Lue keskustelun säännöt.
"Kiva kun pääsette tulemaan, mutta Tanjan kannattaa valita menoa kestävät vaatteet, kun tänne tulee noita lapsia"
Nimi muutettu. Hääkutsu, ilmoittautumisen jälkeen tällainen kommentti, koskien 16-vuotiasta. "Tanja" ilmoitti, ettei hän lähde. Nyt kutsuja on vihainen, "mistä mä nyt saan lapsenvahdin, kun ei ole muita teinejä lähipiirissä". Ehdotin MLL:n palveluja. "Mut kun niille pitää maksaa". No ilmoitin, että "Tanja" voi tulla, jos maksatte hänelle koko illasta 200, mutta hän ei ole mikään ilmainen juhlalastenvahti ja sitä paitsi noita on kokemattomalle aika paljon. Nää vahdittavat lapset ovat siis muiden vieraiden lapsia, joita on noin viisi alle kouluikäistä + muutama kouluikäinen, tarkistin asian vielä. Ei nyt kuulemma tartte minunkaan tulla. No aioin peruuttaa joka tapauksessa. Kyseessä ei edes ole kovin hyvä ystävä, kaveri vain, ja taisi koko kutsun syy olla saada teini lapsia vahtimaan. Ei hän edes tunne teiniä kovin hyvin, on vain kuullut muilta että on luotettava ja hyväkäytöksinen.
Kommentit (391)
Vierailija kirjoitti:
Meillä päin pohjoisen maaseudulla oli kyllä tapana, että hautajaisiin ja synttäreille ja muihin pyydettiin sukulaistyttöjä avuksi. Olen muutamissa juhlissa ollut tiskaamassa ja kahvinkeitossa, olin se joka pysytteli keittiössä oikein mielellään. En jaksanut sukulaistätejä. Pyytämättä ajoissa etukäteen ei ole kukaan keittiöön raahannut. Oon leiponut yksin (äidillä jauhopeukalo keskellä kämmentä) kaiken tarjottavan omiini ja kahden veljeni lakkiaisiin ja tehnyt aika monet lohisopat sun muut. Voileipäkakut ja täytekakut ja perinteiset pikkuleivät varmaan onnistuisi vieläkin, vaikka aikaa vuosikymmeniä. Ei silti kukaan omiin juhliinsa leipomaan ole pyytänyt, johtuu siitä että suunnilleen kaikki tuon homman osasi niin ei ulkopuolista apua tarvittu. Kukaan mitään pitopalveluita käyttänyt. Meillä oli maatalousnaisten 100 hengen kahvi- ja ruoka-astiasto yhteiskäytössä
Meillä taas pohjoisessa on ollut ja on aina tapana ja perinteenä se että ihmisillä on rahaa millä maksaa pitopalvelulle jne. Ei olla niin persaukisia että pitää pitää teinityttöjä ilmaisina piikoina ja vielä niin tyhmiä että on otsaa lesottaa sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oman sukuni juhlissa oli tapana, että kaikki (yleensä naiset) pistäytyivät keittiö hommissa tiskaamassa. Miehet kantoivat astioita keittiöön ja vahtivat/leikittivät lapsia ja osallistuivat siivoamiseen. Itse saatan piipahtaa vieraampienkin juhlissa keittiössä auttelemassa, koska tavallaan tykkäänkin siitä ja on kiva olla avuksi. Olen kuitenkin sitä mieltä että ketään ei pidä pakottaa tai olettaa olevan apuna.
Toisaalta en ymmärrä, että miksi jotkut pitävät jotain keittiö-/järjestelyhommia jotenkin alempina hommina. Suvun serkkutapaamisia ja mummon/vaarin synttäreitä järjestetään usein porukalla ja siellä lääkärit, juristit, arkkitehdit ym. huhkivat ihan mielellään keittiössä ja siivoilemassa, mutta joku työkseen ravintola-alalla työskentelevä taas ei mielellään osallistu mihinkään. Ymmärrän toki, että se on hänen työtään, mutta vastavuoroisesti se lääkäri kyllä saa kirjoitella reseptejä ja arkkitehti piirtää mökin pohjapiirustuksia puhtaaksi.
Ne on talkoot, johon pyydetään töihin. Juhlat on sellaiset, mihin kutsutaan juhlimaan. Juhliin mennään laittautuneena, koska tarkoitus ei ole alunperinkään avittaa juhlien järjestelijän pihistelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kamalia kirjoituksia. Meillä kyllä koko suku osallistuu erittäin mielellään lasten hoitoon. Meillä juhlissa nimenomaan vanhemmat tytöt toimivat lapsenvahtina jotta aikuiset pääsevät keskustelemaan ja osallistumaan juhliin kunnolla.
Kuulostaa lestapiireiltä
Monissa "lesta"häissä olleena, en ikinä ole nähnyt lapsia hoitavan kenenkään muun kuin omat vanhempansa. Ja niinhän se kuuluu ollakin!
Joko lapset jää (palkatun) lastenhoitajan kanssa kotiin tai juhlissa vanhemmat itse huolehtii lapsista. Sekä isä että äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän teinille (15) yritettiin pitkälti samaa. Häihin oli kutsuttu meidän perhe ja teini oli pukeutunut ja laittautunut tilaisuuden mukaisesti, (ei tiennyt kun ei kerrottu lastenhoidosta.) No, kirkko-osio meni ok, mutta juhlapaikalla alkoi hulapaloo, kun morsiamen äiti rupesi meidän teiniä patistamaan vaihtamaan "työvaatteet" ylleen. Teini kysyi paljonko maksat ja mikä työ? Vastaus, häät on kuulemma niin kalliit, jotta ei sinulle "varatusta" lastenhoidosta voi maksaa. Vai niin, sanoi tyttöni ja marssi sisälle aikoen istumaan olettaen paikkansa löytyvän meidän kanssa samasta pöydästä. No ei ollut, vaan kaaso kiirehti hänelle sanomaan, jotta lasten nurkkaus on tuolla (osoitti sormellaan suunnan). Näin jo tytöstäni, että nyt oli viimeinen pisara tulossa, mutta en sanonut hänelle mitään. Tyttöni kipaisi juhlatilan etuosaan, nappasi käyttöönsä mikrofonin ja kiitti kauniisti hääparia kutsusta ja saman tien sanoi, jottei häntä lastenvahdiksi tänne oltu kutsuttu ja koska kutsu ei näin ollen ollutkaan hääjuhliin vaan palkattomaan työhön, sanoi poistuvansa paikalta, toivoen oman perheensä myös lähtevän. Kävi halaamassa sulhasta ja oli häneltä anteeksi pyytänyt tempaustaan. Likka tuli meidän luo ja kysyi lähdetäänkö, johon vastasimme, lähdetään. Poistuimme ja menimme autolle, jolloin huomasimme, jotta muutama muukin perhe poistui paikalta.
Jälkipyykkiä tuli toki, muttei haitannut ja tyttöni viimeiset sanat morsiamelle oli leppoisasti todettu, sitä saa mitä tilaa.
Morsian pilasi loppupeleissä itse omat hääjuhlansa itsekkyyteensä ja olettamaan, että tottakai meidän teini hoitaa, mutta kyseessä kuitenkin sen luokan juhlat, jotta tälläiset asiat hoidetaan etukäteen ja reilusti myös maksetaan ja ylipäätään kysytään halutaanko työkeikka.
Kaiken lisäksi, morsian ei ollut meidän puolen ihminen vaan sulhanen, joka tuntee meidät hyvin ja oli pahoillaan asiasta, kun tämä hirviömorsian ei ollut edes hänelle kertonut lastenhoitojuttua.
Juorumylly pyörii edelleen, osa puolesta osa vastaan, vaikka tapauksesta on pian 6v. Morsiamen puolen porukat on rakentaneet "aidan" meihin ja niihin jotka puolustivat tyttöäni. Se on hyvä juttu, ei ole tarttenut osallistua enää mihinkään kissanristiäisiin.
Sulhasen kanssa välit on erittäin hyvät ja lämpimät edelleen ja välillä yhdessä naureskellaan koko jutulle. Morsianta ei meidän ole näkynyt.Ja kaikki bussissa taputti käsiään.
Olipa oikeasti jo todella typerä satu
Eipä ole satu, ei todellakaan. Totisinta totta joka sana jonka äiti kirjoitti. Olen ylpeä itsestäni, kun pysyin tiukkana. Jos juhliin kutsutaan, tarkoittaa se juhliin kutsua, mutta jos "töihin" olisi pyydetty etukäteen ja asiallisesta korvauksesta sovittu, olisin jopa saattanut myöntyäkin, mutta en tuolla tavalla mitä minulle tapahtui. Monet hääjuhlat olen tuonkin jälkeen käynyt ja ollut juhlavieraana kuten kutsussakin lukenut. Ensi kesänä on omat hääjuhlat ja vaikka minulla on jo pikkuinen puolivuotias Mia, en todellakaan pyydä ketään juhlavierasta häntä hoitamaan, en edes pikkusiskoani, joka siihen jo tarjoutui pyytämättä, mutta se vaan ei käy, hän on minulle tärkeä, eikä hoida meidän lasta hääjuhlissa. Kyllä moinen olisi hävytöntä. Muitakin keinoja on olemassa ja ehtii pikkuinen vielä vähän kasvaakin ennen elokuun 27 hääpäivää.
Onko tänään huono päivä, kun moista kirjoitit, mutta älä välitä, jokaisen päivä on joskus peestä, jopa minullakin, mutta tänään on loistava alkavan kevään päivä. Toivottavasti löydät sinäkin tästä päivästä jotain hyvää, etkä perusteettomasti syytä muita valehtelusta jota sadun kertomiseksi kutsuit.
Suuret häät ovat joku muinaisjäänne, olen viimeksi käynyt häissä joskus 25 vuotta sitten, kun exän kaveri meni naimisiin. Häitä on suvussa vietetty samaan tapaan kuin kastejuhliakin eli vain vanhemmat, isovanhemmat ja sisarukset ja viimeiset oman suvun häät olivat veljen häät yli 30 vuotta sitten. Nuoriso elää avoliitoissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kamalia kirjoituksia. Meillä kyllä koko suku osallistuu erittäin mielellään lasten hoitoon. Meillä juhlissa nimenomaan vanhemmat tytöt toimivat lapsenvahtina jotta aikuiset pääsevät keskustelemaan ja osallistumaan juhliin kunnolla.
Kuulostaa lestapiireiltä
Monissa "lesta"häissä olleena, en ikinä ole nähnyt lapsia hoitavan kenenkään muun kuin omat vanhempansa. Ja niinhän se kuuluu ollakin!
Joko lapset jää (palkatun) lastenhoitajan kanssa kotiin tai juhlissa vanhemmat itse huolehtii lapsista. Sekä isä että äiti.
No sitten et ole lestahäissä ollutkaan. Lestaisät perinteisesti ei osallistu lastenhoitoon, lapset on vaan naisten taakka, mitä vääntävät niitä. Äidit ovat kiinni vauvassa niin pystyynhaukutut ja pelotellut tytöt paimentaa muut lapset. Pojat pitää hauskaa.
Tyttö joka sanoi EI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän teinille (15) yritettiin pitkälti samaa. Häihin oli kutsuttu meidän perhe ja teini oli pukeutunut ja laittautunut tilaisuuden mukaisesti, (ei tiennyt kun ei kerrottu lastenhoidosta.) No, kirkko-osio meni ok, mutta juhlapaikalla alkoi hulapaloo, kun morsiamen äiti rupesi meidän teiniä patistamaan vaihtamaan "työvaatteet" ylleen. Teini kysyi paljonko maksat ja mikä työ? Vastaus, häät on kuulemma niin kalliit, jotta ei sinulle "varatusta" lastenhoidosta voi maksaa. Vai niin, sanoi tyttöni ja marssi sisälle aikoen istumaan olettaen paikkansa löytyvän meidän kanssa samasta pöydästä. No ei ollut, vaan kaaso kiirehti hänelle sanomaan, jotta lasten nurkkaus on tuolla (osoitti sormellaan suunnan). Näin jo tytöstäni, että nyt oli viimeinen pisara tulossa, mutta en sanonut hänelle mitään. Tyttöni kipaisi juhlatilan etuosaan, nappasi käyttöönsä mikrofonin ja kiitti kauniisti hääparia kutsusta ja saman tien sanoi, jottei häntä lastenvahdiksi tänne oltu kutsuttu ja koska kutsu ei näin ollen ollutkaan hääjuhliin vaan palkattomaan työhön, sanoi poistuvansa paikalta, toivoen oman perheensä myös lähtevän. Kävi halaamassa sulhasta ja oli häneltä anteeksi pyytänyt tempaustaan. Likka tuli meidän luo ja kysyi lähdetäänkö, johon vastasimme, lähdetään. Poistuimme ja menimme autolle, jolloin huomasimme, jotta muutama muukin perhe poistui paikalta.
Jälkipyykkiä tuli toki, muttei haitannut ja tyttöni viimeiset sanat morsiamelle oli leppoisasti todettu, sitä saa mitä tilaa.
Morsian pilasi loppupeleissä itse omat hääjuhlansa itsekkyyteensä ja olettamaan, että tottakai meidän teini hoitaa, mutta kyseessä kuitenkin sen luokan juhlat, jotta tälläiset asiat hoidetaan etukäteen ja reilusti myös maksetaan ja ylipäätään kysytään halutaanko työkeikka.
Kaiken lisäksi, morsian ei ollut meidän puolen ihminen vaan sulhanen, joka tuntee meidät hyvin ja oli pahoillaan asiasta, kun tämä hirviömorsian ei ollut edes hänelle kertonut lastenhoitojuttua.
Juorumylly pyörii edelleen, osa puolesta osa vastaan, vaikka tapauksesta on pian 6v. Morsiamen puolen porukat on rakentaneet "aidan" meihin ja niihin jotka puolustivat tyttöäni. Se on hyvä juttu, ei ole tarttenut osallistua enää mihinkään kissanristiäisiin.
Sulhasen kanssa välit on erittäin hyvät ja lämpimät edelleen ja välillä yhdessä naureskellaan koko jutulle. Morsianta ei meidän ole näkynyt.Ja kaikki bussissa taputti käsiään.
Olipa oikeasti jo todella typerä satuEipä ole satu, ei todellakaan. Totisinta totta joka sana jonka äiti kirjoitti. Olen ylpeä itsestäni, kun pysyin tiukkana. Jos juhliin kutsutaan, tarkoittaa se juhliin kutsua, mutta jos "töihin" olisi pyydetty etukäteen ja asiallisesta korvauksesta sovittu, olisin jopa saattanut myöntyäkin, mutta en tuolla tavalla mitä minulle tapahtui. Monet hääjuhlat olen tuonkin jälkeen käynyt ja ollut juhlavieraana kuten kutsussakin lukenut. Ensi kesänä on omat hääjuhlat ja vaikka minulla on jo pikkuinen puolivuotias Mia, en todellakaan pyydä ketään juhlavierasta häntä hoitamaan, en edes pikkusiskoani, joka siihen jo tarjoutui pyytämättä, mutta se vaan ei käy, hän on minulle tärkeä, eikä hoida meidän lasta hääjuhlissa. Kyllä moinen olisi hävytöntä. Muitakin keinoja on olemassa ja ehtii pikkuinen vielä vähän kasvaakin ennen elokuun 27 hääpäivää.
Onko tänään huono päivä, kun moista kirjoitit, mutta älä välitä, jokaisen päivä on joskus peestä, jopa minullakin, mutta tänään on loistava alkavan kevään päivä. Toivottavasti löydät sinäkin tästä päivästä jotain hyvää, etkä perusteettomasti syytä muita valehtelusta jota sadun kertomiseksi kutsuit.
'Tyttären' teksti on niin samanlaista kuin 'äidin', että tästä karisi viimeinenkin uskottavuus. Mutta saahan sitä sepittää, ei ole minulta pois. Ehkä tässä on joku oma fantasia takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina löytyy muita hyväksikäyttäviä ja sitten he suuttuvat itse, jos asiasta yrittää edes jotenkin itsekin hyötyä...
Vierailija kirjoitti:
Tuttua sekä omalla kohdalla että nykyisin oman tytön kohdalla. Itse jouduin aina kaitsemaan siskoni lapsia jokaisissa juhlissa nuorempana. Kukaan ei edes kysynyt mielipidettäni. Se oli vaan itsestäänselvyys. Onneksi siskon lapset olivat kilttejä, ujoja ja kaikin puolin helppoja.
Oma lapseni täyttää loppukesästä 12. Ollaan menossa juhlistamaan anopin 70-vuotispäiviä kesällä ulkomaille, jos korona antaa myöden. Miehen veljen lapset ovat 3v ja 1.5v. Heidän äitinsä keksi, että meidän tyttöjen voi sitten leikittää lapsia siellä, että aikuiset saavat olla rauhassa. ”Kun eihän sillä ole siellä muutenkaan mitään tekemistä, kun on ainoa lapsi”. Harmi, että lapsi on aina keksinyt hyvin tekemistä ja olemme tehneet paljon yhdessä, vaikka on yleensä matkustanut ainoana lapsena minun ja isänsä kanssa. Minusta on ihan ok, jos lapsi omien ehtojensa mukaan on serkkujen kanssa välillä matkan aikana. Mutta ei niin, että kuukausia ennen reissua suunnitellaan miten tyttöni leikittää lapsia joka välissä ravintoloissa, leikkipaikoilla ja uima-altaalla, jotta miehen veli vaimoineen saa olla rauhassa omilta lapsiltaan.
Kehtasi vielä ehdottaa, että tyttöni istuisi lentokoneessa heidän ja pienemmän serkun kanssa auttamassa ja 3-vuotias tulisi istumaan meidän kanssa, että ”kaikilla olisi mukavampi lentomatka”. En tiedä miten tämä järjestely olisi mukava kenellekään meidän perheestä.
Vähän ohiksena mutta… Olimme muuten myös 10v sitten juhlistamassa anopin syntymäpäiviä reissussa. Silloin tämä sama pariskunta jaksoi koko reissun valittaa miten pikkulapsi(tyttäremme silloin hiukan alle 2v) pilaa koko reissun. Ja silloin hoidimme lapsemme itse eikä nakitettu ketään muuta hoitamaan tätä tai suunniteltu koko porukan tekemisiä lapsen päiväohjelman mukaan niin kuin tämä pariskunta vaatii nyt tekemään omien lastensa kohdalla.
Siis kuka edes haluaisi antaa 12-vuotiaan vahtia noin pieniä ulkomailla? Jossain tutussa ja turvallisessa ympäristössä ja pienen hetken ymmärtäisin. Mutta vieraassa maassa en kyllä päästäisi noin pieniä hetkeksikään oman valvovan silmän alta. 12-vuotiaalla ei varmasti vielä edes riitä ymmärrys kaikkeen mikä voisi olla vaarallista ja puhelin vie helposti huomion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä päin pohjoisen maaseudulla oli kyllä tapana, että hautajaisiin ja synttäreille ja muihin pyydettiin sukulaistyttöjä avuksi. Olen muutamissa juhlissa ollut tiskaamassa ja kahvinkeitossa, olin se joka pysytteli keittiössä oikein mielellään. En jaksanut sukulaistätejä. Pyytämättä ajoissa etukäteen ei ole kukaan keittiöön raahannut. Oon leiponut yksin (äidillä jauhopeukalo keskellä kämmentä) kaiken tarjottavan omiini ja kahden veljeni lakkiaisiin ja tehnyt aika monet lohisopat sun muut. Voileipäkakut ja täytekakut ja perinteiset pikkuleivät varmaan onnistuisi vieläkin, vaikka aikaa vuosikymmeniä. Ei silti kukaan omiin juhliinsa leipomaan ole pyytänyt, johtuu siitä että suunnilleen kaikki tuon homman osasi niin ei ulkopuolista apua tarvittu. Kukaan mitään pitopalveluita käyttänyt. Meillä oli maatalousnaisten 100 hengen kahvi- ja ruoka-astiasto yhteiskäytössä
Meillä taas pohjoisessa on ollut ja on aina tapana ja perinteenä se että ihmisillä on rahaa millä maksaa pitopalvelulle jne. Ei olla niin persaukisia että pitää pitää teinityttöjä ilmaisina piikoina ja vielä niin tyhmiä että on otsaa lesottaa sillä.
"Meillä päin pohjoisen maaseudulla oli kyllä tapana, että hautajaisiin ja synttäreille ja muihin pyydettiin sukulaistyttöjä avuksi." Kokeilkaa juntit ensi kerralla pyytää myös poikia.
Vierailija kirjoitti:
Tyttö joka sanoi EI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän teinille (15) yritettiin pitkälti samaa. Häihin oli kutsuttu meidän perhe ja teini oli pukeutunut ja laittautunut tilaisuuden mukaisesti, (ei tiennyt kun ei kerrottu lastenhoidosta.) No, kirkko-osio meni ok, mutta juhlapaikalla alkoi hulapaloo, kun morsiamen äiti rupesi meidän teiniä patistamaan vaihtamaan "työvaatteet" ylleen. Teini kysyi paljonko maksat ja mikä työ? Vastaus, häät on kuulemma niin kalliit, jotta ei sinulle "varatusta" lastenhoidosta voi maksaa. Vai niin, sanoi tyttöni ja marssi sisälle aikoen istumaan olettaen paikkansa löytyvän meidän kanssa samasta pöydästä. No ei ollut, vaan kaaso kiirehti hänelle sanomaan, jotta lasten nurkkaus on tuolla (osoitti sormellaan suunnan). Näin jo tytöstäni, että nyt oli viimeinen pisara tulossa, mutta en sanonut hänelle mitään. Tyttöni kipaisi juhlatilan etuosaan, nappasi käyttöönsä mikrofonin ja kiitti kauniisti hääparia kutsusta ja saman tien sanoi, jottei häntä lastenvahdiksi tänne oltu kutsuttu ja koska kutsu ei näin ollen ollutkaan hääjuhliin vaan palkattomaan työhön, sanoi poistuvansa paikalta, toivoen oman perheensä myös lähtevän. Kävi halaamassa sulhasta ja oli häneltä anteeksi pyytänyt tempaustaan. Likka tuli meidän luo ja kysyi lähdetäänkö, johon vastasimme, lähdetään. Poistuimme ja menimme autolle, jolloin huomasimme, jotta muutama muukin perhe poistui paikalta.
Jälkipyykkiä tuli toki, muttei haitannut ja tyttöni viimeiset sanat morsiamelle oli leppoisasti todettu, sitä saa mitä tilaa.
Morsian pilasi loppupeleissä itse omat hääjuhlansa itsekkyyteensä ja olettamaan, että tottakai meidän teini hoitaa, mutta kyseessä kuitenkin sen luokan juhlat, jotta tälläiset asiat hoidetaan etukäteen ja reilusti myös maksetaan ja ylipäätään kysytään halutaanko työkeikka.
Kaiken lisäksi, morsian ei ollut meidän puolen ihminen vaan sulhanen, joka tuntee meidät hyvin ja oli pahoillaan asiasta, kun tämä hirviömorsian ei ollut edes hänelle kertonut lastenhoitojuttua.
Juorumylly pyörii edelleen, osa puolesta osa vastaan, vaikka tapauksesta on pian 6v. Morsiamen puolen porukat on rakentaneet "aidan" meihin ja niihin jotka puolustivat tyttöäni. Se on hyvä juttu, ei ole tarttenut osallistua enää mihinkään kissanristiäisiin.
Sulhasen kanssa välit on erittäin hyvät ja lämpimät edelleen ja välillä yhdessä naureskellaan koko jutulle. Morsianta ei meidän ole näkynyt.Ja kaikki bussissa taputti käsiään.
Olipa oikeasti jo todella typerä satuEipä ole satu, ei todellakaan. Totisinta totta joka sana jonka äiti kirjoitti. Olen ylpeä itsestäni, kun pysyin tiukkana. Jos juhliin kutsutaan, tarkoittaa se juhliin kutsua, mutta jos "töihin" olisi pyydetty etukäteen ja asiallisesta korvauksesta sovittu, olisin jopa saattanut myöntyäkin, mutta en tuolla tavalla mitä minulle tapahtui. Monet hääjuhlat olen tuonkin jälkeen käynyt ja ollut juhlavieraana kuten kutsussakin lukenut. Ensi kesänä on omat hääjuhlat ja vaikka minulla on jo pikkuinen puolivuotias Mia, en todellakaan pyydä ketään juhlavierasta häntä hoitamaan, en edes pikkusiskoani, joka siihen jo tarjoutui pyytämättä, mutta se vaan ei käy, hän on minulle tärkeä, eikä hoida meidän lasta hääjuhlissa. Kyllä moinen olisi hävytöntä. Muitakin keinoja on olemassa ja ehtii pikkuinen vielä vähän kasvaakin ennen elokuun 27 hääpäivää.
Onko tänään huono päivä, kun moista kirjoitit, mutta älä välitä, jokaisen päivä on joskus peestä, jopa minullakin, mutta tänään on loistava alkavan kevään päivä. Toivottavasti löydät sinäkin tästä päivästä jotain hyvää, etkä perusteettomasti syytä muita valehtelusta jota sadun kertomiseksi kutsuit.'Tyttären' teksti on niin samanlaista kuin 'äidin', että tästä karisi viimeinenkin uskottavuus. Mutta saahan sitä sepittää, ei ole minulta pois. Ehkä tässä on joku oma fantasia takana.
Voi sinua raukkaa. En tiedä sukupuoltasi, enkä mitään muutakaan sinusta, mutta säälin kyllä sinua kun olet niin julman skeptinen. Tuollaisella asenteella elämä ei voi olla kovin hyvää, mutta onhan tämä vauvasivu hyvä siinä, että voit purkaa omaa mielipahaasi syyttämällä muita huuhaainnasiksi.
Ja kyllä olen äitini ja isäni tytär. Olen saanut hyvät lähtökohdat omaa elämääni varten. Olen ollut rakastettu ja rakastan, kunnioitan vanhempiani.
Moni muukin on muuten sanonut, jotta olen kuin äitini, mutta olet ensimmäinen joka sanoo sen negatiivisessa muodossa.
Kaikesta huolimatta, toivon että löydät rauhan ja rakkauden, sekä opit kunnioittamaan kanssaihmisiä ja ennenkaikkea olemaan syyttämättä ketään mistään ilman vahvoja oikeita todisteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on suvussa ollut aina juuri tällainen meininki. Siskot ja serkkutytöt vieläkin raataa keittiössä tai penskojen kanssa, kun minä ja miehet juhlitaan. Minua ei koskaan pyydetä tekemään mitään, ja se onkin ainoa hyvä puoli siinä ettei paskasukuni tunnusta transitiotani vieläkään vaikka nainen olen ollut virallisesti jo vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän teinille (15) yritettiin pitkälti samaa. Häihin oli kutsuttu meidän perhe ja teini oli pukeutunut ja laittautunut tilaisuuden mukaisesti, (ei tiennyt kun ei kerrottu lastenhoidosta.) No, kirkko-osio meni ok, mutta juhlapaikalla alkoi hulapaloo, kun morsiamen äiti rupesi meidän teiniä patistamaan vaihtamaan "työvaatteet" ylleen. Teini kysyi paljonko maksat ja mikä työ? Vastaus, häät on kuulemma niin kalliit, jotta ei sinulle "varatusta" lastenhoidosta voi maksaa. Vai niin, sanoi tyttöni ja marssi sisälle aikoen istumaan olettaen paikkansa löytyvän meidän kanssa samasta pöydästä. No ei ollut, vaan kaaso kiirehti hänelle sanomaan, jotta lasten nurkkaus on tuolla (osoitti sormellaan suunnan). Näin jo tytöstäni, että nyt oli viimeinen pisara tulossa, mutta en sanonut hänelle mitään. Tyttöni kipaisi juhlatilan etuosaan, nappasi käyttöönsä mikrofonin ja kiitti kauniisti hääparia kutsusta ja saman tien sanoi, jottei häntä lastenvahdiksi tänne oltu kutsuttu ja koska kutsu ei näin ollen ollutkaan hääjuhliin vaan palkattomaan työhön, sanoi poistuvansa paikalta, toivoen oman perheensä myös lähtevän. Kävi halaamassa sulhasta ja oli häneltä anteeksi pyytänyt tempaustaan. Likka tuli meidän luo ja kysyi lähdetäänkö, johon vastasimme, lähdetään. Poistuimme ja menimme autolle, jolloin huomasimme, jotta muutama muukin perhe poistui paikalta.
Jälkipyykkiä tuli toki, muttei haitannut ja tyttöni viimeiset sanat morsiamelle oli leppoisasti todettu, sitä saa mitä tilaa.
Morsian pilasi loppupeleissä itse omat hääjuhlansa itsekkyyteensä ja olettamaan, että tottakai meidän teini hoitaa, mutta kyseessä kuitenkin sen luokan juhlat, jotta tälläiset asiat hoidetaan etukäteen ja reilusti myös maksetaan ja ylipäätään kysytään halutaanko työkeikka.
Kaiken lisäksi, morsian ei ollut meidän puolen ihminen vaan sulhanen, joka tuntee meidät hyvin ja oli pahoillaan asiasta, kun tämä hirviömorsian ei ollut edes hänelle kertonut lastenhoitojuttua.
Juorumylly pyörii edelleen, osa puolesta osa vastaan, vaikka tapauksesta on pian 6v. Morsiamen puolen porukat on rakentaneet "aidan" meihin ja niihin jotka puolustivat tyttöäni. Se on hyvä juttu, ei ole tarttenut osallistua enää mihinkään kissanristiäisiin.
Sulhasen kanssa välit on erittäin hyvät ja lämpimät edelleen ja välillä yhdessä naureskellaan koko jutulle. Morsianta ei meidän ole näkynyt.Onpa hienoa, että teini osasi tuolla tavalla pitää puolensa. Olette tehneet hyvää kasvatustyötä. Liian moni tuon ikäinen jäisi tuollaisessa tilanteessa vain kynnysmatoksi ja tyytyisi tilanteeseen.
On myös muita tapoja pitää puoliaan, en voisi kuvitellakaan, että itse olisin järjestänyt tuollaista kohtausta ja pilannut häät kaikilta. Olisin toki lähtenyt, mutta ihan pää pystyssä nolaamatta kaikkia sukulaisiani!
Minulla olisi ollut käytöstavat kuitenkin loppuun asti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos satut asumaan suositun matkailukohteen lähellä, niin elämäsi voi olla erilaista kuin jossakin Pihtiputaan syrjäkylillä. Lokkeilevat sukulaiset ja tuttavat kuvittelevat sinun pitävän kodissasi ilmaista kahvilaa, ruokaravintolaa ja hotellia. Lokit haluavat tulla kotiisi ilmaiseksi kahville, syömään ja yöpymään. Siis lokkeilemaan.
On aika ikävää, kun koulun talvilomalla, kesälomalla, syyslomalla, joululomalla, pääsiäisenä, juhannuksena ja viikonloppuna sinkkulokki, lokkipariskunta tai lokkiperhe haluaa tunkea kotiisi.
Esimerkiksi Tampereen Särkänniemessä on lokkien kätevä käydä, jos pääsee ruokailemaan ja majoittumaan ilmaiseksi sukulaisilla. Siinähän säästää jo monta sataa euroa!
Vierailija kirjoitti:
Näitähän on. Meillä miehen suku kuvittelee, että Helsingin kotimme on suvun yhteinen lomakoti, jonne vaan keskenään sovitaan, kuka tulee milloinkin.
Osa ilmoitttaa vielä ruokatoiveetkin ja odottaa, että kuskaan ja opastan joka paikassa.
Miehen sisko oli ottanut käännöstöitä firmalleen ja soitteli sitten niistä koko ajan minulle, että miten tää ja tää sanotaan ja etkö viittis lukaista läpi.
Tästäkin selviää pienellä suunnittelulla.
Harjoittele seuraavis lauseita:”Voi just tänään on muuta menoa, harmi, ens kerralla sitte”
”Voi, että kun just sinä viikonloppuna ollaan menossa mökille””Yllätysvisiitti sopii, mutta meillä ei ole mitään tarjottavaa. Jos olette nälissänne niin kannattaa tulla kaupan kautta. Olemme itse just syöneet.”
"Harmi! - Ollaan just Ivalossa ja kämppä on vuokrattu 2 viikoksi kahdelle saksalaiselle turistiperheelle."
Tosin joutuu sitten liikkumaan kaupungilla varovasti aurinkolaseissa ja isossa hatussa, ettei jää kiinni...
Ehkä ei kannata sepitellä sellaisia valheita, joista jää helposti kiinni.
”Ajateltiin mennä mökille” on sopivan epämääräinen ja helposti selitettävä. Tulikin muutoksia, eipä mentykään. Mentiinpä kuitenkin. Kukaan ei ole tilivelvollinen muille omalle mökilleen menemisestä tai menemättömyydestä. Suunnitelmat voivat muuttuvat.
Silloin voivat sanoa, että sepäs sattui hyvin, että teillä on kämppä silloin tyhjä ja me voidaan majoittautua sinne siksi aikaa kun olette mökillä.
Tyttö joka sanoi EI kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän teinille (15) yritettiin pitkälti samaa. Häihin oli kutsuttu meidän perhe ja teini oli pukeutunut ja laittautunut tilaisuuden mukaisesti, (ei tiennyt kun ei kerrottu lastenhoidosta.) No, kirkko-osio meni ok, mutta juhlapaikalla alkoi hulapaloo, kun morsiamen äiti rupesi meidän teiniä patistamaan vaihtamaan "työvaatteet" ylleen. Teini kysyi paljonko maksat ja mikä työ? Vastaus, häät on kuulemma niin kalliit, jotta ei sinulle "varatusta" lastenhoidosta voi maksaa. Vai niin, sanoi tyttöni ja marssi sisälle aikoen istumaan olettaen paikkansa löytyvän meidän kanssa samasta pöydästä. No ei ollut, vaan kaaso kiirehti hänelle sanomaan, jotta lasten nurkkaus on tuolla (osoitti sormellaan suunnan). Näin jo tytöstäni, että nyt oli viimeinen pisara tulossa, mutta en sanonut hänelle mitään. Tyttöni kipaisi juhlatilan etuosaan, nappasi käyttöönsä mikrofonin ja kiitti kauniisti hääparia kutsusta ja saman tien sanoi, jottei häntä lastenvahdiksi tänne oltu kutsuttu ja koska kutsu ei näin ollen ollutkaan hääjuhliin vaan palkattomaan työhön, sanoi poistuvansa paikalta, toivoen oman perheensä myös lähtevän. Kävi halaamassa sulhasta ja oli häneltä anteeksi pyytänyt tempaustaan. Likka tuli meidän luo ja kysyi lähdetäänkö, johon vastasimme, lähdetään. Poistuimme ja menimme autolle, jolloin huomasimme, jotta muutama muukin perhe poistui paikalta.
Jälkipyykkiä tuli toki, muttei haitannut ja tyttöni viimeiset sanat morsiamelle oli leppoisasti todettu, sitä saa mitä tilaa.
Morsian pilasi loppupeleissä itse omat hääjuhlansa itsekkyyteensä ja olettamaan, että tottakai meidän teini hoitaa, mutta kyseessä kuitenkin sen luokan juhlat, jotta tälläiset asiat hoidetaan etukäteen ja reilusti myös maksetaan ja ylipäätään kysytään halutaanko työkeikka.
Kaiken lisäksi, morsian ei ollut meidän puolen ihminen vaan sulhanen, joka tuntee meidät hyvin ja oli pahoillaan asiasta, kun tämä hirviömorsian ei ollut edes hänelle kertonut lastenhoitojuttua.
Juorumylly pyörii edelleen, osa puolesta osa vastaan, vaikka tapauksesta on pian 6v. Morsiamen puolen porukat on rakentaneet "aidan" meihin ja niihin jotka puolustivat tyttöäni. Se on hyvä juttu, ei ole tarttenut osallistua enää mihinkään kissanristiäisiin.
Sulhasen kanssa välit on erittäin hyvät ja lämpimät edelleen ja välillä yhdessä naureskellaan koko jutulle. Morsianta ei meidän ole näkynyt.Ja kaikki bussissa taputti käsiään.
Olipa oikeasti jo todella typerä satuEipä ole satu, ei todellakaan. Totisinta totta joka sana jonka äiti kirjoitti. Olen ylpeä itsestäni, kun pysyin tiukkana. Jos juhliin kutsutaan, tarkoittaa se juhliin kutsua, mutta jos "töihin" olisi pyydetty etukäteen ja asiallisesta korvauksesta sovittu, olisin jopa saattanut myöntyäkin, mutta en tuolla tavalla mitä minulle tapahtui. Monet hääjuhlat olen tuonkin jälkeen käynyt ja ollut juhlavieraana kuten kutsussakin lukenut. Ensi kesänä on omat hääjuhlat ja vaikka minulla on jo pikkuinen puolivuotias Mia, en todellakaan pyydä ketään juhlavierasta häntä hoitamaan, en edes pikkusiskoani, joka siihen jo tarjoutui pyytämättä, mutta se vaan ei käy, hän on minulle tärkeä, eikä hoida meidän lasta hääjuhlissa. Kyllä moinen olisi hävytöntä. Muitakin keinoja on olemassa ja ehtii pikkuinen vielä vähän kasvaakin ennen elokuun 27 hääpäivää.
Onko tänään huono päivä, kun moista kirjoitit, mutta älä välitä, jokaisen päivä on joskus peestä, jopa minullakin, mutta tänään on loistava alkavan kevään päivä. Toivottavasti löydät sinäkin tästä päivästä jotain hyvää, etkä perusteettomasti syytä muita valehtelusta jota sadun kertomiseksi kutsuit.
En ole se jolle vastasit, mutta oletpa sinä töykeä ja olet ollut sitä jo teinistä asti. Kieltäytyä voi ja pitää, mutta käytöstavat pitää muistaa silloinkin!
Vierailija kirjoitti:
'Tyttären' teksti on niin samanlaista kuin 'äidin', että tästä karisi viimeinenkin uskottavuus. Mutta saahan sitä sepittää, ei ole minulta pois. Ehkä tässä on joku oma fantasia takana.
Sinä tunnut olevan ilkeä ja katkera ihminen. Oletko tuo jutussa mainittu morsio?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän teinille (15) yritettiin pitkälti samaa. Häihin oli kutsuttu meidän perhe ja teini oli pukeutunut ja laittautunut tilaisuuden mukaisesti, (ei tiennyt kun ei kerrottu lastenhoidosta.) No, kirkko-osio meni ok, mutta juhlapaikalla alkoi hulapaloo, kun morsiamen äiti rupesi meidän teiniä patistamaan vaihtamaan "työvaatteet" ylleen. Teini kysyi paljonko maksat ja mikä työ? Vastaus, häät on kuulemma niin kalliit, jotta ei sinulle "varatusta" lastenhoidosta voi maksaa. Vai niin, sanoi tyttöni ja marssi sisälle aikoen istumaan olettaen paikkansa löytyvän meidän kanssa samasta pöydästä. No ei ollut, vaan kaaso kiirehti hänelle sanomaan, jotta lasten nurkkaus on tuolla (osoitti sormellaan suunnan). Näin jo tytöstäni, että nyt oli viimeinen pisara tulossa, mutta en sanonut hänelle mitään. Tyttöni kipaisi juhlatilan etuosaan, nappasi käyttöönsä mikrofonin ja kiitti kauniisti hääparia kutsusta ja saman tien sanoi, jottei häntä lastenvahdiksi tänne oltu kutsuttu ja koska kutsu ei näin ollen ollutkaan hääjuhliin vaan palkattomaan työhön, sanoi poistuvansa paikalta, toivoen oman perheensä myös lähtevän. Kävi halaamassa sulhasta ja oli häneltä anteeksi pyytänyt tempaustaan. Likka tuli meidän luo ja kysyi lähdetäänkö, johon vastasimme, lähdetään. Poistuimme ja menimme autolle, jolloin huomasimme, jotta muutama muukin perhe poistui paikalta.
Jälkipyykkiä tuli toki, muttei haitannut ja tyttöni viimeiset sanat morsiamelle oli leppoisasti todettu, sitä saa mitä tilaa.
Morsian pilasi loppupeleissä itse omat hääjuhlansa itsekkyyteensä ja olettamaan, että tottakai meidän teini hoitaa, mutta kyseessä kuitenkin sen luokan juhlat, jotta tälläiset asiat hoidetaan etukäteen ja reilusti myös maksetaan ja ylipäätään kysytään halutaanko työkeikka.
Kaiken lisäksi, morsian ei ollut meidän puolen ihminen vaan sulhanen, joka tuntee meidät hyvin ja oli pahoillaan asiasta, kun tämä hirviömorsian ei ollut edes hänelle kertonut lastenhoitojuttua.
Juorumylly pyörii edelleen, osa puolesta osa vastaan, vaikka tapauksesta on pian 6v. Morsiamen puolen porukat on rakentaneet "aidan" meihin ja niihin jotka puolustivat tyttöäni. Se on hyvä juttu, ei ole tarttenut osallistua enää mihinkään kissanristiäisiin.
Sulhasen kanssa välit on erittäin hyvät ja lämpimät edelleen ja välillä yhdessä naureskellaan koko jutulle. Morsianta ei meidän ole näkynyt.Onpa hienoa, että teini osasi tuolla tavalla pitää puolensa. Olette tehneet hyvää kasvatustyötä. Liian moni tuon ikäinen jäisi tuollaisessa tilanteessa vain kynnysmatoksi ja tyytyisi tilanteeseen.
On myös muita tapoja pitää puoliaan, en voisi kuvitellakaan, että itse olisin järjestänyt tuollaista kohtausta ja pilannut häät kaikilta. Olisin toki lähtenyt, mutta ihan pää pystyssä nolaamatta kaikkia sukulaisiani!
Minulla olisi ollut käytöstavat kuitenkin loppuun asti!
Tämä se on aina niin hauskaa eli kaltoinkohdellun, uhrin pitäisi osata olla asiallinen ja käyttäytyä! Eikä pidä. Tollot hyväksikäyttäjåt ei ole minkään hyvän arvoisia, ei edes käytöksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän teinille (15) yritettiin pitkälti samaa. Häihin oli kutsuttu meidän perhe ja teini oli pukeutunut ja laittautunut tilaisuuden mukaisesti, (ei tiennyt kun ei kerrottu lastenhoidosta.) No, kirkko-osio meni ok, mutta juhlapaikalla alkoi hulapaloo, kun morsiamen äiti rupesi meidän teiniä patistamaan vaihtamaan "työvaatteet" ylleen. Teini kysyi paljonko maksat ja mikä työ? Vastaus, häät on kuulemma niin kalliit, jotta ei sinulle "varatusta" lastenhoidosta voi maksaa. Vai niin, sanoi tyttöni ja marssi sisälle aikoen istumaan olettaen paikkansa löytyvän meidän kanssa samasta pöydästä. No ei ollut, vaan kaaso kiirehti hänelle sanomaan, jotta lasten nurkkaus on tuolla (osoitti sormellaan suunnan). Näin jo tytöstäni, että nyt oli viimeinen pisara tulossa, mutta en sanonut hänelle mitään. Tyttöni kipaisi juhlatilan etuosaan, nappasi käyttöönsä mikrofonin ja kiitti kauniisti hääparia kutsusta ja saman tien sanoi, jottei häntä lastenvahdiksi tänne oltu kutsuttu ja koska kutsu ei näin ollen ollutkaan hääjuhliin vaan palkattomaan työhön, sanoi poistuvansa paikalta, toivoen oman perheensä myös lähtevän. Kävi halaamassa sulhasta ja oli häneltä anteeksi pyytänyt tempaustaan. Likka tuli meidän luo ja kysyi lähdetäänkö, johon vastasimme, lähdetään. Poistuimme ja menimme autolle, jolloin huomasimme, jotta muutama muukin perhe poistui paikalta.
Jälkipyykkiä tuli toki, muttei haitannut ja tyttöni viimeiset sanat morsiamelle oli leppoisasti todettu, sitä saa mitä tilaa.
Morsian pilasi loppupeleissä itse omat hääjuhlansa itsekkyyteensä ja olettamaan, että tottakai meidän teini hoitaa, mutta kyseessä kuitenkin sen luokan juhlat, jotta tälläiset asiat hoidetaan etukäteen ja reilusti myös maksetaan ja ylipäätään kysytään halutaanko työkeikka.
Kaiken lisäksi, morsian ei ollut meidän puolen ihminen vaan sulhanen, joka tuntee meidät hyvin ja oli pahoillaan asiasta, kun tämä hirviömorsian ei ollut edes hänelle kertonut lastenhoitojuttua.
Juorumylly pyörii edelleen, osa puolesta osa vastaan, vaikka tapauksesta on pian 6v. Morsiamen puolen porukat on rakentaneet "aidan" meihin ja niihin jotka puolustivat tyttöäni. Se on hyvä juttu, ei ole tarttenut osallistua enää mihinkään kissanristiäisiin.
Sulhasen kanssa välit on erittäin hyvät ja lämpimät edelleen ja välillä yhdessä naureskellaan koko jutulle. Morsianta ei meidän ole näkynyt.Onpa hienoa, että teini osasi tuolla tavalla pitää puolensa. Olette tehneet hyvää kasvatustyötä. Liian moni tuon ikäinen jäisi tuollaisessa tilanteessa vain kynnysmatoksi ja tyytyisi tilanteeseen.
On myös muita tapoja pitää puoliaan, en voisi kuvitellakaan, että itse olisin järjestänyt tuollaista kohtausta ja pilannut häät kaikilta. Olisin toki lähtenyt, mutta ihan pää pystyssä nolaamatta kaikkia sukulaisiani!
Minulla olisi ollut käytöstavat kuitenkin loppuun asti!
-
Käytöstavat, hmm ne äitini on opettanut minulle jo lapsesta asti. Rehellisyys, se on meillä myös tärkeä pointti ja olin umpirehellinen kertoessani poistuvansa niistä bileistä. Minäkin lähdin pää pystyssä. En pilannut muuten niitä häitä vaikka julkisesti lähdin. Miksi tartuin mikkiin ja kerroin asian, no kun en edes tiennyt keiden kersoja minun oletettiin hoitavan, joten saivat kerralla tietää, etten minä sitten se hoitaja aio olla, mikä heille oli luvattu minulta kysymättä.
Palaute, jopa morsiamen suvun puolelta minulle oli enimmäkseen hyvää, ja voin kertoa jottei morsian varmaan hääyöstään nauttinut, koska sulhanen oli hänelle, huomaa ei minulle vaan hänelle tosi vihainen, eikä ollut edes tiennyt morsiamen lapsehoitaja ajatuksista. Jos sulhanen olisi sen tiennyt, ei olisi ikimaailmassa hyväksynyt asiaa. Pilasi siis morsian itse sen minkä pilasi.
Vajaa viikko niiden häiden jälkeen, tuli sulhanen käymään meillä ja pyysi minulta anteeksi vaimonsa tökeröä käyttäytymistä ja totesi, jotta hyvä kun sai häissään nenilleen. Sulhanen on pikkuserkkuni ja olemme todella hyviä ystäviä ja läheisiä muutenkin.. Ollaan nyt isoäitini luona, ja saimme patistettua, isäni, pikkuserkkuni ja tulevan puolisoni lähtemään pilkille ja me naiset, äitini, mummini ja pikkuiseni vietämme tyttöjen päivää, odottaen poikien mahdollista kalasaalista. Hirviömorsian on kotonaan. Sielläpä kököttää, kun jos olisi omannut edes peruskäytöstavat, niin tätä ei olisi tapahtunut. Käytöstapoihin ei kyllä kuulu kutsua juhliin ja ilmoittaa sitten juhlissa, jotta olet muuten sitten näissä juhlissa vain lastenhoitaja, olen sen lasten äideille luvannut.
Käytöstapani olivat silläkin hetkellä hyvät, kiitin kohteliaasti kutsusta ja ilmoitin asiani. Kävin heti sen jälkeen halaamassa sulhasta ja pyysin häneltä jo silloin tempausta anteeksi ja poistuin siskoni sekä vanhempieni luo ja lähdimme kotiin.
(Alkuperäinen teksti on äitini kirjoittama ja minä se hävytön kauhukakara joka ei antanut itseään simputtaa)
-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenvahdiksi en ole joutunut, mutta useammat juhlat tuli nuoruudessa "juhlittua" keittiössä palkattomana tiskarina. On kieltämättä aika hehkee tunne kun kädet rusinoiksi turvonneena ja mekon etumus likomärkänä kyyhötät emännänjatkoksella jotain kuivia kaneliässiä pupertaen ja vain vähän palanutta sumppia ryystäen ja aina vaan samat ihmiset jättää kahvikuppinsa tiskipöydälle ja suuntaa uudelleen kohti tarjoilupöytää. Kauempaa kuulet kun joku puoliksi tuntematon sukulaistäti huutelee kuinka keittiönkin väki on kaikki tervetulleita sen tuleville kuuskymppisille...
Minä usein tarjoudun keittiöavuksi sukujuhlissa. Olen tosi huono sosiaalisissa tilanteissa, mutta minusta on kiva nähdä suklaisia ja siten tuntea kuuluvani joukkoon. Keittiöpalvelus on hyvä tapa minulle olla mukana. Ja yleensä keittiöhommissa on ihan kivoja ne muutkin ihmiset.
Mäkin tykkään kaikista suklaisista.
Mä tykkään joistain enemmän, joistain vähemmän. Joitakuita en haluaisi edes sukulaisikseni tunnustaa. Mutta ihan lähiperhettä lukuunottamatta multa ei luonnistu sujuva kanssakäyminen, siksi tarjoudun keittiöavuksi.
Kuulostaa siltä, että tarvitset harjoitusta sosiaalisissa taidoissa, mutta valitettavasti sitä harjoitusta ei saa siellä keittiössä, joten rohkeasti juhlaväen sekaan vain.
Jaa, alan olla jo lähempänä viittäkymppiä. Eiköhän mun harjoitukset ole harjoiteltu. Enkä tosiasiassa edes halua olla tämän sosiaalisempi kuin olen. Kiitos vinkistä, mutta ei kiitos.
Ehkä ei kannata sepitellä sellaisia valheita, joista jää helposti kiinni.
”Ajateltiin mennä mökille” on sopivan epämääräinen ja helposti selitettävä. Tulikin muutoksia, eipä mentykään. Mentiinpä kuitenkin. Kukaan ei ole tilivelvollinen muille omalle mökilleen menemisestä tai menemättömyydestä. Suunnitelmat voivat muuttuvat.