"Kiva kun pääsette tulemaan, mutta Tanjan kannattaa valita menoa kestävät vaatteet, kun tänne tulee noita lapsia"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis trollaako tänne kaikki vai mitä tämä on? Kyllä myös lapsiperheiden vanhemmilla on oikeus välillä huokaista ilman lapsen hoitoa. Teineiltä ja lapsettomilta ei todellakaan ole liikaa vaadittu jos pyydetään katsomaan juhlissa lapsien perään. Päinvastoin kaikkihan tässä voittaa. En voi käsittää, onko palsta täynnä lasten vihaajia??

Käsittämätöntä miten joku laiska nuuka akka luulee että juhlissa kuuluisi jonkun muun vahtia hänen lapsiaan,, siis ihan käsittämätön ajatusmaailma.. Hoida itse tai palkkaa lastenvahti, lapsia en vihaa mutta tuollaisia laiskoja ämmiä kyllä.. Huhhuh

Miksi isä ei ole laiska ukonpahus kun ei hoida lastaan? Tähänkin annetaan vaihtoehdoksi vain äiti tai lapsenvahti.

Itse asiassa en usko tippaakaan, että ap:n kirjoittama aloitus olisi totta.

Tuo on nyt vaan jonkun keksimä "hyvä tarina."  Saadaanpahan vaan jotain säpinää aikaan tännekin.

KUKAAN  ei esitä asiaa tuolla tavalla, vaikka sitten toivoisikin jonkun teinin kaitsevan lapsia juhlissa.  

Eikä KUKAAN laita jotain lastenhoitoasiaa yhden kortin varaan edes kysymättä etukäteen, että kävisikö teille näin, että teidän tyttö vaikka kaitsisi näitä lapsia.  

Sitä paitsi miksi missään juhlissa pitäisi olla erikseen jotain lasten kaitsijoita?  Jos lapset otetaan mukaan juhliin, silloin ne juhlivat siinä vanhempiensa kanssa yhdessä.  Jos taas lapsille on järjestetty jotain omaa ohjelmaa,  silloin asia on hoidettu jo ohjelmaa suunniteltaessa.

Hoh hoh.  Juu ei mennyt läpi tämä.

Jos lapset on sen ikäisiä, että ne voi laittaa juhlissa erikseen istumaan ilman vanhempia, silloin ne tulee juttuun siellä juhlissa ilman lapsenvahtejakin.

Pieniä lapsia ei voi laittaa jonnekin lastenpöytään, ei ne siellä pysy vaan tunkee vanhempiensa luo kuitenkin ja niin sen kuuluu ollakin.  

Turhanaikasta vääntöä täällä.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa en usko tippaakaan, että ap:n kirjoittama aloitus olisi totta.

Tuo on nyt vaan jonkun keksimä "hyvä tarina."  Saadaanpahan vaan jotain säpinää aikaan tännekin.

KUKAAN  ei esitä asiaa tuolla tavalla, vaikka sitten toivoisikin jonkun teinin kaitsevan lapsia juhlissa.  

Eikä KUKAAN laita jotain lastenhoitoasiaa yhden kortin varaan edes kysymättä etukäteen, että kävisikö teille näin, että teidän tyttö vaikka kaitsisi näitä lapsia.  

Sitä paitsi miksi missään juhlissa pitäisi olla erikseen jotain lasten kaitsijoita?  Jos lapset otetaan mukaan juhliin, silloin ne juhlivat siinä vanhempiensa kanssa yhdessä.  Jos taas lapsille on järjestetty jotain omaa ohjelmaa,  silloin asia on hoidettu jo ohjelmaa suunniteltaessa.

Hoh hoh.  Juu ei mennyt läpi tämä.

Ja sinäkö tiedät joka ikisen yksittäisen ihmisen tavat ja rajat? Mietipä uudelleen.

Omassa menneisyydessäni on tapaus, jossa minut ja mieheni oli kutsuttu miehen isoisän syntymäpäiville, jotka miehen täti järjesti useamman tunnin ajomatkan päässä. Mieheni vanhemmat ja sisko puolisoineen oli myös kutsuttu, samoin muutakin sukua. Minä olin kutsutuista nuorin naispuolinen. 

Olen todella kiireinen, uraani vakavasti suhtautuva ihminen, ja mietin pitkään voinko käyttää viikonlopusta kokonaisen päivän noihin juhliin osallistumiseen, kun aikani oli todella kortilla. Päätin sitten kuitenkin lähteä mukaan mieheni seuraksi. Perillä heti kun astuimme ovesta sisään, juhlien emäntä tervehti muita vieraita ja tuli sitten sanomaan minulle että minua tarvitaan keittiössä. Hän siis ei edes tervehtinyt minua ensin! Hämmästyin aika lailla, koska mitään avun tarpeesta ei ollut etukäteen mainittu. Emäntä vain oletti että totta kai valmistan vieraille alkusalaatit, tarjoilen juomat ja ruuat, keitän kahvit ja niin edelleen. Itse olin ilman muuta olettanut olevani samanlainen juhlavieras kuin kaikki muutkin. Emäntä ei edes tuntenut minua, tätä ennen hän oli pari sanaa vaihtanut kanssani toisessa sukutapaamisessa.

Koska mieheni isoisä oli hyvin iäkäs ja suurin osa vieraista oli samaa ikäluokkaa, en järjestänyt tästä kohtausta vaan tyydyin rooliini. Jossain vaiheessa mieheni huomasi mitä oli meneillään, istutti minut pöytään ja meni itse keittiöön keittämään niitä kahveja ja tarjoilemaan.. :D Tämä jäikin sitten viimeiseksi kerraksi kun tuon perheen kutsumana menen yhtään minnekään.

Kyllä kaikenlaisia törkeitä ja tylyjä ihmisiä on olemassa, usko tai älä.

Olen todella kiireinen, uraani vakavasti suhtautuva ihminen, ja mietin pitkään voinko käyttää viikonlopusta kokonaisen päivän noihin juhliin osallistumiseen, kun aikani oli todella kortilla.

tuon kirjoittaja,  kerrotko miten sinulla menee normaali viikko ?

ja kommenttina,jos nuin urakeskeinen niin varmasti on luja tahto ja voi sanoa ei jos pyytävät keittiöön hommiin. ei siinä ole jonkun vanhuksen iällä mitään tekemistä.

Mulla on usein taas niin, että en oikein tykkää small talkista ja esim. vanhempieni ja veljeni syntymäpäivillä olen pitänyt itsestään selvänä, että pysyn keittiössä ja mieluiten otan vielä sen tiskarin roolin. Mutta valitettavasti heillä on valtavat määrät hyviä ystäviä, jotka valtaavat ne keittiöhommat porukalla ja ajavat minut sinne vieraiden seuraan, vaikka kuinka koetan vastustella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minun nuorena naisena oletettaisiin automaattisesti suostuvan lapsenvahdiksi, opettaisin kakaroille kaikki rumat sanat jotka tiedän.

Olen kohta nelikymppinen kolmen lapsen äiti, ja minua nauratti tämä! Siitä vain, anna mennä, jos joku sinut nakittaa lapsia vahtimaan ilman että edes kysyy (toisaalta pitäisi kyllä osata myös sanoa ei, mutta ymmärrän että se ei ole helppoa. Ei minullekaan).

Minä en vanhempana edes jättäisi alle kouluikäistä lastani tuntemattoman ihmisen hoitoon, en edes juhlissa.

Miehen kanssa olemme tästä jutelleet, ja olen hänelle teroittanut, että keskimmäinen lapsemme ei sitten ole lastenvahti missään eikä missään tilanteessa. Hän on tyttö, kun esikoisemme ja serkuksista vanhin on poikia. Näiden kolmen lapsen jälkeen on useamman vuoden väli, kunnes syntyi uusia serkkuja, joten ikäero on juuri sellainen että tyttömme voidaan helpostikin kuvitella lapsenvahdiksi. Pidän kyllä hänen puoltaan, että ilman palkkiota ei tarvitse (siinä on tarpeeksi, että katsoo välillä oman pikkusisaruksen perään meillä kotona).

Ihanaa että pidät tyttäresi puolia!

Huh, onneksi en ole joutunut kyseiseen tilanteeseen. Inhoan lapsia, vauvat ja ihan pikkulapset varsinkin ovat ällöttäviä. Nykyään osaisin luultavasti sanoa että en vahdi, mutta nuorempana en olisi osannut sanoa vastaan. Olisi kyllä ollut täysi katastrofi, kun en osaa olla pienten lasten kanssa enkä omaa hoivaviettiä.

Vierailija kirjoitti:

Olen todella kiireinen, uraani vakavasti suhtautuva ihminen, ja mietin pitkään voinko käyttää viikonlopusta kokonaisen päivän noihin juhliin osallistumiseen, kun aikani oli todella kortilla.

tuon kirjoittaja,  kerrotko miten sinulla menee normaali viikko ?

ja kommenttina,jos nuin urakeskeinen niin varmasti on luja tahto ja voi sanoa ei jos pyytävät keittiöön hommiin. ei siinä ole jonkun vanhuksen iällä mitään tekemistä.

No, me kiireiset ja urasuuntautuneet olemme useimmiten myös monitaitoisia, tehokkaita ja hetkessä tilanteen tasalla. Tässäkin on siis nähty kokonaistilanne ja osattu panna asiat tärkeysjärjestykseen.

Urasuuntautunut pystyy asennoitumaan äkillisenkin tilanteen vaatimusen mukaan ja kuten tässä tapauksessa, toimimaan niin, että päivänsankarin juhla ei mennyt pilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen todella kiireinen, uraani vakavasti suhtautuva ihminen, ja mietin pitkään voinko käyttää viikonlopusta kokonaisen päivän noihin juhliin osallistumiseen, kun aikani oli todella kortilla.

tuon kirjoittaja,  kerrotko miten sinulla menee normaali viikko ?

ja kommenttina,jos nuin urakeskeinen niin varmasti on luja tahto ja voi sanoa ei jos pyytävät keittiöön hommiin. ei siinä ole jonkun vanhuksen iällä mitään tekemistä.

No, me kiireiset ja urasuuntautuneet olemme useimmiten myös monitaitoisia, tehokkaita ja hetkessä tilanteen tasalla. Tässäkin on siis nähty kokonaistilanne ja osattu panna asiat tärkeysjärjestykseen.

Urasuuntautunut pystyy asennoitumaan äkillisenkin tilanteen vaatimusen mukaan ja kuten tässä tapauksessa, toimimaan niin, että päivänsankarin juhla ei mennyt pilalle.

Päivänsankarin juhla ei mene pilalle siitä, että kaukainen vieras sanoo reippaasti sankarin aikuiselle lapselle, että kiitos, mutta ei kiitos. Minä en mene keittiöön. Sen jälkeen utrasuuntautunut kaukainen vieras menee rupattelemaan päivänsankarin kanssa, kehuu lahjoja ja tarjoilua ja rupattelee iloisesti eduskunnan kyseltunnista ja suojeluskuntapipareiden reseptistä. Eikä päivänsankari edes huomaa, että kas, hythän se pilasi minun juhlani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa vanhanaikaista scheissea, että ajatellaan fyysisen sukupuolen tuovan jotekin automaattisen kiinnostuksen lasten kaitsemiseen ja hoivaamiseen. Itselle ei teininä moinen nakki napsunut, mutta nuorempana pidin lapsia sen verran vastenmielisinä otuksina, että olisin varmasti juossut ulos tuollaisista juhlista ja lujaa.

Samoin outo olettamus, että lapseton haluaisi kaitsea toisten mukeloita. Entä jos on lapseton juuru siksi, että ei halua kaitsea mitään koskaan ikinä? Lapset ovat vanhempien vastuulla. Jos halutaan juhlia ilman, niin hankitaan hoitaja ja jätetään lapset kotiin. Niin yksinkertaista.

Word! Tämä pätee myös moneen muuhunkin elämänalueeseen kuin vain vieraiden lasten kaitsemiseen juhlissa. Kun lukion jälkeen suunnittelin ulkomaille välivuoden viettoon lähtöä, minua painostettiin joka taholta au pairiksi, koska "nuoret naiset pitävät pienten lasten hoitamisesta". Lähdin sittemmin erääseen vapaaehtoistyöprojektiin pikkulasten kerhonohjaajaksi ja se oli katastrofi. Olisi pitänyt tässä asiassa kuunnella sisintäni muiden tyrkytyksestä huolimatta. No, enpä tee samaa virhettä enää toiste.

Toden totta. Minuakin oltiin aikoinaan änkeämässä automaattisesti ja kysymättä päiväkotiin töihin kun olin menossa kaupungin hommiin työllistetyksi lukion jälkeen. Onneksi sain siellä haastattelussa piipitettyä että EN todellakaan halua tarhaan töihin, vaan sain paljon mieluisamman toimistohomman.

Vierailija kirjoitti:

Minut nakitettiin 15-vuotiaana serkkuni häissä lapsenvahdiksi, olinhan juhlien ainoa teini ja vielä tyttö. Ilm. tämä oli ollut taka-ajatuksena alunperinkin, kun äitiä kehotettiin ottamaan minut mukaan. No, minähän adhd:na  kyllästyin paikallaan könötykseen,  villitsin lapset hurjaan hippaan pitkin  juhlapaikkaa sekä pihistelemään tarjottavia keittiöstä  ja itselleni pihistin  pari siideriä joiden jälkeen olin kivassa hiprakassa , Jossain vaiheessa joku äiti tajusi, että lapsenvahtihan  on humalassa ja lapset riehuu juhlavaatteissaan ulkona mudassa ! Äitini sai asiasta valitukset,  mutta ärähti takaisin tyyliin "Kaikilla on tiedossa miten levoton x on,  ihan älytön tehdä siitä lapsenlikkaa! ". Minulla ei tuolloin siis ollut vielä adhd-diagnoosia, mutta tiedettiin että  olen vauhdikas tapaus.  

Todennäköisesti olisin tehnyt saman, vaikkei adhdta olekaan 😂

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Onkohan tätä ilmiötä tutkittu miten paljon?

Itse jouduin lapsena ja teininä katsomaan aina serkkujeni perään, kun olimme yhtä aikaa mummolassa. Meillä oli ikäeroa kuusi ja yhdeksän vuotta, eli esimerkiksi kun minä olin 14, serkkuni olivat 8 ja 5. Emme siis todellakaan olleet samalla kehitystasolla hetkeäkään, eikä meitä ei siten oikein voitu ajatella tekemässä samoja asioita ”lapsina”. Vielä kun nuorempi serkuistani oli täysin kuriton ja ylivilkas, nuo vierailut olivat osaltani täyttä työtä alusta loppuun asti. Erään kerran mursin ranteenikin, kun juoksin tämän nuoremman serkun perään autotielle ja kaaduin vetäessäni sen pois auton edeltä. Sillä kertaa olinkin jo sitten niin itkuraivareissa, että raahasin haalareista niskaotteella sen veltoksi heittäytyneen pikkupojan hankea pitkin takaisin mummolaan - ja vastaanotin haukut siitä, että olin koskenut serkkuun väkisin. Mummo muistelee vielä tänä päivänäkin, kuinka ”ette tulleet lapsina toimeen keskenänne serkkujesi kanssa” ja yritän joka kerran selittää, ettei meidän ikäeroilla ollut kyse mistään lasten keskinäisistä väleistä, vaan mullehan olisi pitänyt maksaa siitä vahtimisesta palkkaa.

Yhdet juhlatkin olen kahvittanut vieraita, mutta kyseessä oli kaverin pikkuveljen rippijuhlat ja kaverin äiti etukäteen kysyi, mitä halutaan vastineeksi palveluksesta. Oltiin pelkästään tyytyväisiä, kun saatiin niin helpolla taskurahaa. Täysin ok tilanne. Teininkin aika ja vaivannäkö nimittäin maksaa.

(Itse sain muuten niin tarpeekseni lapsista noiden serkkujeni myötä, että vasta kolmevitosena rupesin harkitsemaan omia. Eikä ole mikään liioiteltu heitto vaan tosiasia - olin todellakin vannoutunut vela tuonne asti, vain siksi, että serkkujeni perässä juokseminen ja kaikesta näiden kurittomuudesta syytetyksi tuleminen oli kypsyttänyt vihan kaikkia lapsia kohtaan.)

Ja vielä se, että teinin vastalauseet otetaan usein vain ikään muka kuuluvina hankalina asenteina. Kukaan ei oikeasti kuuntele ja ymmärrä sitä pointtia ilmaisesta työvoimasta.

Olin 16, juuri peruskoulun päättänyt ja lukion alkua odottanut kesälomalainen. Vanhempanl päättivät yhdessä kahden kaveripariskunnan kanssa vuokrata mökin jostakin tosi landelta. Viikoksi. Kaveripariskunnilla oli molemmilla ala-asteikäiset lapset, jotka tulivat mukaan. En olisi itse halunnut lähteä, koska mulla oli omia suunnitelmia kaupungissa omien kavereiden kanssa kyllä koko kesälle, mutta mut komennettiin mukaan. Lopputulos: vahdin ja viihdytin koko viikon ajan kahta penskaa, että aikuiset saivat rauhassa ryypätä aamusta iltaan saakka.

Tätä reissua äitini muistelee vieläkin, kun naureskelee miten hankala teini muka olin. Että kun olin sielläkin viitsinyt kiukutella vaikka oli järjestetty niin ihanat puitteet kesäloman päätteeksi. Itse olen näin reippaasti aikuisenakin yhä sitä mieltä, että en tullut koskaan teininä oikeasti kuulluksi, vaan asiat vain päätettiin mun puolesta ja mun vastakkaiset halut kuitattiin teinin protestina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa en usko tippaakaan, että ap:n kirjoittama aloitus olisi totta.

Tuo on nyt vaan jonkun keksimä "hyvä tarina."  Saadaanpahan vaan jotain säpinää aikaan tännekin.

KUKAAN  ei esitä asiaa tuolla tavalla, vaikka sitten toivoisikin jonkun teinin kaitsevan lapsia juhlissa.  

Eikä KUKAAN laita jotain lastenhoitoasiaa yhden kortin varaan edes kysymättä etukäteen, että kävisikö teille näin, että teidän tyttö vaikka kaitsisi näitä lapsia.  

Sitä paitsi miksi missään juhlissa pitäisi olla erikseen jotain lasten kaitsijoita?  Jos lapset otetaan mukaan juhliin, silloin ne juhlivat siinä vanhempiensa kanssa yhdessä.  Jos taas lapsille on järjestetty jotain omaa ohjelmaa,  silloin asia on hoidettu jo ohjelmaa suunniteltaessa.

Hoh hoh.  Juu ei mennyt läpi tämä.

Ja sinäkö tiedät joka ikisen yksittäisen ihmisen tavat ja rajat? Mietipä uudelleen.

Omassa menneisyydessäni on tapaus, jossa minut ja mieheni oli kutsuttu miehen isoisän syntymäpäiville, jotka miehen täti järjesti useamman tunnin ajomatkan päässä. Mieheni vanhemmat ja sisko puolisoineen oli myös kutsuttu, samoin muutakin sukua. Minä olin kutsutuista nuorin naispuolinen. 

Olen todella kiireinen, uraani vakavasti suhtautuva ihminen, ja mietin pitkään voinko käyttää viikonlopusta kokonaisen päivän noihin juhliin osallistumiseen, kun aikani oli todella kortilla. Päätin sitten kuitenkin lähteä mukaan mieheni seuraksi. Perillä heti kun astuimme ovesta sisään, juhlien emäntä tervehti muita vieraita ja tuli sitten sanomaan minulle että minua tarvitaan keittiössä. Hän siis ei edes tervehtinyt minua ensin! Hämmästyin aika lailla, koska mitään avun tarpeesta ei ollut etukäteen mainittu. Emäntä vain oletti että totta kai valmistan vieraille alkusalaatit, tarjoilen juomat ja ruuat, keitän kahvit ja niin edelleen. Itse olin ilman muuta olettanut olevani samanlainen juhlavieras kuin kaikki muutkin. Emäntä ei edes tuntenut minua, tätä ennen hän oli pari sanaa vaihtanut kanssani toisessa sukutapaamisessa.

Koska mieheni isoisä oli hyvin iäkäs ja suurin osa vieraista oli samaa ikäluokkaa, en järjestänyt tästä kohtausta vaan tyydyin rooliini. Jossain vaiheessa mieheni huomasi mitä oli meneillään, istutti minut pöytään ja meni itse keittiöön keittämään niitä kahveja ja tarjoilemaan.. :D Tämä jäikin sitten viimeiseksi kerraksi kun tuon perheen kutsumana menen yhtään minnekään.

Kyllä kaikenlaisia törkeitä ja tylyjä ihmisiä on olemassa, usko tai älä.

Joo kyllä käsitän mitä tarkoitat mutta ei tuo kuitenkaan ollut ihan sama asia.   Joillakin varsinkin vanhemmilla ihmisillä on ollut ja kai on siis edelleen sellainen tapa ja asenne, että naispuoliset suvun jäsenet on niitä keittiö- ja tarjoiluihmisiä.  He olettavat, että naiset käsittävät tämän ilman muuta.  Ja jos on ollut kiireistä, sinua on tarvittu jo kovasti sinne keittiöön.  Tämän katsoisin ihan ikäkysymykseksi ja ajattelemattomuudeksi.  Siellä varmasti oli muutkin kynnelle kykenevät naisihmiset etkä vain sinä.  Ja on voinut olla niinkin, että joku, joka on lupautunut sinne etukäteen, ei olekaan tullut, joten on odotettu, että sinä tulisit sitten auttamaan.  Ei ole ajateltu, että sinä olisitkin sellainen uraihminen ja ajastasi kovin tarkka.

Mutta että häät, joita nykyään valmistellaan suurinpiirtein  vuoden verran ennen h-hetkeä, niin olisi jätetty tämmöinen asia ihan siihen viime tippaan ja vieläpä epävarmalle pohjalle, kun ei ole voitu edes tietää, kuka tulee ja kuka ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen todella kiireinen, uraani vakavasti suhtautuva ihminen, ja mietin pitkään voinko käyttää viikonlopusta kokonaisen päivän noihin juhliin osallistumiseen, kun aikani oli todella kortilla.

tuon kirjoittaja,  kerrotko miten sinulla menee normaali viikko ?

ja kommenttina,jos nuin urakeskeinen niin varmasti on luja tahto ja voi sanoa ei jos pyytävät keittiöön hommiin. ei siinä ole jonkun vanhuksen iällä mitään tekemistä.

No, me kiireiset ja urasuuntautuneet olemme useimmiten myös monitaitoisia, tehokkaita ja hetkessä tilanteen tasalla. Tässäkin on siis nähty kokonaistilanne ja osattu panna asiat tärkeysjärjestykseen.

Urasuuntautunut pystyy asennoitumaan äkillisenkin tilanteen vaatimusen mukaan ja kuten tässä tapauksessa, toimimaan niin, että päivänsankarin juhla ei mennyt pilalle.

Just näin, olen kans sitä mieltä, että tämäkin urasuuntautunut, kiireinen ihminen oli kuitenkin siirtänyt sen uransa siksi päiväksi sivuun ja lähtenyt sinne miehen isoisän synttäreille.  Miten sen uran olemassaolo olisi siinä vaiheessa häiriintynyt, kun sitä ei ollut tarkoitus siellä juhlissa kuitenkaan luoda eikä ollut mihinkään kiirettäkään, siellä juhlissahan sitä oli tarkoitus olla eikä kiireistä uraa luomassa.

Taitaa olla yks peen jauhaja tuokin mukamas uraohjus.  Miehen iäkkäät sukulaiset kaipasi apua keittiössä,  mitä väärää siinä oli?  Eikös niitä ihmissuhteitakin kannattaisi pitää yllä ja kohteliaisuus puolison sukulaisia kohtaan on aina arvokas asia.  Mut sitähän nää nykynuoret pyllypäät ei ymmärrä.  Minäminäminäminä....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen todella kiireinen, uraani vakavasti suhtautuva ihminen, ja mietin pitkään voinko käyttää viikonlopusta kokonaisen päivän noihin juhliin osallistumiseen, kun aikani oli todella kortilla.

tuon kirjoittaja,  kerrotko miten sinulla menee normaali viikko ?

ja kommenttina,jos nuin urakeskeinen niin varmasti on luja tahto ja voi sanoa ei jos pyytävät keittiöön hommiin. ei siinä ole jonkun vanhuksen iällä mitään tekemistä.

No, me kiireiset ja urasuuntautuneet olemme useimmiten myös monitaitoisia, tehokkaita ja hetkessä tilanteen tasalla. Tässäkin on siis nähty kokonaistilanne ja osattu panna asiat tärkeysjärjestykseen.

Urasuuntautunut pystyy asennoitumaan äkillisenkin tilanteen vaatimusen mukaan ja kuten tässä tapauksessa, toimimaan niin, että päivänsankarin juhla ei mennyt pilalle.

Just näin, olen kans sitä mieltä, että tämäkin urasuuntautunut, kiireinen ihminen oli kuitenkin siirtänyt sen uransa siksi päiväksi sivuun ja lähtenyt sinne miehen isoisän synttäreille.  Miten sen uran olemassaolo olisi siinä vaiheessa häiriintynyt, kun sitä ei ollut tarkoitus siellä juhlissa kuitenkaan luoda eikä ollut mihinkään kiirettäkään, siellä juhlissahan sitä oli tarkoitus olla eikä kiireistä uraa luomassa.

Taitaa olla yks peen jauhaja tuokin mukamas uraohjus.  Miehen iäkkäät sukulaiset kaipasi apua keittiössä,  mitä väärää siinä oli?  Eikös niitä ihmissuhteitakin kannattaisi pitää yllä ja kohteliaisuus puolison sukulaisia kohtaan on aina arvokas asia.  Mut sitähän nää nykynuoret pyllypäät ei ymmärrä.  Minäminäminäminä....

Olet kyllä typerä :DD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Onkohan tätä ilmiötä tutkittu miten paljon?

Itse jouduin lapsena ja teininä katsomaan aina serkkujeni perään, kun olimme yhtä aikaa mummolassa. Meillä oli ikäeroa kuusi ja yhdeksän vuotta, eli esimerkiksi kun minä olin 14, serkkuni olivat 8 ja 5. Emme siis todellakaan olleet samalla kehitystasolla hetkeäkään, eikä meitä ei siten oikein voitu ajatella tekemässä samoja asioita ”lapsina”. Vielä kun nuorempi serkuistani oli täysin kuriton ja ylivilkas, nuo vierailut olivat osaltani täyttä työtä alusta loppuun asti. Erään kerran mursin ranteenikin, kun juoksin tämän nuoremman serkun perään autotielle ja kaaduin vetäessäni sen pois auton edeltä. Sillä kertaa olinkin jo sitten niin itkuraivareissa, että raahasin haalareista niskaotteella sen veltoksi heittäytyneen pikkupojan hankea pitkin takaisin mummolaan - ja vastaanotin haukut siitä, että olin koskenut serkkuun väkisin. Mummo muistelee vielä tänä päivänäkin, kuinka ”ette tulleet lapsina toimeen keskenänne serkkujesi kanssa” ja yritän joka kerran selittää, ettei meidän ikäeroilla ollut kyse mistään lasten keskinäisistä väleistä, vaan mullehan olisi pitänyt maksaa siitä vahtimisesta palkkaa.

Yhdet juhlatkin olen kahvittanut vieraita, mutta kyseessä oli kaverin pikkuveljen rippijuhlat ja kaverin äiti etukäteen kysyi, mitä halutaan vastineeksi palveluksesta. Oltiin pelkästään tyytyväisiä, kun saatiin niin helpolla taskurahaa. Täysin ok tilanne. Teininkin aika ja vaivannäkö nimittäin maksaa.

(Itse sain muuten niin tarpeekseni lapsista noiden serkkujeni myötä, että vasta kolmevitosena rupesin harkitsemaan omia. Eikä ole mikään liioiteltu heitto vaan tosiasia - olin todellakin vannoutunut vela tuonne asti, vain siksi, että serkkujeni perässä juokseminen ja kaikesta näiden kurittomuudesta syytetyksi tuleminen oli kypsyttänyt vihan kaikkia lapsia kohtaan.)

Ja vielä se, että teinin vastalauseet otetaan usein vain ikään muka kuuluvina hankalina asenteina. Kukaan ei oikeasti kuuntele ja ymmärrä sitä pointtia ilmaisesta työvoimasta.

Olin 16, juuri peruskoulun päättänyt ja lukion alkua odottanut kesälomalainen. Vanhempanl päättivät yhdessä kahden kaveripariskunnan kanssa vuokrata mökin jostakin tosi landelta. Viikoksi. Kaveripariskunnilla oli molemmilla ala-asteikäiset lapset, jotka tulivat mukaan. En olisi itse halunnut lähteä, koska mulla oli omia suunnitelmia kaupungissa omien kavereiden kanssa kyllä koko kesälle, mutta mut komennettiin mukaan. Lopputulos: vahdin ja viihdytin koko viikon ajan kahta penskaa, että aikuiset saivat rauhassa ryypätä aamusta iltaan saakka.

Tätä reissua äitini muistelee vieläkin, kun naureskelee miten hankala teini muka olin. Että kun olin sielläkin viitsinyt kiukutella vaikka oli järjestetty niin ihanat puitteet kesäloman päätteeksi. Itse olen näin reippaasti aikuisenakin yhä sitä mieltä, että en tullut koskaan teininä oikeasti kuulluksi, vaan asiat vain päätettiin mun puolesta ja mun vastakkaiset halut kuitattiin teinin protestina.

Joo tämähän se tuntuu olevan teinien osa. Ei tajuta, että teinit ovat jo aikuisuuden kynnyksellä ja ymmärtävät hyvinkin paljon asioita. Minulla oli vähän samanlaista nakitusta nuorempana, mitä itse pidin jollain tavalla kaitsemisena, mitä äitini ei varmastikaan itse tajunnut.

Meillä oli nimittäin useampia perhetuttuja, joilla oli jonkin verran nuorempia lapsia, kuin minä. Olivat sellaisia, että en mitenkään erityisesti pitänyt heistä, mutta vanhemmat käytännössä pakottivat kaveeraamaan heidän kanssaan, kun tulivat kylään, yleensä vielä useammaksi päiväksi kerrallaan. Jännä kyllä ainoastaan minä olin se, jonka piti suorittaa tämä kaveeraaminen ja viihdyttäminen, ei vähän vanhempien sisaruksieni. Ikäerot lapsena tietysti tuntuvat suuremmilta, mutta ei se silti reilua ollut. Tuli tunne, että vanhemmat määräävät minun kaverisuhteista puolestani, mutta muilta sitä ei vaadittu.

Yhdessä tapauksessa tämä jatkui jopa sinne teini-ikäänkin asti. Äidillä oli tapana suunnitella näitä vierailuja tietysti kysymättä minulta mitään ja sitten vain ilmoittaa ajankohta. Kerran olin ehtinyt sopia ystäväni kanssa muita menoja, kun tällainen vierailu kävi. Minunhan siinä sitten piti perua omat menoni, joka ei muutenkaan olisi ollut kuin parin tunnin juttu. Kävin sitten lenkillä joku päivä tämän vierailun  aikana yksin ja sain jäljestä päin kuulla kuinka väärin olin toiminut. Mielestäni olin kuitenkin jo tarpeeksi vanha päättämään kenen kanssa aikaani haluan viettää, ja eiköhän toinenkin teini osaa sen puoli tuntia viettää aikaa ilman viihdyttäjääkin (muut sisarukseni olivat taas tietenkin kotona, mutta sen vain oli pakko olla minä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä näitä ei kerrota etukäteen. Hääpaikalla sitten kaaso tai morsiamen äiti tulee sanomaan, että perheen nuoria kaivataan tuolla "jossain muualla" ja kun nuoret menevät mukaan, onkin edessä lastenhoitokeikka. Jos nyt viitsitte ihan vaan sen aikaa katsoa perään, kun on puhe morsiusparille tms.,saa vanhemmat olla rauhassa. Jos myöntyy, on koko illan ilmaisena lastenvahtina eikä kieltäytytyminen ole mahdollista.

Tätä tehtiin jo aikanaan minulle ja omia lapsia olen opastanut, että hymyilkää nätisti, sanokaa, että kiva ja kun se kaaso tms.on poistunut, niin palatkaa pöytään. Mitään vastuuta muiden lapsista ei ole.

Erikoinen ohje sulta kyllä... Ehkä teiniä voi myös ohjeistaa sanomaan suoraan, ettei tykkää olla lastenvahtina. Jos lupaa katsoa pienten lasten perään, on todella vastuutonta vaan livetä paikalta ja jättää lapset yksin. 

Totta. Miksi opettaa omia lapsiaan valehtelemaan??

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa en usko tippaakaan, että ap:n kirjoittama aloitus olisi totta.

Tuo on nyt vaan jonkun keksimä "hyvä tarina."  Saadaanpahan vaan jotain säpinää aikaan tännekin.

KUKAAN  ei esitä asiaa tuolla tavalla, vaikka sitten toivoisikin jonkun teinin kaitsevan lapsia juhlissa.  

Eikä KUKAAN laita jotain lastenhoitoasiaa yhden kortin varaan edes kysymättä etukäteen, että kävisikö teille näin, että teidän tyttö vaikka kaitsisi näitä lapsia.  

Sitä paitsi miksi missään juhlissa pitäisi olla erikseen jotain lasten kaitsijoita?  Jos lapset otetaan mukaan juhliin, silloin ne juhlivat siinä vanhempiensa kanssa yhdessä.  Jos taas lapsille on järjestetty jotain omaa ohjelmaa,  silloin asia on hoidettu jo ohjelmaa suunniteltaessa.

Hoh hoh.  Juu ei mennyt läpi tämä.

Totuus on tarua ihmeellisempi. Menee vähän ohi aiheen mutta minulla oli teininä harrastus joka vei aikaa myös koulun jälkeen. Siskoni oli yli 10 v., äiti kotona. Kun tulin kotiin, odotti koiran ulkoilutus koska äiti ja sisko olivat kiireisiä, he katsoivat yhdessä telkkaria. Ja siis tämä jatkui useamman vuoden kunnes harrastukseni loppui. Kun sisko sitten katsottiin tarpeeksi vanhaksi ulkoiluttamaan koiraa, tyylin rippikoulun käynyt, ettei poloiselle vaan mitään sattuisi, nukkui viikonloppuisin niin pitkään että usein vein koiraparan ulos jottei tarvitsisi puoleen päivään kärvistellä. Koira oli jo vanha ja suht pieni, minä olin ulkoiluttanut jo ekaluokkalaisena. Mutta uskoin pitkään että näin asiat vain ovat, myöhemmin kyllä ymmärsin tilanteen :( 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä näitä ei kerrota etukäteen. Hääpaikalla sitten kaaso tai morsiamen äiti tulee sanomaan, että perheen nuoria kaivataan tuolla "jossain muualla" ja kun nuoret menevät mukaan, onkin edessä lastenhoitokeikka. Jos nyt viitsitte ihan vaan sen aikaa katsoa perään, kun on puhe morsiusparille tms.,saa vanhemmat olla rauhassa. Jos myöntyy, on koko illan ilmaisena lastenvahtina eikä kieltäytytyminen ole mahdollista.

Tätä tehtiin jo aikanaan minulle ja omia lapsia olen opastanut, että hymyilkää nätisti, sanokaa, että kiva ja kun se kaaso tms.on poistunut, niin palatkaa pöytään. Mitään vastuuta muiden lapsista ei ole.

Erikoinen ohje sulta kyllä... Ehkä teiniä voi myös ohjeistaa sanomaan suoraan, ettei tykkää olla lastenvahtina. Jos lupaa katsoa pienten lasten perään, on todella vastuutonta vaan livetä paikalta ja jättää lapset yksin. 

On todella vastuutonta jättää oma mukulansa random teinin vastuulle ja olettaa, että tämä vahtii sinun lastasi koko illan.

Eihän se ole random, jos sen kanssa on jotain sovittu, ettekä te sitäpaitsi voi tietää, mitä nakituksen jårjestänyt ihminen (kaaso anoppi kukalie) on sanonut niideen lasten vanhemmille. Vanhemmat voivat hyvinkin olla siinä kuvitelmassa, että kaikki on niin kuin pitää.

Itse neuvon omaa teiniäni, että kaikissa tämän kaltaisissa tilanteissa voi ja pitää hymyillä ja sanoa ”odota, mun täytyy puhua ensin äidin kanssa” ja sitten hakee mut paikalle olemaan niin epäkohtelias kuin on tarpeen. Teinin ei tarvitse kestää aikuisen painostusta, eikä alistua epämukavaan tilanteeseen, mutta mitään asiaa ei kuitenkaan vain jätetä hoitamatta.

Vaikka vanhemmille olisi sanottu yhtään mitään, niin se ei silti ole tilanteeseen pakotetun teinin vika missään määrin. Ihan turha vierittää syitä nuorison niskoille nyt.