Tapailemani mies aina myöhässä

Lue "He's just not that into you"

Kokemukseni mukaan myöhästelijä ei koskaan muutu, joten se on piirre jonka kanssa pitää oppia elämään.

Eikö se tarkoita sitä, että hän ei arvosta SINUN aikaasi?

Hän pitää omaa aikaansa tärkeämpänä kuin sinun.

Jos ei osaa käyttää rannekelloa, kannattaisiko etsiä aikuinen mies?

Minun puolisoni oli krooninen myöhästelijä, kun tutustuimme. Saatiin siitä riitojakin aikaiseksi ennen kuin hän ymmärsi, että asia on minulle tärkeä. Eräänkin kerran hänen piti tulla hakemaan minut ja koirat junalta, oli paukkupakkanen ja hän oli "unohtunut tekemään jotain". Hyppäsin koirien kanssa takaisin kotiin päin menevään junaan ja tapaaminen peruuntui siltä viikonlopulta. Toisella kertaa oli unohtanut saman kaltaisessa tilanteessa kännykän äänettömälle eikä siis kuullut, kun olisin ilmoittanut alkavani olla perillä. Tein samoin.

Nykyisin hän myöhästyy vain hyvin harvoin.

(Luultavasti joku tulee nyt provoamaan, että miksi taas miehen piti muuttua ja miksi en voinut vain hyväksyä häntä sellaisenaan. Juu en. En palelluta itseäni enkä lemmikkieläimiäni, en suostu elämään elämää, jossa sovituista asioista ei voi pitää kiinni.)

3 kk etkä vieläkään tiedä, haluatko hänen kanssaan suhteen!!!???

Jatkuva myöhästely on vakava oire henkisestä kypsymättömyydestä.

Eksä myöhästeli alussa, mutta onneksi pian oppi tavoille, kun lähdin vain paikalta pois ja peruin treffit. 

Vierailija kirjoitti:

Kokemukseni mukaan myöhästelijä ei koskaan muutu, joten se on piirre jonka kanssa pitää oppia elämään.

Kyllä ne voi muuttua, mutta se vaatii rankan henkisen kehitysprosessin. Vasta sen jälkeen pystyvät oikeasti ajattelemaan napaansa pidemmälle.

Herrasmies ei koskaan anna naisen odottaa.

Myöhästely ei ole se varsinainen ongelma, se on pelkkä oire.

I'm waiting for my man. With 26 dollars in my hand.

He's never early, he's always late,

first thing you learn you always gotta wait

I'm waiting for my man.

Ex teki samaa. Kaikesta oli myöhässä 15min - 4h. Ja nuo pitemmät myöhästymiset oli vielä niitä, että soitteli tunnin välein "lähden ihan kohta". Ei siis ite voinut keksiä mitään tekemistä tuolle ajalle, kun ootti vaan toista.

Yritin niiiin monesti. Kerroin että on erittäin epäkunnioittavaa viedä multa useita tunteja päivässä vaan odotuttamalla. Ja että on ihan ok, jos oikeasti tulee vasta 4 päästä, kunhan kertoo sen etukäteen. Ei vaan mennyt jakeluun, kun ei osannut sitä kelloa kattoa. 

Leffaanki ku oltiin menossa ja olin huolissani siitä, kerkeääkö (olin itse hakenut liput hyvissä ajoin ja yksin sitten odottelin) niin totesi vain, että kyllä ne sinne teatteriin päästää vaikka vartin myöhässä. Hieno asenne!

Ja sitten olisi pitänyt mitali ojentaa, jos oli kerrankin ajoissa (yhden käden sormilla laskettava määrä kertoja).

Vierailija kirjoitti:

Ex teki samaa. Kaikesta oli myöhässä 15min - 4h. Ja nuo pitemmät myöhästymiset oli vielä niitä, että soitteli tunnin välein "lähden ihan kohta". Ei siis ite voinut keksiä mitään tekemistä tuolle ajalle, kun ootti vaan toista.

Yritin niiiin monesti. Kerroin että on erittäin epäkunnioittavaa viedä multa useita tunteja päivässä vaan odotuttamalla. Ja että on ihan ok, jos oikeasti tulee vasta 4 päästä, kunhan kertoo sen etukäteen. Ei vaan mennyt jakeluun, kun ei osannut sitä kelloa kattoa. 

Leffaanki ku oltiin menossa ja olin huolissani siitä, kerkeääkö (olin itse hakenut liput hyvissä ajoin ja yksin sitten odottelin) niin totesi vain, että kyllä ne sinne teatteriin päästää vaikka vartin myöhässä. Hieno asenne!

Ja sitten olisi pitänyt mitali ojentaa, jos oli kerrankin ajoissa (yhden käden sormilla laskettava määrä kertoja).

Miten ihmeessä jaksoit noin kauan odottaa? 

Tiia16 kirjoitti:

Eikö se tarkoita sitä, että hän ei arvosta SINUN aikaasi?

Hän pitää omaa aikaansa tärkeämpänä kuin sinun.

Jos ei osaa käyttää rannekelloa, kannattaisiko etsiä aikuinen mies?

Ei, se ei tarkoita etteikö arvostaisi tai etteikö osaisi kelloa. 

Ihmisiä on katsos erilaisia. Sitä valikoimaa erilaista tapaa ajatella ja hahmottaa asioita kutsutaan luonteeksi, tarkemmin joukoksi luonteenpiirteitä. Aivomme vaan toimivat vähän eri tavoilla. Toisilla ajan hahmottaminen ei ole yhtä helppoa ja suoraviivaista kuin toisilla.

Nykyaikainen maailma minuutintarkkoine aikatauluineen on hyvin moderni ilmiö. Vasta noin 50-100 vuotta o alettu olettaa että kaikki seuraavat samaa yhteistä aikaa ja omaavat saman jopa sekunnintarkan aikakäsityksen. Sitä ennen on menty suurpiirteisemmin tuntiluokassa lähinnä luonnonvalon säätelemänä. Tarkkaa ajan mittausta on tarvittu lähinnä navigoinnissa. Mutta ei laivojenkaan kulkua ole aikataulutettu minuutilleen, vaan on pyritty lähtemään suunnitellusti, jos kelit sallivat, mutta myöhästyminen ei haitannut, koska perille pääsyssä joka tapauksessa oli jopa päivien viive. 

Nyt on toisin, kun liukuhihnateollisuuden keksimisen myötä alettiin suunnitella työtä ja prosesseja keskeytymättömiksi ja vuoronvaihdon piti tapahtua synkronoidusti. Ihminen ei ole kehittynyt tällaiseen aikakäsitykseen ollenkaan. Jotkut tyypit sopeutuvat siihen paremmin, toisenlaiset eivät. Vielä sata vuotta sitten jos sovittiin treffit, niin ehkä sovittiin tietylle kellonlyömälle, mutta se saattoi olosuhteiden ja muun vuoksi pakostakin tarkoittaa tunnin tai suurempaa liukumaa. Ei ollut mahdollistakaan olla minuutilleen paikalla, tai jos se oli edellytys esimerkiksi jonkin virkatoimen vuoksi, niin piti varautua etukäteen jo ottamalla tunteja pelivaraa. Nykymaailmassa ollaan vähitellen totuttu melko luotettaviin kulkuyhteyksiin ja elämänmuoto on tunkenut sitten kalenterit täyteen tapahtumia niin, että jos ennen oli yksi asia päivässä, nyt niitä onkin puoli tusinaa. 

Minuuttiaikatauluja ei ole ennen ollut olemassakaan eivätkä ne tyypit, jotka nyt myöhästelevät, ole aiemmin kärsineet ominaisuudestaan, koska heidän viivyttelynsä on mahtunut ihan samoihin toleranseihin, joita kaikki muutkin koko yhteiskunnassa olivat tottuneet käsittämään. Tämä länsimainen moderni aikakäsitys on vielä nytkin ihan vain tietyn mailmanosan kulttuurillinen konstruktio. Isossa osassa maailmaa aika on paljon joustavampi. Afrikassa kello on kuusi sitten kun juna tulee, eikä kuten meillä, juna tulee kuudelta. Jos sovitaan tapaaminen kuudeksi, niin se voi tarkoittaa että aikaisintaan puoli seitsemästä eteenpäin voi odottaa hätiisimmän saapuvan koska kuuden aikoihin aletaan suunnitella lähtöä vasta. 

Älkää olko tiukkapipoja ja kehitelkö hölmöjä ja pahansuopia näennäisselityksiä toisten myöhästelyille, koska kyse voi olla mahdottoman vaatimisesta. Jos juuri sinun aivosi eivät ymmärrä esimerkiksi suhteellisuusteorian mukaista aika-avaruuden kaareutumista, niin jonkun toisen aivot eivät vaan pysty käsittämään realistisesti minuuttiaikataulutettuja menemisiä. 

Käyt itseksesi läpi onko myöhästymisessä kyse jostain ADD:stä vai toisen kunnioituksen puutteesta. Sitten kun tiedät vastauksen, käyt läpi hyväksyykö asian ja myöhästymisen vai et? Siitä saat vastauksen, sille mitä teet.

Vierailija kirjoitti:

Tiia16 kirjoitti:

Eikö se tarkoita sitä, että hän ei arvosta SINUN aikaasi?

Hän pitää omaa aikaansa tärkeämpänä kuin sinun.

Jos ei osaa käyttää rannekelloa, kannattaisiko etsiä aikuinen mies?

Ei, se ei tarkoita etteikö arvostaisi tai etteikö osaisi kelloa. 

Ihmisiä on katsos erilaisia. Sitä valikoimaa erilaista tapaa ajatella ja hahmottaa asioita kutsutaan luonteeksi, tarkemmin joukoksi luonteenpiirteitä. Aivomme vaan toimivat vähän eri tavoilla. Toisilla ajan hahmottaminen ei ole yhtä helppoa ja suoraviivaista kuin toisilla.

Nykyaikainen maailma minuutintarkkoine aikatauluineen on hyvin moderni ilmiö. Vasta noin 50-100 vuotta o alettu olettaa että kaikki seuraavat samaa yhteistä aikaa ja omaavat saman jopa sekunnintarkan aikakäsityksen. Sitä ennen on menty suurpiirteisemmin tuntiluokassa lähinnä luonnonvalon säätelemänä. Tarkkaa ajan mittausta on tarvittu lähinnä navigoinnissa. Mutta ei laivojenkaan kulkua ole aikataulutettu minuutilleen, vaan on pyritty lähtemään suunnitellusti, jos kelit sallivat, mutta myöhästyminen ei haitannut, koska perille pääsyssä joka tapauksessa oli jopa päivien viive. 

Nyt on toisin, kun liukuhihnateollisuuden keksimisen myötä alettiin suunnitella työtä ja prosesseja keskeytymättömiksi ja vuoronvaihdon piti tapahtua synkronoidusti. Ihminen ei ole kehittynyt tällaiseen aikakäsitykseen ollenkaan. Jotkut tyypit sopeutuvat siihen paremmin, toisenlaiset eivät. Vielä sata vuotta sitten jos sovittiin treffit, niin ehkä sovittiin tietylle kellonlyömälle, mutta se saattoi olosuhteiden ja muun vuoksi pakostakin tarkoittaa tunnin tai suurempaa liukumaa. Ei ollut mahdollistakaan olla minuutilleen paikalla, tai jos se oli edellytys esimerkiksi jonkin virkatoimen vuoksi, niin piti varautua etukäteen jo ottamalla tunteja pelivaraa. Nykymaailmassa ollaan vähitellen totuttu melko luotettaviin kulkuyhteyksiin ja elämänmuoto on tunkenut sitten kalenterit täyteen tapahtumia niin, että jos ennen oli yksi asia päivässä, nyt niitä onkin puoli tusinaa. 

Minuuttiaikatauluja ei ole ennen ollut olemassakaan eivätkä ne tyypit, jotka nyt myöhästelevät, ole aiemmin kärsineet ominaisuudestaan, koska heidän viivyttelynsä on mahtunut ihan samoihin toleranseihin, joita kaikki muutkin koko yhteiskunnassa olivat tottuneet käsittämään. Tämä länsimainen moderni aikakäsitys on vielä nytkin ihan vain tietyn mailmanosan kulttuurillinen konstruktio. Isossa osassa maailmaa aika on paljon joustavampi. Afrikassa kello on kuusi sitten kun juna tulee, eikä kuten meillä, juna tulee kuudelta. Jos sovitaan tapaaminen kuudeksi, niin se voi tarkoittaa että aikaisintaan puoli seitsemästä eteenpäin voi odottaa hätiisimmän saapuvan koska kuuden aikoihin aletaan suunnitella lähtöä vasta. 

Älkää olko tiukkapipoja ja kehitelkö hölmöjä ja pahansuopia näennäisselityksiä toisten myöhästelyille, koska kyse voi olla mahdottoman vaatimisesta. Jos juuri sinun aivosi eivät ymmärrä esimerkiksi suhteellisuusteorian mukaista aika-avaruuden kaareutumista, niin jonkun toisen aivot eivät vaan pysty käsittämään realistisesti minuuttiaikataulutettuja menemisiä. 

Ajateletko siis, että että täällä länsimaissa on joukko ihmisiä, jotka eivät vain yksinkertaisesti pysty saapumaan sovittuun tapaamiseen, esim. klo 10 lääkärin vastaanotolle tai menemään tasan tiettyyn aikaan töihin esim. klo 8, koska heidän pään sisällä he elävät jossain vuosisatojen alussa? Koska jos tällaiset ihmiset pystyvät minuuttiaikataulutukseen töitä tehdessään, niin he tasan pystyvät minuuttiaikatauluun myös muiden ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tiia16 kirjoitti:

Eikö se tarkoita sitä, että hän ei arvosta SINUN aikaasi?

Hän pitää omaa aikaansa tärkeämpänä kuin sinun.

Jos ei osaa käyttää rannekelloa, kannattaisiko etsiä aikuinen mies?

Ei, se ei tarkoita etteikö arvostaisi tai etteikö osaisi kelloa. 

Ihmisiä on katsos erilaisia. Sitä valikoimaa erilaista tapaa ajatella ja hahmottaa asioita kutsutaan luonteeksi, tarkemmin joukoksi luonteenpiirteitä. Aivomme vaan toimivat vähän eri tavoilla. Toisilla ajan hahmottaminen ei ole yhtä helppoa ja suoraviivaista kuin toisilla.

Nykyaikainen maailma minuutintarkkoine aikatauluineen on hyvin moderni ilmiö. Vasta noin 50-100 vuotta o alettu olettaa että kaikki seuraavat samaa yhteistä aikaa ja omaavat saman jopa sekunnintarkan aikakäsityksen. Sitä ennen on menty suurpiirteisemmin tuntiluokassa lähinnä luonnonvalon säätelemänä. Tarkkaa ajan mittausta on tarvittu lähinnä navigoinnissa. Mutta ei laivojenkaan kulkua ole aikataulutettu minuutilleen, vaan on pyritty lähtemään suunnitellusti, jos kelit sallivat, mutta myöhästyminen ei haitannut, koska perille pääsyssä joka tapauksessa oli jopa päivien viive. 

Nyt on toisin, kun liukuhihnateollisuuden keksimisen myötä alettiin suunnitella työtä ja prosesseja keskeytymättömiksi ja vuoronvaihdon piti tapahtua synkronoidusti. Ihminen ei ole kehittynyt tällaiseen aikakäsitykseen ollenkaan. Jotkut tyypit sopeutuvat siihen paremmin, toisenlaiset eivät. Vielä sata vuotta sitten jos sovittiin treffit, niin ehkä sovittiin tietylle kellonlyömälle, mutta se saattoi olosuhteiden ja muun vuoksi pakostakin tarkoittaa tunnin tai suurempaa liukumaa. Ei ollut mahdollistakaan olla minuutilleen paikalla, tai jos se oli edellytys esimerkiksi jonkin virkatoimen vuoksi, niin piti varautua etukäteen jo ottamalla tunteja pelivaraa. Nykymaailmassa ollaan vähitellen totuttu melko luotettaviin kulkuyhteyksiin ja elämänmuoto on tunkenut sitten kalenterit täyteen tapahtumia niin, että jos ennen oli yksi asia päivässä, nyt niitä onkin puoli tusinaa. 

Minuuttiaikatauluja ei ole ennen ollut olemassakaan eivätkä ne tyypit, jotka nyt myöhästelevät, ole aiemmin kärsineet ominaisuudestaan, koska heidän viivyttelynsä on mahtunut ihan samoihin toleranseihin, joita kaikki muutkin koko yhteiskunnassa olivat tottuneet käsittämään. Tämä länsimainen moderni aikakäsitys on vielä nytkin ihan vain tietyn mailmanosan kulttuurillinen konstruktio. Isossa osassa maailmaa aika on paljon joustavampi. Afrikassa kello on kuusi sitten kun juna tulee, eikä kuten meillä, juna tulee kuudelta. Jos sovitaan tapaaminen kuudeksi, niin se voi tarkoittaa että aikaisintaan puoli seitsemästä eteenpäin voi odottaa hätiisimmän saapuvan koska kuuden aikoihin aletaan suunnitella lähtöä vasta. 

Älkää olko tiukkapipoja ja kehitelkö hölmöjä ja pahansuopia näennäisselityksiä toisten myöhästelyille, koska kyse voi olla mahdottoman vaatimisesta. Jos juuri sinun aivosi eivät ymmärrä esimerkiksi suhteellisuusteorian mukaista aika-avaruuden kaareutumista, niin jonkun toisen aivot eivät vaan pysty käsittämään realistisesti minuuttiaikataulutettuja menemisiä. 

Minulla on pari järkyttävää myöhästelijäystävää. Kaikki tietää tuon ja ei oletakaan muuta. Mutta hekin ovat ajoissa, heille tärkeissä jutuissa. Eli osaavat olla ajoissa, kun arvostavat asiaa tarpeeksi.

Afrikka vertaus ontuu, koska siellä mennään esim.lääkäriin hyvin aikaisin aamulla ja odotetaan koko päivän. Siinäkin arvostus ratkaisee. Odottaja arvostaa ja lääkäri joka tulee praktiikalle kun ehtii, ei arvosta niin paljoa.

Kuulostaa minun exältä. Opit hänestä vielä paljon. Hän meni tinderiin saadakseen pill ua, mutta löysikin tosirakkauden.

Hän on niin itsekäs, ettei osaa ajatella, että muillakin ihmisillä on omia hommia, menoja. Pettymys seuraa toistaan. Tämä mies ei tule koskaan muuttamaan tapojaan toisen ihmisen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva myöhästely on vakava oire henkisestä kypsymättömyydestä.

Ei suinkaan ole. Se on yksi luonteenpiirre tai oikeastaan luonnepiirteistön seuraus. Myöhästelijät ovat yleensä optimistisia, luovia ja älykkäitä. Yhtäältä he luottavat siihen, että asiat sujuvat aina lopulta hyvin, mutta toisaalta ajatuksen harhailu ja spontaanius herkästi saa heidät puuhaamaan jotain ylimääräistä tarpeetonta silloin kun pitäisi olla jo menossa. Optimistisuus saa heidät koko ajan uskomaan, että vieläkin kerkeävät hetken tätä ja vähän vielä tuota ja he uppoutuvat sitten johonkin ihan muuhun niin että yhtäkkiä tulee kiire ja kaikki pelivara on jo käytetty. He saattavat myös kuvitella selviävänsä itseaiheutetusta pulasta kehittämällä jonkin nokkelan vaihtoehtoisratkaisun tutun ja tunnetun sijaan, esimerkiksi etsimällä nopeamman reitin, joka meneekin sitten mönkään. Näihin luonteenpiirteisiin liittyy myös taipumus lykätä asiohin ryhtymistä ja se koskee myös liikkeellelähtöä. Vaikka tietää ja haluaa, niin sitä sisäistä kipinää ei vain tule. Jokin määrittelemätön viivyttää viime hetkeen saakka.

Jos tällainen asia ärsyttää, etsi uusi kumppani.