Rotukissan omistajat; Miten ja mistä olette onnistuneet kissanne ostamaan?

Vierailija kirjoitti:

En viitsi rotua tässä mainita, kun piirit taitaa olla niin pienet, että voidaan vielä tunnistaa :). Vähän epäilen, että olisiko syy juuri tuo, etten ole näyttelyistä tuttu hahmo, enkä niihin tähtää, vaan etsimme ihan perheenjäsentä. 

Minäkään en mainitse rotua samasta syystä.

Tuore kokemus on kasvattajista, joka ilmoitteli omilla kotisivullaan myynnissä olemistaan kissoista.
Kerroin miten ja kenenkä kanssa asun, kuinka paljon minulla olisi aikaa kissalle, kaikkea sellaista minkä kuvittelisin kiinnostavan kissan myyjää.
Juu ja vastauksenkin sain, mutta en kissasta josta laitoin kyselyn. Muutenkin sävy oli sellainen ettei ollut halukas myymään kissaa.

Jos joku on ostanut esim Virosta kissan, niin mitä kautta olette löytäneet kissan.

Kattikauppa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En viitsi rotua tässä mainita, kun piirit taitaa olla niin pienet, että voidaan vielä tunnistaa :). Vähän epäilen, että olisiko syy juuri tuo, etten ole näyttelyistä tuttu hahmo, enkä niihin tähtää, vaan etsimme ihan perheenjäsentä. 

Minäkään en mainitse rotua samasta syystä.

Jos joku on ostanut esim Virosta kissan, niin mitä kautta olette löytäneet kissan.

Minäkin kaipaan vinkkejä, kuinka löytyi tuonti kissa ?
Kuinka kaikki sujui, siihen asti kun kissa tuli kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En viitsi rotua tässä mainita, kun piirit taitaa olla niin pienet, että voidaan vielä tunnistaa :). Vähän epäilen, että olisiko syy juuri tuo, etten ole näyttelyistä tuttu hahmo, enkä niihin tähtää, vaan etsimme ihan perheenjäsentä. 

Tottahan kasvattaja haluaa sekä hyvän kodin kissalle, että ne näyttelytulokset että näkee miten kasvatus on onnistunut. Miksi rotukissa, jos et halua näyttelyitä harrastaa? Eikö silloin joku eläinsuojeluyhdistyksen löytökissa olisi voittajan valinta?

Siis mitä hittoa? Näinkö elitististä toi homma on? Että ei voi hankkia tietyn rotuista kissaa jos ei aio johonkin hemmetin näyttelyrumbaan, ei edes vastata jos kotikissaksi etsii?? Huh huh.

Itse hain oman Bengalin Prahasta tunnetulta kasvattajalta. Kaikki paperihommat oli hoidettu valmiiksi ja kissa tuotiin hotellille kantokopassa, joka mahtui lentokoneessa jalkatilaan. Kaikki sujui ongelmitta, aikataulut ja sovitut asiat pitivät, kissa oli rokotettu, sirutettu ja omasi eurooppalaisen lemmikkieläinpassin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En viitsi rotua tässä mainita, kun piirit taitaa olla niin pienet, että voidaan vielä tunnistaa :). Vähän epäilen, että olisiko syy juuri tuo, etten ole näyttelyistä tuttu hahmo, enkä niihin tähtää, vaan etsimme ihan perheenjäsentä. 

Tottahan kasvattaja haluaa sekä hyvän kodin kissalle, että ne näyttelytulokset että näkee miten kasvatus on onnistunut. Miksi rotukissa, jos et halua näyttelyitä harrastaa? Eikö silloin joku eläinsuojeluyhdistyksen löytökissa olisi voittajan valinta?

Siis mitä hittoa? Näinkö elitististä toi homma on? Että ei voi hankkia tietyn rotuista kissaa jos ei aio johonkin hemmetin näyttelyrumbaan, ei edes vastata jos kotikissaksi etsii?? Huh huh.

Ihan höpö höpöä puhuu sillä pentueista suurin osa menee lemmikeiksi. Harva on väreiltään ja ulkonäöltään näyttelykissaksi sopiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En viitsi rotua tässä mainita, kun piirit taitaa olla niin pienet, että voidaan vielä tunnistaa :). Vähän epäilen, että olisiko syy juuri tuo, etten ole näyttelyistä tuttu hahmo, enkä niihin tähtää, vaan etsimme ihan perheenjäsentä. 

Tottahan kasvattaja haluaa sekä hyvän kodin kissalle, että ne näyttelytulokset että näkee miten kasvatus on onnistunut. Miksi rotukissa, jos et halua näyttelyitä harrastaa? Eikö silloin joku eläinsuojeluyhdistyksen löytökissa olisi voittajan valinta?

Siis mitä hittoa? Näinkö elitististä toi homma on? Että ei voi hankkia tietyn rotuista kissaa jos ei aio johonkin hemmetin näyttelyrumbaan, ei edes vastata jos kotikissaksi etsii?? Huh huh.

Kun kasvattaja panostaa kissojensa laatuun hankkimalla hyviä kissoja ja jatkaa kasvatusta, on selvää että haluaa jälkikasvun  saavan myös tuloksia, jotka näkyvät sitten kissan sukutaulussa. Kaikki tuo maksaa näyttelymatkoineen  . Miksi sitten antaisi arvokasta kasvatustulosta pelkiksi lemmikeiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En viitsi rotua tässä mainita, kun piirit taitaa olla niin pienet, että voidaan vielä tunnistaa :). Vähän epäilen, että olisiko syy juuri tuo, etten ole näyttelyistä tuttu hahmo, enkä niihin tähtää, vaan etsimme ihan perheenjäsentä. 

Tottahan kasvattaja haluaa sekä hyvän kodin kissalle, että ne näyttelytulokset että näkee miten kasvatus on onnistunut. Miksi rotukissa, jos et halua näyttelyitä harrastaa? Eikö silloin joku eläinsuojeluyhdistyksen löytökissa olisi voittajan valinta?

Siis mitä hittoa? Näinkö elitististä toi homma on? Että ei voi hankkia tietyn rotuista kissaa jos ei aio johonkin hemmetin näyttelyrumbaan, ei edes vastata jos kotikissaksi etsii?? Huh huh.

En usko tätä. Oikeastaan aina pentueeseen syntyy myös pentuja, joista ei povata näyttelyvalioita, vaikka ovatkin terveitä ja hienoja pentuja.

Syy on muualla. Kissapiireissä kyllä liikkuu paljon kajahtaneita, mutta myös tervejärkistä ja mukavaa porukkaa.

Kannattaa hakea vähän syrjemmästä niin saa pennun paremmin. Itse ostin omasta kaupungista ja sain kyllä vähän painostaa että pääsin katsomaan pentuja.
Nyt meillä kolme rotukissaa.
Nämä nyt meidän viimeiset kissat kun ikää meillä on jo mittarissa.

Oman kissani sain kuin ihmeen kaupalla hankituksi. Tuolloin ei ollut kuin 1 kasvattaja . Kyselin eri yhdistyksistä, missään ei tiedetty ko rodun poikasia tulevan, jostakin sain kasvattajan puh.numeron ja soitin.

Aluksi oli tosi viileä vast.otto pelkästään sen puhelun takia, koska se olikin salainen numero, sitä en tiennyt koska sain sen välikäsien kautta.

Kun esitin asiani niin siitä asia lähti selkiintymään ja pian olikin poikasia tulossa, vaikka soittohetkellä vielä epävarmaa. Kun ne syntyi, sain soiton että nyt on. 2 tyttöä+2 poikaa, varasin heti 1 tytön.

Sitten katsomaan ihanuuksia ja malttamatonta odotusta hänen kotiin saamiseksi.

Niin ihanaa kissaa en kuvitelmissanikaan osannut ajatella olevan. Tästä 12 vuotta ja kisu on edelleen yhtä ihana. 

Täysin sattumien kauppaa että sain hänet. 

Kasvattajien suhteen taitaa olla vähän niin ja näin, se jolta kisun hankin lopetti ja oli tuolloin ainoa Suomessa, tuolloin oli lähin Ruotsissa, enkä usko hänenkään toimivan enää, oli tuolloin jo iäkkäämpi.

Silloin tämänrotuisia oli Suomessa 7 kpl

Vierailija kirjoitti:

En kuulunut sisäpiireihin kun ostin rotukissan. Ei ollut ongelmia yhteydenottojen kanssa. Varmasti vaikuttaa miten asiansa esittää.

Ihan sama juttu minulla.

terveisin maailman ihanimman kissan omistaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En viitsi rotua tässä mainita, kun piirit taitaa olla niin pienet, että voidaan vielä tunnistaa :). Vähän epäilen, että olisiko syy juuri tuo, etten ole näyttelyistä tuttu hahmo, enkä niihin tähtää, vaan etsimme ihan perheenjäsentä. 

Tottahan kasvattaja haluaa sekä hyvän kodin kissalle, että ne näyttelytulokset että näkee miten kasvatus on onnistunut. Miksi rotukissa, jos et halua näyttelyitä harrastaa? Eikö silloin joku eläinsuojeluyhdistyksen löytökissa olisi voittajan valinta?

Siis mitä hittoa? Näinkö elitististä toi homma on? Että ei voi hankkia tietyn rotuista kissaa jos ei aio johonkin hemmetin näyttelyrumbaan, ei edes vastata jos kotikissaksi etsii?? Huh huh.

Riippuu varmaan rodusta ja kasvattajasta. Osa saattaa olla noin tiukkoja, vaikken ole kyllä koskaan tuollaisesta kuullut, mutta uskoisin, että jokaiselta rodulta löytyy kasvattajia, jotka eivät todellakaan vaadi näyttelyissä käyntiä. Itselläni on kaksi Eurooppalaista lyhtykarvaa, jotka olen hankkinut samalta kasvattajalta, mutta ensimmäistä hankkiessani olin yhteydessä myös pariin muuhun kasvattajaan. Varmasti paljon vaikuttaa se, miten sen ensimmäisen yhteydenoton tekee. Itse ainakin sähköpostissa kerroin hyvin tarkkaan, miksi olen kissaa hankkimassa ja millaiset olot olen sille tarjoamassa ja mitkä kaikki seikat olen huomioinut (sekä taloudellisesti, kissan hoidollisesti, jos itse olen estynyt että kissan tarvitsemien resurssien osalta - paljonko tilaa, millaiset ulkoilumahdollisuudet jne.). Vastaukset sain kaikilta kasvattajilta todella nopeasti ja jokainen olisi ollut valmis minulle kissan myymään, vaikka alusta asti tein selväksi, että haen "vain" lemmikkiä, enkä ole kiinnostunut viemään kissaa näyttelyihin tai käyttämään sitä suvunjatkamistarkoituksessa. Vähän epäilen, että näillä, jotka eivät vastausta saa, tai joille ei haluta myydä, on tuo ensimmäinen yhteydenotto ollut sitä tasoa, että kasvattaja on tullut siihen tulokseen, ettei kissan hankkimiseen liittyviä seikkoja ole harkittu muuten kuin että "me haluttais kissa, kun ne on niin kivoja ja helppoja lemmikkejä ja tää sun kasvattama rotu näyttää vielä niiiin suloselta, hei", eivätkä siksi vaivaudu edes reagoimaan yhteydenottoihin tai keksivät jonkun tekosyyn (esim. näyttelyvaatimus), jolla voivat torpata enemmät yhteydenotot.

Ulkomailta ostan. Suomessa ei osata kommunikoida, täällä kun on surkea palvelukulttuuri. Samoin ulkomailta ostettaessa kissan saa 100 % itselleen omaksi. Vanhin kissamme on haettu UK:sta, tehtiin sinne viikon matka ja käytiin joka päivä pentukodissa ihan senkin vuoksi, että pentu ehtii tottua meihin eikä panikoi sitten kun muuttoäivä tulee + tietenkin siksi, että voitiin nähdä pentukodin olot. Oli kunnollinen paikka. Toinen kissamme haettiin Ruotsista. Tärkeintä oli selvittää kaikki maahantuontivaatimukset ja paperisota, mutta hommat pelitti hyvin. Uk:n osalta en nyt sitten osaa sanoa mahtoiko brexit muuttaa asioita. Ulkomailta ostettaessa monesti pentukodista voivat vain lähettää eläimen rahtina suomeen, mutta me halusimme käydä itse hakemassa - tuntui jotenkin pahalta se ajatus, että kissa vain työnnetään pentukodissaan kuljetusboksiin ja lähetetään jonnekin, jossa se tapaa elämänsä ensimmäsitä kertaa täysin vieraat ihmiset. Tuntui paremmalta ajatus, että kissanpentu tutustu meihin jo pentukodissaan ja saadaan siellä luotua jo hyvä suhde + tietenkin selvittää, että tykätäänkö toisistamme puolin ja toisin.

Olisi mielenkiintoista tietää, miten nämä ihmiset, joilla on ollut ongelmia ostaa rotukissaa Suomesta, ovat kasvattajia lähestyneet. Siis miten ovat ottaneet yhteyttä ja mitä ovat kertoneet itsestään ja suunnitelmistaan? Vähän itseänikin epäilyttää, että näissä tapauksissa kissaa ollaan oltu hankkimassa aika kevyin suunnitelmin ja perustiedoin lajin/rodun todellisista tarpeista, ja sen takia vastuulliset kasvatajat ovat päättäneet kiertää kyseisen kissasta haaveilijan kaukaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista tietää, miten nämä ihmiset, joilla on ollut ongelmia ostaa rotukissaa Suomesta, ovat kasvattajia lähestyneet. Siis miten ovat ottaneet yhteyttä ja mitä ovat kertoneet itsestään ja suunnitelmistaan? Vähän itseänikin epäilyttää, että näissä tapauksissa kissaa ollaan oltu hankkimassa aika kevyin suunnitelmin ja perustiedoin lajin/rodun todellisista tarpeista, ja sen takia vastuulliset kasvatajat ovat päättäneet kiertää kyseisen kissasta haaveilijan kaukaa. 

samalla lailla kuin ulkomailta ostettaessa: ensin lyhyt heippakirje, jossa tiedustellaan vieläkö on pentuja ja kun siihen saadaan vastaus, niin esitellään tarkemmin ja kerrotaan millaiseen perheeseen tulee. tuolle uk:n kasvattajalle sitten kerroin enemmän suomesta ja suomen eläinsuojeluaeista, lähetin kuvia jne, koska ymmärsin, että hän ei ehkä tiedä suomesta muuta kuin maantieteellisen sijainnin. briteistä saa helpommallakin rotukissoja, mutta me halusimme ostaa kunnolliselta kasvattajalta.  Minulle kasvattajan kunnolisuus näkyy siinäkin, että hän vaivautuu vastaamaan eikä tee näitä suomalaistyypillisiä ghostauksia, vaan ihan osaa vaikka vastata, että  kiitos ei, jos niikseen tulee. Se on peruskohteliaisuutta, jota suomessa ei oikein enää osata. Kuvitellaan, että vastaamattomuus on se kohtelias kiitos ei viesti.  (Sori välimerkkien puutteesta ja isojen kirjainten puutteesta, kirjoitan mobiilisti)

Näiden kasvattajien kanssa ollaan oltu sitten ostotapahtumankin jälkeen yhteydessä ja molemmista kasvattajista on tullut ystäviäkin, joten on tutustuttu senkin jälkeen.

En ole oikein koskaan tykännyt suomalaisesta kyräilykulttuurista joten ehkä siksikin ulkomailta onnistuu kaikki paremmin, kun olen mieleltäni avoimempi ja sosiaalisempi sekä iloisempi kuin suomalaiset. täällä suomessa pelkästään iloisuus voi joillekin kasvattajille merkitä sitä, että ei ole mietitty tarpeeksi kissan hankintaa eikä ymmärretä miten vastuullista on pitää kissasta huolta.  Ruotsalaisen kasavattajan kanssa tavataan vuosittain, kun meillä sukua ruotsissa ja käydään siellä vähintään se kerran vuodessa sukuloimassa ja hän käy suomessa esim. näyttelyissä. Mainio tapaus ja osaa hyvin lukea ihmisiä.

Älä laita ekaan viestiin hintakyselyä. Ei ees sinne loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista tietää, miten nämä ihmiset, joilla on ollut ongelmia ostaa rotukissaa Suomesta, ovat kasvattajia lähestyneet. Siis miten ovat ottaneet yhteyttä ja mitä ovat kertoneet itsestään ja suunnitelmistaan? Vähän itseänikin epäilyttää, että näissä tapauksissa kissaa ollaan oltu hankkimassa aika kevyin suunnitelmin ja perustiedoin lajin/rodun todellisista tarpeista, ja sen takia vastuulliset kasvatajat ovat päättäneet kiertää kyseisen kissasta haaveilijan kaukaa. 

samalla lailla kuin ulkomailta ostettaessa: ensin lyhyt heippakirje, jossa tiedustellaan vieläkö on pentuja ja kun siihen saadaan vastaus, niin esitellään tarkemmin ja kerrotaan millaiseen perheeseen tulee. tuolle uk:n kasvattajalle sitten kerroin enemmän suomesta ja suomen eläinsuojeluaeista, lähetin kuvia jne, koska ymmärsin, että hän ei ehkä tiedä suomesta muuta kuin maantieteellisen sijainnin. briteistä saa helpommallakin rotukissoja, mutta me halusimme ostaa kunnolliselta kasvattajalta.  Minulle kasvattajan kunnolisuus näkyy siinäkin, että hän vaivautuu vastaamaan eikä tee näitä suomalaistyypillisiä ghostauksia, vaan ihan osaa vaikka vastata, että  kiitos ei, jos niikseen tulee. Se on peruskohteliaisuutta, jota suomessa ei oikein enää osata. Kuvitellaan, että vastaamattomuus on se kohtelias kiitos ei viesti.  (Sori välimerkkien puutteesta ja isojen kirjainten puutteesta, kirjoitan mobiilisti)
Näiden kasvattajien kanssa ollaan oltu sitten ostotapahtumankin jälkeen yhteydessä ja molemmista kasvattajista on tullut ystäviäkin, joten on tutustuttu senkin jälkeen.
En ole oikein koskaan tykännyt suomalaisesta kyräilykulttuurista joten ehkä siksikin ulkomailta onnistuu kaikki paremmin, kun olen mieleltäni avoimempi ja sosiaalisempi sekä iloisempi kuin suomalaiset. täällä suomessa pelkästään iloisuus voi joillekin kasvattajille merkitä sitä, että ei ole mietitty tarpeeksi kissan hankintaa eikä ymmärretä miten vastuullista on pitää kissasta huolta.  Ruotsalaisen kasavattajan kanssa tavataan vuosittain, kun meillä sukua ruotsissa ja käydään siellä vähintään se kerran vuodessa sukuloimassa ja hän käy suomessa esim. näyttelyissä. Mainio tapaus ja osaa hyvin lukea ihmisiä.

Kun miettii, miten paljon yhteydenottoja etenkin suosittujen rotujen kasvattajat varmaan saavat, heti kun pentueesta on tietoa, ehkä kannattaisi siihen ensimmäiseen viestiin jo panostaa heippaa enemmän. Jos niitä viestejä on kymmeniä tai jopa satoja, niin ymmärrettäväähän se on, että kaikkeen ei ehdi välttämättä vastatata, joten varmasti sieltä sitten valikoituvat ne, jotka ovat heti ensimmäiseen viestiin panostaneet, ja karsiutuvat ne "Moi, Minna tässä, onko sulla vielä pentuja jäljellä" -viestit, vaikka sinulla kuinka olisi sitten tarkoituksena seuraavassa viestissä laittaa enemmän tietoa. Mutta hienoa, että olet tuollainen epäsuomalainen kosmopoliitti ja sivistynyt ihminen, joka sopeutuu kommunikoimaan parempien kulttuurien kanssa, niin sait sitten tuollakin tyylillä kissan hankittua.

Vierailija kirjoitti:

Älä laita ekaan viestiin hintakyselyä. Ei ees sinne loppuun.

Tuo on kyllä myös totta. Välitön hintakysely tulkitaan ilmeisesti aika helposti niin, että koska hinnalla on väliä, myös kissan aiheuttamat kulut halutaan pitää minimissä tai niihin ei olla varauduttu (tai ei ole edes varaa), vaikkei se sitä välttämättä tarkoittaisikaan. Varmaan sellainen huonoin mahdollinen ensimmäinen lähestyminen on "Moi, Ollaan mietitty kissan ottamista ja huomattiin, että sinulla on pentuja syntynyt ja kasvattamasi rotu on meillä haaveissa, kun on niin kivan näköinen. Onko pentuja vielä vapaana ja paljonko ne maksaa?". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista tietää, miten nämä ihmiset, joilla on ollut ongelmia ostaa rotukissaa Suomesta, ovat kasvattajia lähestyneet. Siis miten ovat ottaneet yhteyttä ja mitä ovat kertoneet itsestään ja suunnitelmistaan? Vähän itseänikin epäilyttää, että näissä tapauksissa kissaa ollaan oltu hankkimassa aika kevyin suunnitelmin ja perustiedoin lajin/rodun todellisista tarpeista, ja sen takia vastuulliset kasvatajat ovat päättäneet kiertää kyseisen kissasta haaveilijan kaukaa. 

samalla lailla kuin ulkomailta ostettaessa: ensin lyhyt heippakirje, jossa tiedustellaan vieläkö on pentuja ja kun siihen saadaan vastaus, niin esitellään tarkemmin ja kerrotaan millaiseen perheeseen tulee. tuolle uk:n kasvattajalle sitten kerroin enemmän suomesta ja suomen eläinsuojeluaeista, lähetin kuvia jne, koska ymmärsin, että hän ei ehkä tiedä suomesta muuta kuin maantieteellisen sijainnin. briteistä saa helpommallakin rotukissoja, mutta me halusimme ostaa kunnolliselta kasvattajalta.  Minulle kasvattajan kunnolisuus näkyy siinäkin, että hän vaivautuu vastaamaan eikä tee näitä suomalaistyypillisiä ghostauksia, vaan ihan osaa vaikka vastata, että  kiitos ei, jos niikseen tulee. Se on peruskohteliaisuutta, jota suomessa ei oikein enää osata. Kuvitellaan, että vastaamattomuus on se kohtelias kiitos ei viesti.  (Sori välimerkkien puutteesta ja isojen kirjainten puutteesta, kirjoitan mobiilisti)
Näiden kasvattajien kanssa ollaan oltu sitten ostotapahtumankin jälkeen yhteydessä ja molemmista kasvattajista on tullut ystäviäkin, joten on tutustuttu senkin jälkeen.
En ole oikein koskaan tykännyt suomalaisesta kyräilykulttuurista joten ehkä siksikin ulkomailta onnistuu kaikki paremmin, kun olen mieleltäni avoimempi ja sosiaalisempi sekä iloisempi kuin suomalaiset. täällä suomessa pelkästään iloisuus voi joillekin kasvattajille merkitä sitä, että ei ole mietitty tarpeeksi kissan hankintaa eikä ymmärretä miten vastuullista on pitää kissasta huolta.  Ruotsalaisen kasavattajan kanssa tavataan vuosittain, kun meillä sukua ruotsissa ja käydään siellä vähintään se kerran vuodessa sukuloimassa ja hän käy suomessa esim. näyttelyissä. Mainio tapaus ja osaa hyvin lukea ihmisiä.

Kun miettii, miten paljon yhteydenottoja etenkin suosittujen rotujen kasvattajat varmaan saavat, heti kun pentueesta on tietoa, ehkä kannattaisi siihen ensimmäiseen viestiin jo panostaa heippaa enemmän. Jos niitä viestejä on kymmeniä tai jopa satoja, niin ymmärrettäväähän se on, että kaikkeen ei ehdi välttämättä vastatata, joten varmasti sieltä sitten valikoituvat ne, jotka ovat heti ensimmäiseen viestiin panostaneet, ja karsiutuvat ne "Moi, Minna tässä, onko sulla vielä pentuja jäljellä" -viestit, vaikka sinulla kuinka olisi sitten tarkoituksena seuraavassa viestissä laittaa enemmän tietoa. Mutta hienoa, että olet tuollainen epäsuomalainen kosmopoliitti ja sivistynyt ihminen, joka sopeutuu kommunikoimaan parempien kulttuurien kanssa, niin sait sitten tuollakin tyylillä kissan hankittua.

jännästi ulkomaiden kasvattajat osaavat vastata niihin kymmeniinkin yhteydenottoihin. suomessa on   vähän vinksahtanut viestintäilmapiiri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista tietää, miten nämä ihmiset, joilla on ollut ongelmia ostaa rotukissaa Suomesta, ovat kasvattajia lähestyneet. Siis miten ovat ottaneet yhteyttä ja mitä ovat kertoneet itsestään ja suunnitelmistaan? Vähän itseänikin epäilyttää, että näissä tapauksissa kissaa ollaan oltu hankkimassa aika kevyin suunnitelmin ja perustiedoin lajin/rodun todellisista tarpeista, ja sen takia vastuulliset kasvatajat ovat päättäneet kiertää kyseisen kissasta haaveilijan kaukaa. 

samalla lailla kuin ulkomailta ostettaessa: ensin lyhyt heippakirje, jossa tiedustellaan vieläkö on pentuja ja kun siihen saadaan vastaus, niin esitellään tarkemmin ja kerrotaan millaiseen perheeseen tulee. tuolle uk:n kasvattajalle sitten kerroin enemmän suomesta ja suomen eläinsuojeluaeista, lähetin kuvia jne, koska ymmärsin, että hän ei ehkä tiedä suomesta muuta kuin maantieteellisen sijainnin. briteistä saa helpommallakin rotukissoja, mutta me halusimme ostaa kunnolliselta kasvattajalta.  Minulle kasvattajan kunnolisuus näkyy siinäkin, että hän vaivautuu vastaamaan eikä tee näitä suomalaistyypillisiä ghostauksia, vaan ihan osaa vaikka vastata, että  kiitos ei, jos niikseen tulee. Se on peruskohteliaisuutta, jota suomessa ei oikein enää osata. Kuvitellaan, että vastaamattomuus on se kohtelias kiitos ei viesti.  (Sori välimerkkien puutteesta ja isojen kirjainten puutteesta, kirjoitan mobiilisti)
Näiden kasvattajien kanssa ollaan oltu sitten ostotapahtumankin jälkeen yhteydessä ja molemmista kasvattajista on tullut ystäviäkin, joten on tutustuttu senkin jälkeen.
En ole oikein koskaan tykännyt suomalaisesta kyräilykulttuurista joten ehkä siksikin ulkomailta onnistuu kaikki paremmin, kun olen mieleltäni avoimempi ja sosiaalisempi sekä iloisempi kuin suomalaiset. täällä suomessa pelkästään iloisuus voi joillekin kasvattajille merkitä sitä, että ei ole mietitty tarpeeksi kissan hankintaa eikä ymmärretä miten vastuullista on pitää kissasta huolta.  Ruotsalaisen kasavattajan kanssa tavataan vuosittain, kun meillä sukua ruotsissa ja käydään siellä vähintään se kerran vuodessa sukuloimassa ja hän käy suomessa esim. näyttelyissä. Mainio tapaus ja osaa hyvin lukea ihmisiä.

Asian vierestä, mutta onhan se hienoa, että olet noin paljon parempi ihminen kuin me muut moukkamaiset suomalaiset. Onneksi et ilostuta pirteydelläsi omaa tuttavapiiriäni - vaikutat kohtalaisen vastenmieliseltä omakehuinesi.

Rotukissan hankintaan kannattaa ensimmäisessä yhteydenotossa suhtautua vähän kuin työhakemuksen tekemiseen. Eli siihen kannattaa panostaa, jos oikeasti haluaa kissan (tai työn). Ota selvää kasvattajasta, ota selvää rodusta ja sen tarpeista (tila, seura, liikunta), ja tuo viestissäsi esille, että olet selvittänyt rodun tarpeet, olet huomioinut ne tai voit ne huomioida siinä vaiheessa, kun kissa taloon tulee. Kerro, miksi päädyit kysymään kyseiseltä kasvattajalta (siis muukin kuin että hänellä juuri sattui olemaan pentuja, kun hankinta tuli mieleen), ja miksi juuri kyseinen rotu sopisi sinulle/teille ja sinä/te kyseiselle rodulle, miten olet huomoinut kissan tulon taloudellisesti, hoidon tarpeelliisesti (esim. matkojen ajan) jne. Suomessa rotukissapiirit ovat pienet, ja etenkin suosituilla roduilla pennut varataan käytännössä heti ja niistä on kova kilpailu, joten jos kissan tosiaan haluaa, pitää pitää huoli että erottuu muista viestin lähettäjistä positiivisessa mielessä.