Lue keskustelun säännöt.
Mitä yliopistoalaa on helpoin opiskella?
28.02.2019 |
Nyt meni täysin hermo omaan koulutusalavalintaan ja kysyisinkin teiltä akateemisilta av-mammoilta, mitä alaa on helpointa opiskella Helsingin yliopistossa? Haluan tietää siis käytännön opiskelusta, en helpoimmasta sisäänpääsystä. Toki jokaiselle ihmiselle eri asiat ovat "helppoja" joten siksi tarkennankin olevani hyvin teoreettinen ihminen, joka rakastaa lukea oppikirjoja ja kirjoittaa esseitä/tutkielmia. Tällainen opiskelu on minulle siis helppoa, vaikeaa puolestaan on kaikenlainen käytännön työ, ryhmätyöt ja vaativa matemaattinen työskentely (matikkapäätä löytyy kyllä mutta opiskelun ollessa 90%:sti erittäin vaativaa laskemista niin se alkaa vaatimaan veronsa ruuhkavuosiin yhdistettynä). Mihinkäs suuntaan sitä alanvaihtoa näillä "kriteereillä" kannattaisi alkaa harkitsemaan?
Kommentit (153)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teoreettinen fysiikka tai puhdas matematiikka. Luennoilla käynti ei ole oleellista, vaan asioiden oikea omaksuminen. Perusasiat voi opiskella kirjoista.
Luennoilla käynti kylläkin on hauskaa ja voi tuntea oikeasti oppivansa uutta!
Totta :D.
Mutta siis on jos älliä, niin mikä tahansa aine on "helppo". Jos älliä ei ole, niin sitten roikutaan 10 vuotta yliopistossa valmistumatta. Mutta kyllä kaikissa aineissa joutuu tekemään töitä, joko esseiden tai kirjatenttien kanssa. Luentokursseilla selviää yleensä helpommalla, vähemmän materiaalia.
Mutta erikoinen lähtökohta kyllä ap:lla. Luulisi, että opiskelumotivaatio lähtee juurikin mielenkiinnosta ainetta kohtaan, eikä opiskelun helppoudesta. Oletko miettinyt AMK:ta? (vaikka todnäk koko tämä aloitus on provo).
Näin ikuisuusopiskelijana täytyy hieman loukkaantua tuosta "jos älliä ei ole niin roikutaan yliopistossa 10 vuotta valmistumatta". Ei valmistuminen ole ällistä kiinni, vaan perslihaksista ja motivaatiosta. Itse en ole valmistunut masennuskierteen vuoksi, mutta kurssit, jotka olen suorittanut, ovat aina olleet helppoja ja olen tutkitusti älykäs.
Heh heh. Näinpä juuri.
- alkuperäinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomen sisäministeriön kansliapääliköksi pääsee, kun tutkii yliopistossa lehmän utareita. Varma valinta.
Älä ota enempää.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen yliopistossa oikeasti opiskellut ja valmistunut tietää, ettei mistään aineesta valmistu helposti. Jokaisen omista kyvyistä ja lahjakkuuksista sitten riippuu se, mikä aine tuntuu helpommalta tai vaikeammalta. Toisaalta olettaisi myös, että yliopistoon pyrkivä on kiinnostunut opiskelusta ja aineesta, jota opiskelee. Eli jos ap haluat päästä helpolla, niin etsi joku muu paikka, kuin yliopisto. Viimeistään maisterivaiheessa opiskelu vaatii aikaa ja vaivaa, ja omaa motivaatiota.
Täällä nämä huutelijat eivät todennäköisesti ole yliopistossa koskaan opiskelleet tai ainakaan päässeet perusopintoja pidemmälle...
No pointtihan ei tässä varsinaisesti ollut yleinen helppous tai vaivannäön puute, vaan se että tietynlainen opiskelu tuntuu AP:lle helpommalta kuin nykyinen opiskelutyyli. Matemaattisesti lahjakkaalle voi vaikka se fysiikka olla helppoa ja mukavaa pienestä vaivannäöstä huolimatta, lukutoukalle se on taas jotain ihan muuta.
Kasvatustieteen gradu oli linnunpöntön rakentaminen yhteistyössä-tasoa, sanoi kasvatustiedettä opiskellut. Siitä on jo aika. Liekö muuksi muuttunut.
Kasvatustiede ja kaikki poliittiset mukatieteet. Siis naistutkimus, kehitysmaatutkimus jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap miksi ihmeessä haluat vain yliopistoon ja miksi työllistymisellä ei ole väliä?
Kasvatustieteissä on paljon pakollista läsnäoloa ja ryhmätöitäkin.
Suosittelen ehdottomasti historiaa esseiden kirjoittamisesta pitävälle lukutoukalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teoreettinen fysiikka tai puhdas matematiikka. Luennoilla käynti ei ole oleellista, vaan asioiden oikea omaksuminen. Perusasiat voi opiskella kirjoista.
Luennoilla käynti kylläkin on hauskaa ja voi tuntea oikeasti oppivansa uutta!
Totta :D.
Mutta siis on jos älliä, niin mikä tahansa aine on "helppo". Jos älliä ei ole, niin sitten roikutaan 10 vuotta yliopistossa valmistumatta. Mutta kyllä kaikissa aineissa joutuu tekemään töitä, joko esseiden tai kirjatenttien kanssa. Luentokursseilla selviää yleensä helpommalla, vähemmän materiaalia.
Mutta erikoinen lähtökohta kyllä ap:lla. Luulisi, että opiskelumotivaatio lähtee juurikin mielenkiinnosta ainetta kohtaan, eikä opiskelun helppoudesta. Oletko miettinyt AMK:ta? (vaikka todnäk koko tämä aloitus on provo).
Näin ikuisuusopiskelijana täytyy hieman loukkaantua tuosta "jos älliä ei ole niin roikutaan yliopistossa 10 vuotta valmistumatta". Ei valmistuminen ole ällistä kiinni, vaan perslihaksista ja motivaatiosta. Itse en ole valmistunut masennuskierteen vuoksi, mutta kurssit, jotka olen suorittanut, ovat aina olleet helppoja ja olen tutkitusti älykäs.
Heh heh. Näinpä juuri.
- alkuperäinen
No näinpä juuri.
Kielten opiskelussa on paljon aktiivista osallistumista vaativaa interaktiivista opetusta. Ap ei halunnut ryhmätöitä eikä läsnäoloa. Ja kielitaidon ja maantuntemuksen kursseja on vain perusopinnoissa.
T. Yliopistonlehtori
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teoreettinen fysiikka tai puhdas matematiikka. Luennoilla käynti ei ole oleellista, vaan asioiden oikea omaksuminen. Perusasiat voi opiskella kirjoista.
Luennoilla käynti kylläkin on hauskaa ja voi tuntea oikeasti oppivansa uutta!
Totta :D.
Mutta siis on jos älliä, niin mikä tahansa aine on "helppo". Jos älliä ei ole, niin sitten roikutaan 10 vuotta yliopistossa valmistumatta. Mutta kyllä kaikissa aineissa joutuu tekemään töitä, joko esseiden tai kirjatenttien kanssa. Luentokursseilla selviää yleensä helpommalla, vähemmän materiaalia.
Mutta erikoinen lähtökohta kyllä ap:lla. Luulisi, että opiskelumotivaatio lähtee juurikin mielenkiinnosta ainetta kohtaan, eikä opiskelun helppoudesta. Oletko miettinyt AMK:ta? (vaikka todnäk koko tämä aloitus on provo).
Näin ikuisuusopiskelijana täytyy hieman loukkaantua tuosta "jos älliä ei ole niin roikutaan yliopistossa 10 vuotta valmistumatta". Ei valmistuminen ole ällistä kiinni, vaan perslihaksista ja motivaatiosta. Itse en ole valmistunut masennuskierteen vuoksi, mutta kurssit, jotka olen suorittanut, ovat aina olleet helppoja ja olen tutkitusti älykäs.
Heh heh. Näinpä juuri.
- alkuperäinen
Miten niin heh heh? Kun on diagnosoitu ongelmia niin se ei tarkoita, että ihminen olisi tyhmä. Lisäksi älykäs voi haluta opiskella koko yliopiston tarjonnan. Jos tulee korkeimpia arvosanoja kursseista niin ei todellakaan ole tyhmä, vaikka tutkinto jäisi lopulta suorittamatta. Syyt ovat silloin muissa tekijöissä kun älyssä.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntatieteistä filosofiaa. Ihan luppotutkinto.
Millä perusteillla olet päätynyt tähän mielipiteeseen? Mitenkä niin luppotutkinto? Eivätkö yhteiskuntatieteet ole sieltä vaikeimmasta päästä? Minusta ainakin on ja vieläpä niissä menestyminen ja "oman" jutun löytäminen. Perusteluja väitteelle kaivataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teoreettinen fysiikka tai puhdas matematiikka. Luennoilla käynti ei ole oleellista, vaan asioiden oikea omaksuminen. Perusasiat voi opiskella kirjoista.
Luennoilla käynti kylläkin on hauskaa ja voi tuntea oikeasti oppivansa uutta!
Totta :D.
Mutta siis on jos älliä, niin mikä tahansa aine on "helppo". Jos älliä ei ole, niin sitten roikutaan 10 vuotta yliopistossa valmistumatta. Mutta kyllä kaikissa aineissa joutuu tekemään töitä, joko esseiden tai kirjatenttien kanssa. Luentokursseilla selviää yleensä helpommalla, vähemmän materiaalia.
Mutta erikoinen lähtökohta kyllä ap:lla. Luulisi, että opiskelumotivaatio lähtee juurikin mielenkiinnosta ainetta kohtaan, eikä opiskelun helppoudesta. Oletko miettinyt AMK:ta? (vaikka todnäk koko tämä aloitus on provo).
Näin ikuisuusopiskelijana täytyy hieman loukkaantua tuosta "jos älliä ei ole niin roikutaan yliopistossa 10 vuotta valmistumatta". Ei valmistuminen ole ällistä kiinni, vaan perslihaksista ja motivaatiosta. Itse en ole valmistunut masennuskierteen vuoksi, mutta kurssit, jotka olen suorittanut, ovat aina olleet helppoja ja olen tutkitusti älykäs.
Heh heh. Näinpä juuri.
- alkuperäinen
Miten niin heh heh? Kun on diagnosoitu ongelmia niin se ei tarkoita, että ihminen olisi tyhmä. Lisäksi älykäs voi haluta opiskella koko yliopiston tarjonnan. Jos tulee korkeimpia arvosanoja kursseista niin ei todellakaan ole tyhmä, vaikka tutkinto jäisi lopulta suorittamatta. Syyt ovat silloin muissa tekijöissä kun älyssä.
-eri
Kiitos. Harmittaa ihmisten yleinen yksinkertaisuus. Jotkut vaan on näitä oman elämänsä pekkahimasia, jotka valmistuvat 2 vuodessa tohtoreiksi surkeilla arvosanoilla, ja kuvittelevat, että "tehokkuus"=älykkyys. Eivätkä ymmärrä, että syitä sille, ettei valmistu, on useita. Aika harvoin se syy varmaan on tyhmyys.
Kasvatustieteilijänä haluaisin sanoa, ettei kasvatustieteet ole mikään "huuhaatiede". Tarkastelun kohteena ovat yksilön lisäksi yhteiskunnalliset rakenteet, jotka vaikuttavat kasvatukseen ja koulutukseen. Yleinen käsitys alan arkipainotteisesta tiedosta varmaan perustuu siihen, että jokaisella on omakohtaisia kokemuksia kasvatuksesta, mutta koulutuksen myötä olen oppinut näkemään, kuinka laaja-alainen ilmiö oikeastaan on kyseessä. Ehdottomasti tarvitaan asiantuntijoita alalta, niin opettajia kuin myös tutkijoita.
Ala ei siis omakohtaisen kokemukseni valossa näyttäydy niin helppona ja yksinkertaistettuna kuin muutamissa viesteissä on kuvattu. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teoreettinen fysiikka tai puhdas matematiikka. Luennoilla käynti ei ole oleellista, vaan asioiden oikea omaksuminen. Perusasiat voi opiskella kirjoista.
Luennoilla käynti kylläkin on hauskaa ja voi tuntea oikeasti oppivansa uutta!
Totta :D.
Mutta siis on jos älliä, niin mikä tahansa aine on "helppo". Jos älliä ei ole, niin sitten roikutaan 10 vuotta yliopistossa valmistumatta. Mutta kyllä kaikissa aineissa joutuu tekemään töitä, joko esseiden tai kirjatenttien kanssa. Luentokursseilla selviää yleensä helpommalla, vähemmän materiaalia.
Mutta erikoinen lähtökohta kyllä ap:lla. Luulisi, että opiskelumotivaatio lähtee juurikin mielenkiinnosta ainetta kohtaan, eikä opiskelun helppoudesta. Oletko miettinyt AMK:ta? (vaikka todnäk koko tämä aloitus on provo).
Näin ikuisuusopiskelijana täytyy hieman loukkaantua tuosta "jos älliä ei ole niin roikutaan yliopistossa 10 vuotta valmistumatta". Ei valmistuminen ole ällistä kiinni, vaan perslihaksista ja motivaatiosta. Itse en ole valmistunut masennuskierteen vuoksi, mutta kurssit, jotka olen suorittanut, ovat aina olleet helppoja ja olen tutkitusti älykäs.
Ohis mutta tunnistan ihmistyyppisi niin selkeästi jo tämän perusteella. Pelkäät epäonnistumista (vai jopa onnistumista ja siitä seuraavaa vastuuta?) niin että et uskalla todella yrittää. Suojelet minäkuvaasi sanomalla itsellesi "Olisin todella hyvä jos vaan yrittäisin, mutta en yritä (koska masennus tms tms.)".
Kuka tahansa voi sanoa että olen älykäs ja hyvä. Se älykkyys ja lahjakkuus vaan testataan siinä kohtaa kun esim. suoritetaan niitä tutkintoja. Sinua taitaa vähän jännittää, että mitä jos todella yrittäisitkin ja huomaisit, että et olekaan niin lahjakas. Parempi siis olla yrittämättä ja tuudittautua siihen, että "potentiaalisi nukkuu".
Tämä on yllättävän yleinen itseä suojeleva ajatus-/käyttäytymiskehä ihmisillä. On helppoa uskotella itselle, että on (jopa poikkeuksellisen) lahjakas/taitava/älykäs niin kauan kun sitä ei tarvitse laittaa käytäntöön.
Vierailija kirjoitti:
Kielten opiskelussa on paljon aktiivista osallistumista vaativaa interaktiivista opetusta. Ap ei halunnut ryhmätöitä eikä läsnäoloa. Ja kielitaidon ja maantuntemuksen kursseja on vain perusopinnoissa.
T. Yliopistonlehtori
Missä kielessä ja missä yliopistossa? Meillä oli vielä syventävissäkin. Tai niissä oli itse asiassa vielä enemmän perusopintojen keskittyessä kielioppiin ja ääntämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teoreettinen fysiikka tai puhdas matematiikka. Luennoilla käynti ei ole oleellista, vaan asioiden oikea omaksuminen. Perusasiat voi opiskella kirjoista.
Luennoilla käynti kylläkin on hauskaa ja voi tuntea oikeasti oppivansa uutta!
Totta :D.
Mutta siis on jos älliä, niin mikä tahansa aine on "helppo". Jos älliä ei ole, niin sitten roikutaan 10 vuotta yliopistossa valmistumatta. Mutta kyllä kaikissa aineissa joutuu tekemään töitä, joko esseiden tai kirjatenttien kanssa. Luentokursseilla selviää yleensä helpommalla, vähemmän materiaalia.
Mutta erikoinen lähtökohta kyllä ap:lla. Luulisi, että opiskelumotivaatio lähtee juurikin mielenkiinnosta ainetta kohtaan, eikä opiskelun helppoudesta. Oletko miettinyt AMK:ta? (vaikka todnäk koko tämä aloitus on provo).
Näin ikuisuusopiskelijana täytyy hieman loukkaantua tuosta "jos älliä ei ole niin roikutaan yliopistossa 10 vuotta valmistumatta". Ei valmistuminen ole ällistä kiinni, vaan perslihaksista ja motivaatiosta. Itse en ole valmistunut masennuskierteen vuoksi, mutta kurssit, jotka olen suorittanut, ovat aina olleet helppoja ja olen tutkitusti älykäs.
Ohis mutta tunnistan ihmistyyppisi niin selkeästi jo tämän perusteella. Pelkäät epäonnistumista (vai jopa onnistumista ja siitä seuraavaa vastuuta?) niin että et uskalla todella yrittää. Suojelet minäkuvaasi sanomalla itsellesi "Olisin todella hyvä jos vaan yrittäisin, mutta en yritä (koska masennus tms tms.)".
Kuka tahansa voi sanoa että olen älykäs ja hyvä. Se älykkyys ja lahjakkuus vaan testataan siinä kohtaa kun esim. suoritetaan niitä tutkintoja. Sinua taitaa vähän jännittää, että mitä jos todella yrittäisitkin ja huomaisit, että et olekaan niin lahjakas. Parempi siis olla yrittämättä ja tuudittautua siihen, että "potentiaalisi nukkuu".
Tämä on yllättävän yleinen itseä suojeleva ajatus-/käyttäytymiskehä ihmisillä. On helppoa uskotella itselle, että on (jopa poikkeuksellisen) lahjakas/taitava/älykäs niin kauan kun sitä ei tarvitse laittaa käytäntöön.
Ja kyökkipsykologian viikkopalkinto menee....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teoreettinen fysiikka tai puhdas matematiikka. Luennoilla käynti ei ole oleellista, vaan asioiden oikea omaksuminen. Perusasiat voi opiskella kirjoista.
Luennoilla käynti kylläkin on hauskaa ja voi tuntea oikeasti oppivansa uutta!
Totta :D.
Mutta siis on jos älliä, niin mikä tahansa aine on "helppo". Jos älliä ei ole, niin sitten roikutaan 10 vuotta yliopistossa valmistumatta. Mutta kyllä kaikissa aineissa joutuu tekemään töitä, joko esseiden tai kirjatenttien kanssa. Luentokursseilla selviää yleensä helpommalla, vähemmän materiaalia.
Mutta erikoinen lähtökohta kyllä ap:lla. Luulisi, että opiskelumotivaatio lähtee juurikin mielenkiinnosta ainetta kohtaan, eikä opiskelun helppoudesta. Oletko miettinyt AMK:ta? (vaikka todnäk koko tämä aloitus on provo).
Näin ikuisuusopiskelijana täytyy hieman loukkaantua tuosta "jos älliä ei ole niin roikutaan yliopistossa 10 vuotta valmistumatta". Ei valmistuminen ole ällistä kiinni, vaan perslihaksista ja motivaatiosta. Itse en ole valmistunut masennuskierteen vuoksi, mutta kurssit, jotka olen suorittanut, ovat aina olleet helppoja ja olen tutkitusti älykäs.
Ohis mutta tunnistan ihmistyyppisi niin selkeästi jo tämän perusteella. Pelkäät epäonnistumista (vai jopa onnistumista ja siitä seuraavaa vastuuta?) niin että et uskalla todella yrittää. Suojelet minäkuvaasi sanomalla itsellesi "Olisin todella hyvä jos vaan yrittäisin, mutta en yritä (koska masennus tms tms.)".
Kuka tahansa voi sanoa että olen älykäs ja hyvä. Se älykkyys ja lahjakkuus vaan testataan siinä kohtaa kun esim. suoritetaan niitä tutkintoja. Sinua taitaa vähän jännittää, että mitä jos todella yrittäisitkin ja huomaisit, että et olekaan niin lahjakas. Parempi siis olla yrittämättä ja tuudittautua siihen, että "potentiaalisi nukkuu".
Tämä on yllättävän yleinen itseä suojeleva ajatus-/käyttäytymiskehä ihmisillä. On helppoa uskotella itselle, että on (jopa poikkeuksellisen) lahjakas/taitava/älykäs niin kauan kun sitä ei tarvitse laittaa käytäntöön.
Ja kyökkipsykologian viikkopalkinto menee....
Kiitos 🏅🙌
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teoreettinen fysiikka tai puhdas matematiikka. Luennoilla käynti ei ole oleellista, vaan asioiden oikea omaksuminen. Perusasiat voi opiskella kirjoista.
Luennoilla käynti kylläkin on hauskaa ja voi tuntea oikeasti oppivansa uutta!
Totta :D.
Mutta siis on jos älliä, niin mikä tahansa aine on "helppo". Jos älliä ei ole, niin sitten roikutaan 10 vuotta yliopistossa valmistumatta. Mutta kyllä kaikissa aineissa joutuu tekemään töitä, joko esseiden tai kirjatenttien kanssa. Luentokursseilla selviää yleensä helpommalla, vähemmän materiaalia.
Mutta erikoinen lähtökohta kyllä ap:lla. Luulisi, että opiskelumotivaatio lähtee juurikin mielenkiinnosta ainetta kohtaan, eikä opiskelun helppoudesta. Oletko miettinyt AMK:ta? (vaikka todnäk koko tämä aloitus on provo).
Näin ikuisuusopiskelijana täytyy hieman loukkaantua tuosta "jos älliä ei ole niin roikutaan yliopistossa 10 vuotta valmistumatta". Ei valmistuminen ole ällistä kiinni, vaan perslihaksista ja motivaatiosta. Itse en ole valmistunut masennuskierteen vuoksi, mutta kurssit, jotka olen suorittanut, ovat aina olleet helppoja ja olen tutkitusti älykäs.
Ohis mutta tunnistan ihmistyyppisi niin selkeästi jo tämän perusteella. Pelkäät epäonnistumista (vai jopa onnistumista ja siitä seuraavaa vastuuta?) niin että et uskalla todella yrittää. Suojelet minäkuvaasi sanomalla itsellesi "Olisin todella hyvä jos vaan yrittäisin, mutta en yritä (koska masennus tms tms.)".
Kuka tahansa voi sanoa että olen älykäs ja hyvä. Se älykkyys ja lahjakkuus vaan testataan siinä kohtaa kun esim. suoritetaan niitä tutkintoja. Sinua taitaa vähän jännittää, että mitä jos todella yrittäisitkin ja huomaisit, että et olekaan niin lahjakas. Parempi siis olla yrittämättä ja tuudittautua siihen, että "potentiaalisi nukkuu".
Tämä on yllättävän yleinen itseä suojeleva ajatus-/käyttäytymiskehä ihmisillä. On helppoa uskotella itselle, että on (jopa poikkeuksellisen) lahjakas/taitava/älykäs niin kauan kun sitä ei tarvitse laittaa käytäntöön.
Olen tästä eri mieltä. Eikös Einsteinkin reputtanut kursseja yliopistossa? Usea poikkeuksellista, kapeaa lahjakkuutta omaava henkilö on ollut mieleltään tai sosiaalisilta taidoiltaan heikko. Älykkyys, mielenterveys, kyky pitkäjänteiseen työskentelyyn ja kunnianhimo ovat kaikki eri asioita. Henkilöllä joka on älykäs, kunnianhimoinen, mieleltään tasapainossa ja vielä ahkera ja sinnikäs, on paras ennuste menestyä yliopistossa. Terveisin ammatinvalintapsykologi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntatieteistä filosofiaa. Ihan luppotutkinto.
Millä perusteillla olet päätynyt tähän mielipiteeseen? Mitenkä niin luppotutkinto? Eivätkö yhteiskuntatieteet ole sieltä vaikeimmasta päästä? Minusta ainakin on ja vieläpä niissä menestyminen ja "oman" jutun löytäminen. Perusteluja väitteelle kaivataan.
Olen eri ihminen, mutta vahvistan.
Opiskelin samaan aikaan muuta, ystävä yhteiskuntatieteitä. Aloitimme samaan aikaan ja valmistuimme suht samaan tahtiin. Mitä eroa: hän aina ihmetteli kun luin saman opintopistemäärän eteen ihan järjettömän määrän, hän luki 1-2 kirjaa tenttiin, ja siinäpä se olikin. Toistuvasti. Tuli tuo mieleen, kyllä. Eli jos etsisin luppoalaa eikä olisi mitään yhteiskuntatieteitä vastaan sitten töiden puolesta, opiskeluista sain helpomman kuvan kuin monesta muusta yliopiston alasta.
Jos haluat hyvin teoriapainotteista itsenäistäopiskelu niin suosittelen oikeustiedettä. Tosin HY:ssa kai nykyään jonkunverran ryhmätöitä, kaikista itsenäisintä opiskelu Joensuussa, jossa lähes koko tutkinnon voi suorittaa ilman läsnäoloa esim. toisesta kaupungista käsin.