Lue keskustelun säännöt.
Tapailemani mies aina myöhässä
28.02.2019 |
Tapasimme 3kk sitten netin kautta, juttu on sujunut alusta alkaen loistavasti, hän on älykäs ja huumorimme sopii yhteen. Meillä on fyysistä kemiaa ja läheisyyttä. Muuten sujuu hyvin, paitsi miehen myöhästely ja erilainen aikakäsitys vaivaa minua. Ehdin odotellessani kyseenalaistaa kaiken hyvän, pelätä että hän on perunut ja joudun rakentamaan luottamuksen ikäänkuin alusta.
Käytännössä mies on ollut myöhässä muutamasta minuutista tunteihin, ja ilmoittaa aina viime hetkellä. Motivaationi tavata uudelleen on nyt vähäinen koska en jaksaisi tapaamisiin liittyvää säätöä ja pelkoa.
Kommentit (111)
Täällä on tosiaan koulukunta, jonka mukaan täytyy ymmärtää kumppaninsa aika paljon kaikkea, kun ja jos kerran sen parisuhteen haluaa. No, olkoon niin.
Itse olen sitä koulukuntaa, jossa siedä jonkin verran jotain, mutta en kaikkia piirteitä. Ajattelen, että parisuhteen pitäisi sujua ilman isompia sählinkejä ja säätelyä.
Jos sinkkuna eläessä sähläämisen taso on luokkaa X, niin haluan, että se parisuhteessa ollessa myös suunnilleen jatkuu luokassa X.
Jos se nousee parisuhteen tai seurustelun myötä luokkaan XX tai enemmän, niin mietin miksi ja haluanko sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se on sama asia, kuin jos toinen haisee hieltä tai ei suostu tiskaamaan tms. Yritä keskustella aiheesta ja kerro oma näkökantasi. Jos se ei auta, niin sitten vain täytyy punnita totutteletko asiaan, vai lopetatko suhteen.
Ei kai terve ihmisen uhkaile erolla tai lähde paikalta jos toinen myöhästyy?
Ehkä hän on myöhässä koska ette ole määritelleet parisuhdettanne viralliseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai terve ihmisen uhkaile erolla tai lähde paikalta jos toinen myöhästyy?
Eräät kokevat olevansa maailman napoja ja vaativat muita kohtelemaan heitä kuin kuninkaallisia. Erityisesti puolison odotetaan olevan sellainen jaloissa kiemurteleva armopaloja kerjäävä läähättävä koira jonka yksipuolisen palvonnan kohde kuninkaallinen itse olisi. Vähempi ei kelpaa ja koetaan henkilökohtaiseksi loukkaukseksi. Tasapuolinen ja kaksisuuntainen toista arvostava ja kunnioittava suhde on näille ihmisille täysi mysteeri. Heille toinen ihminen omana itsenään edustaa vain puutelistausta, joka pitää korjata yli jonkin siedettävyyden rajan, kun he itse taas ovat täydellisyyden ruumiillistuma. He eivät kykene näkemään ihmistä hyvänä ja rakastamaan häntä sellaisena kuin tämä on, vaan he edellyttävät toisen osoittava ja ansaitsevan rakkautta muuttumalla toisenlaisiksi, sellaisiksi kuin heidän oma mielivaltainen ihanneihminen (yleensä hän itse) on. Heidän rakkautensa on asaittava toteuttamalla loputtomasti vaatimuslistauksia ja toiveita.
Kehotan pysyttelemään hyvin, hyvin kaukana moisista.
Ei varmasti ole miehen puolelta muuta kuin hyväksikäyttöä. Jos joku on tunteja myöhässä, niin arvostus toista kohtaan on täysi nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnekysymys, jotkut on vaan myöhästelijöitä. Kaikissa ihmisissä/ihmissuhteissa on joitain ongelmakohtia. Sun pitää vaan päättää mitkä on ne asiat joita et ehdottomasti siedä ja toimia sen mukaan. Muista kuitenkin että ihmistä joka on täydellinen joka asiassa eikä ärsytä sua koskaan, sellaista ei ole. Myös sinä ärsytät sitä toista joittenkin asioiden suhteen joista et ehkä itse ole tietoinen/et voi niille mitään, silti se toinen rakastaa sua virheinesi kaikkineen.
Eli toinen saa pompottaa miten haluaa ja toisen pitää alistua? Jollekin tuollainen suhde varmasti on ihan ok, mutta itseään arvostavalle ihmiselle ei. Myöhästely on välinpitämättömyyttä, ei rakkautta ja välittämistä.
Ei muutaman minuutin myöhästely ole sen enempää pompottelua tai välinpitämättömyyttä kuin minuuttiaikataulunkaan vaatiminen. Kyse on luonne-eroista. Ihan samalla tavalla se sinun minuutintarkkuus voi suurpiirteisempää kaveria ärsyttää kuin sinua viiden minuutin myöhästyminen.
Pitkät, jopa tuntien myöhästelyt ovat toki eri asia. Silloin on jo kyse välinpitämättömyydestä ja arvostuksen puutteesta jos ei suurin piirtein sovittuun aikarakoon ilman hyvää syytä onnistu toistuvasti osumaan. Mutta sen 5-10 minuuttia myöhästyy helposti vähän kuin huomaamatta kun ajoittaa lähtötouhuissa tekemisiään väärin. Varsinkin jos on julkisen liikenteen varassa, niin alle puolen minuutin myöhästyminen bussista tarkoittaa helposti sitä 10 minuutin myöhästymistä tapaamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Tiia16 kirjoitti:
Eikö se tarkoita sitä, että hän ei arvosta SINUN aikaasi?
Hän pitää omaa aikaansa tärkeämpänä kuin sinun.
Jos ei osaa käyttää rannekelloa, kannattaisiko etsiä aikuinen mies?
Ei, se ei tarkoita etteikö arvostaisi tai etteikö osaisi kelloa.
Ihmisiä on katsos erilaisia. Sitä valikoimaa erilaista tapaa ajatella ja hahmottaa asioita kutsutaan luonteeksi, tarkemmin joukoksi luonteenpiirteitä. Aivomme vaan toimivat vähän eri tavoilla. Toisilla ajan hahmottaminen ei ole yhtä helppoa ja suoraviivaista kuin toisilla.
Nykyaikainen maailma minuutintarkkoine aikatauluineen on hyvin moderni ilmiö. Vasta noin 50-100 vuotta o alettu olettaa että kaikki seuraavat samaa yhteistä aikaa ja omaavat saman jopa sekunnintarkan aikakäsityksen. Sitä ennen on menty suurpiirteisemmin tuntiluokassa lähinnä luonnonvalon säätelemänä. Tarkkaa ajan mittausta on tarvittu lähinnä navigoinnissa. Mutta ei laivojenkaan kulkua ole aikataulutettu minuutilleen, vaan on pyritty lähtemään suunnitellusti, jos kelit sallivat, mutta myöhästyminen ei haitannut, koska perille pääsyssä joka tapauksessa oli jopa päivien viive.
Nyt on toisin, kun liukuhihnateollisuuden keksimisen myötä alettiin suunnitella työtä ja prosesseja keskeytymättömiksi ja vuoronvaihdon piti tapahtua synkronoidusti. Ihminen ei ole kehittynyt tällaiseen aikakäsitykseen ollenkaan. Jotkut tyypit sopeutuvat siihen paremmin, toisenlaiset eivät. Vielä sata vuotta sitten jos sovittiin treffit, niin ehkä sovittiin tietylle kellonlyömälle, mutta se saattoi olosuhteiden ja muun vuoksi pakostakin tarkoittaa tunnin tai suurempaa liukumaa. Ei ollut mahdollistakaan olla minuutilleen paikalla, tai jos se oli edellytys esimerkiksi jonkin virkatoimen vuoksi, niin piti varautua etukäteen jo ottamalla tunteja pelivaraa. Nykymaailmassa ollaan vähitellen totuttu melko luotettaviin kulkuyhteyksiin ja elämänmuoto on tunkenut sitten kalenterit täyteen tapahtumia niin, että jos ennen oli yksi asia päivässä, nyt niitä onkin puoli tusinaa.
Minuuttiaikatauluja ei ole ennen ollut olemassakaan eivätkä ne tyypit, jotka nyt myöhästelevät, ole aiemmin kärsineet ominaisuudestaan, koska heidän viivyttelynsä on mahtunut ihan samoihin toleranseihin, joita kaikki muutkin koko yhteiskunnassa olivat tottuneet käsittämään. Tämä länsimainen moderni aikakäsitys on vielä nytkin ihan vain tietyn mailmanosan kulttuurillinen konstruktio. Isossa osassa maailmaa aika on paljon joustavampi. Afrikassa kello on kuusi sitten kun juna tulee, eikä kuten meillä, juna tulee kuudelta. Jos sovitaan tapaaminen kuudeksi, niin se voi tarkoittaa että aikaisintaan puoli seitsemästä eteenpäin voi odottaa hätiisimmän saapuvan koska kuuden aikoihin aletaan suunnitella lähtöä vasta.
Älkää olko tiukkapipoja ja kehitelkö hölmöjä ja pahansuopia näennäisselityksiä toisten myöhästelyille, koska kyse voi olla mahdottoman vaatimisesta. Jos juuri sinun aivosi eivät ymmärrä esimerkiksi suhteellisuusteorian mukaista aika-avaruuden kaareutumista, niin jonkun toisen aivot eivät vaan pysty käsittämään realistisesti minuuttiaikataulutettuja menemisiä.
Tämän tekstin kirjoittaja on TAATUSTI pahimman luokan myöhästyjä. On kerännyt hirveästi perusteluja omilla huonolle tavalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myöhästelijöiden peliin ei kannata lähteä mukaan. Kuuluisa sanonta "kolmas kerta toden sanoo" pitää kutakuinkin paikkansa myöhästelijän tunnistamisessa eli ensimmäinen ja toinen myöhästymiskerta voi olla silkkaa huonoa tuuria. Mutta kun sen kolmannen kerran odottelet toista turhautuneena, niin tietää kyseessä olevan krooninen myöhästelijä. Ja kyse ei ole pelkästään ajoissa olemisesta: myöhästelijä viestii toiminnallaan, ettei pysty pitämään lupauksia eikä välitä tai arvosta toista ihmistä tarpeeksi. Myöhästely on itsekästä tai se kertoo henkilön elämänhallintaongelmista tai ahdistuneisuudesta, jotka ulottuvat 100% varmasti myös elämän muihinkin osa-alueisiin aikatauluttamisen lisäksi.
Miksi tätä samaa tiukkapipoisen ahdasmielistä keittiöpsykaa täällä yhä jauhetaan? Eikö se jo ole tullut selväksi, että myöhästely ei kerro arvostuksen puutteesta tai epäluotettavuudesta tai elämänhallintaongelmista tai mielenterveysongelmista. Kyseessä on yhdenlainen persoonallisuuden piirre, siis osa ihmisten normaalia erilaisuuden kirjoa. Kyse on aivojen erilaisesta toiminnasta, joka johtaa aikakäsityksen poikkeavuuteen siitä toisesta ääripäästä, joka kykenee putkinäköisen tarkasti suunnittelemaan yhden toimintosarjan ja toteuttamaan sen orjallisesti.
Tietenkin tuo tietynlainen putkinäköisyys on omiaan selittämään sen, että aikataulujämptit neurootikot eivät käsitä erilaisuutta vaan se on väännettävä virheellisyydeksi. Kun on vain yksi toimintamalli, niin poikkeamia vastaan ollaan suorastaan vihamielisiä, siinä missä avarakatseisemmat ovat itsekin herkemmin niitä myöhästelijöitä joille on jopa käsittämätöntä se, että jotkut ihmiset ottavat muutamasta minuutista käsittämättömiä pultteja.
Impulsiivisuudesta kärsivät adhd ihmiset eivät pysy aikatauluissa. Jos tämmöinen ihminen haluaa selvitä elämässä paremmin, hän opettelee ennakoimaan ja laittaa itselleen herätyksen hälyttämään että ehtii ajoissa töihin, junaan, tapaamisiin.
Yritin lainata alkuperäistä viestiä tänne, mutta siinä tarvittaisiin olevinaan rekisteröityminen.
Ap kuitenkin kirjoitti, että miekkonen myöhästyy jopa useita tunteja. 5-15 minuuttia hyvällä syyllä ja ilmoitettuna menee vielä muutaman kerran, mutta tuntien myöhästelyä en ymmärtäisi. Jonkun tapamyöhästelelevän paasaajakirjoittajan mielestä tämäkin on ok ja hän voikin tehdä niillä myöhästelytunneillaan vaikka mukavia ajatustrippejä sielunsa maisemiin ja mietiskellä syitä ystäviensä vähyyteen. Harva myöhästelijän ylimielistä käytöstä kuitenkaan hyväksyy tai sormien läpi katsoo.
Jos muutosta ei tule ja muutokseen ei myöhästelijän mielestä ole edes tarvetta, niin kyseisen myöhästelijän on paras jatkaa yksinäistä eloaan. Ehkä hän joskus oppii, että kaikki asiat eivät pyöri hänen napansa ympärillä. Tai sitten hän ei opi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Radikaali ehdotus: Mitä jos puhuisitte. Sano vaikka miehelle, että
"Kuule. Mä pidän susta. Mun mielestä meillä on kivaa ja haluaisin kovasti jatkaa tapailua. Mutta. Mä en tykkää tuosta, että sä aina myöhästyt ja jopa tunteja. Sä tuhlaat mun aikaa jota voisin käyttää muuhunkin. Se on loukkaavaa, ymmärrätkö. Se tuntuu siltä, että sä et kunnioita mua ja sitä aikaa jonka olen valmis sinuun käyttämään. Eli sovitaanko, että jatkossa pidetään se mitä sovitaan, tai jos tulee jotain muuta, niin ilmoitetaan hyvissä ajoin? Jos susta tuntuu että se ei ole mahdollista, niin ehkä on parempi että tapaillaan muita ihmisiä toistemme sijaan."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Useimmat naiset valittavat miehen tulevan etuajassa.
Vierailija kirjoitti:
Miten nämä *persoonalliselta piirteiltään* myöhästelijät (joita jotkut puolustavat) sitten pystyvät menemään töihin, lääkärille, bussiin, jne?
Jos se on sellainen piirre, josta ei kumppanin pidä hermostua. *Kun ne nyt vaan ovat sellaisia*.
Eivät voi tavoilleen mitään.
Jos seurustellessa ja parisuhteessa myöhästelee jatkuvasti ja pitää sitä oikeutenaan perustellen ettei voi sille mitään, mutta töihin ja muualle pystyy pääsemään ajoissa, niin kumppanina en uskoisi, että asialle ei muka itse voi mitään.
En silittelisi silloin sen ihmisen päätä ja *ymmärtäisi* loputtomiin.
Olen "persoonalliselta piirteeltä" myöhästelijä. En haluaisi olla, mutta ajoissa lähteminen on vaan aina jostain syystä saakelin hankalaa. En myöhästy tahallani enkä ole varttia enempää myöhässä koskaan ellen ole esim. myöhästynyt bussista ja seuraavaa bussia pitää odottaa pidempään.
Liukuva työaika on minulle aika hyvä. Myöhästyn hyvin harvoin kun ajattelen meneväni töihin esim 30 minuuttia ennen liukuman päättymistä. Aikanaan kun ei ollut liukuvaa työaikaa, oli töihin ehtiminen työn ja tuskan takana joka saakelin aamu. Jos päätin että tästä lähtien menen ajoissa, niin max pari viikkoa sujui kunnes taas alkoi aamutoimissa lipsumaan. Bussiin, töihin tai lääkäriin ehtimisessä on toki sekin juttu, että seuraukset myöhästymisestä voivat olla hyvinkin ikäviä. En minäkään niin usein ole koskaan töistä myöhästynyt, että potkut olisin saanut, mutta tietty pelkkä tietoisuus siitä mahdollisuudesta vaikuttaa omaan ajankäyttöön työaamuina.
Vapaa-aika ja ystävien tapaaminen on eri asia kuin töistä tai lääkäristä myöhästyminen. Koska tiedostan olevani mattimyöhäinen, pyrin aina sopimaan tapaamiset sellaiseen paikkaan, että jos toinen on myöhässä, voi se aikaisemmin oleva odotella istuen sisätiloissa. Enkä siis tahallani myöhästy, mutta olen realisti. Kun tämä ongelma mulla on kerran koko elämäni ajan ollut enkä yrityksistä huolimatta ole onnistunut itseäni muuttamaan minuuttiaikatauluihmiseksi, varaudun siihen että saatan myöhästyä tapaamisista jatkossakin. Onneksi ystäväni ja puolisoni ovat joko itse samantyylisiä kuin minä, tai sitten eivät suutu muutaman minuutin odottelusta. En tosin kovin hyvin varmaan ystäväksi sopisikaan sellaisen ihmisen kanssa, joka tulkitsisi muutaman minuutin myöhästymisen välinpitämättömyydeksi tai tahalliseksi loukkaukseksi häntä kohtaan.
Itse en oleta ystävieni tai puolisoni olevan täsmälleen samanlaisia kuin minä ja siedän sen, että heidän jotkut luonteenpiirteensä saattavat harmittaa tai ihmetyttää minua. Samaa toivon toki myös heiltä. Kukaan meistä ei ole kuitenkaan täydellinen ja myös ajankäytössään täsmällisillä ihmisillä on yleensä sellaisia piirteitä, joissa he eivät ole sitten niin täsmällisiä ja hyviä. Minun puolisoni ei myöhästy juuri koskaan mistään. Pikemminkin hän on aina vartin liian aikaisin paikalla. Toisaalta hän syö harvoin ruokapöydän ääressä ja unohtelee likaisia astioita toistuvasti milloin minnekin. Häntä harmittaa usein minun myöhästelyni, toisaalta minua harmittaa hänen "sotkuisuutensa". Mutta kumpikaan meistä ei tulkitse näitä toisen ärsyttäviä piirteitä välinpitämättömyydeksi ja rakkauden tai arvostuksen puutteeksi. Ne nyt vain ovat niitä ärsyttäviä piirteitä, joita ihan jokaikisessä ihmisessä on. Itsekunkin meistä pitää itse määritellä se, millaisia ärsyttäviä piirteitä toisessa on valmis kestämään.
Minun mieheni on hidas kaikessa. Myös sängyssä, kestää tuntikausia.
Ota etäisyyttä ja pihtaa vähän aikaa.
Ei tosiaan muutaman minuutin, jopa kymmenien minuutiien myöhästely niin paljon haittaakaan, riippuu tietysti tilanteesta. Joskus sekin tietty on liikaa.
Hauskaa kun mennään taas laidasta laitaan. Jos moittii myöhästelijöitä, niin se käännetään heti, että ovat minuuttinatseja ja eivät osaa ymmärtää ihmisten heikkouksia ollenkaan. Ei se ainakan minulla niin ole.
Määrättyyn rajaan saakka olen hyvinkin avarakatseinen ja ymmärtävä. Mutta en halua olla rajaton. Olen joutunut opettelemaan ihan aikuisena sen oman rajanvedon.
Jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus päättää se missä se raja tulee vastaan. Jos se jollain on olla ymmärtämättä tuntien myöhästely tai jatkuvana tapahtuva alituinen pienempikin myöhästely niin se saakoon niin olla.
Jos kerran tapamyöhästelijä tiedostaa tapansa, niin mikä on, että ei edes joskus saapuisi sinne ystävien tai ystävän tapaamiseen liki ajoissa? Jos se ei koskaan onnistu, niin pidän sitä kyllä toisen aliarvostamisena.
Jos ystävät ymmärtävät ne kymmenet ja kymmenet myöhästelyt ja sen myötä tulevat uudelleenjärjestelyt ja odottelelut niin pitäisi sitten vastavuoroisesti edes joskus olla ajoissa paikalla. Olisihan se kiva itsellekin ylittää itsensä ja yllättää muut positiivisesti.
Kyllä minä itsekin myöhästelen, en ole siinä(kään) suhteessa täydellinen. Mutta pyrin olemaan ajoissa useimmin kuin myöhässä. (olen myös mukavuudenhaluinen ja laiska ). D
Miten nämä *persoonalliselta piirteiltään* myöhästelijät (joita jotkut puolustavat) sitten pystyvät menemään töihin, lääkärille, bussiin, jne?
Jos se on sellainen piirre, josta ei kumppanin pidä hermostua. *Kun ne nyt vaan ovat sellaisia*.
Eivät voi tavoilleen mitään.
Jos seurustellessa ja parisuhteessa myöhästelee jatkuvasti ja pitää sitä oikeutenaan perustellen ettei voi sille mitään, mutta töihin ja muualle pystyy pääsemään ajoissa, niin kumppanina en uskoisi, että asialle ei muka itse voi mitään.
En silittelisi silloin sen ihmisen päätä ja *ymmärtäisi* loputtomiin.