Lue keskustelun säännöt.
Perustelkaa miksi on oikeampaa, että parempituloinen maksaa elämisestä enemmän eikä 50/50?
26.02.2019 |
Miksi siinä, että molemmat täysivaltaiset aikuiset maksavat elämästään yhtä paljon, on jotain väärää? Miksi yleensä miehen tulisi maksaa enemmän koska muuten "se ei oo oikein" ja mies on sika? Mies vaan säästää itselleen omaisuutta!! Eikä maksa naisen elämää kuten Kunnon Miehen kuuluisi?
Osaisiko joku perustella miksi on _oikein_ että toinen on oikeutettu elämään halvemmalla ja pienemmällä panostuksella?
Kommentit (321)
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies olisi ollut tasapäisesti yhtä paljon kotona niin meidän yhteenlasketut tulomme olisivat 20% nykyisestä... mutta niinhän se menisi tasan ja mies saisi pitää omansa.
Hienosti hoidettu, sitten vaan naurat matkalla pankkiin kun teille tulee ero!
Gimme five! :D
No niinpä nauran... tosin eroa ei tule, olisinko muuten tehnyt neljä lasta mieheni kanssa :D ja jos ero tulisi niin lasten elättämiseen hän varmasti osallistuisi erosta huolimatta koska on hyvä isä. Ja minua varmaan vähiten lohduttaisi miehen lompakko kun menettäisin parisuhteen ja elämäni rakkauden. Eiköhän erossa muutenkin ole mahdollista hakea jotain kohtuullistamista jos keksisin vaatia kaiken omaisuuden jakoa puoliksi/tuhoaisin miehen ja lasteni isän elinkeinon. Äly hoi! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies olisi ollut tasapäisesti yhtä paljon kotona niin meidän yhteenlasketut tulomme olisivat 20% nykyisestä... mutta niinhän se menisi tasan ja mies saisi pitää omansa.
Hienosti hoidettu, sitten vaan naurat matkalla pankkiin kun teille tulee ero!
Gimme five! :DNo niinpä nauran... tosin eroa ei tule, olisinko muuten tehnyt neljä lasta mieheni kanssa :D ja jos ero tulisi niin lasten elättämiseen hän varmasti osallistuisi erosta huolimatta koska on hyvä isä. Ja minua varmaan vähiten lohduttaisi miehen lompakko kun menettäisin parisuhteen ja elämäni rakkauden. Eiköhän erossa muutenkin ole mahdollista hakea jotain kohtuullistamista jos keksisin vaatia kaiken omaisuuden jakoa puoliksi/tuhoaisin miehen ja lasteni isän elinkeinon. Äly hoi! :D
Mitä jos mies kuolisi? Miten pärjäisit neljän lapsen kanssa? En uskaltaisi tehdä lapsia, jos itsellä ei olisi niitä varaa niitä kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No olisiko siksi, että jos kaikki laitetaan 50/50 niin sen isompi tuloisenkin on tyydyttävä asumaan pienessä yksiössä, mihin tämän vähemmän tienaavan rahat riittää. Samaten lomareissut on tyyliin "mummolaan", koska toisen rahat ei muuhun riitä. Ja tietenkään ulkona ei syödä, elokuvissa ei käydä jne. Ei esim opiskelijalla ole varaa elää kovin leveästi ja jos toinen on jo valmistunut ja tienaa 5000e/kk niin tulot on aika erilaiset.
Tai toinen vaihtoehto on, että pariskunta viettää erillistä elämää. Toinen matkustaa, käy ulkona syömässä ja elää muutenkin leveästi ja toinen kituuttaa opintorahalla. Asumistukeakaan ei saa kun puoliso tienaa.
Mutta mitä järkeä on suhteessa, jossa eletään ihan erilaista elämää?
Ruokapöydässä toinen syö keitettyä makaronia ja toinen vetää sisäfilettä?
No onnea vaan sellaiseen liittoon.
Ja ei se aina niin mene, että se mies on se enemmän tienaava.
Miksi asua yksiössä? Kumpi onkaan parempi tuloinen niin maksaa lainasta esim 75 % ja toinen loput. Omistus myös niin että 75 ja 25. Silloin se on ok. Muuten ei.
Ei kai kukaan täysjärkinen suostu asuntokauppaan, jossa omistaa asunnosta alle puolet, siitä ei tule kuin ongelmia. Jos toisen rahat ei riitä kuin yksiöön, niin sitten ostetaan yksiö.
Tottakai jos ei oo varaa enempään.
Seurustelin opiskeluaikoinani hyvin tienaavan miehen kanssa. Minä elin osa-aika työllä ja lainalla = olin pienituloinen. Mies olisi halunnut muuttaa yhteen, mutta minun silloinen hyvin edullinen asuntoni ei kelvannut vaan olisi pitänyt hankkia tilaa ja kaksi autoa. Ja kaikki maksut puoliksi. selitin miehelle monta kertaa, että minulla on varaa omaan elintasooni, ei hänen. Miehen mielestä looginen ratkaisu olisi ollut, että hän elättää minua velaksi. Eli valmistuttuani olisin maksanut pois opintolainaa, lainaa miehelle ja puolet hänen valitsemastaan elintasosta. Varmaan tyhmemmällekkin ihmiselle selvää, että olisin ikuisessa velkakierteessä + kaikki ylimääräinen tulo olisi mennyt suoraan toisen taskuun. Kumma kyllä emme koskaan muuttaneet yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska sitä vähempituloista rupeaa jossain vaiheessa vituttamaan kun omat rahat menee kaikki siihen yhteiseen talouteen ja toiselle jää ylimääräistä omiin harrastuksiin/menoihin.
No vitutukselle pitää tehdä jotain eli vaikka hankkia koulutusta ja ammattia ylöspäin. Tai lotota rahaa. Eikai se ole paremmin tienaavan vika jos toinen tienaa vähemmän? Eläminen tietääkseni maksaa kaikille suurinpiirtein saman verran, oletko tätä ajatellut?
Mitä kirjoittaja tarkoittaa sillä, että eläminen maksaa kaikille saman verran? Koko elintasoerokysymyksessähän on juuri siitä kysymys, että ei maksa. Toiset pärjäävät murto-osalla siitä mitä jotkut muut. Kysymys on valinnoista. Köyhillä tosin valinnanvaraa ei juurikaan ole.
No ihan sitä tarkoitan, että pakolliset menot ovat kaikille aika samat. Pakollinen ruoka ja paskapaperi, vaatteet kirpputorilta jne. Sitten jos haluaa parempaa niin hankkii sitä rahaa. Ei iPhone X, etelänmatka ja kampaamokäynti ole mikään perusoikeus.
Uutispommi sinulle: on olemassa miehiä, jotka maksavat vaimon kuluja ilman, että saavat edes sitä seksiä. Sitten on teikäläisiä, jotka haluavat mieluummin jyystää jotain tarhapöllön näköistä, hoitamatonta naista ilmaiseksi ettei vaan tarvitse antaa senttiäkään. Voi pitää kaikki, siis kaikki rahat itse! Jees!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sanonut miehelle, että jos hän haluaa asua minun kanssani, hänen on maksettava enemmän kuin mitä minä maksan. Nimittäin se summa minkä minä maksan, ei tuplana riitä elinkustannuksiimme.
Olen toki sanonut, että toinen vaihtoehto on se, että minä muutan pois ja valitsen sellaisen elintason, mihin minulla on varaa. Sanoin, että valitettavasti olen niin pienituloinen, että lapsia en voi ottaa luokseni asumaan. Ehkä minulla olisi juuri ja juuri varaa minimielarin maksamiseen.
Eli toisinsanoen, jos mies haluaa asua samassa ok-talossa minun kanssani, hän maksaa 2/3 kaikista kuluista. En pysty taikomaan mistään rahaa enempää. Toinen vaihtoehto on se, että muutan lasten koulun viereen yksiöön. Voivat sitten vierailla meillä ja varmasti järjestän jonkun kolosen sinne heitä varten.
Minä en kehtaisi olla toisen elätettävänä. Olen nuoresta pitäen ajatellut, että omillaan pitää tulla toimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en kehtaisi olla toisen elätettävänä. Olen nuoresta pitäen ajatellut, että omillaan pitää tulla toimeen.
Jos joutuisit työttömäksi, niin olisiko ero edessä? Et pystyisi ehkä maksamaan puolta kaikesta.
Tai entä jos joutuisit pitkälle sairaslomalle, sama juttu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kehtaisi olla toisen elätettävänä. Olen nuoresta pitäen ajatellut, että omillaan pitää tulla toimeen.
Jos joutuisit työttömäksi, niin olisiko ero edessä? Et pystyisi ehkä maksamaan puolta kaikesta.
Tai entä jos joutuisit pitkälle sairaslomalle, sama juttu?
Olen hyväpalkkaisessa suojatyöpaikassa, joten työttömäksi jääminen on erittäin epätodennäköistä.
Pärjäisin hyvin vaikka jäisin pitkälle sairaslomalle, koska tuloni olisivat edelleen ihan hyvät, kiitos taas suojatyöpaikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies olisi ollut tasapäisesti yhtä paljon kotona niin meidän yhteenlasketut tulomme olisivat 20% nykyisestä... mutta niinhän se menisi tasan ja mies saisi pitää omansa.
Hienosti hoidettu, sitten vaan naurat matkalla pankkiin kun teille tulee ero!
Gimme five! :DNo niinpä nauran... tosin eroa ei tule, olisinko muuten tehnyt neljä lasta mieheni kanssa :D ja jos ero tulisi niin lasten elättämiseen hän varmasti osallistuisi erosta huolimatta koska on hyvä isä. Ja minua varmaan vähiten lohduttaisi miehen lompakko kun menettäisin parisuhteen ja elämäni rakkauden. Eiköhän erossa muutenkin ole mahdollista hakea jotain kohtuullistamista jos keksisin vaatia kaiken omaisuuden jakoa puoliksi/tuhoaisin miehen ja lasteni isän elinkeinon. Äly hoi! :D
Mitä jos mies kuolisi? Miten pärjäisit neljän lapsen kanssa? En uskaltaisi tehdä lapsia, jos itsellä ei olisi niitä varaa niitä kasvattaa.
Ensinnäkin pärjäisin omilla tuloillani kuten monet perheelliset ihmiset, toiseksi oletko kuullut henkivakuutuksesta, jotain leskeneläkettäkin kenties saisin, osan omaisuudesta voisin myydä ja sijoittaa kun en osaa miehen bisnestä pyörittää. Vastuutontahan ja vaarallistahan tämä toki on, lisääntyminen hyvinvointivaltiossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kehtaisi olla toisen elätettävänä. Olen nuoresta pitäen ajatellut, että omillaan pitää tulla toimeen.
Jos joutuisit työttömäksi, niin olisiko ero edessä? Et pystyisi ehkä maksamaan puolta kaikesta.
Tai entä jos joutuisit pitkälle sairaslomalle, sama juttu?
Olen hyväpalkkaisessa suojatyöpaikassa, joten työttömäksi jääminen on erittäin epätodennäköistä.
Pärjäisin hyvin vaikka jäisin pitkälle sairaslomalle, koska tuloni olisivat edelleen ihan hyvät, kiitos taas suojatyöpaikan.
Pitkässä sairaudessa jäädään Kelan päivärahalle, mikä on aikamoinen pudotus jokaiselle. Oli suojatyöpaikka tai ei. Siksi esimerkiksi syöpä tai mikä tahansa pitkäaikaissairaus voi olla isku monella tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kehtaisi olla toisen elätettävänä. Olen nuoresta pitäen ajatellut, että omillaan pitää tulla toimeen.
Jos joutuisit työttömäksi, niin olisiko ero edessä? Et pystyisi ehkä maksamaan puolta kaikesta.
Tai entä jos joutuisit pitkälle sairaslomalle, sama juttu?
Olen hyväpalkkaisessa suojatyöpaikassa, joten työttömäksi jääminen on erittäin epätodennäköistä.
Pärjäisin hyvin vaikka jäisin pitkälle sairaslomalle, koska tuloni olisivat edelleen ihan hyvät, kiitos taas suojatyöpaikan.
Pitkässä sairaudessa jäädään Kelan päivärahalle, mikä on aikamoinen pudotus jokaiselle. Oli suojatyöpaikka tai ei. Siksi esimerkiksi syöpä tai mikä tahansa pitkäaikaissairaus voi olla isku monella tapaa.
Minä en jäisi vaan edelleen olisi ihan hyvät tulot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kehtaisi olla toisen elätettävänä. Olen nuoresta pitäen ajatellut, että omillaan pitää tulla toimeen.
Jos joutuisit työttömäksi, niin olisiko ero edessä? Et pystyisi ehkä maksamaan puolta kaikesta.
Tai entä jos joutuisit pitkälle sairaslomalle, sama juttu?
Olen hyväpalkkaisessa suojatyöpaikassa, joten työttömäksi jääminen on erittäin epätodennäköistä.
Pärjäisin hyvin vaikka jäisin pitkälle sairaslomalle, koska tuloni olisivat edelleen ihan hyvät, kiitos taas suojatyöpaikan.
Pitkässä sairaudessa jäädään Kelan päivärahalle, mikä on aikamoinen pudotus jokaiselle. Oli suojatyöpaikka tai ei. Siksi esimerkiksi syöpä tai mikä tahansa pitkäaikaissairaus voi olla isku monella tapaa.
Minä en jäisi vaan edelleen olisi ihan hyvät tulot.
Anomalia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin opiskeluaikoinani hyvin tienaavan miehen kanssa. Minä elin osa-aika työllä ja lainalla = olin pienituloinen. Mies olisi halunnut muuttaa yhteen, mutta minun silloinen hyvin edullinen asuntoni ei kelvannut vaan olisi pitänyt hankkia tilaa ja kaksi autoa. Ja kaikki maksut puoliksi. selitin miehelle monta kertaa, että minulla on varaa omaan elintasooni, ei hänen. Miehen mielestä looginen ratkaisu olisi ollut, että hän elättää minua velaksi. Eli valmistuttuani olisin maksanut pois opintolainaa, lainaa miehelle ja puolet hänen valitsemastaan elintasosta. Varmaan tyhmemmällekkin ihmiselle selvää, että olisin ikuisessa velkakierteessä + kaikki ylimääräinen tulo olisi mennyt suoraan toisen taskuun. Kumma kyllä emme koskaan muuttaneet yhteen.
Tuollaisille tyypeille pitäisi ihan oikeasti sanoa suoraan vain, että kuule haista v*ittu.
Jos sille parempituloiselle kelpaa se elintaso, jonka heikompituloinen pystyy (ja haluaa) rahoittaa, niin eihän siinä mitään ongelmaa ole maksaa kaikkea puoliksi.
Yleensä se parempituloinen kuitenkin haluaa hienomman asunnon/auton/kodinkoneen/telkkarin/ymv.ymv.
Opiskeluaikana yllättävän moni naispuolisista tuttavistani joutunui talousvaikeuksiin miehen takia.
Heidän parisuhteissaan mies vaati että kaikki maksetaan puoliksi, mutta miehelle ei kelvannut opiskelijabudjettiin sopiva asunto, ruoka, tai mikään muukaan. Siinä nämä naiset sitten käyttivät kaiken rahansa voidakseen maksaa "oman osuutensa". Käytännössä se oma osuus oli puolet siitä mitä mies halusi.
Taloudellista hyväksikäyttöä tuokin. Maksattaa puolet elämästään pienituloisella kumppanilla.
Se on aika näppärä tapa tehdä toinen itsestään riippuvaiseksi. Kun toisen pakottaa kuluttamaan kaikki rahansa, ei hän pääse kotoa mihinkään.
Itse säästyin tuolta, sillä minulla oli säästöjä niin paljon ettei silloinen kumppani pystynyt tuhoamaan talouttani. Yritystä hänellä kuitenkin oli, sitä en voi kieltää. Taloudellinen väkivalta oli yksi syy sille, miksi suhteemme päättyi.
Tuommoisista fifty-fifty- miehistä kannattaa pysyä kaukana. Ne ovat kammottavia tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kehtaisi olla toisen elätettävänä. Olen nuoresta pitäen ajatellut, että omillaan pitää tulla toimeen.
Jos joutuisit työttömäksi, niin olisiko ero edessä? Et pystyisi ehkä maksamaan puolta kaikesta.
Tai entä jos joutuisit pitkälle sairaslomalle, sama juttu?
Olen hyväpalkkaisessa suojatyöpaikassa, joten työttömäksi jääminen on erittäin epätodennäköistä.
Pärjäisin hyvin vaikka jäisin pitkälle sairaslomalle, koska tuloni olisivat edelleen ihan hyvät, kiitos taas suojatyöpaikan.
Eli sulla käynyt hyvä tuuri ja sitten on hyvä tuudittautua siihen ajatukseen, että pakko pärjätä yksin. Minusta tämä on loppujen lopuksi aika kieroutunut ajattelutapa, mistä en ole suomalaisuudessa tai ylipäätään länsimaalaisuudessa ylpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurustelin opiskeluaikoinani hyvin tienaavan miehen kanssa. Minä elin osa-aika työllä ja lainalla = olin pienituloinen. Mies olisi halunnut muuttaa yhteen, mutta minun silloinen hyvin edullinen asuntoni ei kelvannut vaan olisi pitänyt hankkia tilaa ja kaksi autoa. Ja kaikki maksut puoliksi. selitin miehelle monta kertaa, että minulla on varaa omaan elintasooni, ei hänen. Miehen mielestä looginen ratkaisu olisi ollut, että hän elättää minua velaksi. Eli valmistuttuani olisin maksanut pois opintolainaa, lainaa miehelle ja puolet hänen valitsemastaan elintasosta. Varmaan tyhmemmällekkin ihmiselle selvää, että olisin ikuisessa velkakierteessä + kaikki ylimääräinen tulo olisi mennyt suoraan toisen taskuun. Kumma kyllä emme koskaan muuttaneet yhteen.
Tuollaisille tyypeille pitäisi ihan oikeasti sanoa suoraan vain, että kuule haista v*ittu.
Ihmiskauppa toimii tuolla tavalla.
Uhrille kertyy koko ajan velkaa omasta elämisestään. Asumisesta, vaatteista ja ruoasta. Uhri ei yleensä saa koskaan maksettua sitä velkaa vaikka tekee koko ajan töitä ja tulonsa menevät suoraan ihmiskauppaa pyörittävälle velkojalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä vaimo tienaa viisi kertaa enemmän kuin minä. Saan kuukaudessa noin 1100e kuukaudessa.
Siirrän kaiken yleensä vaimon tilille ja en ostele mitään paitsi perheen ruokaostokset.
Vaimo pakottaa pitämään jotain vaatteita mitä on hankkinut minulle, kun häpeilee rikkinäisiä likaisia verkkareita tai farkkuja jotka on haaroista ratkenneet.
Eli olen laskenut että syön noin 800e kk edestä luomua ja sitten vuodessa ne yhdet vaateparit menee ehkä?
Kun tavattiin niin kerroin aika selvästi ideologiani että en halua olla rahan kanssa missään tekemisissä.
Annan kaiken pois ja syön vain.
Ajan myötä on tapeltu etenkin pukeutumisesta ja hygieniasta. En nimittäin pese itseäni shampoolla tai saippuoilla ja pukeudun mielelläni mitä löydän. Onneksi löydän vaatekaapista yleensä uusia puhtaita vaatteita.
Toki pärjäisin hyvin vanhoilla vaatteillakin.
Ymmärrän kyllä että perheeni tykkää nähdä minut uusissa puhtaissa vaatteissa ja häpeilee likaisia syrjäytyneen miehen vaatteita.
Minua ne ei silti haittaa.
Jos voisin päättää niin eläisin mieluusti tukien varassa. Ei hirveästi kiinnosta käydä töissä tonnin edestä.
Kun en oikein tykkää ostellakaan mitään. Alkoholi on lähinnä sellainen tuote mitä tämä valtio saa minut ostamaan. Sitäkin tykkään mieluummin tehdä itse halvemmalla.
Ei oikein löydy mitään mitä haluaisin ostaa ja minkä vuoksi käydä töissä.
Käytännössä meillä on 50/50 järjestelmä, mutta en oikeastaan osta mitään ja laitan ylimääräiset rahat vaimolle ja hän siirtää ne lapsille säästötilille.
Onko muita tälläisiä urheilullisia rehtejä miehiä?
Ilman niitä lapsia olisit jo varmasti ex. Varaudu tulevaan, lapset kasvavat.
En usko. Vaimoni jumaloi minua. Tälläkin hetkellä hän on töissä ja minä vähän siivoilen ja teen päivällisen ennen kuin hän tulee kotiin.
Hän on nainen joka itse opiskeli ja teki töitä elintasonsa vuoksi. Ei hän odottanut sitä mieheltään. Toki mieheltä hän odottaa sporttisuutta ja sopivaa kettumaisuutta. Solakkuutta ja nokkeluutta.
Olen luotettava kettumies.
Ei hän minusta elättäjää odota, mutta kumppania kylläkin.
Kesällä teemme pienen lomamatkan Sveitsiin. Jätämme lapset isovanhemmille :)
Hän on ns. nykyaikainen nainen. Maailma on naisille vapaa paikka tehdä asioita ja ennenkaikkea vapaus valita. Oi, jos tietäisit minut niin et kirjoittaisi noin tylysti ja rakastaisit minua.
Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta et tunne minua kuten vaimoni minut aina saa tuntea.
Rakastaa tai ei, siivellä elät. Onneksi vaimosi elättää sinut ja lapsenne, muutenhan olisit yhteiskunnan siivellä. Ilmoititkin, että se sopisi sinulle hyvin. Mieluummin suon verorahat vanhusten hyvään hoitoon kuin kaltaistesi velttoilun mahdollistamiseen.
Mitä jos sinäkin olisit vain opiskellut itsellesi ammatin kuten vaimoni teki, niin ei tarvitsisi täällä maleksia päivät pitkät jonnin joutavana. Olin muuten joulukuussa töissä 3 viikkoa.
Sillä palkalla olen elänyt. En minä tarvitse oikein mitään kun kaikkea on ja syömällä ei palkkaa saa kulumaan sitten mitenkään.
Kysyin muuten äsken vaimoltani watsap-viestillä että elänkö hänen siivellä niin vastasi että en. Käski lyödä luut kurkkuun sille ilkeälle ammälle aihe vapaalla.
Miltä muuten tuntuu kun koko perheen voimin tullaan sanomaan miten asiat on?
Vaimo muuten käski sinun pyytää anteeksi tuosta viestistä. Jos tätä keskustelua ei käytäisi anonyymisti, niin se olis oikeusjutun paikka.
Joten nyt vähän suuta soukemmalle.
Ajattelin tehdä kevyen lenkin kirjastolle ja hakea kivan kuvakirjan ketuista, käydä kahvilla ja ottaa joku kiva suolapalanen ;) :D
njam ketulla on nälkä.
Meillä on ainakin sen verran terve parisuhde, että rahat ovat ns. ”yhteisiä” ja niitä ei jakseta miettiä tai niistä riidellä sen kummemmin, kun sitä tällä hetkellä on juuri ja juuri omiksi tarpeiksi.
Meillä molemmilla on omat tilit ja näiden lisäksi yhteinen tili, josta maksetaan yhteiset ostokset (vuokra, ruoka jne), mies laittaa tälle tilille hieman enemmän rahaa, koska saa sitä myös kolminkertaisesti minuun verrattuna.
Parisuhteessa tulisi mielestäni ollakin yhteinen elintaso, eli jos parempituloinen vain rilluttelisi omilla rahoillaan ja olisi sitä mieltä että ”köyhäile keskenäsi”, niin ei se mikään rakastava suhde ainakaan ole.
No ihan varmasti osa ottaakin. Miten niin oikeuttaa osan palkasta?