"Kiva kun pääsette tulemaan, mutta Tanjan kannattaa valita menoa kestävät vaatteet, kun tänne tulee noita lapsia"
Nimi muutettu. Hääkutsu, ilmoittautumisen jälkeen tällainen kommentti, koskien 16-vuotiasta. "Tanja" ilmoitti, ettei hän lähde. Nyt kutsuja on vihainen, "mistä mä nyt saan lapsenvahdin, kun ei ole muita teinejä lähipiirissä". Ehdotin MLL:n palveluja. "Mut kun niille pitää maksaa". No ilmoitin, että "Tanja" voi tulla, jos maksatte hänelle koko illasta 200, mutta hän ei ole mikään ilmainen juhlalastenvahti ja sitä paitsi noita on kokemattomalle aika paljon. Nää vahdittavat lapset ovat siis muiden vieraiden lapsia, joita on noin viisi alle kouluikäistä + muutama kouluikäinen, tarkistin asian vielä. Ei nyt kuulemma tartte minunkaan tulla. No aioin peruuttaa joka tapauksessa. Kyseessä ei edes ole kovin hyvä ystävä, kaveri vain, ja taisi koko kutsun syy olla saada teini lapsia vahtimaan. Ei hän edes tunne teiniä kovin hyvin, on vain kuullut muilta että on luotettava ja hyväkäytöksinen.
Kommentit (391)
Olin mukana häissänne ja muistan miten kovat ilmavaivat minulla oli ja tiputin vahingossa leivoksia lattialle, jotka nostin vaan reteesti takaisin pöydälle karvoineen. Tirsk!
Vierailija kirjoitti:
"Niinpä. Miespuoliset on kehdosta hautaan täysin vapaita mistään vastuusta, ..."
Näinä päivinä ja äitinä totean, että olisipa mahtavaa, jos omien lasten sukupuoleen liittyvä velvollisuus liittyisi siihen, että sukulainen olettaa saavansa lastenvahdin. Minun lasteni sukupuoleen liittyvä velvollisuus konkretisoituu parhaillaan Ukrainassa - toivottavasti ei ikinä täällä Suomessa. Nuorilla miehillä (poikiahan ne 18 v vasta oikeasti on) ei ole lupa lähteä sotaa karkuun.
Ei sillä, on mun poikani myös lapsenvahtina olleet ja keittiöhommat hoituu sujuvasti ja ilman erillistä käskyä.
Suomen sodissa on kylläkin naiset pyörittäneet koko yhteiskuntaa tehtaista lähtien kun on miehet olleet rintamalla. Ei ole mikään syy tämäkään vaatia vain tyttöjä piikomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puistattaa ylipäätään ihmiset, jotka olettavat ja järjestelevät omia asioitaan, toisia ihmisiä hyväksikäyttäen. Ja niitä on paljon. Siksi olen mahdollisimman vähän tekemisissä kenenkään kanssa. Ei ole näemmä pyyteetöntä ystävyyttä minun tuntemissani ihmisissä.
Minut ja pari tuttavaa kutsuttiin kerran yhteisen tuttavapariskunnan mökille. Oli jo syksyistä. Meidät pantiin moneksi tunniksi haravoimaan ja siistimään heidän pihaansa ja puutarhaansa. Onneksi oli kaunis ilma. Kuulin myöhemmin, että yksi vieras oli jälkeenpäin kommentoinut asiaa isäntäväelle. Meidän oli kutsuttu vierailulle, ei töihin.
Mieheni serkku on tällainen. Hän kun kutsuu mökilleen vierailulle niin aina on miesväelle jotain hommaa "nyt kun olette siinä, niin yksi pikkujuttu, jeesaisitteko vähän...". Sitten miesväki korjaa tai rakentaa jotain koko vierailuajan. Näistä hommista ei tietenkään etukäteen kerrota mitään. Miehet ovat makkarapalkalla hommissa monta tuntia ja vaimot lasten kanssa yrittävät viihtyä parhaansa mukaan.
Meillä on nykyään muuta puuhaa kun kutsu tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heheh joo. Kun olin nuori, minun omat vanhempani raijasivat minua kaikenlaisiin kissanristiäisiin mukaan lapsenvahdiksi isäntäperheen ja muiden vieraiden lasten leikittäjäksi. Olin 13-16-vuotias ja loppuaikoina vedin seurakunnan tyttökerhoa, joten minut tulkittiin vastuulliseksi ja lapsirakkaaksi. Mitä toki olinkin, mutta nuo puolipakolliset - ja luonnollisesti palkkiottomat - lapsenvahtikeikat viikonloppuisin olivat todella ärsyttäviä.
Lopulta aloin purnata vastaan, että minulla on muutakin tekemistä. Vanhempani uskoivat.
Mutta kyllä, monella elää aika syvällä kuvitelma, että teinien mielestä ilmaiset lapsenvahtikeikat ovat ok ja jopa ihan kiva tapa viettää vapaa-aikaa. NOT!
Tai sitten ehkä kuvitellaan, että on ihan ok riistohyödyntää teinin aikaa, eihän sillä voi olla omaa elämää tai vaikkapa koulutehtäviä.
Joskus 60-80 -luvulla oli tavallista, että 14-18v koululaiset olivat kesätöissä. Tytöt olivat usein jossakin perheessa hoitamassa lapsia koko päivisin, kun näiden vanhemmat olivat työssä. Palkka oli usein taskurahan tasoa, mutta monelle sekin oli mukava lisä. Vanhemmista riippuen rahalla sai ostaa vaatteita tai koulutarvikkeita. Pojat lienevät olleet toimistoissa lähettinä tai varastoissa ym. Jotkut varmaan antoivat rahat vanhemmilleen, joilla oli niukkaa. Tämä meni nyt aiheen ohi, mutta moni tyttö sai silloin kokemusta lasten kanssa olemisesta. Minulla ei ollut sisaruksia, mutta oli 4,5 kokonaista kesää eri perheissä hoitamassa lapsia, myös ulkomailla.
Tytöt jos ketkä eivät tarvi kokemusta lasten kanssa olemisesta. Tytöissä ei ole yhtään enempää kuin pojissakaan mitään hoivaviettiä. Hoivavietti syntyy vain omia lapsia kohtaan jos syntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa juhannus lähestyä kun palstalla on niin paljon hääprovoja.
Ihmisten hyväntahtoisuutta kyllä käytetään hyväksi. Aloituksessa puhuttiin häistä ja myöhemmin tuli nuo majoitutilanteet. Itselläni on myös kokemusta ei-kutsutuista yövieraista. Oli tuolloin alle 50 neliön asunto. Siellä sitten yöpyi vaihtelevasti 1-4 henkeä minun lisäkseni. Joku vielä ilmoitti tulostaan noin tuntia ennen saapumistaan, vaikka hänellä oli kännykkä, jolla voi soittaa. Lakanapyykin peseminen oli aivan hirveää, kun täytyi kuivattaa niitä vähitellen pyykkitelineellä asunnossani. Ei ollut varaa viedä pesulaan. Joku vieras ilmoitti vasta perillä, ettei voi syödä tätä eikä tuota, kun oli allergia. Olin ostanut häntä varten ruokaa velaksi.
Toivottavasti olet jo asvattanut selkärangan ja osaat passittaa yösijan kärkkyjät lähimpään hotelliin tai vaikka autoonsa nukkumaan. Ruokavammaset voi tuoda omat ruoat tullessa tai olla nälissään. Jälkimmäisessä tapauksessa hämmästyttävän monelle alkaa se yökkö-ruokakin maistua kun muuta ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Jos minun nuorena naisena oletettaisiin automaattisesti suostuvan lapsenvahdiksi, opettaisin kakaroille kaikki rumat sanat jotka tiedän.
Minä olen tehnyt tämän sukulaisen häissiä. En tosin ollut pakkolastenvahti (parikymppinen, nurkan takana koko illan röökiä vetänyt) serkkuni oli, vaan vahdittava.
Opetin pienemmille nassikoille kuuleja "lyhenteitä".
Esim.
H* ora = Rakas äiti
H* mo= Kiltti iskä jne.
Tämä sitten lähti vähän käsistä kun nuo lapset juoksivat juhlasalissa huutaen "H* ora anna kakkua!", "H* mo mun pitää päästä pissalle!".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa juhannus lähestyä kun palstalla on niin paljon hääprovoja.
Ihmisten hyväntahtoisuutta kyllä käytetään hyväksi. Aloituksessa puhuttiin häistä ja myöhemmin tuli nuo majoitutilanteet. Itselläni on myös kokemusta ei-kutsutuista yövieraista. Oli tuolloin alle 50 neliön asunto. Siellä sitten yöpyi vaihtelevasti 1-4 henkeä minun lisäkseni. Joku vielä ilmoitti tulostaan noin tuntia ennen saapumistaan, vaikka hänellä oli kännykkä, jolla voi soittaa. Lakanapyykin peseminen oli aivan hirveää, kun täytyi kuivattaa niitä vähitellen pyykkitelineellä asunnossani. Ei ollut varaa viedä pesulaan. Joku vieras ilmoitti vasta perillä, ettei voi syödä tätä eikä tuota, kun oli allergia. Olin ostanut häntä varten ruokaa velaksi.
oliko niillä omat patjat mukana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenvahdiksi en ole joutunut, mutta useammat juhlat tuli nuoruudessa "juhlittua" keittiössä palkattomana tiskarina. On kieltämättä aika hehkee tunne kun kädet rusinoiksi turvonneena ja mekon etumus likomärkänä kyyhötät emännänjatkoksella jotain kuivia kaneliässiä pupertaen ja vain vähän palanutta sumppia ryystäen ja aina vaan samat ihmiset jättää kahvikuppinsa tiskipöydälle ja suuntaa uudelleen kohti tarjoilupöytää. Kauempaa kuulet kun joku puoliksi tuntematon sukulaistäti huutelee kuinka keittiönkin väki on kaikki tervetulleita sen tuleville kuuskymppisille...
Minä usein tarjoudun keittiöavuksi sukujuhlissa. Olen tosi huono sosiaalisissa tilanteissa, mutta minusta on kiva nähdä suklaisia ja siten tuntea kuuluvani joukkoon. Keittiöpalvelus on hyvä tapa minulle olla mukana. Ja yleensä keittiöhommissa on ihan kivoja ne muutkin ihmiset.
Mäkin tykkään kaikista suklaisista.
Mä tykkään joistain enemmän, joistain vähemmän. Joitakuita en haluaisi edes sukulaisikseni tunnustaa. Mutta ihan lähiperhettä lukuunottamatta multa ei luonnistu sujuva kanssakäyminen, siksi tarjoudun keittiöavuksi.
Kuulostaa siltä, että tarvitset harjoitusta sosiaalisissa taidoissa, mutta valitettavasti sitä harjoitusta ei saa siellä keittiössä, joten rohkeasti juhlaväen sekaan vain.
'Rohkeasti sekaan vaan...' Tuo on muuten ihan älyttömintä, mitä voi epäsosiaaliselle/introvertille sanoa. Ihan kuin törmäämällä ehdoin tahdoin suuren ihmisjoukon keskelle siitä introvertistä kuoriutuisi joku sosiaalinen höpöttäjä. Sitä paitsi, mikä ihmeen pakko kaikkien on olla samasta muotista.
Totta on sekin etteivät ne sosiaaliset taidot kehity yhtään, jos välttelee kaikkea kanssakäymistä muiden kanssa.
Ja jos valittelee ettei osaa olla muiden kanssa, kannattaa aina harjoitella ainakin vähän. Ja sitten ryömiä vaikka tiskikoneen alle. Hääjuhlat on hyviä harjoitus paikkoja, siinä että siellä on jo ihmisiä, heitä ei tarvitse kadulla saalistaa juttuseuraksi.
Höpö höpö!
Häihin kutsutaan, ei käsketä.
Sinne kutsutaan vieraaksi ei töihin.
Jos jollekulle vieraalle on pyyntö tehtävästä (esim puhe, leikin järjestäminen) siitä neuvotellaan yhdessä ja ajoissa. Vastahankaisia vieraita jotka ylipäänsä istuvat suupielet roikkuen valittaen ja arvostellen ei kukaan edes kutsu.
Lapset. Vanhemmat huolehtivat kukin omista lapsistaan ts. pitävät huolen että ne ei ala riehua. Jos alkavat, koko poppoon on aika lähteä kotiin.
Provon tunnistaa provoksi helposti, mutta viimeistään siitä että nykyään 16-vuotiaan nimi ei ole Tanja.
Ihmisten hyväntahtoisuutta kyllä käytetään hyväksi. Aloituksessa puhuttiin häistä ja myöhemmin tuli nuo majoitutilanteet. Itselläni on myös kokemusta ei-kutsutuista yövieraista. Oli tuolloin alle 50 neliön asunto. Siellä sitten yöpyi vaihtelevasti 1-4 henkeä minun lisäkseni. Joku vielä ilmoitti tulostaan noin tuntia ennen saapumistaan, vaikka hänellä oli kännykkä, jolla voi soittaa. Lakanapyykin peseminen oli aivan hirveää, kun täytyi kuivattaa niitä vähitellen pyykkitelineellä asunnossani. Ei ollut varaa viedä pesulaan. Joku vieras ilmoitti vasta perillä, ettei voi syödä tätä eikä tuota, kun oli allergia. Olin ostanut häntä varten ruokaa velaksi.