Mitä vastaat työhaastattelussa kun kysytään missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi kysymys on tarkoitettu työelämään liittyen, ts. millainen urakehitystoive sinulla on?  Aina, kun ihmiset alkaa höpisemään "remontoitu omakotitalo", "matkustelen", "Onnellinen arki", nakkaan saman tien ei-merkin paperille.

Haluatko esimerkiksi olla samassa työssä? Haluatko lisää vastuuta? Yleensä kehitystoiveisiin suhtaudutaan positiivisesti, mutta jos vaikkapa assistentti selittää, miten hän on ylentynyt tutkijaksi, ei hän välttämättä sovi työhön, jos kuvittelee liikoja.

Ja pahin vastaus on tuo "en tiedä" tai "mahdotonta nähdä sinne asti". Se kertoo vaan siitä, että et halua työtä, etkä kehittyä.

Haastattelen 2-3 ihmistä viikossa, joiden palkkaamisesta päätän. Sama tilanne eli viisastelijat eivät pääse jatkoon (heitä tosin tapaa vain tietyissä kulttuureissa) eli nämä, ketkä esittävät etteivät ymmärrä kysymystä työhaastattelun kontekstissa ja selittävät, kuinka eivät voi tietää, haluavat omakotitalon jne. Menevät suoraan jokainen Ei-nippuun. 

Muutoin kysymykseen ei ole yhtä oikeaa vastausta. Siinä kuitenkin haetaan, että ihmisellä on jokin ajatus tulevaisuudesta ja sitoutuneisuutta kyseiseen yritykseen. Kehitys ei ole myöskään aika ylenemistä vaan ammattitaidon kehittämistä roolin sisällä. Riippuu paljon roolista myös. 

Toinen rekrytoija komppaa. Kysymyksellä kartoitetaan elämänhallintaa ja todellakaan tiimimme ei viisastelijoita kaipaa joita onkin jo omasta takaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi kysymys on tarkoitettu työelämään liittyen, ts. millainen urakehitystoive sinulla on?  Aina, kun ihmiset alkaa höpisemään "remontoitu omakotitalo", "matkustelen", "Onnellinen arki", nakkaan saman tien ei-merkin paperille.

Haluatko esimerkiksi olla samassa työssä? Haluatko lisää vastuuta? Yleensä kehitystoiveisiin suhtaudutaan positiivisesti, mutta jos vaikkapa assistentti selittää, miten hän on ylentynyt tutkijaksi, ei hän välttämättä sovi työhön, jos kuvittelee liikoja.

Ja pahin vastaus on tuo "en tiedä" tai "mahdotonta nähdä sinne asti". Se kertoo vaan siitä, että et halua työtä, etkä kehittyä.

Haastattelen 2-3 ihmistä viikossa, joiden palkkaamisesta päätän. Sama tilanne eli viisastelijat eivät pääse jatkoon (heitä tosin tapaa vain tietyissä kulttuureissa) eli nämä, ketkä esittävät etteivät ymmärrä kysymystä työhaastattelun kontekstissa ja selittävät, kuinka eivät voi tietää, haluavat omakotitalon jne. Menevät suoraan jokainen Ei-nippuun. 

Muutoin kysymykseen ei ole yhtä oikeaa vastausta. Siinä kuitenkin haetaan, että ihmisellä on jokin ajatus tulevaisuudesta ja sitoutuneisuutta kyseiseen yritykseen. Kehitys ei ole myöskään aika ylenemistä vaan ammattitaidon kehittämistä roolin sisällä. Riippuu paljon roolista myös. 

Toinen rekrytoija komppaa. Kysymyksellä kartoitetaan elämänhallintaa ja todellakaan tiimimme ei viisastelijoita kaipaa joita onkin jo omasta takaa.

No kerropa, mikä vastaus tähän kliseiseen kysymykseen kertoo hyvästä elämänhallinnasta.

Ja kerropa, missä sinä näet itsesi viiden vuoden kuluttua.

Vierailija kirjoitti:

Tähän pitänee vastata niin, että töissä ko. paikassa, edennyt seuraavalle tasolle.

Mä vastasin viimeksi noin. En ole edennyt minnekään vuosikausiin.

Vierailija kirjoitti:

Toi kysymys on tarkoitettu työelämään liittyen, ts. millainen urakehitystoive sinulla on?  Aina, kun ihmiset alkaa höpisemään "remontoitu omakotitalo", "matkustelen", "Onnellinen arki", nakkaan saman tien ei-merkin paperille.

Haluatko esimerkiksi olla samassa työssä? Haluatko lisää vastuuta? Yleensä kehitystoiveisiin suhtaudutaan positiivisesti, mutta jos vaikkapa assistentti selittää, miten hän on ylentynyt tutkijaksi, ei hän välttämättä sovi työhön, jos kuvittelee liikoja.

Haluan olla firmassa, haluan enemmän vastuuta, haasteita ja työkokemusta.

Minkä helvetin takia kysytään tuollaisia missä näet itsesi-kysymyksiä, kun kuitenkaan niitä ei työssä toteuteta.

Vierailija kirjoitti:

Erikoisinta on kyllä se, jos tätä kysytään määräaikaisen työn haastattelussa.

Näpäytyksenä voisi vastaus olla: "kilpailijan leivissä vakituisena, jos määräaikaisuuttani ei ole vakinaistettu." Voi kyllä johtaa hylsyyn, mutta rehellisyys maan perii, vai miten se neni.

Oli outoa, kun tuota kysyttiin kesätyöhaussa. Mitä haluatte vastaukseksi? Öö, edelleen teillä taas kesätöissä viiden vuoden päästä? Vai jossain ihan muualla tekemässä hommia, jotka ei liity tähän 2kk pestiin mitenkään? Taitaa olla vaan joku muotikysymys, jota rekrytoijat tykkäävät viljellä.

"Katkolla tai kuollut. Milloin voin aloittaa?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi kysymys on tarkoitettu työelämään liittyen, ts. millainen urakehitystoive sinulla on?  Aina, kun ihmiset alkaa höpisemään "remontoitu omakotitalo", "matkustelen", "Onnellinen arki", nakkaan saman tien ei-merkin paperille.

Haluatko esimerkiksi olla samassa työssä? Haluatko lisää vastuuta? Yleensä kehitystoiveisiin suhtaudutaan positiivisesti, mutta jos vaikkapa assistentti selittää, miten hän on ylentynyt tutkijaksi, ei hän välttämättä sovi työhön, jos kuvittelee liikoja.

Ja pahin vastaus on tuo "en tiedä" tai "mahdotonta nähdä sinne asti". Se kertoo vaan siitä, että et halua työtä, etkä kehittyä.

Haastattelen 2-3 ihmistä viikossa, joiden palkkaamisesta päätän. Sama tilanne eli viisastelijat eivät pääse jatkoon (heitä tosin tapaa vain tietyissä kulttuureissa) eli nämä, ketkä esittävät etteivät ymmärrä kysymystä työhaastattelun kontekstissa ja selittävät, kuinka eivät voi tietää, haluavat omakotitalon jne. Menevät suoraan jokainen Ei-nippuun. 

Muutoin kysymykseen ei ole yhtä oikeaa vastausta. Siinä kuitenkin haetaan, että ihmisellä on jokin ajatus tulevaisuudesta ja sitoutuneisuutta kyseiseen yritykseen. Kehitys ei ole myöskään aika ylenemistä vaan ammattitaidon kehittämistä roolin sisällä. Riippuu paljon roolista myös. 

Toinen rekrytoija komppaa. Kysymyksellä kartoitetaan elämänhallintaa ja todellakaan tiimimme ei viisastelijoita kaipaa joita onkin jo omasta takaa.

Ei tuolla ole elämänhallinnan kanssa mitään tekemistä. Voihan sitä itsensä visioida ihan millaiseen tulevaisuuteen tahansa, mutta ei se silti tarkoita, että se saavutettaisiin tai että sitä kohti edes pyrittäisiin. Elämänhallinta tarkoittaa ihan muuta kuin kuvitelmia tulevaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Erikoisinta on kyllä se, jos tätä kysytään määräaikaisen työn haastattelussa.

Minulta kysyttiin kerran kesätyöhaastattelussa. Lukioikäisenä sopersin siihen jotain yliopistosta, mutta silti tuntui oudolta tämä kysymys.

Gambiassa nuorten miesten hierottavana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi kysymys on tarkoitettu työelämään liittyen, ts. millainen urakehitystoive sinulla on?  Aina, kun ihmiset alkaa höpisemään "remontoitu omakotitalo", "matkustelen", "Onnellinen arki", nakkaan saman tien ei-merkin paperille.

Haluatko esimerkiksi olla samassa työssä? Haluatko lisää vastuuta? Yleensä kehitystoiveisiin suhtaudutaan positiivisesti, mutta jos vaikkapa assistentti selittää, miten hän on ylentynyt tutkijaksi, ei hän välttämättä sovi työhön, jos kuvittelee liikoja.

Ja pahin vastaus on tuo "en tiedä" tai "mahdotonta nähdä sinne asti". Se kertoo vaan siitä, että et halua työtä, etkä kehittyä.

Haastattelen 2-3 ihmistä viikossa, joiden palkkaamisesta päätän. Sama tilanne eli viisastelijat eivät pääse jatkoon (heitä tosin tapaa vain tietyissä kulttuureissa) eli nämä, ketkä esittävät etteivät ymmärrä kysymystä työhaastattelun kontekstissa ja selittävät, kuinka eivät voi tietää, haluavat omakotitalon jne. Menevät suoraan jokainen Ei-nippuun. 

Muutoin kysymykseen ei ole yhtä oikeaa vastausta. Siinä kuitenkin haetaan, että ihmisellä on jokin ajatus tulevaisuudesta ja sitoutuneisuutta kyseiseen yritykseen. Kehitys ei ole myöskään aika ylenemistä vaan ammattitaidon kehittämistä roolin sisällä. Riippuu paljon roolista myös. 

Toinen rekrytoija komppaa. Kysymyksellä kartoitetaan elämänhallintaa ja todellakaan tiimimme ei viisastelijoita kaipaa joita onkin jo omasta takaa.

Ei tuolla ole elämänhallinnan kanssa mitään tekemistä. Voihan sitä itsensä visioida ihan millaiseen tulevaisuuteen tahansa, mutta ei se silti tarkoita, että se saavutettaisiin tai että sitä kohti edes pyrittäisiin. Elämänhallinta tarkoittaa ihan muuta kuin kuvitelmia tulevaisuudesta.

Ei voi saavuttaa mitään, ellei ole tavoitetta. Tavoite taas tarvitsee vision. Ja kysymyksellä haetaan tätä visiota.

Näin ihan maalaisjärjellä ajattelen.

Näen itseni silloin taivaassa jossa kukatkin laulavat.

Olisiko parempi kysymys missä näet itsesi 50 vuoden päästä?

Tai jopa 500 vuoden päästä jotta saadaan pitkäjänteisyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Erikoisinta on kyllä se, jos tätä kysytään määräaikaisen työn haastattelussa.

Juu, kerran muistan, että kesäharjoittelupaikkaa hakiessa kysyttiin tätä... juuri noilla sanoilla... Silloin oli helppo, kun olisi ollut hieman epäuskottavaa myydä sielunsa ko. firmalle. Sanoin haluavani joskus ulkomaille, en tiedä oliko aikaikkuna juuri tuo.

Vierailija kirjoitti:

Toi kysymys on tarkoitettu työelämään liittyen, ts. millainen urakehitystoive sinulla on? 

No miksi ihmeessä rekrytoija ei kysy, miten toivot urasi kehittyvän seuraavan viiden vuoden kuluessa?

Miksi kaikkien pitää kopioida näitä ympäripyöreitä kysymyksiä, joita haastateltavat eivät ymmärrä "oikein"?

Ahdistaa tuollaiset typerät kysymykset, joihin on olemassa vain vääriä vastauksia.

Tuollaisista kysymyksistä selviää he, jotka ovat netistä opetelleet ulkoa jonkun liirum laarumin. Itse olen ihan perus työläinen ja työssäni ei ole mitään etemismahdollisuuksia ja työ on sitä samaa liukuhihnahommaa päivästä toiseen minuutin tarkkuudella. Voihan tuohon kehitellä jonkun hienolta kuulostavan lauseen henkisestä kehittymisestä, mutta mitä väliä, kun vastaus ei kuitenkaan miellytä. Tuntuu vaan niin teennäiseltä ja yli-innokkaalta.

Että mä vihaan tota kysymystä, mä en näe sen mitenkään edistävän mun työllistämistäni.

Olen vastannut. En ole kovin kunnianhimoinen ihminen, joten mä työskentelen perusduunimyyränä. Jos ei kelpaa, niin sitten pitäkööt tunkkinsa. ;D

No, sain mä työn Ja olen ollut nyt sen kolme vuotta samassa hommassa, pienillä vastuunlisäyksillä, mutta perushomma on samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi kysymys on tarkoitettu työelämään liittyen, ts. millainen urakehitystoive sinulla on?  Aina, kun ihmiset alkaa höpisemään "remontoitu omakotitalo", "matkustelen", "Onnellinen arki", nakkaan saman tien ei-merkin paperille.

Haluatko esimerkiksi olla samassa työssä? Haluatko lisää vastuuta? Yleensä kehitystoiveisiin suhtaudutaan positiivisesti, mutta jos vaikkapa assistentti selittää, miten hän on ylentynyt tutkijaksi, ei hän välttämättä sovi työhön, jos kuvittelee liikoja.

Ja pahin vastaus on tuo "en tiedä" tai "mahdotonta nähdä sinne asti". Se kertoo vaan siitä, että et halua työtä, etkä kehittyä.

Haastattelen 2-3 ihmistä viikossa, joiden palkkaamisesta päätän. Sama tilanne eli viisastelijat eivät pääse jatkoon (heitä tosin tapaa vain tietyissä kulttuureissa) eli nämä, ketkä esittävät etteivät ymmärrä kysymystä työhaastattelun kontekstissa ja selittävät, kuinka eivät voi tietää, haluavat omakotitalon jne. Menevät suoraan jokainen Ei-nippuun. 

Muutoin kysymykseen ei ole yhtä oikeaa vastausta. Siinä kuitenkin haetaan, että ihmisellä on jokin ajatus tulevaisuudesta ja sitoutuneisuutta kyseiseen yritykseen. Kehitys ei ole myöskään aika ylenemistä vaan ammattitaidon kehittämistä roolin sisällä. Riippuu paljon roolista myös. 

Toinen rekrytoija komppaa. Kysymyksellä kartoitetaan elämänhallintaa ja todellakaan tiimimme ei viisastelijoita kaipaa joita onkin jo omasta takaa.

Ei tuolla ole elämänhallinnan kanssa mitään tekemistä. Voihan sitä itsensä visioida ihan millaiseen tulevaisuuteen tahansa, mutta ei se silti tarkoita, että se saavutettaisiin tai että sitä kohti edes pyrittäisiin. Elämänhallinta tarkoittaa ihan muuta kuin kuvitelmia tulevaisuudesta.

Ei voi saavuttaa mitään, ellei ole tavoitetta. Tavoite taas tarvitsee vision. Ja kysymyksellä haetaan tätä visiota.

Näin ihan maalaisjärjellä ajattelen.

Olen saavuttanut työelämässä monia menestyksiä ilman ainuttakaan 5-vuotissuunnitelmaa. Elämä on monesti vienyt aivan eri suuntaan kuin olisi voinut kuvitellakaan. Mielestäni on älytöntä kysellä haastattelussa mitään tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi kysymys on tarkoitettu työelämään liittyen, ts. millainen urakehitystoive sinulla on?  Aina, kun ihmiset alkaa höpisemään "remontoitu omakotitalo", "matkustelen", "Onnellinen arki", nakkaan saman tien ei-merkin paperille.

Haluatko esimerkiksi olla samassa työssä? Haluatko lisää vastuuta? Yleensä kehitystoiveisiin suhtaudutaan positiivisesti, mutta jos vaikkapa assistentti selittää, miten hän on ylentynyt tutkijaksi, ei hän välttämättä sovi työhön, jos kuvittelee liikoja.

Ja pahin vastaus on tuo "en tiedä" tai "mahdotonta nähdä sinne asti". Se kertoo vaan siitä, että et halua työtä, etkä kehittyä.

Usein tätä kysytään työpaikoissa joissa ei ole juurikaan etenemismahdollisuuksia.

Minultakin kysyttiin, vaikka kyseessä oli noin vuoden mittainen projekti, jolle ei ollut tulossa jatkoa. Meinasin revetä täysin, mutta sanin sanottua, että toivottavasti olen elossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi kysymys on tarkoitettu työelämään liittyen, ts. millainen urakehitystoive sinulla on? 

No miksi ihmeessä rekrytoija ei kysy, miten toivot urasi kehittyvän seuraavan viiden vuoden kuluessa?

Miksi kaikkien pitää kopioida näitä ympäripyöreitä kysymyksiä, joita haastateltavat eivät ymmärrä "oikein"?

 

Ne on guuglettanut ne samat kuin muutkin rekrytoijat.

Sellaista "ammattitaitoa".