Sinä energinen ja aikaansaava ihminen, mikä on salaisuutesi? Hyvät neuvot tarpeen, oma velttous jurppii!

Eiköhän se on ole tämän modernin maailman tuotoksia, että pitäisi olla aina aikaansaava, monta rautaa tulessa ja tulla  tuloksia tuloksia tuloksia, muuten ei ole arvoa samalla tavalla kuin sellaisella, joka vaikka päivänkin viettää nurmikolla maaten ja katsellen pilviä. Sitä katsotaan laiskuudeksi. On eritasoisia energioita, molempia tarvitaan ja molemmat voi oppia toisiltaan. Ahdistavaksi se muodostuu kun ei tiedä millainen itse on. 

Ehkä on hyväksi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Olen aina ollut enemmänkin ihminen, joka lukee, ajattelee, piirtelee ja on vain. Fyysinen puuhakkuus ei vaan ole se oma juttu. Toki liikun, paljonkin, mutta tarvitsen aikaa ihan vain ajatteluun ja oleiluun.

Jatkuva puuhailu tekee stressaantuneeksi. Tingin kodista, en jaksa sisustaa, siivoilla koko ajan tai remontoida. 

Oi sentään, vanha ketjuni on taas täällä ja kruunu päässään! Muistan kun aloitin tämän, olin silloin niin tympiintynyt itseeni.

Monenlaista on tapahtunut sen jälkeen. Ihan viimeisimpien joukossa pari viikkoa sitten saamani verenpainelääkitys, kun lukemat olivat raskaan ja pakkotahtisen talven jäljiltä stratosfäärissä.

Täällähän on  nyt paljon hyviä kommentteja juuri tämän hetken tarpeeseeni  ja paljon ajattelemisen aihetta. Tuo vapaan tahdon artikkeli oli myös huippu!

Eli nyt tässä periaatteessa pakon edessä ja lääkärin määräyksestä opettelen laiskottelua ja sitä, etten hauku itseäni saamattomaksi sen vuoksi, että tarvitsen ehkä keskimääräistä enemmänkin lepoa ollakseni terve. 

Kiitos kommenteista ja hyvää jatkoa! -ap-

Kyse on siitä, että tekee vaikka ei huvita ja ei jaksaisi. Välillä toki pidettävä taukoja ja hyvät yöunet pitää olla. Olen aina puuhastelemassa jotain ja pidän paikat kotona kunnossa jne, mutta en todellakaan aina tee sitä mielellään ja hyvällä tuulella. 

Kaikilla tuntemillani energisillä ihmisillä vaikuttaa olevan ADHD-piirteitä. 



Muutamilla myös piirteitä vaativasta persoonallisuudesta tai muuta neuroottisuutta ja ahdistuneisuutta. 

Kaksi tällaista "energistä" tuttavaani on juuri parhaillaan sairauslomalla mielenterveyssyistä. Tiedän, että mikään tuskin muuttuu senkään jälkeen kun palaavat työhön, sillä jostain syystä kumpikin on sellaisia ihmisiä, että ovat jotenkin täydellisiä.

Ongelma vaikuttaa olevan se, että maailman kaikkien kahdeksan miljardin ihmisen pitäisi olla jotenkin erilaisia, jotta "energinen" heitä jaksaisi sairastumatta. 

Ja, on tästä keskusteltukin, varovasti, mutta kun se vika on aina ulkopuolella, muissa (vähemmän energisissä?). Mitään ei voi omassa toiminnassa muuttaa, niin vaikea heitä on auttaakaan. Ilmeisesti tarvitsevat jonkun tietyn tunteen, vaikka sillä on kääntöpuolensa. 

Kateus vie voimasi ? Oletko Kymenlaaksosta ?

Itsellä toimii kaikki pyykin viikkailut, tavaroiden järjestelyt, astianpesukoneen täytöt ja tyhjennykset ym parhaiten, kun kuuntelen samalla äänikirjaa.

Sellanen masennuslääke kuin V o x r a  teki ihan superihmiseksi. Jaksoi vaikka mitä ja aina oli iloinen mieli.

Olen energinen, mutten aikaansaava. Salilla käyn ja teen ruokaa itselleni, siinäpä päiväohjelmani. Koen tavoittelemisen arvoiseksi tässä elämässä vain sen, että sisäinen maailmani on tasapainossa. Kun asia on niin, levität tasapainoa muihinkin ihmisiin. Jos kaikki ottaisivat tämän elämänsä tärkeimmäksi tavoitteeksi, niin maailma olisi aivan erilainen paikka.

Kaikenlaiset henkisen kivun lääkitsemiset minimiin, kuten netin selailu, kahvin juonti, pelaaminen, porno, mikä ikinä onkaan välttelytaktiikkasi. Ikävillä tunteilla on merkitys, niitä ei pidä häivyttää, vaan ne pitää kokea. Ne kyllä lipuvat aina pois, tullakseen kuitenkin uudestaan takaisin. Jos lopetat välttelyn, niin pikkuhlijaa ikävät tunteet vähenevät ja vähenevät, kunnes sinulla ei ole niitä enää koskaan, lukuunottamatta elämässä kulloinkin tapahtuvien tragedioiden hetkellä, kuten läheisten ihmisten sairastumiset ja kuolemat. Tätä tunteiden kuntosalia kun ahkerasti harrastat, niin energiatasosi lisääntyy hiljalleen ja vuoden päästä olet ihmeissäsi elämästä.

Testosteronit mittaukseen ja tarvittaessa hormonihoito. Kyllä lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän niin hyvin sinua AP. Olen samanlainen. Luen, teen taidetta, ajattelen, otan torkkuja, kirjoitan... En saa mitään käytännöllistä ja konkreettista aikaan! Enkä tykkää käytönnön puuhista. Marjastus, siivous, sisustus, huh. Ei kiitos.

Olen päättänyt hyväksyä itseni sellaisena kuin olen. En ole muutoinkaan kovin fyysinen / aktiivinen / puuhakas ihminen. En jaksa enää vääntää itseäni väkisin yhteiskunnan suosimaan muotoon. Olen mikä olen, ehkä helpointa vain hyväksyä asia. 

 

Minusta olet varsin energinen ihminen, jos luet, teet taidetta ja kirjoitat. Ajattelu kuuluu ehdottomasti asiaan. On väärin olettaa, että "energisen" ihmisen pitäisi koko ajan olla näkyvästi TEKEMÄSSÄ jotain. Ei suinkaan. Monet korkeaenergiset tutkijat tekevät esimerkiksi suunnitelmia viikkotolkulla.

Uskon rutiineihin, en motivaatioon. Palkitsen itseni kaikista isommista urakoista. Aikataulutan itselleni vapaa-aikaa, jolloin ei tarvitse tehdä yhtään mitään, jotta palaudun. Vältän turhia sosiaalisia tilanteita, joissa minulle mitäänsanomattoman henkilöt vievät turhaan energiani. 

ADHD-lääkityksen jälkeen sain energiaa! Palsta sulkeutuu juuri niin en ehdi kirjoittamaan kunnon viestiä, mutta ennen lääkitystä olin veltto laiskamato.

Sain elintavoilla veren sokeritasot balanssin, johan väsymys väheni. 

Työlistat ovat minun salaisuuteni.

En ole erityisen energinen, mutta kotikasvatuksena saatu:po. siisti koti, itse valmistettu ruoka, hoidettu puutarha ja normaali paino (eli harrastuksena kohtuullinen liikunta tykkäsi tai ei), auttavat asiaa.

Hommat vaan pitää ns. hoitaa, ei mietitä jaksanko tänään vai huomenna. Osaan myös laiskotella: Ensin työ sitten huvi -ajatuksella. Näyttäisi siltä, että jälkikasvuun on uponnut sama kasvatus. 

Täytyy huolehtia sisäisestä hyvinvoinnista ja haluta olla hyvällä tuulella.

Suhtautuminen elämään ja halu olla aktiivinen, täytyy tehdä asioita. Hoida kaikki velvoitteesi ja valitse elämääsi mielekkäitä ihmisiä ja asioita.

Iloitse elämästä ja ole siitä kiitollinen.

Nauti kaikesta mahdollisesta elämässä, myös oman elämäsi ulkopuolella.

Ole iloinen muidenkin puolesta ja iloitse kaikesta hyvästä mitä näet.

Asennoituminen on avainasemassa.

Keskitä energiasi hyvään, ole itsevarma ja onnellinen elämässäsi.

Mitä enemmän tekee, sitä enemmön tekee. Tärkeintä on aloittaa, vaikka tuntuisi tervanjuonnilta. 

Naisena en kyllä vähättele hormonien vaikutusta. Joskus on syytä tehdä "tehokkaasti" muuta kuin töitä tai askareita, kuten lukea kirjoja tai haaveilla.

Osaan nykyisin innostaa itseni elämään vaikka minkälaisesta suonsilmästä. Salaisuus on siinä, että teeskentelen iloista ja reipasta niin monta sekuntia kerralla ensin kuin onnistuu. Apuvälineitä voi käyttää. Sitten olen tyytyväinen, että se onnistui. Sitten saa taas levätä ja voida juuri niin huonosti kuin voi. Samaa toistetaan, ja vähitellen ne pätkät pitenevät ja kärsimys lyhenee. 

Vierailija kirjoitti:

Laihtumalla yli 50kg. Kummasti jaksaa hypellä sielläsuntäällä, kun ei raahaa yhtä ylimääräistä ihmispainoa mukanaan.

Herraisä! Eihän minusta ainakaan jäisi kuin 5 kg jäljelle. 

Vierailija kirjoitti:

ADHD

Tämä. Piriä kehiin.

Vierailija kirjoitti:

Dopamiini! Asetan tavoitteita ja tiedän että tulee hyvä olo kun saan asioita tehdyksi. Tänään on huonekalujen uudelleen järjestelyn jälkeen vielä pyykkien ripustus ja sitten voin istua nojatuoliin ihailemaan työni tuloksia.

Mulla on tämä sama tapa. Näin kesälomalla olen remppaillut ja siistinyt kotia. Teen joka päivä jonkun jutun, johon menee ehkä 2-3 tuntia. Tulee hyvä mieli kun saa aikaan, ja nurkat siistiytyy. Tämä ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys, että toimin näin. Kilpparin vajaatoiminta taitaa vihdoin olla monen vuoden jälkeen tasapainossa ja minulla on intoa ja energiaa puuhastella.