"Kiva kun pääsette tulemaan, mutta Tanjan kannattaa valita menoa kestävät vaatteet, kun tänne tulee noita lapsia"

Joskus nuorempana minäkin oletin kaikenlaista. Nykyään en enää. Juhlia en enää järjestä enkä niihin mene pyydettäessä. Helpoimmalla pääsee, kun elää vain omaa elämää. Viihdyn parhaiten kotona ja omalla mökillä perheen nuorimmaisen kanssa. Kukaan ei loukkaannu, eikä tarvitse miellyttää ketään.

Ollessani teini äitini oli puolestani luvannut naapurin yh:lle, että minua voi hyödyntää lapsenvahtina. Tämä oli aluksi ihan tervetullutta työtä, ja korvauksesta pääsimme sopimukseen. Ongelmaksi alkoi kuitenkin muodostua pian se, että naapuri ei olisikaan halunnut maksaa palkkaa. Hän siis pyysi vahtimaan lapsia viikonloppuisin päästäkseen baariin, ja yleensä hän oli pois koko yön. Rahasta tuli kerta kerralta enemmän vääntöä, ja kun hän lopulta yritti rahan sijaan tyrkyttää minulle palkaksi vanhoja vaatteitaan, kieltäydyin enää menemästä. Tämän jälkeen hän sitten tietysti haukkuikin minut äidille ja muille naapureille. En osannut vielä puolustaa itseäni tuossa iässä aikuista vastaan ja muistan, miten hirveältä ja epäreilulta koko tilanne tuntui. Minusta äitini olisi pitänyt miettiä ennen kuin lupasi mitään, sillä äiti tiesi ennestään naapurin luonteen minua paremmin.

Minulla ei ihan noin raflaavia kokemuksia ole. Mutta pari samantyylistä. Ystäväni pyysi minut lapsen kummiksi. Ok, hienoa. Päästiin juhlapaikkaan ja vauva kastettiin. Sitten ystäväni ohjasi minut alakertaan keittämään kahvia ja esitteli tarjottavat, että alahan leikkaamaan kuivakakkuja ja kata yläkertaan pöyt ja keittele kahvit. Hölmistyneenä kysyin, että eikö sulla ole keittiöhenkilökuntaa. Ei ole, kun ajatteli, että minä kun oon niin tehokas, hoidan vieraiden kahvitukset. No hoisin, mutta jalat oli aika tönköt illemmalla, kun sieltä alakerrasta kierreportaita juoksin ensin kupit ylös ja katoin ja sitten tarjottavat ja kahvit perään. Sama toisin päin eli alakertaan ja pöytien purku ja tiskaus.

Toinen toisaalta hauskakin, mutta vähän ärsyttävä tarina on, kun olimme isäni syntymäpäivillä. Olin siis perheen ainoa lapseton. Äiti kattoi aikuisille kahvipöydän. Minulle ei oltu katettu kahvia, kun äiti jotenkin unohti, että olen hänen lapsensa. Minulle oli katettu mehulasi lasten pöytään. Olin 25 vuotias :D. No tietenkin sitten odotettiin, että vien siskon lapset ulos ja leikitän niitä, että aikuiset saa jutella rauhassa. Se ei haitannut toisaalta, koska siskon lasten jutut oli parempia, kuin vanhempieni ja sisarusteni. Mutta muistan sen hetken hölmistyksen, kun äitini sanoi, kun menin ottamaan kahvia, että teille lapsille on katettu mehupöytä tuonne toiseen huoneeseen :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä näitä ei kerrota etukäteen. Hääpaikalla sitten kaaso tai morsiamen äiti tulee sanomaan, että perheen nuoria kaivataan tuolla "jossain muualla" ja kun nuoret menevät mukaan, onkin edessä lastenhoitokeikka. Jos nyt viitsitte ihan vaan sen aikaa katsoa perään, kun on puhe morsiusparille tms.,saa vanhemmat olla rauhassa. Jos myöntyy, on koko illan ilmaisena lastenvahtina eikä kieltäytytyminen ole mahdollista.

Tätä tehtiin jo aikanaan minulle ja omia lapsia olen opastanut, että hymyilkää nätisti, sanokaa, että kiva ja kun se kaaso tms.on poistunut, niin palatkaa pöytään. Mitään vastuuta muiden lapsista ei ole.

Erikoinen ohje sulta kyllä... Ehkä teiniä voi myös ohjeistaa sanomaan suoraan, ettei tykkää olla lastenvahtina. Jos lupaa katsoa pienten lasten perään, on todella vastuutonta vaan livetä paikalta ja jättää lapset yksin. 

Ei teini voi ottaa vastuuta epämääräisestä laumasta tuntemattomia pikkulapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitähän on. Meillä miehen suku kuvittelee, että Helsingin kotimme on suvun yhteinen lomakoti, jonne vaan keskenään sovitaan, kuka tulee milloinkin. 

Meillä sama. Tosin suku tulee rapakon takaa ja viipyy kerralla sen 3-5 viikkoa yleensä vähintään. Ihana asua meidän kaksiossa jonkun 4-5 hlön kesken tuo koko aika. Hotelliin eivät tietenkään voi mennä ja itse teen vuorotyötä niin on siinä välillä kestämistä.

Hei, tuollaiseen ei ihan oikeasti tarvitse suostua. Tuo on oma valintasi. Voit myös sanoa ei.

Tiedän kyllä. Miehen vanhemmilla ei ole kuitenkaan varaa olla noin pitkää aikaa hotellissa tai airbnbssä kun Suomen hintataso on mitä on. Lentolippuja varten joutuvat jo säästämään kauan ja nekin ovat aina sitä halvinta norwegiania tms. He näkevät miestäni ehkä kerran 1-2 vuodessa ja kun mies on periaatteessa minun "takiani" täällä niin olen sitten suostunut tuohon. Toinen vaihtoehto olisi muuttaa sinne mutta olemme mieluummin täällä Suomessa. Anoppi tosin sitten aina siivoaa ja tekee ruokaa koko tuon ajan ihan pyytämättä. :D Tänä kesänä mies menee käymään siellä, joten tuskin ovat tulossa tänne päin nyt lähiaikoina. Kyllä tuon nyt kerran parissa vuodessa kestää.

Parissa vuodessa säästämällä te saatte/miehesi saa kyllä kasaan hotellihuoneen hinnan,jonka tarjoatte heille.

Tuli tästä ketjusta mieleen kun olin teininä eräällä perheellä ihan töissä lastenvahtina ja sain kutsun perheen juhliin. Luulin että menen vieraaksi koska asiasta ei oltu puhuttu ja sain virallisen kutsun. No paikan päällä ohjattiin lasten pöytään ja ymmärsin mistä on kyse. Olisin vaan pukeutunut vähän eri tavalla ja ottanut palkkion, jos olisi ollut etukäteen asiasta puhe. Ja olisko ollut hankalaa kysyä sinne töihin kun olin muutenkin heillä töissä? Olisin tietenkin suostunut. Eniten loukkasi se olettamus, turha virallinen kutsu ja lapsiin rinnastaminen vieraana.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä näitä ei kerrota etukäteen. Hääpaikalla sitten kaaso tai morsiamen äiti tulee sanomaan, että perheen nuoria kaivataan tuolla "jossain muualla" ja kun nuoret menevät mukaan, onkin edessä lastenhoitokeikka. Jos nyt viitsitte ihan vaan sen aikaa katsoa perään, kun on puhe morsiusparille tms.,saa vanhemmat olla rauhassa. Jos myöntyy, on koko illan ilmaisena lastenvahtina eikä kieltäytytyminen ole mahdollista.

Tätä tehtiin jo aikanaan minulle ja omia lapsia olen opastanut, että hymyilkää nätisti, sanokaa, että kiva ja kun se kaaso tms.on poistunut, niin palatkaa pöytään. Mitään vastuuta muiden lapsista ei ole.

Ei missään nimessä näin, vaan reipas kieltäytyminen kaasolle! Kun joku kolmivuotias löytyy kaivosta, niin teini on käräjillä kuolemantuottamuksesta, jos on luvannut vahtia ja sitten kadonnut paikalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitähän on. Meillä miehen suku kuvittelee, että Helsingin kotimme on suvun yhteinen lomakoti, jonne vaan keskenään sovitaan, kuka tulee milloinkin.

Osa ilmoitttaa vielä ruokatoiveetkin ja odottaa, että kuskaan ja opastan joka paikassa.

Miehen sisko oli ottanut käännöstöitä firmalleen ja soitteli sitten niistä koko ajan minulle, että miten tää ja tää sanotaan ja etkö viittis lukaista läpi.

Sama.Maalaiset ei osaa liikkua/on hiton pihejä.Raivostuttavinta on olla se ilmainen taksi joka suuntaan,vaikka bussi lentokentälle ja ratikka molempiin satamiin menee ikkunan alta.

Älkää suostuko näihin kertaakaan. Ei siis kertaakaan. Voi siitä joku inasen pahoittaa mieltään mutta ei se mitään. Menee jakeluun sukulaisten osalta noin viidennellä kerralla, kaverit yleensä uskovat ensimmäisellä tai toisella kerralla.

Jos alatte passaamaan näitä, sitä kierrettä on mahdoton saada poikki ilman että välit menevät pysyvästi poikki.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ihan noin raflaavia kokemuksia ole. Mutta pari samantyylistä. Ystäväni pyysi minut lapsen kummiksi. Ok, hienoa. Päästiin juhlapaikkaan ja vauva kastettiin. Sitten ystäväni ohjasi minut alakertaan keittämään kahvia ja esitteli tarjottavat, että alahan leikkaamaan kuivakakkuja ja kata yläkertaan pöyt ja keittele kahvit. Hölmistyneenä kysyin, että eikö sulla ole keittiöhenkilökuntaa. Ei ole, kun ajatteli, että minä kun oon niin tehokas, hoidan vieraiden kahvitukset. .....

Jos huomaa joutuvansa tuollaiseen... Näistä selviää sillä että tekee nuo köökkihommat todella hitaasti, kömpelösti jne jne... Kahvi on aina lopussa, unohdimpa taas maidot ja kermat, oho, pitikö myös voileipäkakku tuoda pöytään? Servietit puuttuu! Ei pyydetä toiste :)

Vierailija kirjoitti:

Ja palstalla pöyristytään lapsettomista häistä.

Niinpä. Jos joskus menen naimisiin, vihkitilaisuuteen ja -juhlaan ei tule ainuttakaan kakaraa pilaamaan koko hommaa, siitä pidän huolen. Alaikärajaksi joku 16 olisi sopiva, sen ikäiset osaavat yleensä jo käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ihan noin raflaavia kokemuksia ole. Mutta pari samantyylistä. Ystäväni pyysi minut lapsen kummiksi. Ok, hienoa. Päästiin juhlapaikkaan ja vauva kastettiin. Sitten ystäväni ohjasi minut alakertaan keittämään kahvia ja esitteli tarjottavat, että alahan leikkaamaan kuivakakkuja ja kata yläkertaan pöyt ja keittele kahvit. Hölmistyneenä kysyin, että eikö sulla ole keittiöhenkilökuntaa. Ei ole, kun ajatteli, että minä kun oon niin tehokas, hoidan vieraiden kahvitukset. .....

Jos huomaa joutuvansa tuollaiseen... Näistä selviää sillä että tekee nuo köökkihommat todella hitaasti, kömpelösti jne jne... Kahvi on aina lopussa, unohdimpa taas maidot ja kermat, oho, pitikö myös voileipäkakku tuoda pöytään? Servietit puuttuu! Ei pyydetä toiste :)

Eikö olisi parempi, että vain suorilta kieltäytyy hommasta kun mistään keittiöhommista ei ole sovittu etukäteen? Silloin voisi itse vieraana nauttia juhlista vieraana kuten oli tarkoitus eikä tarvitse piikoa ilmaiseksi. Hoitakoon emäntä kestityksensä miten hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitähän on. Meillä miehen suku kuvittelee, että Helsingin kotimme on suvun yhteinen lomakoti, jonne vaan keskenään sovitaan, kuka tulee milloinkin. 

Meillä sama. Tosin suku tulee rapakon takaa ja viipyy kerralla sen 3-5 viikkoa yleensä vähintään. Ihana asua meidän kaksiossa jonkun 4-5 hlön kesken tuo koko aika. Hotelliin eivät tietenkään voi mennä ja itse teen vuorotyötä niin on siinä välillä kestämistä.

Hei, tuollaiseen ei ihan oikeasti tarvitse suostua. Tuo on oma valintasi. Voit myös sanoa ei.

Tiedän kyllä. Miehen vanhemmilla ei ole kuitenkaan varaa olla noin pitkää aikaa hotellissa tai airbnbssä kun Suomen hintataso on mitä on. Lentolippuja varten joutuvat jo säästämään kauan ja nekin ovat aina sitä halvinta norwegiania tms. He näkevät miestäni ehkä kerran 1-2 vuodessa ja kun mies on periaatteessa minun "takiani" täällä niin olen sitten suostunut tuohon. Toinen vaihtoehto olisi muuttaa sinne mutta olemme mieluummin täällä Suomessa. Anoppi tosin sitten aina siivoaa ja tekee ruokaa koko tuon ajan ihan pyytämättä. :D Tänä kesänä mies menee käymään siellä, joten tuskin ovat tulossa tänne päin nyt lähiaikoina. Kyllä tuon nyt kerran parissa vuodessa kestää.

Parissa vuodessa säästämällä te saatte/miehesi saa kyllä kasaan hotellihuoneen hinnan,jonka tarjoatte heille.

Eiköhän jokainen maksa itse omat matkansa. Jos vanhemmilla ei ole varaa niin sitten eivät tule. Teillä ei ole velvollisuutta kustantaa kenenkään hotelleja.

Minutkin on kerran nelikymppisenä häävieraana istutettu lastenpöytään. Siellä sitten yritin kauhoa palapaistia suuhuni polvet koukussa minituolissa istuen. Olisi kiva kuulla joskus näiden hääparien ajatuksia, että miksi aikuiset (olivat he sitten nuoria tai vanhoja) istutetaan yllättäen mitään sopimatta pikkutenavien pöytään samalla kun vanhemmat ovat vapaalla ja viihteellä parin pöydän päässä. Ja kuvittelevatko he, että se meistä tuntuisi jotenkin mukavalta tai edes siedettävältä. Itse ainakin aloin inhoamaan hääparia ja välttelemään jatkossa heidän seuraansa.

Vierailija kirjoitti:

Voih mitkä muistot tästä ketjusta heräävätkään! Olihan se aika mieltä alentavaa kun arkana teinityttönä sai kuulla pääsevänsä vihdoin kesäjuhliin pitämään sievää mekkoa - ja perillä odottikin tietenkin juhlien emäntä komentamassa lastenvahdiksi. Siellä sitten oltiin viikkorahoista ostettu kesäkolttu ruoho- ja kakkutahroissa katsomassa että taaperot eivät syö matoja läheisellä hiekkalaatikolla. Samaan aikaan sukulaiset (ja suvun pojat) nauttivat olostaan tarjottavien äärellä. Itse pääsi syömään kun muut olivat lopetelleet ja sitten piti tietty kerätä kilttinä tyttönä astiat keittiöön muun juhlaväen siirtyessä juomien pariin. Sitten ihmeteltiin kun ei enää sukujuhliin kiinnostanut osallistua.

Nyt vanhempana olen kaikkien sukulaisten suosikkivieras siksi että olen ammatiltani valokuvaaja. Minun osani ei vain näytä olevan juhlista nauttiminen. Siksi en yleensä viitsi osallistua.

Olen pahoillani. Teet oikein kun jäät pois juhlista, sinun ei tarvitse suostua hyväksikäytettäväksi.

Minut nakitettiin 15-vuotiaana serkkuni häissä lapsenvahdiksi, olinhan juhlien ainoa teini ja vielä tyttö. Ilm. tämä oli ollut taka-ajatuksena alunperinkin, kun äitiä kehotettiin ottamaan minut mukaan. No, minähän adhd:na  kyllästyin paikallaan könötykseen,  villitsin lapset hurjaan hippaan pitkin  juhlapaikkaa sekä pihistelemään tarjottavia keittiöstä  ja itselleni pihistin  pari siideriä joiden jälkeen olin kivassa hiprakassa , Jossain vaiheessa joku äiti tajusi, että lapsenvahtihan  on humalassa ja lapset riehuu juhlavaatteissaan ulkona mudassa ! Äitini sai asiasta valitukset,  mutta ärähti takaisin tyyliin "Kaikilla on tiedossa miten levoton x on,  ihan älytön tehdä siitä lapsenlikkaa! ". Minulla ei tuolloin siis ollut vielä adhd-diagnoosia, mutta tiedettiin että  olen vauhdikas tapaus.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitähän on. Meillä miehen suku kuvittelee, että Helsingin kotimme on suvun yhteinen lomakoti, jonne vaan keskenään sovitaan, kuka tulee milloinkin.

Osa ilmoitttaa vielä ruokatoiveetkin ja odottaa, että kuskaan ja opastan joka paikassa.

Miehen sisko oli ottanut käännöstöitä firmalleen ja soitteli sitten niistä koko ajan minulle, että miten tää ja tää sanotaan ja etkö viittis lukaista läpi.

Sama.Maalaiset ei osaa liikkua/on hiton pihejä.Raivostuttavinta on olla se ilmainen taksi joka suuntaan,vaikka bussi lentokentälle ja ratikka molempiin satamiin menee ikkunan alta.

No jaa. Me asumme oikeassa suurkaupungissa, ja tänne myös tuppaa helsinkiläisiä kyydittäväksi. No fiksuimmat vuokraavat auton, mutta ne eivät ole itse asiassa olleet Helsingistä. Mukava toki saada vieraita, ja hieno kaupunki tämä on esitellä. Mutta helsinkiläiset eivät todellakaan ole tuollaisen toiminnan yläpuolella.

No minä olin 9-vuotias kun sain pikkuveljen. Sen jälkeen olinkin sitten kaiken aikaa ilmainen lapsenvahti.  Ei minulta edes kysytty mitään.  Kesäisin ei puhettakaan että olisin päässyt tyttöjen kansa mihinkään, esim. uimarannalle ilman, että sitä pikkuveikkaa piti kuskata mukana.  Olen kyllä antanut äidille palautetta myöhemmin, että ei ole kovin viisasta laittaa jotain just kävelemään oppinutta taaperoa 10-11 -vuotiaitten hoidettavaksi uimarannalle.  Kerran jo sattuikin vahinko, josta olisi sitten minua tietysti lopun ikäni syytetty jos pahin olisi tapahtunut, kun en vahtinut tarpeeksi hyvin.  Mutta totuushan on se, että ei tuon ikäiseltä voi vaatia vielä täyttä vastuukantoa.  Että aika suuri luottamus oli vanhemmilla.  

Apua, tää ketjuhan tuo muistoja mieleen teiniajoilta, kun suvun tädit ja mummot automaattisesti olettivat että tottakai teinityttö vahtii lapsia sukujuhlissa, se kun on niin kiltti ja vastuullinen. Monta kertaa vahdinkin, mutta jossain vaiheessa tuli seinä vastaan ja sanoin että ei, olen täällä vieraana, en ilmaisena lapsenvahtina. Sitten syytettiinkin omaan napaan tuijottelusta ja minäminä-asenteesta. Olisi kuulemma pitänyt olla nöyrempi ja ilmeisesti antaa muiden kävellä yli.

Tulee mieleen ex-anopppini. Olin parikymppisenä vasta alkanut seurustelemaan tämän pojan kanssa, enkä ollut tavannut tulevaa anoppiani montaakaan kertaa. No oli tulossa tulevan appiukon viisikymppiset, ja anoppi kutsui minut juhliin poikansa puolisona. Kaksi päivää ennen juhlia hän pyysi, että voinko olla keittiössä auttamassa kahvinkeitossa ja ruokien laitossa parin tunnin ajan. Hämmennyin pyynnöstä, mutta hän sanoi että ei ottanut pitopalvelua kun ajatteli minun auttavan häntä. Sanoin, että kai se käy mutta olen huono keittiössä. Ja olinkin, koska en ollut koskaan tehnyt keittiöhommia tai hoitanut kahvituksia (minulla on vähän erikoinen perhetausta). Eihän siitä mitään tullut kun en osannut edes keittää kahvia :D (en juo itse kahvia. Anoppiparka hoiti sitten kaiken yksin, no oma mokansa kun ei kysynyt ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Minut nakitettiin 15-vuotiaana serkkuni häissä lapsenvahdiksi, olinhan juhlien ainoa teini ja vielä tyttö. Ilm. tämä oli ollut taka-ajatuksena alunperinkin, kun äitiä kehotettiin ottamaan minut mukaan. No, minähän adhd:na  kyllästyin paikallaan könötykseen,  villitsin lapset hurjaan hippaan pitkin  juhlapaikkaa sekä pihistelemään tarjottavia keittiöstä  ja itselleni pihistin  pari siideriä joiden jälkeen olin kivassa hiprakassa , Jossain vaiheessa joku äiti tajusi, että lapsenvahtihan  on humalassa ja lapset riehuu juhlavaatteissaan ulkona mudassa ! Äitini sai asiasta valitukset,  mutta ärähti takaisin tyyliin "Kaikilla on tiedossa miten levoton x on,  ihan älytön tehdä siitä lapsenlikkaa! ". Minulla ei tuolloin siis ollut vielä adhd-diagnoosia, mutta tiedettiin että  olen vauhdikas tapaus.  

Onneksi en ole ainoa jonka teiniaikaiset pakkolapsenvahtimiset päättyi siihen, että lapset pärjäsivät oikeasti paremmin ilman minua. Olin kömpelö, riehakas ja möläyttelevä teini, ei tarvinnut vahtia lapsia enää sen jälkeen kun Tino-Taneli ja Saara-Aatami juoksentelivat ympäri juhlapaikkaa kiljuen, Marja-Annika itki kun kompastuin johtoon ja tönäisin tätä samalla vahingossa ja Veli-Karpalo juoksi vanhemmilleen huutamaan "ANNA-IIDA-HARJANVARSI SANOI ÄSKEN VOI P*SKA KUN SE KAATUI!!!".