Lue keskustelun säännöt.
Mitä yliopistoalaa on helpoin opiskella?
28.02.2019 |
Nyt meni täysin hermo omaan koulutusalavalintaan ja kysyisinkin teiltä akateemisilta av-mammoilta, mitä alaa on helpointa opiskella Helsingin yliopistossa? Haluan tietää siis käytännön opiskelusta, en helpoimmasta sisäänpääsystä. Toki jokaiselle ihmiselle eri asiat ovat "helppoja" joten siksi tarkennankin olevani hyvin teoreettinen ihminen, joka rakastaa lukea oppikirjoja ja kirjoittaa esseitä/tutkielmia. Tällainen opiskelu on minulle siis helppoa, vaikeaa puolestaan on kaikenlainen käytännön työ, ryhmätyöt ja vaativa matemaattinen työskentely (matikkapäätä löytyy kyllä mutta opiskelun ollessa 90%:sti erittäin vaativaa laskemista niin se alkaa vaatimaan veronsa ruuhkavuosiin yhdistettynä). Mihinkäs suuntaan sitä alanvaihtoa näillä "kriteereillä" kannattaisi alkaa harkitsemaan?
Kommentit (153)
Helpointa on opiskella sitä, mistä eniten on kiinnostunut ja mistä tykkää.
Mulle se on matematiikka, sulle tuskin sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teoreettinen fysiikka tai puhdas matematiikka. Luennoilla käynti ei ole oleellista, vaan asioiden oikea omaksuminen. Perusasiat voi opiskella kirjoista.
Luennoilla käynti kylläkin on hauskaa ja voi tuntea oikeasti oppivansa uutta!
Totta :D.
Mutta siis on jos älliä, niin mikä tahansa aine on "helppo". Jos älliä ei ole, niin sitten roikutaan 10 vuotta yliopistossa valmistumatta. Mutta kyllä kaikissa aineissa joutuu tekemään töitä, joko esseiden tai kirjatenttien kanssa. Luentokursseilla selviää yleensä helpommalla, vähemmän materiaalia.
Mutta erikoinen lähtökohta kyllä ap:lla. Luulisi, että opiskelumotivaatio lähtee juurikin mielenkiinnosta ainetta kohtaan, eikä opiskelun helppoudesta. Oletko miettinyt AMK:ta? (vaikka todnäk koko tämä aloitus on provo).
Näin ikuisuusopiskelijana täytyy hieman loukkaantua tuosta "jos älliä ei ole niin roikutaan yliopistossa 10 vuotta valmistumatta". Ei valmistuminen ole ällistä kiinni, vaan perslihaksista ja motivaatiosta. Itse en ole valmistunut masennuskierteen vuoksi, mutta kurssit, jotka olen suorittanut, ovat aina olleet helppoja ja olen tutkitusti älykäs.
Ohis mutta tunnistan ihmistyyppisi niin selkeästi jo tämän perusteella. Pelkäät epäonnistumista (vai jopa onnistumista ja siitä seuraavaa vastuuta?) niin että et uskalla todella yrittää. Suojelet minäkuvaasi sanomalla itsellesi "Olisin todella hyvä jos vaan yrittäisin, mutta en yritä (koska masennus tms tms.)".
Kuka tahansa voi sanoa että olen älykäs ja hyvä. Se älykkyys ja lahjakkuus vaan testataan siinä kohtaa kun esim. suoritetaan niitä tutkintoja. Sinua taitaa vähän jännittää, että mitä jos todella yrittäisitkin ja huomaisit, että et olekaan niin lahjakas. Parempi siis olla yrittämättä ja tuudittautua siihen, että "potentiaalisi nukkuu".
Tämä on yllättävän yleinen itseä suojeleva ajatus-/käyttäytymiskehä ihmisillä. On helppoa uskotella itselle, että on (jopa poikkeuksellisen) lahjakas/taitava/älykäs niin kauan kun sitä ei tarvitse laittaa käytäntöön.
Olen tästä eri mieltä. Eikös Einsteinkin reputtanut kursseja yliopistossa? Usea poikkeuksellista, kapeaa lahjakkuutta omaava henkilö on ollut mieleltään tai sosiaalisilta taidoiltaan heikko. Älykkyys, mielenterveys, kyky pitkäjänteiseen työskentelyyn ja kunnianhimo ovat kaikki eri asioita. Henkilöllä joka on älykäs, kunnianhimoinen, mieleltään tasapainossa ja vielä ahkera ja sinnikäs, on paras ennuste menestyä yliopistossa. Terveisin ammatinvalintapsykologi
On myös tutkittu, että älykkäät ihmiset sairastuvat herkemmin masennukseen kuin vähemmän älykkäät/keskiverrot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teoreettinen fysiikka tai puhdas matematiikka. Luennoilla käynti ei ole oleellista, vaan asioiden oikea omaksuminen. Perusasiat voi opiskella kirjoista.
Luennoilla käynti kylläkin on hauskaa ja voi tuntea oikeasti oppivansa uutta!
Totta :D.
Mutta siis on jos älliä, niin mikä tahansa aine on "helppo". Jos älliä ei ole, niin sitten roikutaan 10 vuotta yliopistossa valmistumatta. Mutta kyllä kaikissa aineissa joutuu tekemään töitä, joko esseiden tai kirjatenttien kanssa. Luentokursseilla selviää yleensä helpommalla, vähemmän materiaalia.
Mutta erikoinen lähtökohta kyllä ap:lla. Luulisi, että opiskelumotivaatio lähtee juurikin mielenkiinnosta ainetta kohtaan, eikä opiskelun helppoudesta. Oletko miettinyt AMK:ta? (vaikka todnäk koko tämä aloitus on provo).
Näin ikuisuusopiskelijana täytyy hieman loukkaantua tuosta "jos älliä ei ole niin roikutaan yliopistossa 10 vuotta valmistumatta". Ei valmistuminen ole ällistä kiinni, vaan perslihaksista ja motivaatiosta. Itse en ole valmistunut masennuskierteen vuoksi, mutta kurssit, jotka olen suorittanut, ovat aina olleet helppoja ja olen tutkitusti älykäs.
Ohis mutta tunnistan ihmistyyppisi niin selkeästi jo tämän perusteella. Pelkäät epäonnistumista (vai jopa onnistumista ja siitä seuraavaa vastuuta?) niin että et uskalla todella yrittää. Suojelet minäkuvaasi sanomalla itsellesi "Olisin todella hyvä jos vaan yrittäisin, mutta en yritä (koska masennus tms tms.)".
Kuka tahansa voi sanoa että olen älykäs ja hyvä. Se älykkyys ja lahjakkuus vaan testataan siinä kohtaa kun esim. suoritetaan niitä tutkintoja. Sinua taitaa vähän jännittää, että mitä jos todella yrittäisitkin ja huomaisit, että et olekaan niin lahjakas. Parempi siis olla yrittämättä ja tuudittautua siihen, että "potentiaalisi nukkuu".
Tämä on yllättävän yleinen itseä suojeleva ajatus-/käyttäytymiskehä ihmisillä. On helppoa uskotella itselle, että on (jopa poikkeuksellisen) lahjakas/taitava/älykäs niin kauan kun sitä ei tarvitse laittaa käytäntöön.
Olen tästä eri mieltä. Eikös Einsteinkin reputtanut kursseja yliopistossa? Usea poikkeuksellista, kapeaa lahjakkuutta omaava henkilö on ollut mieleltään tai sosiaalisilta taidoiltaan heikko. Älykkyys, mielenterveys, kyky pitkäjänteiseen työskentelyyn ja kunnianhimo ovat kaikki eri asioita. Henkilöllä joka on älykäs, kunnianhimoinen, mieleltään tasapainossa ja vielä ahkera ja sinnikäs, on paras ennuste menestyä yliopistossa. Terveisin ammatinvalintapsykologi
Täällä on itse kukakin milloin mikäkin psykologi tai tohtori tai tutkija kun kaivataan buustia omille sanomisille
Vierailija kirjoitti:
Ap miksi ihmeessä haluat vain yliopistoon ja miksi työllistymisellä ei ole väliä?
porvoolainen käytäntö?
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teoreettinen fysiikka tai puhdas matematiikka. Luennoilla käynti ei ole oleellista, vaan asioiden oikea omaksuminen. Perusasiat voi opiskella kirjoista.
Luennoilla käynti kylläkin on hauskaa ja voi tuntea oikeasti oppivansa uutta!
Totta :D.
Mutta siis on jos älliä, niin mikä tahansa aine on "helppo". Jos älliä ei ole, niin sitten roikutaan 10 vuotta yliopistossa valmistumatta. Mutta kyllä kaikissa aineissa joutuu tekemään töitä, joko esseiden tai kirjatenttien kanssa. Luentokursseilla selviää yleensä helpommalla, vähemmän materiaalia.
Mutta erikoinen lähtökohta kyllä ap:lla. Luulisi, että opiskelumotivaatio lähtee juurikin mielenkiinnosta ainetta kohtaan, eikä opiskelun helppoudesta. Oletko miettinyt AMK:ta? (vaikka todnäk koko tämä aloitus on provo).
Näin ikuisuusopiskelijana täytyy hieman loukkaantua tuosta "jos älliä ei ole niin roikutaan yliopistossa 10 vuotta valmistumatta". Ei valmistuminen ole ällistä kiinni, vaan perslihaksista ja motivaatiosta. Itse en ole valmistunut masennuskierteen vuoksi, mutta kurssit, jotka olen suorittanut, ovat aina olleet helppoja ja olen tutkitusti älykäs.
Ohis mutta tunnistan ihmistyyppisi niin selkeästi jo tämän perusteella. Pelkäät epäonnistumista (vai jopa onnistumista ja siitä seuraavaa vastuuta?) niin että et uskalla todella yrittää. Suojelet minäkuvaasi sanomalla itsellesi "Olisin todella hyvä jos vaan yrittäisin, mutta en yritä (koska masennus tms tms.)".
Kuka tahansa voi sanoa että olen älykäs ja hyvä. Se älykkyys ja lahjakkuus vaan testataan siinä kohtaa kun esim. suoritetaan niitä tutkintoja. Sinua taitaa vähän jännittää, että mitä jos todella yrittäisitkin ja huomaisit, että et olekaan niin lahjakas. Parempi siis olla yrittämättä ja tuudittautua siihen, että "potentiaalisi nukkuu".
Tämä on yllättävän yleinen itseä suojeleva ajatus-/käyttäytymiskehä ihmisillä. On helppoa uskotella itselle, että on (jopa poikkeuksellisen) lahjakas/taitava/älykäs niin kauan kun sitä ei tarvitse laittaa käytäntöön.
Kun sanoin että olen tutkitusti älykäs niin tarkoitan myös sitä. Ainakin olen siis loogis-matemaattisesti älykäs ja kirjoitin L:n papereilla.
Keskiarvoni yliopistossa on lähemmäs 5 ja opintopisteitäkin yli 150. Eli ei nyt ihan osunut maaliin tuo sinun analyysisi. Minulla on myös muita diagnooseja, jotka ovat vaikuttaneet siihen etten ole valmistunut. Esimerkiksi kaikki läsnäoloa ja sosiaalista kanssakäymistä vaativat kurssit ovat jääneet roikkumaan näiden vuoksi. Mutta se siitä. Parempi onni ensi kerralla tuohon ihmistyyppituntemukseesi.
Ihan mielenkiinnosta, mitä oikein teet tällä hetkellä? Jos olet ollut yliopistossa "ikuisuuden" (kuten itse sanoit) ja olet saanut sinä aikana tehtyä vain 150 op. tuohan ei ole edes kandi vielä. Haetko/saatko jotain apua noihin sosiaalisiin pelkoihin ym.? Se olisi aika ensiarvoisen tärkeää, en näe miten pystyisit työelämässäkään olemaan tämänhetkisill' eäilläsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntatieteistä filosofiaa. Ihan luppotutkinto.
Millä perusteillla olet päätynyt tähän mielipiteeseen? Mitenkä niin luppotutkinto? Eivätkö yhteiskuntatieteet ole sieltä vaikeimmasta päästä? Minusta ainakin on ja vieläpä niissä menestyminen ja "oman" jutun löytäminen. Perusteluja väitteelle kaivataan.
Olen eri ihminen, mutta vahvistan.
Opiskelin samaan aikaan muuta, ystävä yhteiskuntatieteitä. Aloitimme samaan aikaan ja valmistuimme suht samaan tahtiin. Mitä eroa: hän aina ihmetteli kun luin saman opintopistemäärän eteen ihan järjettömän määrän, hän luki 1-2 kirjaa tenttiin, ja siinäpä se olikin. Toistuvasti. Tuli tuo mieleen, kyllä. Eli jos etsisin luppoalaa eikä olisi mitään yhteiskuntatieteitä vastaan sitten töiden puolesta, opiskeluista sain helpomman kuvan kuin monesta muusta yliopiston alasta.
Sisältö ratkaisee, ei määrä. Filosofian kirjat ovat todennäköisesti astetta haastavampia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntatieteistä filosofiaa. Ihan luppotutkinto.
Millä perusteillla olet päätynyt tähän mielipiteeseen? Mitenkä niin luppotutkinto? Eivätkö yhteiskuntatieteet ole sieltä vaikeimmasta päästä? Minusta ainakin on ja vieläpä niissä menestyminen ja "oman" jutun löytäminen. Perusteluja väitteelle kaivataan.
Olen eri ihminen, mutta vahvistan.
Opiskelin samaan aikaan muuta, ystävä yhteiskuntatieteitä. Aloitimme samaan aikaan ja valmistuimme suht samaan tahtiin. Mitä eroa: hän aina ihmetteli kun luin saman opintopistemäärän eteen ihan järjettömän määrän, hän luki 1-2 kirjaa tenttiin, ja siinäpä se olikin. Toistuvasti. Tuli tuo mieleen, kyllä. Eli jos etsisin luppoalaa eikä olisi mitään yhteiskuntatieteitä vastaan sitten töiden puolesta, opiskeluista sain helpomman kuvan kuin monesta muusta yliopiston alasta.
Sisältö ratkaisee, ei määrä. Filosofian kirjat ovat todennäköisesti astetta haastavampia.
Ei hän Adornoa lukenut, sosiaalipolitiikkaa ja sosiologiaa se oli hänellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teoreettinen fysiikka tai puhdas matematiikka. Luennoilla käynti ei ole oleellista, vaan asioiden oikea omaksuminen. Perusasiat voi opiskella kirjoista.
Luennoilla käynti kylläkin on hauskaa ja voi tuntea oikeasti oppivansa uutta!
Totta :D.
Mutta siis on jos älliä, niin mikä tahansa aine on "helppo". Jos älliä ei ole, niin sitten roikutaan 10 vuotta yliopistossa valmistumatta. Mutta kyllä kaikissa aineissa joutuu tekemään töitä, joko esseiden tai kirjatenttien kanssa. Luentokursseilla selviää yleensä helpommalla, vähemmän materiaalia.
Mutta erikoinen lähtökohta kyllä ap:lla. Luulisi, että opiskelumotivaatio lähtee juurikin mielenkiinnosta ainetta kohtaan, eikä opiskelun helppoudesta. Oletko miettinyt AMK:ta? (vaikka todnäk koko tämä aloitus on provo).
Näin ikuisuusopiskelijana täytyy hieman loukkaantua tuosta "jos älliä ei ole niin roikutaan yliopistossa 10 vuotta valmistumatta". Ei valmistuminen ole ällistä kiinni, vaan perslihaksista ja motivaatiosta. Itse en ole valmistunut masennuskierteen vuoksi, mutta kurssit, jotka olen suorittanut, ovat aina olleet helppoja ja olen tutkitusti älykäs.
Ohis mutta tunnistan ihmistyyppisi niin selkeästi jo tämän perusteella. Pelkäät epäonnistumista (vai jopa onnistumista ja siitä seuraavaa vastuuta?) niin että et uskalla todella yrittää. Suojelet minäkuvaasi sanomalla itsellesi "Olisin todella hyvä jos vaan yrittäisin, mutta en yritä (koska masennus tms tms.)".
Kuka tahansa voi sanoa että olen älykäs ja hyvä. Se älykkyys ja lahjakkuus vaan testataan siinä kohtaa kun esim. suoritetaan niitä tutkintoja. Sinua taitaa vähän jännittää, että mitä jos todella yrittäisitkin ja huomaisit, että et olekaan niin lahjakas. Parempi siis olla yrittämättä ja tuudittautua siihen, että "potentiaalisi nukkuu".
Tämä on yllättävän yleinen itseä suojeleva ajatus-/käyttäytymiskehä ihmisillä. On helppoa uskotella itselle, että on (jopa poikkeuksellisen) lahjakas/taitava/älykäs niin kauan kun sitä ei tarvitse laittaa käytäntöön.
Kun sanoin että olen tutkitusti älykäs niin tarkoitan myös sitä. Ainakin olen siis loogis-matemaattisesti älykäs ja kirjoitin L:n papereilla.
Keskiarvoni yliopistossa on lähemmäs 5 ja opintopisteitäkin yli 150. Eli ei nyt ihan osunut maaliin tuo sinun analyysisi. Minulla on myös muita diagnooseja, jotka ovat vaikuttaneet siihen etten ole valmistunut. Esimerkiksi kaikki läsnäoloa ja sosiaalista kanssakäymistä vaativat kurssit ovat jääneet roikkumaan näiden vuoksi. Mutta se siitä. Parempi onni ensi kerralla tuohon ihmistyyppituntemukseesi.
Ihan mielenkiinnosta, mitä oikein teet tällä hetkellä? Jos olet ollut yliopistossa "ikuisuuden" (kuten itse sanoit) ja olet saanut sinä aikana tehtyä vain 150 op. tuohan ei ole edes kandi vielä. Haetko/saatko jotain apua noihin sosiaalisiin pelkoihin ym.? Se olisi aika ensiarvoisen tärkeää, en näe miten pystyisit työelämässäkään olemaan tämänhetkisill' eäilläsi
No juuri tällä hetkellä olen sairaseläkkeellä, ja käyn 2 kertaa viikossa terapiassa. Eli olen avun piirissä kyllä YTHS:n kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teoreettinen fysiikka tai puhdas matematiikka. Luennoilla käynti ei ole oleellista, vaan asioiden oikea omaksuminen. Perusasiat voi opiskella kirjoista.
Luennoilla käynti kylläkin on hauskaa ja voi tuntea oikeasti oppivansa uutta!
Totta :D.
Mutta siis on jos älliä, niin mikä tahansa aine on "helppo". Jos älliä ei ole, niin sitten roikutaan 10 vuotta yliopistossa valmistumatta. Mutta kyllä kaikissa aineissa joutuu tekemään töitä, joko esseiden tai kirjatenttien kanssa. Luentokursseilla selviää yleensä helpommalla, vähemmän materiaalia.
Mutta erikoinen lähtökohta kyllä ap:lla. Luulisi, että opiskelumotivaatio lähtee juurikin mielenkiinnosta ainetta kohtaan, eikä opiskelun helppoudesta. Oletko miettinyt AMK:ta? (vaikka todnäk koko tämä aloitus on provo).
Näin ikuisuusopiskelijana täytyy hieman loukkaantua tuosta "jos älliä ei ole niin roikutaan yliopistossa 10 vuotta valmistumatta". Ei valmistuminen ole ällistä kiinni, vaan perslihaksista ja motivaatiosta. Itse en ole valmistunut masennuskierteen vuoksi, mutta kurssit, jotka olen suorittanut, ovat aina olleet helppoja ja olen tutkitusti älykäs.
Ohis mutta tunnistan ihmistyyppisi niin selkeästi jo tämän perusteella. Pelkäät epäonnistumista (vai jopa onnistumista ja siitä seuraavaa vastuuta?) niin että et uskalla todella yrittää. Suojelet minäkuvaasi sanomalla itsellesi "Olisin todella hyvä jos vaan yrittäisin, mutta en yritä (koska masennus tms tms.)".
Kuka tahansa voi sanoa että olen älykäs ja hyvä. Se älykkyys ja lahjakkuus vaan testataan siinä kohtaa kun esim. suoritetaan niitä tutkintoja. Sinua taitaa vähän jännittää, että mitä jos todella yrittäisitkin ja huomaisit, että et olekaan niin lahjakas. Parempi siis olla yrittämättä ja tuudittautua siihen, että "potentiaalisi nukkuu".
Tämä on yllättävän yleinen itseä suojeleva ajatus-/käyttäytymiskehä ihmisillä. On helppoa uskotella itselle, että on (jopa poikkeuksellisen) lahjakas/taitava/älykäs niin kauan kun sitä ei tarvitse laittaa käytäntöön.
Kun sanoin että olen tutkitusti älykäs niin tarkoitan myös sitä. Ainakin olen siis loogis-matemaattisesti älykäs ja kirjoitin L:n papereilla.
Keskiarvoni yliopistossa on lähemmäs 5 ja opintopisteitäkin yli 150. Eli ei nyt ihan osunut maaliin tuo sinun analyysisi. Minulla on myös muita diagnooseja, jotka ovat vaikuttaneet siihen etten ole valmistunut. Esimerkiksi kaikki läsnäoloa ja sosiaalista kanssakäymistä vaativat kurssit ovat jääneet roikkumaan näiden vuoksi. Mutta se siitä. Parempi onni ensi kerralla tuohon ihmistyyppituntemukseesi.
Ihan mielenkiinnosta, mitä oikein teet tällä hetkellä? Jos olet ollut yliopistossa "ikuisuuden" (kuten itse sanoit) ja olet saanut sinä aikana tehtyä vain 150 op. tuohan ei ole edes kandi vielä. Haetko/saatko jotain apua noihin sosiaalisiin pelkoihin ym.? Se olisi aika ensiarvoisen tärkeää, en näe miten pystyisit työelämässäkään olemaan tämänhetkisill' eäilläsi
No juuri tällä hetkellä olen sairaseläkkeellä, ja käyn 2 kertaa viikossa terapiassa. Eli olen avun piirissä kyllä YTHS:n kautta.
No hyvä kuulla! Anteeksi jos kirjoitin sinulle töykeään sävyyn! Prempaa jatkoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntatieteistä filosofiaa. Ihan luppotutkinto.
Millä perusteillla olet päätynyt tähän mielipiteeseen? Mitenkä niin luppotutkinto? Eivätkö yhteiskuntatieteet ole sieltä vaikeimmasta päästä? Minusta ainakin on ja vieläpä niissä menestyminen ja "oman" jutun löytäminen. Perusteluja väitteelle kaivataan.
Olen eri ihminen, mutta vahvistan.
Opiskelin samaan aikaan muuta, ystävä yhteiskuntatieteitä. Aloitimme samaan aikaan ja valmistuimme suht samaan tahtiin. Mitä eroa: hän aina ihmetteli kun luin saman opintopistemäärän eteen ihan järjettömän määrän, hän luki 1-2 kirjaa tenttiin, ja siinäpä se olikin. Toistuvasti. Tuli tuo mieleen, kyllä. Eli jos etsisin luppoalaa eikä olisi mitään yhteiskuntatieteitä vastaan sitten töiden puolesta, opiskeluista sain helpomman kuvan kuin monesta muusta yliopiston alasta.
Sisältö ratkaisee, ei määrä. Filosofian kirjat ovat todennäköisesti astetta haastavampia.
Voit verrata, vaikkei kommentoija kerro omaa opiskelualaansa? Ihan mielenkiintoista.
Historia! Helppoa ja itsenäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiologia ja sosiaalipolitiikka voisivat sopia ap:n kuvaukseen. Aika teoreettisia molemmat, vaatii lukemista, mutta ei labroja tai harkkoja.
Vierailija kirjoitti:
Sosiologia ja sosiaalipolitiikka voisivat sopia ap:n kuvaukseen. Aika teoreettisia molemmat, vaatii lukemista, mutta ei labroja tai harkkoja.
Ei kun sosiaalipolitiikka onkin Helsingin yliopistossa nimeltään yhteiskuntapolitiikka. Mutta kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä opiskeluihin. Toivottavasti saat apua sosiaalisiin pelkoihin. Älä anna periksi vaan etene pikkuhiljaa.
Monissa yliopistoissa on jännittäjille kursseja. Hakeudu sellaiseen niin huomaat että et ole ainoa jolla on vaikeuksia. Luulen että alan vaihto ei auta paljon asiaa. Sinulla on jo paljon kasassa opintopisteitä alalta jota opiskelet. Hyvä että olet jo avun piirissä.
Lääkikseen on vaikea päästä ja oppimista on paljon, mutta ei se niin vaikeaa ole, kun minäkin siitä selvisin. Enimmäkseen se on hyvin käytännönläheistä, joten ryhmäopetusta on paljon. Työssäkin selviää pitkälle ihan tavallisin taidoin. Välillä tulee sitten niitä tilanteita, jolloin täytyy todella osata pohtia ja kysyä, hankkia lisää tietoa ja päätellä hyvin loogisesti.
[/quote] Ei hän Adornoa lukenut, sosiaalipolitiikkaa ja sosiologiaa se oli hänellä. [/quote]
Adorno on sosiologi. Daiju.
Mikä, ap on nykyinen opiskelualasi? Jos et tarkkaa oppiainetta halua kertoa, niin kerro edes suunnilleen tieteenala.
Kun sanoin että olen tutkitusti älykäs niin tarkoitan myös sitä. Ainakin olen siis loogis-matemaattisesti älykäs ja kirjoitin L:n papereilla.
Keskiarvoni yliopistossa on lähemmäs 5 ja opintopisteitäkin yli 150. Eli ei nyt ihan osunut maaliin tuo sinun analyysisi. Minulla on myös muita diagnooseja, jotka ovat vaikuttaneet siihen etten ole valmistunut. Esimerkiksi kaikki läsnäoloa ja sosiaalista kanssakäymistä vaativat kurssit ovat jääneet roikkumaan näiden vuoksi. Mutta se siitä. Parempi onni ensi kerralla tuohon ihmistyyppituntemukseesi.