"Kiva kun pääsette tulemaan, mutta Tanjan kannattaa valita menoa kestävät vaatteet, kun tänne tulee noita lapsia"

Vitsit miten tuttuja juttuja. Lapsesta asti mua on nakitettu lastenvahdiksi juhlissa ja naapureille. Jos olen yrittänyt laittaa vastaan, olen ollut itsekäs ja hankala. Äitini on kysymättä minulta luvannut minua myös töihin vieraalle paikkakunnalle ja lupaillut puolestani kaikenlaista ihan minun ollessani aikuinenkin. Alkuun uskoin väitteet siitä, että omien rajojen puolustaminen tekisi minusta itsekkään ja hankalan ja suostuin hyväksikäyttöön ja jopa yritin miellyttää muita palveluksilla. Hoidin välillä muidenkin hommat. Sitten tajusin, että kukaan ei kunnioita rajojani, jos en tee sitä itse. Opettelen vieläkin sanomaan ei ja olen saanut mm. äidiltäni useat huudot tämän takia. Myös ystävyyssuhteita on katkennut, kun en ole suostunut mitä ihmeellisimpiin pyyntöihin. (Hyviä ystäviä autan tietysti ja hyvään ystävyyteen kuuluu vastavuoroisuus.)

Mutta hienoa, että on myös äitejä, jotka puolustavat teinityttöjään eivätkä pidä näitä ilmaisena työvoimana, jota voi tarjota kaikkialle. Hyvä te! Näin varmistatte sen, että olette ehkä vielä läheisiä kun lapsenne ovat jo aikuisia. Sanomattakin varmaan selvää, että emme ole omien vanhempieni kanssa erityisen läheisiä..

Vierailija kirjoitti:

Vitsit miten tuttuja juttuja. Lapsesta asti mua on nakitettu lastenvahdiksi juhlissa ja naapureille. Jos olen yrittänyt laittaa vastaan, olen ollut itsekäs ja hankala. Äitini on kysymättä minulta luvannut minua myös töihin vieraalle paikkakunnalle ja lupaillut puolestani kaikenlaista ihan minun ollessani aikuinenkin. Alkuun uskoin väitteet siitä, että omien rajojen puolustaminen tekisi minusta itsekkään ja hankalan ja suostuin hyväksikäyttöön ja jopa yritin miellyttää muita palveluksilla. Hoidin välillä muidenkin hommat. Sitten tajusin, että kukaan ei kunnioita rajojani, jos en tee sitä itse. Opettelen vieläkin sanomaan ei ja olen saanut mm. äidiltäni useat huudot tämän takia. Myös ystävyyssuhteita on katkennut, kun en ole suostunut mitä ihmeellisimpiin pyyntöihin. (Hyviä ystäviä autan tietysti ja hyvään ystävyyteen kuuluu vastavuoroisuus.)

Mutta hienoa, että on myös äitejä, jotka puolustavat teinityttöjään eivätkä pidä näitä ilmaisena työvoimana, jota voi tarjota kaikkialle. Hyvä te! Näin varmistatte sen, että olette ehkä vielä läheisiä kun lapsenne ovat jo aikuisia. Sanomattakin varmaan selvää, että emme ole omien vanhempieni kanssa erityisen läheisiä..

Näinpä. Kehottaisin ihmisiä jotka haukkuu jotakuta itsekkääksi ja hankalaksi miettimään miksi pitää jotakin ihmistä itsekkäänä ja hankalana. Onko hän siksi itsekäs ja hankala koska ei suostu tekemään mitä sinä haluat ja edellytät ja vaadit, siis asioihin joihin tällä ihmisellä ei ole mitään velvollisuutta mitenkään osallistiua eikä tehdä mitään. Ja onko tämä ihminen aiemmin tehnyt mitä olet käskenyt ja nyt ei yhtäkkiä jostain ihmeen syystä teekään eli mikä se luulee olevansa, onhan se aina ennenkin tehnyt mitä on sanottu, on se stanan itsekäs ja hankala.

Oikeastihan ainut itsekäs ja hankala on se joka pitää toista ilmaisena palvelijanaan. Kukaan ei ole velvollnen auttamaan jos ei itse halua, eikä mikään sukulaisuus tai ystävyys velvoita yhtään mihinkään.

Minä olin kasvatuksestani johtuen pitkään toisten hyväksikäytettävänä. Kun sitten huomasin että minun ei sen lisäksi että en halua enkä jaksa ei tarvi tehdä yhtikäs mitään mitä pyydetään niin olen saanut kuulla olevanikin tuollainen (miehen siskot), kyllähän sinä vuorollas voit (omat siskot ja se vuoro on tähän mennessä ollut vain minulla) ja oma äiti puhuu testamentin tekemisestä kun en pompikaan hänen pillinsä mukaan niin kuin ennen ja olen saanut kuulla että jokainenhan sitä apua joskus tarvii ja kuka se sinua sitten auttaa.... Viimeiseen on vastaus ööö ei kukaan niin kuin ei tähämkään asti.

Mutta se joka ei tee mitä sinä haluat ei ole itsekäs ja hankala,. sinä olet. Jos tarvit apua nin osta sitä.

Kummallista että tytöt ja naiset joutuisivat koko ajan lunastamaan jotenkin oikeus omaan olemassaoloonsa toisten kynnysmattona.

Minua on aina pidetty laiskana ja mielelläni pidän sellaista mielikuvaa yllä. En pyydä muita auttamaan enkä itse auta muita aivan lähipiiriä lukuun ottamatta. Näin esim. töissä ei kukaan pyydä minua tekemään mitään ylimääräistä. 

Meillä päin pohjoisen maaseudulla oli kyllä tapana, että hautajaisiin ja synttäreille ja muihin pyydettiin sukulaistyttöjä avuksi. Olen muutamissa juhlissa ollut tiskaamassa ja kahvinkeitossa, olin se joka pysytteli keittiössä oikein mielellään. En jaksanut sukulaistätejä. Pyytämättä ajoissa etukäteen ei ole kukaan keittiöön raahannut. Oon leiponut yksin (äidillä jauhopeukalo keskellä kämmentä)  kaiken tarjottavan omiini ja kahden veljeni lakkiaisiin ja tehnyt aika monet lohisopat sun muut. Voileipäkakut ja täytekakut ja perinteiset pikkuleivät varmaan onnistuisi vieläkin, vaikka aikaa vuosikymmeniä. Ei silti kukaan omiin juhliinsa leipomaan ole pyytänyt, johtuu siitä että suunnilleen kaikki tuon homman osasi niin ei ulkopuolista apua tarvittu. Kukaan mitään pitopalveluita käyttänyt. Meillä oli maatalousnaisten 100 hengen kahvi- ja ruoka-astiasto yhteiskäytössä 

Ystäväni kertoi, että oli mennyt yo-juhliin vieraaksi, niin oli nakitettu keittiöpiiaksi.

Ja tämä yo oli ollut nolona asiasta.

Keitti sitten niin vahvaa kahvia, ettei kelvannut juotavaksi, ja tiskivuoro kun tuli niin vain huuhteli ja pani kaappiin. Moitteitahan siitä tuli jälkikäteen, mutta hällä väliä.

"Niinpä. Miespuoliset on kehdosta hautaan täysin vapaita mistään vastuusta, ..."

Näinä päivinä ja äitinä totean, että olisipa mahtavaa, jos omien lasten sukupuoleen liittyvä velvollisuus liittyisi siihen, että sukulainen olettaa saavansa lastenvahdin. Minun lasteni sukupuoleen liittyvä velvollisuus konkretisoituu parhaillaan Ukrainassa - toivottavasti ei ikinä täällä Suomessa. Nuorilla miehillä (poikiahan ne 18 v vasta oikeasti on) ei ole lupa lähteä sotaa karkuun.

Ei sillä, on mun poikani myös lapsenvahtina olleet ja keittiöhommat hoituu sujuvasti ja ilman erillistä käskyä.

Vierailija kirjoitti:

"Niinpä. Miespuoliset on kehdosta hautaan täysin vapaita mistään vastuusta, ..."

Näinä päivinä ja äitinä totean, että olisipa mahtavaa, jos omien lasten sukupuoleen liittyvä velvollisuus liittyisi siihen, että sukulainen olettaa saavansa lastenvahdin. Minun lasteni sukupuoleen liittyvä velvollisuus konkretisoituu parhaillaan Ukrainassa - toivottavasti ei ikinä täällä Suomessa. Nuorilla miehillä (poikiahan ne 18 v vasta oikeasti on) ei ole lupa lähteä sotaa karkuun.

Ei sillä, on mun poikani myös lapsenvahtina olleet ja keittiöhommat hoituu sujuvasti ja ilman erillistä käskyä.

Mielestäsi siis miehillä ei pitäisi olla mitään tehtävää tässä maailmassa minään aikana? Mikä heidän tehtävänsä on jos ei puolustaa isänmaata ja meitä naisia ja lapsia jotka olemme se maa mistä kaikki versoaa, ihmiset joita ilman ei edes ole mitään maata mitä puolustaa?

Minulla on sekä poika että tytär. Kummankaan ei tarvitse sukupuolensa vuoksi piikoa kenellekään, ei niin etteivät molemmat sitä osaisi. Poikani sanoo itse että hänen tehtävänsä on puolustaa omaa maata ja sen ihmisiä, hän pystyy siihen armeijan käyneenä.

Älä sinä kuitenkaan huoli että sinä, minä tai tyttäreni voisimme sota-aikana istua kynsiämme lakkaamassa. Ei,me olisimme niin ainen kuin mies kotirintamalla ja pelkkä sanansäilä aseenamme aseistautunutta vihollista vastaan eli huonoin se meidän asemamme olisi.

Sanopa vielä mihin me naiset lähtisimme sotaa 'karkuun'?

Oman sukuni juhlissa oli tapana, että kaikki (yleensä naiset) pistäytyivät keittiö hommissa tiskaamassa. Miehet kantoivat astioita keittiöön ja vahtivat/leikittivät lapsia ja osallistuivat siivoamiseen. Itse saatan piipahtaa vieraampienkin juhlissa keittiössä auttelemassa, koska tavallaan tykkäänkin siitä ja on kiva olla avuksi. Olen kuitenkin sitä mieltä että ketään ei pidä pakottaa tai olettaa olevan apuna.

Toisaalta en ymmärrä, että miksi jotkut pitävät jotain keittiö-/järjestelyhommia jotenkin alempina hommina. Suvun serkkutapaamisia ja mummon/vaarin synttäreitä järjestetään usein porukalla ja siellä lääkärit, juristit, arkkitehdit ym. huhkivat ihan mielellään keittiössä ja siivoilemassa, mutta joku työkseen ravintola-alalla työskentelevä taas ei mielellään osallistu mihinkään. Ymmärrän toki, että se on hänen työtään, mutta vastavuoroisesti se lääkäri kyllä saa kirjoitella reseptejä ja arkkitehti piirtää mökin pohjapiirustuksia puhtaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos satut asumaan suositun matkailukohteen lähellä, niin elämäsi voi olla erilaista kuin jossakin Pihtiputaan syrjäkylillä. Lokkeilevat sukulaiset ja tuttavat kuvittelevat sinun pitävän kodissasi ilmaista kahvilaa, ruokaravintolaa ja hotellia. Lokit haluavat tulla kotiisi ilmaiseksi kahville, syömään ja yöpymään. Siis lokkeilemaan.

On aika ikävää, kun koulun talvilomalla, kesälomalla, syyslomalla, joululomalla, pääsiäisenä, juhannuksena ja viikonloppuna sinkkulokki, lokkipariskunta tai lokkiperhe haluaa tunkea kotiisi.

Esimerkiksi Tampereen Särkänniemessä on lokkien kätevä käydä, jos pääsee ruokailemaan ja majoittumaan ilmaiseksi sukulaisilla. Siinähän säästää jo monta sataa euroa!

Vierailija kirjoitti:

Näitähän on. Meillä miehen suku kuvittelee, että Helsingin kotimme on suvun yhteinen lomakoti, jonne vaan keskenään sovitaan, kuka tulee milloinkin.

Osa ilmoitttaa vielä ruokatoiveetkin ja odottaa, että kuskaan ja opastan joka paikassa.

Miehen sisko oli ottanut käännöstöitä firmalleen ja soitteli sitten niistä koko ajan minulle, että miten tää ja tää sanotaan ja etkö viittis lukaista läpi.

Tästäkin selviää pienellä suunnittelulla.

Harjoittele seuraavis lauseita:

”Voi just tänään on muuta menoa, harmi, ens kerralla sitte”

”Voi, että kun just sinä viikonloppuna ollaan menossa mökille”

”Yllätysvisiitti sopii, mutta meillä ei ole mitään tarjottavaa. Jos olette nälissänne niin kannattaa tulla kaupan kautta. Olemme itse just syöneet.”

"Harmi! - Ollaan just Ivalossa ja kämppä on vuokrattu 2 viikoksi kahdelle saksalaiselle turistiperheelle."

Tosin joutuu sitten liikkumaan kaupungilla varovasti aurinkolaseissa ja isossa hatussa, ettei jää kiinni...

Teinien lisäksi jos on ammatiltaan ala-asteen opettaja tarkoittaa se myös ilmaista lastenvahtijaa+viihdyttäjää häissä. Oli paikalla avecina, eikä edes tuntenut paria entuudestaan. Ja lapsia oli yli 10 kpl 2-12 vuotiaita. Ei kehdannut kieltäytyä.

Tuttua sekä omalla kohdalla että nykyisin oman tytön kohdalla. Itse jouduin aina kaitsemaan siskoni lapsia jokaisissa juhlissa nuorempana. Kukaan ei edes kysynyt mielipidettäni. Se oli vaan itsestäänselvyys. Onneksi siskon lapset olivat kilttejä, ujoja ja kaikin puolin helppoja.

Oma lapseni täyttää loppukesästä 12. Ollaan menossa juhlistamaan anopin 70-vuotispäiviä kesällä ulkomaille, jos korona antaa myöden. Miehen veljen lapset ovat 3v ja 1.5v. Heidän äitinsä keksi, että meidän tyttöjen voi sitten leikittää lapsia siellä, että aikuiset saavat olla rauhassa. ”Kun eihän sillä ole siellä muutenkaan mitään tekemistä, kun on ainoa lapsi”. Harmi, että lapsi on aina keksinyt hyvin tekemistä ja olemme tehneet paljon yhdessä, vaikka on yleensä matkustanut ainoana lapsena minun ja isänsä kanssa. Minusta on ihan ok, jos lapsi omien ehtojensa mukaan on serkkujen kanssa välillä matkan aikana. Mutta ei niin, että kuukausia ennen reissua suunnitellaan miten tyttöni leikittää lapsia joka välissä ravintoloissa, leikkipaikoilla ja uima-altaalla, jotta miehen veli vaimoineen saa olla rauhassa omilta lapsiltaan.

Kehtasi vielä ehdottaa, että tyttöni istuisi lentokoneessa heidän ja pienemmän serkun kanssa auttamassa ja 3-vuotias tulisi istumaan meidän kanssa, että ”kaikilla olisi mukavampi lentomatka”. En tiedä miten tämä järjestely olisi mukava kenellekään meidän perheestä.

Vähän ohiksena mutta… Olimme muuten myös 10v sitten juhlistamassa anopin syntymäpäiviä reissussa. Silloin tämä sama pariskunta jaksoi koko reissun valittaa miten pikkulapsi(tyttäremme silloin hiukan alle 2v) pilaa koko reissun. Ja silloin hoidimme lapsemme itse eikä nakitettu ketään muuta hoitamaan tätä tai suunniteltu koko porukan tekemisiä lapsen päiväohjelman mukaan niin kuin tämä pariskunta vaatii nyt tekemään omien lastensa kohdalla.

Meidän teinille (15) yritettiin pitkälti samaa. Häihin oli kutsuttu meidän perhe ja teini oli pukeutunut ja laittautunut tilaisuuden mukaisesti, (ei tiennyt kun ei kerrottu lastenhoidosta.) No, kirkko-osio meni ok, mutta juhlapaikalla alkoi hulapaloo, kun morsiamen äiti rupesi meidän teiniä patistamaan vaihtamaan "työvaatteet" ylleen. Teini kysyi paljonko maksat ja mikä työ? Vastaus, häät on kuulemma niin kalliit, jotta ei sinulle "varatusta" lastenhoidosta voi maksaa. Vai niin, sanoi tyttöni ja marssi sisälle aikoen istumaan olettaen paikkansa löytyvän meidän kanssa samasta pöydästä. No ei ollut, vaan kaaso kiirehti hänelle sanomaan, jotta lasten nurkkaus on tuolla (osoitti sormellaan suunnan). Näin jo tytöstäni, että nyt oli viimeinen pisara tulossa, mutta en sanonut hänelle mitään. Tyttöni kipaisi juhlatilan etuosaan, nappasi käyttöönsä mikrofonin ja kiitti kauniisti hääparia kutsusta ja saman tien sanoi, jottei häntä lastenvahdiksi tänne oltu kutsuttu ja koska kutsu ei näin ollen ollutkaan hääjuhliin vaan palkattomaan työhön, sanoi poistuvansa paikalta, toivoen oman perheensä myös lähtevän. Kävi halaamassa sulhasta ja oli häneltä anteeksi pyytänyt tempaustaan. Likka tuli meidän luo ja kysyi lähdetäänkö, johon vastasimme, lähdetään. Poistuimme ja menimme autolle, jolloin huomasimme, jotta muutama muukin perhe poistui paikalta.

Jälkipyykkiä tuli toki, muttei haitannut ja tyttöni viimeiset sanat morsiamelle oli leppoisasti todettu, sitä saa mitä tilaa.

Morsian pilasi loppupeleissä itse omat hääjuhlansa itsekkyyteensä ja olettamaan, että tottakai meidän teini hoitaa, mutta kyseessä kuitenkin sen luokan juhlat, jotta tälläiset asiat hoidetaan etukäteen ja reilusti myös maksetaan ja ylipäätään kysytään halutaanko työkeikka.

Kaiken lisäksi, morsian ei ollut meidän puolen ihminen vaan sulhanen, joka tuntee meidät hyvin ja oli pahoillaan asiasta, kun tämä hirviömorsian ei ollut edes hänelle kertonut lastenhoitojuttua.

Juorumylly pyörii edelleen, osa puolesta osa vastaan, vaikka tapauksesta on pian 6v. Morsiamen puolen porukat on rakentaneet "aidan" meihin ja niihin jotka puolustivat tyttöäni. Se on hyvä juttu, ei ole tarttenut osallistua enää mihinkään kissanristiäisiin.

Sulhasen kanssa välit on erittäin hyvät ja lämpimät edelleen ja välillä yhdessä naureskellaan koko jutulle. Morsianta ei meidän ole näkynyt.

Vierailija kirjoitti:

Meidän teinille (15) yritettiin pitkälti samaa. Häihin oli kutsuttu meidän perhe ja teini oli pukeutunut ja laittautunut tilaisuuden mukaisesti, (ei tiennyt kun ei kerrottu lastenhoidosta.) No, kirkko-osio meni ok, mutta juhlapaikalla alkoi hulapaloo, kun morsiamen äiti rupesi meidän teiniä patistamaan vaihtamaan "työvaatteet" ylleen. Teini kysyi paljonko maksat ja mikä työ? Vastaus, häät on kuulemma niin kalliit, jotta ei sinulle "varatusta" lastenhoidosta voi maksaa. Vai niin, sanoi tyttöni ja marssi sisälle aikoen istumaan olettaen paikkansa löytyvän meidän kanssa samasta pöydästä. No ei ollut, vaan kaaso kiirehti hänelle sanomaan, jotta lasten nurkkaus on tuolla (osoitti sormellaan suunnan). Näin jo tytöstäni, että nyt oli viimeinen pisara tulossa, mutta en sanonut hänelle mitään. Tyttöni kipaisi juhlatilan etuosaan, nappasi käyttöönsä mikrofonin ja kiitti kauniisti hääparia kutsusta ja saman tien sanoi, jottei häntä lastenvahdiksi tänne oltu kutsuttu ja koska kutsu ei näin ollen ollutkaan hääjuhliin vaan palkattomaan työhön, sanoi poistuvansa paikalta, toivoen oman perheensä myös lähtevän. Kävi halaamassa sulhasta ja oli häneltä anteeksi pyytänyt tempaustaan. Likka tuli meidän luo ja kysyi lähdetäänkö, johon vastasimme, lähdetään. Poistuimme ja menimme autolle, jolloin huomasimme, jotta muutama muukin perhe poistui paikalta.

Jälkipyykkiä tuli toki, muttei haitannut ja tyttöni viimeiset sanat morsiamelle oli leppoisasti todettu, sitä saa mitä tilaa.

Morsian pilasi loppupeleissä itse omat hääjuhlansa itsekkyyteensä ja olettamaan, että tottakai meidän teini hoitaa, mutta kyseessä kuitenkin sen luokan juhlat, jotta tälläiset asiat hoidetaan etukäteen ja reilusti myös maksetaan ja ylipäätään kysytään halutaanko työkeikka.

Kaiken lisäksi, morsian ei ollut meidän puolen ihminen vaan sulhanen, joka tuntee meidät hyvin ja oli pahoillaan asiasta, kun tämä hirviömorsian ei ollut edes hänelle kertonut lastenhoitojuttua.

Juorumylly pyörii edelleen, osa puolesta osa vastaan, vaikka tapauksesta on pian 6v. Morsiamen puolen porukat on rakentaneet "aidan" meihin ja niihin jotka puolustivat tyttöäni. Se on hyvä juttu, ei ole tarttenut osallistua enää mihinkään kissanristiäisiin.

Sulhasen kanssa välit on erittäin hyvät ja lämpimät edelleen ja välillä yhdessä naureskellaan koko jutulle. Morsianta ei meidän ole näkynyt.

Onpa hienoa, että teini osasi tuolla tavalla pitää puolensa. Olette tehneet hyvää kasvatustyötä. Liian moni tuon ikäinen jäisi tuollaisessa tilanteessa vain kynnysmatoksi ja tyytyisi tilanteeseen.

En jaksanut lukea ketjua, varmaan suurin osa on todennut että ap toimi aivan oikein niinkuin toimikin. Kyllä omia lapsia pitää puolustaa ja suojella.

Kun näitä tämän tyyppisiä juttuja kuiteskin näyttää olevan aika paljon, niin miten te ihmiset päädytte pitämään yhteyttä noin paskojen kavereiden kanssa? Mitä saatte siitä että teitä pomotetaan, dissataan ja käytetään hyväksi? Onko asia nykyään somen ja muun kautta niin, että "kavereita vaan täytyy olla"?

Minulla on vain pari ystävää, eikä kavereitakaan ole kun ehkä 5-6. Kenenkään kanssa ei olla pakosta tekemisissä ja useiden kanssa viestitellään satunnaisesti ja nähdään ehkä kerran pari vuodessa. Jutut kuiteskin jatkuu ain siitä mihin on jääty.

Olen miettinyt usein että jonkun mielestä varmaan kärsin jostain kun en pidä tiiviimmin yhteyttä eikä kavereita ole enempää. Mutta tämä toimii minulle eikä minun tarvitse esittää kellekään mitään eikä mielistellä ketään, ja se toimii toki toisinkin päin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä päin pohjoisen maaseudulla oli kyllä tapana, että hautajaisiin ja synttäreille ja muihin pyydettiin sukulaistyttöjä avuksi. Olen muutamissa juhlissa ollut tiskaamassa ja kahvinkeitossa, olin se joka pysytteli keittiössä oikein mielellään. En jaksanut sukulaistätejä. Pyytämättä ajoissa etukäteen ei ole kukaan keittiöön raahannut. Oon leiponut yksin (äidillä jauhopeukalo keskellä kämmentä)  kaiken tarjottavan omiini ja kahden veljeni lakkiaisiin ja tehnyt aika monet lohisopat sun muut. Voileipäkakut ja täytekakut ja perinteiset pikkuleivät varmaan onnistuisi vieläkin, vaikka aikaa vuosikymmeniä. Ei silti kukaan omiin juhliinsa leipomaan ole pyytänyt, johtuu siitä että suunnilleen kaikki tuon homman osasi niin ei ulkopuolista apua tarvittu. Kukaan mitään pitopalveluita käyttänyt. Meillä oli maatalousnaisten 100 hengen kahvi- ja ruoka-astiasto yhteiskäytössä 

Meilläpäin pohjoisen maaseudulla on nykyään onneksi opittu käyttämään pitopalveluita. Tarvi kenenkään kärvistellä ja passata. Paitti ehkä niitten sukulaistätien jeesustella, kun on pitopalvelua käytetty.

Vierailija kirjoitti:

Siis trollaako tänne kaikki vai mitä tämä on? Kyllä myös lapsiperheiden vanhemmilla on oikeus välillä huokaista ilman lapsen hoitoa. Teineiltä ja lapsettomilta ei todellakaan ole liikaa vaadittu jos pyydetään katsomaan juhlissa lapsien perään. Päinvastoin kaikkihan tässä voittaa. En voi käsittää, onko palsta täynnä lasten vihaajia??

Tämä on trolli. Ei ole teinien tai lapsettomien ongelma jos sinulla on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalia kirjoituksia. Meillä kyllä koko suku osallistuu erittäin mielellään lasten hoitoon. Meillä juhlissa nimenomaan vanhemmat tytöt toimivat lapsenvahtina jotta aikuiset pääsevät keskustelemaan ja osallistumaan juhliin kunnolla.

Kuulostaa lestapiireiltä

Teillä juhlissa kikkeli estää lasten hoitamisen siten, että...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis trollaako tänne kaikki vai mitä tämä on? Kyllä myös lapsiperheiden vanhemmilla on oikeus välillä huokaista ilman lapsen hoitoa. Teineiltä ja lapsettomilta ei todellakaan ole liikaa vaadittu jos pyydetään katsomaan juhlissa lapsien perään. Päinvastoin kaikkihan tässä voittaa. En voi käsittää, onko palsta täynnä lasten vihaajia??

Tämä on trolli. Ei ole teinien tai lapsettomien ongelma jos sinulla on lapsia.

Mulla on hevosia ja jos haluan huokaista, palkkaan niille hoitajan. Yhtäkään mukulaa en aikani kuluksi paimenna. Maailma ei pyöri sinun ja pentujesi ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis trollaako tänne kaikki vai mitä tämä on? Kyllä myös lapsiperheiden vanhemmilla on oikeus välillä huokaista ilman lapsen hoitoa. Teineiltä ja lapsettomilta ei todellakaan ole liikaa vaadittu jos pyydetään katsomaan juhlissa lapsien perään. Päinvastoin kaikkihan tässä voittaa. En voi käsittää, onko palsta täynnä lasten vihaajia??

Tämä on trolli. Ei ole teinien tai lapsettomien ongelma jos sinulla on lapsia.

Olen lapseton enkä todellakaan käsitä, mitä minä voittaisin. Minun käsitykseni juhlimisesta ei sisällä mukulalauman paimentamista.

Vierailija kirjoitti:

Meidän teinille (15) yritettiin pitkälti samaa. Häihin oli kutsuttu meidän perhe ja teini oli pukeutunut ja laittautunut tilaisuuden mukaisesti, (ei tiennyt kun ei kerrottu lastenhoidosta.) No, kirkko-osio meni ok, mutta juhlapaikalla alkoi hulapaloo, kun morsiamen äiti rupesi meidän teiniä patistamaan vaihtamaan "työvaatteet" ylleen. Teini kysyi paljonko maksat ja mikä työ? Vastaus, häät on kuulemma niin kalliit, jotta ei sinulle "varatusta" lastenhoidosta voi maksaa. Vai niin, sanoi tyttöni ja marssi sisälle aikoen istumaan olettaen paikkansa löytyvän meidän kanssa samasta pöydästä. No ei ollut, vaan kaaso kiirehti hänelle sanomaan, jotta lasten nurkkaus on tuolla (osoitti sormellaan suunnan). Näin jo tytöstäni, että nyt oli viimeinen pisara tulossa, mutta en sanonut hänelle mitään. Tyttöni kipaisi juhlatilan etuosaan, nappasi käyttöönsä mikrofonin ja kiitti kauniisti hääparia kutsusta ja saman tien sanoi, jottei häntä lastenvahdiksi tänne oltu kutsuttu ja koska kutsu ei näin ollen ollutkaan hääjuhliin vaan palkattomaan työhön, sanoi poistuvansa paikalta, toivoen oman perheensä myös lähtevän. Kävi halaamassa sulhasta ja oli häneltä anteeksi pyytänyt tempaustaan. Likka tuli meidän luo ja kysyi lähdetäänkö, johon vastasimme, lähdetään. Poistuimme ja menimme autolle, jolloin huomasimme, jotta muutama muukin perhe poistui paikalta.

Jälkipyykkiä tuli toki, muttei haitannut ja tyttöni viimeiset sanat morsiamelle oli leppoisasti todettu, sitä saa mitä tilaa.

Morsian pilasi loppupeleissä itse omat hääjuhlansa itsekkyyteensä ja olettamaan, että tottakai meidän teini hoitaa, mutta kyseessä kuitenkin sen luokan juhlat, jotta tälläiset asiat hoidetaan etukäteen ja reilusti myös maksetaan ja ylipäätään kysytään halutaanko työkeikka.

Kaiken lisäksi, morsian ei ollut meidän puolen ihminen vaan sulhanen, joka tuntee meidät hyvin ja oli pahoillaan asiasta, kun tämä hirviömorsian ei ollut edes hänelle kertonut lastenhoitojuttua.

Juorumylly pyörii edelleen, osa puolesta osa vastaan, vaikka tapauksesta on pian 6v. Morsiamen puolen porukat on rakentaneet "aidan" meihin ja niihin jotka puolustivat tyttöäni. Se on hyvä juttu, ei ole tarttenut osallistua enää mihinkään kissanristiäisiin.

Sulhasen kanssa välit on erittäin hyvät ja lämpimät edelleen ja välillä yhdessä naureskellaan koko jutulle. Morsianta ei meidän ole näkynyt.

Ja kaikki bussissa taputti käsiään.

Olipa oikeasti jo todella typerä satu