Lue keskustelun säännöt.
Tapailemani mies aina myöhässä
28.02.2019 |
Tapasimme 3kk sitten netin kautta, juttu on sujunut alusta alkaen loistavasti, hän on älykäs ja huumorimme sopii yhteen. Meillä on fyysistä kemiaa ja läheisyyttä. Muuten sujuu hyvin, paitsi miehen myöhästely ja erilainen aikakäsitys vaivaa minua. Ehdin odotellessani kyseenalaistaa kaiken hyvän, pelätä että hän on perunut ja joudun rakentamaan luottamuksen ikäänkuin alusta.
Käytännössä mies on ollut myöhässä muutamasta minuutista tunteihin, ja ilmoittaa aina viime hetkellä. Motivaationi tavata uudelleen on nyt vähäinen koska en jaksaisi tapaamisiin liittyvää säätöä ja pelkoa.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiia16 kirjoitti:
Eikö se tarkoita sitä, että hän ei arvosta SINUN aikaasi?
Hän pitää omaa aikaansa tärkeämpänä kuin sinun.
Jos ei osaa käyttää rannekelloa, kannattaisiko etsiä aikuinen mies?
Ei, se ei tarkoita etteikö arvostaisi tai etteikö osaisi kelloa.
Ihmisiä on katsos erilaisia. Sitä valikoimaa erilaista tapaa ajatella ja hahmottaa asioita kutsutaan luonteeksi, tarkemmin joukoksi luonteenpiirteitä. Aivomme vaan toimivat vähän eri tavoilla. Toisilla ajan hahmottaminen ei ole yhtä helppoa ja suoraviivaista kuin toisilla.
Nykyaikainen maailma minuutintarkkoine aikatauluineen on hyvin moderni ilmiö. Vasta noin 50-100 vuotta o alettu olettaa että kaikki seuraavat samaa yhteistä aikaa ja omaavat saman jopa sekunnintarkan aikakäsityksen. Sitä ennen on menty suurpiirteisemmin tuntiluokassa lähinnä luonnonvalon säätelemänä. Tarkkaa ajan mittausta on tarvittu lähinnä navigoinnissa. Mutta ei laivojenkaan kulkua ole aikataulutettu minuutilleen, vaan on pyritty lähtemään suunnitellusti, jos kelit sallivat, mutta myöhästyminen ei haitannut, koska perille pääsyssä joka tapauksessa oli jopa päivien viive.
Nyt on toisin, kun liukuhihnateollisuuden keksimisen myötä alettiin suunnitella työtä ja prosesseja keskeytymättömiksi ja vuoronvaihdon piti tapahtua synkronoidusti. Ihminen ei ole kehittynyt tällaiseen aikakäsitykseen ollenkaan. Jotkut tyypit sopeutuvat siihen paremmin, toisenlaiset eivät. Vielä sata vuotta sitten jos sovittiin treffit, niin ehkä sovittiin tietylle kellonlyömälle, mutta se saattoi olosuhteiden ja muun vuoksi pakostakin tarkoittaa tunnin tai suurempaa liukumaa. Ei ollut mahdollistakaan olla minuutilleen paikalla, tai jos se oli edellytys esimerkiksi jonkin virkatoimen vuoksi, niin piti varautua etukäteen jo ottamalla tunteja pelivaraa. Nykymaailmassa ollaan vähitellen totuttu melko luotettaviin kulkuyhteyksiin ja elämänmuoto on tunkenut sitten kalenterit täyteen tapahtumia niin, että jos ennen oli yksi asia päivässä, nyt niitä onkin puoli tusinaa.
Minuuttiaikatauluja ei ole ennen ollut olemassakaan eivätkä ne tyypit, jotka nyt myöhästelevät, ole aiemmin kärsineet ominaisuudestaan, koska heidän viivyttelynsä on mahtunut ihan samoihin toleranseihin, joita kaikki muutkin koko yhteiskunnassa olivat tottuneet käsittämään. Tämä länsimainen moderni aikakäsitys on vielä nytkin ihan vain tietyn mailmanosan kulttuurillinen konstruktio. Isossa osassa maailmaa aika on paljon joustavampi. Afrikassa kello on kuusi sitten kun juna tulee, eikä kuten meillä, juna tulee kuudelta. Jos sovitaan tapaaminen kuudeksi, niin se voi tarkoittaa että aikaisintaan puoli seitsemästä eteenpäin voi odottaa hätiisimmän saapuvan koska kuuden aikoihin aletaan suunnitella lähtöä vasta.
Älkää olko tiukkapipoja ja kehitelkö hölmöjä ja pahansuopia näennäisselityksiä toisten myöhästelyille, koska kyse voi olla mahdottoman vaatimisesta. Jos juuri sinun aivosi eivät ymmärrä esimerkiksi suhteellisuusteorian mukaista aika-avaruuden kaareutumista, niin jonkun toisen aivot eivät vaan pysty käsittämään realistisesti minuuttiaikataulutettuja menemisiä.
Ajateletko siis, että että täällä länsimaissa on joukko ihmisiä, jotka eivät vain yksinkertaisesti pysty saapumaan sovittuun tapaamiseen, esim. klo 10 lääkärin vastaanotolle tai menemään tasan tiettyyn aikaan töihin esim. klo 8, koska heidän pään sisällä he elävät jossain vuosisatojen alussa? Koska jos tällaiset ihmiset pystyvät minuuttiaikataulutukseen töitä tehdessään, niin he tasan pystyvät minuuttiaikatauluun myös muiden ihmisten kanssa.
Kyllä, sellaisia ihmisiä on. Suurin osa myöhästelyistä on sellaisia, joista pääsee selittämällä kuin koira veräjästä. Saa ehkä paheksuntaa, mutta ei mitään varsinaista vahinkoa.
Mutta ei, kyse ei ole siitä, että ihminen eläisi päänsä sisässä jossain eri aikakaudessa. Kysymys on psykologisista prosesseista, aivojen toiminnasta. Siitä, että sisäinen luontainen aikakäsitys on erilainen. Siitä, että kun koettaa hahmottaa mielessään, kauanko mikäkin vaihe vie, niin on optimistinen ja arvioi väärin ajankäytön. Sekä siitä, että vaikka aikataulu olisi tiedossa, niin edeltävissä toimenpiteissä tulee samanlaista virhearviota ja/tai erilainen mielen harhautuminen epäoleellisuuksiin johtaa siihen, että ei kuitenkaan ehdi ajoissa.
Jos henkilö on suunilleen tolkuissaan, niin hän tietää taipumuksensa. Ja oppii. Silloin hän kyllä vähitellen oppii hoitamaan arkirutiininsa, esimerkiksi päivittäisen töihin menon, niin, että suunnilleen ja melkein joka kerta on ajoissa. Vaikka pinnistellen, niin silti. Poikkeamat ovat aina haasteellisempia, kun opittua käsitystä ja rutiinia ei ole. Sellaisiinkin hän voi oppia varaamaan riittävästi löysää, mutta kognitiivisen toimintansa vuoksi se löysä kuluu herkästi niihin epäoleellisuuksiin harhautumisiin ja silti tulee kiire ja myöhästyminen uhkaa aina.
Pelkkä ajatteleminenkin tällaisesta ihmisestä saa minut ärsyyntymään. Luojan kiitos minulla ei ole ainuttakaan myöhästelijää lähipiirissäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiia16 kirjoitti:
Eikö se tarkoita sitä, että hän ei arvosta SINUN aikaasi?
Hän pitää omaa aikaansa tärkeämpänä kuin sinun.
Jos ei osaa käyttää rannekelloa, kannattaisiko etsiä aikuinen mies?
Ei, se ei tarkoita etteikö arvostaisi tai etteikö osaisi kelloa.
Ihmisiä on katsos erilaisia. Sitä valikoimaa erilaista tapaa ajatella ja hahmottaa asioita kutsutaan luonteeksi, tarkemmin joukoksi luonteenpiirteitä. Aivomme vaan toimivat vähän eri tavoilla. Toisilla ajan hahmottaminen ei ole yhtä helppoa ja suoraviivaista kuin toisilla.
Nykyaikainen maailma minuutintarkkoine aikatauluineen on hyvin moderni ilmiö. Vasta noin 50-100 vuotta o alettu olettaa että kaikki seuraavat samaa yhteistä aikaa ja omaavat saman jopa sekunnintarkan aikakäsityksen. Sitä ennen on menty suurpiirteisemmin tuntiluokassa lähinnä luonnonvalon säätelemänä. Tarkkaa ajan mittausta on tarvittu lähinnä navigoinnissa. Mutta ei laivojenkaan kulkua ole aikataulutettu minuutilleen, vaan on pyritty lähtemään suunnitellusti, jos kelit sallivat, mutta myöhästyminen ei haitannut, koska perille pääsyssä joka tapauksessa oli jopa päivien viive.
Nyt on toisin, kun liukuhihnateollisuuden keksimisen myötä alettiin suunnitella työtä ja prosesseja keskeytymättömiksi ja vuoronvaihdon piti tapahtua synkronoidusti. Ihminen ei ole kehittynyt tällaiseen aikakäsitykseen ollenkaan. Jotkut tyypit sopeutuvat siihen paremmin, toisenlaiset eivät. Vielä sata vuotta sitten jos sovittiin treffit, niin ehkä sovittiin tietylle kellonlyömälle, mutta se saattoi olosuhteiden ja muun vuoksi pakostakin tarkoittaa tunnin tai suurempaa liukumaa. Ei ollut mahdollistakaan olla minuutilleen paikalla, tai jos se oli edellytys esimerkiksi jonkin virkatoimen vuoksi, niin piti varautua etukäteen jo ottamalla tunteja pelivaraa. Nykymaailmassa ollaan vähitellen totuttu melko luotettaviin kulkuyhteyksiin ja elämänmuoto on tunkenut sitten kalenterit täyteen tapahtumia niin, että jos ennen oli yksi asia päivässä, nyt niitä onkin puoli tusinaa.
Minuuttiaikatauluja ei ole ennen ollut olemassakaan eivätkä ne tyypit, jotka nyt myöhästelevät, ole aiemmin kärsineet ominaisuudestaan, koska heidän viivyttelynsä on mahtunut ihan samoihin toleranseihin, joita kaikki muutkin koko yhteiskunnassa olivat tottuneet käsittämään. Tämä länsimainen moderni aikakäsitys on vielä nytkin ihan vain tietyn mailmanosan kulttuurillinen konstruktio. Isossa osassa maailmaa aika on paljon joustavampi. Afrikassa kello on kuusi sitten kun juna tulee, eikä kuten meillä, juna tulee kuudelta. Jos sovitaan tapaaminen kuudeksi, niin se voi tarkoittaa että aikaisintaan puoli seitsemästä eteenpäin voi odottaa hätiisimmän saapuvan koska kuuden aikoihin aletaan suunnitella lähtöä vasta.
Älkää olko tiukkapipoja ja kehitelkö hölmöjä ja pahansuopia näennäisselityksiä toisten myöhästelyille, koska kyse voi olla mahdottoman vaatimisesta. Jos juuri sinun aivosi eivät ymmärrä esimerkiksi suhteellisuusteorian mukaista aika-avaruuden kaareutumista, niin jonkun toisen aivot eivät vaan pysty käsittämään realistisesti minuuttiaikataulutettuja menemisiä.
Minulla on pari järkyttävää myöhästelijäystävää. Kaikki tietää tuon ja ei oletakaan muuta. Mutta hekin ovat ajoissa, heille tärkeissä jutuissa. Eli osaavat olla ajoissa, kun arvostavat asiaa tarpeeksi.
Afrikka vertaus ontuu, koska siellä mennään esim.lääkäriin hyvin aikaisin aamulla ja odotetaan koko päivän. Siinäkin arvostus ratkaisee. Odottaja arvostaa ja lääkäri joka tulee praktiikalle kun ehtii, ei arvosta niin paljoa.
Lääkärivertauksesi ontuu, jos kyseessä on sellainen "jonotus-päivystys" -järjestelmä kuten on muuten meilläkin tiettyinä aikoina, jolloin ei erikseen varata vastaanottoaikaa tietylle kellonlyömälle. Mutta toisaalta afrikkalaisessa aikakäsityksessä on myös se, että kun joustava aika tiedostetaan, niin sitä odottamista tulee juuri sen vuoksi. Ei oleteta että jokainen osapuoli on minuutilleen samalla hetkellä koossa, vaan se voi vaihdella rutkasti.
On varmasti totta, että äärimmäisen tärkeisiin tapahtumiin myöhästelijäkin todennäköisesti ehtii varmemmin, ja se johtuu kriisitietoudesta. Mitä ratkaisevampi tilanne, sen korkeammat ovat erilaisten stressi- ja taisteluhormonien tasot ja ihminen on valppaampi sekä tietoisempi tekemisistään ja ympäristöstä. Mielen fokus on enemmän suorituksessa, eikä harhaile siellä ajattomissa mielikuvituksen pomppulinnoissa joissa rennommassa tilassa. Samasta syystä otetaan myös enemmän pelivaraa tietoisesti ja se pystytään hyödyntämään. Ei se arvostuksesta ole kiinni, vaan siitä, millainen vaara uhkaa jos myöhästyy. Siitä huolimatta krooninen myöhästelijä onnistuu myöhästymään tärkeästä työhaastattelusta, lääkäristä, armeijaan astumisesta, mistä tahansa sellaisesta jossa periaatteessa o tosi isot panokset. Kun ei vaan ole ominaisuuksia niin ei ole.
Tottakai myönnän että voi olla myös ihmisiä jotka myöhästelevät välinpitämättömyyttään tai jopa tahallaan. Se on eri asia ja siitä en ole puhunut. Haluan vain tuoda ilmi, että kaikki myöhästymiset eivät selity sellaisella.
Ketjun myöhästelijää ei varmaan haittaa, jos taksikuski ei tulekaan ajoissa, koska on mennyt vaikka syömään ja hän itse myöhästyy sen takia lennolta.
Myöhästelijät, kuten aimmin todettu, kykenevät kyllä olemaan ajoissa lentokentällä, mummon hautajaisissa ja omissa valmistujaisissaan. Sinun pitää vain kovan koulun kautta pakottaa hänet siirtämään tapaamiswt kanssasi tähän "tärkeät asiat"-lokeroon mielessään.
Pidä tapaamisissa joku b-suunnitelma ja jos tyyppi on yli 5-10min myöhässä niin lähdet kylmästi tähän toiseen hommaan. "Meninkin A:n kanssa kuntosalille / B:n kanssa kahville, kun sinua ei kuulunut sovittuun aikaan" tms.
Henk.koht. viimehetkensäätäjät ja myöhästelijät saavat raivoni kiehumaan. Valitettavasti perheessämme näitä on 2 kappaletta ja puolison suvussa pari vielä pahempaa lisää - voivat esim. pokkana tulla kylään yli 2h myöhässä sovitusta.
Onko mies siis jopa useita tunteja myöhässä? Mitä hän sanoo syyksi? Jos minun eteeni tulisi tuollainen mies, niin en odottelisi varttia pitempään, vaan se olisi siinä. En todellakaan luimistelisi hänen tempouilujensa edessä ja ymmärtäisi jopa valehtelua, sillä arvostan itseäni. Joku muu saa opettaa miehen tavoille, minä se en olisi ellei sitten mies tekisi kaikkensa ollakseen ajoissa. Hyvä syy on hyvä syy, se on ok jos välimatka on pitkähkö tai hankalahko, mutta toistuva myöhästely ei kävisi.
Olin nuorena aikaa ennen kännyköitä miehen kanssa, joka myöhästeli. Saatoin odottaa häntä esimerkiksi Helsingissä juna-asemalla vartista tuntiin ennen kuin hän suvaitsi saapua. Syynä oli vaikka, että hän unohtui paskalle lukemisen kanssa. Jos olisin soittanut hänelle, niinhän olisi muistanut lähteä. Sitä olisi sitten pitänyt yhdessä hänen mielestään naureskella. Kun minä kerran myöhästyin vartin sen takia, että fillarini rengas oli puhkaistu ja jouduin juoksemaan bussipysäkille myöhästyen kuitenkin bussista, niin se oli tyypille katastrofi. Ensinnäkään hän ei ollut enää tapaamispaikalla, mutta tuli sinne kyllä reilun puolen tunnin päästä äkäisenä kuin ampiainen vaatien selitystä ja ajatellen minun jo pettäneen. Huomasin silloin, että hänen myöhästymisensä olivat aina minun tai jonkun muun syy, ei koskaan hänen itsensä. Jätin tyypin ja en ole katunut. Sen jälkeen miesystäväni ovat olleet aina ihania ja ajallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myöhästelijöiden peliin ei kannata lähteä mukaan. Kuuluisa sanonta "kolmas kerta toden sanoo" pitää kutakuinkin paikkansa myöhästelijän tunnistamisessa eli ensimmäinen ja toinen myöhästymiskerta voi olla silkkaa huonoa tuuria. Mutta kun sen kolmannen kerran odottelet toista turhautuneena, niin tietää kyseessä olevan krooninen myöhästelijä. Ja kyse ei ole pelkästään ajoissa olemisesta: myöhästelijä viestii toiminnallaan, ettei pysty pitämään lupauksia eikä välitä tai arvosta toista ihmistä tarpeeksi. Myöhästely on itsekästä tai se kertoo henkilön elämänhallintaongelmista tai ahdistuneisuudesta, jotka ulottuvat 100% varmasti myös elämän muihinkin osa-alueisiin aikatauluttamisen lisäksi. Eri asia on kulttuurierot, esim. espanjalaisen tai afrikkalaisen kanssa ei voi olettaa, että tapaaminen toteutuu tasan sovittuun aikaan. Mutta sekin asia on heille opetettavissa ja selitettävissä. Myöhästelijät puolestaan eivät koskaan opi, vaikka asian ottaisi suoraan puheeksi ja myöhästelijä pyytelisi nöyrästi anteeksi.
Minulla on pari myöhästelijätuttavaa, joiden molempien kanssa tein niin, että aloin itsekin olemaan aina automaattisesti myöhässä väh.20 min sovituista tapaamisistamme. Ja jos esim. suunnitellaan menoa, jossa pitää ostaa ennakkoon vaikkapa bussi- tai leffalippuja, niin totean suoraan että minä en uskalla maksaa mitään ennakkoon tai muutenkaan lyödä lukkoon iso suunnitelmia, jos homma sitten peruuntuukin viimetipassa. Alkuun se tuntui tosi inhottavalta ja koin olevani ilkeä ihminen, mutta tämä oikeasti toimii. Olen säästynyt pettymyksiltä ja myöhästely ei ole muodostunut ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi näisssä ihmissuhteissa. Onhan se surullista, että monet kivat tapahtumat ja suunnitelmat jäävät välistä, kun toinen ei pysty riittävästi sitoutumaan yhteiseen ajanviettoon, mutta on minulla onneksi muita ystäviä ja läheisiä joiden kanssa pääsen tekemään näitä asioita. Lisäksi toinen näistä myöhästelijätuttavistani on alkanut tulemaan viime aikoina useammin ajoissa paikalle, joten minäkin olen lyhentänyt "myöhästymisaikaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myöhästely ei ole se varsinainen ongelma, se on pelkkä oire.
Oire mistä?
Vierailija kirjoitti:
Onko mies siis jopa useita tunteja myöhässä? Mitä hän sanoo syyksi? Jos minun eteeni tulisi tuollainen mies, niin en odottelisi varttia pitempään, vaan se olisi siinä. En todellakaan luimistelisi hänen tempouilujensa edessä ja ymmärtäisi jopa valehtelua, sillä arvostan itseäni. Joku muu saa opettaa miehen tavoille, minä se en olisi ellei sitten mies tekisi kaikkensa ollakseen ajoissa. Hyvä syy on hyvä syy, se on ok jos välimatka on pitkähkö tai hankalahko, mutta toistuva myöhästely ei kävisi.
Olin nuorena aikaa ennen kännyköitä miehen kanssa, joka myöhästeli. Saatoin odottaa häntä esimerkiksi Helsingissä juna-asemalla vartista tuntiin ennen kuin hän suvaitsi saapua. Syynä oli vaikka, että hän unohtui paskalle lukemisen kanssa. Jos olisin soittanut hänelle, niinhän olisi muistanut lähteä. Sitä olisi sitten pitänyt yhdessä hänen mielestään naureskella. Kun minä kerran myöhästyin vartin sen takia, että fillarini rengas oli puhkaistu ja jouduin juoksemaan bussipysäkille myöhästyen kuitenkin bussista, niin se oli tyypille katastrofi. Ensinnäkään hän ei ollut enää tapaamispaikalla, mutta tuli sinne kyllä reilun puolen tunnin päästä äkäisenä kuin ampiainen vaatien selitystä ja ajatellen minun jo pettäneen. Huomasin silloin, että hänen myöhästymisensä olivat aina minun tai jonkun muun syy, ei koskaan hänen itsensä. Jätin tyypin ja en ole katunut. Sen jälkeen miesystäväni ovat olleet aina ihania ja ajallaan.
Kuulostaa lähestulkoon autistiselta: mies itse tarvitsee toisen aikuisen patistelemaan ja muistuttelemaan aikatauluista ja lähtemisestä, ajantaju kuin pikkulapsella. Mutta sitten on ihan hädissään, kun joku muu poikkeaakin kapeasta ajattelusta ja tiukoista suunnitelmista, saa irrationaalisen raivokkaan kohtauksen siitä syystä. Onneksi pääsit eroon. Jos ihmistä ei yli puoleen tuntiin näy sovitussa tapaamisessa, niin voi hyvällä omatunnolla lähteä takaisin kotiin ja todeta hämmästelevälle myöhästelijälle, että on muutakin elämää kuin vain odotella epätietoisena toista yksin jossain kodin ulkopuolella. Tai jos tapaamispaikka on omassa kodissa, niin kaksi tuntia myöhässä olevalle tyypille voi sanoa että sori ehdit jo sopia muuta ja käännyttää ovella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luonnekysymys, jotkut on vaan myöhästelijöitä. Kaikissa ihmisissä/ihmissuhteissa on joitain ongelmakohtia. Sun pitää vaan päättää mitkä on ne asiat joita et ehdottomasti siedä ja toimia sen mukaan. Muista kuitenkin että ihmistä joka on täydellinen joka asiassa eikä ärsytä sua koskaan, sellaista ei ole. Myös sinä ärsytät sitä toista joittenkin asioiden suhteen joista et ehkä itse ole tietoinen/et voi niille mitään, silti se toinen rakastaa sua virheinesi kaikkineen.
Vierailija kirjoitti:
3 kk etkä vieläkään tiedä, haluatko hänen kanssaan suhteen!!!???
Milloin se pitää tietää?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luonnekysymys, jotkut on vaan myöhästelijöitä. Kaikissa ihmisissä/ihmissuhteissa on joitain ongelmakohtia. Sun pitää vaan päättää mitkä on ne asiat joita et ehdottomasti siedä ja toimia sen mukaan. Muista kuitenkin että ihmistä joka on täydellinen joka asiassa eikä ärsytä sua koskaan, sellaista ei ole. Myös sinä ärsytät sitä toista joittenkin asioiden suhteen joista et ehkä itse ole tietoinen/et voi niille mitään, silti se toinen rakastaa sua virheinesi kaikkineen.
Eli toinen saa pompottaa miten haluaa ja toisen pitää alistua? Jollekin tuollainen suhde varmasti on ihan ok, mutta itseään arvostavalle ihmiselle ei. Myöhästely on välinpitämättömyyttä, ei rakkautta ja välittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Myöhästelijöiden peliin ei kannata lähteä mukaan. Kuuluisa sanonta "kolmas kerta toden sanoo" pitää kutakuinkin paikkansa myöhästelijän tunnistamisessa eli ensimmäinen ja toinen myöhästymiskerta voi olla silkkaa huonoa tuuria. Mutta kun sen kolmannen kerran odottelet toista turhautuneena, niin tietää kyseessä olevan krooninen myöhästelijä. Ja kyse ei ole pelkästään ajoissa olemisesta: myöhästelijä viestii toiminnallaan, ettei pysty pitämään lupauksia eikä välitä tai arvosta toista ihmistä tarpeeksi. Myöhästely on itsekästä tai se kertoo henkilön elämänhallintaongelmista tai ahdistuneisuudesta, jotka ulottuvat 100% varmasti myös elämän muihinkin osa-alueisiin aikatauluttamisen lisäksi.
Miksi tätä samaa tiukkapipoisen ahdasmielistä keittiöpsykaa täällä yhä jauhetaan? Eikö se jo ole tullut selväksi, että myöhästely ei kerro arvostuksen puutteesta tai epäluotettavuudesta tai elämänhallintaongelmista tai mielenterveysongelmista. Kyseessä on yhdenlainen persoonallisuuden piirre, siis osa ihmisten normaalia erilaisuuden kirjoa. Kyse on aivojen erilaisesta toiminnasta, joka johtaa aikakäsityksen poikkeavuuteen siitä toisesta ääripäästä, joka kykenee putkinäköisen tarkasti suunnittelemaan yhden toimintosarjan ja toteuttamaan sen orjallisesti.
Tietenkin tuo tietynlainen putkinäköisyys on omiaan selittämään sen, että aikataulujämptit neurootikot eivät käsitä erilaisuutta vaan se on väännettävä virheellisyydeksi. Kun on vain yksi toimintamalli, niin poikkeamia vastaan ollaan suorastaan vihamielisiä, siinä missä avarakatseisemmat ovat itsekin herkemmin niitä myöhästelijöitä joille on jopa käsittämätöntä se, että jotkut ihmiset ottavat muutamasta minuutista käsittämättömiä pultteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonnekysymys, jotkut on vaan myöhästelijöitä. Kaikissa ihmisissä/ihmissuhteissa on joitain ongelmakohtia. Sun pitää vaan päättää mitkä on ne asiat joita et ehdottomasti siedä ja toimia sen mukaan. Muista kuitenkin että ihmistä joka on täydellinen joka asiassa eikä ärsytä sua koskaan, sellaista ei ole. Myös sinä ärsytät sitä toista joittenkin asioiden suhteen joista et ehkä itse ole tietoinen/et voi niille mitään, silti se toinen rakastaa sua virheinesi kaikkineen.
Eli toinen saa pompottaa miten haluaa ja toisen pitää alistua? Jollekin tuollainen suhde varmasti on ihan ok, mutta itseään arvostavalle ihmiselle ei. Myöhästely on välinpitämättömyyttä, ei rakkautta ja välittämistä.
Aikatauluttaminen ei ole rakkautta. Muutoin VR olisi Suomen suurin rakastaja.
Jos kyse on aivojen luonteenmukaisen kognitiivisen toiminnan erilaisuudesta, niin et voi arvottaa tuolla lailla välinpitämättömyydeksi kaikkea erilaisuutta, omasta ajattelustasi poikkeavaa. Itse kuulostat hyvin kylmältä, kovalta ja välinpitämättömältä jyrkillä ja tuomitsevilla kategorioinneillasi.
Eikä kyse ole pompottelusta, jos se ei ole tahallista.
Tapailin joskus samanmoista myöhästelijää, kyllähän siinä tuli olo, ettei se toinen kunnioita eikä välitä. Hänellä oli taipumusta vaikeaan masennukseen. Kerran hänen ollessa myöhässä lähes 2 tuntia kysyin, että miksi niin kauan kesti niin vastaus oli ettei mitään erityistä syytä.
M44 kirjoitti:
Myöhästelijät, kuten aimmin todettu, kykenevät kyllä olemaan ajoissa lentokentällä, mummon hautajaisissa ja omissa valmistujaisissaan.
Tämä nyt ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaikista noista tiedän lähipiirin ihmisiä myöhästyneen.
Täällä on 2 koulukuntaa: "jätä se kun ei arvosta ja noin sinua alistaa" ja "ymmärrä erilaisuutta tai ole yksin". Muita?
Sinkkuna ei tarvitse odottaa ketään. Mutta kukaan ei koskaan tulekaan.
Onko mies sellaisesta kulttuurista että kaikilla on tapana tulla myöhässä joka paikkaan (esim. lattari, italia, espanja?) Tuolloin vielä yrittäisin ymmärtää ja sanoisin asiasta, hän ei välttämättä tietäisi että Suomessa myöhästely on todella epäkohteliasta.
Mutta jos ihan suomalainen kyseessä niin sitten todella outoa. Itse sanoisin asiasta kyllä siinäkin tapauksessa.
Kyllä, sellaisia ihmisiä on. Suurin osa myöhästelyistä on sellaisia, joista pääsee selittämällä kuin koira veräjästä. Saa ehkä paheksuntaa, mutta ei mitään varsinaista vahinkoa.
Mutta ei, kyse ei ole siitä, että ihminen eläisi päänsä sisässä jossain eri aikakaudessa. Kysymys on psykologisista prosesseista, aivojen toiminnasta. Siitä, että sisäinen luontainen aikakäsitys on erilainen. Siitä, että kun koettaa hahmottaa mielessään, kauanko mikäkin vaihe vie, niin on optimistinen ja arvioi väärin ajankäytön. Sekä siitä, että vaikka aikataulu olisi tiedossa, niin edeltävissä toimenpiteissä tulee samanlaista virhearviota ja/tai erilainen mielen harhautuminen epäoleellisuuksiin johtaa siihen, että ei kuitenkaan ehdi ajoissa.
Jos henkilö on suunilleen tolkuissaan, niin hän tietää taipumuksensa. Ja oppii. Silloin hän kyllä vähitellen oppii hoitamaan arkirutiininsa, esimerkiksi päivittäisen töihin menon, niin, että suunnilleen ja melkein joka kerta on ajoissa. Vaikka pinnistellen, niin silti. Poikkeamat ovat aina haasteellisempia, kun opittua käsitystä ja rutiinia ei ole. Sellaisiinkin hän voi oppia varaamaan riittävästi löysää, mutta kognitiivisen toimintansa vuoksi se löysä kuluu herkästi niihin epäoleellisuuksiin harhautumisiin ja silti tulee kiire ja myöhästyminen uhkaa aina.