Toiveena vauva (2019-2020)

Hei kaikille!

Täällä käynnistyi neljäs yrityskierros, olen 26v. Jotenkin hömösti luulin että vauva tulee nopeemmin niin kuin olin lähipiirissä nähnyt. Olen naivisti ollut jo siitä pettynyt että vauva ei synnykään 2019, kaiken ehdin jo päässäni laskeskella :(.

Mutta onko kellään kokemusta pitkästä kierrosta? Mulla kierron pituus on ollut 28-44 päivää, keskimäärin 37 päivää. Harmittaa niin sekin ettei pysty samassa ajassa yrittämään yhtä paljon kuin ne joilla kierto vaikka 28 päivää. Gynellä aattelin käydä seuraavaksi tarkistuksessa. Ovulaation olen saanut tikutettua nyt kahdessa kierrossa.

Elviirananana, ei ole mielestäni naiivia pettyä tuohon, etenkin jos muut ympärillä ovat raskautuneet helposti! Itseäkin harmitti tosi paljon keskenmenossa se, etten pääsekään jäämään töistä pois silloin ja silloin ja ettei jouluna olekaan vauvaa.

Mä oon itse täällä ihan pökkyrässä, kun tein äsken positiivisen raskaustestin dpo 15 eikä menkkoja siis ehtinyt km jälkeen tulla! Mitäköhän tästäkin tulee...

Eugenie kirjoitti:

Elviirananana, ei ole mielestäni naiivia pettyä tuohon, etenkin jos muut ympärillä ovat raskautuneet helposti! Itseäkin harmitti tosi paljon keskenmenossa se, etten pääsekään jäämään töistä pois silloin ja silloin ja ettei jouluna olekaan vauvaa.

Mä oon itse täällä ihan pökkyrässä, kun tein äsken positiivisen raskaustestin dpo 15 eikä menkkoja siis ehtinyt km jälkeen tulla! Mitäköhän tästäkin tulee...

Oothan saanu negatestin jo tässä välissä? Raskaustesti kun voi näyttää kuukaudenkin plussaa. Mutta onnea! Ihanaa että teille siunaantu heti toinen yritys.

Se olis 3 viikon päästä eka ultra! Jännittää! :) kuinka jaksaa odottaa sinne asti. Tuli yllätyksenä että viikot lasketaan viimeisten menkkojen alkamispäivän perusteella. Miksiköhän näin? Eihän silloin oo tapahtunut mitään?

Eugenie. Sama täällä. Olin jo ehtinyt suunnitella että kesäloman jälkeen ei tarvi olla pitkään töissä kun ois jääny pois... sitten tuli keskenmeno. Tuntuu että kaikkialla raskaudutaan tällä hetkellä.. vauvoja joka puolella... täällä nyt kahet kk keskemenon jälkeen ollu. Yritys on päällä.. kun vaan saisi itsensä stressittömäksi mutta miten?! Kun vielä on pelkokin päällä että jos kaikki tapahtuu uudelleen. Ja entä jos en raskaudukkaan enää. Fyysinen ja psyykkinen tarve tulla äidiksi on todella iso. Käyn edelleen säännöllisesti juttelemassa ammattilaisen kanssa, aika-ajoin se helpottaa mutta äh että kaikki taas ahdistaa.

2under2, hcg oli jälkitarkastuksessa 3.5. 5,7 eli tämä on uusi raskaus!

Moikka,

Nyt päätin kirjottaa ensimmäisen kerran kun pian alkaa olla tämäkin ajankohtaista. Olen 33-vuotias, puoliso 35 ja nyt alkaa olemaan se aika kun elämässä olisi tilaa lapselle. Mitään kummempia vauvakuumeita ei koskaan tullut kummallekkaan ja elämä on vienyt mennessään joten siksi vasta "tämän ikäisinä" ollaan herätty ajatukseen, että jos me se lapsi halutaan niin nyt pitäisi alkaa tekemään asialle jotain. Molemmilla on nyt vihdoin työkuviot kunnossa ja muutenkin hyvä tilanne, että ei ole enää mitään syytä odotella.

Pillereitä olen käyttänyt 10 vuotta ja edelleen ovat käytössä, tosin ajattelin nyt ne tähän liuskaan lopettaa kun mieheltä sain ulos tiedon että hänkin on todella valmis. Tosin luulen, että pieni shokki hänelle tulee kun ne pillerit oikeasti lopetan. Jostain syystä kuvittelee, että kaikki natsaa heti ekalla kerralla!

Ainoa "hidaste" tässä on se, että olen saanut päähäni jostain syystä että haluaisin ajoittaa mahdollisen lapsen syntymän tiettyyn ajankohtaan (touko-syyskuu). Siksi en ehkä uskalla itsekään lähteä heti kokeilemaan josko se sitten natsaisikin heti ekalla kerralla...

Kp 39/29-30, testin tein taas tänään muutaman päivän tauon jälkeen ja edelleen nega. Nännit todella kipeät. Monentenakohan päivänä kannattaisi käydä lääkärissä, jos asiaan ei ala tulla selvyyttä puoleen tai toiseen?

Mureke kirjoitti:

Kp 39/29-30, testin tein taas tänään muutaman päivän tauon jälkeen ja edelleen nega. Nännit todella kipeät. Monentenakohan päivänä kannattaisi käydä lääkärissä, jos asiaan ei ala tulla selvyyttä puoleen tai toiseen?

Mä varmaan soittaisin terveyskeskukseen tai neuvolaan, jos ei alkais loppuviikosta kuulumaan menkkoja :)

Heippa taas.

Äitienpäivä oli ihan umpipaskaa kuvia: perheonnesta ja äitiyden ihanuudesta, lisäksi lähipiiriin syntyi juuri äitienpäivänä pieni poika. Tänään sain kuulla ystäväni olevan raskaana. Spontaanireagtio oli itku ja ahdistus. Pillahdin siis kirjaimellisesti kassajonossa itkuun ja itkin autossa räkäposkella. Koin epäreiluutta ja sellaista fiilistä, että joku muu saa elää mun haaveita nyt. En jotenkin osannut edes ajatella, että oma tunnereagtio olisi lopulta noin voimakas.

Ollaan saatu miehen kanssa onneksi päätettyä asiasta ja kesällä on aika "antaa tulla, jos on tullakseen". Saa nähdä sitten, mitä tuleman pitää.

Yritän kerätä harmitukseni ja iloita ystävän puolesta.

Annkkih kirjoitti:

Heippa taas.

Äitienpäivä oli ihan umpipaskaa kuvia: perheonnesta ja äitiyden ihanuudesta, lisäksi lähipiiriin syntyi juuri äitienpäivänä pieni poika. Tänään sain kuulla ystäväni olevan raskaana. Spontaanireagtio oli itku ja ahdistus. Pillahdin siis kirjaimellisesti kassajonossa itkuun ja itkin autossa räkäposkella. Koin epäreiluutta ja sellaista fiilistä, että joku muu saa elää mun haaveita nyt. En jotenkin osannut edes ajatella, että oma tunnereagtio olisi lopulta noin voimakas.

Ollaan saatu miehen kanssa onneksi päätettyä asiasta ja kesällä on aika "antaa tulla, jos on tullakseen". Saa nähdä sitten, mitä tuleman pitää.

Yritän kerätä harmitukseni ja iloita ystävän puolesta.

Ettekö ole miehesi kanssa vielä yrittäneetkään lasta?

Monnis kirjoitti:

Moikka,

Nyt päätin kirjottaa ensimmäisen kerran kun pian alkaa olla tämäkin ajankohtaista. Olen 33-vuotias, puoliso 35 ja nyt alkaa olemaan se aika kun elämässä olisi tilaa lapselle. Mitään kummempia vauvakuumeita ei koskaan tullut kummallekkaan ja elämä on vienyt mennessään joten siksi vasta "tämän ikäisinä" ollaan herätty ajatukseen, että jos me se lapsi halutaan niin nyt pitäisi alkaa tekemään asialle jotain. Molemmilla on nyt vihdoin työkuviot kunnossa ja muutenkin hyvä tilanne, että ei ole enää mitään syytä odotella.

Pillereitä olen käyttänyt 10 vuotta ja edelleen ovat käytössä, tosin ajattelin nyt ne tähän liuskaan lopettaa kun mieheltä sain ulos tiedon että hänkin on todella valmis. Tosin luulen, että pieni shokki hänelle tulee kun ne pillerit oikeasti lopetan. Jostain syystä kuvittelee, että kaikki natsaa heti ekalla kerralla!

Ainoa "hidaste" tässä on se, että olen saanut päähäni jostain syystä että haluaisin ajoittaa mahdollisen lapsen syntymän tiettyyn ajankohtaan (touko-syyskuu). Siksi en ehkä uskalla itsekään lähteä heti kokeilemaan josko se sitten natsaisikin heti ekalla kerralla...

Noin pitkään ehkäisyä tauotta ilmeisesti ja yli 30 v ikä voivat aiheuttaa sen, että lapsen syntymäkuukautta ei pääse valitsemaan. Realismina vain, joka yleensä iskee kasvoille näissä jutuissa.

Joo tosiaan ei sitä syntymäkuukautta ihan noin vaan voi valita, moni ainakaan. Itsekin hieman ajattelin, että kun ehkäisyn jätän pois niin ekasta varmaan tärppää. No siitä on nyt 8 kk eikä vieläkään..

Täällä mennään nyt terolutilla elokuuhun saakka. Kp 42 eikä menkkoja taaskaan näy. Pitäisi taas viikko ottaa tupla annostusta ja kuukautiset käynnistää. Hieman ehkä turhauttaa pelkillä teroilla mennä syyskuuhun asti. Tuntuu että hukkaan menee tuo aika.. sitten elo-syyskuussa gynelle taas miettimään mitös nyt.

Hei Monnis, tervetuloa mukaan! Mäkin olin ihan varma, että tulen raskaaksi ensimmäisestä yrityskierrosta. Sitten kun en tullutkaan, niin pettymys oli suuri eli kannattaa siihen kyllä varautua. Siinä vaiheessa, kun sitä lasta ei kuulukaan, niin itse ainakin tajusin kuinka paljon sitä haluan. Se riski on aina olemassa, ettei omaa lasta saakaan eli se ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Siinä vaiheessa sillä syntymäkuukaudella ei todellakaan ole mitään väliä.

En halua pelotella, mutta kannattaa ehkä perehtyä naisen hedelmällisyyden laskuun ja keskenmenojen lisääntymiseen, kun mennään yli 30 ikävuoden ja vauhti kiihtyy keskimäärin 35-vuotiaana. Jokainen tekee tietysti omat päätökset, mutta teidän tilanteessanne en jäisi enää odottelemaan, jos päätös on kuitenkin tehty. Tsemppiä yritykseen!

Täällä siis tällä hetkellä yk3 menossa. Oon yrittäny tikuttaa ovulaatiota Clearbluen digitaalisilla ovulaatiotikuilla, mutta ei mitään. Kp 21 siis eikä oo hymynaamaa tullu. Nyt mulla on yks tikku vielä jäljellä. Alotin testaamisen kp 13. Eka kierto oli 28, toka 30. 

Eli on mahdollista, että ovis oli jo ennen ku alotin testaamaan. Mutta mulla on nyt ollu ovisoireita eli kirkasta limaa jne. 

Onko muilla ollu tällasta? Mua pelottaa hirveesti, että entä jos en ovuloikaan ollenkaan. Oon myös testannu aamupissasta, kun Clearbluen ohjeissa lukee niin, mutta ilmeisesti joku muu vuorokauden aika olis parempi. Joko ovuloin jo ennen testejä, en ovuloinu ollenkaan, ovulaatio on vasta tulossa tai sit ovulaatio on tapahtunu ja testi ei vaan bongannu sitä? 

Tilattiin näitä testejä, et tää helpottais yrittämistä, ku tietäis millon ovulaatio on, mutta tää nyt vaan on herättäny enemmän kysymyksiä ku vastauksia. Saa nähä millon menkat alkaa, et onks mun kierto nyt ihan sekasin vai tuleeks menkat edelleen kp 28-30. 

Niin ku tossa ylempänä jo kommentoin, suru ja pettymys on ollu kovaa. Olin ihan varma, että tuun heti raskaaksi ja oon tosi surullinen, että en oo vielä raskaana. Etenkin alkoholinkäyttö mietityttää. Aluks jätin sen kokonaan pois, ku en muutenkaan käytä paljoa, mut sit pettymysten myötä oon yrittäny elää normaalisti, jotta en kasaa entistä enempää paineita raskautumiselle. 

Mietin kyllä edelleen "jos tästä kierrosta tärrpäis, ni se syntyis tollon ja tollon". Tottakai sen syntymäkuukauden haluais valita, mutta kun tää asia ei valitettavasti oo meidän käsissä. Ehkäisyn voi jättää pois ja seksiä harrastaa, mutta enempää ei voi tehdä. Turhauttavaa!

Tänään jossain mielenhäiriössä testailin aivan liian aikasin, mutta hittovie. Siihenhän tuli toista viivaa?! Tässä nyt filtteri päällä, että sain miehellekkin näytettyä missä se viiva on, mutta nyt kyllä jännittää!! Ja tein viimekuun jälkeen tyylipuhtaan negankin, ettei se sitä voi olla.

2under2, kuva on niin pimeä, ettei siitä saa selvää... Toivottavasti kuitenkin olisi kaksi viivaa, :).

Kommenttina ylempiin, minusta on ikävää, että lapsensaannistakin on tullut suorittamista. Pitää tehdä sitä ja tätä ja tuota ja olla niin ja näin ja syödä sitä ja tätä ja ei missään nimessä tuota. Se on uuvuttavaa. Eikäse yhtään auta rentouttamaan, ja se jos mikään olisi ykkösjuttu tärppäyksen kannalta.

Tottakai sitä haluaa tehdä kaikkensa, et mahdollisuus olisi parhain, mutta minusta tuntuu, että tämä yleinen vouhotus tekee enemmän hallaa kuin mitä se hyödyttää. Elämä kun on muutenkin yhtä suorittamista.

Tällaisena yleisajatuksena kokonaisuudesta. Pitää olla niin täydellinen kaikilla elämän osa-alueilla jotenkin, koko ajan tulla joksikin, parantaa itseään ja mahdollisuuksiaan, aivan kaikessa.

Miksi meillä on niin vaikeaa vaan olla, levätä ja siten rentoutua?

#päivänfilosofiset

(Minulla taas valtavat ovulaatiotunnekuohut viime päivinä. Raivonnut ja itkenyt ja ollut koko maailma sekaisin. Saatiin me silti kerran ehkä oikeaan aikaan harrastettua intiimiä kanssakäymistä. Vaikka olen ollut hirviö. Joten piinapäivät, here we come.)

Ja jatkan vielä vähän. Minusta tuntuu, et se suunnitelmallisuus on yksi asia, joka voi jopa olla tärpin esteenä. Aivan kuin kehon flow tarvitsisi sen oman tilan ja ajan ja tahdon, ja meidän ihmisten pyrkimykset kääntää sitä vipua asentoon, joka miellyttää meitä voi pistää pakan sekaisin.

Yritän itse nyt vain pitää huolta itsestäni, tehdä asioita, joista minulle tulee hyvä olo. On se sitten laiskottelu, lenkki tai lonkku terassilla. Koska uskon, et tasapaino tulee siitä, et keho ja mieli ovat suht yhtä ja silloin keho kykenee myös vastaanottamaan jotain vierasta ja alkaa kasvattamaan sitä sisimmässään.

Ehkä tällainen asenne olisi se, kirjaimellisesti, hedelmällisin.

Kesän yli näin ja sit syksyllä, ellei tämä 35v-keho ole syystä taikka toisesta halunnut ryhtyä kasvatushommiin, niin gynelle.

Monnis, iteki aluks ajattelin et olis ihanaa jos lapsi syntyi silloin ja sillon, mut kun pillereiden lopettamisen jälkeen oli kierto sekaisin ja pettymyksiä tuli, niin pian muuttu asenne :D ihan sama onko joulu vai juhannus, kuhan tulisin raskaaksi! Ja vaikka sen raskauden saisi ajoitettua "oikealle" ajankohdalle, voi keskenmeno pilata suunnitelmat.

Martta1: mä oon testannu ovista ihan tavallisilla ovistikuilla ja niistä näkee hyvin, että vahvistuuko viiva vai ei. Ite aloin testaa kp 9 ja pitkään oli et ei näy viivaa, mut pari päivää sitten alkoi viiva erottuu ja tänään on ovulaatio.

Onko muilla sellasta tilannetta että mies kyllä haluaa lapsen mutta sitten ovulaation koittaessa sanoo että tulee jos tulee ja tahtoo nukkua... hohhoi. Me kyllä touhuiltiin ma-iltana ja oletettu ovis oli eilen illalla oireiden perusteella. Yrittelin aikani mutta kuulema häntä väsytti ja tahtoi nukkua. Ja just tähän en tahdo tämän homman menevän. Siis että kellon tarkkaan just pitäis panna.. että sinänsä ymmärrän häntä mutta hitto että ärsytti ja sen takia nukuinki huonosti.... millä hitolla tästä saa ajatukset muualle??