"Kiva kun pääsette tulemaan, mutta Tanjan kannattaa valita menoa kestävät vaatteet, kun tänne tulee noita lapsia"

Hääkutsu tarkoittaa, että menee vieraaksi sinne häihin.

Työtehtävät ovat eri asia. Häävieraan ei edellytetä osallistuvan työtehtäviin millään tavalla.

Jos jonkun haluaa häihinsä töihin, on se sovittava erikseen ja tarjottava korvausta.

Minua on vielä aikuisiälläkin yritetty nakittaa milloin mihinkin. Joskus olen liian kilttinä suostunutkin. Sitten ymmärsin, että itse on ne rajat vedettävä mihin suostuu.

Pitää tehdä päätös, että ihan kaikki ei käy, mitä toiset ehdottaa. Jos joku suuttuu, niin siitä vaan. Jollain tapaa on osattava kovettaa itsensä, kun tarve vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa en usko tippaakaan, että ap:n kirjoittama aloitus olisi totta.

Tuo on nyt vaan jonkun keksimä "hyvä tarina."  Saadaanpahan vaan jotain säpinää aikaan tännekin.

KUKAAN  ei esitä asiaa tuolla tavalla, vaikka sitten toivoisikin jonkun teinin kaitsevan lapsia juhlissa.  

Eikä KUKAAN laita jotain lastenhoitoasiaa yhden kortin varaan edes kysymättä etukäteen, että kävisikö teille näin, että teidän tyttö vaikka kaitsisi näitä lapsia.  

Sitä paitsi miksi missään juhlissa pitäisi olla erikseen jotain lasten kaitsijoita?  Jos lapset otetaan mukaan juhliin, silloin ne juhlivat siinä vanhempiensa kanssa yhdessä.  Jos taas lapsille on järjestetty jotain omaa ohjelmaa,  silloin asia on hoidettu jo ohjelmaa suunniteltaessa.

Hoh hoh.  Juu ei mennyt läpi tämä.

Jep, joka ketjussa on pakolliset epäilijät, jotka ovat "fiksumpia" kuin muut, ja tunnistavat epätoden tarinan. Kerron nyt salaisuuden, kukaan ei voi mistään aloituksesta ikinä tietää, onko juttu totta. Anonyymillä keskustelupalstalla tämä on vähän tarkoituskin. Olleellista sen sijaan on sitä seuraava keskustelu, johon ihmiset (oletettavasti, ei tätäkään voi tietää) ovat jakaneet omia kokemuksiaan

13 sivun verran. 

Olen menossa tänä vuonna naimisiin, ja sen takia pyörin kaikenlaisissa hääryhmissä ja -keskustelupalstoilla. Häät ovat yhdelle jos toiselle melkoinen rahareikä, joten sen takia on paljon keskustelua asioista, joissa voisi säästää. Olen ihan järkyttynyt siitä, kuinka usein säästäminen tehdään riistämällä lähipiiriä ja tuttavia. Esimerkiksi eräskin morsian kertoi, ettei raaski maksaa paria satkua juhlapaikan siivoamisesta, joten kaasot ja bestmanit saavat jäädä keskellä yötä siivoamaan paikkaa juhlien päätyttyä.

On eri asia, jos vieras itse tarjoutuu antamaan jonkin palvelun häälahjana. Kuitenkin aika monet tällaiset palvelukset johtavat siihen, ettei vieras oikeasti pysty olemaan häissä vieraana. Ikävintä on usein se, ettei kieltäytyminen ole oikein vaihtoehto, koska silloin alkaa ap:n kaverin kaltainen syyllistäminen. Pahimmillaan on laskettu sen varaan, että valokuvaajaserkku tietenkin kuvaa mielellään ilmaiseksi häät, eikä lyhyellä varoitusajalla enää saada ketään tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän nykyään ihmiset kehtaa laittaa vaikka mitä kutsuihin yms. Mun kaveripiirissä on näitä jotka juhlivat nimipäiviäänkin ja odottavat lahjoja, röyhkeästi vielä ilmoittavat että jos et keksi lahjaa niin rahalle on aina käyttöä.

Itse sain juuri kutsun tupareihin, joissa tarjolla ruokaa josta pitää maksaa 10€.

Jätän väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhlat kannattaa aina pitää vain aikuisten kesken. Lapset pilaavat poikkeuksetta juhlatunnelman, ovat meluisia ja haisevat.

Sä olet yksi niistä joka ei kestä lapsia juhlissa koska sitten ei voi rauhassa vetää päätä täyteen. Ja luulen että itse haiset pahalle, ennen juhlia ja varsinkin jälkeen :D

Silloin kun ei ole lapsia hankkinut saa vetää päänsä täyteen jos velvollisuuksiltaan haluaa. Ikäväähän se on ryyppyhaluisen kateellisen vanhemman mielestä, mutta elämä on valintoja :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa vanhanaikaista scheissea, että ajatellaan fyysisen sukupuolen tuovan jotekin automaattisen kiinnostuksen lasten kaitsemiseen ja hoivaamiseen. Itselle ei teininä moinen nakki napsunut, mutta nuorempana pidin lapsia sen verran vastenmielisinä otuksina, että olisin varmasti juossut ulos tuollaisista juhlista ja lujaa.

Samoin outo olettamus, että lapseton haluaisi kaitsea toisten mukeloita. Entä jos on lapseton juuru siksi, että ei halua kaitsea mitään koskaan ikinä? Lapset ovat vanhempien vastuulla. Jos halutaan juhlia ilman, niin hankitaan hoitaja ja jätetään lapset kotiin. Niin yksinkertaista.

Word! Tämä pätee myös moneen muuhunkin elämänalueeseen kuin vain vieraiden lasten kaitsemiseen juhlissa. Kun lukion jälkeen suunnittelin ulkomaille välivuoden viettoon lähtöä, minua painostettiin joka taholta au pairiksi, koska "nuoret naiset pitävät pienten lasten hoitamisesta". Lähdin sittemmin erääseen vapaaehtoistyöprojektiin pikkulasten kerhonohjaajaksi ja se oli katastrofi. Olisi pitänyt tässä asiassa kuunnella sisintäni muiden tyrkytyksestä huolimatta. No, enpä tee samaa virhettä enää toiste.

Ihmettelen samoin tuota oletusta, että lapseton, etenkin nainen, nauttisi lapsenvahtina olemisesta kun "ei ole omia". Kokemukseni mukaan luultua harvempi ihminen on loppujen lopuksi luonteva vieraiden pikkulasten kanssa. Tässä tapauksessa pitäisi ehdottomasti olla etusijalla kaitsijan lapsirakkaus ja muu asenne, eikä sukupuoli. Itse asiassa moniin maihin ei vieläkään huolita miespuolisia au paireja, koska "se ei ole miesten juttuja". Riippumatta siitä, kuinka hyvin kyseinen hakija tulisi juttuun lasten kanssa.

Vähän OT  mutta mulla sama homma nuorena naisena TE-palveluiden kanssa. Karenssin uhalla hommiin iltapäiväkerhoon ja myöhemmin koulunkäyntiohjaajaksi. Ihan vain siksi, koska olen nainen, niin luonnollisestihan olen lapsiystävällinen, hoivaava, sosiaalinen jne.

No en tasan ole, en vielä nelikymppisenäkään :D Sosiaalialalle minua ei saisi kirveelläkään. Teen työkseni yksinpakerrettavia hommia tietokoneella, mutten koodaamista - tosin olen harkinnut opettelevani sitäkin vaikka omaksi iloksi.

Lähipiiri on  myös muotoutunut sellaiseksi, että kenelläkään ei ole lapsia, tosin tämä ei ole tietoinen valinta, vaan olen jotenkin onnistunut ystävystymään ihmisten kanssa sekä nuorena että aikuisena, joilla ei ole lapsia. Ihan sama missä maassa he asuvat!

Olin ehkä 18, kun mulle jonkin verran tuttu nuoripari meni naimisiin pikkukaupungissa Uudellamaalla, jossa asuin.

Jommankumman äiti oli isosiskoni työkaveri. Silmäätekevä, sosiaalinen, kaikki tunteva muori. Hän oli etsinyt ihan rehellisesti tiskaamisapua, mutta diilillä, että tulee tosi paljon tiskaajia, että tulette häävieraiksi ihan juhlaan mukaan, kun paljon nuoria tulee, niin kivaahan se. jokainen auttaa keittiössä tyyliin 30 min toisen tiskaajan kanssa, loput juhlaa. Että joku ammattilainen vastaa keittiöstä, tarjoiluista jne, mutkun tiskikonetta ei vanhassa juhlatalossa ole, tarvitaan monta tällaista apulaista.

No olin juuri sydämeni särkenyt ja vähän yksinäinen. Ajattelin, että kiva mennä juhlaan kesäpäivänä, ehkä tutustuisin jojonkin kivaan poikaan ja lyhyt autteluvuoro ihan ok. Laittauduin parhaimpiini ja odottelin haaveillen juhlaa. Pidin tiskivuoroa ikäänkuin pääsylippuna, ihan ok.

Keittiövastuussa oli luvatusti osaava aikuinen. Hän hoiti tarjoilut ja oli mykava. Ilmoittauduin heti toisen tytön kanssa, että onpahan vuoro hoidettu. Tervetuliaismaljoissa ja kahveissa olikin heti paljon tiskaamista. Jossain vaiheessa emäntä alkoi tuskailla, että teille on ihan kamalasti nyt tätä hommaa. Hän oli siis pitopalvelusta ja sai palkkaa. Olin että

ihan kiva päästä juhliin. Mielelläni auttelen. Hän näytti hämmentyneeltä.

Kuten arvaatte, niitä toisia ei ilmasntunut. Meitä tiskaajia oli kaksi ja koko päivän häissä vieraita ehkä 200. Tarjoiluja piisasi, tiskiä riitti. En vieläkään tiedä, että tekikö muut oharit vai oliko alunperinkin vain me 2. Toinen joutui lähtemään 2 h kuluttua hakemaan laosensa jostain tms pakkosyy. Ajattelin että no joustan nyt vielä ja odotan seuraavia. Tuntui epäreilulta jättää se symppis pitopalveluemäntä totaalipulaan, oli ihan syytön järjestelyyn. Hänelle oli luvattu ettei tarvitse miettiä tiskaamista. Hänellä olikädet ihan täynnä sitä keittiövastuuta.

Lopulta mentiin jo kakussa ja mulla oli ihanhirveä nälkä. Rakastin täytekakkua ja ajattelin, ettäno pidänpä nyt tauon. Jouduin jonottaan kakkua ja sitten eterni kiilasi oikutteleva lapsi, jonka äiti oli että no tämähän loppuu, kai sinä nyt annatlapsen ottaa. Sain jotkut jämät. Sanoin, että en ole saanut yhtään mitään ja hän mulkaisi minua todella pöyristyneenä. Oli huomannut, että olin siinä tunteja juossut tuomassa puhtaita astioita ja keräämässä likaisia. Julkea palvelija tulee juhlapöytään.

Tajusin, että jos vain lähden, koko pikkukaupunki puhuu musta julkeana oharintekijänä, johon ei voi luottaa. Ei myöskään voi alkaa valittaa hääparille että ei mulle makseta mitään, oon nyt raatanu tunteja ilman palkkaa ja ruokaa, monta tuntia edessä vielä. Haaveeni löytää esim poikaystävä oli myös täysin tuhoon tuomittu, olin heillepiika. Moni tosin varmaan luuli mun saavan normaalin tuntipalkan, useinhan nuoret hanttihommissa kesäisin.

Otti päähän hikoilla (keittiö oli pieni ja kuuma, päivä helteinen) parhaimmissajuhlavaatteissani, kengät ei tykänneet nurmella kulkemisesta painavien kantamusten kanssa. Hoidin pestin loppuun, eipä päässeet dissaamaan mistään. Reilut 6 h! Hääpari ei varmasti tiennyt mun orjadiilistä, vaan heidän silmissään äiti oli hoitanut tiskaajat paikalle.

Hävetti ja surettikun tyhmänä olin odottanut kivoja juhlia ja tarjoiluja. Olin köyhästä perheestä, epävarma javähän yksinäinen. Kesätöitä ei lama-aikana kovin paljon ollut.

Mutta enpähän toistanut virhettä sitten enääkoskaan.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Onkohan tätä ilmiötä tutkittu miten paljon?

Itse jouduin lapsena ja teininä katsomaan aina serkkujeni perään, kun olimme yhtä aikaa mummolassa. Meillä oli ikäeroa kuusi ja yhdeksän vuotta, eli esimerkiksi kun minä olin 14, serkkuni olivat 8 ja 5. Emme siis todellakaan olleet samalla kehitystasolla hetkeäkään, eikä meitä ei siten oikein voitu ajatella tekemässä samoja asioita ”lapsina”. Vielä kun nuorempi serkuistani oli täysin kuriton ja ylivilkas, nuo vierailut olivat osaltani täyttä työtä alusta loppuun asti. Erään kerran mursin ranteenikin, kun juoksin tämän nuoremman serkun perään autotielle ja kaaduin vetäessäni sen pois auton edeltä. Sillä kertaa olinkin jo sitten niin itkuraivareissa, että raahasin haalareista niskaotteella sen veltoksi heittäytyneen pikkupojan hankea pitkin takaisin mummolaan - ja vastaanotin haukut siitä, että olin koskenut serkkuun väkisin. Mummo muistelee vielä tänä päivänäkin, kuinka ”ette tulleet lapsina toimeen keskenänne serkkujesi kanssa” ja yritän joka kerran selittää, ettei meidän ikäeroilla ollut kyse mistään lasten keskinäisistä väleistä, vaan mullehan olisi pitänyt maksaa siitä vahtimisesta palkkaa.

Yhdet juhlatkin olen kahvittanut vieraita, mutta kyseessä oli kaverin pikkuveljen rippijuhlat ja kaverin äiti etukäteen kysyi, mitä halutaan vastineeksi palveluksesta. Oltiin pelkästään tyytyväisiä, kun saatiin niin helpolla taskurahaa. Täysin ok tilanne. Teininkin aika ja vaivannäkö nimittäin maksaa.

(Itse sain muuten niin tarpeekseni lapsista noiden serkkujeni myötä, että vasta kolmevitosena rupesin harkitsemaan omia. Eikä ole mikään liioiteltu heitto vaan tosiasia - olin todellakin vannoutunut vela tuonne asti, vain siksi, että serkkujeni perässä juokseminen ja kaikesta näiden kurittomuudesta syytetyksi tuleminen oli kypsyttänyt vihan kaikkia lapsia kohtaan.)

Tutulta kuullostaa. Mun pikkusisarukset olivat ihan pellossa, niitä ei ohjeistettu tai valvottu mitenkään ja sain välillä niidenkin tuhot niskoilleni. Tunnollisena ja vanhempana lapsena mun vastuualue vaihteli aikuisten mielialojen mukaan ja jouduin pitämään tosissani jöötä niille välillä. Joskus ne tilanteet menivät yli, koska jouduin käyttämään uhmaavaan kuusivuotiaaseen ja inhottavasti käyttäytyvään 9-vuotiaaseen ihan hirveästi energiaa ja se eskaloitui välillä kiinnipidoksi. Toinen kuseskeli pytyn reunan yli ja käskin korjata jälkensä, niin alkoi lällättely - otin hiuksista kiinni ja sanoin et nyt pyyhit sen. Pyyhki. Seuraavaksi aikuiset haukkuvat pystyyn, kun olen pahoinpidellyt pikku veljeä vessassa, mutta kenellekään ei tullut mieleen kyseenalaistaa tapahtumienkulkua. Sisko taas paiskasi kiukuissaan kotioven kiinni, sisällä ruuat hellalla ja uunissa. Vara-avainta ei ollut, eikä suostunut lähtemään hakemaan avainta äidiltä, vaan yritti livahtaa karkuun naapuriin. Silloinkin sain todellisen raivarin, otin taas hiuksista ja talutin niistä äidin työpaikalle hakemaan sitä vara-avainta. Äiti tietty vapautti pikku siskon heti, haukkui minut ja huusi myöhemmin kotiinpäästyä kuin hyeena kun keittiö sen näköinen et hella ollut vahtimatta. Nämä olivat tilanteita kun oikeasti oli hermoissa pitelemistä, mutta muutinkin jo 15-vuotiaana pois kotoa. 

Toinen kerta oli kun tein taas jotain taloustöitä ja veli päästi kissan karkuun rappukäytävään. Käskin hakea kissan, ja veli ei suostunut. Kun lopulta suostui, niin hän yritti huutamalla saada kissan liikkeelle. Kuuntelin sitä ärjymistä kymmenen minuuttia, ennen kuin oli pakko puuttua tilanteeseen et pää kiinni käytävässä ja tuot sen kissan KANTAMALLA sisälle. Taas kerran kesken koulutuksen sieltä lyllertää äiti paikalle kiljumaan miten sisko taas tekee kiusaa aivan turhaan pikku veljelle. Siinä välissä kissa karkaa pihalle, veli karkaa ja mä olen täynnä pyhää vihaa. Kun tämä sitten purkautui näistä kaikista tilanteista useamman kuukauden kertarysäyksenä, niin äiti ihmetteli miksi oon muuttunut välinpitämättömäksi ja vastuuttomaksi ja minun kannattaisi kanavoida vihaani vähän paremmin, semminkin se on hirveän vahingollista ja tekee minusta mielisairaan. 

Vierailija kirjoitti:

Haaveeni löytää esim poikaystävä oli myös täysin tuhoon tuomittu

Tämä meni jo hiukkasen överiksi, mutta toivottavasti olet saanut terapiaa, koska jäit loppuelämäksi ilman poikaystävää. 

Vierailija kirjoitti:

Minua on vielä aikuisiälläkin yritetty nakittaa milloin mihinkin. Joskus olen liian kilttinä suostunutkin. Sitten ymmärsin, että itse on ne rajat vedettävä mihin suostuu.

Pitää tehdä päätös, että ihan kaikki ei käy, mitä toiset ehdottaa. Jos joku suuttuu, niin siitä vaan. Jollain tapaa on osattava kovettaa itsensä, kun tarve vaatii.

On yllättävän vaikeaa sisäistää, ettei ole vastuussa toisen ihmisen tunteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä näitä ei kerrota etukäteen. Hääpaikalla sitten kaaso tai morsiamen äiti tulee sanomaan, että perheen nuoria kaivataan tuolla "jossain muualla" ja kun nuoret menevät mukaan, onkin edessä lastenhoitokeikka. Jos nyt viitsitte ihan vaan sen aikaa katsoa perään, kun on puhe morsiusparille tms.,saa vanhemmat olla rauhassa. Jos myöntyy, on koko illan ilmaisena lastenvahtina eikä kieltäytytyminen ole mahdollista.

Tätä tehtiin jo aikanaan minulle ja omia lapsia olen opastanut, että hymyilkää nätisti, sanokaa, että kiva ja kun se kaaso tms.on poistunut, niin palatkaa pöytään. Mitään vastuuta muiden lapsista ei ole.

Erikoinen ohje sulta kyllä... Ehkä teiniä voi myös ohjeistaa sanomaan suoraan, ettei tykkää olla lastenvahtina. Jos lupaa katsoa pienten lasten perään, on todella vastuutonta vaan livetä paikalta ja jättää lapset yksin. 

Totta. Miksi opettaa omia lapsiaan valehtelemaan??

Kolme vuotta sitten tapahtunut ”outo ohje” tuskin enää ketään kiinnostaa.

Onneksi olen aina ollut niin hidas ja kädetön keittiötöissä, että kukaan ei pyydä mihinkään juhliin töihin.

Samaa taktiikkaa suosittelen muillekin hyväksikäytön välttelyyn. Vaikka muuten olisit reipas ja nopea niin hitaile ja sössi siellä juhlapaikalla niin että sinne on pakko hommata muuta apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa en usko tippaakaan, että ap:n kirjoittama aloitus olisi totta.

Tuo on nyt vaan jonkun keksimä "hyvä tarina."  Saadaanpahan vaan jotain säpinää aikaan tännekin.

KUKAAN  ei esitä asiaa tuolla tavalla, vaikka sitten toivoisikin jonkun teinin kaitsevan lapsia juhlissa.  

Eikä KUKAAN laita jotain lastenhoitoasiaa yhden kortin varaan edes kysymättä etukäteen, että kävisikö teille näin, että teidän tyttö vaikka kaitsisi näitä lapsia.  

Sitä paitsi miksi missään juhlissa pitäisi olla erikseen jotain lasten kaitsijoita?  Jos lapset otetaan mukaan juhliin, silloin ne juhlivat siinä vanhempiensa kanssa yhdessä.  Jos taas lapsille on järjestetty jotain omaa ohjelmaa,  silloin asia on hoidettu jo ohjelmaa suunniteltaessa.

Hoh hoh.  Juu ei mennyt läpi tämä.

Sä et ole hirveesti erilaisia ihmisiä tavannut, kun noin tosissas todistelet asiaa.

Monet jättää lapsiaan keskenäänkin kauppareissun tai baarireissun ajaksi, miksei sitten juhlissa sen yhden teinin.

Itsehän olen monet kerrat istunut  ns. lasten pöydässä illanistujaisissa vanhempana. Automaattisesti siihen kuului, että katot sitten pienempien perään. Sen kerran kun otinkin oman pääni mukaan ja häivyin paikalta alta aika yksikön sain jäätävät haukut koko suvulta ja vanhemmiltani.

Jos joku yrittää nakittaa lapsia hoidettavaksi, kannattaa sanoa: ”siinä on liikaa vastuuta minulle. En voi ottaa sellaista vastuuta, jos vaikka lapselle tapahtuu jotain”.

Eli siinä antaa ymmärtää, että ottaa vastuun niin vakavasti, että ei voi suostua. Se on mielestäni selkeä ja korrekti tapa kieltäytyä.

Minkä hemmetin takia häissä pitäisi olla joku lapsenvahti? Kyllähän vanhempien kuuluu omia lapsiaan vahtia, jos ne ottavat mukaan.

Omiin tuleviin häihini sukulaisten lapset ovat kyllä tervetulleita, jos haluavat mukaan, ja pidän itse lapsista. Mutta siitä kyllä lähden, että jokainen vahtikoon ja hoitakoon ne lapsensa itse, mitään erillistä lapsenvahtia en kyllä järjestä enkä odota vieraidenkaan suostuvan lapsenvahdiksi muiden lapsille.

Periaatteessa voisin häipyä perheineni paikalta tuossa tilanteessa. Mutta jos oikein joustavalla mielellä olisi, niin voi tokaista että juhlissa tehty työ on sitten se lahja (jos tämä työ siis on itselle/teinille ok). Ja antaisin teinille palkaksi sen kirjekuoressa olevan satasen.

Mut kutsuttiin joskus serkun häihin ja kutsussa luki, että lapsille on hoitaja, että vanhemmatkin saa rentoutua. Kun minä hääpäivän aamuna laitoin serkulle viestin, että en pääsekään paikalle, kun mulle nousi yöllä kuume ja pahoittelin niin kävi ilmi, että mun piti olla se hoitaja. Minä opiskelin silloin opettajaksi ja olin sinkku, niin mut oli tietämättäni nakitettu hoitajaksi. Ei saanut ketään muutakaan hoitajaksi niin lyhyellä varoitusajalla ja vanhemmat joutui hoitamaan itse lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä näitä ei kerrota etukäteen. Hääpaikalla sitten kaaso tai morsiamen äiti tulee sanomaan, että perheen nuoria kaivataan tuolla "jossain muualla" ja kun nuoret menevät mukaan, onkin edessä lastenhoitokeikka. Jos nyt viitsitte ihan vaan sen aikaa katsoa perään, kun on puhe morsiusparille tms.,saa vanhemmat olla rauhassa. Jos myöntyy, on koko illan ilmaisena lastenvahtina eikä kieltäytytyminen ole mahdollista.

Tätä tehtiin jo aikanaan minulle ja omia lapsia olen opastanut, että hymyilkää nätisti, sanokaa, että kiva ja kun se kaaso tms.on poistunut, niin palatkaa pöytään. Mitään vastuuta muiden lapsista ei ole.

Ei missään nimessä näin, vaan reipas kieltäytyminen kaasolle! Kun joku kolmivuotias löytyy kaivosta, niin teini on käräjillä kuolemantuottamuksesta, jos on luvannut vahtia ja sitten kadonnut paikalta.

Sanomalla "kiva" ei kyllä ole lupautunut miksikään vahdiksi. Voi toki nakittajalle jäädä vähän epäselväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä näitä ei kerrota etukäteen. Hääpaikalla sitten kaaso tai morsiamen äiti tulee sanomaan, että perheen nuoria kaivataan tuolla "jossain muualla" ja kun nuoret menevät mukaan, onkin edessä lastenhoitokeikka. Jos nyt viitsitte ihan vaan sen aikaa katsoa perään, kun on puhe morsiusparille tms.,saa vanhemmat olla rauhassa. Jos myöntyy, on koko illan ilmaisena lastenvahtina eikä kieltäytytyminen ole mahdollista.

Tätä tehtiin jo aikanaan minulle ja omia lapsia olen opastanut, että hymyilkää nätisti, sanokaa, että kiva ja kun se kaaso tms.on poistunut, niin palatkaa pöytään. Mitään vastuuta muiden lapsista ei ole.

Erikoinen ohje sulta kyllä... Ehkä teiniä voi myös ohjeistaa sanomaan suoraan, ettei tykkää olla lastenvahtina. Jos lupaa katsoa pienten lasten perään, on todella vastuutonta vaan livetä paikalta ja jättää lapset yksin. 

Jos sanoo "kiva", niin ei lupaa yhtään mitään! Ja varmaat osasit lukea sen verran, että nämä kaasot ja anopit eivät kuuntele kieltäytymistä, turha sanoa ei.

Vastuu lapsista on vanhemmilla, ei 15v ikäisellä juhlavieraalla. Jos vanhemmat eivät tätä tajua, niin aika onttoa vierittää syytä nuorelle.

Erikoisia kyllä olette te tämän palstan ihmiset, jos tätäkin kommenttia on yläpeukutettu näin paljon... Vastuu on aina lasten vanhemmilla, mutta kyllä nuorelle on hyvä opettaa sanomaan asiat selkeästi. On tärkeää oppia kieltäytymään asioista ihan asiallisesti. Kuitenkin pääasia on varmasti se, ettei pienille lapsille käy mitään, oli ne omia tai muiden. Itse en koskaan omia lapsia muiden vastuulle jättänytkään juuri tästä syystä. Ihmiset saattaa antaa ymmärtää, että katsovat perään, mutta sitten asenne on juuri tämä: "ei mitään väliä muiden mukuloista". Nähty on muiden kohdalla.  

Väärin! Pääasia ja ainut asia on se että lapsen vanhemmat huolehtii itse omista lapsistaan joko itse tai sopimalla/maksamalle jollekin oikeasti omasta vapaasta tahdostaan lapsenvahdiksi jo etukäteen suostuvalta. Esim muilla juhlavierailla ei edes teinitytöillä ole mitään vastuuta muiden lapsista.

Se on myös huvittavaa kun juhlanjärjestäjät luulevat että joku naisvieraista on yhtä kuin ilmainen piika joka tiskaa, tarjoilee ja siivoaa juhlissa ja juhlien jälkeen vaikka sellaisesta e ole mitään sovittu. Itselleni on käynyt aikana ennen kuin meillä oli lapsia sekä kun lapset olivat jo omillaan. Ennen korona-aikaa sukulaisen juhlissa sain kuulla juhlissa istuvilta sukulaismiehiltä ettå naiset ne vaan istuu. Kyse oli siis sukulaisen järjestämästä juhlasta johon minut sekä mieheni oli kutsuttu vieraaksi eikä juhlan järjestäminen kuulunut minulle mitenkään. Naisena minun olisi pitänyt tehdä jotakin eikä istua syömässä ja seurustelemassa niin kuin muut vieraat.

Muuten onko jollekin tullut joskus mieleen että pannaanpa ne teinipojat lapsenvahdiksi tai tarjoilemaan? Niinpä, ei tietenkään, vain tytöt ja naiset on niin arvottomia että saavat kyllä hoitaa hommat kun muut juhlii.