Lue keskustelun säännöt.
Kerätään tähän ketjuun TYÖPAIKKOJEN STEREOTYYPPISIÄ HAHMOJA! Minä aloitan:
Juorukello - laulaa kaikkien kuulumiset ja tietää työpaikan sosiaalisen elämän kaikki käänteet Työmatkapyöräilijä - jauhaa kahvitauot pyöräilyn hienouksista ja jakaa neuvojaan muille Eväslehteilijä - linnoittautuu taukohuoneen nurkkaan eväsboksinsa ja sanomalehden taakse, jottei kukaan vain ottaisi kontaktia
Kommentit (2145)
Vierailija kirjoitti:
Lihava on kiusallinen, koska hän on aina siellä missä vähiten odottaisi kenenkään olevan. Jos työpaikalla on pukuhuone, ja käy siellä vaikka hakemassa vesipullon tai huulirasvan tai mitä ikinä, siis käy vain nopeasti hakemassa jotain tarpeellista, niin lihava on siellä aivan varmasti linnoittautuneena oman kaappinsa lähistölle ja syödä mussuttaa jotain patukkaa tai vastaavaa. Sitten ovat aina niin kiusaantuneita, kun jäävät kiinni. Hehän nimenomaan menevät paikkoihin, joissa olettavat saavansa olla rauhassa katseilta. Kuten esimerkiksi keskellä päivää pukkarissa, sellaiseen kellonaikaan että kenenkään vuoro ei ala eikä lopu silloin.
En ole erityisen lihava, mutta pukukaapilla on yleensä päivän ainoa paikka, jossa saisi edes hetken lepuuttaa korviaan ja aivojaan kauhealta hälinältä ja stressiltä. Eiköhän sinne sitten juuri tule aina se jaahanssittelija, jonka on pakko rampata siellä kaapilla hakemassa jotain, kun ei vesipulloakaan voi jääkaapissa säilyttää, ettei kukaan vain vie sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lihava on kiusallinen, koska hän on aina siellä missä vähiten odottaisi kenenkään olevan. Jos työpaikalla on pukuhuone, ja käy siellä vaikka hakemassa vesipullon tai huulirasvan tai mitä ikinä, siis käy vain nopeasti hakemassa jotain tarpeellista, niin lihava on siellä aivan varmasti linnoittautuneena oman kaappinsa lähistölle ja syödä mussuttaa jotain patukkaa tai vastaavaa. Sitten ovat aina niin kiusaantuneita, kun jäävät kiinni. Hehän nimenomaan menevät paikkoihin, joissa olettavat saavansa olla rauhassa katseilta. Kuten esimerkiksi keskellä päivää pukkarissa, sellaiseen kellonaikaan että kenenkään vuoro ei ala eikä lopu silloin.
Yllättäjä/jaahanssittelija löytyy myös jokaiselta työpaikalta. Kun haluaa mennä johonkin olemaan pariksi minuutiksi rauhassa, niin eiköhän tämä paukkaa sinne heti, käyttäytyen, kuin olisi yllättänyt sen rauhassaolijan jostain kielletystä. Vaikka tosiasiassa en tee mitään kiellettyä, jos haluan käyttää omaa taukoaikaani menemällä vaikka pukukaapille istuskelemaan.
Ahdistava kyylääjä. Kyseinen henkilö tuijottaa ja näyttää kokoajan siltä, että aikoisi kysyä tai sanoa jotain, mutta ei koskaan sano. Aiheuttaa ahdistusta ja painostavaa tunnetta olla tämän kanssa kaksistaan esimerkiksi taukotilassa.
Mies ja/tai nainen haukkuu kaikki muita selän takana. Myös toisiaan. Ja kaikki muut vielä tietää tämän. sitten ihmettelee kun yhteistyökumppanit on valittaneet johtajalle, miten on vaikea ihminen. Hänkö muka vaikea.
Lapsista puhujat. 2-3 naista, jotka puhuvat kaikki kahvitunnit näistä maailman ihmeistä. Loppuu vasta kun lapset muuttavat kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuppikuntien kehittäjä. Hamuaa uudet työntekijät omaan jengiinsä, jotta voi muodostaa 'me vastaan muut' -kuppikunnan.
Naamailija. Muuttaa äänensä ja olemuksensa hersyvän sydämelliseksi päällystön edessä, on kaikin tavoin rakentava ja yhteistyöhaluinen mutta arvostelee rankasti kaikkea selän takana.
Ammattiryhmäuskollinen. Hänelle kelpaavat juttuseuraksi ainoastaan saman koulutustaustan omaavat työkaverit.
Patalaiska kuhnuri, jolla on kuitenkin hirvittävä pätemisen tarve. Selittää rinta rottingilla itsestäänselvyyksiä hieman alentuvalla äänensävyllä itseään pätevimmille työntekijöille. Ei tajua, että muu työyhteisö pyörittää silmiä ja naureskelee hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kalenterikyttääjä, kokouskyttääjä, asiakirjakyttääjä, usein sama henkilö on myös juoruaja
Käyttää ison osan työajastaan kyttäämällä kalentereja missä kokouksessa kukakin käy, mitkä asiakirjat tai muistiot ovat julkisia, selvittää kuka on mistäkin syystä pois jne.
Sama henkilö ei tajua yhtään mistä asioista saa puhua käytävällä ja mistä ei.
Omasta tekemisestään pitää kirjaa ja luettelee hommiaan pa*kantärkeänä... (Laiska töitään luettelee kuuluu vanha sanontakin)
Stereotyyppinen on suomeksi tyypillinen, kaavamainen, ennakko-odotusten mukainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kai kirjoittanut tästä ennenkin, en jaksa selata läpi koko ketjua.
Läski. Aina työpaikalla on vähintään yksi lihava, joka erottuu joukosta. Lihava/läski on henkilö, joka syö aina jotain. Kun tulet yllättäen johonkin tilaan, jossa hän on, voit olla aivan varma, että käsi käy, kun tyyppi syö TAAS jotain. Ja ihan itse olen todistanut tämän ilmiön. Minulle tulee oikein sellainen ällöttävä fiilis näistä, kun ovat niin sairaan riippuvaisia kaloripaskasta, että töissäkin luikkivat piilossa katseilta ahtamassa jotain "herkkua" suuhunsa. Hyh. Sitten kun vahingossa yllätät heidät itse teossa, voisi tunnelmaa leikata veitsellä. Niin kiusallinen fiilis ja lihava on selkeästi häpeissään, kun joku sai tietää.
Sitten on näitä, jotka isoon ääneen julistavat, että heidän pitää syödä koko ajan jotain, muuten verensokerit laskevat ja tulee huono olo tai ei jaksa iltapäivää, jos ei ahda jotain napaansa koko ajan. Yleensä nämä välipalat ovat joitain herkkuja tai sitten esim. proteiinivanukkaita tai muita ihmevalmisteita, joita mainostetaan koville treenaajille.
Ikuinen laihduttaja: kieltäytyy merkkipäiväpullasta, tai huutelee haluaako joku puolet siitä. Käy silti karkkikulholla kahvipaussin jälkeen, kun olettaa että kukaan ei näe.
Kavereille soittelija: näyttää saavan kiireisen puhelun ja painuu kokoustilaan juttelemaan jonnin joutavia. Tämä tyyppi on muutenkin se työpaikan alisuoriutuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä lounastaukoa ja lähden töistä puoli tuntia aiemmin -tyyppi. Puolen päivän aikoihin lämmittää posliinilautaselle mikrossa valmisruoan ja tuo sen työpisteelleen avokonttorissa. Työtila kaikuu lusikan kilkutuksesta ja maiskuttelusta. Henkilö on tekevinään samalla töitä ja murustelee eväsleipäänsä näppikselle.
Vierailija kirjoitti:
Lapsista puhujat. 2-3 naista, jotka puhuvat kaikki kahvitunnit näistä maailman ihmeistä. Loppuu vasta kun lapset muuttavat kotoa.
Oma ryhmänsä on nämä, jotka leuhkivat miten lapset on heidän suurin saavutuksensa. Kastematokin pystyy lisääntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsista puhujat. 2-3 naista, jotka puhuvat kaikki kahvitunnit näistä maailman ihmeistä. Loppuu vasta kun lapset muuttavat kotoa.
Oma ryhmänsä on nämä, jotka leuhkivat miten lapset on heidän suurin saavutuksensa. Kastematokin pystyy lisääntymään.
Töissä joudun muutaman kerran vuodessa näihin esittäytymiskierroksiin, kun projekti vaihtuu. Nykyisin harva enää sanoo lapsia suurimmaksi saavutuksekseen, mutta on näitä edelleen kerran vuodessa tai kahdessa. Vuorotellaan kollegan kanssa, kumpi nyt onkaan vuorossa tuollaisen jälkeen. Sanotaan, että en ole saavuttanut mitään, kun ei ole saanut edes lasta aikaan vuosien hoidoista huolimatta. Ja kertoo sitten oikeat meriittinsä.
Kollega on kärsinyt lapsettomuudesta, minä en, mutta sen verran solidaarisuutta löytyy toisia kohtaan. En kuvittele saaneeni lapseni, koska olen niin hyvä tekemään lapsia, vaan siksi että mulla on ollut tuuria.
Toisten syömisiin puuttuva. Luulee olevansa ovela, kun viljelee näitä "mähän en vois syödä noin paljon", "ai kauhea kun on niin makeaa, voivoi, tästä tulee huono olo", "nyt täytyy kyllä mennä lenkille illalla sulattamaan tämä" jne. Kyllä me tiedetään ettet mihinkään lenkille mene ja tuo on pelkkää showta.
Mun syömisiä nokitaan aina "mä lihoisin jos saisin noin paljon, nuorilla on niin tehokas aineenvaihdunta". Iloisesti unohdetaan, että olen 48, enkä todellakaan mikään nuori. Liikun paljon, työmatkat sähköttömällä pyörällä, kaksi isoa koiraa, aktiiviset lapset (teinejä/nuoria aikuisia. Liikutaan yhdessä, en kuskaa treeneihin ja istu itse autossa), kaksi omakotitaloa hoidettavana (toinen siis vanhempieni, isäni on pyörätuolissa ja äidilläkin voimia vievä sairaus).
Varmaan kirjoitettu mutta esimies joka piileskelee ja välttelee vastuuta. Näkyy paikalla ainoastaan silloin jos tulee kohteesta jotain valitettavaa, sitten saattaa haukkua ja jopa nimitellä työntekijöitä, muut joutuu kannattelemaan ja hoitamaan hänen työnsä.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistava kyylääjä. Kyseinen henkilö tuijottaa ja näyttää kokoajan siltä, että aikoisi kysyä tai sanoa jotain, mutta ei koskaan sano. Aiheuttaa ahdistusta ja painostavaa tunnetta olla tämän kanssa kaksistaan esimerkiksi taukotilassa.
Mä voisin olla tälläinen kielitaidottoman seurassa. En osaa hyvin englantia ja haeskelen sanoja, olen kysymässä jotakin sitten vaan tulee stoppi kun pelkään huonoa ääntämistä ja sitä ettei se sana ole oikea. Aiheuttaa kiusallisia tilanteita kun kielitaidoton itse ei edes yritä auttaa englannissa tai opiskele muutamaan sanaa suomea. Sitten oma lukunsa ovat nämä jotka ei osaa kumpaakaan noista kielistä vaan ainoastaan just sitä omaa tosi hankalaa kieltä esim swaitzilia (vai miten nyt tuokaan lausutaan) tai arabiaa yms.
Vierailija kirjoitti:
Työpaikkojen muijaporukka, käyvät lounaalla ja tupakalla yhdessä ja juoruilevat muista. Nämä täti-ihmiset on kuin yläasteen kovismimmit eli yksi johtaa ja loput roikkuu mukana.
Siivousalalla nämä. Sitten saattavat mulkoilla tai olla niinkuin ei mitään jos jäävät kiinni itse teosta, noi kovismimmit eivät aina edes tervehdi aamulla.
Esimies, jonka kielioppitaidot ovat eskarilaisen tasolla.
Valittaja joka valittaa miten työ on tehnyt hänestä ramman.Hoitoalalla joku joka ottaa johtajan roolin varsinkin kun tulee uusi keikkatyöntekijä työhön.