Toiveena vauva (2019-2020)

Hurjasti jälleen onnea plussista! Toivottavasti kaikki myös etenee hyvin! ❤

Täällä kp 11/24-26 (yk 8) ja tänään aloin tikuttamaan ovulaatiota. Onneksi ei vielä näy, kun sukulaisten luona matkailemme suuren osan viikkoa. Hieman mietimme, että uskaltaisiko yrittää kuitenkin kerran vaikka onkin reissussa, mutta jotenkin vaikea varsinkin miehen on päästä tunnelmaan näin kodin ulkopuolella. No, katsotaan onnistuisiko jossain saunassa vaikka edes pikaisesti 😃. Mieheni tuntien epäilen kyllä onnistuisiko vaikka kuinka rohkaisisin ja vähän hölmöltä itsestänikin tuntuu ajatus salasekstailusta, joten toivotaan että ainakin itse ovulaatiopäivä on vasta kun ollaan jo kotosalla!

Hieman kyllä tuo muutaman sivun takainen Introvertikaalin tärppikuvaus sai itsenikin vielä ajattelemaan, että entä jos sittenkin... Minullakin oli selvästi lyhyemmät menkat, yhteensä 4 päivää, joista vain kaksi päivää normaalia vuotoa. Lisäksi menkkamainen olo itkuherkkyyksineen, selkä- ja mahajomottamisineen nyt keskellä kiertoa lisää toki toiveikkuutta... Testi oli kuitenkin vielä menkkojen jälkeisenäkin päivänä negatiivinen. Luulen, että toiveajattelun vuoksi en vain meinaa suosiolla siirtyä tähän uuden kierron yrittämiseen vaan pakonomaisesti roikun noissa viime kiertoni "mutta kun musta tuntuu että olisi tärpännyt!" -haaveissa vieläkin. 🙂 Aika näyttää.

Vippaskonsteista: Mainitsin viimeksi niistä siveydenpuukapseleista. Ajattelin, että alan ottamaan niitä yhden päivässä nyt ovulaation jälkeen, koska nimenomaan sitä luteaalivaihetta toivoisin näiden hieman tukevan. Netistä löytyy monenlaista eri käsitystä kuinka paljon ja missä vaiheessa kiertoa näitä tulisi ottaa, mutta ajattelin aloittaa nyt näin vähitellen. 🙂 Greippimehun sen sijaan jätin vippasarsenaalistani nyt jo pois, koska en vain jaksa sitä enää lipitellä. Aiemmasta poiketen aion tässä kierrossa käyttää normaalisti alkoholia myös luteaalivaiheessa niin halutessani, koska en jaksa nyt joulun aikaan siitäkään stressata. Näiden lisäksi edelleen käytössä raskausmonivitamiinit ja kalanmaksaöljyt sekä melatoniini 1,5 mg illalla. 👍

Mesimarja93 kirjoitti:

Kiitos tähti <3 Oon mä miestä välillä vähä toppuutellukki, mutta toisaalta mitä useamman ihmisen kanssa hänkin on puhunut avoimesti, sitä enemmän ollaan saatu kuulla muidenkin kokemuksia siitä kuinka vauvaa on toivottu pitkään 😊 on toki tullu ei niin mukavia kommenttejakin, mutta yritän ammentaa energiaa ja positiivisuutta niistä lohduttavista, tsemppaavista, ymmärtäväisistä yms ihmisistä kokemuksineen :) mies on puhunut myös äitinsä kanssa usein meidän vauvatoiveesta ja sieltä ollaan myös saatu lohdutusta että miestänikin toivottiin pitkään ennenkuin tärppäsi. Anoppi usein kyselee joko oon raskaana, mutta äänessään samaa intoa kuin omissa toiveissani, uskon että hän tietää miltä tämä tuntuu, enkä koe kyselyitä pahana :) usein toki kysyy mieheltäni jota näkee useammin kuin minua, niin kysymys ei edes aina tule ns suoraan, ehkä sekin vaikuttaa siihen kuinka rennosti pystyn asiaan suhtautumaan :D

Mesiimarja93, minäkään en kyselyjä ota pahalla :) Mutta huomaan sen, että anoppi vaikuttaa jo vähän turhautuneena, kun on kaksi - kolme vuotta jo kysellyt toisen lapsen perään.... Hänkin käsittää sen, että ei taida olla ihan iisiä raskautua, kun on 47-vuotta mittarissa.

Mä siis soisin ihan kaikille sen onnen, että saisivat meiltä vauvauutisia :) Mutta itsesrä tuntuu turhauttavalta, kun tiedän, että tilasto kertoo karua kieltä 0.8% onnistumista.....

En ole siis vielä voinut iloisia uutisia kertoa, vaikka miten haluaisin.... ja pienikin vatsamakkara tulkitaan jo siten, että nyt kohta kuullaan vauvauutisia😗 Mutta valitettavasti nämä kilot ovat nyt kertyneet ihan muusta syystä.

Missä menkat(?) Tosin en niitä kaipaa , vaan sen plussan!😁

Dpo 17 - nega🙄

Kp29/29

Joulun reissailu tuo kyllä haasteensa meillekin, silloin just kierron puoliväli ja lähes koko viikko ollaan pois kotoa! Kyllä hätä keinot keksii 😀 Talletteluista pyritään pitämään huoli, vaikka ei ovulaatiosta ole tietoa, mutta sitten ei ainakaan voi jossitella, että olisko pitänyt enemmän yrittää. Ja kun kyse on niinkin kivasta asiasta kuin seksi, niin otamme tästä kaiken ilon irti, vaikkei sillä vielä vauvaa tulisikaan! 😅

SiBi kirjoitti:

Anopin kanssa on sitten toinen juttu, se kovasti odottaa ekaa lapsenlasta ja päästele milloin mitäkin sammakoita suustaan. Nyt kun tosiaan mies kertoi sillekin tästä tilanteesta jotain niin ehkä sekin osaa olla hiljaa jatkossa. Toivon.

Muille uteliaille olen kyllä vastannut ihan suoraan ”kyllähän me yritetään mutta kun ei onnistu!” Se aika hyvin tukkii suut ja yleensä tulee myös anteeksipyyntö tokerostä kysymyksestä.

SiBi, on muuten eri asia kertoa anopille, kuin omalle äidille. Mulla on molempiin hyvät välit, mutta silti koen anopin utelut hieman eri tavalla, kuin äidin kyselyt....

Minusta jotenkin anoppi päästää niitä sammakoita suustaan, ei niinkään oma äiti.

En muuten uskoisi miettiväni tällaisia asioita enää tässä iässä, että taidan olla jotenkin kreisi🤪😇

Nuoruus kun on jo kaukana, mutta vauvakuume silti yhä korkella😍

Eveliina90 halauksia sinulle. Tiedän niin tasan tuon tunteen, elin ihan samoja fiiliksiä viime viikolla. Pidättelin pettymysitkua töissä (ja tein ihan tyhmiä virheitä).

Jatketaan jouluun ja yritetään nauttia tästä hetkestä. 2020 on meidän vielä plussaa odottavien vuosi, siihen tähdätään!

(Ja tietysti onnea kaikille viime aikoina plussanneille! Sehän on vallan ihanaa ja perästä tullaan)

Tähti toivotaan että se plussa sieltä vielä teillekin tulee! Täällä on nyt hyvä plussavire käynnissä!

Marsu, mä ainakin kirjoittelin tiputtelusta lääkäreiden sanomisia. Mutta että silti jotkut on raskautuneet. Fertility friendistä oon itekin nähnyt joidenkin "tiputelleiden" raskauscharteja. Olisikohan se niin, että jos kiinnittyminen tapahtuu ennen tiputtelun alkua tai, jos tiputtelu on tosi vähäistä, ei se vaikuta niin paljoa. Tosiaan kaverin lapsettomuuslääkäri Dextrassa oli kuitenkin sanonut, että vuotavaan kohtuun alkio ei kiinnity.

Voi olla myös että jos tiputtelu on vähäistä ja/tai tapahtuu jo kiinnittymisen jälkeen, ei se ehkä olekaan enää tiputtelua vaan kiinnittymisvuotoa..

Oli miten oli, gyne sanoi että oli erinomaista että tulin puhumaan asiasta ja määräsi nyt kolmen kuukauden Progeffik (täällä on varmaan lääkkeillä eri nimet kuin Suomessa) kuurin. Maaliskuussa palataan asiaan jos mitään ei edelleenkään tapahdu.

Kiitos Goldie, luulen että ilman sun viestiä olisin lykännyt tätä asiaa. Eihän se välttämättä tästä ole kiinni, mutta nyt uudella toivolla eteenpäin uuteen vuoteen. 💕

Jestas, tänne pukkaa viestiä semmoiseen tahtiin että näin luurin kanssa lueskellessa alkaa kommentointi käymään haastavaksi kun pitäisi välillä kurkata edelliselle sivulle jotta kaikki muistisi mieleen mitä piti. 😄 Tosi hyvä on kyllä tunnelma ja tuntuu olevan plussaa ilmassa, toivotaan että se tarttuu meihin vielä odottaviinkin. 😃

Hyvä että kävit SiBi tohtorilla. Jos nyt oikein muistan taidetaan olla samanikäisiä ja teilläkin ensimmäinen työn alla? Saako kysyä miksi vasta nyt (jos muistan oikein, ei vielä vuosikausien yritys ollut takana...?)? Ihan siis sen puolesta kiinnostaa, kun täällä tosiaan myös sama tilanne, ja välillä olen vihjailuja sekä ihn suoria kommenttejakin kuullut että olisi pitänyt jo aloittaa aikoja sitten... 🙄 Muutkin ekaa yrittävät päälle kolmekymppiset saavat mielellään kommentoida. 🙂

Meillä ollaan nyt "vasta" tässä tilanteessa, kun ei törmätty toisiimme parikymppisinä😄, toisin sanoen vasta tämä nykyinen suhde on sellainen, jossa minusta tuntuu lasten saaminen hyvältä. Ehkä olisi tuntunut jo aiemminkin, jos edelliset suhteet olisivat olleet sitä ajatellen parempia. Jälkeen päin on hyvä harmitella, miksi niissä niin kauan jahkaili, mutta eipä siihen jossittelu enää auta, nyt ollaan tässä ja toivotaan parasta.

Kp 18/26-27 menossa, ei mitään tuntemuksia. Viime viikolla oviksen jälkeen olin tuntevinani alavatsassa oviskipujen jälkeenkin jotain, mutta taisi mennä yli tulkinnan puolelle. Vahva fiilis että ensi viikon alkupuolella siirrytään siis seuraavaan kiertoon, mutta josko se vuosi 2020 sitten olisi suosiollinen meille kaikille. 😊

T. Lily84, 35v/37v,kp18/26-27, dpo6, ensimmäinen toiveissa

Lily84, mielenkiintoinen tuo sinun kysymys, miksi vasta nyt. Mekin ollaan päälle kolmikymppisiä, eka lapsi toiveissa ja olen siis tuota samaa asiaa joskus pohtinut. Me ollaan miehen kanssa alettu seurustelemaan jo teineinä ja ollaan oltu yhdessä jo 16 vuotta. Siitä huolimatta ei aimmin ole tuntunut siltä, että olisi valmis lapsille. Me tosin ollaan pari vuotta jo yritetty, että sekin vähän viivyttäny asiaa. Joskus käynyt mielessä, olisiko pitänyt tehdä aiemmin, mutta aika nopeasti ne ajatukset jää taka-alalle. Ei vaan olla oltu valmiita. Itse opiskelin yliopistossa (nyt tosin jo työelämässä 5v) ja mies oli reissutöissä, matkusteltiin tosi paljon ja muutenkin on nautittu toistemme seurasta. Sitä ei kannata jossitella, vaan keskittyä tähän hetkeen. Usko on vahva, että ensi vuonna lykästää. Toivottavasti meillä kaikilla! ❤️

Huskymama, 31v/32v, kp 5/27, eka Toiveissaan, yritystä yli 2 vuotta, lapsettomuushoidot meneillään.

Mesimarja93: Aivan mahtava kommentti sun mieheltä vauvauteluihin! Meiltä ei onneks kovin moni oo suoraan kysynyt, jäädyn itse aina niissä tilanteissa täysin ja mies rupee pelleilemään, varmaan se on hänen tapansa reagoida yllättävään tilanteeseen :D

Hyödytön, onnea plussasta! Toivotaan että pysyy matkassa :) Ja onnea kaikille muillekin plussanneille jos en pongannut teitä täältä viestien seasta.. :D

Villahuiville kovasti talletteluonnea!

Täällä oon eilisillasta kuvitellut tuntevani jotakin nippailua alavatsalla, sanon kuvitellut sillä en uskalla nostaa toiveita liian ylös. Huomaan nukkuvani tosi huonosti, sillä jännitän aamun lämpöjen mittaamista että joko ne tulee alas.. Vielä ovat kivasti koholla pysyneet, toivotaan että pysyvät jatkossakin. Tämä on tosin ensimmäinen kierto jossa lämpöjä oon mitannut ja senkin aloitin vasta just ennen oletettua ovulaatiota (kivan nousun kyllä piirsi oletetun ovulaaton jälkeen mikä lienee hyvä merkki) niin niiden käyttäymisestä en osaa vielä mitään sanoa. Varovasti jo katselen ensi kuun kiertoa, että mille päiville tärppipäivät olisivat osumassa että miten saadaan miehen kanssa menot sovitettua. Olisihan se ihana saada joululahja, mutta vasta yk1 meneillään joten en liian toiveikas ole. 

Ruvetkaahan muutkin laittamaan tuota allekirjoituskoontia missä teidän iät ja kp/dpo/yk/mones lapsi niin  pysytään perässä kuka kukin on kun meitä alkaa olla niin monta! Ihanan aktiivinen ja positiivinen ryhmä tämä <3 

25/29v, kp 23/30, dpo 7, yk1, 1.

Lily84: Itse olen 31v. ja mies 30v. Tapasimme 3,5 vuotta sitten. Meillä on ollut suhteessa paljon haasteita; olin asunut 10 vuotta yksin ja yli vuoden totuttelin asumaan jonkun toisen kanssa ennen kuin tuntui normaalilta, myös suhteeseen totuttelu oli kaltaiselleni ikisinkulle hidasta ja kriiseilyä aiheuttavaa, lisäksi vihdoin kun tasottui mies vielä menetti työnsä aivan yllättäen. Sitten vielä selvisi, että mies haluaa olla naimisissa ennen kuin aletaan lasta yrittää. Siksi vasta nyt olen/olemme hommissa.

Onneksi sain kuitenkin hänelle taottua, että ei voi hirveästi odotella enää tässä vaiheessa. Tätä hän ei meinannut millään ymmärtää ja toivoi matkustelua ym. ennen lapsia. Hänellä oli myös todella ruusuinen kuva lapsen teosta. Hän kuvitteli, että riittää kun jättää kortsun pois niin yhdeksän kuukauden päästä on lapsi. Hän jopa nauroi minulle, kun kerroin, että vain ovulaation aikaan voin tulla raskaaksi ja että tiedän, milloin ovuloin. Jouduin esittämään erinäisistä lähteistä faktaa, jotta hän uskoi.

Tämä on kyllä saanut minut kyseenalaistamaan seksuaalikasvatuksen kouluissa. Sehän antaa nimenomaan sen kuvan, että milloin vaan voi tosta noin vaan tulla raskaaksi ja tuleekin. Miehille tämä kuva tuntuu jäävän ainoaksi totuudeksi. Itse on onneksi muiden naisten kanssa keskusteltuaan ymmärtänyt jo aikoja sitten, että ei se homma nyt ihan niinkään mene. Vai onko teillä muilla samanlaisia tai erilaisia kokemuksia?

31v./30v., kp 22/28, dpo8, yk 1, 1.

Viuhkelis:

Mä niin komppaan tuota aamulämpöjen jännäämistä ja sen seurauksena huonosti nukuttuja öitä! Nyt 3,5 kk mittailtu lämpöä ja eka kerta kun ovulaation jälkeen lämmöt jääneet koholle. En uskaltaisi enää tällä viikolla mitata, kun alkaa olla ratkaisun paikka että alkavatko ne kuukautiset ja lämmöt laskevat, vai jäävätkö koholle. Tekisi mieli lopettaa mittaaminen tähän ja tehdä raskaustesti viikonloppuna ihan sokkona.

Tänään kipeytyi rinnat kosketusaroiksi, edellispäivinä kipu vasta teki tuloaan. Muita pms-oireisiin viittaavaa ei ole joten johan tässä hulluksi tulee.

Pingu: Täysin sama kokemus täällä tuosta miehen käsityksestä lapsen teosta! Oma 29v. mies intti myös vastaan, että seksin ajoituksella ei olis väliä ja ihan milloin vaan on mahdollista tulla raskaaksi. Sitte ku etin hänelle asiallista tietoa hedelmällisyydestä, ovulaatiosta yms niin hän sanoki, että miks ihmeessä tosta ei puhuttu ikinä millään terveystiedon tunneilla! Kaikki oli vaan ehkäisyä, ehkäisyä, siitä lisääntymisterveydestä ei puhuttu mitään. Myös kaveripiirissä tuntunut olevan vallalla se, et usein ne kolmekymppiset miehet nimenomaan haluis lykätä lasten tekoa "kyllä sitä sit ehtii myöhemminkin"-ajatuksella, samalla kun parisuhteen naisosapuoley olisivat jo hyvin valmiits yrittämään, tietäessään hedelmällisyyden rajallisuudesta.

Murmelips: mistä olet ostanut siveydenpuukapseleita ja minkä nimisiä nuo kapselit ovat?

Tänään on tuntunut kohdun tietämillä inhottavia vihlaisuja, menkkojen pitäisi alkaa loppuviikosta ja pelottaa, että nämä "tuikkimiset" johtuvat siitä :( Onko muilla kokemusta vastaavasta vihlomisesta? Kyseessä ei ole siis alavatsa vaan vihlonta tuntuu kohdussa/kohdunsuulla. 

T. Sohwi 30v., kp 24/30, yk 11, takana kaksi keskenmenoa.

Viennna kirjoitti:

Viuhkelis:

Mä niin komppaan tuota aamulämpöjen jännäämistä ja sen seurauksena huonosti nukuttuja öitä! Nyt 3,5 kk mittailtu lämpöä ja eka kerta kun ovulaation jälkeen lämmöt jääneet koholle. En uskaltaisi enää tällä viikolla mitata, kun alkaa olla ratkaisun paikka että alkavatko ne kuukautiset ja lämmöt laskevat, vai jäävätkö koholle. Tekisi mieli lopettaa mittaaminen tähän ja tehdä raskaustesti viikonloppuna ihan sokkona.

Tänään kipeytyi rinnat kosketusaroiksi, edellispäivinä kipu vasta teki tuloaan. Muita pms-oireisiin viittaavaa ei ole joten johan tässä hulluksi tulee.

Voisin melkein lyödä pääni pantiksi, että olet raskaana. :) Tsemppiä loppuviikkoon!

Tärppionnea kaikille muillekin joilla on piinapäivät käsillä, ja onnea plussanneille!

Mulle iski joku ihmeen himo susheja kohtaan! Harvoin syön sushia ja nyt sitä tekisi mieli.. Samoin italiansalaattia haluaisin. :D Keskiviikkona se lääkäri+ultra(?), vähän jännittää jo ja toisaalta odotan kovasti. Välillä oon sillä mielentilalla, että oon varma tuulimunasta ja välillä vaan pelkkää posia. Plääh.

T. Mureke 26v/27v, yritystä noin 9kk, plussa 12.11. eli 9+4 meneillään, ensimmäinen toiveissa.

Siis miehillä todellakin on aivan vääristyneitä kuvitelmia lasten saamisesta! Lähipiirissä paljon +30v miehiä, joille kertaalleen pidin aiheesta gallupia ja lähes kaikki uskoi että lapsen teko onnistuu heti kun ehkäisy jätetään ainakin n. 40-vuotiaaksi asti... Kovasti olen pitänyt heille valistusta asiasta 😁 Meillä ei siis ystäväpiirissä vielä kenelläkään lapsia (vaikka ollaan nuorimmasta päästä) joten vähän jänskättää miten suhtautuvat jos meille olisi pieni tulossa.. Miehen sisaruksilla sen sijaan on lapsia ja sieltä suunnalta kyllä "painetta" asian suhteen on.

25/29v, kp 23/30, dpo 7, yk1, 1.

Voisin myös kertoa enemmän itsestäni.

Minä 20v keväällä/ mies 26v.

Nyt menossa kp 24, dpo 9, yk 4.

Kerron suht lyhyesti nyt koska tapanani on kirjoittaa raamatun pituisia tekstejä :D. Eli ollaan suht tuore pari, rakastuttiin samantien ja koska meillä on samanlaiset arvot ja ajattelumaailma, ei kumpikaan epäröinyt hetkeäkään kun päätimme mennä kihloihin ja perustaa perheen. Mieheni insinööriopinnot ovat pian pulkassa ja keväällä olisi tarkoitus muuttaa vuokralle omakotitaloon maalle jonnekin Turun seuduille. Itse olen opiskellut kahta eri alaa mutta keskeytin koska en kokenut omakseni. Minun suurin unelmani on saada lapsia ja kokea äitiys, ja olen todella onnekas kun olen löytänyt ihanan ihmisen joka haluaa toteuttaa tämän haaveen kanssani ja haluaa myös lapsia. ❤ Opiskelemaan lähden sitten kun koen olevan sen aika. 😊

huomenta. en ole millään kyennyt pysymään keskusteluissa mukana, mieli laahaa jossain niin alhaalla kun olla ja voi😐 edelleenkään ei menkkoja kuulu.. kp 44/35 tänään. raskaustesti räikeä negatiivinen ja oirekuvasto on ihan omituinen... vatsakipuja jokapäivä, ihan ku ne menkat sieltä kohta alkais.. huimaa ja pyörryttää edelleen, pahoinvointia on myös mut ei esim muutoksia rinnoissa pahemmin🤔 Aavistuksen verran nännialueet aristaa ja eilen ku peilailin niin verisuonet on kyllä parin päivän sisällä tullut tosi vahvasti näkyviin🙄 En nyt oikein tiedä mitä tässä pitäis tehdä😔 alkais nyt ees ne menkat et pääsis jatkaa yritystä tai sit muuttuis testi positiiviseks😅 tää jatkuva piinailu ei nappaa😬