitteeksi lisätä 500 askelta päivään nostaen määrää viikoittain kunnes saavuttaa itselleen sopivan tason. Tai siivoaminen/lenkki, aluksi vaikka 5min päivässä jos kynnys aloittamiseen on korkea. Tylsiin askareihin voi lisätä jonkin kannustimen, kuten mielimusiikin tai äänikirjan kuuntelu samalla.

Silloin ollaan väärällä tiellä jos lähdetään ensisijaisesti hakemaan ulkopuolelta syyllisiä. Puolisoni on käynyt kaikki verikoeanalyysit ja kaikenmaailman pillerit läpi yli 10v aikana. Ei ole kertaakaan vielä kokeillut ehdottamaani eli ruutuajan merkittävää vähentämistä ja kevyen liikunnan lisäämistä. Lapsena/teininä hän ei ole tutustunut kroppaansa harrastamalla mitään liikunnallista eivätkä vanhemmat opettaneet liikunnan iloa. Itselläni oli kova kunto monen mieluisan harrastuksen seurauksena ja pystyn hahmottamaan kroppani rajat paljon paremmin. Esimerkiksi jännityspäänsäryn hoidan ensisijaisesti venyttelyllä ja lenkillä, mies ottaa pillerin ja palaa könöttämään kännyn ääreen.

Vierailija kirjoitti:

Monta kertaa jo todettu mutta paikkansapitävä- arkesi on sellaista mihin olet kroppasi opettanut. Ihmisen, joka on tottunut liikkumaan päivittäin, alkaa kroppaa ahdistamaan jos joutuu olemaan paikoillaan pitkiä aikoja. Ihmiselle, joka on opettanut kehonsa istumaan/makoilemaan monta tuntia päivässä, on perusarjen askareet rankkoja.

Elämässäni on ollut vaiheita, jolloin löhöily ja epäterveelliset tavat ovat olleet arkea ja sitten aktiivisia kausia, jolloin kunto on ollut hyvä, terveelliset elämäntavat ja kämpän siistinä pito helppoa.

Aktiivisuutta pitää kehittää määrätietoisesti itselleen sopivimmalla tavalla. Se voi olla esimerkiksi aktiivisuusrannekkeen avulla, voi esim ottaa tavoitteeksi lisätä 500 askelta päivään nostaen määrää viikoittain kunnes saavuttaa itselleen sopivan tason. Tai siivoaminen/lenkki, aluksi vaikka 5min päivässä jos kynnys aloittamiseen on korkea. Tylsiin askareihin voi lisätä jonkin kannustimen, kute

Kumpi on tärkeämpää. Olla hyvässä kunnossa ja onneton vai olla huonommassa kunnossa mutta onnellinen.

Aamupala kuntoon. Ruokavalio terveelliseksi. Herkut katkolle. Ei yökukkumista. Ei kofeiinia klo 12 jälkeen. Virka-ajan jälkeen vähintään 1h liikuntaa, vkl. enemmän. Ei alkoa, tupakkaa tai muita päihteitä.

Zimzalabing.

"Kumpi on tärkeämpää. Olla hyvässä kunnossa ja onneton vai olla huonommassa kunnossa mutta onnellinen."

Onpa kummallinen kommentti. Yleensä se on kyllä niin päin että onnelliset ovat hyväkuntoisia ja onnettomat huonokuntoisia, jotka marmattaa muiden aikaansaannoksista. Jos onnettomaksi tekee päivittäinen 30-60min lenkki tai siivoustuokio, on kyllä aika haperoa tekoa oleva ihminen.

Vanha ketju, mutta verenpaine vaikuttaa! Jos se on matala, niin ei meinaa jaksaa. Tuttavalla on aina ollut korkeahko verenpaine ja ollut sellainen energiapläjäysihminen, mutta kun sai lääkityksen ja paineet laski normaaliin, niin ihmettelee, että miten pitäisi jaksaa muka töissä käydä näillä paineilla. Toinen tuttava taas meinaa aina pyörtyä ylösnoustessaan alhaisista paineista johtuen ja hänellä kaikki tekeminen vaatii suunnilleen alkuverryttelyn, että saa kropan ja mielen käyntiin. Ei ole laiskuudesta tai ahkeruudesta kyse. Lukekaa Hesarin vapaa tahto artikkeli.

Vierailija kirjoitti:

"Kumpi on tärkeämpää. Olla hyvässä kunnossa ja onneton vai olla huonommassa kunnossa mutta onnellinen."

Onpa kummallinen kommentti. Yleensä se on kyllä niin päin että onnelliset ovat hyväkuntoisia ja onnettomat huonokuntoisia, jotka marmattaa muiden aikaansaannoksista. Jos onnettomaksi tekee päivittäinen 30-60min lenkki tai siivoustuokio, on kyllä aika haperoa tekoa oleva ihminen.

Eipä yleistetä. Ei kaikki huonokuntoiset valita muiden aikaansaannoksista. Eivätkä kaikki huonokuntoiset ole onnettomia. Samalla tavalla voisi väittää että hyväkuntoiset urheiljat ovat onnettomia koska heillä on selkä ja tukielinongelmia liiallisesta harjoittelusta. Tunnen kaksi samanikäistä miestä. 35 vuotias urheileva mies on leikattu 3 kertaa ja jatkuvasti jotain kremppaa. 35 vuotias mies joka ei liiku juuri yhtään on saanut välttyä sairaalareissuilta ja kremppaa on joskus muttei usein. Urheileva mies valittaa koko ajan jostain. Toinen ei.

On helpompi muuttua energisemmäksi, jos löytää jonkun energisen idolin itselleen, jota ihailee. Esikuvista saa voimaa ja yrittämisenhalua lisää. Voi tulla halua matkia.

Kannattaa siis miettiä, minkälaisen vetojuhdan itselleen tarvii. Itse haen usein YouTubesta vetoapua, jos joku asia tökkii. Kun löydän ihmisen, joka joko kertoo omista samanlaisita ponnisteluistaan ja voitoistaan siinä, tai jo on sellainen, millainen minunkin pitäisi olla, niin se inspiroi.

Kuinkakohan moni tässä ketjussa ahkeraksi julistautuvista on mallin mitoissa. Meinaan vaan, että samanlaisesta hommasta kyse: toisille tulee luonnostaan helpommin jotkin asiat, toisille taas jotkin muut. Minä pysyn esim helposti hoikkana, mutten meinaa jaksaa tehdä mitään, se vaatii suoranaista pakottamista. Ylipainoinen kaverini sen sijaan jaksaa vaikka mitä, mutta paino ei lähde millään.

Harrastan juoksua ja syön todella terveellisesti, en käytä tupakkaa tai päihteitä, painoindeksi ideaali. Veriarvot ja kaikki ok. Olen silti aina flegu. Ei ole omissa käsissä.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkakohan moni tässä ketjussa ahkeraksi julistautuvista on mallin mitoissa. Meinaan vaan, että samanlaisesta hommasta kyse: toisille tulee luonnostaan helpommin jotkin asiat, toisille taas jotkin muut. Minä pysyn esim helposti hoikkana, mutten meinaa jaksaa tehdä mitään, se vaatii suoranaista pakottamista. Ylipainoinen kaverini sen sijaan jaksaa vaikka mitä, mutta paino ei lähde millään.

Ei jaksaminen ole kiinni pelkästään painosta. Siihen vaikuttaa moni asia. Jopa se, että jos on edes välillä mielekästä tekemistä jaksaa puuhailla enemmän.