Lue keskustelun säännöt.
Perustelkaa miksi on oikeampaa, että parempituloinen maksaa elämisestä enemmän eikä 50/50?
26.02.2019 |
Miksi siinä, että molemmat täysivaltaiset aikuiset maksavat elämästään yhtä paljon, on jotain väärää? Miksi yleensä miehen tulisi maksaa enemmän koska muuten "se ei oo oikein" ja mies on sika? Mies vaan säästää itselleen omaisuutta!! Eikä maksa naisen elämää kuten Kunnon Miehen kuuluisi?
Osaisiko joku perustella miksi on _oikein_ että toinen on oikeutettu elämään halvemmalla ja pienemmällä panostuksella?
Kommentit (321)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on aivan sama, miten muut hoitavat parisuhteensa, mutta kyllä minun mies haluaa taloudellisesti tukea minua. Minulla on myös sanavaltaa siihen, miten hän käyttää rahaansa. Lasten tekeminen esimerkiksi hidastaa uraani paljon ja vaikuttaa palkkakehitykseen. Meidän tapauksessa on reilua, että saan puolisolta asiaan hyvitystä.
Mutta koskaan en olisi ollut niin torvelo, että olisin ottanut miehen jolla on tästä eriävä näkemys. Saa kaikenmaailman juntit neuvotella keskenään.
Se missä määrin lasten "tekeminen" hidastaa sinun uraasi on lähinnä järjestelykysymys. Jos lapsen laittaa n. vuoden ikäisenä päiväkotiin, voitte hyvin jakaa tuon kotonaoloajan puoliksi. Lapsen ollessa päiväkodissa vastuut voi jakaa täysin puoliksi.
Voitte toki sopia lastenhoidosta puolisosi kanssa miten haluatte, mutta tuollaista urhiutumista on aina yhtä rasittavaa lukea. Jos äiti haluaa olla lasten kanssa pidempään kotona, on se käytännössä aina hänen oma (tai perheen yhteinen) päätös.
Jotkut eivät halua laittaa vuoden ikäistä päiväkotiin ja jotkut haluavat enemmän kuin yhden lapsen ja lapsen etu ei välttämättä ollenkaan ole, että puolen vuoden välein vaihdetaan kotonaolijaa vaikka se olisikin ihailtavan tasapäistä. Kyllä se nyt vaikuttaa niihin kotonaolijan ansaintamahdollisuusiin jos haluaa panostaa yhteisten lasten varhaislapsuuteen ja silloin on aika lyhytnäköistä miettiä kuinka varmimmin saadaan laskut jaettua puoliksi.
Esim. me veimme esikoisen päiväkotiin vuoden, toisen jo 11 kk-ikäisenä eikä naurattanut. Muutaman vuoden päästä kolmannen ja neljännen kanssa pystyin olemaan kotona onneksi pidempään kun miehen yritys alkoi tuottaa tulosta kotiinkin.
Kyllä on ajatuksen köyhyyttä jos ainoa laskutoimitus mihin kykenee on tasajako. On sitä muutakin huomioitavaa jokaisessa tilanteessa, varsinkin jos on lapsia. Jos mies olisi ollut tasapäisesti yhtä paljon kotona niin meidän yhteenlasketut tulomme olisivat 20% nykyisestä... mutta niinhän se menisi tasan ja mies saisi pitää omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska sitä vähempituloista rupeaa jossain vaiheessa vituttamaan kun omat rahat menee kaikki siihen yhteiseen talouteen ja toiselle jää ylimääräistä omiin harrastuksiin/menoihin.
No vitutukselle pitää tehdä jotain eli vaikka hankkia koulutusta ja ammattia ylöspäin. Tai lotota rahaa. Eikai se ole paremmin tienaavan vika jos toinen tienaa vähemmän? Eläminen tietääkseni maksaa kaikille suurinpiirtein saman verran, oletko tätä ajatellut?
Mitä kirjoittaja tarkoittaa sillä, että eläminen maksaa kaikille saman verran? Koko elintasoerokysymyksessähän on juuri siitä kysymys, että ei maksa. Toiset pärjäävät murto-osalla siitä mitä jotkut muut. Kysymys on valinnoista. Köyhillä tosin valinnanvaraa ei juurikaan ole.
No ihan sitä tarkoitan, että pakolliset menot ovat kaikille aika samat. Pakollinen ruoka ja paskapaperi, vaatteet kirpputorilta jne. Sitten jos haluaa parempaa niin hankkii sitä rahaa. Ei iPhone X, etelänmatka ja kampaamokäynti ole mikään perusoikeus.
Onhan niissä pakollisissakin menoissa suuria eroja sen mukaan, missäpäin Suomea asuu, paljonko sairastaa ja onko lapsia elätettävänä. Tukanleikkuuta pidän myös pakollisena menona. Kuulostaa oudolta, että se pitäisi jättää mieluummin tekemättä kuin pyytää siihen puolisolta rahaa. Vähissä on myötätunto köyhää puolisoa kohtaan silloin.
Jos ei ole varaa asua helsingissä niin muuta järvenpäähän tai vaikka Kihtiputaalle. Useimpiin sairauksiin saa vaikka mitä tukia ja viimeinen nyt on aivan paskaa. Älä saakeli auo niitä jalkojasi jos et ole kykenevä lapsia elättämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on aivan sama, miten muut hoitavat parisuhteensa, mutta kyllä minun mies haluaa taloudellisesti tukea minua. Minulla on myös sanavaltaa siihen, miten hän käyttää rahaansa. Lasten tekeminen esimerkiksi hidastaa uraani paljon ja vaikuttaa palkkakehitykseen. Meidän tapauksessa on reilua, että saan puolisolta asiaan hyvitystä.
Mutta koskaan en olisi ollut niin torvelo, että olisin ottanut miehen jolla on tästä eriävä näkemys. Saa kaikenmaailman juntit neuvotella keskenään.
Se missä määrin lasten "tekeminen" hidastaa sinun uraasi on lähinnä järjestelykysymys. Jos lapsen laittaa n. vuoden ikäisenä päiväkotiin, voitte hyvin jakaa tuon kotonaoloajan puoliksi. Lapsen ollessa päiväkodissa vastuut voi jakaa täysin puoliksi.
Voitte toki sopia lastenhoidosta puolisosi kanssa miten haluatte, mutta tuollaista urhiutumista on aina yhtä rasittavaa lukea. Jos äiti haluaa olla lasten kanssa pidempään kotona, on se käytännössä aina hänen oma (tai perheen yhteinen) päätös.
Jotkut eivät halua laittaa vuoden ikäistä päiväkotiin ja jotkut haluavat enemmän kuin yhden lapsen ja lapsen etu ei välttämättä ollenkaan ole, että puolen vuoden välein vaihdetaan kotonaolijaa vaikka se olisikin ihailtavan tasapäistä. Kyllä se nyt vaikuttaa niihin kotonaolijan ansaintamahdollisuusiin jos haluaa panostaa yhteisten lasten varhaislapsuuteen ja silloin on aika lyhytnäköistä miettiä kuinka varmimmin saadaan laskut jaettua puoliksi.
Esim. me veimme esikoisen päiväkotiin vuoden, toisen jo 11 kk-ikäisenä eikä naurattanut. Muutaman vuoden päästä kolmannen ja neljännen kanssa pystyin olemaan kotona onneksi pidempään kun miehen yritys alkoi tuottaa tulosta kotiinkin.
Kyllä on ajatuksen köyhyyttä jos ainoa laskutoimitus mihin kykenee on tasajako. On sitä muutakin huomioitavaa jokaisessa tilanteessa, varsinkin jos on lapsia. Jos mies olisi ollut tasapäisesti yhtä paljon kotona niin meidän yhteenlasketut tulomme olisivat 20% nykyisestä... mutta niinhän se menisi tasan ja mies saisi pitää omansa.
Niin. Lapsiperheille oma systeemi, toisille oma. Kakkoskierroslaisille kolmas ja omissa kodeissaan asuville neljäs jne. Et kai sinäkään väitä, että teidän menetelmänne on ainoa oikea kaikille? Oleellisinta on nähdä elämäntilanteet ja pystyä niiden puitteissa luomaan molemmille osapuolille oikeudenmukainen järjestelmä.
Perhe on yksi kokonaisuus, mitä kumpikin perheenjäsen rahoittaa. Oikea jako ei mielestäni ole euromääräinen 50/50, koska silloin voi olla, että toisella menee puolet palkasta yhteiseen hyvään ja toisella vaikka vaan yksi neljäsosa. Ja jälkimmäisellä vielä muutenkin isompi palkka.
Oikeudenmukaisempaa on ottaa sama prosentti kummankin palkasta. Kumpikin laittaa vaikkapa 25% palkastaan yhteiselle tilille, mistä sitten yhteiset menot rahoitetaan. Näin ollen jos toinen ansaitsee 6000 euroa ja toinen 2000 euroa, niin yhteiselle tilille kilahtaa ensimmäiseltä 1500 ja toiselta 500 euroa. Kummallekin jää 75% palkasta omaan käyttöön. Se tarkoittaa luonnollisesti isompipalkkaisella isompaa rahamäärää, mutta eikös se ole ihan oikein?
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pitäisin outon omalta perheeltä säästämistä, jos joku perheenjäsen käyttäisi rahaa vain itseensä, omiin hauskuutuksiin ja omiin lomiin. Asiaa voisi verrata vaikkapa alkoholistipuolisoon, rahaa palaa, mutta perhe ei niitä näe.
Miten niin ”perheeltä säästämistä”?
Oletko tullut ajatelleeksi, että niitä rahoja säästetään nimenomaan esim. lasten tuleviin asuntoihin, tai pahan päivän varalle?
Sitten kun kakki osuu tuulettimeen ja rahaa tarvitaan, kumpi on sankari? Sekö joka halusi syödä sisäfilettä ja matkustella, vai se, joka ”säästi perheeltä”?
Niinpä.Sijoitusasunnon hankinta on sellainen asia, joka kannattaa sopia yhdessä puolison kanssa. Mutta perheeltä säästämisellä tarkoitan näitä lomamatkoja yksin tai vastaavia. Raha palaa kankkulan kaivoon ja perhe ei niitä näe.
Minä kerroin miehelle sijoitusasunnosta vasta tehtyäni tarjouksen asunnosta. Miksi minun olisi siitä pitänyt sopia miehen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on aivan sama, miten muut hoitavat parisuhteensa, mutta kyllä minun mies haluaa taloudellisesti tukea minua. Minulla on myös sanavaltaa siihen, miten hän käyttää rahaansa. Lasten tekeminen esimerkiksi hidastaa uraani paljon ja vaikuttaa palkkakehitykseen. Meidän tapauksessa on reilua, että saan puolisolta asiaan hyvitystä.
Mutta koskaan en olisi ollut niin torvelo, että olisin ottanut miehen jolla on tästä eriävä näkemys. Saa kaikenmaailman juntit neuvotella keskenään.
Se missä määrin lasten "tekeminen" hidastaa sinun uraasi on lähinnä järjestelykysymys. Jos lapsen laittaa n. vuoden ikäisenä päiväkotiin, voitte hyvin jakaa tuon kotonaoloajan puoliksi. Lapsen ollessa päiväkodissa vastuut voi jakaa täysin puoliksi.
Voitte toki sopia lastenhoidosta puolisosi kanssa miten haluatte, mutta tuollaista urhiutumista on aina yhtä rasittavaa lukea. Jos äiti haluaa olla lasten kanssa pidempään kotona, on se käytännössä aina hänen oma (tai perheen yhteinen) päätös.
Jotkut eivät halua laittaa vuoden ikäistä päiväkotiin ja jotkut haluavat enemmän kuin yhden lapsen ja lapsen etu ei välttämättä ollenkaan ole, että puolen vuoden välein vaihdetaan kotonaolijaa vaikka se olisikin ihailtavan tasapäistä. Kyllä se nyt vaikuttaa niihin kotonaolijan ansaintamahdollisuusiin jos haluaa panostaa yhteisten lasten varhaislapsuuteen ja silloin on aika lyhytnäköistä miettiä kuinka varmimmin saadaan laskut jaettua puoliksi.
Esim. me veimme esikoisen päiväkotiin vuoden, toisen jo 11 kk-ikäisenä eikä naurattanut. Muutaman vuoden päästä kolmannen ja neljännen kanssa pystyin olemaan kotona onneksi pidempään kun miehen yritys alkoi tuottaa tulosta kotiinkin.
Kyllä on ajatuksen köyhyyttä jos ainoa laskutoimitus mihin kykenee on tasajako. On sitä muutakin huomioitavaa jokaisessa tilanteessa, varsinkin jos on lapsia. Jos mies olisi ollut tasapäisesti yhtä paljon kotona niin meidän yhteenlasketut tulomme olisivat 20% nykyisestä... mutta niinhän se menisi tasan ja mies saisi pitää omansa.
Niin. Lapsiperheille oma systeemi, toisille oma. Kakkoskierroslaisille kolmas ja omissa kodeissaan asuville neljäs jne. Et kai sinäkään väitä, että teidän menetelmänne on ainoa oikea kaikille? Oleellisinta on nähdä elämäntilanteet ja pystyä niiden puitteissa luomaan molemmille osapuolille oikeudenmukainen järjestelmä.
No niin on joka parille oma systeemi. Mainittakoon, että meillä ei ole yhteistä tiliä ja nyt kun lapset ovat jo koulussa ja päiväkodissa niin menot jaetaan aika tasan koska nykyään menot eivät kummankaan venettä kaada. Molemmat tekee lopuillaan mitä haluaa eli lähinnä yritämme saada tuottoa. Kommentoin kuitenkin nimenomaan tuota, että "lasten vaikutus tuloihin on selittelyä". Lasten etu voi vaatia vanhempien vastuiden jakamista ei-tasan.
Lapsettomillehan nämä asiat ovat päivänselviä, siis oikeus ja kohtuus on selvä, toki sitä saa halutessaan soveltaa. Lapsettomat elävät pienituloisemman elintasoa ja kulut jaetaan puoliksi tai halutessaan isompituloinen tarjoutuu maksamaan enemmän ja mahdollistaa molemmille paremman elintason. Jos on on lainaa, niin lainaa lyhentävät he, joiden nimissä laina on. Juoksevia kuluja jaetaan. Ja jos yhteen ei muuteta niin hoidatte talouden kuten sinkkuaikoina.
Ei kuitenkaan ole aina riistoa, että varakkaampi osaksi elättää esim. kotonaolijaa. Kuten nyt vaikka meidän esimerkissä. Mies on hyötynyt huomattavasti siitä, että on elättänyt ja voinut keskittyä töihin. Eikä hätää minullakaan, ei ole avioehtoa eikä sen puoleen eroaikeitakaan. Muutenkin tulen nykyisellään mukavasti toimeen, mutta perheen perustaminen oli tuon taloudellisen epävarmuuden arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska sitä vähempituloista rupeaa jossain vaiheessa vituttamaan kun omat rahat menee kaikki siihen yhteiseen talouteen ja toiselle jää ylimääräistä omiin harrastuksiin/menoihin.
No vitutukselle pitää tehdä jotain eli vaikka hankkia koulutusta ja ammattia ylöspäin. Tai lotota rahaa. Eikai se ole paremmin tienaavan vika jos toinen tienaa vähemmän? Eläminen tietääkseni maksaa kaikille suurinpiirtein saman verran, oletko tätä ajatellut?
Mitä kirjoittaja tarkoittaa sillä, että eläminen maksaa kaikille saman verran? Koko elintasoerokysymyksessähän on juuri siitä kysymys, että ei maksa. Toiset pärjäävät murto-osalla siitä mitä jotkut muut. Kysymys on valinnoista. Köyhillä tosin valinnanvaraa ei juurikaan ole.
No ihan sitä tarkoitan, että pakolliset menot ovat kaikille aika samat. Pakollinen ruoka ja paskapaperi, vaatteet kirpputorilta jne. Sitten jos haluaa parempaa niin hankkii sitä rahaa. Ei iPhone X, etelänmatka ja kampaamokäynti ole mikään perusoikeus.
Onhan niissä pakollisissakin menoissa suuria eroja sen mukaan, missäpäin Suomea asuu, paljonko sairastaa ja onko lapsia elätettävänä. Tukanleikkuuta pidän myös pakollisena menona. Kuulostaa oudolta, että se pitäisi jättää mieluummin tekemättä kuin pyytää siihen puolisolta rahaa. Vähissä on myötätunto köyhää puolisoa kohtaan silloin.
Jos ei ole varaa asua helsingissä niin muuta järvenpäähän tai vaikka Kihtiputaalle. Useimpiin sairauksiin saa vaikka mitä tukia ja viimeinen nyt on aivan paskaa. Älä saakeli auo niitä jalkojasi jos et ole kykenevä lapsia elättämään.
Ei tämä minua koske, olen lapseton ja asun pääkaupunkiseudulla. Ihmettelen vaan noita mielipiteitäsi, jotka eivät perustu faktoihin. Mitä muita tukia sairauksiin saa kuin Kelan lääkekorvaukset? Miten lapsia tehdään yksin vain jalkoja aukomalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on aivan sama, miten muut hoitavat parisuhteensa, mutta kyllä minun mies haluaa taloudellisesti tukea minua. Minulla on myös sanavaltaa siihen, miten hän käyttää rahaansa. Lasten tekeminen esimerkiksi hidastaa uraani paljon ja vaikuttaa palkkakehitykseen. Meidän tapauksessa on reilua, että saan puolisolta asiaan hyvitystä.
Mutta koskaan en olisi ollut niin torvelo, että olisin ottanut miehen jolla on tästä eriävä näkemys. Saa kaikenmaailman juntit neuvotella keskenään.
Se missä määrin lasten "tekeminen" hidastaa sinun uraasi on lähinnä järjestelykysymys. Jos lapsen laittaa n. vuoden ikäisenä päiväkotiin, voitte hyvin jakaa tuon kotonaoloajan puoliksi. Lapsen ollessa päiväkodissa vastuut voi jakaa täysin puoliksi.
Voitte toki sopia lastenhoidosta puolisosi kanssa miten haluatte, mutta tuollaista urhiutumista on aina yhtä rasittavaa lukea. Jos äiti haluaa olla lasten kanssa pidempään kotona, on se käytännössä aina hänen oma (tai perheen yhteinen) päätös.
Jotkut eivät halua laittaa vuoden ikäistä päiväkotiin ja jotkut haluavat enemmän kuin yhden lapsen ja lapsen etu ei välttämättä ollenkaan ole, että puolen vuoden välein vaihdetaan kotonaolijaa vaikka se olisikin ihailtavan tasapäistä. Kyllä se nyt vaikuttaa niihin kotonaolijan ansaintamahdollisuusiin jos haluaa panostaa yhteisten lasten varhaislapsuuteen ja silloin on aika lyhytnäköistä miettiä kuinka varmimmin saadaan laskut jaettua puoliksi.
Esim. me veimme esikoisen päiväkotiin vuoden, toisen jo 11 kk-ikäisenä eikä naurattanut. Muutaman vuoden päästä kolmannen ja neljännen kanssa pystyin olemaan kotona onneksi pidempään kun miehen yritys alkoi tuottaa tulosta kotiinkin.
Kyllä on ajatuksen köyhyyttä jos ainoa laskutoimitus mihin kykenee on tasajako. On sitä muutakin huomioitavaa jokaisessa tilanteessa, varsinkin jos on lapsia. Jos mies olisi ollut tasapäisesti yhtä paljon kotona niin meidän yhteenlasketut tulomme olisivat 20% nykyisestä... mutta niinhän se menisi tasan ja mies saisi pitää omansa.
Hommaa sellainen puoliso joka on kanssasi samaa mieltä lasten teosta ja hoitamisesta. Se, että jos sinä haluat omalla päätöksellä tehdä lapsia kuin kani ja olla vain kotona, ei ole miehesi maksettava asia eikä varsinkaan yhteiskunnan.
Muistakaa nyt naiset, että sillä vitullanne ei rahaa tehdä. Paitsi vanha kunnon hu0raaminen johon maksavia asiakkaita löytyy vapaaehtoisesti.
Höpölöpö, sillä on tehty rahaa maailman sivu ja tullaan aina tekemään, koska miesten tekee sitä niin mieli. Tottakai siitä pitää maksaa, huonon rakastajan ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on aivan sama, miten muut hoitavat parisuhteensa, mutta kyllä minun mies haluaa taloudellisesti tukea minua. Minulla on myös sanavaltaa siihen, miten hän käyttää rahaansa. Lasten tekeminen esimerkiksi hidastaa uraani paljon ja vaikuttaa palkkakehitykseen. Meidän tapauksessa on reilua, että saan puolisolta asiaan hyvitystä.
Mutta koskaan en olisi ollut niin torvelo, että olisin ottanut miehen jolla on tästä eriävä näkemys. Saa kaikenmaailman juntit neuvotella keskenään.
Se missä määrin lasten "tekeminen" hidastaa sinun uraasi on lähinnä järjestelykysymys. Jos lapsen laittaa n. vuoden ikäisenä päiväkotiin, voitte hyvin jakaa tuon kotonaoloajan puoliksi. Lapsen ollessa päiväkodissa vastuut voi jakaa täysin puoliksi.
Voitte toki sopia lastenhoidosta puolisosi kanssa miten haluatte, mutta tuollaista urhiutumista on aina yhtä rasittavaa lukea. Jos äiti haluaa olla lasten kanssa pidempään kotona, on se käytännössä aina hänen oma (tai perheen yhteinen) päätös.
Jotkut eivät halua laittaa vuoden ikäistä päiväkotiin ja jotkut haluavat enemmän kuin yhden lapsen ja lapsen etu ei välttämättä ollenkaan ole, että puolen vuoden välein vaihdetaan kotonaolijaa vaikka se olisikin ihailtavan tasapäistä. Kyllä se nyt vaikuttaa niihin kotonaolijan ansaintamahdollisuusiin jos haluaa panostaa yhteisten lasten varhaislapsuuteen ja silloin on aika lyhytnäköistä miettiä kuinka varmimmin saadaan laskut jaettua puoliksi.
Esim. me veimme esikoisen päiväkotiin vuoden, toisen jo 11 kk-ikäisenä eikä naurattanut. Muutaman vuoden päästä kolmannen ja neljännen kanssa pystyin olemaan kotona onneksi pidempään kun miehen yritys alkoi tuottaa tulosta kotiinkin.
Kyllä on ajatuksen köyhyyttä jos ainoa laskutoimitus mihin kykenee on tasajako. On sitä muutakin huomioitavaa jokaisessa tilanteessa, varsinkin jos on lapsia. Jos mies olisi ollut tasapäisesti yhtä paljon kotona niin meidän yhteenlasketut tulomme olisivat 20% nykyisestä... mutta niinhän se menisi tasan ja mies saisi pitää omansa.
Niin. Lapsiperheille oma systeemi, toisille oma. Kakkoskierroslaisille kolmas ja omissa kodeissaan asuville neljäs jne. Et kai sinäkään väitä, että teidän menetelmänne on ainoa oikea kaikille? Oleellisinta on nähdä elämäntilanteet ja pystyä niiden puitteissa luomaan molemmille osapuolille oikeudenmukainen järjestelmä.
No niin on joka parille oma systeemi. Mainittakoon, että meillä ei ole yhteistä tiliä ja nyt kun lapset ovat jo koulussa ja päiväkodissa niin menot jaetaan aika tasan koska nykyään menot eivät kummankaan venettä kaada. Molemmat tekee lopuillaan mitä haluaa eli lähinnä yritämme saada tuottoa. Kommentoin kuitenkin nimenomaan tuota, että "lasten vaikutus tuloihin on selittelyä". Lasten etu voi vaatia vanhempien vastuiden jakamista ei-tasan.
Lapsettomillehan nämä asiat ovat päivänselviä, siis oikeus ja kohtuus on selvä, toki sitä saa halutessaan soveltaa. Lapsettomat elävät pienituloisemman elintasoa ja kulut jaetaan puoliksi tai halutessaan isompituloinen tarjoutuu maksamaan enemmän ja mahdollistaa molemmille paremman elintason. Jos on on lainaa, niin lainaa lyhentävät he, joiden nimissä laina on. Juoksevia kuluja jaetaan. Ja jos yhteen ei muuteta niin hoidatte talouden kuten sinkkuaikoina.
Ei kuitenkaan ole aina riistoa, että varakkaampi osaksi elättää esim. kotonaolijaa. Kuten nyt vaikka meidän esimerkissä. Mies on hyötynyt huomattavasti siitä, että on elättänyt ja voinut keskittyä töihin. Eikä hätää minullakaan, ei ole avioehtoa eikä sen puoleen eroaikeitakaan. Muutenkin tulen nykyisellään mukavasti toimeen, mutta perheen perustaminen oli tuon taloudellisen epävarmuuden arvoista.
Vaikka muuten olen 50/50 kannattaja niin se vasta riistoa onkin, jos ainoa tienaaja ei silloin ota kantovastuuta perheen toimeentulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perhe on yksi kokonaisuus, mitä kumpikin perheenjäsen rahoittaa. Oikea jako ei mielestäni ole euromääräinen 50/50, koska silloin voi olla, että toisella menee puolet palkasta yhteiseen hyvään ja toisella vaikka vaan yksi neljäsosa. Ja jälkimmäisellä vielä muutenkin isompi palkka.
Oikeudenmukaisempaa on ottaa sama prosentti kummankin palkasta. Kumpikin laittaa vaikkapa 25% palkastaan yhteiselle tilille, mistä sitten yhteiset menot rahoitetaan. Näin ollen jos toinen ansaitsee 6000 euroa ja toinen 2000 euroa, niin yhteiselle tilille kilahtaa ensimmäiseltä 1500 ja toiselta 500 euroa. Kummallekin jää 75% palkasta omaan käyttöön. Se tarkoittaa luonnollisesti isompipalkkaisella isompaa rahamäärää, mutta eikös se ole ihan oikein?
Onko sekin oikeudenmukaista, että 5000 euroa tienaava maksaa 1250 euroa ja 4400 euroa tienaava 1100 euroa? Vai että molemmat maksavat noin 1200 euroa? Heillähän ei ole edes kauhean isoa eroa bruttopalkassa, koska toisella on isompi veroprosentti.
Vuosia sitten asuin yhden naisen kanssa yhdessä. Yhdessä vaiheessa kävi niin, että minä vielä opiskelin ja tein osa-aikatöitä, kun hän vastaaasti oli jo päässyt vakkariduuniin. Kaikki maksettiin puoliksi. Eräällä kauppareissulla ehdotin, että voisiko hän maksaa silloin tällöin hieman enemmän, kun minä jouduin miettimään joka sentin perään. Vastaus oli kylmä ei käy ja siinä samalla sitten sen kauppareissun kustannuksia lasketiin senttitasolla puoliksi. Ja usein hän valitteli minulle, että emme tee mitään yhdessä. Aika vaikeaa, kun se yhdessä tekeminen vaatii jonkinlaista rahallista panostusta. Toki kävelylenkit ja ilmaiset näyttelyt yms. ovat asia erikseen. Asuimme kerrostalossa, joten pihahommia ei liiemmälti ollut.
Nyt vanhempana olen uudessa liitossa jne. Palkkani on reippaasti isompi kuin puolisoni. Niinpä minä maksan itsekseni vakuutukset, netin, sähkön ja veden. Maksan lasten harrastukset. Puoliso omasta tahdostaan kompensoi sitten näitä kuluja mm. osallistumalla aktiivisesti harrastusten rahankeräykseen tai pyrkimällä etsimään edullisia vaihtoehtoja jne. Ja arvostan tätä hänen tapaansa paljon. Ruoat ostetaan puolikuukausittasilla ostovuoroilla, enkä ole koskaan miettinyt, meneekö minulla nyt rahaa enemmän vai vähemmän kuin toisella. Asunto on ainoa, joka maksetaan tasan puoliksi - puolison toiveesta.
En pidä meteliä asiasta. Ajattelen asiaa niin, että tässä mennään perheenä eteenpäin. Ja kyllä minulla silti sukan varteen rahaa jää, sillä olen mielestäni suht tarkka rahan suhteen. Ehkä hyvä sanoa, että suhteemme muuten voi ollenkaan hyvin, mutta en ole näitä asioita riitoihimme sekoittanut mukaan. Joskus luin taloudellisesta väkivallasta ja sitä olisi minun varsin helppo käyttää, mutta se on mielestäni aika sairasta. No joo, vähän asiasta ja asian vierestä. Ja kirjoitan tätä lounastauolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kotityöt jaetaan näissä perheissä, joissa vähemmän tienaava oikeuttaa itselleen toisen palkasta osan? Jos toinen joutuu tekemään pidempää päivää, otetaanko se huomioon kotitöissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska sitä vähempituloista rupeaa jossain vaiheessa vituttamaan kun omat rahat menee kaikki siihen yhteiseen talouteen ja toiselle jää ylimääräistä omiin harrastuksiin/menoihin.
No vitutukselle pitää tehdä jotain eli vaikka hankkia koulutusta ja ammattia ylöspäin. Tai lotota rahaa. Eikai se ole paremmin tienaavan vika jos toinen tienaa vähemmän? Eläminen tietääkseni maksaa kaikille suurinpiirtein saman verran, oletko tätä ajatellut?
Mitä kirjoittaja tarkoittaa sillä, että eläminen maksaa kaikille saman verran? Koko elintasoerokysymyksessähän on juuri siitä kysymys, että ei maksa. Toiset pärjäävät murto-osalla siitä mitä jotkut muut. Kysymys on valinnoista. Köyhillä tosin valinnanvaraa ei juurikaan ole.
No ihan sitä tarkoitan, että pakolliset menot ovat kaikille aika samat. Pakollinen ruoka ja paskapaperi, vaatteet kirpputorilta jne. Sitten jos haluaa parempaa niin hankkii sitä rahaa. Ei iPhone X, etelänmatka ja kampaamokäynti ole mikään perusoikeus.
Onhan niissä pakollisissakin menoissa suuria eroja sen mukaan, missäpäin Suomea asuu, paljonko sairastaa ja onko lapsia elätettävänä. Tukanleikkuuta pidän myös pakollisena menona. Kuulostaa oudolta, että se pitäisi jättää mieluummin tekemättä kuin pyytää siihen puolisolta rahaa. Vähissä on myötätunto köyhää puolisoa kohtaan silloin.
Jos ei ole varaa asua helsingissä niin muuta järvenpäähän tai vaikka Kihtiputaalle. Useimpiin sairauksiin saa vaikka mitä tukia ja viimeinen nyt on aivan paskaa. Älä saakeli auo niitä jalkojasi jos et ole kykenevä lapsia elättämään.
Älä tyrki sitä jalkovälivärkkiäsi mihin tahansa suojaamatta jos et ole kykenevä osallistumaan lapsiasi elättämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe on yksi kokonaisuus, mitä kumpikin perheenjäsen rahoittaa. Oikea jako ei mielestäni ole euromääräinen 50/50, koska silloin voi olla, että toisella menee puolet palkasta yhteiseen hyvään ja toisella vaikka vaan yksi neljäsosa. Ja jälkimmäisellä vielä muutenkin isompi palkka.
Oikeudenmukaisempaa on ottaa sama prosentti kummankin palkasta. Kumpikin laittaa vaikkapa 25% palkastaan yhteiselle tilille, mistä sitten yhteiset menot rahoitetaan. Näin ollen jos toinen ansaitsee 6000 euroa ja toinen 2000 euroa, niin yhteiselle tilille kilahtaa ensimmäiseltä 1500 ja toiselta 500 euroa. Kummallekin jää 75% palkasta omaan käyttöön. Se tarkoittaa luonnollisesti isompipalkkaisella isompaa rahamäärää, mutta eikös se ole ihan oikein?
Onko sekin oikeudenmukaista, että 5000 euroa tienaava maksaa 1250 euroa ja 4400 euroa tienaava 1100 euroa? Vai että molemmat maksavat noin 1200 euroa? Heillähän ei ole edes kauhean isoa eroa bruttopalkassa, koska toisella on isompi veroprosentti.
Sori epärelevantti jälkilause siis nimenomaan on eroa isommin bruttopalkassa, mutta se on tasattu jo verotuksessa, joten kun molemmat tulevat noin hyvin toimeen, miksi pitäisi tasata vielä puolisoiden välillä?
Vierailija kirjoitti:
Miten kotityöt jaetaan näissä perheissä, joissa vähemmän tienaava oikeuttaa itselleen toisen palkasta osan? Jos toinen joutuu tekemään pidempää päivää, otetaanko se huomioon kotitöissä?
Se vaikuttaa, onko heillä pieniä lapsia. Pitkää päivää on mahdoton tehdä, jos lapset pitää hakea hoidosta ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies olisi ollut tasapäisesti yhtä paljon kotona niin meidän yhteenlasketut tulomme olisivat 20% nykyisestä... mutta niinhän se menisi tasan ja mies saisi pitää omansa.
Hienosti hoidettu, sitten vaan naurat matkalla pankkiin kun teille tulee ero!
Gimme five! :D
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on aivan sama, miten muut hoitavat parisuhteensa, mutta kyllä minun mies haluaa taloudellisesti tukea minua. Minulla on myös sanavaltaa siihen, miten hän käyttää rahaansa. Lasten tekeminen esimerkiksi hidastaa uraani paljon ja vaikuttaa palkkakehitykseen. Meidän tapauksessa on reilua, että saan puolisolta asiaan hyvitystä.
Mutta koskaan en olisi ollut niin torvelo, että olisin ottanut miehen jolla on tästä eriävä näkemys. Saa kaikenmaailman juntit neuvotella keskenään.
Se missä määrin lasten "tekeminen" hidastaa sinun uraasi on lähinnä järjestelykysymys. Jos lapsen laittaa n. vuoden ikäisenä päiväkotiin, voitte hyvin jakaa tuon kotonaoloajan puoliksi. Lapsen ollessa päiväkodissa vastuut voi jakaa täysin puoliksi.
Voitte toki sopia lastenhoidosta puolisosi kanssa miten haluatte, mutta tuollaista urhiutumista on aina yhtä rasittavaa lukea. Jos äiti haluaa olla lasten kanssa pidempään kotona, on se käytännössä aina hänen oma (tai perheen yhteinen) päätös.
Jotkut eivät halua laittaa vuoden ikäistä päiväkotiin ja jotkut haluavat enemmän kuin yhden lapsen ja lapsen etu ei välttämättä ollenkaan ole, että puolen vuoden välein vaihdetaan kotonaolijaa vaikka se olisikin ihailtavan tasapäistä. Kyllä se nyt vaikuttaa niihin kotonaolijan ansaintamahdollisuusiin jos haluaa panostaa yhteisten lasten varhaislapsuuteen ja silloin on aika lyhytnäköistä miettiä kuinka varmimmin saadaan laskut jaettua puoliksi.
Esim. me veimme esikoisen päiväkotiin vuoden, toisen jo 11 kk-ikäisenä eikä naurattanut. Muutaman vuoden päästä kolmannen ja neljännen kanssa pystyin olemaan kotona onneksi pidempään kun miehen yritys alkoi tuottaa tulosta kotiinkin.
Kyllä on ajatuksen köyhyyttä jos ainoa laskutoimitus mihin kykenee on tasajako. On sitä muutakin huomioitavaa jokaisessa tilanteessa, varsinkin jos on lapsia. Jos mies olisi ollut tasapäisesti yhtä paljon kotona niin meidän yhteenlasketut tulomme olisivat 20% nykyisestä... mutta niinhän se menisi tasan ja mies saisi pitää omansa.
Hommaa sellainen puoliso joka on kanssasi samaa mieltä lasten teosta ja hoitamisesta. Se, että jos sinä haluat omalla päätöksellä tehdä lapsia kuin kani ja olla vain kotona, ei ole miehesi maksettava asia eikä varsinkaan yhteiskunnan.
Muistakaa nyt naiset, että sillä vitullanne ei rahaa tehdä. Paitsi vanha kunnon hu0raaminen johon maksavia asiakkaita löytyy vapaaehtoisesti.
Ja sinäkö sen määräät, että ei tehdä???? Kyllä naiset saa tehdä rahaa millä haluavat. Sinä et vain kateuksissasi kestä sitä. kun omasta vehkeestäsi ei kukaan maksa mitään. Tuskin moni suostuisi edes kepillä koskemaan. Naiset saa tienata vitullaan just niin pajon kuin miehet on valmiita maksamaan. Vaikka elättää itsensä sillä. Ja sitä paitsi, mitä se sinulta on pois?
Ps naisia haukutaan joka tapauksessa(kuten sinäkin nyt) niin että typeriähän ne olisi jos eivät hyötyisi tilanteesta.
Sitäpaitsi jo vanha sananalasku sanoo, ettei tyhmä ole se joka pyytää vaan se joka maksaa.
Vähänkös se sinua sapettaa. Ei kuule auta kuin vain niellä kiukkunsa kun olet sattunut syntymään väärät värkit jalkojen välissä ;)
PS.2 Jos joku aviomies on valmis maksamaan siitä vaimonsa värkistä niin mitä se sulle kuuluu. Sinä et ikinä saa edes sitä maksamalla. Sen verran ikävä ihminen olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska sitä vähempituloista rupeaa jossain vaiheessa vituttamaan kun omat rahat menee kaikki siihen yhteiseen talouteen ja toiselle jää ylimääräistä omiin harrastuksiin/menoihin.
No vitutukselle pitää tehdä jotain eli vaikka hankkia koulutusta ja ammattia ylöspäin. Tai lotota rahaa. Eikai se ole paremmin tienaavan vika jos toinen tienaa vähemmän? Eläminen tietääkseni maksaa kaikille suurinpiirtein saman verran, oletko tätä ajatellut?
Mitä kirjoittaja tarkoittaa sillä, että eläminen maksaa kaikille saman verran? Koko elintasoerokysymyksessähän on juuri siitä kysymys, että ei maksa. Toiset pärjäävät murto-osalla siitä mitä jotkut muut. Kysymys on valinnoista. Köyhillä tosin valinnanvaraa ei juurikaan ole.
No ihan sitä tarkoitan, että pakolliset menot ovat kaikille aika samat. Pakollinen ruoka ja paskapaperi, vaatteet kirpputorilta jne. Sitten jos haluaa parempaa niin hankkii sitä rahaa. Ei iPhone X, etelänmatka ja kampaamokäynti ole mikään perusoikeus.
Onhan niissä pakollisissakin menoissa suuria eroja sen mukaan, missäpäin Suomea asuu, paljonko sairastaa ja onko lapsia elätettävänä. Tukanleikkuuta pidän myös pakollisena menona. Kuulostaa oudolta, että se pitäisi jättää mieluummin tekemättä kuin pyytää siihen puolisolta rahaa. Vähissä on myötätunto köyhää puolisoa kohtaan silloin.
Jos ei ole varaa asua helsingissä niin muuta järvenpäähän tai vaikka Kihtiputaalle. Useimpiin sairauksiin saa vaikka mitä tukia ja viimeinen nyt on aivan paskaa. Älä saakeli auo niitä jalkojasi jos et ole kykenevä lapsia elättämään.
Siinäpä vasta hieno suunnitelma. Rikkaat keskitetää Helsinkiin ja muut köyhä rupusakki perähikiälle, missä ei ole mitään ja mistä ei pääse mihinkään. Kunnon slummimeininki. Hyvin toivottava ilmiö!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on aivan sama, miten muut hoitavat parisuhteensa, mutta kyllä minun mies haluaa taloudellisesti tukea minua. Minulla on myös sanavaltaa siihen, miten hän käyttää rahaansa. Lasten tekeminen esimerkiksi hidastaa uraani paljon ja vaikuttaa palkkakehitykseen. Meidän tapauksessa on reilua, että saan puolisolta asiaan hyvitystä.
Mutta koskaan en olisi ollut niin torvelo, että olisin ottanut miehen jolla on tästä eriävä näkemys. Saa kaikenmaailman juntit neuvotella keskenään.
Se missä määrin lasten "tekeminen" hidastaa sinun uraasi on lähinnä järjestelykysymys. Jos lapsen laittaa n. vuoden ikäisenä päiväkotiin, voitte hyvin jakaa tuon kotonaoloajan puoliksi. Lapsen ollessa päiväkodissa vastuut voi jakaa täysin puoliksi.
Voitte toki sopia lastenhoidosta puolisosi kanssa miten haluatte, mutta tuollaista urhiutumista on aina yhtä rasittavaa lukea. Jos äiti haluaa olla lasten kanssa pidempään kotona, on se käytännössä aina hänen oma (tai perheen yhteinen) päätös.
Jotkut eivät halua laittaa vuoden ikäistä päiväkotiin ja jotkut haluavat enemmän kuin yhden lapsen ja lapsen etu ei välttämättä ollenkaan ole, että puolen vuoden välein vaihdetaan kotonaolijaa vaikka se olisikin ihailtavan tasapäistä. Kyllä se nyt vaikuttaa niihin kotonaolijan ansaintamahdollisuusiin jos haluaa panostaa yhteisten lasten varhaislapsuuteen ja silloin on aika lyhytnäköistä miettiä kuinka varmimmin saadaan laskut jaettua puoliksi.
Esim. me veimme esikoisen päiväkotiin vuoden, toisen jo 11 kk-ikäisenä eikä naurattanut. Muutaman vuoden päästä kolmannen ja neljännen kanssa pystyin olemaan kotona onneksi pidempään kun miehen yritys alkoi tuottaa tulosta kotiinkin.
Kyllä on ajatuksen köyhyyttä jos ainoa laskutoimitus mihin kykenee on tasajako. On sitä muutakin huomioitavaa jokaisessa tilanteessa, varsinkin jos on lapsia. Jos mies olisi ollut tasapäisesti yhtä paljon kotona niin meidän yhteenlasketut tulomme olisivat 20% nykyisestä... mutta niinhän se menisi tasan ja mies saisi pitää omansa.
Hommaa sellainen puoliso joka on kanssasi samaa mieltä lasten teosta ja hoitamisesta. Se, että jos sinä haluat omalla päätöksellä tehdä lapsia kuin kani ja olla vain kotona, ei ole miehesi maksettava asia eikä varsinkaan yhteiskunnan.
Muistakaa nyt naiset, että sillä vitullanne ei rahaa tehdä. Paitsi vanha kunnon hu0raaminen johon maksavia asiakkaita löytyy vapaaehtoisesti.
Ja sinäkö sen määräät, että ei tehdä???? Kyllä naiset saa tehdä rahaa millä haluavat. Sinä et vain kateuksissasi kestä sitä. kun omasta vehkeestäsi ei kukaan maksa mitään. Tuskin moni suostuisi edes kepillä koskemaan. Naiset saa tienata vitullaan just niin pajon kuin miehet on valmiita maksamaan. Vaikka elättää itsensä sillä. Ja sitä paitsi, mitä se sinulta on pois?
Ps naisia haukutaan joka tapauksessa(kuten sinäkin nyt) niin että typeriähän ne olisi jos eivät hyötyisi tilanteesta.
Sitäpaitsi jo vanha sananalasku sanoo, ettei tyhmä ole se joka pyytää vaan se joka maksaa.
Vähänkös se sinua sapettaa. Ei kuule auta kuin vain niellä kiukkunsa kun olet sattunut syntymään väärät värkit jalkojen välissä ;)
PS.2 Jos joku aviomies on valmis maksamaan siitä vaimonsa värkistä niin mitä se sulle kuuluu. Sinä et ikinä saa edes sitä maksamalla. Sen verran ikävä ihminen olet.
Osa pyytäjistä on toki vain tyhmiä, mutta osa itsekkäitä, ahneita, epäreiluja, yksisilmäisiä hyväksikäyttäjiä jne. Ja samaa voi sanoa pihistelijöistä myös.
Että sen köyhemmän on oikeutettua v***uuntua, mutta parempituloisen ei? Kyllä se tuossa on se pienempituloinen, joka ensin astui sotajalalle ja aiheutti sen, ettei tunnu mielekkäältä ajatella loppuelämää hänen kanssaan.