Kerätään tähän ketjuun TYÖPAIKKOJEN STEREOTYYPPISIÄ HAHMOJA! Minä aloitan:
Juorukello - laulaa kaikkien kuulumiset ja tietää työpaikan sosiaalisen elämän kaikki käänteet Työmatkapyöräilijä - jauhaa kahvitauot pyöräilyn hienouksista ja jakaa neuvojaan muille Eväslehteilijä - linnoittautuu taukohuoneen nurkkaan eväsboksinsa ja sanomalehden taakse, jottei kukaan vain ottaisi kontaktia
Kommentit (2151)
Vierailija kirjoitti:
Bilehile. Sukua työ on perhe -tyypille ja ahkeralle vapaaehtoiselle, mutta marinoituna viinalla. Järjestää siis runsaasti alkoholipitoista aktiviteettia. Jos pääsee esimiesasemaan, ottaa rekrytoinnissa ykkösprioriteetiksi sen, ettei palkkaa yhtäkään eväslehteilijää tai muuta hissukkaa - olivat he sitten kuinka päteviä tahansa. Koska tärkeintähän on, että koko työporukka bilettää yhdessä.
Ujo pomo. Arastelee sosiaalisia tilanteita niin paljon, että ei uskalla antaa alaiselleen ymmärrettäviä toimintaohjeita. Tällöin alainen tekee oman päänsä mukaan, ja ihmettelee, miksei saa pomosta mitään irti. Ja ujo pomo alkaa arastella entistä enemmän tämän "omapäisen" alaisen ohjeistamista... Esiintyy tyypillisesti sellaisissa työyhteisöissä, joissa paras substanssiosaaja päätyy esimieheksi, oli siihen lahjoja tai ei.
Aito erityisruokavalioihminen. Sekoitetaan usein siihen yleisempään versioon erityisruokavalioihmisestä, mutta tällä on jokin ihan oikea ja lääkärin toteama sairaus, jonka takia on erityisruokavaliolla. Huomattavasti vähemmän huomion perään kuin yleisempi vastineensa, mutta saattaa silti saada kimppuunsa työpaikan hyväntahtoisen yleishuolehtija-superäidin hössöttämään.
Tällaisen työpaikan ilmoituksessa haetaan aina sitä HYVÄÄ TYYPPIÄ. Sellaista, jolle riittää palkaksi loistavan kahvikoneen erikoiskahvit, huipputyypit työkavereina sekä mahtis-mahtis yhdessätekeminen myös työajan ulkopuolella.
Vierailija kirjoitti:
Turbo.
Trendikkäästi pukeutuva, vauhdikas ja puhelias ihmistyyppi, joka heittelee jatkuvasti ideoita. Polkaisee mielellään alkuun uusia projekteja, työryhmiä, seminaareja ja markkinointikampanjoita, jotka tuuppaa muiden loppuunsaatettaviksi. Itse ei kiinnostu alkua enempää ja vetoaa kiireisiinsä delegoidessaan ne edelleen. Vaihtaa usein työpaikkaa, koska on energisyydessään rasittava - myös itselleen.
Näitä näkee mainosalalla. Ärsyttäviä tekonuorekkaita hyviätyyppejä. Burn outin partaalla.
Terveysintoilija - milloin mikäkin elintarvike sun muu on pahasta, koska iltalööpissä luki, että se on. Kaikki keskustelut pyörivät syömisen ja liikkumisen ympärillä. Yleensä tämä henkilö on kumminkin ihan peruskuntoinen tavis, ei mikään maratoonari. Aina suosittelemassa ties mitä uutta terveystavaraa.
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä lukenut koko ketjua joten voi olla täällä:
TOIMISTOKUUKKELI: mainostaa olevansa olevansa niin seurallinen ihminen ettei etätyöt sovi hänelle ollenkaan. Lähes koko työpäivän kiertää työpisteeltä ja työkaverilta toiselle kertomassa jonninjoutavia juttuja milloin mistäkin. Työt kiertelyn takia jää tekemättä, sitten valittaa työuupumusta kun työt ovat ruuhkautuneet.
Toimistokuukkeli myös uupuu ja stressaantuu, jos saa vähänkään yksin vastuuta jonkin projektin läpiviemiseksi. Lopulta puolivalmis tekele sysätään eteenpäin deadline-päivänä, ja muilla on hiki hatussa että homma saadaan korjattua ja viimeisteltyä ennen kuin toimisto sulkeutuu.
Idearosvo. Esittelee sinun ideasi ominaan. Lisäpisteitä siitä, jos on edellisenä päivänä tyrmännyt ideasi, ja seuraavana päivänä esittelee omina huippuideoinaan.
Legendaaristen kollegoiden haamut. Heistä puhutaan kahvihuoneissa, vaikka ovat aikoja sitten kadonneet työpaikalta, yleensä eläkkeelle. Jo edesmenneiden läsnäolon huomaa seinistä huokuvista nitinöistä ja natinoista, oudoista sähkökatkoista, itsestään avautuvista ovista ja ikkunoista. Joskus käytävällä saattaa kuulua jopa laahustavia askeleita, vaikka oletkin yksin toimistossa.
Pikkuisen parempi-Päivi
Tosikkomainen, täsmällinen ja hieman huumorintajuton. Perhe on hyvin tärkeä, jättää usein työpaikan kemut väliin tai osallistuu vain, jos ohjelmassa on reipas lenkki luonnossa. Harrastaa kuntosalia ja perinteistä hiihtoa.
Ei ymmärrä vitsejä eikä huumorimielessä kerrottuja sattumuksia, jossa vitsaillaan omalla kustannuksella. Jos kerrot, että aamu oli katastrofinen, lapsi oli pissannut sänkyyn, avaimet olivat hukassa sekä lähdit töihin yöpaidalla, niin muiden nauraessa, hän kertoo miten muistaa aina käyttää kosteussuojaa sängyssä ja viikata työvaatteet jo illalla tuolille. Kun kerrot että olet ostanut muksuille pihalle trampan, hän kertoo ettei heille tule, koska ne ovat vaarallisia. Jos erehdyt humoristisesti valittamaan lapsiperhearjen kaaottisuutta, hän mainitsee että hänelle kyllä perhe on tärkein asia ja lapsista ei voisi olla erossa yötäkään. Käyttäytyy aina ystävällisesti ja pitää itseään vaatimattomana ja todella hyvänä ihmisenä, mutta silti saa aikaan muille epämukavan/huonon/alemman olon.
EKstrovertti ADHD joka ei malta odottaa omaa vuoroaan vaan keskeyttää muiden puheenvuoroja. Hänen kaverinsa ujo introvertti, joka puhkeaa puhumaan vain muiden puheevnvuorojen päälle. Todella erikoinen duo!!!
:D
Kommentoija. Kommentoi koko ajan toisten tekemisiä. "Ai, sä syöt makaronilaatikkoa". "Ai, sulla on musta paita tänään". "Ai, sä leikkaat ton juuston noin". "Ai, sä kävit vessassa"
Tätä se on, kun suomalaiset laskeutuivat puusta ja menivät töihin. Käytävillä tervehditään vain niitä joista pidetään, syöminen ryhmässä on vaikeaa. Toisten asiat ja perseet, hajut ja muu kiinnostaa enemmän kuin työnteko.
Supisijat.
Yleensä kaksi naishenkilöä, jotka kuvittelevat kuiskivansa salaa, mutta todellisuudessa sanoja tai lauseita kuuluu toiselle puolelle konttoria. Eikä jutut edes yleensä ole arkoja tai selän takana puhumisia, mutta kiva supista vaan lempparikaverin kanssa.
"Mistä-sä-ostit"
Tyylitajuton lammas, joka seuraa töissä ja FB:ista kavereidensa tekemiset ja vertailee. Ei mitään omia ideoita, vaan kopioi kaiken muilta: matkat, juhlat, vaatteet, harrasteet, hiukset, sisustuksen, k a i k e n. Matkii, mutta huonommin. Töissäkään ei ole koskaan mitään muuta, kuin yksi sama opittu tapa tehdä asiat. Tällainen kyselee mielellään tauoilla toisten tekemisistä pikkutarkasti ja laatii oman elämänsä kuviot niiden mukaisesti. Silti kokee tyytymättömyyttä ja kadehtii.
Vierailija kirjoitti:
Pervo
Istuu työhuoneessaan tai sermin takana vahtaamassa aikuisviihdettä. Kun työpaikalla aloittanut uusi kesätyttö tulee kysymään häneltä jotakin, jättää tarkoituksella törkysivun auki ja seuraa nautiskellen uuden tulijan reaktioita. Esittää työympäristönsä naisille vihjailevia, väsyneitä vitsejä ja kyselee tauoilla, mistä kesätyttö ostaa alusvaatteensa. Muistaa aina mainita, että odottelee innolla firman saunailtaa tai pikkujouluja, joissa istuu lasittunein katsein syrjässä muita toljottaen.
HYIII laukaisit kuvauksellasi traumani, joka syntyi tällaisen kollegan toimesta eräässä valtionhallinnon kesätyöpaikassa! Kamala tstorunkkari, joka näytti Klonkulta.
Meikkimyyjä. Kerää säännöllisesti työkavereilta nimiä meikkitilauksiin. Yhdessä käytään läpi esitteitä ja tuotenäytteitä testaillaan tuntitolkulla pitkin työpäivää.
Vierailija kirjoitti:
Meikkimyyjä. Kerää säännöllisesti työkavereilta nimiä meikkitilauksiin. Yhdessä käytään läpi esitteitä ja tuotenäytteitä testaillaan tuntitolkulla pitkin työpäivää.
Tämä. Myös aloe-Vera- mönjät, joita ehottomasti juotava, sitten joku kehon happo-emäs tasapaino ja siihen tilataan etikkaa, tai jotain magnesiumia. Jos kysyy että missä nää tuotteet valmistetaan tai mitä näissä on, niin ei tule mitään järkevää vastausta.
Aste pahemmat on nämä verkosto-hullun Goldenin myyjät, kun pesupulvetikib on puhdasta kultaa varmaan.
Ja ”osta nyt, eksä tilaa mitään, tää on parhaaksi todettu” ja läpä läpä..
Ohjelmanumero - drama queen jota ei kiinnosta työnteko, vaan se minkälaisen härdellin saa aikaan ympärillään. Kuvittelee olevansa korvaamaton ja käyttäytyy sen mukaisesti. Jos joskus saa jotain aikaan, niin pitäisi nostaa lippu salkoon ja kumarrella ympärillä. Pitää järkyttävää meteliä itsestään. Kaikille helpotus kun vaihtaa työpaikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Empaatikko. Hänelle voit kertoa kaikki murheesi, hän ymmärtää. Hänellä on valmiiksi laupias surumielinen ilme kasvoillaan, voit lähestyä ilman pelkoa. Ei tuomitse, ei neuvo, vain ymmärtää.
Minä olen tällainen. En tiedä, miksi aina ajaudun tähän rooliin, ruskeat silmänikö sen tekevät?
Joka työpaikassa mulle on jossakin vaiheessa alettu kertoa yksityisasioita ja elämänmurheita. Minä sitten kuuntelen ja yritän kannustaa ja tsempata. Paha vain, että ne asiat jää vaivaamaan ja sitten murehdin niitä itsekin.
Nytkin tuli mieleen eräs kuuden vuoden takainen juttu, että kuinkahan sille kävi...
Vekkulatalon vääristävästä peilistä, oletan.