Lue keskustelun säännöt.
Tapailemani mies aina myöhässä
28.02.2019 |
Tapasimme 3kk sitten netin kautta, juttu on sujunut alusta alkaen loistavasti, hän on älykäs ja huumorimme sopii yhteen. Meillä on fyysistä kemiaa ja läheisyyttä. Muuten sujuu hyvin, paitsi miehen myöhästely ja erilainen aikakäsitys vaivaa minua. Ehdin odotellessani kyseenalaistaa kaiken hyvän, pelätä että hän on perunut ja joudun rakentamaan luottamuksen ikäänkuin alusta.
Käytännössä mies on ollut myöhässä muutamasta minuutista tunteihin, ja ilmoittaa aina viime hetkellä. Motivaationi tavata uudelleen on nyt vähäinen koska en jaksaisi tapaamisiin liittyvää säätöä ja pelkoa.
Kommentit (111)
Oma puoliso ollut alusta asti samanlainen. Ei ole muuttunut. Pitää vaan hyväksyä tai sitten erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mies sanoo, kun hän myöhästyy? Mitkä ovat myöhästelyn lukuisat syyt? Sietääkö hän samanlaista käytöstä? Ymmärtääkö hän, että myöhästely ketuttaa? Onko hän ollut kertaakaan ajoissa?
Onko sillä huumeongelma tai jo suhteessa? Voisi selittää myöhästelyt.
Vierailija kirjoitti:
Ei tosiaan muutaman minuutin, jopa kymmenien minuutiien myöhästely niin paljon haittaakaan, riippuu tietysti tilanteesta. Joskus sekin tietty on liikaa.
Hauskaa kun mennään taas laidasta laitaan. Jos moittii myöhästelijöitä, niin se käännetään heti, että ovat minuuttinatseja ja eivät osaa ymmärtää ihmisten heikkouksia ollenkaan. Ei se ainakan minulla niin ole.
Määrättyyn rajaan saakka olen hyvinkin avarakatseinen ja ymmärtävä. Mutta en halua olla rajaton. Olen joutunut opettelemaan ihan aikuisena sen oman rajanvedon.
Jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus päättää se missä se raja tulee vastaan. Jos se jollain on olla ymmärtämättä tuntien myöhästely tai jatkuvana tapahtuva alituinen pienempikin myöhästely niin se saakoon niin olla.
Jos kerran tapamyöhästelijä tiedostaa tapansa, niin mikä on, että ei edes joskus saapuisi sinne ystävien tai ystävän tapaamiseen liki ajoissa? Jos se ei koskaan onnistu, niin pidän sitä kyllä toisen aliarvostamisena.
Jos ystävät ymmärtävät ne kymmenet ja kymmenet myöhästelyt ja sen myötä tulevat uudelleenjärjestelyt ja odottelelut niin pitäisi sitten vastavuoroisesti edes joskus olla ajoissa paikalla. Olisihan se kiva itsellekin ylittää itsensä ja yllättää muut positiivisesti.
Kyllä minä itsekin myöhästelen, en ole siinä(kään) suhteessa täydellinen. Mutta pyrin olemaan ajoissa useimmin kuin myöhässä. (olen myös mukavuudenhaluinen ja laiska ). D
Tapamyöhästelijänä sanoisin, että jos tapamyöhästelijä ei koskaan tule ystävätapaamisiin edes liki ajoissa, niin hän ei joko tiedosta tapaansa tai ei pidä sitä ongelmana. Todennäköisesti häntä ei itseään haittaa odotella myöhässä olevaa kaveria eikä ehkä siksi käsitä, että toisia se oikeasti voi haitata huomattavastikin.
Itse pidän taipumustani myöhästelyyn negatiivisena ja ongelmallisena luonteenpiirteensä, josta syystä onnistun kyllä olemaan ajoissakin, varsinkin jos tiedän kaveria harmittavan myöhästelyni. Samasta syystä pyrin ennaltaehkäisemään uudelleenjärjestelyjen tarvetta sopimalla tapaamisia miellyttäviin paikkoihin ja niin joustavalla aikataululla ettei vartin tai sen alle myöhästyminen aiheuta mitään uudelleenjärjestelyjä. Jos esimerkiksi olen menossa kaverin kanssa leffaan klo 20.00 näytökseen, ehdotan tapaamista leffateatteria lähellä olevaan kahvilaan klo 19.30. Silloin ei ainakaan myöhästytä leffasta vaikka toinen vähän myöhässä kahvilaan tulisikin.
3kk:ssa olette jo luoneet suhteen roolit jotka eivät juuri tule muuttumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun eksäni on myöhästelijä. Nykyään tuntuu jo pahalta molempien puolesta, että pitkään yritin saada häntä muuttumaan. Olin suhteemme lopussa todella kypsä tähän tapaan odotuttaa jopa 4 tuntia. Mies ei nähnyt itsessään vikaa, tuskin näkee vieläkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tosiaan muutaman minuutin, jopa kymmenien minuutiien myöhästely niin paljon haittaakaan, riippuu tietysti tilanteesta. Joskus sekin tietty on liikaa.
Hauskaa kun mennään taas laidasta laitaan. Jos moittii myöhästelijöitä, niin se käännetään heti, että ovat minuuttinatseja ja eivät osaa ymmärtää ihmisten heikkouksia ollenkaan. Ei se ainakan minulla niin ole.
Määrättyyn rajaan saakka olen hyvinkin avarakatseinen ja ymmärtävä. Mutta en halua olla rajaton. Olen joutunut opettelemaan ihan aikuisena sen oman rajanvedon.
Jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus päättää se missä se raja tulee vastaan. Jos se jollain on olla ymmärtämättä tuntien myöhästely tai jatkuvana tapahtuva alituinen pienempikin myöhästely niin se saakoon niin olla.
Jos kerran tapamyöhästelijä tiedostaa tapansa, niin mikä on, että ei edes joskus saapuisi sinne ystävien tai ystävän tapaamiseen liki ajoissa? Jos se ei koskaan onnistu, niin pidän sitä kyllä toisen aliarvostamisena.
Jos ystävät ymmärtävät ne kymmenet ja kymmenet myöhästelyt ja sen myötä tulevat uudelleenjärjestelyt ja odottelelut niin pitäisi sitten vastavuoroisesti edes joskus olla ajoissa paikalla. Olisihan se kiva itsellekin ylittää itsensä ja yllättää muut positiivisesti.
Kyllä minä itsekin myöhästelen, en ole siinä(kään) suhteessa täydellinen. Mutta pyrin olemaan ajoissa useimmin kuin myöhässä. (olen myös mukavuudenhaluinen ja laiska ). D
Tapamyöhästelijänä sanoisin, että jos tapamyöhästelijä ei koskaan tule ystävätapaamisiin edes liki ajoissa, niin hän ei joko tiedosta tapaansa tai ei pidä sitä ongelmana. Todennäköisesti häntä ei itseään haittaa odotella myöhässä olevaa kaveria eikä ehkä siksi käsitä, että toisia se oikeasti voi haitata huomattavastikin.
Itse pidän taipumustani myöhästelyyn negatiivisena ja ongelmallisena luonteenpiirteensä, josta syystä onnistun kyllä olemaan ajoissakin, varsinkin jos tiedän kaveria harmittavan myöhästelyni. Samasta syystä pyrin ennaltaehkäisemään uudelleenjärjestelyjen tarvetta sopimalla tapaamisia miellyttäviin paikkoihin ja niin joustavalla aikataululla ettei vartin tai sen alle myöhästyminen aiheuta mitään uudelleenjärjestelyjä. Jos esimerkiksi olen menossa kaverin kanssa leffaan klo 20.00 näytökseen, ehdotan tapaamista leffateatteria lähellä olevaan kahvilaan klo 19.30. Silloin ei ainakaan myöhästytä leffasta vaikka toinen vähän myöhässä kahvilaan tulisikin.
Miksi ihmeessä tämä vastaukseni on saanut pelkkiä alapeukkuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harkitsen miehen jättämistä. Harmittaa, koska hän on muuten aivan ihana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tosiaan muutaman minuutin, jopa kymmenien minuutiien myöhästely niin paljon haittaakaan, riippuu tietysti tilanteesta. Joskus sekin tietty on liikaa.
Hauskaa kun mennään taas laidasta laitaan. Jos moittii myöhästelijöitä, niin se käännetään heti, että ovat minuuttinatseja ja eivät osaa ymmärtää ihmisten heikkouksia ollenkaan. Ei se ainakan minulla niin ole.
Määrättyyn rajaan saakka olen hyvinkin avarakatseinen ja ymmärtävä. Mutta en halua olla rajaton. Olen joutunut opettelemaan ihan aikuisena sen oman rajanvedon.
Jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus päättää se missä se raja tulee vastaan. Jos se jollain on olla ymmärtämättä tuntien myöhästely tai jatkuvana tapahtuva alituinen pienempikin myöhästely niin se saakoon niin olla.
Jos kerran tapamyöhästelijä tiedostaa tapansa, niin mikä on, että ei edes joskus saapuisi sinne ystävien tai ystävän tapaamiseen liki ajoissa? Jos se ei koskaan onnistu, niin pidän sitä kyllä toisen aliarvostamisena.
Jos ystävät ymmärtävät ne kymmenet ja kymmenet myöhästelyt ja sen myötä tulevat uudelleenjärjestelyt ja odottelelut niin pitäisi sitten vastavuoroisesti edes joskus olla ajoissa paikalla. Olisihan se kiva itsellekin ylittää itsensä ja yllättää muut positiivisesti.
Kyllä minä itsekin myöhästelen, en ole siinä(kään) suhteessa täydellinen. Mutta pyrin olemaan ajoissa useimmin kuin myöhässä. (olen myös mukavuudenhaluinen ja laiska ). D
Tapamyöhästelijänä sanoisin, että jos tapamyöhästelijä ei koskaan tule ystävätapaamisiin edes liki ajoissa, niin hän ei joko tiedosta tapaansa tai ei pidä sitä ongelmana. Todennäköisesti häntä ei itseään haittaa odotella myöhässä olevaa kaveria eikä ehkä siksi käsitä, että toisia se oikeasti voi haitata huomattavastikin.
Itse pidän taipumustani myöhästelyyn negatiivisena ja ongelmallisena luonteenpiirteensä, josta syystä onnistun kyllä olemaan ajoissakin, varsinkin jos tiedän kaveria harmittavan myöhästelyni. Samasta syystä pyrin ennaltaehkäisemään uudelleenjärjestelyjen tarvetta sopimalla tapaamisia miellyttäviin paikkoihin ja niin joustavalla aikataululla ettei vartin tai sen alle myöhästyminen aiheuta mitään uudelleenjärjestelyjä. Jos esimerkiksi olen menossa kaverin kanssa leffaan klo 20.00 näytökseen, ehdotan tapaamista leffateatteria lähellä olevaan kahvilaan klo 19.30. Silloin ei ainakaan myöhästytä leffasta vaikka toinen vähän myöhässä kahvilaan tulisikin.
Miksi ihmeessä tämä vastaukseni on saanut pelkkiä alapeukkuja?
Miksi ihmeessä kuvittelet, että sinun aikasi on arvokkaampaa kuin sen toisen ihmisen aika? Jos et kerran aio tulla kahvilaan klo 19:30 niin miksi hänen pitäisi mennä sinne jo silloin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ns. akateeminen vartti menee vielä jopa useinkin. Sen pidemmille myöhästymisille pitää olla hyvä syy ja ilmoittaa mahd. pian että myöhästyy. Mitään useiden tuntien toistuvaa myöhästelyä en jaksaisi katsoa. Jos ihminen onnistuu töihin tai lääkäriin pääsemään olematta toistuvasti varttia pidempään myöhässä, pitää samaan kyetä myös ihmissuhteissa. Jos taas ihminen ei pysty edes niihin todella tärkeisiin juttuihin ilman älyttömiä myöhästelyitä suoriutumaan, on parempi että me ei olla kovin läheisissä tekemisissä.
Tämä mun mielipide.
Olet ollut kärsivällinen. Miten mies on joustanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä sanottiin ettei AP tiedä haluaako suhdetta vai ei? Ja voihan mieltään silti aina muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tosiaan muutaman minuutin, jopa kymmenien minuutiien myöhästely niin paljon haittaakaan, riippuu tietysti tilanteesta. Joskus sekin tietty on liikaa.
Hauskaa kun mennään taas laidasta laitaan. Jos moittii myöhästelijöitä, niin se käännetään heti, että ovat minuuttinatseja ja eivät osaa ymmärtää ihmisten heikkouksia ollenkaan. Ei se ainakan minulla niin ole.
Määrättyyn rajaan saakka olen hyvinkin avarakatseinen ja ymmärtävä. Mutta en halua olla rajaton. Olen joutunut opettelemaan ihan aikuisena sen oman rajanvedon.
Jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus päättää se missä se raja tulee vastaan. Jos se jollain on olla ymmärtämättä tuntien myöhästely tai jatkuvana tapahtuva alituinen pienempikin myöhästely niin se saakoon niin olla.
Jos kerran tapamyöhästelijä tiedostaa tapansa, niin mikä on, että ei edes joskus saapuisi sinne ystävien tai ystävän tapaamiseen liki ajoissa? Jos se ei koskaan onnistu, niin pidän sitä kyllä toisen aliarvostamisena.
Jos ystävät ymmärtävät ne kymmenet ja kymmenet myöhästelyt ja sen myötä tulevat uudelleenjärjestelyt ja odottelelut niin pitäisi sitten vastavuoroisesti edes joskus olla ajoissa paikalla. Olisihan se kiva itsellekin ylittää itsensä ja yllättää muut positiivisesti.
Kyllä minä itsekin myöhästelen, en ole siinä(kään) suhteessa täydellinen. Mutta pyrin olemaan ajoissa useimmin kuin myöhässä. (olen myös mukavuudenhaluinen ja laiska ). D
Tapamyöhästelijänä sanoisin, että jos tapamyöhästelijä ei koskaan tule ystävätapaamisiin edes liki ajoissa, niin hän ei joko tiedosta tapaansa tai ei pidä sitä ongelmana. Todennäköisesti häntä ei itseään haittaa odotella myöhässä olevaa kaveria eikä ehkä siksi käsitä, että toisia se oikeasti voi haitata huomattavastikin.
Itse pidän taipumustani myöhästelyyn negatiivisena ja ongelmallisena luonteenpiirteensä, josta syystä onnistun kyllä olemaan ajoissakin, varsinkin jos tiedän kaveria harmittavan myöhästelyni. Samasta syystä pyrin ennaltaehkäisemään uudelleenjärjestelyjen tarvetta sopimalla tapaamisia miellyttäviin paikkoihin ja niin joustavalla aikataululla ettei vartin tai sen alle myöhästyminen aiheuta mitään uudelleenjärjestelyjä. Jos esimerkiksi olen menossa kaverin kanssa leffaan klo 20.00 näytökseen, ehdotan tapaamista leffateatteria lähellä olevaan kahvilaan klo 19.30. Silloin ei ainakaan myöhästytä leffasta vaikka toinen vähän myöhässä kahvilaan tulisikin.
Miksi ihmeessä tämä vastaukseni on saanut pelkkiä alapeukkuja?
Miksi ihmeessä kuvittelet, että sinun aikasi on arvokkaampaa kuin sen toisen ihmisen aika? Jos et kerran aio tulla kahvilaan klo 19:30 niin miksi hänen pitäisi mennä sinne jo silloin?
Miksi ihmeessä kuvittelet, että tuon myöhästelijän mielestä hänen aikansa on arvokkaampaa kuin muiden? Etkö osaa lukea vain minkä vuoksi keksit päästäsi toiselle ajatuksia? Tässä on kerrottu paljon myhästelijäluonteisten ihmisten toiminnasta ja siitähän ei ole kyse, etteikö ihminen aikoisi olla ajoissa - hän ei vaan onnistu yrityksissään.
Pitäkää taukoa ja mieti, onko suhteen hyvät puolet myöhästelyn arvoisia.
Kannatan taukoa ja etäisyyttä. Ehkä mies huomaisi mitä menettää?
Mene sinä hänen luokseen, niin voit olla minuutilleen.
Tilanne on yhä sama vaikka aiheesta on keskusteltu. Olen väsynyt viime hetken suunnitelmien tekemiseen ja muuttamiseen.mutta näen suhteessa niin paljon hyvää etten halua heittää tämän takia hukkaan.
Ottaisitko mieluummin muuten vähemmän sopivan mutta täsmällisen kumppanin?