Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää ihmisten typerät arviot itsestään.
25.02.2019 |
Joku on antanut kaikki rahansa nettihuijarille ja sitten sanoo olevansa ihan järkevä ihminen kuitenkin, ja että kelle vaan voi sattua samalla tavalla.
No ehkä et ole niin järkevä mitä luulet.
Joku toinen kertoo kuinka häntä on lapsena tukisteltu, lyöty, piiskattu ja kuritettu, ja ihan normaali hänestä kuitenkin on tullut. Sitä paitsi hän oli ansainnut tuhmana moisen kohtelun.
No ehkäpä et todellakaan ihan normaaliksi tullut, jos asenteesi väkivaltaan on moinen.
Jotkut sitten ovat olevinaan kilttejä ja jotkut hyvännäköisiä. Eikä siltikään kukaan kiinnostu.
No nämä kiltit tiedetään ja kauniit/komeat ovat äitinsä kehumia.
Ai miksi minua ärsyttää nämä niin paljon?
No kun itse arvioin itseäni varmuuden vuoksi aina alas päin, ja se on osottautunut joskus huonoksikin vaihtoehdoksi. Ja lisäksi olen sen aikakauden kasvatti kun lapset kasvatettiin "nöyriksi lampaiksi" joista kitkettiinn pahin synti maailmassa; ylypistyminen.
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Ne älykkäät ja todistetusti lahjakkaat ihmiset joita tunnen, suhtautuvat omiin virheisiinsä jotenkin ihailtavasti ja rakentavasti. Ei heille ole ongelma nauraa itselleen ja sanoa, että olin tyhmä ja järkeni ei riitä.
Koskaan ei tule mieleen, että he nyt olisivat pysyvästi typeriä, kun ääneen sanoivat olleensa hoopoja.
He tunnustavat vajaavuutensa, eivätkä mene siitä rikki.
He ottavat opiksi ja jatkavat eteen päin.
Ne ihmiset jotka ovat heikkolahjaisempia ja eivät kovinkaan lukeneita tai kouluja käyneitä, niin he toimivat juuri noin, että hihkaisevat ensimmäisenä: Sullekin olisi voinut varmaan käydä näin? Niinhän? Ethän sinäkään olisi tätä varmaan osannut? Kuka tämmöstä muka voi tietää? Onpas tyhmästi laittaneet tuon tuohon!
Se on ärsyttävää, kun pitää sitten leikkiä siinä, että joo en minäkään ikinä olisi tuota osannut, joo kelle vaan on vaikeaa tuo asia.
Ja sitten kun se asia ei todellakaan ole mikään "normaaleille" vaikea.
Aivan, on tapahtumia ja virheitä, jotka voivat tapahtua kenelle tahansa ja sitten niitä, joita toiset taidoillaan ja tiedoillaan kykenevät välttämään tehokkaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin keskustelussa on useita ihmisiä, jotka ihan oikeasti kuvittelevat, että he ovat niin järkeviä ettei heitä voi huijata. Sitten on ne jotka kuvittelevat, että tarpeeksi hyvän huijarin kohdalla kaikki on huijattavissa, jopa ne järkevät. Kumpi näistä ryhmistä nyt alikuvittele ja kumpi ylikuvittelee? Eli kumpi on se fiksumpi ryhmä.
Tässä keskustelussa ei ole kukaan tainnut väittää olevansa niin fiksu etteikö voisi tulla huijatuksi.
Tässä ketjussa on kyseenalaistettu ihmisten itsereflektiokykyä ja sitä sanooko kukaan oikeasti fiksu itse itseään fiksuksi kun on tullut huijatuksi.
Olkiukon mäiskintää.
Sinulla on muutenkin tuossa asetelmat vähän mustavalkoiset.
No mihin ihmisen järkevyys katsoisi vain siksi, että joutuu rikoksen uhriksi ja ammattihuijarin kohteeksi? En näe mitään syytä miksi ihminen ei voisi kutsua itseään järkeväksi, jos hän siihen tilanteeseen asti on aina toiminut kuin järkevä ihminen? Mutta onko ongelma nyt se, ettei ihminen saisi sanoa mitään positiivista itsestään?
Etkö usko että maailmassa on järkeviä ihmisiä? Koska, jos kaikki on huijattavissa, niin kuka voisi silloin olla järkevä ihminen tai edes kutsua itseään sellaiseksi? Silloinhan tulemme juuri väittämään, että voit olla järkevä juuri tasan niin kauan kunnes valikoidut uhriksi. Ja se taas saattaa olla ihan puhdas sattuma. Sitten muutut joksikin muuksi, kuin järkeväksi.Voin uskoa että ihminen on järkevä, vaikka tekee virheitä. Mutta jos on antanut rahansa jollekin romanssihuijarille, ja sulkenut korvansa ystäviensä varoituksilta toistamiseen, ja tosiaan antanut sitä rahaa aina vaan uudelleen ja uudelleen, vaikka kuinka absurdeihin juttuihin, ja vielä tämän jälkeen vakuuttaa, että jokainen muukin menisi samaan ja olen tosi järkevä, niin minä ajattelen että hän yliarvioi järkevyytensä.
Ei se ole järkevää, mutta jos tämä ihminen sanoo kokevansa itsensä järkevänä, niin kuka minä olen väittämään ettei hän koe niin? Miksi minä ärsyyntyisin tämän tyyppisestä tunteesta, jonka joku toinen kokee sisällään ja sanoo sen vielä ääneen? Mutta selkeästi tämä ärsyttää toisia ihmisiä ja aiheuttaa myötähäpeää. Onko se sitten pahempaa, että se sanotaan ääneen vai, että se tunne tunnetaan, vaikeaa sanoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin keskustelussa on useita ihmisiä, jotka ihan oikeasti kuvittelevat, että he ovat niin järkeviä ettei heitä voi huijata. Sitten on ne jotka kuvittelevat, että tarpeeksi hyvän huijarin kohdalla kaikki on huijattavissa, jopa ne järkevät. Kumpi näistä ryhmistä nyt alikuvittele ja kumpi ylikuvittelee? Eli kumpi on se fiksumpi ryhmä.
Tässä keskustelussa ei ole kukaan tainnut väittää olevansa niin fiksu etteikö voisi tulla huijatuksi.
Tässä ketjussa on kyseenalaistettu ihmisten itsereflektiokykyä ja sitä sanooko kukaan oikeasti fiksu itse itseään fiksuksi kun on tullut huijatuksi.
Olkiukon mäiskintää.
Sinulla on muutenkin tuossa asetelmat vähän mustavalkoiset.
No mihin ihmisen järkevyys katsoisi vain siksi, että joutuu rikoksen uhriksi ja ammattihuijarin kohteeksi? En näe mitään syytä miksi ihminen ei voisi kutsua itseään järkeväksi, jos hän siihen tilanteeseen asti on aina toiminut kuin järkevä ihminen? Mutta onko ongelma nyt se, ettei ihminen saisi sanoa mitään positiivista itsestään?
Etkö usko että maailmassa on järkeviä ihmisiä? Koska, jos kaikki on huijattavissa, niin kuka voisi silloin olla järkevä ihminen tai edes kutsua itseään sellaiseksi? Silloinhan tulemme juuri väittämään, että voit olla järkevä juuri tasan niin kauan kunnes valikoidut uhriksi. Ja se taas saattaa olla ihan puhdas sattuma. Sitten muutut joksikin muuksi, kuin järkeväksi.Voin uskoa että ihminen on järkevä, vaikka tekee virheitä. Mutta jos on antanut rahansa jollekin romanssihuijarille, ja sulkenut korvansa ystäviensä varoituksilta toistamiseen, ja tosiaan antanut sitä rahaa aina vaan uudelleen ja uudelleen, vaikka kuinka absurdeihin juttuihin, ja vielä tämän jälkeen vakuuttaa, että jokainen muukin menisi samaan ja olen tosi järkevä, niin minä ajattelen että hän yliarvioi järkevyytensä.
Ei se ole järkevää, mutta jos tämä ihminen sanoo kokevansa itsensä järkevänä, niin kuka minä olen väittämään ettei hän koe niin? Miksi minä ärsyyntyisin tämän tyyppisestä tunteesta, jonka joku toinen kokee sisällään ja sanoo sen vielä ääneen? Mutta selkeästi tämä ärsyttää toisia ihmisiä ja aiheuttaa myötähäpeää. Onko se sitten pahempaa, että se sanotaan ääneen vai, että se tunne tunnetaan, vaikeaa sanoa?
No varmaan se on siinä pahempaa, että dunning-kruger.
Ihmisistä on yleensä häiritsevää, jos asioita vääristellään, oli se tahallista tai ei. Joten ymmärrettävästi siitä saattaa ollakin ärsyyntynyt, kun näkee väärää itsearviointia. Harhakäsityksillä itsestään nimittäin saattaa johtaa harhaan muitakin. Käsitykset taas vaikuttavat ihmisten toimintaan ihan konkreettisesti. Jos kaikkien todelliset taidot eivät ole selvillä, saatetaan esim. antaa jokin homma väärän henkilön tehtäväksi. Tämä oli vain yksi pieni esimerkki. On kai aika selvä juttu, että väärän tiedon leviäminen (johon väärien käsitysten muodostuminenkin liittyy) on yleensä ottaen haitallista; usein pienessä mittakaavassa, mutta joskus vahinko voi olla suurikin.
Vaikkei antaisi väärää tietoa tarkoituksella, vahinko on silti helposti aivan sama kuin tahallisella valehtelulla. Jopa pahempi, koska jos uskoo itseään, uskovat muutkin todennäköisemmin.
Entä mitä haittaa sitten on siitä, jos luulee itsestään jotain minkä muut heti näkevät vääräksi? Jos esim. luulee olevansa muiden silmissä paljon viehättävämpi kuin on oikeasti, niin haittaako se muita? Tällaisesta itsestään liikojen luulemisestahan voi olla jopa hyötyä, esim. parempana itsevarmuutena. Kuitenkin myös harmittomilta vaikuttavista käsityksistä voi olla haittaa. Ne voivat johtaa esim. tilanteiden väärin tulkitsemiseen. Jos uskomukset tulkintojen pohjalla ovat vääriä, niin tulkinnatkin helposti ovat.
Siispä en itsekään kannusta ketään näkemään itseään vapaasti juuri sellaisena kuin haluaisi (tai on oppinut). Ymmärrettävää se on, mutta sen haitallisten seurausten vuoksi olisi hyvä, että ihmiset näkisivät itsensä melko realistisesti. Siihen vielä ripaus positiivisuutta - ei kuvitellen olemattomia, vaan nähden mahdollisuuksia - niin hyvä tulee.
Btw, ennen kuin ärtyy jonkun yliarvioidessa itseään, kannattaa ymmärtää, ettei hän todennäköisesti tee sitä tarkoituksella. Hän saattaa oikeasti uskoa mitä sanoo - eikä välttämättä helposti taivu muuttamaan käsitystä itsestään. Ei varsinkaan, jos kommentti tulee puskista liian suoraan. Uskon että on parempi olla mieluummin pehmeä kuin kova, silloin kun voi sanoillaan vaikuttaa jonkun itsetuntoon.
Minulla oli tuttu joka oli varmaan kotoa tai koulusta saanut paljon palautetta että fiksu ja kiltti, siitä vissiin muovautunut omassa päässä että on poikkeuksellisen lahjakas sekä älykäs.
Vuosien ajan toisti sitä kaikille jatkuvasti, kävi sitten testeissä (en tiedä missä ja montako kertaa)
Ihan tavalliset pisteet , ja se romahdutti hänet täysin. Joutui ainakin käymään sairaalan puolella asian takia.
En tiedä miten nykysin menee, toivottavasti hyvin ja on sinut asian kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tässä keskustelussa oli kyllä pointtia, tänne ilmeisesti eksyi trolleja ja huonolla tuulella olevia ihmisiä tai muita vahingossa tai tahallaan väärin ymmärtäjiä. Harmittaa ap:n puolesta, kun hedelmällisen keskustelun sijaan tästä tuli jotain ääripäihin vetelyä ja epäoleellisuuksiin tarttumista. Aika samassa tilanteessa olen ollut monesti itsekin. Noh, ehkä siinä oppii ajan kanssa viestimään paremmin, kun pitää ottaa kirjoittaessaan etukäteen huomioon kaikki mahdolliset tulkinnat.
Jos kirjoitat, että sinua ärsyttää, niin mitä ihmettä ihmisten pitäisi siitä lukea ja tulkita? Jos joudut tosiaan selittelemään ja vaihtamaan sanojasi, niin silloin sinun viestinnässä ja sanoneen käytössä on parantamisen varaa. Jos kirjoitat olevasi surullinen, niin oletan, että olet surullinen, etkä kymmenen sivun päästä selittele, että se on muiden vika, etteivät ymmärtäneet, että oikeasti tarkoitin olevani turhautunut ja muut vaan vääntelevät sanojani.
Ärsyyntynyt ja nolona kokeminen on kaksi aivan eri asiaa. Ja ap:n kaltaisille ihmisille ap:n kirjoitus olisi selkeästi nolo tai ärsyyntynyt (tai kuka oikeastaan edes tietää), koska se sisältää virheen. Minulle se ei aiheuta mitään tunteita, kunhan halusin vain tarkentaa asian.
Mutta harmittaako tämä,nyt siis sinua vai pitäisikö tuo harmittaa sana ymmärtää sitten kuitenkin jonain toisena sanana mahdollisesti?
Ihmiset ovat useinkin aika epätarkkoja kuvaamaan todellisia tunteitaan tai asenteitaan sanallisesti. Esim. olen huomannut, että jokin asia saattaa hämmentää tai häiritä mutta sanotaan "huvittaa". Mutta suurin osa kai ymmärtää, ettei olla oikeasti huvittuneita, eikä keskity nälvimään tai ihmettelemään toisen tuntemuksia vaan keskittyy itse asiaan.
Olen myös huomannut, että tunteita käytetään toista vastaan hyökkäämiseen, ja ihmiset osaavat jo ennakoida miten tunteisiin suhtaudutaan, ja ottavat suojakilven, jolla joko jätetään omien tunteiden mainitseminen pois tai jopa korostetaan omien tunteiden puuttumista. Niin kuin aiheita käsiteltäisiin robotteina pelkällä järjellä ilman tunteita. Oikeasti se on ihmiselle mahdotonta, sillä tunteet saavat toimimaan. Emme ehkä aina osaa nimetä tunteitamme, ja tunneälyn parantamisessa ei juuri helpota (netti)kulttuuri, jossa ihmisten tunteita osoitetaan tuomitsevasti, ikään kuin tuntija olisi jäänyt rysän päältä kiinni jostain häpeällisestä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisistä on yleensä häiritsevää, jos asioita vääristellään, oli se tahallista tai ei. Joten ymmärrettävästi siitä saattaa ollakin ärsyyntynyt, kun näkee väärää itsearviointia. Harhakäsityksillä itsestään nimittäin saattaa johtaa harhaan muitakin. Käsitykset taas vaikuttavat ihmisten toimintaan ihan konkreettisesti. Jos kaikkien todelliset taidot eivät ole selvillä, saatetaan esim. antaa jokin homma väärän henkilön tehtäväksi. Tämä oli vain yksi pieni esimerkki. On kai aika selvä juttu, että väärän tiedon leviäminen (johon väärien käsitysten muodostuminenkin liittyy) on yleensä ottaen haitallista; usein pienessä mittakaavassa, mutta joskus vahinko voi olla suurikin.
Vaikkei antaisi väärää tietoa tarkoituksella, vahinko on silti helposti aivan sama kuin tahallisella valehtelulla. Jopa pahempi, koska jos uskoo itseään, uskovat muutkin todennäköisemmin.
Entä mitä haittaa sitten on siitä, jos luulee itsestään jotain minkä muut heti näkevät vääräksi? Jos esim. luulee olevansa muiden silmissä paljon viehättävämpi kuin on oikeasti, niin haittaako se muita? Tällaisesta itsestään liikojen luulemisestahan voi olla jopa hyötyä, esim. parempana itsevarmuutena. Kuitenkin myös harmittomilta vaikuttavista käsityksistä voi olla haittaa. Ne voivat johtaa esim. tilanteiden väärin tulkitsemiseen. Jos uskomukset tulkintojen pohjalla ovat vääriä, niin tulkinnatkin helposti ovat.
Siispä en itsekään kannusta ketään näkemään itseään vapaasti juuri sellaisena kuin haluaisi (tai on oppinut). Ymmärrettävää se on, mutta sen haitallisten seurausten vuoksi olisi hyvä, että ihmiset näkisivät itsensä melko realistisesti. Siihen vielä ripaus positiivisuutta - ei kuvitellen olemattomia, vaan nähden mahdollisuuksia - niin hyvä tulee.
Btw, ennen kuin ärtyy jonkun yliarvioidessa itseään, kannattaa ymmärtää, ettei hän todennäköisesti tee sitä tarkoituksella. Hän saattaa oikeasti uskoa mitä sanoo - eikä välttämättä helposti taivu muuttamaan käsitystä itsestään. Ei varsinkaan, jos kommentti tulee puskista liian suoraan. Uskon että on parempi olla mieluummin pehmeä kuin kova, silloin kun voi sanoillaan vaikuttaa jonkun itsetuntoon.
Hyvin kirjoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta tässä keskustelussa oli kyllä pointtia, tänne ilmeisesti eksyi trolleja ja huonolla tuulella olevia ihmisiä tai muita vahingossa tai tahallaan väärin ymmärtäjiä. Harmittaa ap:n puolesta, kun hedelmällisen keskustelun sijaan tästä tuli jotain ääripäihin vetelyä ja epäoleellisuuksiin tarttumista. Aika samassa tilanteessa olen ollut monesti itsekin. Noh, ehkä siinä oppii ajan kanssa viestimään paremmin, kun pitää ottaa kirjoittaessaan etukäteen huomioon kaikki mahdolliset tulkinnat.
Jos kirjoitat, että sinua ärsyttää, niin mitä ihmettä ihmisten pitäisi siitä lukea ja tulkita? Jos joudut tosiaan selittelemään ja vaihtamaan sanojasi, niin silloin sinun viestinnässä ja sanoneen käytössä on parantamisen varaa. Jos kirjoitat olevasi surullinen, niin oletan, että olet surullinen, etkä kymmenen sivun päästä selittele, että se on muiden vika, etteivät ymmärtäneet, että oikeasti tarkoitin olevani turhautunut ja muut vaan vääntelevät sanojani.
Ärsyyntynyt ja nolona kokeminen on kaksi aivan eri asiaa. Ja ap:n kaltaisille ihmisille ap:n kirjoitus olisi selkeästi nolo tai ärsyyntynyt (tai kuka oikeastaan edes tietää), koska se sisältää virheen. Minulle se ei aiheuta mitään tunteita, kunhan halusin vain tarkentaa asian.
Mutta harmittaako tämä,nyt siis sinua vai pitäisikö tuo harmittaa sana ymmärtää sitten kuitenkin jonain toisena sanana mahdollisesti?Ihmiset ovat useinkin aika epätarkkoja kuvaamaan todellisia tunteitaan tai asenteitaan sanallisesti. Esim. olen huomannut, että jokin asia saattaa hämmentää tai häiritä mutta sanotaan "huvittaa". Mutta suurin osa kai ymmärtää, ettei olla oikeasti huvittuneita, eikä keskity nälvimään tai ihmettelemään toisen tuntemuksia vaan keskittyy itse asiaan.
Olen myös huomannut, että tunteita käytetään toista vastaan hyökkäämiseen, ja ihmiset osaavat jo ennakoida miten tunteisiin suhtaudutaan, ja ottavat suojakilven, jolla joko jätetään omien tunteiden mainitseminen pois tai jopa korostetaan omien tunteiden puuttumista. Niin kuin aiheita käsiteltäisiin robotteina pelkällä järjellä ilman tunteita. Oikeasti se on ihmiselle mahdotonta, sillä tunteet saavat toimimaan. Emme ehkä aina osaa nimetä tunteitamme, ja tunneälyn parantamisessa ei juuri helpota (netti)kulttuuri, jossa ihmisten tunteita osoitetaan tuomitsevasti, ikään kuin tuntija olisi jäänyt rysän päältä kiinni jostain häpeällisestä.
Niin ja jos kirjoittaa että ilmiö x, y tai ö huvittaa/ihmetyttää/ärsyttää/pelottaa/kutittaa peffaani, niin tartutaan vain siihen henkilöön, ja aletaan syyttää väärin tuntemisesta.
Itse ilmiö ö, x tai y jätetään tyystin sivuun, ja siitä ei olla kiinnostuneita ollenkaan, vain se on tärkeää, ettei henkilö nyt tunne väärin.
Toisia kiinnostaa puhua ihmisistä, toisia ilmiöistä.
https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/201704122200099771
Älykäs ja järkevä ei ehkä ole sama asia, tai sitten älykäs sanaa käytetään surutta väärin.
Jos ihminen osaa vaikka hyvin laskea, ja pärjää teknisellä osaamisellaan, siten että saa älykkään statuksen, kun on ihan yliopistossakin, niin hän voi olla toisella tasolla vähä-älyinen, kun näännyyttää itsensä alle 17 painoindeksiin ja ryömii hi hh ulin edessä pyhää suunantoa antaen.
No hyvä.