Ms Romantic sarja yle areenasta, suosittelen
Jäin heti koukkuun, oli hauska ja jännittäväkin. Harmi että vain neljä osaa.
Kommentit (1288)
Musiikit on kyllä niin kohdillaan, niissä on mun mielestä aina joku linkki kohtaukseen?
Koko ajan jännitti, että joku tippuu sieltä laivasta. Se morsiuskimpun heittosuunta oli muuten aika älytön, suoraan mereen.
Onko tuo pienen pojan näyttelijä ollut jossain mainoksessa? Tutun näköinen 🤔
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo pienen pojan näyttelijä ollut jossain mainoksessa? Tutun näköinen 🤔
En tiedä mainoksesta, mutta on näytellyt ainakin Sorjosessa pienen Jalmari-pojan roolia.
Mulle tuli kasvonpiirteistä mieleen, että vois näytellä vaikka Vickanin ja Danielin lasta :D
Volanen ja Korpela sanoivat haastattelussa, että sarja kuvattiin 4 risteilyn aikana, mutta olisi tarvittu 6 risteilyä. Ja Ylen budjetti oli ihan hyvä, mutta sillä ei pystytty toteuttamaan ihan kaikkea, mitä oli suunniteltu. Eli sarjan lopputulos ei tainnut täysin vastata heidän näkemystään, mutta oli minusta todella hyvä näinkin. Silti en voi olla harmittelematta millainen helmi tämä minisarja olisi ollut, jos olisivat saaneet toteuttaa sen niin kuin olivat alunperin visioineet.
Olispa ihanaa, jos tälle saataisiin joskus jatkoa. Uudet, toisiinsa kietoutuneet tarinat.
Hej! Tervetuloa! Välkommen! Tervetuloa tänne M/S Romantican Romantiikkaristeilylle! 💞🚢
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo pienen pojan näyttelijä ollut jossain mainoksessa? Tutun näköinen 🤔
En tiedä mainoksesta, mutta on näytellyt ainakin Sorjosessa pienen Jalmari-pojan roolia.
Mulle tuli kasvonpiirteistä mieleen, että vois näytellä vaikka Vickanin ja Danielin lasta :D
On ollut siinä joulumainoksessa missä pikkasen turmelee irtaimistoa ja sitten toivoo pukilta uudet tilalle :)
Vierailija kirjoitti:
Mut eihän vaikka se panomies ollut ollenkaan panomies. Se oli jostain kirjasta luettua. Sehän pelkäsi naisia (ja vanhenemista). Tuollaista läppää tulee yleensä joiltain kaksikymppisiltä, mutta sinne tämä kasarifani oli jäänytkin. Huikea roolisuoritus.
Näin oli. Ja yleensähän on niin että suurimmat kehuskelijat on tosipaikan tullen aika avuttomia. Luusuaniemi on hyvä niin pelimiehenä kuin 'pelimiehenä'.
Ja se Pälkäneen iso mies, mä ihan liikutuin kun sen tarina selvisi. Se oli niin puhutteleva jo pelkästään puhumattomana jurrissa. Kovakalloinen mutta niin kiltti.
Oli tosiaan aivan loistava minisarja. Ei jättänyt oikein mitään toivomisen varaa. Kaikki hahmot olivat omalla tavallaan myös sympaattisia ja ennen kaikkea täsmälleen sellaisia, mitä nyt voi siellä risteilyn pikkutunneilla bongata eli kaikenlaisia.
Joken hahmo oli jotenkin lämmittävä. Hän otti työnsä niin tosissaan ja todella halusi että kaikille tulisi tästä ruotsinlaivareissusta nyt vuosikymmenen elämys. (Paitsi koiranomistajalle, koirien tuominen show-risteilylle oli selvästi jotain todella väärää.)
Pikkupojan ahdinko oli melkein liiankin todellinen. Miten urheasti hän seisoi yksinään porrastasanteella vailla mitään tuttua ympärillä. Kaikki tuo olisi ollut niin helppo pilata pistämällä hänet vollottamaan ääneen tai turvautumaan johonkin nalleen.
Tukeva humalamies kävi tosiaan lopulta sääliksi. Hän niin kovin ilahtui siitä, että siellä suuressa maailmassa tuli vastaan jotain niin tuttua ja mukavaa kuin Kaartisen Raunon veljentytär. Toisaalta nousi mieleen ahdistavia muistoja omilta yökerhovuosilta. Harva se ilta ulkona ollessa joku sosiaalisesti vähän kömpelö mies sai päähänsä, että minä tai joku tyttökaverini on jotenkin hänelle varattu yhden katseen tai tanssin perusteella, ja sitten loppuilta meni välttelemiseen. Jos se mies kuitenkin oli jotenkin puolituttu ja humalassa (niin kuin tässä tapauksessa naisen sedän kaveri) niin ei halua sanoa rumasti. Ja toisaalta näki, että se toinen on enemmänkin kömpelö kuin pahaa tarkoittava, niin on vaikea sanoa että menepä nyt matkoihisi kokonaan. Aina ei tiedä, miten kiltinkään oloinen iso mies pakkeihin reagoi. Joskus pieni stalkkailu kehittyy silloin kunnon vainoksi.
Tämäkin Matias sitten myöhemmin lähestyi pikkupoikaa pelottavan oloisesti ja kouraisi teiniä rinnasta. Kun hän myöhemmin juoksi Gusun käskystä kannella, oli kuvattu hienosti miten monet pelästyivät hänen juoksuaan ihan omista syistään aikaisempien kohtaamisien perusteella. Kaikkiaan tosi hieno kuvaus traagisesta tarinasta monesta näkökulmasta.
En kaivannut enempää dramatiikkaa lopetukseenkaan. Risteily oli jokaiselle ikimuistoinen kokemus omalla tavallaan. Bestmankin oppi matkalla että kabinetteja on olemassa.
Tykkäsin! Ei kyllä hirveästi herätellyt risteilyhaluja, mutta oli tosi autenttisesti saatu kuvattua risteilyn ilmapiiri ja tunnelma.
Näyttää siltä, että ne jotka eivät pitäneet sarjasta olivat juuri näitä itsensä tunnistavia, tai kaikkien näiden henkilöhahmojen sekoituksia.
Eipä tee enää mieli risteilyille, se aika oli 25v sitten, kun niissä oli vielä jotain hohdokastakin, osittain.
Tuli mieleen ruokailut Bon Vivant'ssa, sekä aamiaiset siellä, kuin myös Commodore hytti lounge osastoineen.
Nykyään olisi ainoastaan ahdistava kokemus, enkä suostuisi maksamaan siitä lystistä.
Yllättävän hyvä sarja suomalaiseksi. Harvoin on missään kuvattu noin hyvin esimerkiksi sitä, miltä laiva täynnä kännisiä aikuisia näyttää lapsen näkökulmasta. Ja kun ei tekisi mieli pitää huolta lapsesta, vaan kännätä. Aika moni meistä on sen varmaan pentuna joutunut kokemaan.
Santeri Kinnusen Veli Kallio oli kyllä varsinainen tietopankki-, supliikki- ja seuramies isolla s:llä. Välitti kyllä paljon siskonpojastaan Samusta, mutta alkoholin ihana kutsu ja nasevien juttujen iskeminen hyvässä seurassa oli niin koukuttavaa, ettei muuta voinut.
Vierailija kirjoitti:
Musiikit on kyllä niin kohdillaan, niissä on mun mielestä aina joku linkki kohtaukseen?
Taustalla soi musiikki ja sama musiikki soi myöhemmin kun hahmot kohtasivat toisensa.
Jocke kirjoitti:
Hej! Tervetuloa! Välkommen! Tervetuloa tänne M/S Romantican Romantiikkaristeilylle! 💞🚢
Ja minut tunnistaa näpis.. napinlävessä olevasta neilikasta...
Taitavasti luotiin tunnelmaa niillä laivan aavemaisen tyhjien ja hämärien käytävien, ulkokansien, potkureiden, portaikkojen ja konehuoneiden kuvaamisella sekä pahaenteisen painostavalla huminalla, kolinalla, klonksuilla, paukkeella ja muilla äänillä.
Mulla tuli semmoinen fiilis, että olisin ollut laivaristeilyllä itsekin mukana. Että keinuen nukkumaan, kun illalla katsoi. Ei tee enää mieli laivalle, tuommoistahan se on. Että kiitos Ylelle sijaiskokemuksesta, tuli halvemmaksi.