Rotukissan omistajat; Miten ja mistä olette onnistuneet kissanne ostamaan?

Vierailija kirjoitti:

En viitsi rotua tässä mainita, kun piirit taitaa olla niin pienet, että voidaan vielä tunnistaa :). Vähän epäilen, että olisiko syy juuri tuo, etten ole näyttelyistä tuttu hahmo, enkä niihin tähtää, vaan etsimme ihan perheenjäsentä. 

Tottakai ku rotukissasta on kyse, niin pennuille halutaan näyttelyitä harrastavat kodit.

Samaan törmäsin minäkin. Näyttelyissä käymättömyys lienee suurin ongelma kasvattajille. Lopulta onnistui kun lupasin ottaa "lemmikkitasoisen" rotukissan. Ja sellainen onneksi pentueeseen tuli :) Ihana kissa, jolla mahtava luonne, mutta kuvion raita katkeaa väärästä kohdasta.

Me ostettiin meidän kissa kasvattajalta, kun kelpuutettiin värivirheellinen yli-ikäinen pentu (eli siis melkein puolivuotias), joka ei ollut mennyt kaupaksi. Kasvattajan piti päästä siitä vaan eroon, niin myi meille rekisteripapereiden hinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisimme tietyn rotuisen kissan ja olemme valmiita maksamaan siitä pyydetyn summan, mutta useiden yhteydenottojen ja pitkän etsinnän jälkeen ei vain onnistu. Monet kasvattajat eivät edes vaivaudu vastaamaan. Olemme tavallinen perhe, jolla on kissanhoitokokemusta ja joka huolehtisi kissasta hyvin. Nyt on alkanut tuntua, että rotukissapiirit taitavat olla Suomessa kovin sisäänpäin lämpiävät. Onko näin? Ja jos on, onko mitään tehtävissä?

Sama kokemus Pirkanmaalta. Päädyimme ottamaan maatiaiskissan ja hyvä katti saatiinkin vaikka pyhää birmaa mielittelimme.

Olen kuullut muualtakin samaa.

Pyhä birma -pentueet ovat usein pieniä, niihin kuitenkin syntyy usein lemmikkitasoisia pentuja koska värityksen vaatimukset näyttelyjä varten ovat niin tarkat. Minusta birman pennuista näittäisi olevan jopa ylitarjontaa.

Vierailija kirjoitti:

En viitsi rotua tässä mainita, kun piirit taitaa olla niin pienet, että voidaan vielä tunnistaa :). Vähän epäilen, että olisiko syy juuri tuo, etten ole näyttelyistä tuttu hahmo, enkä niihin tähtää, vaan etsimme ihan perheenjäsentä. 

Epäilysi ei voi pitää paikkaansa. Osa pennuista on "pikkuviallisia" eli vailla minkäänlaista toivoa menestyä näyttelyistä, ja kyllä niillekin kodit halutaan.

Jos oikeasti haluaa kissan ilman takaa-ajatuksia niin silloin kelpaa maatiaiskissa. Kodittomia maatiaiskissoja on eläinsuojien häkit täynnä, mutta eihän teille hyväkkäille kissa kelpaa kun pitää olla "rotukissa". Pah!

Virossa on paljon hyviä ja vastuullisia kissankasvattajia. Kissojen taso on myös hyvä, hinnat edullisemmat. felixclub.ee 

Suomessa useimmat kissankasvattajat ei päivitä nettisivujaan, näyttelyissä ovat ylimielisiä ja tuntuu, että helpompaa saada adoptiolapsi kuin rotukissanpentu. Kokemusta on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisimme tietyn rotuisen kissan ja olemme valmiita maksamaan siitä pyydetyn summan, mutta useiden yhteydenottojen ja pitkän etsinnän jälkeen ei vain onnistu. Monet kasvattajat eivät edes vaivaudu vastaamaan. Olemme tavallinen perhe, jolla on kissanhoitokokemusta ja joka huolehtisi kissasta hyvin. Nyt on alkanut tuntua, että rotukissapiirit taitavat olla Suomessa kovin sisäänpäin lämpiävät. Onko näin? Ja jos on, onko mitään tehtävissä?

Sama kokemus Pirkanmaalta. Päädyimme ottamaan maatiaiskissan ja hyvä katti saatiinkin vaikka pyhää birmaa mielittelimme.

Olen kuullut muualtakin samaa.

Joo ja sitä ollut että täydellä hinnalla saisi lemmikkitasoisen. Ei näyttelykelpoisen. Pitäisi sen näkyä hinnassakin!

Riippuu varmaan myös rodusta, millaisia kasvattajia on. Ja joka rodulla varmaan on niitä täysipäisiä ja sitten vähemmän täysipäisiä kasvattajia. Itselläni ei ollut mitään ongelmaa, kun täysin kissaummikkona aloin ensimmäistä rotukissaani hankkia. Kun olin päättänyt rodun, olin ihan arpapelillä ensin yhteydessä yhteen kasvattajaan, jolla oli pentuja tulossa. Selitin tilanteeni ja miten olin valmistautunut kissan tuloon (ja että oli kokemusta kyllä muista eläimistä) ja tämä kasvattaja olisi ollut valmis pennun minulle myymään, jos pentuja tulisi 3 tai enemmän (kaksi ennakkovarausta oli jo ennen minua). No, pentue jäi kahteen, joten otin sitten yhteyttä saman tien seuraavaan kasvattajaan, jolla oli juuri syntyneessä pentueessa yksi vielä vapaana. Samat selitykset, eli kerroin itsestäni, siitä, että olisi ensimmäinen kissa, mutta muita lemmikkejä oli ollut. Kerroin, että tulee aikuistalouteen, on lasitettu parveke, 59 m2 asunto ja kissalle oma rauhallinen tila. Vastus tuli saman tien, pentua ja kasvattajaa kävin katsomassa seuraavana päivänä ja pakollisen yön yli nukkumisen jälkeen teimme kauppakirjat.

Kannattaisiko harkita ehkä toista rotua? Tai ota ensin selvää, millaisia kokemuskia kyseisen rodun kasvattajista ihmisillä on vaikka googlaamalla tai kyseisen rodun facebook-rymästä. Ja onhannoita maatiaisia ja rescue-kissoja. Vai onko joku syy, miksi vain ja ainoastaan yksi rotu olisi teille mahdollinen?

Kaikki ovat pentutehtailijoita. Älä kiltti missään nimessä tue niitä. Anna ennemmin luotasi hyvä

koti jollekin eläinsuojeluyhdistyksen kissalle tai kahdelle.

Erikoista. Itse sain kissani vain ottamalla yhteyttä kasvattajaan kertomalla itsestäni ja elämäntilanteestani.

Jos muuten aiot pitää kissaa vapaana ulkona, siitä ei kannata kertoa koska sitä monet kasvattajat karsastavat. (Vaikka jotkut pitävän itsekin kissojaan vapaana).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovathan ne aika. Ja kaikki tietämäni kasvattajat laittavat kauppakirjaan ehdon, että kissaa ei saa myydä eteenpäin ilman, että kasvattajaa konsultoidaan, joten "second handina" myös vaikea saada kasvattajan kissoja. Juridisestihan tuo ehto ei ole pätevä ellei omistajan oikeusaseman rajoitus näy kissan kauppahinnassa, mutta moni sitä silti noudattaa.

Ei kai tuollainen ehto ole juridistesti pätevä vaikka saisi tuollaisen alennuksen kauppahinnasta. Kissa on lain mukaan pelkkä esine, ja kun ostat esineen niin se on sitten 100% sinun. Sama kuin ostaisi polttopuita, ja myyjä antaisi 30 prosentin alennuksen mutta vaatisi että niitä puita sitten ei saa polttaa saunan uunissa, vaan ainoastaan takassa - ei tuollisella vaatimuksella olisi mitään juridista pätevyyttä vaikka tekisi minkälaisen kauppakirjan tahansa.

Se on totta, mutta lemmikkipuolella on sanallisia lupauksia ja ns. herrasmiessopimuksia paljonkin. Kerran kun petät luottamuksen, on sitä todella vaikea saada takaisin. Jos siis ostohetkellä jo sanot, ettei ehto päde juridisesti, se kertoo, ettet kunnioita kasvattajan tahtoa, eikä kovin moni kasvattaja halua sinulle myydä.

Kannattaa siis olla täysin avoin omista aikeistaan, se on pidemmän päälle kaikille mukavinta ja reiluinta.

Kasvatus ei ole liiketoimintaa (jos on, silloin se tehdään eläinten voinnni kustannuksella) vaan hyvin kokonaisvaltainen elämäntapa. Kasvattja elää usein elämäänsä täysin kasvatuksen ehdoilla, Hänelle kissanpentu ei ole tavara, vaan yksilö, jota hän on hoitanut huolella kuukausia. Astutukset on suunniteltu ja ehkä matkustettu uroksen luo montakin kertaa. Tiineen naaraan hoito, pentujen yksilöllisistä tarpeista vastaaminen, ongelmat, mahd letkuruokinta yms.

Kyse ei ole ihan samasta asiasta kuin lipaston myymisestä, vaikka laki kohteleekin lemmikkieläimiä tavarana.

t. Tuo aiemmin vastannut entinen rotukissojen kasvattaja

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Kaikki ovat pentutehtailijoita. Älä kiltti missään nimessä tue niitä. Anna ennemmin luotasi hyvä

koti jollekin eläinsuojeluyhdistyksen kissalle tai kahdelle.

Höpötihöpö. Kaikki rotulemmikkien kasvattajat eivät todellakaan ole pentutehtailijoita, vain osa toimii vastuuttomasti, mutta pilaa monien maineen. ELäinsuojelun parista löytyvät juuri ne, joista ei ole piitattu ja välitetty.

Jospa maailma menisi siihen suuntaan, että kaikki lemmikit pitäisi rekisteröidä. ja siruttaa ja kantaa niistä vastuu. Vielä emme ole siinä pisteessä, ja suosittelenkin, että rotukissasta haaveileva hankkii rotukissansa asialliselta kasvattajalta ja mahd toisen (tai ensimmäisen) lemmikkinsä eläinsuojelun parista.

Kehitys on hidasta. Rotueläinten kasvatuksen lopettaminen ei auttaisi eläimiä, vaan lisäisi vain villiä toimintaa ja kuormittaisi entisestään eläinsuojelua.

Ei ole ollenkaan hassumpi ajatus ottaa rotukissa ulkomailta, jos aikoo joskus tehdä pentuja Suomessa. Piirit ovat kuitenkin älyttömän pienet ja uutta verta kaivattaisiin aina.

Jos ihan lemmikiksi ja steriloitavaksi vaan, niin sitten yrittäisin lähestyä kasvattajia esim. näyttelyissä. Kasvokkain on aina hyvä tavata, niin itsekin varmistut vähän että millainen tyyppi niitä kissoja edes on myymässä.

Ja jos ei tärppää siltikään, niin kyllä suosittelisin avaamaan sydäntä myös sille ajatukselle, että adoptoisi jonkun uutta kotia kaipaavan kissan.

ps. Ota sitten terveysvakuutus kissallesi! Rotupiirit ovat tosiaan älyttömän pienet Suomessa, niin rotukissoilla on huomattavasti enemmän sairauksia kuin maatiaisilla. Kokemusta on. Älä ota kissaa, josta näet jo päälle päin, että jotain vikaa on (hengitys rohisee, silmät rähmii, kirsu vuotaa räkää tms.)

Vierailija kirjoitti:

Erikoista. Itse sain kissani vain ottamalla yhteyttä kasvattajaan kertomalla itsestäni ja elämäntilanteestani.

Jos muuten aiot pitää kissaa vapaana ulkona, siitä ei kannata kertoa koska sitä monet kasvattajat karsastavat. (Vaikka jotkut pitävän itsekin kissojaan vapaana).

En suosittele koskaan valehtelemaan. Kyllä löytyy sellainen kasvattaja, joka haluaa myydä juuri teille.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollenkaan hassumpi ajatus ottaa rotukissa ulkomailta, jos aikoo joskus tehdä pentuja Suomessa. Piirit ovat kuitenkin älyttömän pienet ja uutta verta kaivattaisiin aina.

Jos ihan lemmikiksi ja steriloitavaksi vaan, niin sitten yrittäisin lähestyä kasvattajia esim. näyttelyissä. Kasvokkain on aina hyvä tavata, niin itsekin varmistut vähän että millainen tyyppi niitä kissoja edes on myymässä.

Ja jos ei tärppää siltikään, niin kyllä suosittelisin avaamaan sydäntä myös sille ajatukselle, että adoptoisi jonkun uutta kotia kaipaavan kissan.

ps. Ota sitten terveysvakuutus kissallesi! Rotupiirit ovat tosiaan älyttömän pienet Suomessa, niin rotukissoilla on huomattavasti enemmän sairauksia kuin maatiaisilla. Kokemusta on. Älä ota kissaa, josta näet jo päälle päin, että jotain vikaa on (hengitys rohisee, silmät rähmii, kirsu vuotaa räkää tms.)

Alapeukuttajat, perustelkaa vähän näkemystänne että mistä olette eri mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollenkaan hassumpi ajatus ottaa rotukissa ulkomailta, jos aikoo joskus tehdä pentuja Suomessa. Piirit ovat kuitenkin älyttömän pienet ja uutta verta kaivattaisiin aina.

Jos ihan lemmikiksi ja steriloitavaksi vaan, niin sitten yrittäisin lähestyä kasvattajia esim. näyttelyissä. Kasvokkain on aina hyvä tavata, niin itsekin varmistut vähän että millainen tyyppi niitä kissoja edes on myymässä.

Ja jos ei tärppää siltikään, niin kyllä suosittelisin avaamaan sydäntä myös sille ajatukselle, että adoptoisi jonkun uutta kotia kaipaavan kissan.

ps. Ota sitten terveysvakuutus kissallesi! Rotupiirit ovat tosiaan älyttömän pienet Suomessa, niin rotukissoilla on huomattavasti enemmän sairauksia kuin maatiaisilla. Kokemusta on. Älä ota kissaa, josta näet jo päälle päin, että jotain vikaa on (hengitys rohisee, silmät rähmii, kirsu vuotaa räkää tms.)

Alapeukuttajat, perustelkaa vähän näkemystänne että mistä olette eri mieltä?

Koska rotukissat eivät Suomessa todellakaan ole sairaampi kuin maatiaiset. Valtaosa roduista on meillä todella terveitä, koska rotuyhdistyksillä on äärimmäisen tarkat kriteerit mm. sukusiittoisuuden osalta (eli kuinka kaukaista sukua pitää olla, jotta pentuja voi teettää), minkä lisäksi terveystarkastukset emoille ja siitosuroksille ovat todella tarkat. Tilanne oli joitain vuosia sitten huonompi, mutta nykytilanne on rodulla kuin rodulla todella hyvä. Lukuunottamaatta muutamia kissarotuja (lyhytkuonoiset, kuten koirissakin, joita ei kenenkään pitäisi hankkia), myös kissojen jalostusaste on todella pieni, eikä niillä ole jalostuksesta seuranneita perinnöllisiä vaivoja, kuten monilla koiraroduilla.

Maatiaiset sen sijaan ovat Suomessa todella sisäsiittoisia ja lisääntyvät vapaasti saman lähitienoon kissojen kesken, jolloin emot saavat pentuja omien jälkeläistensä kanssa, sisarukset keskenään, urokset omien naaraspentujensa kanssa, ja samalle alueelle kasaantuvat kaikki mahdolliset perinnölliset sairaudet. Että jos sisäsiittoisen kissan haluat, niin hae pentu jostain navetan ylisiltä. Voit olla varma, että jo usean sukupolven ajan sen esivanhemmat ovat olleet lähisukua toisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollenkaan hassumpi ajatus ottaa rotukissa ulkomailta, jos aikoo joskus tehdä pentuja Suomessa. Piirit ovat kuitenkin älyttömän pienet ja uutta verta kaivattaisiin aina.

Jos ihan lemmikiksi ja steriloitavaksi vaan, niin sitten yrittäisin lähestyä kasvattajia esim. näyttelyissä. Kasvokkain on aina hyvä tavata, niin itsekin varmistut vähän että millainen tyyppi niitä kissoja edes on myymässä.

Ja jos ei tärppää siltikään, niin kyllä suosittelisin avaamaan sydäntä myös sille ajatukselle, että adoptoisi jonkun uutta kotia kaipaavan kissan.

ps. Ota sitten terveysvakuutus kissallesi! Rotupiirit ovat tosiaan älyttömän pienet Suomessa, niin rotukissoilla on huomattavasti enemmän sairauksia kuin maatiaisilla. Kokemusta on. Älä ota kissaa, josta näet jo päälle päin, että jotain vikaa on (hengitys rohisee, silmät rähmii, kirsu vuotaa räkää tms.)

Tutustupa vaikka Hannes Lohen tutkimusryhmän kattavaan kartoitukseen Suomen kissojen terveystilanteesta. Ne sairaimmat kissat löytyvät juurikin maatiaisista, koska (ei todellakaan yllättäen, jos hetkeksi asiaa pysähtyy ajattelemaan), maatiaiset ovat todella paljon sisäsiittoisempia kuin rotukissat.

Minä olen SAANUT rotukissan (pitovaikeuksien takia) , maailman ihanimman kissan, nyt jo 17 v.

On siis ollut mun silmäterä jo vuosikausia.